Mölleilyä

Pitäisi mennä nukkumaan, joten tässä vain pikapäivitys eilisten tokoepisten osalta. Jippi kävi siis Susa Berghällin tuomaroimissa tokoepiksissä ALO-luokassa ja tehtiin siis ensimmäinen kokeenomainen treeni. Edes treeneissä ei olla harjoiteltu palkattomuutta useiden liikesuoritusten ajan, joten nyt oli tarkoitus käydä testaamassa, miten Jipip kestää koetilannetta, jossa välipalkkana on vain sosiaalinen palkka. 

Minua jostain syystä jännitti (vaikka etenkin epiksissä se on toki täysin turhaa!), ja se näkyi ennen paikkamakuuta esimerkiksi Jipin levottomuutena, kun rivissä odotettiin perusasennoissa suorituksen alkamista. Se vähän piippasi ja vaihteli asentoa, mutta heti, kun oikeasti homma alkoi, liikkuri sanoi liikkeen alkavan ja koiria alettiin käskyttää maahan yksi kerrallaan, Jippi skarppasi ja levottomuus häipyi. Paikkamakuussa pysyi rauhallisena, mutta vaihtoi loppuvaiheessa asennon sfinksistä toiselle lonkalle, mistä johtuen pisteiksi 9,5. Muut osiot näkyvätkin videolla, joten en sen kummemmin niitä selittele paitsi, että seuraamisessa kyllä näkyy vielä tosi vahvasti se, kuinka "raakoja" ollaan. Kontakti oli tosi eläväinen ja Jippi välillä kiinnitti huomiota ympäristön häiriöihin, kuten jonkun vinguttamaan vinkupalloon. Nämä toki annettakoon Jipsulle anteeksi, sillä onhan se vielä tosi kokematon ja ollaan ihan kamalan vähän treenattu häiriöitä (ehdottomasti nyt treenin alle!). 

Arvostelu näkyy tässä eli lopputulos oli 195,5/200 pistettä :) 

Olin jo ilmoittamassa Hugoa rally-tokokisoihin, mutta viime treeneissä tehtiin rataa ja tuli todettua, ettei me taidetakaan mennä vielä kisoihin... Hugo oli taas tosi innoissaan treenaamisesta ja edisti selvästi, mikä vaikeutti monen liikkeen suorittamista. Lisäksi tuli kyllä huomattua, että vasemmalle käännös vaatii vielä paljon treeniä ennen kuin pystytään tekemään täyskäännöksiä vasuriin tiukasti. Eli treenit jatkukoon ja katsotaan kisoja sitten, kun saadaan treeneissä tehtyä rataa ilman suuria säätöjä :) 

Tutuissa maisemissa

Käytiin taas pitkästä aikaa lenkillä lammella ja vaikka sieltä otettuja poseerauskuvia onkin blogissa vaikka millä mitalla, niin tässä nyt vielä yksi lisää :D Niin ihana paikka!

Tokopäivä ja puomia edestakasin

Sunnuntaina 16.8. osallistuin Jipin kanssa VKK:n järjestämään Sirke Viitasen tokokoulutukseen. Koulutuspäivä kesti kaikkiaan 5 tuntia ja se sisälsi yhteisen paikkamakuutreenin lisäksi 30 min treeniaikaa per koira. Seurattiin kaikki toisiemme treenejä, joten opin paljon esimerkiksi tunnarien opettamisesta ja sekä siitä, miten voi työstää seuraamista, jos koiralla on tapana edistää.

Paikkamakuutreeneissä käskytettiin koirat rivissä yksitellen maahan ja tämä sujui hyvin eli ei reagoinut muiden käskyihin. Makuuasento oli vierellä suora ja oli sfiksiasennossa, mutta kun Jipin jälkeen käskytettiin maahan vielä useita koiria ja odotusaika ennen koiran jättöä venyi, se kääntyi ihan aavistuksen lonkalle. Täytyy siis alkaa treenata kestoa tuohon siistiin makuuasentoon myös niin, että olen sen vieressä, koska yleensähän pidempiikestoista makuutreeniä ollaan tehty aina vain Paikkamakuussa Jipin naapuri lähti melko alkuvaiheessa ohjaajansa luokse ja ohjaaja palautti sen riviin. Hetken päästä koira lähti taas liikkeelle ja tällä kertaa kulkikin koko rivin edestä ja meni tekemään rivin toisessa päässä olevaan koiraan lähempää tuttavuutta. Näistä huolimatta Jippi pysyi hienosti paikoillaan, eikä näyttänyt mitenkään rauhattomalta. Viereinen koira palautettiin jälleen paikoilleen ja hetken tämän jälkeen kävin palkkaamassa Jipin. Palkkauksen yhteydessä koirien taakse ilmestyi pieni tyttö, joka olisi halunnut tulla rapsuttamaan koiria ja jouduin siinä Jippiä palkatessani sitten samalla selittämään tytölle, että miksi juuri sillä hetkellä ei oikein olisi rapsuttelu ollut suotavaa. Palasin vielä tämän jälkeen riviin ja tehtiin vielä ehkäpä minuutin verran paikkamakuuta ennen lopetusta ja tänä aikana vielä noin kymmenen metrin päästä koirista koirarivin takaa ajoi pari pientä poikaa polkupyörillä eli kaikkinensa oli kyllä aikamoinen häiriöpaikkamakuu :D Paikkamakuun loppuessa käskytettiin koirat yksitellen ylös ja tässä Jippi nousi vasta kolmannella käskyllä. Yleensä ei ole maahan "jämähtänyt", mutta täytyy tosiaan jatkaa häiriökäskytreenaamista eli juurikin sitä, että reagoi minun ja vain minun käskyihin.

Tehtiin paikkamakuun jälkeen toisen koiran kanssa häiriötreeniä niin, että olimme pari metrin päässä toisistamme koirat nenäkkäin perusasennoissa. Käskytimme koiria maahan ja istumaan ihan omaan tahtiin ja samalla vielä kouluttajakin tuli ihan viereen voimakkaiden käsiapujen kera käskyttämään koiria maahan ja istumaan. Alkuun Jippi reagoi jokaiseen kouluttajan käskyyn, mutta toisen koirakon ohjaajan käskyihin sen sijaan ei reagoinut. Väärästä reagoinnista totesin "oho" ja jos taas jätti kouluttajan käskyn huomioimatta kehuin ja palkkailin namein. Vähitellen alkoi erotella minun käskyt muista käskyistä ja reagoi enää vain minulta tulleisiin käskyihin. Tällaista treeniä siis lisää!

Omalla treenivuorollamme aloitimme ruututreenillä. Kerroin, että toistaiseksi olemme treenanneet niin, että ensin teemme pari toistoa kosketusalustalla ja sen jälkeen otan alustan pois ja Jipin juostessa ruudun takaosaan huudan palkkasanan ja heitän palkan perään. Vielä en siis ole sitä varsinaisesti käskyttänyt ruutuun seisomaan, vaan vasta opetellaan, että miten hakeutua oikeaan paikkaan ruudussa. Näytimme ensin kerran miten olemme kosketusalustan kanssa treenanneet ja heti tuli maininta siitä, että alusta on turhan näkyvä eli koira pystyy jo lähetettäessä bongaamaan alustan, eikä näin ollen välttämättä edes huomaa juoksevansa ruutunauhojen sisäpuolelle. Niinpä kasattiinkin alustan eteen hiekkaa pieneksi valliksi niin, että koira ei lähtöpaikasta nähnyt alustaa. Ollaan treenattu myös aika lyhyellä etäisyydellä, joten nyt saatiin ohjeeksi jättää heti koira kauas ruudusta, mutta sen sijaan ohjaaja voi tulla ruudun lähelle ja sieltä antaa käskyn. Jipillä oli fokus hienosti ruutua kohti eli ei yhtään kytännyt minua, vaikka seisoin tosiaan lähellä ruudun etukulmaa. Jippi hakeutui alkuun ruudussa vasempaan etukulmaan ennen kuin bongasi alustan, mikä osoittaa sen, että sen kanssa nimenomaan pitäisi treenata niin, ettei see näe sitä alustaa ja opi suunnistamaan oikeaan paikkaan vain ja ainoastaan näköavun avulla.

Lisäksi treenattiin oikeaan paikkaan hakeutumista niin, että jätin istumaan ruudun viereen ja itse menin seisomaan ruudun etunauhan ulkopuolelle. Sieltä annoin sitten "ruutu"-käskyn ensin niin, että kosketualusta oli paikoillaan, mutta heti yhden toiston jälkeen alusta otettiin pois. Jippi hienosti korjasi paikkansa ruudun ulkopuolelta keskelle ruudun takaosaa. Tällä treenillä olisi siis saada selkeämmäksi juurikin sitä, että mitä kohtaa ruudusta sillä "ruutu"-sanalla tarkoitetaan ja että koira oppisi "ruutu"-käskyllä tarvittaessa myös korjaamaan sijaintiaan sivuttaissuunnassa.

Toisena treeninä tehtiin kaukojen i-m-i -vaihtoja. Sanoin, että ongelmana on se, että takajalat herkästi hieman nytkähtää m-i -vaihdossa ja alettiinkin tehdä niin, että kouluttaja oli kyykyssä Jipin takana ja kevyesti piti käsiä Jipin takatassujen päällä muistuttaen näin takajalkojen olemassaolosta ja paikasta. Saatiin näin siistimpiä suorituksiakin, mutta uutena ongelmana ilmenikin se, että Jippi jätti todella usein reagoimatta "sit"-käskyyn eli se nytkähti ehkä aavistuksen, muttei noussut. Ei, vaikka etäisyys oli vain 1-2 metriä. En tiedä, häkeltyikö se siitä tassujen pitämisestä vai mikä oli syynä, mutta sama jatkui myös treenien jälkeen, kun omatoimitreenasin näitä kaukoja. Treenikaveri vinkkasi käyttämään sivupalkkaa (namikasat noin molemmin puolin koiran sivuilla noin takajalkojen tasolla) apuna siihen takajalkojen nytkähtämiseen ja se tuntuikin toimivan siihen ongelmaan hyvin. Aiemminkin olen tätä joskus kokeillut, mutta silloin Jippi varasti namit kasoista, joten päätin unohtaa ko. menetelmän. Nyt Jipillä on kuitenkin tullut ikää ja malttia niin, ettei se enää varastele palkkoja ilman lupaa, joten tämä tuntuikin toimivan! Edelleenkin kuitenkin esiintyi sitä, ettei Jippi reagoinut "sit"-käskyyn ja aloinkin pohtia, että voiko olla niin, että kun olen paljon nyt jättänyt palkkaamatta niitä istumaannousuja, joissa takajalat on nytkähtänyt, Jippi on alkanut epäröimään, että mitäköhän käsky tarkoittikaan. Nyt siis tehotreenataan "sit"-käsky uudestaan vahvaksi ihan pienellä etäisyydellä ja samalla käytetään sivupalkkaa, jotta saadaan nytkähdykset pois. Etäisyyttä aletaan kasvattaa uudestaan vasta, kun sujuu ongelmitta lähietäisyydellä.

Sunnuntai-iltana Hugo pääsi saikun loppumisen kunniaksi piiiiitkästä aikaa phjattuihin agitreeneihin. Tehtiin rataamedirimoin ja jätettiin kontaktit tekemättä, mutta kyllä se jo ihan agilitylta kuitenkin tuntui. Ja Hugo oli hurjan innoissaan, mikä näkyi ja etenkin kuului :D Kivaa oli taas senkin kanssa treenailla ja kivaa oli huomata, että treenien jälkeen ravi oli puhdasta eli ainakaan vielä tällaisella treenaamisella ei lihas ärtynyt!

Maanantaina 17.8. oli Hugon rally-tokotreenit ja tehtiin ratatreenin sijaan tekniikkatreeniä. Viimeksi meinasin turhautua, kun Hugo oli niin valtavan innokas, että keskittyminen oli vähän heikkoa, mutta tänään innosta huolimatta treenit sujuivat tosi kivasti! Tehtiin puolenvaihtoa edestä, mitä ei olla koskaan treenattu. Etukäteen olin varma, ettei hommasta tulisi mitään, sillä Hugo on iso ja pitkä koira ja puolenvaihdossa sen pitäisi edetä selvästi minun edelleni, jotta pääsee vaihtamaan edessäni minun toiselle puolelleni ilman, että sen rintamasuunta liiemmin muuttuu. Alkuun olikin hankalaa, mutta vähitellen homma alkoi toimia! Käsiapua käytin toki apuna.

Treenattiin lisäksi häiriöseuraamista eli kaikki koirakot oli ringissä (joko istumassa, seisomassa tai makaamassa - treenattiin samalla siis käytösruutua) ja yksi koirakko kerrallaan pujoteltiin koirien lomitse. Hugo piti hienosti kontaktia perusasennossa ollessaan, eikä ottanut häiriötä muista koirista. Seuraaminen sujui myös hyvässä kontaktissa, joskin hieman Hugo taas edisti seuratessa. Tämän jälkeen tehtiin vielä seuraamista ravissa niin, että ravattiin muiden koirakkojen keskeltä. Muiden koirien ollessa suoritusvuorossa, treenattiin Hugon kanssa seisomista paikallaan niin, että se oli edessäni. Seisominen on Hugolle käytösruudun asennoista selvästi vaikein, koska sen kanssa ei ole koskaan harjoiteltu kestoa seisomiseen. Nytkin se meinasi monta kertaa istahtaa, mutta huomautuksella piti kuitenkin seisoma-asennon. Seuraaminen ravissa sujui myös tiiviissä kontaktissa, eikä ottanut taaskaan häiriötä muista.

Lopuksi treenattiin vielä edelliskerran radalla vaikeaksi osoittautunutta perusasento-seiso -vaihtoa. Hugohan kyllä osaa nousta istumasta tai maasta seisomaan, jos olen edessä (ollaan treenattu kaukoja), muttei olla koskaan tehty sitä koiran ollessa sivullani ja tämä tosiaan viimeksi osoittautui tosi haastavaksi. Käsiavulla, jos ohjaa Hugon seisomaan, niin se todella herkästi nousee vinoon asentoon ja tarvitsee lisäksi myös todella voimakkaan käsiavun. Niinpä nyt kokeilinkin, että otan pienen askeleen eteenpäin käskyttäessä sen seisomaan ja tällä tavoin se liikkeeni mukana nousi nätisti suoraan seisoma-asentoon. Kouluttaja lopulta kehotti jättämään askeleen pois ja tekemään vain pienen painonsiirron ja tämäkin toimi! Homma siis edistyy!

Maanantaina oli sitten vielä myös Jipin agitreenit, missä alkuun treenattiin apukouluttajan kanssa keinua. Keinua emme ole kokonaisena treenanneet, ja edellisistä treeneistä oli aikaa, joten teimme treeniä niin, että laitoimme toisen päädyn alle siivekkeen niin, että laskeutuva pää jäi noin 10 cm korkeuteen maasta. Lähetin Jippiä alastulolle molemmilta sivuilta ja vapautuksesta apukouluttaja palkkasi heittäen lelun eteen. Jippi piti hyvin taas fokusta eteen, eikä tuntunut reagoivan keinun pamahdukseen. Alettiin myös yhdistää treeniin "keinu"-käskyä, kun aiemmin ole käyttänyt puomilta tuttua "ota"-käskyä. Tarkoitushan olisi, että näille kahdelle olisi eri käskyt ja että Jippi myös osaisi erotella nämä. Pitäisi nyt alkaa siis tehdä laskettavaa keinua siinä matalimmassa asennossa ja vähitellen sitten nostaa korkeutta.

Ratatreenissä tehtiin oikein urakalla puomia, sillä radan aikana puomi tehtiin kaikkiaan kuusi kertaa. Ei päädytty radalla ihan loppuun asti, mutta tehtiin kyllä niin monta puomisuoritusta treenien aikana, etten pysynyt laskuissa mukana :D Ja mikä parasta, Jippi juoksi kontaktin pitkäksi tasan kerran (tällöinkin pysähtyi kyllä oma-aloitteisesti heti kontaktin jälkeen, mutta jarrut toimivat vain vähän turhan myöhään!), mutta muilla kerroilla teki hienot 2on2off-kontaktit ja lähti aina vasta vapautuksesta liikkeelle. Kävin välillä palkkaamassa namein kontaktille, välillä Jippi sai lentävän palkan vapautuksen jälkeen ja välillä taas jatkettiin suoraan rataa. Vauhti on selvästi myös alkanut nousta puomilla (menee melko reipasta laukkaa), mutta vielä saisi tulla aavistusken lisää vauhtia. Puomilla kuitenkin on mielestäni ihan hyvä juttu, että vauhti tulee vähitellen, ettei touhu mene kaahottamiseksi (ja sen myötä mahdollisesti putoilemiseksi).

Ongelmasta toiseen

Otsikko viittaa siihen, että taas ollaan treeneissä Jipin kanssa siinä tilanteessa, että aiemmin tosi haastavaksi koettu ongelma on vihdoin selätetty, mutta tilalle on muodostunut toinen. Tällaista tuntuu valtaosa treenaaminen lajista riippumatta olevan, mutta toisaalta se on ehkäpä myös se treenaamisen suola. Minua ei ainakaan jaksaisi ehkä kauaakaan kiinnostaa jonkin sellaisen lajin treenaaminen, missä kertaheitolla saisi treenattua kaikki osa-alueet valmiiksi ja sitten kun ne ovat valmiina, niin ne myös pysyvät samanlaisina läpi koiran elämän. Esimerkiksi tokossa sen sijaan tuntuu riittävän aina hiottavaa ja toisekseen liikkeissä saattaa jopa jo kertaalleen ratkaistut ongelmat palata myöhemmässä vaiheessa uudestaan. Agilityssa sama juttu eli vaikka opettaisi koiralle kontaktit varmoiksi, niin siltikin voi löytää itsensä joskus myöhemmin tilanteesta, että koira vapauttaakin kisoissa itsensä kontaktilta ja joudutaan palata vahvivastamaan jo kertaalleen opetettuja juttuja. Mutta tosiaan on se paljon kivempaa treenata, kun on jotain mitä työstää sen sijaan, että treenaisi asioita, jotka aina vain ovat helppoja ja sujuvat täydellisesti. Kyllästyttäisi sekin ehkä pidemmän päälle :)

Nyt tämä otsikko viittaa tarkemmin sanottuna keppitreeneihin. Aiemmin kirjoittelin siitä, että Jippi on alkanut hakea etenkin avokulmista lähestyessä väärään keppiväliin. Noh, tätä työstettiin ja nyt tämä ongelma on lähes selätetty eli juurikaan ei enää pääse käymään tällaisia mokia treeneissä. Sen sijaan treenien myötä osaamisen karttuessa on myös Jipin vauhti kepeillä selvästi lisääntynyt, mikä sitten onkin tuonut täysin uuden ongelman eteemme. Jippi aiemmin lähestyi keppejä todella empien, kun oli tosiaan vielä oikeasta aloitusvälistä epävarma, mutta nyt sen sijaan se tulee aikamoista vauhtia kepeille, eikä vaivaudu kauheasti jarruttelemaan tai kokoamaan lähestymisen aikana.... Tästä luonnostaankin aiheutuu se, ettei se millään taivu tokaan keppiväliin. Tätä ei tapahdu, jos tehdään pelkkiä keppejä eli vauhtia ei ole alla lainkaan, mutta heti, kun lisää yhden esteen keppien eteen, vauhti kasvaa, eikä tosiaan Jippi vielä ole oppinut sovittamaan omaa vauhtia sopivaksi kepeille. Nyt siis yritetään treenata näitä keppilähestymisiä esteiden kautta niin, että Jippin alkaisi itse säädellä vauhtiaan. Tokihan voisin itse jarruttaa Jipin vauhtia kepeille lähestyessä, mutta koska keppiopetuksessa olen tavoitellut mahdollisimman itsenäistä keppisuoritusta, en myöskään tällaiseen jarrutteluun halua ryhtyä. Niinpä yritetään saada Jippi itse oivaltamaan, että mitä tulee tehdä toisin, jotta siihen kakkosväliinkiin kykenee kääntymään :D Muutoin kepit ovat nyt tosi kivalla mallilla eli pujottelee hyvin 12 keppiä kivalla vauhdilla ja kestää tosi hienosti sivuttaista irtoamista ja taakse jäämistä kepeillä. Jippi kestää myös sen, että vedätän kepeillä, mutta sen sijaan huomasin edellisissä keppitreeneissä, että minun vauhdin muutokset keppien aikana on sille vielä vaikeita. Viimeksi siis huomaamattani otin todella selkeän loppukirin keppien loppupäässä, kun kiirehdin heittämään palkkaa ja tällöin parilla kerralla Jippi lopetti pujottelin liian aikaisin. Tokihan tällainenkin häiriö lopulta täytyy kestää, mutta oli vielä turhan haastava.

Hugo oli maanantaina syyskesän ensimmäisissä ohjatuissa rally-tokotreeneissä ja voi että oli "pieni" collie täpinöissään! Tehtiin rataa, joka noin AVO-luokan tasoinen, mutta sen lisäksi siinä oli lopussa pätkä niin, että koira suoritti ohjaajan oikealla puolella. Itse meinasin olla aika pinteessä Hugon yli-innokkuuden kanssa, sillä se tuntui keulivan läpi radan. Asiat, jotka tiedän meidän osaavan hyvin, menivät nyt vähän sinne päin, kun Hugo ei malttanut jarrutella turhia ja tästä johtuen esimerkiksi monet asennot olivat vinoja. Itse asia meinasi hermostuttaa, mutta kouluttaja onneksi muistutteli, että anna toisen nyt vähän päästellä höyryjä, kun on kerran viikkotolkulla saikkua takana ja pääsee ekaa kertaa oikeasti treenaamaan :D Ja tosiaan, hauskaa Hugolla näytti olevan! Näistä treeneistä ei jäänyt juurikaan jälkipolville mainittavaa, mutta oikealla puolella seuraamiseen olin tänään hurjan tyytyväinen! Puolenvaihto tapahtui jalkojen välistä ja tämä oli hiukan kankea, kun Hugo edisti jo valmiiksi yli-innokkuudesta johtuen eli joutui vähän pakittamaan jopa, että pääsi menemään jalkojeni välistä. Kuitenkin sitten oikealle puolelle päädyttyään homma toimikin yllättävän hyvin eli seuraaminen oli aika hallittua - ei ollut vino, eikä edistänyt!

Tein vielä ohjattujen treenien perään hetken omatoimitreeniä ja valitsin treenattavaksi ohjatuissa treeneissä vaikeimmaksi osoittautuneen asian, mikä oli liike, jossa pysähdytään kyltille perusasentoon, käsketään koira seisomaan ja sitten vielä seisomasta maahan. Hugo osaa i-s -vaihdon kaukojen tavoin eli niin, että olen sen edessä, mutta vierelläni se vaatii käsiavun ja siltikin päätyy tosi usein seisoma-asentoon. Lisäksi sivulla ollessa s-m -vaihto on hidas ja tapahtuu takaosa edellä, mikä saattaa johtaa siihen, että koira näyttää menevän maahan istumisen kautta. Tämänkin maahanmenon Hugo kyllä osaa "hissinä" minun ollessa sen edessä, mutta sivulla tekee liikkeen eri tavoin. Niinpä treenailtiin nyt näitä siirtymiä. Perusasennosta seisomaan siirtymää alettiin tehdä ikään kuin nenäkosketuksen avulla eli asetan vasemman käden siihen, mihin Hugon nenän tulisi tulla sen noustessa seisomaan. Kun palkka oli tässä kädessä seisomaan nousemiset olivat suoria ja siistejä eli Hugo ei lähtenyt vinottamaan, kun se ei joutunut tavoittelemaan palkkaa oikealta puoleltaan. Tehtiin myös käsiavusteisesti maahanmeno sivulla niin, että saatiin maahanmeno tapahtumaan hissinä. Käsiavuin tämä sujuikin hyvin, mutta toki tämä kumartuminen+käsiapu täytyy lopulta saada häivytettyä. Ai niin ja sen verran pitää vielä mainita, että Hugollahan seuraamisesta maahanmeno kyllä tapahtuu ripeämmin, eikä suinkaan istumisen kautta eli tämä ongelma koskee vain paikaltaan seisomisesta maahanmenoa.

Oltiin muuten viikonloppuna Markuksen ja koirien kanssa Nuuksiossa, missä ei aiemmin oltukaan käyty lenkkeilemässä. Valittiin reitiksi 4 km pituinen merkitty reitti, jottei menisi heti ensimmäisellä kerralla turhan haastavaksi siellä metsissä suunnistaminen. Ihan kiva reitti vaihtelevassa epätasaisessa maastossa eli sikäli hyvää liikuntaa. Olisi kyllä seuraavalla kerralla kiva mennä vähän "syvemmälle" metsiin, jotta näkisi enemmän kallio- ja lampimaisemia. Tämä lenkki meni valtaosin ihan metsäpolkuja pitkin eli jäi näkemättä monet Nuuksion hienoudet. Kuvien perusteella kuitenkin tiedän, että siellä olisi paljon enemmänkin nähtävää. Ensi kerralla siis täytynee tehdä vähän pidempikin reissu ja uskaltautua myös pois merkityiltä poluilta, niin varmaan pääsisi näkemään sitä kaunista luontoa vieläkin enemmän :)

Letkeitä kavereita

Wihiii! Pitkästä aikaa pääsi leikkimään jo vähän (vaikkakin yhä vähän rajoitetusti), kun Hugon saikun takia on leikit ollut aika minimissä viime aikoina...!

Nyt vasta muistin, etten kirjoittanut viime viikolla koirien fyssarikäynneistä. Hugo pääsi fyssarille viime viikon keskiviikkona eli 29.7. ja Jippi puolestaan perjantaina 31.7.

Hugon fyssarikäynti
Hugolla selkä aika jees eli tuntuu siltä, ettei joskus aiemmin ilmenneitä lanneselän jumiutumisia enää juurikaan ilmene. Pieniä kireyksiä löytyi, ja varmaankin liittyvät taannoiseen ontumiseen. Tärkeintä kuitenkin oli, että liike oli täysin puhdas, eikä hauislihas ollut nyt enää mitenkään kireän/kipeän/aristavan oloinen. Antaa siis toivoa siitä, että lihasvamma olisi oikeasti paranemaan päin! Fyssaroinnin aikoihin ontumisesta oli siis nelisen viikkoa ja vielä pari viikkoa saikkua edessä ennen kuin vähitellen aletaan kokeilla treenaamista. Kaikki siis kuitenkin nyt kunnossa ja Hugo nautiskeli taas käsittelystä silmät ummessa.

Jipin fyssarikäynti
Pientä kireyttä rintarangan alueella, ja löytyi "trigger point". Hyvin kuitenkin vastasi käsittelyyn ja saatiin jumit avattua. Takaraajoissa pientä kireyttä hyppäämiseen käytettävissä lihaksissa, muttei mitään ns. tavallisesta poikkeavaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin oli taas kaikki kropassa mallillaan Jipilläkin! Kyselin taas Jipin ulospäin kääntyvistä eturaajoista ja Tamara kävi raajat läpi ja totesi, että raaja itsessä on yhä suora eli ulospäin kääntäminen johtuu kehittymättömästä lihaksistosta ja toisaalta myös kuulemma Jipin kaulan lyhyys vaikuttaa. Jippi kovin mielellään ravaa pää matalalla ja saatiinkin nyt vinkiksi treenailla välillä ravaamista "hyvässä ryhdissä", mikä edesauttaa sitä, että ravissa eturaajat ovat paremmassa asennossa ja näin oikeat lihakset pääsee kehittymään. Saatiin myös venytysohjeita etenkin kaulan alueelle sekä jumppavinkkejä. Uiminen tekisi myös hyvää, mutta pitäisi päästä uimaan nimenomaan pitkää matkaa, kun taas luonnonvesissähän Jippi usein ui vain hakemassa kepin vedestä ja palaa sitten rantaan. Täytyy ehkä kokeilla koirauimalassa uittamista, koska siellä saisi Jipin uimaan pidempää matkaa.

Seuraava käynti molemmille koiruille varattiin reilun parin kuukauden päähän, kun ei tosiaan mitään ihmeempää häikkää löytynyt kummaltakaan tälläkään kertaa :)

KepKepKepKep

Tänään käytiin treenaamassa Jipin kanssa otsikon mukaisesti keppejä. Tällä kertaa tehtiin 12 keppiä ja tarkoituksena oli yhdistää ne nyt jo ikään kuin osaksi rataa - kuitenkin alkuun toki vain yksittäisiin esteisiin ennen ja jälkeen keppien. Asetin hypyt hieman vinoon linjaan eli tehtiin hypyltä kepeille lähestymisiä hieman loivista avo- ja umpikulmista.

Ensimmäisillä toistoilla Jippi oli hurjan täpinöissään ja kuten hyvin usein ekoilla toistoilla nykyään, se tuli kepeille liian kovaa, eikä taipunutkaan tokaan väliin, vaikka oli löytänyt kyllä oikean aloitusvälin. Kun ylimääräisiä höyryjä saatiin ensin päästeltyä, alkoi homma pelittääkin sitten tosi kivasti. Tässä vaiheessa naksautin videon pyörimään - niitä alun kaahotuksia ei siis ole videolla. Ei varmaankaan tekisi yhtään huonoa, että treenaamaan tullessa ennen keppitreenien aloittamista tehtäisiin jotain pientä simppeliä rallatusta niin, että Jippi saisi turhat energiat purettua ja malttaisi ehkäpä keskittyä paremmin keppitreeneihin. Täytyy ensi kerralla kokeilla, josko sillä saataisiin alun epäonnistumiset kitkettyä vähemmälle :)

Kaikkiaan olen kuitenkin tämän päivän treeneihin hirmu tyytyväinen. Jippi tekee 12 keppiä nyt jo ihan kivalla rytmillä ja melko kivalla vauhdilla (vauhti on nyt parin treenin aikana selvästi kasvanut, kun vielä pari treeniä sitten se suoritti 12 keppiä tosi harkiten). Eri kulmista lähettämiset eivät nyt aiheuta enää kauheasti epäonnistumisia eli Jippi on alkanut hakea myös avokulmasta paremmin kepeille. Näissä treeneissä toki lähetyskulma oli vielä tosi loiva, kun tehtiin ekaa kertaa 12 keppiä hypyn kautta, mutta tarkoitus on nyt jyrkentää kulmaa vähitellen. Yksi asia, mikä tarvitsee treeniä, on liikehäiriön sietäminen. Videollakin näkyy, että kuljen aika rauhallisesti vielä Jipin vierellä ja jos juoksisin täysiä, se todennäköisesti vielä tekisi lopetusvirheitä. Täytyy siis nyt asteittain lisätä liikehäiriötä ja alkaa sitten tehdä keppien perään myös ohjauksia, kuten persjättöjä.

Arki alkoi, muttei haittaa!

Niin jäi taakse neljän viikon kesäloma, kun maanantaina aamulla suuntasin taas Viikkiin työpaikalle. Töihinpaluu ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaisia tuskailuita eli ei ahdista, vaikka arki alkoi :) Arki on alkanut siinäkin mielessä, että treenit ovat nyt palanneet kesätauolta, mikä onkin sitten tosi kivaa! Rally-tokot alkavat vasta ensi viikolla, mutta agit jatkuivat jo viime viikolla. Heinäepisodin takia ei päästy 27.7. maanantaina vielä Jipin kanssa jatkoryhmän treeneihin, muttamuuten päästiinkin jo viime viikolla treenailemaan.

Keskiviikkona 29.7. oli peko-ryhmällä vuorossa rauniotreenit. Vain minä ja toinen kouluttajista oli paikalla, joten treenit olivat pienimuotoiset, mutta kuitenkin hyvät. Toinen treenaaja meni Jipille kolme kertaa peräkkäin piiloon ja teemana oli tunkeutuminen eli kaikki piilot olivat sellaisia, että Jippi joutui menemään raunioihin vähän syvemmälle ennen kuin löysi maalimiehen. Jippi kulkee melko reippaasti epävakaissa tiilikasoissa, eikä arastele jalan alla vieriviä kiviä tms. Kuitenkin tunkeutumiset piiloihin, jotka ovat sen alapuolella eli joihin se joutuisi pudottautumaan alustan ollessa vieläpä epävakaa tai liukas, ovat Jipille selvästi hankalimpia. Tunkeutumistreenit ovatkin siis sille todella hyviä! Hienoa on kuitenkin, että vaikka välillä siitä näkee, että sitä vähän jänskättää, niin se ei koskaan lopeta työtään. Se jatkaa yrittämistä ja etsii vaihtoehtoisia reittejä ja jos sellaista ei löydy, niin jostain sitten kerää rohkeutta uskaltaakseen sitä jännittävää reittiä maalimiehelle. Nenä sillä tuntuu raunioilla toimivan hyvin eli lähettäessä se lähtee lähettämääni suuntaan ja bongaa hajun yleensä jo etäältä ja etsii maalimiehen hajun perusteella innokkaasti. Sitten vielä vain pyritään kerryttämään lisää rohkeutat tosiaan alaspäin tunkeutumisiin, ja uskonkin, että sitä vähitellen tulee treenien myötä.

 Torstaina 30.7. Jipillä olikin sitten tuplasti agia. Jippi oli ensin tuuraamassa yhdessä ratavalmiit-ryhmässä, jossa teemana mm. leijeröinti. Meille kaikista huikeinta oli se, että teimme ensimmäistä kertaa kepit radan osana, vaikkakin tehtiin vasta kuutta keppiä. Ennen keppejä olisi ollut A, joten aloitin lähettämällä suoraan kepeille. Pari kertaa palkattiin keppien jälkeen, mutta sen jälkeen jatkettiin kepeiltä eteenpäin. Entistä haastavampaa tästä teki se, että keppien loppuosan aikana leijeröitiin puomi eli ohjasin kepit loppuun puomin toiselta puolen ja lähetin myös toiselta puolen puomin Jipin kepeiltä putkeen. Tämä ei tuntunut kuitenkaan tuottavan ongelmaa, sillä Jippi lukitsi putken hyvin kepeiltä ja minuun vilkuilematta jatkoi rataa.

Treenien jälkeen oli tunti taukoa ja sen jälkeen treenattiin vielä kouluttajaryhmän treeneissä, joissa kouluttajana on Maiju Korhonen. Alunperin kyseiseen ryhmään olen ilmoittanut Hugon, mutta koska Hugo on saikulla, käy Jippi nyt noissa treeneissä sen sijaan. Vähän myös pohdin, että saatan tehdä Hugon saikun päätyttyä ainakin jonkin aikaa niin, että käynkin maanantain jatkotreeneissä Hugon kanssa ja kouluttajatreeneissä Jipin kanssa, sillä Hugon kanssa agi pitää kuitenkin aloittaa pitkän tauon jälkeen taas varovaisesti ja näin ollen saisin kouluttajatreeneistä ehkäpä paremmin irti Jipin kanssa. Mutta täytyy nyt vielä miettiä....

Mutta tosiaan nämä toiset treenit sujuivat myös hyvin varsinkin, jos ottaa huomioon, että juuri meidän treenivuorolla tuli vettä aivan kaatamalla. Jippi teki kaatosateesta huolimatta hyvin töitä ja keskittyi hienosti - sateen häiritsemisen näki vain palkatessa, sillä Jippi juoksi joka kerta lelu suussa putkeen leikkimään :D Ei mikään tyhmä typy...! Treeniradalla päästiin tekemään isoja kiihdytyksiä, joita seurasi "kääntöä ja vääntöä" eli päästiin oikein urakalla treenaamaan omaa rytmitystä. Me tehtiin radasta pätkää 1-12, mutta siinäkin oli ihan reippaasti treenattavaa, kun kokeiltiin useampaan kohtaan pariakin eri ohjausta. Kolmoselle tein pakkovalssin, mutta vitoselle kokeiltiin sekä takaakiertoniistolla siivekkeen ympäri pyörittämistä että viskiä. Kasille kokeilin peruskäännöstä, mutta käännös valui niin pitkälle hypyn jälkeen, että päädyin tekemään vastakäännöksen ja toimi selvästi paremmin jatkoa ajatellen. 9-10 väliin tein persjätön ja hypyn 11 ohjasin sylkkärillä. Hienosti Jippi jaksoi treenata toisetkin treenit läpi ja olin kyllä illalla yhtä hymyä, kun takana oli kahdet superhyvät treenit :)

Agitreeneissä muutoin ollaan treenailtu nyt Jipin kanssa omatoimisesti sekä keppejä että puomeja. Keppitreenejä ei nyt enää tehdä yhtä säännöllisesti (loman aikanahan tehtiin useita kertoja viikossa keppejä), eikä ole tarkoituskaan, sillä nyt ollaan saatu kepit siihen vaiheeseen, että Jippi pujottelee 12 keppiä. Lähetyskulmasta johtuvat aloitusmokat ovat nyt selvästi vähentyneet, mutta nyt on esiintynyt välillä sellaista, että Jippi tulee kepeille liian kovaa, eikä taivu tokaan väliin. Tämän se useimmiten korjaa seuraavalla toistolla eli eiköhän se opi vähitellen arvioimaan, että kuinka paljon sen pitää koota itseään kepeille tullessa. Lopetusvirheitä ei ole nyt oikeastaan ollenkaan esiintynyt (KopKopKop) ja olen yhdistänyt nyt liikehäiriötä suorituksiin. Vielä en ole tehnyt tosi rajuja vedättämisiä kepeillä, mutta hiljalleen on tarkoitus kasvattaa häiriön määrää. Ja sitten tosiaan vielä olisi tehtävänä yhdistää 12 keppiä radan osaksi - nythän tätä ollaan tehty vasta kuudella kepillä ja silloinkin suoritus on alkanut kepeiltä.

Puomitreeneissä ollaan siirrytty pöydän nojaan nostetuista ylös- ja alasmenosta kokonaiseen puomiin. Tämä tehtiin ensin niin, että käytiin Ojangossa tekemässä "vauvapuomia", joka on siis matala ja normaalia leveämpi. Kun Jippi ei näyttänyt jännittävän sitä, teimme Kivikossa normaalia puomia, joka oli kuitenkin laskettu niin, että se oli ehkäpä vajaan metrin korkuinen. Sillä Jippi selvästi ekalla suorituskerralla arasteli eli vähän niiasi puolivälissä ja kulki jäykästi. Tokalla kerralla oli jo kuitenkin selvästi rennompi ja lopulta sitten laukkasikin sitä jo oikein letkeästi. Pysäytykset olivat nyt hyviä eli pysähtyi joka kerralla oikeaan paikkaan ja vapautui vasta käskyllä, vaikkakin kovasti se siellä alastulolla täpinöissään "tärisi", kun ei melkein malttanut odottaa :D Puomiprojekti jatkuu siis nyt nostaen korkeutta vähitellen kisakorkeuteen. Jo nyt pitäisi oikeastaan alkaa lisäämään este puomin jälkeen niin, että palkka tuleekin välillä vasta hypyn jälkeen.

Hugon kanssa ei olla vieläkään tosiaan päästy agitreeneihin, koska saikku jatkuu (vaikka kipulääkekuuri loppui viime viikon torstaina). Ollaan kuitenkin treenailtu puomin kontakteja ja lisäksi rally-tokoa. Rallyssa olen nyt yrittänyt hinkata oikean puolen seuraamista, mutta miten se onkin niin älyttömän vaikeaa??? Se sujuu ihan hyvin, jos minulla aluksi on palkka oikeassa kädessä ja pidän kättä Hugon pään yläpuolella (en siis tutita, vaan palkka on n. olkapääni korkeudella) tai sitten lelupalkka on kainalossa. Kuitenkin palkan häivyttäminen tuntuu todella haastavalta. Suoraan seuruu oikealla alkaa sujua palkattakin, mutta esimerkiksi istumiset pysähtyessä ovat tosi vinoja, ellen auta namiavulla. Ehkäpä yritän vain edetä turhan nopeaan - kuitenkin Hugolla on vahvasti takaraivossa se vasemman puolen seuruu ja palkan tuleminen vasemmalta puolelta eli siksikin varmaan herkästi poikittaa. Vähitellen kuitenkin edistystä koko ajan tulee eli kyllä me vielä jonain päivänä tämäkin juttu osataan :D

Hugon kanssa ollaan treenailtu myös peruuttamista ja se peruuttaa jo aika reippaasti ja kivasti silloin, kun se on edessäni ja pyydän sitä peruuttamaan (siis niin, että itse pysyn paikoillani). Seuraamiseen yhdistämistä pitäisi siis nyt alkaa treenata ihan urakalla, mutten oikein ole varma miten saisin estettyä vinoon seuraamista. Siksi olen nyt odotellut ohjattujen treenien alkamista, jotta saisin kysyttyä tähän vinkkejä.

Voi miten iloiselta poju näyttääkään päästyään pitkästä aikaa hallille treenaamaan :)

Käytiin hallissa tänään treenaamassa Hugon kanssa hallilla ja silloin kokeiltiin ensimmäistä kertaa rally-tokon hyppyä. Siinähän siis koira lähetetään seuraamisesta suorittamaan hyppyä ja hypyn jälkeen koiran tulee palata seuraamaan. Ennakkoon vähän pelkäsin, ettei seuruuseen paluu tule sujumaan niin kuin elokuvissa, mutta hienosti se sitten menikin. Kyllähän toki pari ekaa seuruun askelta vielä oli vähän "yli-innokkaita", mutta hyvin sen jälkeen kuitenkin keskittyi taas seuraamiseen. Eli ei ainakaan yhtään niin mahdottomalta vaikuttanut kuin mitä ennakkoon jännitin :D