Sunnuntaina 16.8. osallistuin Jipin kanssa VKK:n järjestämään Sirke Viitasen tokokoulutukseen. Koulutuspäivä kesti kaikkiaan 5 tuntia ja se sisälsi yhteisen paikkamakuutreenin lisäksi 30 min treeniaikaa per koira. Seurattiin kaikki toisiemme treenejä, joten opin paljon esimerkiksi tunnarien opettamisesta ja sekä siitä, miten voi työstää seuraamista, jos koiralla on tapana edistää.
Paikkamakuutreeneissä käskytettiin koirat rivissä yksitellen maahan ja tämä sujui hyvin eli ei reagoinut muiden käskyihin. Makuuasento oli vierellä suora ja oli sfiksiasennossa, mutta kun Jipin jälkeen käskytettiin maahan vielä useita koiria ja odotusaika ennen koiran jättöä venyi, se kääntyi ihan aavistuksen lonkalle. Täytyy siis alkaa treenata kestoa tuohon siistiin makuuasentoon myös niin, että olen sen vieressä, koska yleensähän pidempiikestoista makuutreeniä ollaan tehty aina vain Paikkamakuussa Jipin naapuri lähti melko alkuvaiheessa ohjaajansa luokse ja ohjaaja palautti sen riviin. Hetken päästä koira lähti taas liikkeelle ja tällä kertaa kulkikin koko rivin edestä ja meni tekemään rivin toisessa päässä olevaan koiraan lähempää tuttavuutta. Näistä huolimatta Jippi pysyi hienosti paikoillaan, eikä näyttänyt mitenkään rauhattomalta. Viereinen koira palautettiin jälleen paikoilleen ja hetken tämän jälkeen kävin palkkaamassa Jipin. Palkkauksen yhteydessä koirien taakse ilmestyi pieni tyttö, joka olisi halunnut tulla rapsuttamaan koiria ja jouduin siinä Jippiä palkatessani sitten samalla selittämään tytölle, että miksi juuri sillä hetkellä ei oikein olisi rapsuttelu ollut suotavaa. Palasin vielä tämän jälkeen riviin ja tehtiin vielä ehkäpä minuutin verran paikkamakuuta ennen lopetusta ja tänä aikana vielä noin kymmenen metrin päästä koirista koirarivin takaa ajoi pari pientä poikaa polkupyörillä eli kaikkinensa oli kyllä aikamoinen häiriöpaikkamakuu :D Paikkamakuun loppuessa käskytettiin koirat yksitellen ylös ja tässä Jippi nousi vasta kolmannella käskyllä. Yleensä ei ole maahan "jämähtänyt", mutta täytyy tosiaan jatkaa häiriökäskytreenaamista eli juurikin sitä, että reagoi minun ja vain minun käskyihin.
Tehtiin paikkamakuun jälkeen toisen koiran kanssa häiriötreeniä niin, että olimme pari metrin päässä toisistamme koirat nenäkkäin perusasennoissa. Käskytimme koiria maahan ja istumaan ihan omaan tahtiin ja samalla vielä kouluttajakin tuli ihan viereen voimakkaiden käsiapujen kera käskyttämään koiria maahan ja istumaan. Alkuun Jippi reagoi jokaiseen kouluttajan käskyyn, mutta toisen koirakon ohjaajan käskyihin sen sijaan ei reagoinut. Väärästä reagoinnista totesin "oho" ja jos taas jätti kouluttajan käskyn huomioimatta kehuin ja palkkailin namein. Vähitellen alkoi erotella minun käskyt muista käskyistä ja reagoi enää vain minulta tulleisiin käskyihin. Tällaista treeniä siis lisää!
Omalla treenivuorollamme aloitimme ruututreenillä. Kerroin, että toistaiseksi olemme treenanneet niin, että ensin teemme pari toistoa kosketusalustalla ja sen jälkeen otan alustan pois ja Jipin juostessa ruudun takaosaan huudan palkkasanan ja heitän palkan perään. Vielä en siis ole sitä varsinaisesti käskyttänyt ruutuun seisomaan, vaan vasta opetellaan, että miten hakeutua oikeaan paikkaan ruudussa. Näytimme ensin kerran miten olemme kosketusalustan kanssa treenanneet ja heti tuli maininta siitä, että alusta on turhan näkyvä eli koira pystyy jo lähetettäessä bongaamaan alustan, eikä näin ollen välttämättä edes huomaa juoksevansa ruutunauhojen sisäpuolelle. Niinpä kasattiinkin alustan eteen hiekkaa pieneksi valliksi niin, että koira ei lähtöpaikasta nähnyt alustaa. Ollaan treenattu myös aika lyhyellä etäisyydellä, joten nyt saatiin ohjeeksi jättää heti koira kauas ruudusta, mutta sen sijaan ohjaaja voi tulla ruudun lähelle ja sieltä antaa käskyn. Jipillä oli fokus hienosti ruutua kohti eli ei yhtään kytännyt minua, vaikka seisoin tosiaan lähellä ruudun etukulmaa. Jippi hakeutui alkuun ruudussa vasempaan etukulmaan ennen kuin bongasi alustan, mikä osoittaa sen, että sen kanssa nimenomaan pitäisi treenata niin, ettei see näe sitä alustaa ja opi suunnistamaan oikeaan paikkaan vain ja ainoastaan näköavun avulla.
Lisäksi treenattiin oikeaan paikkaan hakeutumista niin, että jätin istumaan ruudun viereen ja itse menin seisomaan ruudun etunauhan ulkopuolelle. Sieltä annoin sitten "ruutu"-käskyn ensin niin, että kosketualusta oli paikoillaan, mutta heti yhden toiston jälkeen alusta otettiin pois. Jippi hienosti korjasi paikkansa ruudun ulkopuolelta keskelle ruudun takaosaa. Tällä treenillä olisi siis saada selkeämmäksi juurikin sitä, että mitä kohtaa ruudusta sillä "ruutu"-sanalla tarkoitetaan ja että koira oppisi "ruutu"-käskyllä tarvittaessa myös korjaamaan sijaintiaan sivuttaissuunnassa.
Toisena treeninä tehtiin kaukojen i-m-i -vaihtoja. Sanoin, että ongelmana on se, että takajalat herkästi hieman nytkähtää m-i -vaihdossa ja alettiinkin tehdä niin, että kouluttaja oli kyykyssä Jipin takana ja kevyesti piti käsiä Jipin takatassujen päällä muistuttaen näin takajalkojen olemassaolosta ja paikasta. Saatiin näin siistimpiä suorituksiakin, mutta uutena ongelmana ilmenikin se, että Jippi jätti todella usein reagoimatta "sit"-käskyyn eli se nytkähti ehkä aavistuksen, muttei noussut. Ei, vaikka etäisyys oli vain 1-2 metriä. En tiedä, häkeltyikö se siitä tassujen pitämisestä vai mikä oli syynä, mutta sama jatkui myös treenien jälkeen, kun omatoimitreenasin näitä kaukoja. Treenikaveri vinkkasi käyttämään sivupalkkaa (namikasat noin molemmin puolin koiran sivuilla noin takajalkojen tasolla) apuna siihen takajalkojen nytkähtämiseen ja se tuntuikin toimivan siihen ongelmaan hyvin. Aiemminkin olen tätä joskus kokeillut, mutta silloin Jippi varasti namit kasoista, joten päätin unohtaa ko. menetelmän. Nyt Jipillä on kuitenkin tullut ikää ja malttia niin, ettei se enää varastele palkkoja ilman lupaa, joten tämä tuntuikin toimivan! Edelleenkin kuitenkin esiintyi sitä, ettei Jippi reagoinut "sit"-käskyyn ja aloinkin pohtia, että voiko olla niin, että kun olen paljon nyt jättänyt palkkaamatta niitä istumaannousuja, joissa takajalat on nytkähtänyt, Jippi on alkanut epäröimään, että mitäköhän käsky tarkoittikaan. Nyt siis tehotreenataan "sit"-käsky uudestaan vahvaksi ihan pienellä etäisyydellä ja samalla käytetään sivupalkkaa, jotta saadaan nytkähdykset pois. Etäisyyttä aletaan kasvattaa uudestaan vasta, kun sujuu ongelmitta lähietäisyydellä.
Maanantaina 17.8. oli Hugon rally-tokotreenit ja tehtiin ratatreenin sijaan tekniikkatreeniä. Viimeksi meinasin turhautua, kun Hugo oli niin valtavan innokas, että keskittyminen oli vähän heikkoa, mutta tänään innosta huolimatta treenit sujuivat tosi kivasti! Tehtiin puolenvaihtoa edestä, mitä ei olla koskaan treenattu. Etukäteen olin varma, ettei hommasta tulisi mitään, sillä Hugo on iso ja pitkä koira ja puolenvaihdossa sen pitäisi edetä selvästi minun edelleni, jotta pääsee vaihtamaan edessäni minun toiselle puolelleni ilman, että sen rintamasuunta liiemmin muuttuu. Alkuun olikin hankalaa, mutta vähitellen homma alkoi toimia! Käsiapua käytin toki apuna.
Treenattiin lisäksi häiriöseuraamista eli kaikki koirakot oli ringissä (joko istumassa, seisomassa tai makaamassa - treenattiin samalla siis käytösruutua) ja yksi koirakko kerrallaan pujoteltiin koirien lomitse. Hugo piti hienosti kontaktia perusasennossa ollessaan, eikä ottanut häiriötä muista koirista. Seuraaminen sujui myös hyvässä kontaktissa, joskin hieman Hugo taas edisti seuratessa. Tämän jälkeen tehtiin vielä seuraamista ravissa niin, että ravattiin muiden koirakkojen keskeltä. Muiden koirien ollessa suoritusvuorossa, treenattiin Hugon kanssa seisomista paikallaan niin, että se oli edessäni. Seisominen on Hugolle käytösruudun asennoista selvästi vaikein, koska sen kanssa ei ole koskaan harjoiteltu kestoa seisomiseen. Nytkin se meinasi monta kertaa istahtaa, mutta huomautuksella piti kuitenkin seisoma-asennon. Seuraaminen ravissa sujui myös tiiviissä kontaktissa, eikä ottanut taaskaan häiriötä muista.
Lopuksi treenattiin vielä edelliskerran radalla vaikeaksi osoittautunutta perusasento-seiso -vaihtoa. Hugohan kyllä osaa nousta istumasta tai maasta seisomaan, jos olen edessä (ollaan treenattu kaukoja), muttei olla koskaan tehty sitä koiran ollessa sivullani ja tämä tosiaan viimeksi osoittautui tosi haastavaksi. Käsiavulla, jos ohjaa Hugon seisomaan, niin se todella herkästi nousee vinoon asentoon ja tarvitsee lisäksi myös todella voimakkaan käsiavun. Niinpä nyt kokeilinkin, että otan pienen askeleen eteenpäin käskyttäessä sen seisomaan ja tällä tavoin se liikkeeni mukana nousi nätisti suoraan seisoma-asentoon. Kouluttaja lopulta kehotti jättämään askeleen pois ja tekemään vain pienen painonsiirron ja tämäkin toimi! Homma siis edistyy!
Maanantaina oli sitten vielä myös Jipin agitreenit, missä alkuun treenattiin apukouluttajan kanssa keinua. Keinua emme ole kokonaisena treenanneet, ja edellisistä treeneistä oli aikaa, joten teimme treeniä niin, että laitoimme toisen päädyn alle siivekkeen niin, että laskeutuva pää jäi noin 10 cm korkeuteen maasta. Lähetin Jippiä alastulolle molemmilta sivuilta ja vapautuksesta apukouluttaja palkkasi heittäen lelun eteen. Jippi piti hyvin taas fokusta eteen, eikä tuntunut reagoivan keinun pamahdukseen. Alettiin myös yhdistää treeniin "keinu"-käskyä, kun aiemmin ole käyttänyt puomilta tuttua "ota"-käskyä. Tarkoitushan olisi, että näille kahdelle olisi eri käskyt ja että Jippi myös osaisi erotella nämä. Pitäisi nyt alkaa siis tehdä laskettavaa keinua siinä matalimmassa asennossa ja vähitellen sitten nostaa korkeutta.
Ratatreenissä tehtiin oikein urakalla puomia, sillä radan aikana puomi tehtiin kaikkiaan kuusi kertaa. Ei päädytty radalla ihan loppuun asti, mutta tehtiin kyllä niin monta puomisuoritusta treenien aikana, etten pysynyt laskuissa mukana :D Ja mikä parasta, Jippi juoksi kontaktin pitkäksi tasan kerran (tällöinkin pysähtyi kyllä oma-aloitteisesti heti kontaktin jälkeen, mutta jarrut toimivat vain vähän turhan myöhään!), mutta muilla kerroilla teki hienot 2on2off-kontaktit ja lähti aina vasta vapautuksesta liikkeelle. Kävin välillä palkkaamassa namein kontaktille, välillä Jippi sai lentävän palkan vapautuksen jälkeen ja välillä taas jatkettiin suoraan rataa. Vauhti on selvästi myös alkanut nousta puomilla (menee melko reipasta laukkaa), mutta vielä saisi tulla aavistusken lisää vauhtia. Puomilla kuitenkin on mielestäni ihan hyvä juttu, että vauhti tulee vähitellen, ettei touhu mene kaahottamiseksi (ja sen myötä mahdollisesti putoilemiseksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti