sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Taantuminen pennun tasolle

Hugolla alkoi noin viikon toipilasajan jälkeen olla kertyneenä energiaa niin, että sitä tuntui pursuvan ihan yli äyräiden. Siihen asti oli lenkkeilty sellaisia 45 min lenkkejä, mutta totesin sitten, että niitä voisi alkaa pidentämään, että saa tuon ylimääräisen energian hieman laskemaan :) Eihän Hugo mitään tuhoja kylläkään tehnyt, kunhan oli hirveän innoissaan touhuamassa koko ajan! Heti ulos päästyä alkoi pomppiminen - ihan vain paikoillaan - ja sitten menikin jo hihna suuhun ja alkoi vetoleikki. Tätä se ei ole enää pitkään aikaan (pentuajan jälkeen) tässä mittakaavassa tehnyt, mutta nyt se oli sen mielestä maailman kivointa. Lenkillä suuhun tarttui kaikki kepit ja niillä piti sitten myös leikkiä. Ja sitten, jos Hugo huomasi, että olemme suuntaamassa takaisin kotiin, se heittäytyi kyljelleen maahan, eikä vapaaehtoisesti halunnyt siitä nousta. Olisi saanut vaikka perässä raahata, mutta sehän ei noussut. Onneksi suostuttelulla - ja välillä myös namiavulla - sen sai kyllä jatkamaan matkaa omin jaloin :) Alla yksi kuva kepin tuhoamisesta ja toisessa on käynyt juuri tämä mainitsemani maahan heittäytyminen.




Nyt olemmekin sitten jo muutamat päivät lenkkeilleet ihan tavalliseen tapaan ja leikittykin ollaan. Tosin kaikki rajut pallonheittoleikit yms. on vielä jätetty väliin, mutta esimerkiksi vetoleikkejä ja naminpiilotusta yms. ollaan kyllä leikitty. Lauantaina oli sitten paluu myös tokoilun pariin (Nepin ja Kaijan kanssa), mikä sekin teki hyvää. Aivotyöskentely selvästi väsyttää koiraa ja eilisen Hugo olikin selvästi väsähtänyt, kun takana olivat sekä toko että lenkit. Otimme eilen tokossa paikkamakuun niin, että Neppi oli vieressä suorittamassa myös paikkamakuuta. Sellaiset pari minuuttia pysyi, mutta sitten alkoi käydä levottomaksi, joten menin palkkaamaan, ettei nousisi. Tehtiin myös vähän seuraamisessa vasemmalle käännöstä ja lopuksi seuraamisesta seisomaan- ja maahanjätöt. Muistutin ennen liikkeiden suoritusta vielä ihan paikoillaan käskyt ja sen jälkeen tehtiin siis seuraamisesta. Seisomaanjätössä molemmilla kerroilla otti yhä pari haparoivaa askelta ennen kuin lopulta pysähtyi, vaikka hidastin itsekin käskyn aikaisesti, jotta se jäisi varmemmin seisomaan. Seisahduttuaan sitten kyllä pysyi seisomassa varman oloisesti. Ja nyt ei tullut ennakoivaa istumistakaan viereen mennessäni ja vapautinkin sitten ilman perusasentoon ottamista. Maahanjättö oli parempi - tippuu maahan aika napakasti eli ei epäröintejä tässä. Ja sielläkin malttoi pysyä viereen palatessani ja jälleen vapautin ilman perusasennon ottamista.

Tänään lenkin yhteydessä otin useampaan otteeseen paikkamakuun - välillä lyhyempänä ja välillä pidempänä. Yhdellä kerralla viereiseltä tieltä tuli ohi myös koira, mutta Hugo malttoi kuin malttoikin pysyä paikoillaan tästä huolimatta. Parilla kerralla meinasi nousta ylös ennen aikojaan, mutta pieni ärjäisy sai sen kyllä pysymään maassa. Lenkillä tein pari kertaa parin minuutin paikkamakuun ja pysyi kyllä molemmat kerrat maassa, tosin levottomuutta esiintyy... Sisällä teimme tänään kaksi kertaa kolmen minuutin pätkän niin, että laitoin minun ja Hugon puoliväliin namitargetin. Tuntui olevan toimiva keino, sillä näin Hugolla pysyi mielessä, mitä oikein oltiin tekemässä. Täytyy siis kokeilla tehdä tällä keinolla myös ulkona paikkamakuuta. Tosin täytyy ottaa väliin aina myös ilman namialustaa, ettei sitten käy niin, ettei enää pysy ilman namialustaa maassa.

Otin tänään myös seuraamisen vasemmalle käännöstä. Tein pienehköjä neliöitä, joissa siis ainoastaan vasemmalle kääntymistä. Jarrutin ennen käännystä aavistuksen hihnalla ja tein terävän kulman ottaen kääntyvän askeleen hieman liioitellun isoeleisesti. Parani selvästi vähitellen eli Hugo ei enää jäänyt jalkoihin, vaan kääntyi mukana, vaikka takaosan käyttö saisi olla yhäkin parempaa näissä käännöksissä. Teimme myös seuraamisesta seisomaanjättöä. Nyt en enää hidastellut itse, vaan jatkoin käskyn annettua samaa vauhtia. Hugo pysähtyi kyllä joka kerralla seisomaan, vaikkakin yhä ne pari pikkuista askelta tulee ennen lopullista seisahdusta. Näitä siis vielä lisää, että saa seisahtumisen terävämmäksi.

Tässä on kuva treenailujen ja lenkkeilyjen väsyttämästä Hugosta:

Nyt eilisen ja tämän päivän aikana on ollut havaittavissa haistelun ja merkkailun vähentymistä. Ei oikeastaan lainkaan enää kulje kuono maassa, vaan pysähtyy vain silloin tällöin todella hyvien hajujen kohdalla vähän haistelemaan. Tämän jälkeen kuitenkin aina nostaa taas pään ja jatkaa reippaasti matkaa. Ensimmäisiä merkkejä leikkauksen vaikutuksista siis havaittavissa! Tosin tästä on aiheutunut myös sellainen, että Hugo yrittää alkulenkistä usein saada hihnaa suuhun. Enää, kun ei mene keskittyminen siihen jatkuvaan nuuskimiseen, niin se kaipaa ilmeisesti jonkinlaista sijaistoimintoa.

Viikonlopun aikana on ollut havaittavissa kuitenkin myös toisenlaisia muutoksia käytöksessä - tosin nämä tuskin liittyvät mitenkään leikkaukseen, vaan ennemminkin siihen, että Hugo alkaa olla siinä aikuisiän kynnyksellä (ikäähän kohta kaksi vuotta), jolloin haetaan niitä rajoja. Pari kertaa tässä parin päivän aikana Hugo on aika yhtäkkisesti alkanut testata, että kumpi meistä onkaan pomo. Molemmilla kerroilla homma on alkanut sillä, että Hugo on napannut remmin suuhun ja olen sitä kieltänyt. Kiellon jälkeen Hugo alkoi sitten pistämään hanttiin eli ihan kunnon ärinää ja ylikierroksilla käymistä oli. Ei tietystikään mitään puremista tms. mutta ärinää, isottelua ja uhmakkutta. Niskaote ei tähän selvästikään auttanut, eikä myöskään tiukka komento - yltyi näistä vain ennestään. Niinpä tänään lenkillä, kun Hugo sai tällaisen kapinointikohtauksen, selätin sen mahdollisimman rauhallisin elein. Hetken Hugo räpiköi vastaan ja ärisi siinä, mutta aika nopeasti vastaan taisteleminen loppui ja se antoi periksi. Heti tämän jälkeen päästin otteen ja tilanne oli selvästi ohi. Otin vielä tähän perään pätkän seuraamista ja vapautuksen jälkeen Hugo oli kuin mitään välikohtausta ei olisi ollutkaan. Saa nähdä, onko tämä testaamisvaihe pitkäkestoinen... Toivottavasti menee ohi, kun huomaa, etten luovuta näissä tilanteissa. Ja uskonpa, että asiaa on edistänyt myös tämä pieni sairasloma, jonka aikana sitä energiaa selvästi ehti kertyä. Eli nyt vain taas runsaasti liikuntaa ja treenailujakin taas entiseen malliin (paitsi agilitya) niin ehkä tuollaisia tilanteitakaan ei synny niin herkästi :)

Noita paria rajojenhakutilannetta lukuunottamatta Hugo on ollut aivan oma ihana itsensä. Vähän leikkauksen suhteen jännitti se, että joidenkin koirien kohdalla on kuullut kastroinnin tehneen koirasta masentuneen oloisen tai innottoman. Toistaiseksi ainakin Hugo on ollut ihan hugomainen eli leikkisä, seurankipeä ja aktiivinen. Leikkauksen vaikutukset ovat siis näkyneet tähän mennessä siis oikeastaan vain ruokahalun lisääntymisenä (Hugon kohdalla plussaa, koska aiemmin ruokaa oli vaikea saada maistumaan) ja haistelun vähentymisenä (suuri plussa!). Äijälyyn ei vielä toistaiseksi ainakana ole näkynyt mitään vaikutusta. Useammankin kerran on tässä reilun viikon aikana tullut lenkeillä vastaan uroskoiria, jotka ovat alkaneet rähjätä. Hugo selvästi yhä tuijottelee näitä koiria ja pöyhistelee niille rehvakkaasti, vaikkei yleensä kyllä muilla tavoin vastaakaan tähän ärinään. Ja jos se vähääkään yrittää sanoa toisille uroksille vastaan, niin ihan kielto kyllä riittää lopettamaan ärinät ennen kuin ne alkavatkaan. Sikäli siis tilanne aika sama kuin ennen leikkausta tällä rintamalla. Aika näyttää sitten, mikä on lopputulos - vastahan leikkauksesta on mennyt niin vähän aikaa, ettei millään vielä voi tietää lopullisia vaikutuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti