Lauantai-ilta :)

Hugoa jänskätti

Lauantaina oli siis HSKP:n tokot. Ensimmäiseksi kertasimme viime viikolla harjoiteltua hyppyä. Koska Hugon kanssa este sujuu sikäli hyvin, mutta vauhtia kaivattaisiin lisää, teimme nyt pari hyppyä vauhdeilla. Eli kouluttaja ensin heitteli palloa esteen toisella puolen ja innosti Hugoa samalla kuin varmistin, että Hugo pysyy paikallaan. Tämän jälkeen annoin este-käskyn ja heitin pallon Hugon ohi. Tällä tavoin vauhtia tuli reippaasti ja hyppyyn tuli selvästi lisää intoa!

Seuraavana teimme kaikki yksitellen lyhyen seuraamiskaavion, jotta kouluttaja näki, millä tasolla perusseuraaminen on. Eli koira tuli virittää sopivaan vireeseen ennen suoritusta ja sitten tehtiin seuraamista, jossa oli pysähdyksiä käännökset kaikkiin suuntiin ja lisäksi sai valita tekeekö maahan- vai seisomaanjätön. Minä valitsin maahanjätön ja tämä tehtiin nyt avo-luokan tyyliin eli koiran luokse palatessa kävelinkin koiran taakse muutaman metrin ennen kuin palasin sitten koiran vierelle. Tässä ei ollut ongelmia - olen Hugon kanssa aika paljon harjoitellut maassa pysymistä, vaikka kävelisinkin sen ympäri tai yli. Seuraaminen oli muuten hyvää ja aktiivista, mutta aavistuksen kuulemma edisti alkumatkalla. Lisäksi vasemmalle käännökset ovat edelleen se meidän heikkous. Ei jää enää kovin pahasti jalkoihin, mutta Hugo ei edelleenkään osaa kunnolla käyttää takaosaa niin, että se "heittäisi" takaosan käännöksessä. Tähän takaosan käytön harjoitteluun saimme vinkkejä eli niitä täytyy nyt harjoitella niin ehkä käännöksetkin sitten tulee sujuvammiksi!

Varsinaisena teemana oli tällä kerralla nouto eli kouluttaja kävi kunkin koirakon kanssa läpi noutoa riippuen siitä, millä tasolla kukin oli. Koska meillä tässäkin on ollut ongelmana vauhdin puute, kouluttaja opetti meille vauhtinoudon. Tässä ideana on siis se, että koiran ollessa perusasennossa kapula heitetään, kuten noudossa normaalistikin. Koiralle annetaan noutokäsky ja heti, kun koira nostaa kapulan, kehutaan valtavasti ja heitetään pallo itsensä taakse. Näin pyritään saamaan koiralle idea, että aina kun nostaa kapulan, ensimmäisenä tulee juosta täysiä ohjaajan suuntaan. Eli täytyy nyt näitä harjoitella ja vasta sitten alkaa hioa varsinaista luovutusta. Hugon kanssahan olemme harjoitelleet jonkin verran noutoliikettä kokonaisena suorituksena, mutta tällöin vauhdin puutteen lisäksi ongelmana on ollut se, että Hugo herkästi jää liian kauas minusta kapulaa luovuttaessaan. Mutta ensin vauhti kuntoon ja sitten vasta luovutuksen viilailua :) Toinen mitä harjoittelemme nyt on se, että Hugon täytyy pitää kapula suussa, kunnes annan käskyn "kiitos". Herkästi alkaa toistoja tehtäessä ennakoimaan irroitusta eli irroittaakin otteen kapulasta ennen kuin oikeasti olen ottanut kapulan. Eli nyt vaadin, että Hugo pitää otteen, vaikka otankin kapulasta kiinni ja irroittaa vasta "kiitos"-käskyllä.

Paljon siis saatiin taas vinkkejä kotitreeneihin ja suurelta osin liittyi juuri tähän vauhtiin ja vireen nostoon. Eli minun pitäisi osata palkata juuri oikeassa kohdassa ja vieläkin isommin. Kyllähän pallopalkka aina sytyttää Hugoa, mutta kun siihen vielä yhdistää kehut ja oman innokkuuden, niin Hugoon saa kyllä selvästi enemmän virettä :)

Sunnuntaina kävimme vapaatreenaamassa agilitya Kivikossa. Teimme irtoamisharjoituksia niin, että harjoittelimme sekä eteenpäin että sivusuuntaan irtoamista. Kontakteja teimme myös pikkuradan osana ja Hugo kyllä pysähtyy sinne kontaktille jo varmasti ja odottaa luvan vapautumiseen, mutta ongelmana yhä se, että herkästi stoppaa liian aikaisin ja siitä sitten pitää pyytää korjaamaan oikeaan kohtaan. Eli hiomista ja ehkäpä naksuttelua oikeasta tassujen paikasta. Lisäksi teimme keppejä ja täytyy sanoa, että näihin olin todella tyytyväinen. Kierrätin Hugon estesiivekkeen ympäri "kierrä"-käskyllä ja sieltä sitten kepeille ja sujui todella ripeästi ja varmasti pujottelut huolimatta siitä, kummalla puolella keppejä itse olin. Hugo haki siis hienosti oikean välin ja pujotteli joka kerralla loppuun saakka. Tein lisäksi vähän vaikeampaan keppikulmaa, josa Hugo lähestyi keppejä V:n muodossa keppien oikealta puolelta. Tällöinkin haki aina oikean välin ja hyvin kiepautti itsensä sen yli 270 astetta siinä ensimmäisen kepin pujottelussa.

