Kirjoitinkin silloin pari viikkoa sitten, että meillä alkaa agility-kurssi ja niin tosiaan, nyt on kolmet treenit takana. Menimme uudestaan alkeiskurssille ja olen todella tykännyt tästä paikasta ja ohjaajasta! Hirveän kannustava ja innostava ote ja ehdottomasti hyvät keinot esim Hugon kaltaisen arkajalan (siis kontaktiesteiden suhteen) opettamiseen. A-estettä kävimme toisella agilitykerralla ja kuten siellä edelliselläkin kurssilla, se osoittautui taas todelliseksi möröksi. Hugo pisti siis jarrut pohjaan. Niinpä tekniikkana oli nyt se, että me ohjaajan kanssa nostimme Hugon aina "alastulorampille" ja Hugo sai siitä juosta alas. Ja koska Hugo ei siitä ollut moksiskaan niin kolmannella treenikerralla sitten nostettiin Hugo aina vähän lähemämksi esteen alkupäätä niin, että ensin se nostettiin esteen harjalle ja sitten "ylösmenorampille". Ja lopulta vain kahden treenikerran harjoittelun jälkeen hugo juoksikin esteen jo ihan korvat tötteröllä häntä innokkaasti heiluen aina, kun vain antoi käskyn "kiipeä". Että olin iloinen tästä meille niin valtavasta saavutuksesta - se A-este, kun tuntui selvästi olevan Hugon mielestä kaamean pelottava. Ensi kerralla sitten yritetään puomia... Saa nähdä, kuinka käy :)
Muuten agilityssa mennyt esteet hyvin ottaen huomioon, että useimmat niistä tosiaan olivat Hugolle jo ennastaan tuttuja. Uusina ovat tulleet vain rengas ja pöytä ja nekin sujuvat ihan kivasti. Teimme viimeksi helppoa lyhyttä rataa ja vaikkakin Hugo kyllä suoriutui siitä, niin ohjaaja neuvoi antamaan käskyt aikaisemmin. Ja tosiaan, kun tätä mietin, niin itse taidan tosiaan antaa yhden käskyn ja jäädä odottamaan, että suoriutuuko hugo siitä ennen kuin annan uuden käskyn. Niinpä siinä sitten meinaa aina käydä niin, että esteen suoritettuaan Hugo kurvaa jo minua kohti palkkaansa saamaan, kun sitten yhtäkkiä huudankin uuden esteen. Tässä tilanteessa Hugo myöskin haukahtaa minulle, mikä on ihan asiallinen kommenti siihen väliin :) Eli nyt vain ohjaajan pitää yrittää vähän ennakoida ja kertoa koirallekin etukäteen, mitä tuleman pitää!
Sitten ihan muihin aiheisiin. Olimme Markuksen kanssa Lontoossa tammikuun alussa ja Hugo oli ensimmäistä kertaa vanhemmillani hoidossa pidemmän jakson. Aiemmin hoitoreissut ovat kestäneet yleensä vain sen yhden yön - joskus kaksi, muttei koskaan sen pidempään. Nyt Hugo olikin sitten kylässä viisi yötä ja hyvinhän heillä oli sujunut. Hieman oli ollut maha sekaisin tokasta päivästä lähtien, mutta vaikea sanoa johtuiko siitä, että jännitti emännän ja isännän katoamista vaiko siitä, että hoitopaikassa taisi olla vähän herkullisemmat sapuskat ;) Vanhempani toivat Hugon sitten aamulla palattuamme ja Hugo oli selvästi hieman hämmentynyt. Tervehti kyllä ja heilutti häntää hieman, muttei mitään hyppimisiä tai riehumisia. Ja samaisena iltana, kun käväisin Hugon kanssa vanhemmillani, niin Hugo käyttäytyi taas epänormaalisti. Normaalisti se riehaantuu aika lailla, kun pääsee sinne kylään, mutta nyt oli samalla tavoin hämmentyneen rauhallinen. Selvästi sen päässä raksutti kovasti, että missäkö se koti nyt sitten nykyään onkaan ja että onko isäntäväki nyt pysyvästi palannut vai mahtavatko he kaikota taas lähiaikoina. Tilanne kyllä normalisoitui nopeasti eli kaikki on palannut ennalleen tämän suhteen :)
Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: varasin Hugolle ajan virallisiin silmätarkistuksiin ja lonnkien ja kyynärten kuvauksiin. Silmät Hugolla on tarkastettu pentunakin ja silloin sillä todettiin CEA:n (Collie Eye Anomaly) lievin muoto eli CRD. Nyt tarkastus uusitaan - luultavasti tilanne pysynyt samana. Etenkin kyynär- ja lonkkakuvauksia odotan kovasti. Tai en itse toimenpidettä, mutta niitä tuloksia. Molemmissa meidän harrastuksissa (pk ja agiltiy) on mukana hyppyjä, joten ehdottomasti haluan varmistua, että lonkat ovat kunnossa, jotta voin hyvillä mielin näiden lajien parissa jatkaa! Kuvaukset ovat parin viikon päästä ja silloin heti saadaan eläinlääkärin antama lausunto kuvista. Lisäksi kuvat lähetetään myös Kennelliittoon, mistä tulee sitten myöhemmin virallinen lausunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti