Tokotreeneissä olisi ohjelman mukaan ollut koemaiset treenit, mutta luonnollisestikaan me ei vielä moisia voida tehdä, joten valittiin treenattavaksi liikkeeksi seuraaminen. Kerroin siitä, että periaatteessa seuraaminen on Jipin keskittyessä ihan hyvää eli asento on suora ja paikka hyvä, mutta nyt haasteena on sitten se, että pituutta suorituksiin pitäisi saada lisättyä. Palkkaan herkästi aina muutamien askelien välein ja kun olen yrittänyt vähentää namipalkkausta liikkeen kesken sen sijaan kehumalla hyvästä seuraamisesta, olen havainnut, että Jippi ottaa tämän ikään kuin vapautuksena. Keskittyminen siis herpaantuu herkästi seuraamisessa. Kouluttajalta saatiin vinkiksi alkaa opetella seuraamiseenkin ikään kuin häiriönsietoa. Valittelin nimittäin siinä samalla, että joutuu kauhean tarkkaan miettimään missä kädessä tai taskussa nameja pitää, koska esimerkiksi namien kaivaminen taskusta saa seuraamisasennon löystymään. Niinpä saatiinkin ohjeeksi tehdä nimenomaan treenejä, joissa kaivan niitä nameja kesken seuraamisen taskusta. Jos asento löystyy kehotan uudestaan seuraamaan ja heti, kun taas skarppaa, annan palkan. Alkoi jo yhden treenin aikana aavistuksen paremmin sietämään taskujen kaivelua ja jos keskittyminen herpaantui, niin silloinkin palasi hyvään seuraamiseen pienellä muistutuksella.
Kouluttajan antaessa neuvoja Jippi alkoi taas komentamaan minua haukkumalla, kun aika kävi selvästi pitkäksi. Alkuun olin huomioimatta haukkumista ja olin tyytyväinen, kun Jippi lopulta haki makuuasentoon. Tällä kertaa kuitenkin komentelu jatkui sieltä maasta ja tulin siihen tulokseen, että se maahanmenosta palkkailu on saattanut aiheuttaa sen, että nyt se maatessaan jää kyttäämään, että missä se palkka viipyy, mikä saa aikaan myös komentelun. Kouluttaja kehotti minua viemään Jipin seinään kiinni haukkumisen alkaessa ja palasin juttelemaan kouluttajan kanssa keskelle kenttää. Jippi odotti alkuun maltillisesti ja meni pian maahan. Kävin palkkaamassa, mutta palatessani keskustelemaan kouluttajan kanssa, haukkuminen alkoi eli ilmeisesti se välipalkkaus vain yllytti sitä kerjäämään lisää palkkaa. Niinpä tehtiinkin niin, että annoin sen pitää meteliä kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Kun sen hiljeni, hain sen uudestaan kentälle ja se pääsi töihin. Taas jos haukkuminen alkoi, vein Jipin takaisin seinään kiinni ja työt jatkui vasta, kun suu meni kiinni. Toivotaan siis, että se alkaa odottelemaan nätisti, kun se oppii yhdistämään, että nätisti odottelu johtaa hommien jatkumiseen, kun taas haukkumisesta ei saa huomiota, palkkaa eikä pääse treenaamaan!
Tehtiin loppuun paikkamakuu ja meni kyllä meidän osalta ihan totaalisen surkeasti. Valitsin Jipille taas rivissä laitimmaisen paikan, mutten ajatellut sen enempää sitä, että meidän paikkamme oli kenttiä jakavan väliaidan vieressä ja toisella puolella aitaa ihan muutaman metrin päässä Jipistä treenasi vieras koira agilitya. Jippi jäi maahan nätisti ja hyvään asentoon, mutta oltuaan siellä noin puolisen minuuttia, se nousi ylös. Palautin sen maahan, mutta jostain syystä tällä kertaa se nousi kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran jälkeen päätin, etten laita sitä enää maahan, sillä selvästi tilanne oli nyt sille liian haastava. Itse olin hämilläni, että mikä mätti, koska aiemmin ei ole vastaavaa ongelmaa ollut, mutta yksi kouluttajista mainitsi sitten, että voi olla, että Jippiä jopa vähän jänskätti, kun vieressä oli umpinainen aita ja sen takaa kuului kauheaa meteliä, muttei nähnyt mitä siellä tapahtui. Eli yksinkertaisesti taisi olla vain liikaa häiriötä meidän vähäiseen kokemukseen nähden! Olisi pitänyt tajuta tämä jo valitessa paikkaa rivissä, mutten yhtään tajunnut ajatella naapurikentän meteliä....
