Yhdistetty juhannus ja Hugon 3-vuotissynttärit

Hugo on nyt jo ihan aikuinen poika (pysyy ainiaan mamman pikkupoikana!), sillä se täytti viime perjantaina 3 vuotta. Juhlittiin synttäreitä juhannusjuhlintojen ohessa mökkeillessä - Hugoa muistettiin makaroonilaatikkokakun, luiden, uuden nahkaremmin ja narupallojen muodossa. Lauantaina suuntasimmekin Tuorlaan noin puolen tunnin ajomatkan päähän mökiltä, jossa järjestettiin agilitykisat.

Osallistuimme taas vain hyppyradalle, ja muutekin homma toisti tuttua vanhaa kaavaa: etenemä parantui entisestään, mutta kaksi pudotettua rimaa oli tuloksena tältä(KIN!) radalta. Kyllä mahtaa tuntua hienolta sitten, kun ensimmäistää kertaa rikotaan tämä kahden riman kirous - nythän kaikilta kolmelta kisaamaltamme hyppyradalta on tullut nimen omaan kaksi rimaa alas. Muuten oli taas kivan tuntuista menoa - itse varmistelin taas ehkä turhaakin, mutta kuitenkin ihan sujuvahkoa menoa. Tuloksena tältä radalta siis ratavirheitä 10, aika -10,90 s ja etenemä 4,27 m/s. Koirakoita radalle starttasi 31 ja sijoituksena oli 13. Hyvillä mielin taas poistuttiin radalta, vaikkakin kieltämättä oli pakko todeta, että tämä rimanpudottelu on nyt meillä ihan oikea ongelma, jolle täytyy tehdä jotain.

Jäin jälkikäteen vielä pohtimaan tätä rimanpudottelua, ja tajusin, että kohtalaisen usein rimoja putoilee putken jälkeen. Tällöin voi hyvin olla, että vauhtia on vain liikaa, jotta Hugo malttaisi keskittyä riittävästi, mutta kyllähän rimoja välillä putoilee muissakin kohdissa. Niinpä oli todettava, että korkeudenarviointitehtävät olisivat meille varmasti tarpeen! Sain seurakaverilta myös vinkiksi, että olisi hyvä ratatreeniä tehdessäkin sijoittaa radalle eri korkuisia rimoja. Nyt olemme ratatreeneissä lähes poikkeuksetta asettaneet rimat 55 cm:iin, joten jos sen sijaan laittaisimmekin rimat vaihteleviin korkeuksiin, joutuisi Hugo luultavasti oikeasti keskittyä siihen, että kuinka korkealle on hypättävä, eikä vain räiskisi menemään totutulla tavalla.

Tänään suuntasinkin sitten I-HAH:n agilityhallille. Aloitimme kontaktitreeneillä, joissa ollaan nyt edetty siihen, että asetan puomin alasmenon viereen maksipöydän, josta Hugo hyppää alasmenolle ja tekee kontaktin. Vaihtelen nyt treeneissä niin, että palkka tulee välillä ihan siitä kontaktin jälkeen ja välillä taas välissä onkin vielä esim. putki tai hyppy. Tänään nämä treenit sujuivat hienosti - haki joka kerta reippaasti 2on2off-asennon ja pääsin vapauttamaan palkalle nopeasti. Hienoa on, että Hugo tuntuu vapautuvan nopeasti eli se vapautussana tuntuu varmistuvan myös koko ajan!

Kontaktien lisäksi tehtiin muutama toisto viiden hypyn suoraa. Laitoin esteiden väliksi 5 m, joten tarkoituksena ei ollutkaan tehdä mitään etäisyydenarviointeja, vaan ihan vain katsoa, miten Hugo lukee esteiden korkeuksia. Laitoin rimat vaihteleviin korkeuksiin (30 cm - 65 cm) niin, että rimat eivät olleet mitenkään nousevassa järjestyksessä, vaan korkeudet pieneni ja suureni. Ja tässä huomasi hyvin, ettei Hugo tosiaan juurikaan näytä katselevan niitä korkeuksia ja sopeuta hyppyä sen mukaan, vaan se räiskii menemään vakiohypyllä riman korkeudesta huolimatta - ja poikkeuksetta 65 cm rima tuli alas aluksi. Pysäytin pelin aina riman pudotessa ja otettiin uusiksi. Jos tätä 65 cm rimaa edelsi kohtalaisen korkea rima, niin Hugo selvitti tehtävän puhtaasti, mutta mikäli sitä ennen oli selvästi matalampi este, putosi 65 rima poikkeuksetta. Niinpä helpotin tehtävää sen verran, etten juossut Hugon vierellä tai muutenkaan häirinnyt koiraa, vaan menin kutsumaan Hugon hyppysuoran päähän. Tällöin saimme muutaman hyvä toiston peräkkäin ja lopetimme tähän hyvillä mielin. Eli nyt ei muuta kuin korkeudenarviointia treenaamaan, kun vain tietäisi miten :D Ilmoittauduin seuran järjestämälle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, mutta vielä ei tiedä, mahduimmeko mukaan. Toivon hartaasti, että pääsemme kurssille, mutta jos näin ei käy, niin pitänee keksiä muita keinoja saada hyppytekniikkaoppia. Näitä en viitsisi lähteä opettamaan koiralle ilman, että oikeasti tiedän, mitä olen tekemässä :)

Helpottavaa joka tapauksessa oli nähdä se, että kyseessä ihan oikeasti tuntuu olevan se, että Hugo ei osaa arvioida korkeutta. Tämä on siis helpottavaa siksi, että tätä voidaan treenata ja sitä korkeuden lukemista voi oppia! Tokihan moni moni riman pudotus johtuu ihan siitä, että ohjaukset on pielessä, mutta kisoissa rimoja on pudonnut usein juuri sellaisissa paikoissa, joissa ei mitään ihmeempää ohjausta olla tekemässäkään, vaan ihan vain suoralla. Eli nyt, kun ohjatut treenit ovat heinäkuun ajan tauolla, meillä on hyvä mahdollisuus hioa ongelma-alueita :)

Tässä valokuvia viime viikon lenkiltä Mustavuorelta 3-vuotiaasta Hugosta. Juhannuskuvat eivät vielä ole päätyneet haltuuni, joten niitä tulee tänne sitten jälkijunassa!

Mökkikauden korkkaus

Huomenna suunnataan Viitasaarelle viikonloppua viettämään eli edessä on kesän ensimmäinen mökkireissu :) Toivotaan, että säät suosii - oli nimittäin ilmatieteenlaitoksen sääennustukseen Viitasaarelle lykännyt vesipisaroita viikonlopulle...

Tuuletin hurisee!

Nyt on ollut sellaisia helteitä, että sisälläkin alkaa taas tuntua trooppiselta :) Ei täällä onneksi ihan tukalan kuumaksi koskaan mene, mutta kuitenkin sen verran lämmintä on päivisin, että Hugoa läähätyttää. Niinpä meillä onkin nyt pitkin päivää pylvästuuletin puhaltamassa ja Hugo jo tajuaa parkkeerata sen eteen makoilemaan, kun haluaa viilennystä.

Treeneissä ollaan käyty helteistä huolimatta ja vaikka kuumuus ehkä näkyy vähän nopeampana väsähtämisenä, niin Hugo kyllä yhtä innolla lähtee treenaamaan kuumuudesta huolimatta :) Tänään olikin ensimmäinen Tattarisuon hallilta kesäksi otettu vakiovuoro eli oltiin siellä neljän koirakon porukalla. On kyllä ehdottomasti kiva, että on tuo toinen vakiovuoro viikossa ja koen myös erityisen järkeväksi sen, että siinä vuorolla on noin joka toinen viikko kouluttaja ja muulloin sitten tehdään omatoimitreenejä.

Tänään Hugon kanssa teimme ihan simppeleitä treenejä: pitkällä suoralla eteen irtoamista, vedätystä (joka on osoittautunut kisoissa kompastuskiveksi), keppikulmia ja lopuksi ihan vain puomin alastulokontaktia niin, että lähetin Hugon kontaktille siitä alastulon viereltä. Eteen irtoamisessa epäröi selvästi lähteä kaverin pitämälle etupalkkalelulle. Kovasti hämmästeli minun paikalle jäämistä - täytyy siis ehdottomasti treenata näitä ja paljon! Vedätys sujuin nyt hyvin eli yhtään rimaa ei tullut alas, vaikka oikein liioitellusti juoksin edellä ja vielä innostin Hugoa mennessäni. Kepeille taisi tulla yksi sisäänmenovirhe ja kerran myös kummallinen yhden keppivälin väliinjättö, joita Hugo ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Pääosin kuitenkin haki kepeille hyvin itsenäisesti ja pujotteli loppuun saakka reippaalla temmolla.

Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin niihin kontaktitreeneihin. Tehtiin siis tosiaan ihan yksinkertaistetusti niitä - ei missään nimessä siis lähdetty nyt ottamaan kokonaisia kontaktiesteitä, vaan vain ja ainoastaan sitä yhtä alastuloa lähetettynä sekä alastulon vasemmalta että oikealta puolelta. Ja Hugo haki oikean asennon joka kerta! Sain siis naksuteltua useammat onnistuneet suoritukset ja palkkasin ruhtinaallisesti :) Pitää siis nyt malttaa ottaa näitä helppoja perustreenejä riittävästi, jotta saan Hugolle riittävän selkeästi kerrottua, mitä siltä oikein pyydän. Ollaankin menossa keskiviikkona alkavalle I-HAH:n kontaktiklinikalle, jossa lähinnä siis opetetaan 2on2off-kontaktien alkeita ja treenataan, miten koiralle voidaan opettaa itsenäisiä kontakteja. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään pulmaklinikasta, niin uskon, että sopii mainiosti meille, sillä tarkoituksenamme olisi nimen omaan palata nyt näihin pikkutreeneihin, jolla sitä 2on2offia saisi vahvistettua :)

Tässä alla vielä linkki videoon viime tiistain ohjatun ryhmän treeneistä. Tällä kertaa kouluttaja joutui olemaan poissa, joten treenasimme omatoimisesti rataa, joka oli edellin viikon valmennusryhmien treenejä. Olimme siellä Hugon kanssakin olleet tuuraavana koirakkona ja silloin homma oli monine valsseineen ja takaakiertoineen itselleni niin hankalaa, että rimoja tuli ropisten alas! Saatiin silloin kuitenkin monia hyviä vinkkejä ja ilmeisesti pientä parannusta on tullut, sillä meni jo hieman sujuvammin :) Pitäisi vain vielä saada oma ohjaus sujuvammaksi - niin kovin helposti teen yhden ohjauksen ja sitten unohdun paikoilleni odottamaan koiraa, jolloin ensinnäkin olen koiran tiellä ja toiseksi olen auttamattoman myöhässä seuraavasta ohjauksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=3o2Z-9MEJZg&feature=youtu.be

Ihana kesä!

Vihdoinkin on kesäistä! Kyllä on taas ihana lenkkeillä, kun joka puolella on niin vihreää :) Tässä muutamia kuvia muutaman päivän takaiselta lenkiltä.

Ekassa kuvassa Hugon uusi narupallolelu, jonka on tehnyt I-HAH:lainen Sanna - on kyllä Hugon mielestä aivan ihana lelu!

 Askel venyy, kun on kiire pallon perään - tosin huti meni, koska kuvassa pallo näkyy etujalkojen välissä.

 Metsän peikko:

 Hugo ja Hugon piiiiiitkkääää kieli:

 Kesäherra:

 Ihana viherrys, tosin nyt on jo lehdet paljon isommat kuin kuvaa ottaessa:

Hugon kanssa olemme nyt kahtena tiistaina käyneet I-HAH:n ohjatuissa kesätreeneissä ja ryhmämme on nyt Alexandra Lappalaisen kouluttama kilpailevien ryhmä. Kivoja, vaikkakin haasteellisia treenejä on nyt ollut valssien parissa. Hyviä oivalluksia on kuitenkin tullut ja tykkään kovasti Allusta kouluttajana - hyviä ja havainnollistavia vinkkejä/kommentteja ollaan saatu, eli ongelmia on saatu työstettyä niiden avulla :) Nyt, kun vain saataisiin kontaktitkin parempaan kuntoon, niin pääsisi kisakentillekin - jotenkin tuntuu aina niin tylsältä kisata vain yksi startti kerrallaan, kun rajoitteena on se, ettei osallistuta kuin hyppyradoille...

Perjantaisin toimin nykyään apukouluttajana jatko1-tasoiselle ryhmälle ja sekin on ollut hauskaa - todella mainioita koirakoita tuntuu olevan ryhmä täynnä! Apukouluttajana siis minulla on usein hoidettavanani jokin sivutreenipiste - ollaan esim. tehty putkiin umpikulmia, eteen irtoamista ja putkijarrutusta muutaman esteen pikkupätkillä.

I-HAH vuokrasi toukokuun alusta lähtien ympärivuotiseen käyttöön agilityhallin ja tarkoituksena olisi ainakin Sonjan ja Ofelian kanssa (+ mahdollisesti kolmas koirakko) vuokrata sieltä viikottainen vakiovuoro, johon olemme pyytäneet kouluttajaksi talvikauden kouluttajaamme Emppua. Hän siis kouluttaa meitä noin joka toinen viikko, ja joka toisena viikkona on sitten omatoimitreenausta.  Olen tosiaan tänä vuonna seurassamme kenttä- ja hallitoimikunnan pj:n tehtävissä, joten tänään olin mukana, kun kenttiksen porukalla siirsimme halliin esteitä. Toukokuun alussa halliin asennettiin uusi paksu keinonurmi eli nyt on hyvät olosuhteet treenailla myös hallikaudella - tässä vielä kuva hallista tänään:

Hugo oli eilen taas fyssarilla Heli Hyytiäisellä. Viime kerralla Heli opetti minulle koirahierontaa ja olenkin nyt viikottain hieronut Hugon läpi. Sanoinkin Helille jo alussa, että mielestäni jumeja ei kauheasti ole ollut, mutta lavan seudulla on ollut jumia. Nyt Heli hieroi Hugon läpi ja tosiaan raajat olivat hyvässä kunnossa samoin kuin lanneseutukin! Tämä oli siis todella hieno uutinen, sillä nimen omaan lanne oli ongelma-alue silloin ennen tulehduskipulääkekuuria. On siis hienoa nähdä, etteivät jumit ole palanneet lääkekuurin loputtua :) Jumeja ei muuten löytynyt juurikaan, mutta tosiaan lavan seudulla oli molemmin puolin kohdat, joista Hugo reagoi joka kertaa hieroessa ns. väräyttämällä selkää. Eli näkee, että on jumissa oleva kipeä kohta. Heli arveli, että voi hyvin johtua viime viikkojen useista valssitreeneistä, joissa on tehty tiukkoja käännöksiä. Sanoi kuitenkin, että tällaiset jumit ovat tavallisia treenien jäljiltä, ja ohjeeksi sain hieroa etenkin juuri tuota lavan aluetta. Helin "tuomio" olikin, että Hugo on nyt sen verran hyvässä kunnossa, ettei näin tiheitä käyntejä enää tarvita. Tosin Helin kesälomien ajoittumisen vuoksi käydään vielä kerta aavistuksen lyhyemmällä välillä, mutta sitten tarkoituksena olisi alkaa käydä parin kuukauden välein fyssarilla kontrolli-/ylläpitokäynnillä. Saimme myös treenejä tehtäväksi dobopallolla. Treenit olivat kaikki rauhallisia ja hallitusti tehtäviä treenejä, joissa koira laitetaan pallon päälle seisomaan pitkittäissuunnassa soikiomaisen pallon päälle. Ihan jo seisominen vaatii koiralta valtavaa keskivartalon lihaksiston käyttöä. Sitten vähitellen vaikeutetaan nostamalla jalkoja yksitellen ylös jne. Tehtiin muutama toisto siellä vastaanotolla ja Hugon koko kroppa tärisi treenatessa eli näki, että se joutui tehdä kunnolla töitä. Nyt siis pumpataan dobopallo täyteen taas ja aletaan treenailla kehonhallintaa :)

Onnistumisia!

Voi miten älyttömän hyvältä voikaan tuntua kisastartin jälkeen, vaikka lopputuloksena olikin 10 ratavirhettä kahdesta pudotetusta rimasta! Tänään olimme I-HAH:n kisoissa taas hyppyradalla. Hugo ei ole maanantain jälkeen tosiaan tassua oireillut, joten uskaltauduimme kisaamaan, eikä näyttänyt tassu vaivaavan radallakaan :)

Kymppi tuli tosiaan parista pudotetusta rimasta, jotka molemmat loppusuoralla, samoin kuin silloin edellisissä kisoissakin sen toinen pudotettu rima. Niinpä vahvistuikin nyt se, että kaivataan paljon treeniä sellaisiin tilanteisiin, joissa vauhti kiihtyy suoralla. Uskon, että Hugolle tulee tällaisissa tilanteissa niin hätä kiirehtiä eteenpäin, ettei se pysty keskittymään täysillä hyppyihin. Pudotuksethan nyt tulivat ihan suoralla pätkällä, kun taas monissa hankalissa kohdissa rimat kyllä pysyivät. Noihin vain nyt reilusti treeniä, niin hyvä tulee - eipä olla tällaista itsenäistä suorittamista juuri harjoiteltukaan pitkiin aikoihin!

Ja miksi minä sitten näistä pudotuksistakin huolimatta olen onneni kukkuloilla? No siksi, että kuten todettu, virheet tuli ns. helpoissa kohdissa. Radalla oli taas useita kohtia, joissa ajattelin, että moka voi tapahtua, mutta nämä suoritettiin kunnialla. Ohjauksienkaan kanssa ei ollut mitään suurempia kohelluksia, vaan jäi sellainen fiilis itselle, että meni ihan sujuvasti :) Erityisen hienoa oli se, että muurin jälkeen alunperin suunniteltu valssi joutui vaihtumaan lennosta takaaleikkaukseen, kun jouduin ennen muuria toteamaan, etten vain millään kerkiä valssaamaan. Vielä pari kuukautta sitten suunnitellun ohjauksen epäonnistuminen sai minun pääni lyömään tyhjää ja loppurata olisikin mennyt täysin plörinäksi. Nyt kuitenkin pystyin oikeasti ajattelemaan siellä, että täytyypä muuttaa suunnitelmaa ja tehdä takaaleikkaus. Takaaleikkaukset eivät todellakaan ole meidän vahvuus - jotenkin se on aina ollut minulle itselleni se kaikkein vaikein juttu. Niinpä oli todellinen riski lähteä sitä tekemään, mutta se onnistuikin ihan hienosti. Tuli siis hirmu hyvä fiilis, kun kesken radan päätetty takaaleikkaus sujuikin paremmin kuin olisin koskaan voinut odottaa!

Lopputuloksena tosiaan radalta oli ratavirheitä 10, ajalla -8,09 s ja etenemä 4,08 m/s. Yksi seikka, mistä olinkin valtavan ilahtunut, oli tuo etenemä! Ekoissa kisoissa etenemä oli 3,76 m/s eli edistystä tuli :) Kyllä oli Hugo tänään palkkanaminsa ansainnut!

Vappu 2013

Vietettiin rauhallista vappua syöden grilliherkkuja ja leikkien palloleikkejä - mitäpä muuta vapun täytyisikään muka sisältää? :) Nyt on kotona väsy poika! Alla muutama kuva, lisää kuvia löytyy täältä.

Hugolla on ollut tämän viikon ajan tassu pipinä. Sunnuntain agilitytreeneissä ilmeisesti vähän tassu kolahtanut/vääntynyt, kun maanantaina herätessään ontui pari askelta toista takajalkaansa. Ontuminen loppui parin askeleen jälkeen ja esim. aamulenkillä ravaili ihan puhtaasti. Tunnustelin jalan läpi ja huomasin Hugon aristavan tassun ulointa varvasta taivutettaessa. Paineluun ei reagoinut, mutta taivuttaessa on ilmeisesti kipeä. Maanantain jälkeen Hugo ei ole enää ontunut tassua, mutta on yhä arka taivutettaessa. Ollaan toistaiseksi lenkkeilty ja leikitty ihan normaalisti, kun ei kerran yhtään osoita kipua muulloin kuin tassua kopeloitaessa ja tällöinkin vain tuossa tietyssä taivutusliikkeessä. Eli katsotaan meneekö tässä lähipäivinä ohi itsestään! Onneksi ei näyttää Hugon menoa häiritsevän eli en usko, että on kipeä jatkuvasti. Myöskään turvotusta ei ole ilmennyt eli voisi kuvitella, ettei olisi hiusmurtumaa, vaan ihan vain joku venähdys tms.

Röhröh

Eilen oli talvikauden agilitytreenien vika kerta ja leikkimieliset kisat. Yksi nollarata onnistuttiin tehdä ja siitäpä Hugo sai palkinnoksi röhkivän possulelun, joka olikin sitten poitsun mielestä maailman ihanin juttu. Eli toistaiseksi possu on saatu hiljaiseksi vain ja ainoastaan ottamalla se Hugolta pois. Tässä pikkuvideopätkä tältä aamulta. Pahoittelut taustanauruista, mutta ei vaan pystynyt olemaan hiljaa :)

Jes vai höh?

Useammilta blogin seuraajilta olen lähikuukausina kuullut, että tykkäys-toiminto ei toimi normaalisti. Pystyi siis ilmeisestikin tykkäämään, mutta tykkäys poistuu samalla, kun sivustolta poistuu tai sen päivittää. Voi olla, että ongelma on, että tykkäykset tallentuvatkin nykyään vain tietyiltä selaimilta tai sitten siinä on ihan joku muu ongelma. Kävin poistamassa tykkäys-mahdollisuuden ja muutin tilalle nyt vaihtoehdot "jes" ja "höh". Testataan siis nyt, että toimivatko nämä - mikäli eivät, niin poistan koko toiminnon. Kyllähän kävijälaskurista onneksi näkee, etten ihan yksikseni täällä blogissa häärää :) Harmi, että kaikki vanhat tykkäykset poistuivat tuossa klikkaustoimintoa päivittäessä, mutteipä siitä kauheasti iloa tuollaisenaan ollut!

Niin ja Hugo oli tänään fysioterapiassa ja Hyytiäinen kommentoi, että Hugon selän asento näytti jo nyt paremmalta. Mitään selkälihastreenejähän emme ole vielä tehneet, mutta ehkä lääkekuuri on johtanut lihasjumien häviämiseen ja auttanut myös selän asentoon. Ainakaan mitään kummempia jumeja sieltä selästä ei löytynyt. Lavan alueet ja rintaranka oli hieman jumissa, mutta mitään ns. normaalista poikkeavaa jumia ei löytynyt. Nyt pitää vain toivoa, että nämä jumit aina laukeavat hieronnan ja käsittelyn myötä, eikä muodostu krooniseksi vaivaksi, kuten sen edellinen selkäjumi! Tänään Hugo hierottiin läpi ja samalla Heli opetti minulle, miten voin Hugoa itsekin hieroa. Tarkoituksena onkin, että pystyisin itsenäisestikin kotona hieroa Hugoa etenkin treenien jälkeen ja vaikkapa kerran viikkoon ihan kunnolla läpi. Josko pysyisi lihakset paremmin auki säännöllisellä hieronnalla... Mennään jo reilun viikon päästä seuraavalle fyssarikäynnille lähinnä siis siksi, että Heli halusi nähdä, miten omat hieronnat vaikuttavat ja auttaako säännöllinen hieronta siinä, ettei mitään suurempia jumeja pääse muodostumaan. Ensi kerralla saadaan sitten harjoitusohjelma selän treenaamiseen ja sitten vuorossa onkin pidempi väli ennen seuraavaa kontrollikäyntiä. Kaikkiaan siis ehdottomasti oikeaan suuntaan on mennyt jumitilanne - nyt tehdään kaikkemme, ettei niitä pääsisi kertymäänkään normaalia enempää :)

Kevät vihdoinkinko??

Tänään lenkillä tosiaan tuli vastaan ensimmäinen merkki siitä, että kyllä se kesä ehkä tulee tänäkin vuonna! Hetken nimittäin näytti siltä, ettei kesärenkaita kannattaisi vaihtaa lainkaan alle tänä vuonna... Tässä kuvassa tämä todiste siitä kevään alkamisesti, oli nimittäin ensimmäinen leskenlehti, jonka olen tänä vuonna bongannut. Ja kyllä siinä oli Hugollakin ihmettelemistä - ilmeisesti oli ehtinyt jo sekin ajattelemaan, että tekee jääkausi tuloaan.

Edellisistä kirjoituksista tosiaan taas vierähti - lähinnä siksi, ettei mitään ihmeellistä tapahtunut. Hugo oli pari viikkoa tulehduskipulääkekuurilla ja sen aikaa myös otettiin kevyemmin. Treenit olivat täysin tauolla ja lenkitykset lyhyempiä. Nyt kuitenkin elämä on palannut normaaleille raiteilleen!

Viimeksi kirjoittelinkin, että aion mennä toiselle ortopedille kuvien kanssa saadakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka vakavasta vaivasta on kyse. Niinpä viime keskiviikkona olimmekin sitten Hugon kanssa Mevetissä ortopedi Lotta Axelsonilla. Hän katsoi kaikki otetut kuvat (selkä/rintaranka/lonkat/olkanivelet) läpi ja palatessaan vastaanottohuoneeseen, hän otti tuon nimenomaisen olkanivelen kuvan esiin. Hän mainitsi, että ainoa mihin hän hieman kiinnitti kuvassa huomiota oli kuvassa nivelen takaosassa näkyvä aavistuksen vaaleampi alue, joka on pieni kuoppa. Kuvassa se ei näy edes kunnolla kuvaussuunnasta johtuen, mutta Axelson totesi, ettei pitäisi mitenkään vaivata koiraa, koska se ei ole nivelpinnalla lainkaan. Itse nivelpinta oli hänen mielestään siisti. Sanoin, että edellinen ortopedi oli kiinnittänyt huomiota kuvassa etualalla näkyviin pieniin nokkamuodostumiin, mutta niistä nyt ortopedi sanoi, etteivät ne tulisi koskaan Hugon elämää häiritsemään, vaikka siitä aavistuksen saattavatkin kasvaa. Virallisesti lausuntona: "Vasemmassa [olkanivelessä] minimaaliset nokkamuodostukset lapaluun takapinnalla ja olkaluun rustoreunan takapinnalla. Nämä tuskin tulee koskaan aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa. Greater tuberkelin yläpinnalla pieni kuoppa, ei merkittävä muutos." Axelson suositteli uusintakuvauksia 2-3 vuoden päästä ns. varmuuden vuoksi, mutta oletus on, ettei nämä kuvissa näkyneet pienet muutokset aiheuta ongelmaa normaalielämällä tai edes harrastuksille. Selkäkuvat olivat hänenkin mukaansa kaikin puolin ok.

Uutiset olivat siis aivan loistavia! Nyt ei tarvitse murehtia, vaan jatketaan samaa rataa kuin ennenkin. Agilitytreenit aloitettiin taas heti silloin keskiviikkoiltana hyvät uutiset kuultuamme :) Ja tänäänpä päästiin jo aloittamaan ulkotreenikausikin, kun Kivikon kenttä on vihdoin sulanut!

Maanantaiksi on meillä varattuna Hugolle fysioterapia-aika Heli Hyytiäiselle ja hyvillä mielin mennään sinne. Alunperinhän kuvaukset tehtiin, jotta varmistutaan, ettei rangassa (tai muualla luustossa/nivelissä) ole mitään vakavampaa muutosta. Nyt, kun tämä on tehty, saamme luultavasti treeniohjeita selän ja koko keskivartalon lihasten parantamiseksi (siis Hugolle, vaikkei tekisi varmaan pahitteeksi emännällekään...). Jumiutuminenhan osittain varmaankin on johtunut juuri tuosta pitkäselkäisyydestä yhdistettynä liian heikkoihin selkälihaksiin. Ja Axelsonkin keskiviikkona totesi, että turhan usein ajatellaan virheellisesti, että jumit tarkoittavat yhtä kuin että koira on rikki. Näinhän varsin usein ei ole, vaikka tokihan tämäkin vaihtoehto on hyvä poissulkea, jos jumiutuminen on pitkäkestoista tai toistuvaa. Hän kuitenkin painotti, että jumiutuminen on ihan normaaliakin aktiivisella koiralla, eikä sitä liikaa pidä varoakaan, vaikka hyvä onkin tietysti minimoida jumit kunnollisilla lämmittelyillä, jäähdytteilyillä, venyttelyillä, hieronnoilla, fysioterapioilla yms. Mutta tottahan se on sikäli, että ei sitä itsekään lepotauolle jää kaikista aktiviteeteista joka kerta, kun joku paikka on jumissa. Eli toivotaan, että fysioterapia/hieronta tuo apua tuohon selän toistuvaan jumiutumiseen, mutta muilta osin yritän olla panikoimatta, jos silloin tällöin jossain esiintyy jumiutumista. Hugoahan nämä eivät ole näyttäneet vaivanneen eli pitäisi ottaa mallia siltä ja ottaa vähän lungimmin :)

Lieviä olkanivelen muutoksia?

Tänään kävimme Yliopistollisessa eläinsairaalassa ortopedin pakeilla Hugon jatkuvan jumiutumisen syyn ja selän aristuksen tutkimiseksi. Ortopedikin totesi lihaksistossa olevan paljon jumeja - etenkin olan ja selän alueella. Taivutuksissa yms. ei kuitenkaan kipuilua tai aristelua ollut havaittavissa. Hugosta otettiin röntgen-kuvat olkanivelistä, rintarangasta, selkärangasta ja lonkista. Suureksi helpotuksekseni selkärangassa ei näkynyt mitään muutoksia eli siltä osin kaikki oli kunnossa. Vasemman olkanivelen kuvassa näkyi lievää muutosta - ei kuitenkaan osteokondroosia tai rappeumaa, vaan aivan pienet "harjanteet"/ulkonemat nivelen ulkopinnalla. Ortopedin mukaan nämä muutokset oletettavasti pahentuvat ajan myötä, mutta mahdollisesti hyvin hyvin hitaasti, eikä näin aiheuttaisi estettä normaalille käytölle. Kyselin tietysti, että miten tehdä agilityn harrastamisen kanssa ja sanoi, että voi harrastaa, ellei kipuilua ilmene. Vuoden päästä otetaan sitten uusintakuvat, jotta nähdään, miten nivelmuutokset ovat edenneet, jos ovat.

Käynnin jälkeen itsellä oli kyllä valtava harmitus. Olin päästä pyörällä sen suhteen, että uskaltaako harrastaa agilitya vaiko eikö? En oikein saanut itseä tyydyttävää vastausta siihen, että voiko agilitya harrastaa hyvillä mielin vai onko mahdollista, että se nimenomaan pahentaa tilannetta ja nopeuttaa muutosten etenemistä. Kotona katselin sitten vielä kuvia uudestaan ja googlailin terveiden olkanivelten kuvia. Hieman helpotuin huomatessani, että vastaavanlaisia lieviä muutoksia näkyi myös joissain sellaisissa kuvissa, joissa olkanivelet oli todettu täysin terveiksi.

Nyt Hugo on kaksi viikkoa tulehduskipulääkityksellä ja tämän aikaa myös treenilevossa. Lenkityksetkin suositeltiin tänä aikana tehtävän useina keskipitkinä eli esim. 3x30 min /päivä. Näin etenemme siis seuraavat kaksi viikkoa ja sitten meillä on nyt fyssariaika varattuna 22.4. - tätä aiemmin en valitettavasti aikaa saanut... Tuolloin näkee siis tilanteen kehityksen ja mikäli jumit ovat helpottaneet, uskon, että jatkamme agilityn parissa, ellemme toisenlaista kehoitusta jostain lähteestä saa. Tietysti täytyy seurailla tulevaisuudessa tarkemmin, ettei jumiutuminen ole toistuvaa ja ettei ontumista tms. ilmene. Hugo sai myös nyt jatkuvaan käyttöön glukosamiinia sisältävää lääkettä, joka hidastaa nivelmuutosten etenemistä. Näillä eväin siis jatkamme. Emme siis aio passivoitua, vaan jatketaan Hugon kanssa harrastamista aiempaan tapaan, mutta tietysti Hugon ehdoilla ja kunnon mukaisesti!

Oman mielenrauhan tyynnyttämiseksi päätin varata myös konsultaatioajan toiselle ortopedille. Ei siis niin, ettenkö uskonut tätä diagnoosia ja etsin uutta lausuntoa kumoamaan tämän, vaan lähinnä haluan saada tarkempaa tietoa siitä, miten vakavasta asiasta todella on kyse ja miten tämä vaikuttaa tai voi tulevaisuudessa vaikuttaa Hugon elämään. Varmasti mitään tarkkaa kuvausta kukaan ortopedi uskaltaa antaa, mutta haluaisin vain muutamiin kysymyksiini vastauksen. Hysteerinen ensikoiran omistaja kun olen, niin tuppaan aina ajattelemaan sen pahimman mahdollisen - niinpä on kiva saada hieman suuntaa tämän nivelmuutoksen todellisuudesta vakavuudesta!