Pentuja, pentuja ja enemmän pentuja!

Hugo ei paljon pakkasista piittaa - kiitos paksun turkin! Ainoa, mitä välillä paleltaa, ovat tassut, joihin tuntuu kertyvän häiritseviä lumipaakkuja. Lenkkeilyä ja lumileikkejä ne eivät kuitenkaan ole häirinneet, ja itsekin olen pukenut ulos lähtiessä sen verran monta vaatekerrosta, ettei ainakaan vielä ole onnistunut pakkanen liialti puraisemaan. Katsotaan nyt, kun on lupailtu, että lähentelee -20 astetta.

Olin tänään Messukeskuksessa pentunäyttelyssä - ihan vain katselemassa. Colliepentuja oli näyttelyssä reilut 30, joten katseltavaa riitti. Oli todella kiva reissu, minä en nimittäin ole käynyt aiemmin kuin kerran koiranäyttelyissä ja silloinkin olen tainnut olla sen verran pieni, etten ymmärtänyt touhusta muuta kuin että onpa paljon söpöjä hauvoja. Oli myös mielenkiintoista nähdä etenkin muita Hugon ikäisiä urospentuja etenkin. Joulukuun alussa onkin sitten vuorossa Voittajanäyttelyt, jossa pääsee ihastelemaan aikuisia collieita. Ja vähän muitakin koiria :)

Tänään olivat tämän syksyn viimeiset tottistreenit. Vaikka vasta kesken syyskauden päästiin aloittamaan koulutuksissa käynti, niin silti olemme saaneet hyviä vinkkejä siihen, miten nyt jatkaa koulutustauon ajan treenaamista omin päin.

Lopuksi vielä video, jonka jonkin aikaa sitten löysin netistä. Video söpöstä pienestä pennusta, joka yrittää kovasti matkia omistajan vihellyksiä :) Pitää ehkä olla kuitenkin kiitollinen, ettei Hugo omaa näin kimakkaa ääntä, eikä myöskään käytä sitä näin vuolaasti!

Monta hyvää uutista!

Täällä nautitaan edelleen täysillä lumisista keleistä! Ulkoa ei oikein aina malttaisi edes palata sisälle, kun kaikkialla on niin kaunista. Pari kuvaa taas lumisista keleistä.
Ensimmäiseksi kuva lumisesta lenkkipolusta:

Hugo lumisissa maisemissa. Silmät kiiluvat - kiitos kännykkäkameran salamavalon:

Ja tässä Hugo katselee penkiltä käsin aamun menoa:


Virtsatietulehduksen oireet ovat taas hävinneet eli tuntuvat antibiootit taas tepsivän. Toivotaan, että tällä kertaa annos ja kuuri pituus olisivat kohdillaan ja pysyisi pöpö poissa kuurin jälkeenkin! Ja hampaista sen verran, että toinen alakulmuri on irti ja toinenkin heiluu ja selvästi on alkanut "kuolettumaan" eli eiköhän sekin sieltä tässä ihan lähiaikoina lähde :)

Maanantaina kävimme Kaijan ja Nepin kanssa A-estettä treenaamassa. Alkuun sai taas lähes tulkoon nostaa Hugon esteestä yli, mutta pikkuhiljaa Hugo rohkaistui enemmän ja enemmän. Ja niinhän siinä kävi, että loppuen lopuksi Hugo juoksi esteen yli jo ihan ilman houkutteluakin! Sen täytyi vain saada hetki sulatella asiaa ja pohtia, että mitäköhän sen oikein halutaan tekevän. Nyt jotain selvästi loksahti paikoilleen ja Hugokin huomasi, ettei se A-este olekaan yhtään hullumpi juttu. Kivaahan se on, kun saa kehuja, nameja ja leikkimästä ylityksen jälkeen!

Koirarunoutta ja sananlaskuja 2

Löysin hauskat ohjeet siihen, kuinka pennusta otetaan valokuva. Jotenkin kuulostaa erittäin tutulta touhulta, vaikkakin kahvinporoilta ollaan taidettu sentään säästyä :)

Kuinka koiranpennusta otetaan kuva
1. Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan.

2. Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen.

3. Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot.

4. Valitse hyvä tausta kuvaukselle.

5. Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat.

6. Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta.

7. Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse.

8. Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä.

9. Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä.

10. Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä.

11. Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa.

12. Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella.

13. Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki.

14. Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona!"

15. Hae lasi ja hyvää viskiä.

16. Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa".

Lähde: http://www.kumikana.org/

Lunta tulvillaan

Aamulla oli ihana herätä ja huomata, että vihdoin tännekin on saatu kunnon lumipeite. Otin kameran mukaan aamulenkille, koska arvasin, että Hugon reaktio ensilumea kohtaan olisi tallentamisen arvoinen. Aluksi meno oli yhtä pomppimista - aivan kuin jänis. Vähitellen pomppimisen lomassa välillä Hugo työnsi kunon syvälle lumeen ja juoksi onnessaan lumen kertyessä nenän päälle. Ja sitten tietysti asiaan kuuluivat myös hepulikohtaukset eli päätön juokseminen sinne tänne. Hauskaa oli ja kyllä taisi venyä aamulenkki paljon normaalia pidemmäksi - niin kiva oli sitä hauvalapsen riemua katsella :)

Tässä lyhyt videopätkä, joka kuvaa hyvin sitä, millaista meno oli:

Alla olevassa kuvassa maisema lenkkipolulta - oli niin ihanan talvista! Harmi, että päivällä menee vielä plussan puolella ja tiet näyttävät jo aika loskaisilta. Eipä taida kauaa pysyä vielä tuo lumipeite maassa.

Ja tässä kuvassa (samoin kuin päivitetyssä yläpalkissa) Hugo nauttimassa ensilumistaan.

Tänään aamulla kurkin taas Hugon suuhun ja ilahduksekseni huomasin alakulmureiden hieman heiluvan. Eli näyttäisi nyt kuitenkin, että ne lähtisivät itsekin. Nyt siis paljon vetoleikkejä, pureskelemista ja vähän niitä itsekin heiluttelen, että lähtisivät itsestään! Olen muuten melko varma, että Hugo säikähti kuullessaan, että joutuisi olla huomenna nälissään nukutuksen takia ja päätti sitten vähän "höllätä otettaan hampaista" :)

Vein tänään kontrollinäytteen virtsatietulehduksen hoitoon käytetyn antibioottikuurin loputtua maanantaina. Eläinlääkäri sitten soitti, että vielä näkyy tulehdussoluja ja bakteereja melko runsaasti ja nyt myös virtsan pH oli noussut, mikä osoittaisi myös sitä, että tulehdus on päällä. Itsekin tänään varsinkin havaitsin, että taas on Hugolla pissaamisen tarve lisääntynyt. Oireet hävisivät jo antibioottikuurin aikana, joten luultavasti ne olivat kuitenkin oikeita antibiootteja. Nyt vaan sitten uusi vähän pidempi antibioottikuuri, jotta saataisin pöpö nitistettyä :)

Kun hammaskeiju ei saavukaan...

Tänään varasin perjantaiksi eläinlääkäriajan, mutta tällä kertaa en onneksi siksi, että Hugo olisi kipeä jollain tavoin. Hugon hampaista on vaihtunut jo suuri osa, mutta vielä on kulmahampaat jäljellä. Yläkulmurit tuntuvat hieman jo heiluvan, vaikka uudet eivät ole vielä puhjenneet, joten niiden kanssa ei toivottavasti tule olemaan ongelmia. Alakulmurit kuitenkin nököttävät paikallaan, vaikka uudet jo kasvavat vieressä. Uudet hampaat ovat tällä hetkellä hieman alle puolivälissä maitohampaita, joten vielä ei ihan hengenhätä olisi hampaiden poistolla. Haluan kuitenkin jo nyt varmuuden vuoksi käydä ne poistattamassa, etteivät vaikuta purentaan! Eri asia olisi jos ne tuntuisi heiluvan, mutta jäykässä tuntuvat olevan yhä..

Hampaiden poisto itsessään on helppo toimenpide, mutta sitä varten pentu täytyy nukuttaa. Ja tästä seuraa siis se, että 8 tuntia ennen nukutusta täytyisi olla Hugon syömättä. No tästähän Hugo tietysti ei tykkää yhtään. Laskeskelin, että jos perjantain aamuyöstä 4.00 aikoihin laittaisin kellon soimaan, niin voisin Hugon ruokkia vielä tuo aikarajan puitteissa.

Varkaissa

Nyt on toivottavasti selvitty tulehduksista - torstaina vien vielä kontrollinäytteen, ja toivotaan, ettei löytyisi enää pöpöjä. Hugo tuntuu ainakin palanneen ihan ennalleen, eli on taas oma pirteä itsensä ja lenkkeilykin sujuu pysähtymättä pissalle parin minuutin välein!

Lauantaina oltiin Aapo-koiran synttäreillä ja Hugo esitteli sitten siellä opittuja käytöstapoja: etutassut ruokapöydällä yritti varastaa ruokaa tarjoiluastioilta! Ja sama toistui myös sunnuntaina isänpäivänä meidän käydessä minun mummin ja papan luona. Kotona ei tällaista ole oikeastaan harrastanut, mutta johtuuko sitten siitä, ettei meillä normaalisti jätetäkään pöydän reunoille ruokia? Täytyy alkaa opetella ruokien rauhaan jättämistä laittamalla ihan vaikka ärsyksi niitä lautasia reunalle. Täytyy Hugon vain oppia, ettei ihmisten ruokiin kosketa, vaikka kuinka se pitkä nenä niihin ylettäisikin!

Ollaan treenailtu lähiaikoina perustottelevaisuutta ja mm. esineruutua varten ihan alkeita, mutta itse jälkitreenit ovat olleet pikkutauolla lähinnä puitteiden puutteessa. Lähellämme oleva pelto/niitty alkaa olla kuitenkin nyt taas sen verran lyhyessä nurmessa (kesäisin rehottaa melkein polven korkuisena), että tein tänään siellä Hugolle yhden jäljen. Edelleen namitan joka askeleen, mutta askelväli on jo suht pitkä. Meni mielestäni tauosta huolimatta tosi hyvin eli nenä toimi ahkerasti tauotta, eikä jäljeltä eksytty :) Täytyypä tässä ennen lumien tuloa käydä vielä siellä pellolla treenaamassa ennen kuin jäävät jälkiopit talven ajaksi hautumaan.

Kuvien ottamisessakin on ollut taukoa lähinnä jatkuvan pimeyden vuoksi. Ulkokuvia on hankala ottaa, kun usein lenkkiaikaan on jo ehtinyt pimentyä sen verran, ettei kunnolllisia kuvia saa otettua. Tässä kuitenkin muutama sisäkuva viikkoa vajaa 5-kk Hugosta. Säkäkorkeuttakin on sellaiset 50 senttiä jo!

Saisinkohan mä ton namin, jos mä oikein nätisti hymyilisin?

Kiva nainen, joka antaa karkkia

Kävin perjantaina taas eläinlääkärissä Hugon kanssa - tällä kertaa virtsarakon tulehduksen vuoksi. Nyt on antibioottikuuri meneillään ja näyttäisi vähitellen helpottavan! Hugo oli kyllä taas niin tohkeissaan päästessään lääkäriin. Riikka-lääkärin kutsuessa meidät huoneeseen, Hugo aina rientää juoksujalkaa lääkärin luokse. Sen mielestä Riikka on ihan suosikki ja vielä, kun antaa namejakin! Eli taas meni hienosti lääkärireissu - toivotaan, ettei nyt vähään aikaan täydy käydä siellä, vaikka kivaa onkin :)

Uutta opittu taas

Tosiaan kirjoitinkin, että harjoiteltiin A-estettä varten erilaisille tasoille, kuten kiville hyppimistä ja niillä tasapainottelua. No senhän Hugo nopeasti oppi, mutta onpa ilmeisesti siinä sivussa sitten oppinut muutakin. Tänään koulusta tullessani oli sängyllä oleva pehmokoira lattialla, ja jotenkin minun silmääni näytti siltä, että päiväpeitteellä olisi nukuttu. Hugo ei kuitenkaan koskaan ole edes osannut hypätä sänkyyn, joten päädyin siihen, että sen on täytynyt kurkottaa sänkyyn sen verran, että on saanut lelun otettua. No sitten vaatekaapilla seistessäni kuulinkin takaani tömähdyksen. Ja siinähän se Hugo oli: sängyllä istumassa ja kyllä oli poika niin polleana että! Eli hyppytreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta - nyt täytyy vain yrittää vielä selventää Hugolle, että mihin niitä hyppyharjoituksia saa kohdistaa :)

Koirarunoutta ja sananlaskuja 1

Aina silloin tällöin törmää ihaniin runoihin tai lausahduksiin, jotka liittyvät koiriin. Ajattelin lisätä joitain niistä tänne blogiin aina, kun jokin hyvä tulee vastaan. Tänään bongasin netistä ihanan runon!

Loyalty

You can't buy loyalty,they say,
I bought it though,the other day
You cant buy friendships,tried and true
Well just the same,I bought that too.
I made my bid and on spot
Brought love and faith and a whole job lot
Of happiness,so all in all
The purchase price was pretty small
I bought a single trusting heart,
that gave devation from the start
If you think these things are not for sale,
buy a brown-eyed puppy with a wagging tail.
-Unknown

Narupalloilua ja keppileikkejä

Hevosiin totutteleminen alkoi torstaina loppuen lopuksi aika hyvin. Aluksi Hugo oli silmin nähden kauhuissaan nähdessään sen oudon valtavan kokoisen eläimen. Pikkuhiljaa Hugo alkoi kuitenkin ymmärtää, ettei Mortti ole pahis, vaan ainoastaan hieman suuri. Hugo uskaltautui jo melko lähellekin haistelemaan ja yrittipä se houkutella Morttia leikkimäänkin tarjoamalla sille keppiä. Mortti ei tietysti Hugon harmiksi yhtään perustanut keppileikeistä :)

Sunnuntaina olin Hugon kanssa pk-treeneissä. Varsinainen aihe oli nouto, mutta pentujen kanssa jatkettiin kontaktiharjoituksia, treenattiin vähän nopeaa maahanmenoa sekä luoksetuloa. Lopuksi päästiin tutustumaan A-esteeseen. Kontaktin ottaminen on Hugon kanssa jo edistynyt eli tarjoaa jo katsekontaktia huomattavasti nopeammin kuin aiemmin. Se on alkanut ymmärtää, että ne namit saa suuhun paljon nopeammin, kun vaan muistaa aina tuijottaa namin pitelijää! Myös maahanmeno sujui melko hyvin, kun saatiin kouluttajalta hyvä vinkki: "maahan" käskyn yhteydessä ohjaaja itse putoaa nopeasti kyykkyyn. Tällöin Hugokin todella putosi maahan. Tätä siis täytyy treenata itsekin, että saa sitten jatkossa maahanmenoon nopeutta.

A-esteen ylittäminen jäi tällä kertaa vielä väliin. Tutustuimme esteeseen niin, että houkuttelin Hugoa kiipeämään etutassut esteelle ja palkitsemalla tämä. Takatassuja ei vielä uskaltanut nostaa esteelle, emmekä sitten yrittäneetkään hoputtaa. Hugo aina kummastelee jonkin aikaa uusia pintoja ja kiipeiltäviä ennen kuin ryhtyy toimeen. Ei se estettä varsinaisesti pelännyt, mutta ihmetteli sen tarkoitusta kenties. Tänään otimmekin lenkillä vähän harjoitusta siten, että kiipeilimme kiville ja paksujen puunrunkojen yli. Kivelle nouseminen oli myös Hugolle alkuun jännää, eikä se millään olisi halunnut nostaa takajalkoja kivelle. Pienen suostuttelun jälkeen kivelle nousu ja sieltä lasketuminen kuitenkin onnistui ja toistimme tämän useaan kertaan. Lopulta Hugo juoksikin jo oikein mallikkaasti kivelle ja sieltä alas. Eli näitä treenejä lisää, niin Hugo tottuu kiipeilyyn ja myös tällaisiin vähän hankalampiin pintoihin.

Hugolle on myös löytynyt ihan ehdoton suosikkilelu: narupallo. Sillä ei leikitä lainkaan sisällä, vaan se on meillä mukana usein lenkeillä ja koulutuksissa. Tänäänkin lenkillä heiteltiin pitkään narupalloa ja samalla vaivihkaa opeteltiin pallon luovutusta ohjaajalle. Ja kyllä oli Hugolla hauskaa! Ja se viihtyisi narupallon kanssa ihan yksinkin, sillä sen mielestä sitä on hauskaa heitellä itselleenkin :)