Eilen Hugo oli hierontakäynnillä ja edellisestä käynnistä oli siis kaksi viikkoa. Olen nyt venyttelyt säännöllisesti Hugoa eli etenkin raajoja. Vasen takajalka oli selvästi parempi kuin viimeksi. Yhä oli kireyttä polven yläosassa, mutta jalan liikkuvuus oli nyt jo paljon parempi. Oikean etusen lapa liikkui huonommin kuin vasemman etusen eli sama vika oli viimeksi. Selkä ja lanne oli yhä jumissa. Ei ihan yhtä paha kuin viimeksi, mutta kuitenkin niin, että Hugo taas vilautteli hampaitaan ilmaisten sillä tavoin, ettei tuntunut mukavalta, kun niitä jumeja avattiin. Tällä kertaa Hugo ei kuitenkaan missään vaiheessa pyrkinyt patjalta pystyyn eli selvästi alkaa huomata, että se hieronta loppuen lopuksi tekee hyvän olon, vaikka aika ajoin hetkellisesti tuntuisikin kurjalta. Kaikilta osin jumit olivat siis parempaan päin, mutta edelleen oli jäykkyyksiä. Mennään seuraavan kerran neljän viikon päästä ja saatiin nyt treeniohjelmaksi säännöllisten venyttelyiden lisäksi myös mahdollisimman paljon vapaana liikuttamista ja etenkin epätasaisessa maastossa. Hugo kaipaa siis monipuolisempaa rasitusta kroppaan, jotta lihaksisto rasittuu ja kehittyy tasaisesti. Neljän viikon jälkeen sitten katsotaan missä mennään!

Tänään oli ohjatut agilitytreenit ja koska olimme Malmin hallilla pienellä puolella, emme mahtuneet tekemään kunnon ratatreeniä. Niinpä meillä olikin useita pienempiä harjoituksia. Teimme persjättötreenin ja pikkurataa, jossa oli mukana rengas. Hugon kanssa ei kamalan usein olla rengasta otettu ja nyt huomasi hyvin, ettei sille ole vielä aivan varmaa, että mitä sen siinä pitäisi tehdä. Se siis hyppää välillä oikein ja välillä puolestaan renkaan vierestä. Tähän saatiin vinkiksi käyttää apuna naksutinta eli treenata useita toistoja renkaalla ja naksuttaa ja palkata aina oikeat suoritukset. Näin Hugo oppisi ymmärtämään, mikä renkaan oikea suoritustapa todella on.

Lopuksi teimme myös kontaktitreeniä puomilla. Emme ole tätä Malmin hallin puomia aiemmin tehneet, mutta jo keinulta ja A-esteeltä tiesin odottaa, että kontaktiesteiden pinta oli liukkaampi kuin Kivikon kentän kontaktiesteillä, ja siten myös Hugolle hankalampi ja pelottavampi. Kaikki koirat epäröivät puomilla, ja Hugo ihan selvästi pelkäsi sitä. Kynnet liimaantuivat ylösmenorampi reunoihin ja tasanteelle tullessa Hugo löi itsensä makuuasentoon ja lopulta hyppäsi sieltä alas. Teimme sitten niin, että irroitimme esteen ylösmenorampin ja laitoimme sen pöytä-estettä vasten niin, että Hugo teki sitten vain ylösmenoa pöydälle ja palkkasin tästä. Pikkuhiljaa Hugo rentoutui ja uskaltautui paremmin ja paremmin. Jätimme treenin tähän, eikä edes yritetty enää koko puomia, sillä oli selvästi Hugolle stressaavaa.

Nyt lähdemme iltalenkille ja taidetaankin ottaa parit vauhtinoudot siinä lenkillä :) Ja lopuksi vielä venyttelyt ja eiköhän sitten ole tämäkin päivä pulkassa meidän osaltamme!

Ratapiirroksia lisätty

Eli lisäsin edellisen tekstin loppuun ratapiirrokset selostusten kera parilta edelliseltä agilitykerralta. Tänään oli tosi kivat HSKP:n tokotreenit - niistä tarkemmin myöhemmin. HSKP:n tokossa toivottiin, että ohjaajat pitäisivät jonkinlaista oppimispäiväkirjaa, ja minulla se käy ehkä helpoiten kirjoittamalla tänne blogiin! Viikoittaisia tokoselostuksia siis tiedossa...

Mukamas kiirettä..

On pitänyt päivittää blogiin treenailuista jo päiväkausia, mutta niin sitä vain tuntuu kiirettä pitävän, kun ei millään kerkeä. Joka ilta on ohjelmaa, eikä sitten enää illalla myöhemmällä jaksa alkaa kirjoittelemaan pitkiä tarinoita. Ja lyhyitä harvoin malttaa kirjoittaa :)

Agilityssa Hugo on käynyt lähiaikoina alkuun aina aika kierroksilla. Eli ihan siis vain juoksee aina välillä esteistä ohi ja suoraan minun luokse, jonka jälkeen jää paikoilleen haukkumaan minulle. Eli ihan vain ylienergisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Tänäänkin tätä esiintyi alkuharkoista, mutta loppupäässä sitten jo malttoi keskittyä suorittamiseen ja sujuikin sitten ihan kivasti! En ole nyt vähään aikaan kerinnyt vapaatreenaamaan eli ohjatut treenit ovat ainoat agilitytreenimme. Uskonpa, että tekisi hyvää päästä tekemän toisetkin agitreenit viikoittain, niin ei ehkä Hugollekaan kertyisi sitä agilityintoa ihan niin ylipursuavan paljon aina siinä treenien välillä :) Täytyypä yrittää ehtiä viikonloppuna suuntaamaan Kivikon kentälle... 

Viime lauantaina oli HSKP:n tokoryhmän ekat treenit. Ryhmän oma kouluttaja ei päässyt paikalle, joten kouluttajana oli yksi ryhmässä mukana oleva kokeneempi tokoilija. Teemana oli hyppy ja harjoittelimme alokasluokan hypyn lisäksi myös avoimen hyppyä, jossa koira siis lähetetään hyppyyn, käsketään esteen takana istumaan ja pyydetään sieltä sitten takaisin luokse. Kaikki sujuivat sikäli hyvin, että Hugo kyllä teki kaiken minkä pyysinkin - myös tämän meille aiemmin täysin vieraan avoimen luokan hypyn suhteen. Kuitenkin tekeminen oli tosi löysää ja laiskaa eli itse hypyt olivat velttoja ja etenkin istuminen hypyn takana oli tooooodella hidas. Harjoittelimme näitä sitten itsenäisesti silloin kuin emme olleet suoritusvuorossa, ja tällöin keskityin saamaan Hugoon vähän vauhtia ja terävyyttä. Tein estehyppyä mm. niin, että lähetettyäni Hugon hyppyyn, heitinkin pallon sen ohi. Tämä auttoi selvästi eli hypyistä tuli selvästi vauhdikkaammat! Treenasin myös ilman hyppyä istumista niin, että olen etäällä Hugosta. Jos olen ihan vieressä, istumiset ja maahanmenot ovat melko nopeita etenkin jos esim. pallolla innostaa, mutta sitten kun välimatkaa tuleen muutamakin metri, istumiset ja maahanmenot hidastuu. Johtuu varmaan enemmänkin epävarmuudesta kuin laiskuudesta eli ei taida Hugo vielä tajuta, että siltä voidaan tosiaan pyytää näitä liikkeitä, vaikkei mamma ihan vieressä olekaan sitä pyyntöä esittämässä. Eli näitä täytyy siis ehdottomasti treenata!

Teimme tokossa myös seisomisharjoituksia itsenäisesti niin, että koira seisotettiin ja sitten tehtiin häiriötä, eikä koira saanut liikahtaa paikoiltaan. Minä esim. hypin, otin pikku juoksupyrähdyksiä ja lopulta myös heitin palloa Hugon ohi. Heti, jos tassukin liikahti, homma aloitettiin alusta ja vapautus ja palkka tuli vasta, kun neljä tassua pysyivät paikoillaan häriöstä huolimatta. Ja oikeasti jo aika pian Hugolla pysyi kaikki tassut maassa, vaikka pallo lentelikin vierestä. Tätäkin siis treenaillaan nyt itsenäisesti lisää!

Tehtiin tokossa myös paikkamakuut kokeenomaisesti eli ensin oli kehääntulotarkastus ja sen jälkeen mentiin riviin. Kouluttaja testasi alo-luokan koirilta luoksepäästävyyden ja vasta tämän jälkeen tehtiin paikkamakuut. Tällaisia treenejä Hugolle tarvitaankin, koska selvästi kokeessa alkaa keskittymiskyky herpaantua, kun luoksepäästävyyden yhteydessä tulee sitä odottelua ja istuskelua, ja tämän myötä sitten kierrokset nousee. Siinä vaiheessa sitten on enää turha toivo, että Hugo malttaisi pysyä yhtäkkiä aloillaan paria minuuttia. Otin tällä kertaa varman päälle ja laitoin Hugolle etupalkan. Hugo pysyi koko kaksi minuuttia aika rauhallisena eli ei mitään ääntelyitä tai liiemmin muiden koirien kyttäilyä. Heti alkuun Hugo otti lonkka-asennon, mutta sen se tekee joka kerta ja ainapa vielä juuri vasemmalle lonkalle - olisikohan tällä jokin yhteys siihen, että Hugolla on jumeja toisella puolella takaosassa? Mutta siis tosiaan, tämä yksi lonkka-asento siis pysyi koko kaksiminuuttisen ajan eli ei vaihdellut asentoa, kuten yleensä niin herkästi tekee!

Treenien lisäksi päiviin on mahtunut paljon leikkimistä - Hugo on ollut tavallistakin leikkisämpi lähiaikoina eli kantaa palloja jatkuvasti meille heitettäväksi. Ollaan myös lenkkeilty Koirametsässä ja Kalkkikallioilla, jolloin Hugo on päässyt kirmailemaan vapaana. Harmi vain, että on niin märkää, että metsäpolut tuntuvat olevan joka puolella mutaisia.. Mutta ei se meitä estä! Yritetään nyt nauttia raikkaista syysilmoista aina, kun ei ainakaan kauheasti sada :)

EDIT (20.10.2012): Tähän loppuun lisään nyt ratapiirroksen sekä viiime treeneistä että 10.10. olleista treeneistä.

 

Näissä 10.10.2012 treeneissä oli tarkoituksena opetella niistopersjättöä (oli meille ihan uusi tuttavuus!) ja samalla antaa Empulle (kouluttaja) kuva kaikkien koirakoiden kontaktien ja keppien tilanteesta. Radalla piti olla A-este, mutta koska se oli maalattu juuri, käytimmekin keinua sen tilalla. Hugon mielestä se olikin sitten todella pelottava kapistus eli pari kertaa jouduttiin ottamaan niin, että Emppu laski keinun rauhassa alas. Tämän jälkeen onneksi alkoi jo keinukin sujua tavalliseen tapaan eli Hugo juoksi ihan reippaasti keinulle ja stoppasi kontaktille. 

Eka kepeille lähetys epäonnistui eli Hugo meni sisään väärästä välistä, mikä johtui pääosin siitä, että energiaa oli tässä vaiheessa taas ylenmäärin. Kun keskittyminen saatiin kuntoon, kepitkin sujuivat paremmin! Pujottelu oli reipasta ja hallittua. Ongelmana tuntui olevan vain se, että tilan ahtaudesta johtuen pujottelu loppui lähelle seinää, eikä Hugo meinannut millään tajuta, että kyllä sen pujottelun mahtuu tuollainen maksikoirakin tekemään ihan loppuun asti. Emppu meni sitten palkkaamaan keppien päätyyn ja saatiin Hugokin ymmärtämään, että kyllähän sinne loppuun asti uskaltaakin pujotella!

Koska jouduimme hiomaan sekä keinua että keppejä, emme ehtineet radalla loppuun asti. Eli taas nähtiin, että kyllä näitä yksittäisiä esteitä pitäisi vain ehtiä aina säännöllisesti vapaatreenaamaan, niin ei joutuisi sitten ohjatuissa treeneissä käyttämään aikaa näihin :) 

 

Viime keskiviikon treeneissä Hugo kävi alkuun tosiaan aivan ylikierroksilla. Ensimmäiset pari kertaa juoksi ykkösesteestä suoraan ohi ja säesti menoaan haukkumisellaan. Kun ykköseste saatiin tehtyä niin, että kutsuin Hugoa kakkosesteen takaa, kakkoseste tehtiin pakkovalssilla ja se sujui. Kolmoselle tuli ensin ohi, mutta tämä saatiin korjattua, kun ohjasin vain selvemmin ja tein kakkos- ja kolmosesteiden väliin yhden askeleen, joka suuntautui kohti kolmosesteen ponnistuspaikkaa. Tällä tavoin sai siis merkattua koiralle, mihin sen odotettiin menevän.

Esteet 4-8 sujuivat hyvin - 7 esteelle tehtiin radalla näkyvä 7a-vaihtoehto, jossa siis koira pyöritettiin esteen ympäri seisomalla itse koko ajan lähellä siivekettä. Tässä oli tärkeää, että oma kroppa ja rintamasuunta kääntyi jo todella hyvissä ajoin kohti putkea kahdeksan, jotta koira tiesi minne oltiin menossa, eikä imenyt kymppiesteelle. Kuitenkin samalla piti pitää katse koirassa ja seurata, mihin se menee. Pienten suullisten "tässä"-käskyjen avulla pyöritys sujui kohtuullisen tiukasti, tosin omaa liikettä parantamalla olisi tästä saanut varmasti vieläkin tiukemman!

Kun koira oli lähetetty putkeen nro 8, ohjaajan tuli juosta jo kohti estettä 10, jotta ehtisi tekemään persjätön esteiden 10 ja 11 väliin. Tässä harjoiteltiin sivuttaista irtoamista eli vaikka ohjaaja juoksi jo pois päin esteestä 9, tuli koira saada "tyrkättyä" esteelle 9. Vaikka liike etenikin jo, tuli kuitenkin koiralle kertoa siinä lomassa, että este 9 tuli hypätä ottamalla yksi sivuttaisaskel kohti tätä estettä. Tätä hiottiin kaikkien koirien kanssa vielä niin, että Emppu otti lelun ja meni sen kanssa esteen 9 taakse. Sama ohjaus tehtiin ja ohjaajan oli tarkoitus irtaantua ihan reilusti ysiesteestä ja Emppu sitten tehosti irtoamista palkkaamalla koiran esteen takana. Hugon kanssa suuena haasteena tässä oli se, ettei se oikein tunnu huolivan palkkoja muilta kuin minulta :) Eli vaikka Emppu heilutteli palloa esteen takana ja kutsui Hugoa, se kurvasi ysiesteeltä aina suoraan kympille, minne minä olin juossut ja otti ensin palkan minulta ja vasta sitten Empulta.

Kotiläksyksi tuli kaikille koirille irtoamistreenejä! Eli tietysti myös eteenpäin irtoamista, mutta etenkin juuri tätä sivuttaista irtoamista. Emmekä Hugon kanssa itseasiassa olekaan tätä koskaan kunnolla harjoitelleet eli menee ehdottomasti treenilistalle! Huomenna olisi tarkoitus käväistä Kivikossa treenailemassa irtoamisia ja myös kontakteja plus keppejä.

Huoltohetki

Sunnuntaina olimme tosiaan taas tokokokeissa ja voi kyllä todeta, että jäi huomattavasti parempi mieli näistä kokeista kuin viikon takaisista! Noh, paikkamakuu meni pieleen - taas... Tällä kertaa Hugo lähti jo sillä aikaa, kun kävelin pois päin siitä, tosin rivistä lähti Hugoa ennen yksi koira ja jälkeen sitten vielä pari muuta. Hugo oli nätisti tulossa luokseni, mutta näki ilmeisesti pettymykseni, ja päättikin käyrä treffaamassa rivistöstä yhtä koiraa, joka sitten lähti liikenteeseen. Aiemmin ei ole koskaan näin tehnyt! Noh nappasin Hugon kiinni ja tämä Hugon häiritsemä koira onneksi sai uusia paikkamakuun. Eli tämähän nyt olikin jo ennaltatiedossa ollut fakta, että paikkamakuu koetilanteessa on meillä yksi suuri ongelma eli tämä ei sikäli ollut yllätys. Ja saatoinpahan taas havaita, että taas jännitti tämä paikkamakuu vielä astetta enemmän kuin viime kokeessa - eli varmaan kertaantuu aina, kun epäonnistuneita suorituksia tulee pohjalle enemmän...

Muilta osin koe meni kuitenkin selvästi paremmin kuin viikko sitten. Otin ennen suoritusta Hugon kanssa muutamia liikkeitä ja palkkasin pallolla. Otin pohjalle myös ihan vain leikkimistä, että sain vähän virettä nousemaan. Vieläkään ei suorituksessa ollut yhtä hyvässä vireessä kuin treenatessa yleensä, mutta kuitenkin kaikki liikkeet suoritettiin ihan sujuvasti. Tahmeutta oli nähtävissä etenkin luoksetulossa, jossa jopa hidasti aavistuksen mattoa haistelemaan ennen istuutumista. Ja muutenkin vauhti tässä turhan hidas - mutta eipähän törmännyt ainakaan! Seisomaan ja maahan jätöissä kuulemma aavistuksen saisi olla ripeämpi. Niin ja kytkettynä seuraamisessa oli vähän tahmea - jäi jopa aavistuksen jälkeen, mitä ei normaalisti tapahdu. Ilman hihnaa seuraaminen olikin sitten jo paljon parempaa ja aktiivisempaa! Kaikkiaan kuitenkin jäi hyvä mieli ja nyt on hyvä jäädä kokeista tauolle, kunnes paikkamakuu on saatu oikeasti kuntoon. Ja tokihan hiomista löytyy kaikista musitakin liikkeistä :) Tässä vielä sunnuntain "lottorivi":

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 0
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

Yhteispisteet siis 151 p ja ALO2. Eli kyllä se nyt vain on harmittava tapaus tuo paikkamakuun epäonnistuminen, kun jos se saataisiin kuntoon, niin tulisi ihan hyviä ykköstuloksia :) Mutta kyllä me se vielä hinkataan kuntoon!

Eilen olin HSKP:n tokoteoriatunnilla, joka kuului siis siihen kilpailuvalmiiden ryhmän opetukseen. Oli kyllä ehdottomasti hyödyllinen ja ajatuksia herättävä teoriaosuus! Saatiin vinkkejä eri tokoliikkeisiin ja etenkin niiden hiomiseen. Lisäksi kävimme läpi esim. palkkauksen ja motivoinnin tärkeyttä ja sitä, kuinka treeneissä tulisi hioa liikkeitä ihan vain liikkeen osa kerrallaan, eikä hinkkaamalla kokonaisia liikesarjoja putkeen. Eli esim .harjoitellaan kerrallaan vain esim. seuraamisen liikkeellelähtöä tai yhtä tiettyä käännöstä ja palkka tulee sitten heti, kun tämä kyseinen kohta sujuu hyvin. Moneen liikkeeseen saimme hyviä niksejä kotitreenejä varten!

Yksi todella hyödyllinen oli se, kun puhuttiin vireestä ja siitä, kuinka koiran viretilaa pitäisi pystyä esim. koesuorituksen kesken sekä laskemaan että nostamaan aina tarpeen mukaan. Ja vasta silloin tajusin, etten oikeasti ole kunnolla opettanut Hugolle koskaan etenkään viretilan laskemista. Kyllähän se kotona rauhoittuu, mutta rauhoittumiseen pitäisi yhdistää sitten esim. vihjesana ja silittäminen jostain kohtaa niin, että samoilla keinoin saisi koiran rauhoittumaan sitten myös ulkona ja myöhemmin jopa treenitilanteessa. Eli tätä alamme nyt harjoittelemaan ehdottomasti! Hugolla on nimittäin tapana olla erittäinkin kärsimätön treenatessa ja heti, kun tekeminen loppuu, se mielellään alkaa sitten minua komentamaan tai keksii oheistekemistä, kuten hihnan repimistä tms. Ja kun sitten kiellän näitä oheispuuhasteluja, annan koiralle huomiota, jota se nimenomaan sillä toiminnallaan kerjääkin. Eli tästä lähtien täysi välinpitämättömyys koiraa kohtaan silloin kuin tällaista kärsimättömyyttä esiintyy ja lopulta sitten Hugo toivottavasti pystyy jopa rauhoittumaan näissäkin tilanteissa. Uskon todella, että tästä olisi meille suuri hyöty myös koetilanteissa, koska nykyään se aina käy kärsimättömäksi luoksepäästävyyden aikana, kun odottelemme rivissä tekemättä oikeastaan mitään. Parissa viime kokeessa ainakin Hugo on alkanut tässä juuri vieressäni istuessaan tuijottamaan minua ja sitten hiljaa murisemaan. Eli juuri tätä samaa huomion kerjäämistä ja kärsimättömyyttä. Ja tämän jälkeen, kun sitten käsken sen paikkamakuuseen, on kierrokset tietysti liian korkealla, jotta se malttaisi siinä pysyä. Nyt siis rauhoittumistreenejä niin, että saan Hugon koetilanteessakin ennen paikkamakuuta rauhoitettua!

Tänään Hugolla olikin vuorossa huoltohetki eli hierontakäynti. Aikaa touhuun vierähti loppuen lopuksi yli kaksi tuntia, mutta oli kyllä ehdottomasti hyvä käynti! Aluksi katsottiin ulkona Hugon liikkeet eri askellajeissa ja myös seisomassa, istumassa ja maatessa. Tämän jälkeen Hugo hierottiin läpi ja samalla tehtiin venytyksiä. Saimme myös kotiin vinkkejä miten voin itse venytellä Hugoa. Kaikkiaan hieroja totesi Hugon olevan hyvässä kunnossa. Hierottaessa löytyi parit jäykkyydet eli vasemman takajalan liikeradat venyttäessä olivat selvästi heikommat kuin oikean takajalan. Lannealue oli molemmilta puolilta myös jäykkä ja alueella tuntui myös kiinnikkeitä. Hugo kaiken kaikkiaan oli hierottaessa melko rentona ja makoili ihan tyytyväisen oloisena, mutta hierottaessa juuri tuota lannetta ja venytettäessä sitä vasenta takajalkaa, Hugo vilautteli hampaita ja kävi levottomaksi. Eli selvästi tuntui epämukavalta ja kipeältä juuri niillä alueilla, jotka hierottaessakin/venytettäessäkin tuntuivat jäykiltä. Jumit aukesivat hieronnan aikana kyllä vähän, mutta etenkin se vasen takajalka oli yhä käynnin lopussakin selvästi liikeradoiltaan huonompi kuin oikea. Eli saatiin tosiaan kotitehtäviksi venytyksiä ja sitten kahden viikon päästä uusi käynti, jolloin katsotaan miten homma on edennyt! Hugo oli kyllä kahden tunnin hieronnan jälkeen niin rentoutunut ja väsynyt, että jutellessani lopuksi hierojan kanssa, Hugo seisoi aivan paikoillaan ja roikotti päätä silmät lähes ummessa. Melkeinpä siis nukahti seisaalleen, eikä ole kyllä nyt illalla paljoa ylimääräistä energiaa löytynyt :) Hyvä käynti kaikkiaan eli eiköhän me tuolla käydä nyt tästä lähtien huollattamassa Hugoa aina aika ajoin!

Kaikkea kivaa :)

Paljon kivoja asioita tapahtunut ja/tai tiedossa! Ensinnäkin tänään olivat ensimmäiset I-HAH:n kilpailuvalmiiden ryhmän treenit ja oli kyllä kivaa! En nyt vielä saanut aikaiseksi laittaa tänne ratapiirrosta, mutta oli aika kivan tuntuinen rata. Paljon oli takaakiertoja ja persjättöjä ja kouluttajamme Emilian avustuksella ja neuvoilla saatiin rata tosi sujuvan tuntuiseksi! Hugo on hyvin oppinut takaakierrot eli "kierrä"-käskyllä tietää selvästi, mitä tehdä. Ei tarvitse enää välttämättä blokata jalalla koiran pääsyä esteelle esteen edestä, vaan Hugo tietää kiertää takapuolella hyppäämään ihan ilmankin! Ja tänään ihan uutena opin vastakäden käyttämisen ohjaamisessa. Aiemmin en ole juurikaan vastakättä tajunnut käyttää, mutta tänään tuli käytettyä ja Hugo luki mielestäni hyvin tätä ohjausta. Eli esim. esteeltä jatkettiin U:n muotoiselle putkelle, mutta koira ei saanutkaan mennä putkea siitä päästä, joka oli suoraan esteen edessä. Tässä kohdassa vastakädellä sai hyvin otettua koiran haltuun ja näin estettyä putken imu. Ja kun haltuunotto oli onnistunut, tehtiin vapautus riittävän ajoissa, jotta matka jatkui sujuvasti putken oikeaan päähän. Ja hyvin toimi!

I-HAH:lla on seuran 20-vuotisjuhlat 24.11. ja ilmoittauduin juuri juhliin mukaan. Epäröin pitkään, kun vasta niin tuore seuralainen olen, etten vielä tunne kovin suurta osaa I-HAH:laisista. Mutta siellähän sitä tutustuu ja kyllähän siellä tuttuja kasvoja treeniryhmistä ja toimikuntatyöskentelystä löytyy ainakin!

Tänään tuli myös iloinen uutinen HSKP:n tokojaostolta. Laitoin HSKP:n toko2-kurssin jälkeen viestiä tokojaostoon ja kyselin paikkoja jatkoryhmistä. Toko2-kurssin jälkeenhän ei ole enää kursseja, vaan seuraavana ovat jatkuvatoimiset ryhmät "tokolupaukset" ja "kilpailuvalmiit". Hieman jänskätti, koska viime viikolla tuli viesti, että ryhmiin on vain pari paikkaa, mutta meille mahdollisesti olisi paikka. Ryhmien kouluttajan toimii Pirkko Bellaoui, joka oli myös viime viikonlopun tokokeidemme tuomarina. Tämän vuoksi pelkäsin hieman, että pilasimme huonolla koesuorituksellamme mahdollisuudet ryhmään pääsyyn. Tänään kuitenkin tuli viesti, että meidät on hyväksytty tokon kilpailuvalmiiden ryhmään! Olin tästä uutisesta valtavan innoissani - kaipaamme ehdottomasti ohjattuja treenejä ja vieläpä häiriöharjoituksia. Maanantaina homma alkaa siis teorialuennolla ja sitten seuraavana lauantaina alkavat varsinaiset tokoilut. :)

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Olimme Hugon kanssa toisissa tokokokeissamme Espoossa lauantaina ja paikkamakuun nollasimme jälleen, kuten viime kerrallakin. Tämä kyllä jaksaa hämmästyttää minua - tässä kokeiden välillä ei treenatessa nimittäin kertaakaan Hugo lähtenyt paikkamakuusta.. Mutta kai se sitten on se minun jännittämiseni, joka tekee siitä koetilanteesta Hugon mielestä oudon. Noh, mutta loppuen lopuksi siinä lauantain kokeessa menikin sitten pieleen melkeinpä kaikki muukin.

En nyt viitsi jokaista liikettä käydä yksitellen läpi, koska totuushan oli, että kokonaisuudessaan suorittaminen oli heikkoa, ja Hugo oli  kyllä ihan muissa maailmoissa. Varmasti osasyynä jännittämiseni, mutta tällä kertaa uskon kyllä, että suurempana syynä oli kuitenkin tylsistyminen ja alavireisyys. Kytkettynä seuraamisessa Hugo roikkui hihnassa aivan kuin sanoakseen, ettei huvita tokoilla. Joissain liikkeissä jouduin käyttämään kaksoikäskyjä, esimerkiksi maahanmenossa seuraamisen yhteydessä jouduin antamaan kaksi käskyä, jotta Hugo nousi ylös perusasentoon. Tätä ei yleensä ikinä tapahdu eli tosiaan löysyyttä ja innottomuutta oli havaittavissa. Lopputuloksena oli 129 p ja ALO3 ja valtava epäonnistumisen fiilis kotiintuomisina. Lauantaina kotimatkalla kävi jo mielessä, että jättäisin kokeet kokonaan käymättä, jos kerran sinne piti mennä vain mielensä pahoittamaan, mutta myöhemmin onneksi vähän jo alkoi tapahtunut palata mittakaavoihinsa :) Loppuen lopuksi kyse ei ole maailman lopusta ja näitä epäonnistumisia tapahtuu yhdelle, jos toisellekin. Ei auta kuin jatkaa treenailua ja pohtia, mitä ensi kerralla teen eri tavoin.

Jännittämineni on varmasti yksi syy siihen, miksi suorittaminen on ihan eri tasoista kokeissa kuin treeneissä. Tähän ei siis auta kuin kokemus ja esim. epävirallisissa kokeissa ravaaminen. Harmi vain, että niitä järjestetään yli aika harvakseltaan... Mutta tässä lauantain kokeessa uskon, että pääsyynä huonoon suoritukseen oli jokin muu kuin pelkkä jännittämiseni. Kuten kuvailin, Hugo oli selvästi todella alavireinen ja innoton. Jälkikäteen, kun asiaa pohdin, tajusin, että itse ennen koetta yritin vain rauhoitella Hugoa, enkä lainkaan nostattaa virettä. Pelkään ehkä liikaakin sitä, että Hugo kävisi kokeessa ylikierroksilla, joten tyydyin sitten vain odottelemaan paikoillaan meidän vuoroa. Paikalla seisoskelu ja makoilu varmasti aiheuttivat Hugolle tylsistymistä, eikä sitten kehään astellessa intoa ollut.

Olin jo aiemmin ilmoittautunut myös viikon päästä järjestettäviin tokokokeisiin ja lauantain kokeen jälkeen olin valmis suoraan ilmoittamaan sinne, että jäämme pois. Pohdinnan jälkeen muutin kuitenkin mieleni. Tiedän, ettei viikossa mitään ihmeitä tehdä, mutta toisaalta valtaosin meillä on alokasluokan jutut kyllä suht hyvällä mallilla. Tiedän, ettei lauantain koesuoritus ollut lähelläkään tasoamme, joten haluan mennä ensi viikonloppuna testaamaan toimiiko homma paremmin, jos ennen suoritustamme leikitän lelulla ja teen muutamia tokoliikkeitä palkaten pallolla. Sittenpähän näen, onko Hugo tuolloin paremmassa vireessä vai onko edelleen suorittaminen yhtä heikkoa, jolloin suurimpana syynä olisi sitten varmasti jännittämiseni. Eli ihan testimielellä lähdemme liikenteeseen ensi viikonloppuna!

Tein muuten eilen ja tänään paikkamakuuta vähän uudella tavalla. Palkkaus edelleen takapalkkana, joka Hugolle toimii hyvin, mutta lisäsin vaikeustasoa selvästi. Nyt siis lisäsi etäisyyttä n. 30 metriin (kokeessa välimatka 20 m) ja paikkamakuun kestoa 4-5 minuuttiin (kokeessa kesto 2 min). Molemmilla kerroilla, jotka olemme nyt ehtineet tehdä, pysyi hyvin ja ihan ilman ininöitä tai muita ääntelyitä. Tuskin viikossa ehditään saada paikkamakuuta kuntoon, mutta uskon, että vähitellen tämäkin alkaa tuottaa tulosta. Joka tapauksessa ensi viikonlopun jälkeen jäämme kyllä varmasti tokokeista tauolle ja treenailemme, kunnes olemme saaneet hommaat reilusti lisää varmuutta.

Mutta se siitä vuodatuksesta! Eilen oltiin Hugon kanssa metsässä lenkkeilemässä ja Hugo sai olla vapaana. Olen nyt yrittänyt pari kertaa viikossa päästä lenkkeilemään paikkaan, jossa Hugon ei tarvitse lenkkeillä hihnassa. Ja se selvästi nauttii siitä, että saa mennä omaa tahtia! Nykyään on kiva käydä tällaisilla lenkeillä, kun luottamus Hugoon on kasvanut selvästi, eikä enää joudu jännittämään, koska se lähtee kaverin perään. Eilenkin tuli useita koiria vastaan, eikä Hugoa tarvitse ottaa kiinni, vaan pyytää vain vierelle kulkemaan ohituksen ajaksi. Helpottaa selvästi lenkkeilyä ja on tosiaan kiva, kun pääsee useammin lenkkeilemään vapaana :)

Tässä pari kuvaa kukkulan kuninkaasta eiliseltä lenkiltä:

Keskiviikkona alkavat I-HAH:n talvikauden treenit eli raportoin sitten keskiviikon jälkeen, miten ekat treenit kilpailuvalmiiden ryhmässä sujuivat! Toivottavasti ei jäädä jalkoihin siellä :)