Nyt tämä otsikko viittaa tarkemmin sanottuna keppitreeneihin. Aiemmin kirjoittelin siitä, että Jippi on alkanut hakea etenkin avokulmista lähestyessä väärään keppiväliin. Noh, tätä työstettiin ja nyt tämä ongelma on lähes selätetty eli juurikaan ei enää pääse käymään tällaisia mokia treeneissä. Sen sijaan treenien myötä osaamisen karttuessa on myös Jipin vauhti kepeillä selvästi lisääntynyt, mikä sitten onkin tuonut täysin uuden ongelman eteemme. Jippi aiemmin lähestyi keppejä todella empien, kun oli tosiaan vielä oikeasta aloitusvälistä epävarma, mutta nyt sen sijaan se tulee aikamoista vauhtia kepeille, eikä vaivaudu kauheasti jarruttelemaan tai kokoamaan lähestymisen aikana.... Tästä luonnostaankin aiheutuu se, ettei se millään taivu tokaan keppiväliin. Tätä ei tapahdu, jos tehdään pelkkiä keppejä eli vauhtia ei ole alla lainkaan, mutta heti, kun lisää yhden esteen keppien eteen, vauhti kasvaa, eikä tosiaan Jippi vielä ole oppinut sovittamaan omaa vauhtia sopivaksi kepeille. Nyt siis yritetään treenata näitä keppilähestymisiä esteiden kautta niin, että Jippin alkaisi itse säädellä vauhtiaan. Tokihan voisin itse jarruttaa Jipin vauhtia kepeille lähestyessä, mutta koska keppiopetuksessa olen tavoitellut mahdollisimman itsenäistä keppisuoritusta, en myöskään tällaiseen jarrutteluun halua ryhtyä. Niinpä yritetään saada Jippi itse oivaltamaan, että mitä tulee tehdä toisin, jotta siihen kakkosväliinkiin kykenee kääntymään :D Muutoin kepit ovat nyt tosi kivalla mallilla eli pujottelee hyvin 12 keppiä kivalla vauhdilla ja kestää tosi hienosti sivuttaista irtoamista ja taakse jäämistä kepeillä. Jippi kestää myös sen, että vedätän kepeillä, mutta sen sijaan huomasin edellisissä keppitreeneissä, että minun vauhdin muutokset keppien aikana on sille vielä vaikeita. Viimeksi siis huomaamattani otin todella selkeän loppukirin keppien loppupäässä, kun kiirehdin heittämään palkkaa ja tällöin parilla kerralla Jippi lopetti pujottelin liian aikaisin. Tokihan tällainenkin häiriö lopulta täytyy kestää, mutta oli vielä turhan haastava.
Hugo oli maanantaina syyskesän ensimmäisissä ohjatuissa rally-tokotreeneissä ja voi että oli "pieni" collie täpinöissään! Tehtiin rataa, joka noin AVO-luokan tasoinen, mutta sen lisäksi siinä oli lopussa pätkä niin, että koira suoritti ohjaajan oikealla puolella. Itse meinasin olla aika pinteessä Hugon yli-innokkuuden kanssa, sillä se tuntui keulivan läpi radan. Asiat, jotka tiedän meidän osaavan hyvin, menivät nyt vähän sinne päin, kun Hugo ei malttanut jarrutella turhia ja tästä johtuen esimerkiksi monet asennot olivat vinoja. Itse asia meinasi hermostuttaa, mutta kouluttaja onneksi muistutteli, että anna toisen nyt vähän päästellä höyryjä, kun on kerran viikkotolkulla saikkua takana ja pääsee ekaa kertaa oikeasti treenaamaan :D Ja tosiaan, hauskaa Hugolla näytti olevan! Näistä treeneistä ei jäänyt juurikaan jälkipolville mainittavaa, mutta oikealla puolella seuraamiseen olin tänään hurjan tyytyväinen! Puolenvaihto tapahtui jalkojen välistä ja tämä oli hiukan kankea, kun Hugo edisti jo valmiiksi yli-innokkuudesta johtuen eli joutui vähän pakittamaan jopa, että pääsi menemään jalkojeni välistä. Kuitenkin sitten oikealle puolelle päädyttyään homma toimikin yllättävän hyvin eli seuraaminen oli aika hallittua - ei ollut vino, eikä edistänyt!
Tein vielä ohjattujen treenien perään hetken omatoimitreeniä ja valitsin treenattavaksi ohjatuissa treeneissä vaikeimmaksi osoittautuneen asian, mikä oli liike, jossa pysähdytään kyltille perusasentoon, käsketään koira seisomaan ja sitten vielä seisomasta maahan. Hugo osaa i-s -vaihdon kaukojen tavoin eli niin, että olen sen edessä, mutta vierelläni se vaatii käsiavun ja siltikin päätyy tosi usein seisoma-asentoon. Lisäksi sivulla ollessa s-m -vaihto on hidas ja tapahtuu takaosa edellä, mikä saattaa johtaa siihen, että koira näyttää menevän maahan istumisen kautta. Tämänkin maahanmenon Hugo kyllä osaa "hissinä" minun ollessa sen edessä, mutta sivulla tekee liikkeen eri tavoin. Niinpä treenailtiin nyt näitä siirtymiä. Perusasennosta seisomaan siirtymää alettiin tehdä ikään kuin nenäkosketuksen avulla eli asetan vasemman käden siihen, mihin Hugon nenän tulisi tulla sen noustessa seisomaan. Kun palkka oli tässä kädessä seisomaan nousemiset olivat suoria ja siistejä eli Hugo ei lähtenyt vinottamaan, kun se ei joutunut tavoittelemaan palkkaa oikealta puoleltaan. Tehtiin myös käsiavusteisesti maahanmeno sivulla niin, että saatiin maahanmeno tapahtumaan hissinä. Käsiavuin tämä sujuikin hyvin, mutta toki tämä kumartuminen+käsiapu täytyy lopulta saada häivytettyä. Ai niin ja sen verran pitää vielä mainita, että Hugollahan seuraamisesta maahanmeno kyllä tapahtuu ripeämmin, eikä suinkaan istumisen kautta eli tämä ongelma koskee vain paikaltaan seisomisesta maahanmenoa.
Oltiin muuten viikonloppuna Markuksen ja koirien kanssa Nuuksiossa, missä ei aiemmin oltukaan käyty lenkkeilemässä. Valittiin reitiksi 4 km pituinen merkitty reitti, jottei menisi heti ensimmäisellä kerralla turhan haastavaksi siellä metsissä suunnistaminen. Ihan kiva reitti vaihtelevassa epätasaisessa maastossa eli sikäli hyvää liikuntaa. Olisi kyllä seuraavalla kerralla kiva mennä vähän "syvemmälle" metsiin, jotta näkisi enemmän kallio- ja lampimaisemia. Tämä lenkki meni valtaosin ihan metsäpolkuja pitkin eli jäi näkemättä monet Nuuksion hienoudet. Kuvien perusteella kuitenkin tiedän, että siellä olisi paljon enemmänkin nähtävää. Ensi kerralla siis täytynee tehdä vähän pidempikin reissu ja uskaltautua myös pois merkityiltä poluilta, niin varmaan pääsisi näkemään sitä kaunista luontoa vieläkin enemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti