Lähiviikkoina on tullut jatkuvasti eteen hetkiä, joina on tullut ajatelleeksi, että kyllä se on vain todettava, että Hugosta on kasvanut hieno aikuinen koira. Se on rauhoittunut hyvällä tavalla eli sellainen pentumainen sähläys on jäänyt pois, mutta silti löytyy vielä runsaasti leikkimielisyyttä ja intoa! Se syttyy joka kerta, kun kaivaa esiin pallon, mutta kuitenkin palloleikkien aikaansaamat kierrokset saa myös kuriin heti halutessaan. Omaa luonnetta löytyy onneksi yhä, mutta kuitenkin niin, että murkkuiän uhmakkuus on laantunut.
Hugosta on melkein huomaamatta tullut tottelevainen ja kuuliainen - enkä tarkoita nyt vain tokoa, jossa motivaattorina toimivat namit ja/tai lelut, vaan ihan sellaista joka päiväistä arkieloamme. Vaikka metsälenkillä yllättäen vastaan tullut koira kiinnostaisikin, ei enää ole tullut eteen tilanteita, jolloin Hugo ei olisi tullut käskystä luokse. Ja jos hihnalenkillä vastaantulevat ärisevät urokset saavat Hugon pinnan kiristymään, hännän nousemaan ja karvat pöyhistymään, saa sen keskittymisen kuitenkin "ohi"-käskyllä käännettyä puoleensa, eikä Hugon tarvitse saada sanottua valittuja sanoja tällä räyhääjälle. Luottamus minun ja Hugon välillä on siis kasvanut huimaa vauhtia ja uskon, että näin on käynyt puolin ja toisin.
Vaikka koen tämän aikuistumisen ehdottomasti positiivisena asiana, on ollut myös kiva huomata, ettei Hugosta ole tullut aikustumisen myötä mitenkään tylsä tai innoton. Leikit kiinnostavat yhä ihan samalla tavoin (ellei jopa enemmän?) kuin pentunakin, ja valtava innostus harrastuksia kohtaan on myös säilynyt. Agilitystahan Hugo on syttynyt aina ja pelkkä hallille saapuminen saa kierrokset nousemaan, mutta ilokseni myös tokomotivaatio on taas parantunut! Eli tästä on hyvä jatkaa pian 2,5-vuotiaan Hugon kanssa yhteistä taivalta. Niin ja huom. täällä meillä ihan oikeasti uskotaan, että se taival jatkuu tuon Hugon 2,5-vuotispäivän jälkeenkin, vaikka niistä mayojen kalenterimerkinnöistä kaikenlaisia ennustuksia onkin tehty... ;)
Kyllä saan olla onnellinen siitä, että juuri Hugo-vauva asteli silloin elokuussa 2010 elämääni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti