sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ohhoh, mitä ratoja!

Tänään kisatiin kolmen radan verran oman seuran järjestämissä agilitykisoissa ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole hetkeen näin haastavia kakkosten ratoja osunut silmiin! Meillä mukaan mahtui onnistumisia, mutta kyllä sitten myös niitä epäonnistumisiakin...

Ensimmäisenä kisattiin C-hyppyrata. Siinä alkupätkällä haastavalta tuntui rataantutustumisessa keppikulma, mutta sinne tehty pakkovalssi tuntui toimivan hyvin. Vähän jännäsin myös keppejä, sillä joustavien muovikeppien rikkoonnuttua aamun kisoissa, käyttöön jouduttiin ottamaan ne puiset kepit, jotka aiheuttivat viime viikon treeneissä Hugossa aavisutksen hämmennystä. Nyt kuitenkin sujui normaalisti eli tiedä sitten johtuiko ne treeneissä olleet keppivirheet lainkaan siitä, että Hugo olisi tottunut niihin joustaviin keppeihin... Rata koostui monen monesta takaakierrosta, joka ei ole koskaan ollut meidän vahvin ohjaus. Itsellä ajoitus ja ohjauksen suunta on ollut pielessä ja tästä syystä Hugo on empinyt hypyillä kovasti. Olikin siis kiva nähdä, että näissä on selkeästi tullut kehitystä - ja onhan siltä tuntunut lähiaikoina treeneissäkin! Ainoastaan takaakierto-niistoyhdistelmä pituuden jälkeen aiheutti hetken harkinnan Hugossa (jäin auttamattomasti eteen siinä niistossa eli ei ihme, ettei uskaltanut hypätä päin....), mutta kuitenkin hyppäsi ilman kieltoa senkin. Ja muissa kohdissa takaakierrot olivat kohtalaisen sujuvia eli saadaan olla tyytyväisiä! Lisäksi rataantutustumisessa vikalle putkelle suunniteltu poispäinkääntö oli sellainen, etten ollut ihan satavarma, miten sen kanssa tulisi käymään, mutta hyvin Hugo näyttää sitä lukevan. Sitten vielä viimeisenä jännäyksenä oli vikana esteenä ollut okseri, jossa takarima oli 60 cm. Tulipa nimittäin tajuttua, ettei olla ikinä kokeiltu okseria 60 cm rimalla, mutta hienosti sujui sekin! Video tosin katkeaa juuri niin, ettei näy, tuliko okseri suoritettua puhtaasti, mutta kyllä se lopputulos oli 0 ratavirhettä ajassa - 5,38 s. Ko. radalta ei nollia sadellut, joten ainoalla nollatuloksella saatiin luokkavoitto ja kakkosluokan toinen LUVA :)

Toisena ratana oli agilityrata, jossa rataantutustumisessa päällimmäiseksi jäi mieleen kummittelemaan monet putki-kontaktierottelut, joita radalla tulisi eteen. A-putkierottelu tuli kaksi kertaa radan aikana samoin kuin puomi-putkierottelu. Ollaan näitä treenattu ihan liian vähän, ja siksipä mietityttikin, että mitenköhän käy. Ennestään olin melko varma, että A-putki erottelu kyllä sujuisi, mutta puomille menossa Hugo voisi valita herkästi putken sen sijaan. Toisin kuitenkin kävi. Yritin jotain epämääräistä vastakädenohjausta A:ta edeltävän takaakierron jälkeen, mutta Hugo ei selvästi vilkaissutkaan minuun päin lukittuaan putken. Eli se syöksyi A:n sijaan putkeen ja tulokseksi siis HYL. Puomin alla olevaan putkeen ohjatessani taas ohjasin itse ihan idioottimaisesti... Tässä oikeasti kävi kyllä joku ajatusvirhe, koska suunnittelin rataantutustumisessakin koko ajan ohjaavani putken ulkopuolelta. Saatoin Hugon vielä todella lähelle putken suuta, jolloin takaaleikkaus oli ihan kammottavan epäreilun myöhässä, eikä Hugolla siis toisin sanottuna ollut mitään mahdollisuutta tietää, että olenkin takaaleikannut ja rata jatkuukin putken jälkeen toiseen suuntaan. Siitä siis ylimääräinen kierros putken ympäri ja lähetys seuraavalle hypylle oli niin huono, että tuli ohi. Mutta mahtui tähän rataan onnistumisiakin! Kepit olivat taas hyvät ja varman oloiset. Putki-puomierottelussa olin melko varma, että hakisi puomin sijaan putken, joten puomia ennen vekkasin sen verran, että sain Hugolle hyvän lähestymisen puomille. Ja haki puomin vilkaisemattakaan putkeen - hyvä! Puomi ja keinu olivat molemmat myös tällä radalla aika ok - ei läpijuoksuja, eikä mitään valtavia hidasteluita eli sanoisin, että näissä onnistuttiin! Toki varmuutta tarvitaan vielä (varsinkin puomilla vähän oli empimistä) näihin paljon, mutta sitä varmuutta me nyt vähitellen yritetäänkin kerryttää. Harmitti, että radalla jäi se A kokonaan tekemättä - olisi ollut kiva nähdä, miten se olisi toiminut...

Vika rata olikin sitten aika katastrofaalinen. Hugo kävi valtavilla ylikierroksilla ja tuntui jotenkin siltä, että pitkä odottelu ehkä teki tehtävänsä. Lisäksi se oli radan jälkeen ihan tosi väsynyt eli olisiko väsymyskin voinut purkautua vähän kuin itku-potkuraivarin tyyliin..? :D Noh joka tapauksessa, montaakaan onnistumista ei tähän rataan mahtunut, mutta tuntuikin kyllä, ettei oikein oltu yhteistyössä suorittamassa rataa, vaan Hugo kävi kierroksilla ja keskittyi haukkumiseen ja minä olin pallo hukassa, että mitenhän siitä radasta selviäisi kiehuvan koiran kanssa.... Lähdössä jo Hugo nappaili useampaan otteeseen vaatteista ja heti liikkeelle lähdettyä alkoi valtava "huuto". Puomi tehtiin kuitenkin vielä melko hallitusti, mutta sen sijaan keinulla ei enää malttanutkaan odottaa vapautusta. Keinulta kepeille oli pitkä etäisyys ja vaikea kulma eli tarkoituksena oli jättää Hugo tekemään keinua ja odottamaan kontaktille, josta sen vapauttaisin vasta, kun olisin ehtinyt pakkovalssaamaan kepeille. Malttia ei kuitenkaan Hugolta löytynyt, kun kierrokset oli kovat ja siihen yhdistettiin ohi säntäävä ohjaaja. Keppien jälkeinen putki-hyppy-A-pätkä oli sellainen, etten jälkikäteenkään oikein keksinyt, miten sen olisi sujuvasti saanut tehtyä. Tarkoituksena oli tehdä putken jälkeiselle hypylle sylkkäri, mutta olikin kyllä sellainen fiilis, ettei sinne ehdi millään. Enkä ehtinytkään, eikä tainnut näkyä oikeastaan yhtään ihan täysin oikein ajoitettua sujuvaa ohjausta sille hypylle... Ja tosiaan viimeinen tikki oli sitten A:n alastulolta leiskautus. Se ei ollut lähelläkään hallittua juoksu-A:ta, vaan Hugo jätti kokonaan toisen alastulolle kuuluvan laukan pois ja hyppäsi jo ihan yläosasta alas. Niinpä meidän suoritus loppui siihen "oho"-toteamuksen siivittämänä ja lähdettiin radalta mieli hieman maassa.
Jälkikäteenkin toki LUVA-rata ilahduttaa, mutta toki päällimmäisenä mieleen jäi askarruttamaan se vika rata, jossa oikein mikään ei onnistunut ihan alun muutamaa ekaa estettä lukuun ottamatta. Kovasti mietitytti se, että miten sitä A:ta oikein treenaisi. Juoksu-A, kun on melkeinpä poikkeuksetta treeneissä sujunut ei yliloikkia ei ole tullut huolimatta siitä vedätänkö Hugoa vai jäänkö jälkeen. Selvästi kuitenkin tilanne on niiiiiiin eri, kun ollaa kisoissa, missä kierrokset ovat korkealla. Eli nyt täytyisi pystyä saamaan kierrokset nousemaan myös treenitilanteessa ja sitten treenata sitä juoksu-A:ta käyttäen apuvälineenä sitä ponnaria. Eli tavallaan helpotetusti, mutta kuitenkin niin, että häiriö olisi kisatilannetta vastaava. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty keksiä tekijää, joka nostaisi kierrokset samaan kuin tuolla vikalla agilityradalla tänään. Koskaan treeneissä Hugo ei huuda vaahto suussa ja nappaile kiinni vaatteisiin lähdössä - ja hyvä tietysti niin! Yksi mitä aion kokeilla on se, että hetsaan lelulla oikein kunnolla ja lähdetään leikistä suoraan tekemään rataa, jossa A on. Ja tosiaan ponnari avuksi vahvistamaan sitä vikan laukan paikkaa.Yksi helpottava tekijä olisi toki jo sekin, että kierrokset ei kisoissa nousisi niin paljoa, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Itse en tänään kovinkaan jännitellyt, mutta onhan se kisatilanne muiltakin osin tosi erilainen kuin treenitilanne. Kisapaikalla on valtavasti odottamista, edes takaisin ravaamista (häkkiin-ulos-kaverille pidettäväksi-radalle-kaverille pidettäväksi-häkkiin jne.) Lisäksi ympärillä on paljon treenitilannetta enemmän ihmisiä ja kiihdyksissä olevia koiria eli sekin varmasti vaikuttaa. Ja tosiaan, kuten kirjoitinkin, niin jotenkin jäi myös sellainen fiilis, että vikalla radalla Hugo olisi ollut jo vähän väsähtänytkin, mikä sitten ehkä kenties jotenkin kummasti purkautuisikin tällä tavoin..? Ainakin radalta ulos tullessa Hugo tosiaan oli ihan naatti. Eli ehkä kuumana kisapäivänä melkein neljän tunnin odottelut kentällä ja kolme rataa siihen päälle ei ole piece of cake koirallekaan... Ei siis lannistuta, vaan jatketaan kontaktitreenailuja ja vaikeutetaan treenejä niin, että vastaisi tosiaan enemmän niitä mahdollisia erilaisia kisatilanteita :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti