Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Olimme Hugon kanssa toisissa tokokokeissamme Espoossa lauantaina ja paikkamakuun nollasimme jälleen, kuten viime kerrallakin. Tämä kyllä jaksaa hämmästyttää minua - tässä kokeiden välillä ei treenatessa nimittäin kertaakaan Hugo lähtenyt paikkamakuusta.. Mutta kai se sitten on se minun jännittämiseni, joka tekee siitä koetilanteesta Hugon mielestä oudon. Noh, mutta loppuen lopuksi siinä lauantain kokeessa menikin sitten pieleen melkeinpä kaikki muukin.

En nyt viitsi jokaista liikettä käydä yksitellen läpi, koska totuushan oli, että kokonaisuudessaan suorittaminen oli heikkoa, ja Hugo oli  kyllä ihan muissa maailmoissa. Varmasti osasyynä jännittämiseni, mutta tällä kertaa uskon kyllä, että suurempana syynä oli kuitenkin tylsistyminen ja alavireisyys. Kytkettynä seuraamisessa Hugo roikkui hihnassa aivan kuin sanoakseen, ettei huvita tokoilla. Joissain liikkeissä jouduin käyttämään kaksoikäskyjä, esimerkiksi maahanmenossa seuraamisen yhteydessä jouduin antamaan kaksi käskyä, jotta Hugo nousi ylös perusasentoon. Tätä ei yleensä ikinä tapahdu eli tosiaan löysyyttä ja innottomuutta oli havaittavissa. Lopputuloksena oli 129 p ja ALO3 ja valtava epäonnistumisen fiilis kotiintuomisina. Lauantaina kotimatkalla kävi jo mielessä, että jättäisin kokeet kokonaan käymättä, jos kerran sinne piti mennä vain mielensä pahoittamaan, mutta myöhemmin onneksi vähän jo alkoi tapahtunut palata mittakaavoihinsa :) Loppuen lopuksi kyse ei ole maailman lopusta ja näitä epäonnistumisia tapahtuu yhdelle, jos toisellekin. Ei auta kuin jatkaa treenailua ja pohtia, mitä ensi kerralla teen eri tavoin.

Jännittämineni on varmasti yksi syy siihen, miksi suorittaminen on ihan eri tasoista kokeissa kuin treeneissä. Tähän ei siis auta kuin kokemus ja esim. epävirallisissa kokeissa ravaaminen. Harmi vain, että niitä järjestetään yli aika harvakseltaan... Mutta tässä lauantain kokeessa uskon, että pääsyynä huonoon suoritukseen oli jokin muu kuin pelkkä jännittämiseni. Kuten kuvailin, Hugo oli selvästi todella alavireinen ja innoton. Jälkikäteen, kun asiaa pohdin, tajusin, että itse ennen koetta yritin vain rauhoitella Hugoa, enkä lainkaan nostattaa virettä. Pelkään ehkä liikaakin sitä, että Hugo kävisi kokeessa ylikierroksilla, joten tyydyin sitten vain odottelemaan paikoillaan meidän vuoroa. Paikalla seisoskelu ja makoilu varmasti aiheuttivat Hugolle tylsistymistä, eikä sitten kehään astellessa intoa ollut.

Olin jo aiemmin ilmoittautunut myös viikon päästä järjestettäviin tokokokeisiin ja lauantain kokeen jälkeen olin valmis suoraan ilmoittamaan sinne, että jäämme pois. Pohdinnan jälkeen muutin kuitenkin mieleni. Tiedän, ettei viikossa mitään ihmeitä tehdä, mutta toisaalta valtaosin meillä on alokasluokan jutut kyllä suht hyvällä mallilla. Tiedän, ettei lauantain koesuoritus ollut lähelläkään tasoamme, joten haluan mennä ensi viikonloppuna testaamaan toimiiko homma paremmin, jos ennen suoritustamme leikitän lelulla ja teen muutamia tokoliikkeitä palkaten pallolla. Sittenpähän näen, onko Hugo tuolloin paremmassa vireessä vai onko edelleen suorittaminen yhtä heikkoa, jolloin suurimpana syynä olisi sitten varmasti jännittämiseni. Eli ihan testimielellä lähdemme liikenteeseen ensi viikonloppuna!

Tein muuten eilen ja tänään paikkamakuuta vähän uudella tavalla. Palkkaus edelleen takapalkkana, joka Hugolle toimii hyvin, mutta lisäsin vaikeustasoa selvästi. Nyt siis lisäsi etäisyyttä n. 30 metriin (kokeessa välimatka 20 m) ja paikkamakuun kestoa 4-5 minuuttiin (kokeessa kesto 2 min). Molemmilla kerroilla, jotka olemme nyt ehtineet tehdä, pysyi hyvin ja ihan ilman ininöitä tai muita ääntelyitä. Tuskin viikossa ehditään saada paikkamakuuta kuntoon, mutta uskon, että vähitellen tämäkin alkaa tuottaa tulosta. Joka tapauksessa ensi viikonlopun jälkeen jäämme kyllä varmasti tokokeista tauolle ja treenailemme, kunnes olemme saaneet hommaat reilusti lisää varmuutta.

Mutta se siitä vuodatuksesta! Eilen oltiin Hugon kanssa metsässä lenkkeilemässä ja Hugo sai olla vapaana. Olen nyt yrittänyt pari kertaa viikossa päästä lenkkeilemään paikkaan, jossa Hugon ei tarvitse lenkkeillä hihnassa. Ja se selvästi nauttii siitä, että saa mennä omaa tahtia! Nykyään on kiva käydä tällaisilla lenkeillä, kun luottamus Hugoon on kasvanut selvästi, eikä enää joudu jännittämään, koska se lähtee kaverin perään. Eilenkin tuli useita koiria vastaan, eikä Hugoa tarvitse ottaa kiinni, vaan pyytää vain vierelle kulkemaan ohituksen ajaksi. Helpottaa selvästi lenkkeilyä ja on tosiaan kiva, kun pääsee useammin lenkkeilemään vapaana :)

Tässä pari kuvaa kukkulan kuninkaasta eiliseltä lenkiltä:

Keskiviikkona alkavat I-HAH:n talvikauden treenit eli raportoin sitten keskiviikon jälkeen, miten ekat treenit kilpailuvalmiiden ryhmässä sujuivat! Toivottavasti ei jäädä jalkoihin siellä :)