Treenien jälkeen Jippi pääsi Maarit-kouluttajan kahden bortsun kanssa leikkimään pellolle. Toinen hänen koiristaan on iältään puolivuotias, joten Jippi ja Andy olivat varsin sopiva leikkipari. Molemmilla riitti intoa ja vauhtia :)
Kotiin tullessani päätin tehdä lyhyen paikkamakuutreenin, koska se oli tosiaan jäänyt vähän mieltä painamaan treeneissä. Päätin kokeilla etupalkkaa Jipille (Hugollahan tämän aiemmin olen todennut toimivan, mutta Jipille en ollut vielä koskaan kokeillut) ja laitoin siis namikipon puoliväliin minua ja makaavaa Jippiä. Tällä tavalla Jippi tuntui keskittyvän hyvin tehtävään ja makuuasento pysyi hyvänä. Kävin välipalkkaamassa niin, että saatiin varmasti nyt onnistunut suoritus ja jätettiin sitten paikkamakuu muhimaan. Täytyy ottaa nyt näitä paikkamakuutreenejä usein niin, että on tosiaan vähemmän häiriötä ja vasta sitten vähitellen alkaa siirtämään sitä taas isoon häiriöön. Haluaisin kovasti, ettei Jippi pääsisi nyt kauheasti tekemään epäonnistuneita paikkamakuita, vaan treeni olisi aina riittävän helppo, jotta saataisiin onnistuminen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään ainakin!
Illalla mentiin sitten tosiaan vielä Oreniuksen treeneihin Jipin kanssa. Tehtiin paria pätkää, joista ensimmäinen (kuvassa numeroin 1-7) alkoi renkaalla ja pussilla. Päätin tehdä ensin nämä molemmat yksittäisinä. Tuli huomattua, että rengas on edelleen haastava, mikäli minun liike on häiriönä. Jos siis menen renkaan taakse kutsumaan, niin Jippi hakee renkaan hyvin, mutta tosiaan vauhdin kera ei vielä onnistu. Niinpä ei tätä jäätykään yrittämään (täytyy treenailla tätä omatoimisesti!), vaan aloitettiin pätkä aina niin, että menin renkaan toiselle puolelle kutsumaan Jippiä. Pussi tehtiin alkuun yksittäisenä, mutta hyvin alkoi sinne sujahtamaan, joten se pystyi hyvin liittämään radan osaksi. Pussilta lähetys hypylle, jonka jälkeen tiukahko käännös persjätöllä. Persjätön ajoitusta hinkattiin alkuun hieman, sillä meinasin olla liiankin ajoissa ohjauksen kanssa, kun oli sellainen fiilis, etten saa Jippiä muuten kääntymään. Käännös sujui kuitenkin hyvin, kunhan muistin ensin rauhassa merkata edellisen hypyn ja sitten lähteä tekemään persjättöä. Tällöinkin ohjauksen ehti tehdä hyvin valmiiksi ajoissa ja Jippi tuli ohjaukseen hyvin. Turhaa säätämistä siis vain itseltä alkuun :) Persjätön jälkeen koira lähetettiin takaakiertoon, ja tältä hypyltä laskeutuessaan koira näki putken, jonne ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä. Tein alkuun takaakierron ihan peruskäännöksellä ja Jippihän sujahti kuin sujahtikin sinne putkeen! Niinpä sain kehoitukseksi tehdä takaakiertoon yhdistettynä vastakäännöksen ja tämä toimi. Seuraavalla hypyllä tuli tehdä siivekkeen kierrätys takakautta ja ohjaukseksi valikoitus lopulta takaakierto-persjättö. Ja siitä sitten putkeen lähetys.
Toka pätkä (kuvassa a-e) alkoikin minulle kovin haastavalla pätkällä. Tarkoitus oli tehdä ensimmäiselle hypylle takaakierto-persjättö, mutta jostain syystä kauhean mielelläni kerta toisensa jälkeen tein väksiin siihen takaakierron jälkeen saksalaisen. Sain palautetta, ettei saksalaista kannata tehdä tällaisessa kohdassa, jossa jatketaan matkaa ikään kuin siivekkeen suuntaisesti (katso kuva). Siitäkin huolimatta se persjätön tekeminen tuntui jotenkin kankealta, kun tuntui aina siltä, että minun on "pakko" auttaa se koira yli siitä hypystä päällejuoksulla. Ei jääty tätä hinkkamaan, vaan vaihdettiin ohjaus takaakierto-valssiin ja sain sitten itselleni kotiläksyksi treenata sitä takaakierto-persjättöä, etten olisi seuraavalla kerralla sen kanssa niin solmussa :D Seuraavalle hypylle Jipin sai lähetettyä hyvin jo kauempaa, jolloin pääsin itse jo pinkomaan eteenpäin. Putkenkin se haki hyvin, vaikka itse olin jo edellä. Putken jälkeiselle hypylle olin itse ajatellut tehdä takaakierron ja niiston, mutta rynniessäni esteelle tekemään sitä niistoa, Jippi lähtikin kiertämään koko estettä. Itsellä tuli siis kiire sinne ohjaukseen, jolloin oma huono rytmitys ajoi Jipin kyllä hypyn taakse, mutten millään ehtinyt tekemään sitä niistoa ajoissa ja selkeästi. Ohjeeksi sain unohtaa niiston ja sen sijaan lähettää koira jo läheltä putkea sinne takaakiertoon. Tällöin oma liike pääse jatkamaan kohti seuraavaa hyppyä heti, kun koira on lukinnut takaakiertona hypättävän hypyn. Näin saatiinkin lopulta hyvä tiukka käännös aikaiseksi ja tähän oli hyvä lopettaa! Hieno typsykkä :) (Itselle muistiin: Rimakorkeus treeneissä 35 cm).
Keskiviikkona 18.2. oltiin Jipin kanssa peko-treeneissä ja teemana oli lumeen kaivetut piilot. Valtaviin lumikasoihin oli kaivettu useita poteroita, joihin maalimiehet menivät valkoisten lakanoiden alle piiloon. Jipillä oli neljä maalimiestä etsittävänä ja se lähti taas varsin innokkaasti töihin. Ensimmäinen maalimies löytyi nopeasti, mutta sen jälkeen Jippi sinkosikin viereiseen metikköön, kun edellinen koira oli tehnyt siellä myös lenkin. Kutsuin Jipin pois ja lähetin uudelleen etsimään kasoille. Toka maalimies löytyi melko pian lumikasan juurella olevasta hiekoituslaatikosta, mutta viimeiset kaksi olivatkin haastavia. Molemmat piilot olivat ylhäällä lumikasoissa ja kaivetut kuopat olivat sen verran syviä, ettei hajut laskeutuneet juurikaan sinne lumikasojen juurelle. Koska ei olla tällaista etsintää aiemmin tehty, vaan Jippi on aina etsinyt maalimiehiä vain maan tasalta, se selvästi ei heti hoksannut, että kasoista voisi etsiä ylempääkin. Hommaa (siis minua!) sekoitti vielä sekin, että toisen kasan juurelle oli laitettu yhteen piiloon hämäyslakana. Ei se Jippiä hämännyt lainkaan - se kävi sen tarkistamassa, mutta totesi selvästi, ettei siellä ketään ole - mutta minä olin vakuuttunut, että sieltä pitäisi joku löytyä. Tarinan opetus: Luota siihen koiraan!! Sain kouluttajalta kehotuksen auttaa Jippiä vähän eli lähdin itse aavistuksen kiipeämään kasoihin, jotta Jippikin hoksasi, että ne kasat täyty tarkistaa ylhäältä asti. Kiivetessään sitten sai hajun ja sen jälkeen etsi hyvin taas molemmat maalimiehet. Hyvät treenit ja hienoa nähdä, että pystytään kerta kerralta tekemään aavistuksen haastavampia juttuja (mm. tänään siis ensimmäistä kertaa korkealla olevat maalimiehet, joista hajut ei kulkeudu alas ja lisäksi ensimmäistä kertaa hämäyslakana)!
Peko-treenien jälkeen jäin vielä hetkeksi tekemään tokon kotiläksyjä. Tehtiin ensin seuraamista tiistain ohjein eli palkkanamit kaivoin aina taskusta ja mikäli tällä välin keskittyminen herpaantui kehotin uudelleen seuraamaan ja palkka tuli sitten aina vasta, kun hyvä seuraaminen taas löytyi. Tuli oikein hyviä pätkiäkin, joskin havaitsin myös, että peko-treenipaikan vieressä tokoilu oli sikäli haastavaa, että kohti lumikasoja seurauttaessa Jippi vilkuili kasoihin ollen epävarma, että ollaankohan me sinne menossa. Siirryinkin sitten vähän kauemmaksi peko-paikasta tokoilemaan, jottei tulisi turhaa häiriötä. Toisena treeninä tehtiin liikkeestä seisahtumista. Tein alkuun niin, että jätin Jipin istumaan, kutsuin sitä (en käyttänyt luoksetulo-käskyä) ja sitten seis-käskyn annettuani viskasin lelun Jipin taakse. Jippi teki hienoja jarrutuksia näinkin, mutta itseä vähän mietitytti, että onkohan tämä liian luoksetulomainen tapa treenata tätä...? En haluaisi luoksetulon nopeuden yhtään alkavan hiipua näiden stoppien takia, joten siksi mieluummin teen nämä treenit riittävän erilaisina, ettei Jippi yhdistä näitä luoksariin. Niinpä siirryinkin taas kierrättämään Jippiä tolpan ympäri ja paluumatkalla sitten stoppaus ja lentävä palkka. Hyvin toimi ja Jippi alkoi selvästi toistojen myötä jo pysähtyä siitä "seis"-käskystä jääden odottamaan lelun lentämistä, eikä niin, että pysähtyisi vasta, kun lelu lentää. Näitä on tarkoitus päästä nyt treenailemaan vielä muutama kerta ennen maanantaita lyhyissä pätkissä, jotta päästään siirtymään seuraavaan vaiheeseen sitten silloisissa toko-treeneissä.
Aiemmin jo laitoin kuvan Jipin uudesta agihihnasta ja keskiviikkona Hugokin sai samanlaisen, tosin toki eri kokoisena ja -värisenä:
Eilen tehtiin taas Jipin kanssa tokon kotiläksyjä kotipihassa. Pihasssa on nurtsikenttä, joka on nyt talvella sopivan luminen eli löytyy ulkoa onneksi edes jokin treenailupaikka, jossa alusta ei ole liukas! Tehtiin sueraamista ja nyt tein jo pidempiä pätkiä niin, että palkkailin epäsäännöllisesti välissä ja keskittymisen herpaantuessa annoin vain uuden seuraamiskäskyn ja palkkasin vasta, kun kontakti ja hyvä asento palautui. Loppua kohti pysyi jo pidempiä pätkiä hyvässä seuraamisessa. Tehtiin myös käännöksiä seuraamisen osana. Oikealle käännös sujuu hyvin, kunhan Jippi seuraa keskittyneesti ennen käännökseen lähtöä. Vasemmalle käännöstä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa ja sujui ihan hyvin, kunhan käännöksen teki aavistuksen hidastetussa tahdissa. Täyskäännöksiäkin tehtiin, mutta yhä käsiavulla. Täytyisi melkeinpä saada joku videoimaan seuraamista ja käännöksiä, jotta näkisi, miltä todellisuudessa käännökset näyttävät!
Seuraamisen lisäksi treenattiin Jipin kanssa myös toista kotiläksyämme eli liikkeestä pysähtymistä. Kierrätin taas Jipin ensin tolpan ympäri ja paluumatkalla stoppasin käskyllä ja heitin lelun Jipin taakse. Parin kerran jälkeen Jippi alkoi ennakoida pysäytystä eli heti tolpan kierrettyään se pysähtyi napakasti odottamaan, että käsky kuuluisi ja palkka lentäisi. Niinpä aloinkin tehdä niin, että joka kerta, kun Jippi ennakoi ja hidasteli paluumatkalla, nakkasinkin lelun taakseni ja tehtiin läpijuoksutreeniä. Vasta, kun Jippi tolpan kierrettyään lähti tulemaan minua kohti reippaasti, annoin pysäytyskäskyn ja heitin lelun. Tänään oli selvästi havaittavissa se, että Jippi alkoi pysähtyä jo käskystä ja pystyin odottamaan sekuntin-pari ennen lelun heittämistä.
Eilen illalla lähdettiin sitten Hugon kanssa Niinulle treeneihin. Ennakkoon olin katsonut ratapiirrosta ilahtuneena - vaikutti kivalta ja melko sujuvalta radalta. Siitäkin huolimatta rataantutustumisessa opettelin radan vain esteelle 30 ajatellen, että joka tapauksessa ei sitä pidemmälle jatketa. Noh, ei me tosiaan sitten jatkettukaan, kun lopulta treenattiin vain seitsemää ensimmäistä estettä :D Ensimmäiseksi hiottiin hetki kolmoselle tehdyn valssin ajoitusta, mutta se saatiin kuosiin melko pian. Lopulliseksi ongelmaksi sitten muodostui hypyn 6 takaakierto... Lähetettyäni Hugon putkeen 5, etenin 3 hypyn alapuolelta kohti kutosta törkkäämään Hugoa takaakiertoon. Selvittiin siitä kyllä ekoilla toistoilla jo, mutta vain juuri ja juuri. Sain siis Hugon kyllä väkisin työnnettyä takaakiertoon, mutta olin itse niin lähellä estettä ja varmistelin ohjausta pitkään, joten olin autamattomasti myöhässä jatkoa ajatellen. Niinulle sanoinkin, että kovasti nyt tavoitteena olisi saada meidän molempien menoon varmuutta niin, että pääsisin eroon varmisteluista ja Hugo eroon epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta. Niinpä jäätiinkin tätä treenaamaan sitten lopputreenin ajaksi. Niinu totesi, että Hugo ajautuu kauhean lähelle hyppyä eli se pitäisi saada "törkättyä kauemmaksi" esteen taakse, jotta se pystyisi hyppäämään hypyn ongelmitta. Yritettiin sitten ensin ajoitusta hinkkaamalla saada Hugo kaartamaan kauemma hypyn takana ihan vain minun ohjauksella, mutta olin välillä liian ajoissa ja välillä liian myöhässä, toisinaan taas väärässä kohdassa. Lopulta tuki jokunen suoritus, jolla ajoitus ja sijaintini oli kohdillaan, mutta siitäkin huolimatta Hugo lähestyi hyppyä liian tiukasti. Niinpä otettiinkin palkka avuksi. Takaakierto-ohjaukseen yhdistettiin siis lentävä palkka niin, että törkätessäni Hugon takaakiertoon, heitin samalla lelun esteen taakse. Tällä Hugoa saatiin hieman kauemmaksi. Saatiin pari ihan hyvää suoritusta niinkin, että palkkasin vasta hypyn jälkeen, mutta kotiläksyksi jäi treenailla paaaaljon näitä takaakiertoja niin, että palkkaa kauemmaksi esteen taakse. Hugollahan ei ole oikein toiminut takaakierroissa ämpäreiden tai rimojen käyttäminen siivekkeen takana, sillä vaikka ponnistuspaikka ehkä on tällöin parempi ja hypyn suunta optimaalisempi, niin tällöin Hugo sen sijaan empii sen ämpäri-/rimaviritelmän vuoksi. Eli koetetaan nyt saada sama aikaiseksi ihan vain palkkauksen avulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti