Ja niin väsymys kaikkosi!

Tänään oli vielä ikkunaremonttipäivä, joten lähdettiin aamulla jo vähän seiskan jälkeen lenkille koirien kanssa ja sen jälkeen pakkasin koirat autoon ja ajoin vanhemmilleni hörppimään aamukahvit (siis vanhempani olivat kyllä töissä, mutta minä vietin nämä pari päivää siellä "evakossa"). Sieltä sitten ajettiin treenihallille, missä ensin treenailin hieman tokoa Jipin kanssa. Tehtiin merkinkiertoa niin, että leikitin Jippiä ja sitten aina kesken pyysin irrottamaan ja siitä lähetin kiertoon ja kierrosta sitten vapautin suoraan leikkimään. Ehkäpä joka kolmas tai neljäs toisto oli sitten sellainen, että pyysinkin perusasentoon. Eilen Jippi tuntui treenatessa tosiaan vähän "löysältä", mutta tänään oli taas ihan oma itsensä eli ärräsi lelun kanssa ja syöksyi merkinkiertoon intoa puhkuen! Ehkäpä kyse oli siis vain yhdestä väsymyspäivästä.

Tehtiin myös ekaa kertaa merkille lähetystä. Otin tähän käyttöön pienemmän merkin (ruudun kulmamerkki) ja toki oman käskyn ("merkki"). Nyt, kun liike oli ihan uusi, autoin Jipin käsiavuin kiertämään merkin taaksen ja palkkasin sinne pysähtymisestä. Nopeasti jo pystyi aavistuksen pienentämään käsiapuja ja tähän jätettiin treenit tänään, ettei tule ahnehdittua liikaa kerralla :) Heti, kun se ymmärtää merkin taakse menemisen, alan treenata niin, että itse muutan sijaintia merkkiin nähden ja Jipin täytyt aktiivisiesti hakeutua aina merkin vastapuolelle nenä kohti minua.

Tokoilujen jälkeen Sonja tuli Pirkon kanssa mukaan treenailemaan ja laji vaihtui agilityyn. Hugo pääsi tekemään keppejä eri kulmista ja lisäksi simppeliä ratapätkää, jossa pointtina oli ihan vain itsevarmuuden ja vauhdin löytäminen. Hugosta sitten kuoriutuikin sellainen rämäpää, että se posotti suoralla katselematta kummemmin hyppyjä ja rimat lenteli. Sinänsä ei tietystikään toivottua se rimojen pudottelu, mutta toisaalta ainakin oli asenne kohdallaan!

Jipin kanssa en halunnut tehdä lainkaan hyppyjä yms. ratatreeniä ja treenattiinkin kaikkiaan vain viitisen minuuttia. Ensin muutamat keppikulmat eli treenattiin niitä samoja kulmia, joita Leena Inkilän treeneissä harjoiteltiin pari viikkoa sitten. Ja hitsi vie, Jippi ei tehnyt tällä kertaa yhden ainutta virhettä! Selvästi oppimista on siis tapahtunut. Viisiminuuttisen loppuosa käytettiin kontaktien vahvistamiseen maanantain kisoja ajatellen. Ensin pari toistoa keinulla niin, että palkkasin kerran alastulolle ja kerran taas tehtiin suora vapautus. Ihan ekalla toistolla juoksi läpi ja jäi tästä toki ilman palkkaa - senkin possu! Toiste ei yrittänyt samaa temppua :D Puomilla ei sitten tullutkaan yhtään läpijuoksua, eikä myöskään vapauttanit itseään ennen aikojaan, vaikka parilla toistolla seisotinkin sitä kauemmin ja vaadin minun liikkeen kestämisen (juoksi ohi, kiihdyttelin edelle yms.).

Iltapäivän koirut ottivat nokosia, mutta illalla riitti sitten taas energiaa, kun kotonakin saatiin huonekalut (ja mikä tärkeintä, leikkialustana toimiva olohuoneen matto) paikoilleen. Jippi riehui tavalliseen tapaansa pallojen kanssa, mutta intoutuipa Hugokin leluilla leikkimään :)

Jipin pallon kanssa puuhastelusta pieni video. Tässä leikkiminen ei ole mitenkään vauhdikkainta/rajuinta, mutta tällaista pientä puuhastelua Jippi harrastaa kotosalla hyvinkin usein, jos lelut vain on tarjolla. Meillä ei vapaasti saatavilla tosiaan voi olla Jipin tuhoamisvimman vuoksi muita kuin kumisia leluja, mutta onneksi viime viikolla löysin pari kumipalloa, joista tulikin heti Jipin suosikit :) En saanut kännykällä videota suoraan tähän upotettua, joten tässä linkki: https://youtu.be/eaoadiG2t-0

EDIT: Tässä lisätty vielä toinen video, jossa Jipillä on vaikeuksia päättää, millä pallolla leikkisi. Hugokin pyörähtää videolla ja se on selvästi löytänyt Sen Parhaan lelun, koska sillä ei ole samanlaista päättämisen tuskaa kuin Jipillä :D https://youtu.be/uPIFpAJE4n4

Hommasta meinasi tulla liian totista

Luvassa pohdintaa tokoilusta. Jipin kanssa moni homma on tokossa edennyt aika nopsaan ja se on yleisesti ottaen kovin nopea oppimaan. Toki tässä on se haaste, että minun pitäisi aina olla varma, että vahvistan oikeaa asiaa, koska on tullut opetettua sille vahingossa myös vääriä asioita. Kaikkiaan sen kanssa on kuitenkin hirmu kivaa tokoilla, kun se on innostunut ja oppivainen, eikä toistotkaan tunnu saavan Jipin intoa lässähtämään. Tässä suuressa työinnossa on kuitenkin se varjopuoli, että olen huomannut sen, että tulee tehtyä välillä ehkä vähän liikaakin, kun Jippi aina vain näyttää yhtä valmiilta yhdessä tekemiseen, eikä sitten itsekään ehkä tule aina pohtineeksi, että mikä on sopiva treenimäärä ja että miten ne treenit pitäisi toteuttaa.

Ja miksi tämä asia on alkanut mietityttämään juuri nyt? No siksi, että olin kovasti suuntaamassa Jipin kanssa tulevana viikonloppuna korkkaamaan tokon avointa luokkaa. Ilmoitin Jipin sinne hyvissä ajoin, vaikka kaikki liikkeet eivät olleetkaan vielä ihan kuntoon hiottuja ja ajattelin, että kyllähän ne ehtii opettaa, kun kerran oppiminen on ollut ripeää ja hommat etenevät hyvin (Paitsi ne pahuksen kaukot... Mutta se on sitten asia erikseen, eikä onneksi vielä avoimen luokan pulma). Niinhän siinä sitten kävi, että kalenterissa näkyvä koe sai sitten treeni-innon ja ehkä vähän jopa -pakkomielteenkin valloilleen. En oikeastaan niinkään ole sitä mieltä, että treenimäärät ovat olleet liioitellut, mutta niitä tiettyjä vielä vähän vaiheessa olevia liikkeitä on tullut kyllä hinkattua ja hinkattua... Ja hinkattua. Ja kyllähän niissä on edistystäkin tullut, mutta sitten kuitenkin samaan aikaan itsellä on alkanut tuntua siltä, ettei sen treenaamiseen kuulu tältä tuntua. Haluan opettaa asiat koiralle niin, että homma olisi koiralle mahdollisimman loogista. Ennen kuin koira rehellisesti osaa liikkeen, ei voi vaatia saman tehtävän tekemistä valtavassa häiriössä, eikä voi myöskään korjata/huomauttaa vääristä suorituksista, jos ei kerran koira vielä edes tiedä, mikä on oikea tapa suorittaa tehtävä. Itsellä ei ole maailman pisin pinna, mutta oikeasti yritän kyllä kouluttaessa tehdä asiat askel askeleelta ja rakentaa tokossakin liikkeitä paloissa ja myös koiraa kuunnellen. Nyt kuitenkin huomaan, että lähestyvä koe on lyhentänyt pinnaa entisestään ja on tuntunut siltä, että edistystä on PAKKO tapahtua juuri nyt ja heti, jotta ollaan sitten kokeisiin mennessä valmiita. Ja siksi tuntuu, että ollaan tiettyjä asioita jääty junnaamaan sen sijaan, että olisin oikeasti pohtinut, olisiko asian opettamiseen/vahvistamiseen parempikin tapa. On ollut sellainen fiilis, ettei muutoksille ole nyt aikaa. 

Onneksi sitten tajusin puhaltaa pelin viimein poikki ja laitoin kokeen järjestäjälle tiedon, että peruutan ilmoittautumisen. Faktahan on, että kyllähän moni liike oli jo sillä mallilla, että oltaisiin voitu saada ihan kivakin suoritus tehtyä ja ykköseenkin olisi ollut mahdollisuus. Mutta kun sitten kuitenkaan ihan oikeasti kyse ei ole siitä, että täytysi saada tuloksia kasaan mahdollisimman nopeasti, eikä kyse ole siitä, että ykköstulos on se, joka on se ainoa asia, jota tavoitellaan. Siis tokihan se täytyy myöntää, että kyllähän kokeeseen mennessä toivoo, että se ykköstulos sieltä tulisi ja sitä ajatellen myös treenataan. Mutta jotenkin yhtäkkiä tajusin, että meidän treenaaminen on muuttunut kauheasti nyt, kun koe on lähestynyt. Nopeasti saatua koetulosta niin paljon tärkeämpää on se koiran kanssa tekemisestä tuleva fiilis. Ja nyt sen fiiliksen tilalla on ollut huono omatunto siitä, että vaadin liikaa liian nopeasti ja etten pysty toteuttamaan treenejä sellaisina kuin haluaisin. 

Nyt siis tosiaan kokeeseen tähdätäänkin vasta kevään juoksujen jälkeen. Ja treenataan taas pitäen huolta siitä, että se on oikeasti joka kerralla kivaa ja että koira nauttii! Kiireen tuntu hävisi ja nyt voidaan taas treenata pala palalta ja hioa yksityiskohtia sen sijaan, että yritetään vain saada kokonaisuus pelaamaan sen verran, ettei nyt ainakaan nollattaisi liikkeitä kokeessa. Vitsi miten helpottunut fiilis itsellä on :) 

Koirut oli aavistuksen ihmeissään, kun kotona siirrettiin ja suojattiin huonekaluja remontin takia. 

Meillä on tällä viikolla ikkunaremontti käynnissä kotona, joten olen tämän päivän ja huomisen lomalla, jotta saan koirat pois kotoa rempan jaloista. Tänään käytiin metsälenkillä heti aamusta ja sen jälkeen käytiin vähän treenailemassa. Treeneissä tehtin ihan vain pientä ja kevyttä treenailua Jipin kanssa. Lähinnä treenattiin merkinkierron ja ruudun erottelua tavalla, jota käytiin läpi reilu viikko sitten Korrien tokokoulutuksessa Pekka Korrin kanssa. Minähän olen opettanut Jipille, että virittelykäskyllä "missä kierrä" tai "missä ruutu" Jippi laskee katseen ja vilkaisee edessä olevaa tehtävää. Tällä tavoin se tietää jo ennen varsinaisen käskyn saamista, että mitä tuleman pitää ja pystyy lähtemään tehtävää suorittamaan itsevarmemmin. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Jippi herkästi meinaa ennakoida hommaa ja lähteä jo virittelyn kuultuaan liikenteeseen. Niinpä nyt ollaankin tehty sellaista, että yhdestä pisteestä lähetetään sekä ruutuun että merkinkiertoon, mutta niin, että lähtösuunta on molempiien eri. Ensin niin, että tehtävät ovat selvästi eri suunnissa, mutta vähitellen olisi tarkoitus tuoda ruutua ja merkkiä (ja lisätä mukaan myös nouto) lähemmäksi toisiaan ja lopulta vaatia, että koira osaa virittelysanasta riippuen siirtää katseen oikeaan edessä olevista vaihtoehtoisista tehtävistä eli että esim "missä ruutu"-virittelyllä sen pitää siirtää katse nimenomaan ruutuun, eikä vieressä olevaan merkkiin. Nyt tehdään tätä kuitenkin vasta ihan niin, että ensin ollaan vaikkapa nenät kohti ruutua ja annan virittelyn "missä ruutu". Kun Jippi sitten laskee katseen kohti ruutua, kehun hillitysti. Tämän jälkeen käännänkin peruasennon kohti merkkiä ja annan siitä virittelyn "missä kierrä". Taas Jipin laskiessa katse kohti merkkiä, kehun hillitysti. Tätä jatketaan ja sitten aina esim. joka kolmannella (toki niin, että väli vaihtelee) kerralla lähetänkin virittelyn jälkeen oikeasti suorittamaan tehtävää. Jo nyt huomaa kahden treenin jälkeen, että se ennakointi virittelysanan kuultuaan vähenee ja Jippi oikeasti rehellisesti katsoo tehtävää kohti kuullessaan virittelysanan. Virittelysanasta vielä sen verran, että monilla on käytössä virittelysana, joka ei sisällä lainkaan sitä varsinaista käskysanaa, jotta koira ei pitäisi virittelyä vielä käskynä. Minä en kuitenkin millään luota omaan muistiini, joten epäilen, että käyttäisin sitten vääriä virittelysanoja :D Joten minä päädyin siihen, että käytän aina viritellessä alkua "missä" ja perään sitten sen varsinainen käskysana, mutta virittelyn sanon todella pehmeästi ja käsky tulee sitten ihan erilaisella äänenpainolla. Ei ole siis käynyt niin, että Jippi olisi tulkinnut virittelyn käskynä ja että olisi lähtenyt tekemään tehtävää ennen aikojaan. 

Jippi teki myös hieman kaukoja. Kiertoja/ruutua tehdessä tuli nimittäin huomattua, että Jippi oli ehkä aavistuken vetämättömän oloinen. Siis kenen tahansa ulkopuolisen silmiin se oli näyttänyt varmaan melkoisen säheltävältä ja intoa tihkuvalta otukselta, mutta omaan silmään meno näytti kuitenkin aavistuksen normaalia rauhallisemmalta. Voi olla, että enteilee piakkoin tulevia juoksuja, sillä Jippi oli myöskin oudon kiinnostunut hajuista treenatessa - Jippihän ei yleensä IKINÄ jää haistelemaan mitään treenatessa. Mutta koska se oli vähän normaalia rauhallisempi, niin päätin käyttää tämän hyödyksi ja tehdä muutamia kaukojen treenailuita. Tehtiin ensin istu-seiso -vaihtoa niin, että istumisasennossa toin namit ihan Jipin nenän eteen. Siis oikeasti ihan kiinni. Tätä luopumisen treenaamista on nyt parikin kouluttajaa suositellut eli ollaan nyt harjoiteltu sitä, että Jipin kierrokset saa laskemaan luopumistreeneillä ja se ihan oikeasti tuntuu toimivan! Eli kaukojakin treenatessa ensin tehdään luopumista niin, että sähellys palkan perään loppuu ja vasta sitten rauhallisesti kättä eteenpäin tuomalla pyydän Jipin seisomaan. Ja näin, kun Jippi on saanut ylimääräisen hösötysenergian laskettua, niin homma toimii ja siirtymä on oikeasti teknisesti oikein kiva. Tehtiin siis muutama toisto onnistuneesti näin ja olin tyytyväinen. Seiso-istu -vaihdossa haasteena on se, että Jippi kovin herkästi seisomassa luopumista tehdessään pakittaa tai istuutuu taaksepäin. Eli vaikkakin siirtymä monesti onkin näin nätti (takaosa pysyy paikoillaan) se tekee sen ennen aikojaan. Täytyy siis vielä vahvistaa sitä, että seisomassa luopumisenkin voi tehdä ilman, että pakittaa namista kauemmaksi. Mutta kaukojen mielentila on nyt ihan tosi paljon parempi kuin vielä pari viikkoa sitten, joten nyt jo uskallan toivoa, että me saadaan ne kaukot lopulta kyllä toimimaan! Tuossahan käväisi vaihe, kun ne takajalat ei niin millään pysyneet paikoilleen ja heitin jo ilmaan sllaisenkin ajatuksen, että tokoilut saa jäädä TK2-koularin jälkeen, koska ei me kuitenkaan saada niitä voittajan kaukoja toimimaan :D Tämä tosin käväisi mielessä vain yksien epäonnistuneiden kaukotreenien jälkeen ja sekin hävisi kyllä mielestä jotakuinkin tunnissa!

Lomapäivän metsälenkki

Myös Hugo pääsi tänään treenailemaan ja sai tehdä sekaisin rallya ja tokoa. Rallyn osalta treenattin oikealla puolella seuraamista ja myös siinä pyörähdyksen tekemistä. Pyörähdys toimii vähitellen paremmin, vaikkakin tarvitsee edelleen aavistuksen enemmän käsiapua kuin silloin kuin tehdään pyörähdystä vasemmalla puolella seuraten. Nyt Hugo on hahmottanut jo sen, että oikealla puolella seuratessakin ohjaajan pysähtyessä täytyy istuutua. Istumiset oikealla puolelle meinaa vielä vähän poikittaa, mutta pitää kiinnittää itse huomiota enemmän palkkaukseen (Hugohan tässä ennakoi varmasti lähinnä vasemmasta kädestä tulevaa palkkaa). Tehtiin myös puolenvaihtoja selän takana ja sujuivat aika kivasti. Hugo lähtee nyt jo melko pienellä käsiavulla selän taakse vaihtamaan puolta. Edessä vaihtamista kokeiltiin, mutta tulee haasteeksi se, etten pysty näyttämään tarpeeksi selkeää käsiapua, koska Hugo on pitkä, eikä näe kättäni ollessani edessä. Koska käsiapu jää Hugon taakse, se herkästi poikittaa nähdäkseen käden. Näin ollen tuli mieleen, että voisinpa kokeilla sille tähän kosketuskeppiä apuna! Kosketuskeppiä on nyt ihan lähiviikkoina tullut treenattua hajuerottelutreenejä varten, joten nyt, kun Hugo on tajunnut kepin idean, niin voisinpa hyödyntää sitä näissäkin treeneissä :) 

Hugon kanssa tokoiltiin ihan lähinnä huvittelumielessä, mutta yllätyin parin liikkeen kohdalla siitä, että Hugo osasikin jotain mitä en kuvitellut sen osaavan. Ensin tehtiin merkinkiertoa, jota ei sellaisenaan olla ikinä Hugon kanssa tehty. Se lähti selvästi ennemminkin tarjoamaan merkille pysähtymistä, joten vaihdoinpa sitten "kierrä"-käskystä "merkki"-käskyyn. Merkille lähetystä ollaan treenattu muutamissa treeneissä kolmisen vuotta sitten ja muistan niistä treeneistä sen, että vaikka Hugon sai kyllä lähtemään merkille, niin se ei millään kääntynyt merkin takana suoraan rintama kohti ohjaajaa. Mutta nytpä se sitten tekikin todella kauniita pysähdyksiä merkin taakse. Se laukkasi merkille ja siellä käännähti nenä suoraan kohti minua. Mistä lie tuonkin oppinut! Tai olisikohan vain vaatinut kevyttä kolmen vuoden prosessointiaikaa ;) Toinen mistä yllätyin, oli ruutu. Ollaan sitä joskus kauan aikaa sitten (myöskin ehkäpä kolme vuotta sitten) treenattu jättämällä lelu ruutuun, mutta itsellä oli aina sellainen fiilis, ettei Hugo oikein yhdistänyt sitä lelulle juoksua siihen, että samalla tuli juostua ruutunauhojen sisälle. En siis silloin saanut hommaa toimimaan ilman ruutuun jätettyä lelua, joskaan ei sitä ruutua kauhean paljon myöskään ehditty treenailla. Nyt kokeilinkin sitten ihan huvikseen, että mitä tapahtuu jos lähetän Hugon ruutuun ilman lelua. Tehtiin lähetyksiä vain ehkäpä viidestä metristä ja ensimmäisellä kerralla tehtiin näyttöruutu. Hugo käskyllä lähti varman oloisesti ruutuun ja hakeutui takaosaan - vau! Tosin pysäytyskäsky meinasi alkuun kaikua kuuroille korville, kun Hugoa alkoi ruutuun päästyään kiinnostaa ympäröivät narut :D Toistettiin pari kertaa niin, etten enää näyttänyt ruutua erikseen ja edelleenkin Hugo juoksi hienosti ruutuun ja nyt jopa pysähtyi sinne käskystä. Hieno poika! Ei sillä vieläkään tokoillessa ole mikään päätä huimaava vauhti, mutta kyllä se sentään nyt teki laukalla siirtymät, kun silloin ahkerammin tokoillessahan onnistuin laskemaan Hugon tokomotivaatiota niin, että esim. luoksarikin tapahtui ravilla laukan sijaan. On kyllä hienoa nähdä, että nykyään Hugolla on selvästi enemmän intoa rally-tokoiluun/tokoiluun kuin aiemmin - ehkäpä olen oppinut itsekin tekemään treenaamisesta hauskempaa..?

Pikainen kisapäivitys

Tänään Jippi kisasi kahden agiradan verran ja tavoitteena oli lähteä hakemaan mukavaa rentoa fiilistä. Ja siinä pääosin onnistuttiin!

Ennen ekaa rataa pohdin pitkään, että uskallanko takaaleikata kepeille. Lopulta päätin kuitenkin pysyä siinä suunnitelmassa, kun kerran olin sen ohjauksen todennut sopivan kyseiseen kohtaan radalla kaikista parhaiten. Ja hyvin Jippi haki kepeille empimättä, vaikka teinkin takaaleikkauksen, joten turhaan jännitin. Kaikkiaan melko sujuva rata ja tuloksena nolla (en muista aikaa, mutta etenemä taisi olla 4,98 m/s...) ja meidän toka LUVA. Tällä suorituksella Jippi tuli kolmanneksi. 

Tokalla radalla olikin sitten enemmän ihmeteltävää... Äkkiseltään rata näytti melko haastavalta ykkösluokan radalta ja siltä se tuntui rataantutustumisessa. Radan vaikeus teki sen, että lähdin radalle varsin rennoin fiiliksin, koska ei ollut odotuksia onnistumisesta :D Ja niin siinä sitten kuitenkin kävi, että nolla tuli myös tältä radalta ja samalla sitten luokkavoitto ja SERT. Se olisi siis seuraavasi vuorossa kisailu kakkosissa - hurjan jännää! :) Tästä erityisen jännää tekee sen, että kisakokemista ehdittiin kerryttää ykkösissä vain kuuden startin verran.. Noh, onneksi kakkoset ei välttämättä kauheasti vielä eroa ykkösten radoista! Kolmosluokka onkin sitten jo asia erikseen, mutta eiköhän sinne siirtymiseen mene vielä aikaa :)

Jippi oli odotellessa taas tosi rauhassa eli malttoi makoilla häkissä kaikessa rauhassa. Ekalla radallakin vielä Jippi oli aika treenivireinen, mutta sitten tokalle radalle tapahtui iso muutos, sillä heti radan alusta lähtien Jippi suorastaan kiljui menemään ja oli selvästi enemmän täpinöissään kuin ekalla radalla. Itselle äänitehosteet kisaradoilla on ihan fine, kunhan se ei tarkoita, että meno kokonaisuudessaan menee sähläämiseksi ja keskittyminen lakkaa huudon alettua. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että Jippi keskittyi yhdessä tekemiseen, vaikka ääntelikin mennessään. 

Tuli muuten ratojen jälkeen videoita katsoessa päätettyä se, että tästä lähtien Jippi jää lähtöihin makuuasentoon. Sen kanssa on taisteltu kesästä asti lähtöönjäämisasennon kanssa ja näyttäisi siltä, ettei treeneissä tehty työ kauheasti heijastu kisatilanteisiin... Sehän ei yleensä koskaan varasta lähdössä, mutta sen sijaan sen istuma-asento etenkin kisoissa romahtaa tosi etunojaan eli on puoliksi jo maassa. Tuollaisesta etunojasta varmaan on hankala lähteä liikkeelle, joten uskon, että rehelliseen makuuasentoon jättäminen lähdössä on loppuen lopuksi parempi vaihtoehto. 

Koska Jippi sijoittui molemmilla radoilla, niin palkintopusseista löytyi onneksi molemmille koirille oma lelu :) Hugokin siis hyvänä kannustajana sai oman osuutensa!

Ja Jipin leikkimistyyli oli taas melko tuhoisa, joten lelu joutui ottamaan siltä aika piakkoin pois :D Leikkiminen tällä(kin) lelulla siis vain valvotusti!

Toinen mikä tuli huomattua oli se, että annoin ehkä aavistuksen Jipin varastaa tokan radan puomilla... Hyi minua! Ekalla radalla Jippi pysähtyi puomille nätisti ja tein tosi nopean vapautuksen, joka ehkä sitten vähän kostautui tokalla radalla. Siinäkin Jippi pysähtyi kyllä tosi nätisti (muussa tapauksessa ei olisi auttanut muu kuin ottaa puomi uusiksi), mutta oma liikkeenikin stoppasi ja sitten lähdinkin liikkeelle juuri ennen kuin olin antamassa vapautusta, joten Jippi lähtikin jo minun liikkeestä matkaan. Täytyy siis vahvistaa noita ja muistaa se, ettei tee aina nopeita vapautuksia - ei edes kisoissa. 

Hugon kanssa ollaan rally-tokoiltu ja treenattu hajuerottelutreenien kotiläksyjä, ja Jipin kanssa on taas tokoiltu vähän liiankin paljon... Näistä aiheista kuitenkin oma postauksensa jossain vaiheessa, kun kello ei ole näin paljoa! Nyt nukkumaan :) 

Leireilyä

Bongasin jokin aika sitten myynnissä olevan irtopaikan Niinu Agility Sportin Pilottileirille 12.3., ja minähän sitten toki menin ja ostin paikan, kun kerran oli ihan vapaa päivä kalenterissa :) Niinpä Jipin kanssa tulikin vietettyä viime lauantaina klo 9.00-20.00 Masalassa agilityhallilla!

Aamu alkoi ysiltä ohjaajan fysiikkatreenein. Itse olin tästä leiriosuudesta ennakkoon vähän kauhuissani, koska faktahan on, että minulta on kyllä jäänyt kaikenlainen lihaskuntoreenaus ja aktiivinen kunnonkohotus väliin ja minun kuntoilut ovat perustuneet lähinnä koirien kanssa lenkkeilyyn (välillä juosten, mutta iiiiiihan liian harvoin....) ja agilityn treenaamiseen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä tunnin kuntopiirimuotoinen treenailu tuntui sopivan raskaalta, muttei mitenkään ylivoimaiselta. Tokikaan treenin ei ollutkaan tarkoitus olla mikään kamala rääkki, koska pitihän meidän jaksaa vielä siihen päälle agilitytreenejä, mutta kuitenkin ihan hyvät fiilikset jäi näistä treeneistä ja omasta jaksamisesta :) 

Tokaksi meidän ryhmällä oli vuorossa hyppytekniikkaa Mari Sydänmaanlakan kouluttamana. Treenattiin treeniä, joka googletuksen perusteella kulkee myös nimellä slice. Esteet oli siis X:n muodossa niin, että keskikohdassa oli yksi hyppy, jonka korkeus vaihteli noi 40-55 cm välillä ja sitten X:n jokaisessa sakaran päädyssä oli ponnari siivekkein. Koira eteni sisi diagonalissa joko vasempaan tai oikeaan niin, että koira kulki suoraan, mutta hypyt oli kulkusuuntaan aavistuksen viistossa. Mahdollisimman hankalasti selitetty, mutta ehkäpä edes ne, jotka kyseistä treeniä ovat tehneet, ymmärsivät mistä on kyse. Tai sitten eivät... :D No, joka tapauksessa treeni sujui ihan hyvin ja tekniikassa itsessään ei ollut moitittavaa. Hieman Jippi parilla toistolla kuulemma oli oikealle vino (siis banaanimainen) hypätessä, kun suoritussuunta oli oikealle, mutta saattoi johtua ihan siitä, että näillä kerroilla olin itse koiran oikealla puolella eli saattoi "painua" minua kohti. Muilla toistoilla ei vinoutta ollut havaittavissa. Toistojen myötä Jippi herkästi alkoi hypätä vähän selkä notkolla eli selvästi väsyi, mikä taas muistutteli siitä, että syviä lihaksia olisi syytä jumppailla! Täytyypä taas siis lisätä dobo-treenit/tasapainotyynyilyt viikkoaikatauluihin... 

Seuraavaksi siirryttiinkin Leena Inkilän ratatreeneihin. Sai itse valita halusiko tehdä kokonaista rataa vai halusiko keskittyä esim. kontakteihin tai keppeihin. Me päätettiin tehotreenata kohtia, joissa oli puomi ja kepit, joten tehtiin vain radan alkupätkää. Alla pieni videokooste treeneistä. Puomi toimi tosi kivasti sikäli, että Jippi teki hienot stopit jokaisella suorituskerralla! Kepeillä treenattiin itsenäistä suoritusta loppuun asti ohjaajan jäädessä taakse käyttäen apuna etupalkkaa. Lisäksi treenattiin toisessa keppikohdassa vaikeaa umpikulmaa. Oli selvästi haastavaa ja häiriintyi kovasti minun liikkeestä, kun vaihdoinkin takana toiselle puolelle keppejä, mutta kun treeniä vaikeutti asteittain, niin alkoi vähitellen toimia. Täytyypä ottaakin keppikulmat tehotreeniin omatoimitreneissä! 

Ruokatauon jälkeen oli vuorossa sitten koiran kehonhallintatreenejä Mari Mäkelän kouluttamana. Tehtiin dobopallolla jumppailuja ja sitten vielä tasapainotyynyllä sekä niin, että etupää oli tyynyllä että niin, että takapää oli tyynyllä. Saatiin hyviä vinkkejä taas kotitreeneihin, jotta saadaan tosiaan Jipille niitä syviä lihaksia vielä parempaan kuntoon! 

Vikana vuorossa oli Teemu Linnan ratatreenit. Rata oli tosi kivan oloinen. Sopivasti haastetta, muttei kuitenkaan mitään pelkkää pientä tekniikkapyöritystä, vaan oli oikeasti kunnolla eteneviä pätkiäkin. Saatiin hyviä oppeja näistäkin treeneistä ja koutsi potki olemaan rohkeampi radalla. Sain myös heti alkuun noottia siitä, että kun tehtäväksi oli annettu edetä alusta A:lle asti, niin lopetinkin pari estettä ennen A:ta, kun pituudella myöhässä tehty vastakäännös johti käännöksen leviämiseen. Tämä johti keskusteluun, jossa tuli myönnettyä kyllä täysin se oma iso ongelmani, etten pysty kasata itseäni täysin ekan mokan jälkeen. Kisoissa eka rimanpudotus tai koiran empiminen esteellä tms,, saa minun pakan leviämään, huolimatta siitä, johtiko tämä virheeseen vai ei. Treeneissä taas on todella yleistä, että lopetan tekemisen aina heti, kun jokin kaarros leviää. Kyllähän sekin toki välillä on tarpeen ja pitäähän niitä käännöksiä hioa tiukemmiksi, mutta oli puhetta, että välillä pitää treenata sitä taisteluhenkeä eli että pystyisikin jatkamaan treeniä unohtaen tehdyt mokat ja tsempaten täysillä loppuun asti. Ei tekisi siis minulle yhtään pahaa tehdä nollaratatreenejä aina silloin tällöin! 

Kaikkiaan leiripäivä oli todella antoisa ja saatiinpa jopa kotiläksyjä mietittäväksi. Oltiin molemmat Jipin kanssa kotiin lähtiessä aika poikki, mutta ainoa ero oli se, että minä olin ihan poikki vielä kotiin tullessakin, kun taas Jippi marssi sisään, bongasi lattialta pallon ja rupesi riehumaan :D Ostin seuraavallekin pilottileirille irtopaikan eli päästään taas tehotreenailemaan yhdeksi päiväksi huhtikuun puolivälin paikkeilla - jee!! 

Agiradat tuli korkattua

Viime lauantaina Jipillä oli tosiaan vuorossa elämänsä ensimmäiset agilityradat kisoissa, kun suunnattiin JAU-Areenalle Sipooseen kisailemaan kahden startin verran. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kokemusta rikkaampia ollaan ja mahtuihan radoille paljon hyvääkin.

Itse jännitin lähinnä kontaktien onnistumista, joten olin melko varma, että mahdolliset virheet tulisi niiltä (korkeat kierrokset voi aiheuttaa vielä satunnaisesti läpijuoksuja puomilla/keinulla ja juoksu-A:lla on vielä sen verran vähän vielä treeniä alla, etten tiennyt miten se kestää kisavireen). Yllätyksekseni virheet tulikin sitten pääosin muualta.

Ekaan rataan olin kaikkiaan tyytyväinen. Jipillä oli kiva vauhti, se teki töitä keskittyneesti ja hoiti oman osuutensa oikein mallikkaasti. Virheet meni täysin mun piikkiin! Keppien jälkeisellä hypyllä valssasin just riman päällä (eli siis myöhässä...) ja vaikka toki toivonkin pääsevämme siihenkin vaiheeseen joskus, ettei rimat ole niin herkässä edes minun töppäillessä, niin vielä näin ei ole, vaan Jippi kyllä vielä reagoi minun myöhästyneisiin ohjauksiin aika ajoin tiputetuin rimoin - kisatilanteessa etenkin. Tuossa kohdassa haastetta lisäsi se, että Jippi kiihtyi kovasti kepeillä (mm. vikisi kepitellessään), kun ei päässyt eteenpäin niin kovaa kuin olisi halunnut, joten keppien jälkeen taisi tulla myös vähän huolimaton hyppy kiireen takia. Hylkäykseen johtava virhe tuli sitten ihan loppusuoralla, kun vapautin Jipin puomilta typerästi ollessani ihan sen vieressä. Sen katse oli visusti minussa, koska olin juuri kovasti kehunut sitä hyvin suoritetusta kontaktista, joten se tuntui vähän kyttäävän minulta palkkaa, eikä näin ollen ehtinyt sitten enää bongata ajoissa edessä olevaa rengasta. Radalla erityisesti tykkäsin siitä, että vauhti oli kiva, kaikki kontaktit sujui (Rento juoksu-A ja hyvät stopit keinulla ja puomilla), kepit onnistui hyvin ja kaikkiaan meno oli aika sujuvaa.

Tokalla radalla tulikin sitten jo useampia virheitä ja lopulta tultiinkin pois kesken radan (tuomari halusi, ettei asioita jäädä liiemmin hinkkaamaan kesken radan ja vähän hinkkaamiseksihan tuo meni...). Alku oli haastava, koska heti kakkosesteelle oli tarkoitus tehdä sokkari ja itselleni aina heti lähdössä tapahtuvat ohjaukset on rytmityksellisesti erityisen hankalia. Olin ennakkoon arvellut, että kakkosrima on herkässä ja sieltähän se sitten putosi... Annoin ehkä rimanpudotuksen jäädä vähän liikaa vaivaamaan, sillä itsellä paras terä jäi uupumaan ja mm. keinun kesken annoinkin vahingossa puomin käskyn. Tokihan sillä ehkä olisi voinut olettaa Jipin ottavan kontaktin, mutta nyt tuli kyllä kaikkiaan niin kovaa keinulle, että meni sitten lopulta läpijuoksuksi ja voi olla, ettei tilannetta olisi pelastanut edes se, että olisin jättänyt sen puomin käskyn sanomatta. Keinu sitten uusittiin ja sen jälkeen putosi vielä toinenkin rima ja omasta mielestä melko syyttä eli taisi mennä hosumisen piikkiin (siis me molemmat taidettiin tuossa vaiheessa jo vähän hosua). Keppien kohdalla päässä löi aivan tyhjää, enkä millään saanut juuri sillä hetkellä mieleeni keppien käskyä, joten ohjasin kohti keppejä sanomatta sanaakaan. Eipä näyttänyt tosin Jippiä haittaavan, koska imi kepeille oikein mallikkaasti siltikin. Seuraavassa putkessa Jippi sitten jäi liukastelemaan (kuului, että kaatui putkessa) ja se palasi putkesta ulos menopäästä. Niinpä heitin sen vielä kerran putkeen ja kurvattiin juoksu-A:n kautta maaliin. Radan jälkeen oli kyllä harvinaisen epäonnistunut fiilis, eikä juuri sillä hetkellä muistunut mieleen mitään positiivista kyseisestä radasta. Onneksi tuli kuitenkin videoitua, että saattoi sitten hetken päästä palata katsomaan rataa ja huomata ne onnistumisetkin, kuten hyvä puomi, hieno juoksu-A ja sujuvat kepit, vaikka niitäkin ohjaaja yritti sössiä unohtamalla käskytyksen täysin.

Ja pakko sanoa, että vaikka toistaiseksi vielä tuntuu siltä, että kisavire aiheuttaa pientä sähläilyä - siis lähinnä minä itse huomaan olevampi paljon "hektisempi" kisatilanteessa, mikä varmasti heijastuu sitten koiraankin - niin kyllähän silti se on paljon kivempi, että koira on pikkuisen "turhan innoissaan" kuin, että kisatilanne saisi aikaan paineistumista/lamaantumista. Nyt siis jatketaan kisaamisen treenaamista ;)

Ja Jipistä täytyy kyllä vielä sen verran sanoa, että on se aika mainio kisakaveri. Se on normaalisti agitreeneistä ihan kierroksilla, mutta kun toin kisapaikalle sen oman kevythäkin, niin se odotteli koko kisapäivän lainkaan mutisematta tai höntyilemättä. Rauhoittui siis heti, kun oli odottamista tiedossa, mutta sitten hommiin ryhtyessä kuitenkin kiihtyi melko lailla nollasta sataan hetkessä :) Hieno tyttö ja hienot kisahermot! Vielä, kun saisi ne kisahermot itsellekin :D Jännitystä ei ollut ilmassa itsellä missään vaiheessa kisapäivää, mutta ehkä pientä yliyrittämisen makua oli, kun oli sellainen fiilis, että parhaimmillaanhan ne radat voisikin onnistua nollalla. Ensi kerralla siis yritän sulkea nollatavoitteet pois mielestä ja mennä tekemään treenimäistä suoritusta :) Tosin, helpommin sanottu kuin tehty....

Opittu ruutua, rikottu nouto ja leikitty kuin lapset

Blogi on ollut kovin tokopainotteinen nyt parin postauksen ajan, muttei johdu suinkaan siitä, ettei oltaisi muuta treenattu (Jippi on nimittäin kyllä treenannut agiakin ja Hugo puolestaan rallya), vaan ihan siitä, että tokossa ollaan otettu nyt suurimpia harppauksia eteenpäin, mutta toisaalta on myös tullut niitä takapakkejakin. Toisekseen, agissa pitäisi saada muokattua yksi juoksu-A-video ennen aiheesta kirjoittamista, joten se on nyt vain jäänyt. Tulossa on kuitenkin sekin päivitys!

Nyt kuitenkin palataan vielä siihen tokoon :D Nyt ollaan treenailtu avoimen liikkeitä kohti kisakuntoa, sillä vähän käväisi mielessä, että josko uskaltautuisin korkkaamaan Jipin kanssa AVO:n vielä ennen huhtikuun puolivälin jälkeen odotettavissa olevia juoksuja. Tässä nyt vähän päivitystä AVO:n liikkeiden tilanteeseen!

Paikalla istuminen 1 minuutti: Ollaan käytetty paljon etupalkkaa tuomaan oikeaa rauhallista mielentilaa, mutta varsinaisesti istuminen ei tunnu tuottavan ongelmia. Jipillä ei ole esimerkiksi tapana siirtyä makaamaan kesken liikkeen.

Seuraaminen: Kuten alokkaassakin, edelleenkin seuruussa ilmenee pientä häiriöherkkyyttä eli kontakti saattaa välillä hetkeksi rakoilla, jos ympärillä tapahtuu jotain. Täyskäännös ollaan vaihdettu saksalaisesta vasemmalle käännökseen ja tämä on auttanut isosti siinä, ettei kontakti tipahda enää täyskäännösten yhteydessä. Oikealle käännökset edelleenkin tuppaa olemaan aavistuksen turhan väljiä ja nyt on hionnassa vielä se oikealle käännös juosten. Tässä auttaa pieni rytmitys ennen käännöstä eli pienellä hidastuksella saa Jipin skarppaamaan käännökseen ja pääsee palkkaamaan hyvästä käännöksestä. Peruutus on sujunut hyvin eli niiden 1-3 peruutusaskeleen ei pitäisi tuottaa kauhean suurta ongelmaa, mutta täytyy vielä treenata peruutusta seuruun keskellä eli etenkin juoksupätkän jälkeen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Pysähtyy yleensä melko täpäkästi paikoilleen eli ei ole yleensä valunut perään. Vielä jokin aika sitten herkästi vähän steppasi sivuttain, kun palatessa menin koiran taakse, mutta tätä on nyt treenattu ja on nyt kestänyt hyvin sen taakse menemisen.

Luoksetulo: Tässähän ei alokaaseen verrattuna ole oikeastaan muuta eroa kuin se, että lähtöasento on makuulla. Tämä on Jipille oikeastaan alokkaan luoksaria helpompi, koska alokkaassa välillä etujalat aavistuksen oli levottomat jätön yhteydessä eli tätä ei tokikaan nyt maahan jätettäessä esiinny.

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Maahanmeno ok. Istuminen kaipaa vielä vahvistamista. Tekee kyllä nättejä istumisia jo, mutta monesti ekalla kerralla herkästi tarjoaa seisomaan jäämistä. Vaatii siis vielä sen, että pari kertaa ensin tekee toistot pienellä käsiavulla ja sen jälkeen riittää pelkkä käsky. Istuminen saisi olla nopeampi, mutta uskoakseni varmuuden mukana tulee sitten se nopeuskin.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: Tämä on ollut se, jota on treenattu kaikkein vähiten. Viime kesänä treenatessa tämä tuntui älyttömän haastavalta ja jotenkin ei meinannut edistyä millään (tosin treenattiin tätä ehkä kerran kuussa kesälläkin eli ei ihmekään, jos ei homma edisty :D). Alkujaanhan Jippi herkästi juoksi ruutuun sivunauhan kautta tai kiersi jommankumman etumerkin. Seuraava vaihe oli se, että Jippi löysi tiensä kyllä ruutuun, mutta pysähtyi kovin mielellään ihan etunauhan tuntumaan. Nyt ollaan tehty ruutua parin viikon aikana vähän säännöllisemmin ja vihdoin alkaa tulla onnistumisia. Eilen tein ensin muutaman toiston niin, että lähettelin Jippiä eri suunnasta ruutuun (siis niin, että itse sijaitsin aina tietyllä sivulla, mutta Jippi oli jätetty seisomaan ruudun viereen ja se joutui sieltä sivusta hakea ruudussa oikeaan kohtaan. Tällä haettiin siis vahvistusta siihen oikeaan pysähtymispaikkaan ja sitten näiden muutaman toiston jälkeen tehtiin kaksi kokonaista ruutusuoristusta, joista toinen tässä videolla:

Tässä Jippi aavistuksen kaartaa juoksumatkallaan, mutta kaikkiaan tekee treenimäärään nähden aika kivan suorituksen (siis oikeasti tätä tuli treenattua viime kesänä yhteensä ehkä kuutena treenikertana noin kuukauden välein ja nyt talvi on ollut sääolojen vuoksi taukoa eli oikeasti noin kahden käden sormin pystyy laskemaan treenikerrat...). On kuitenkin innokas, mutta kuuliainen eli stoppaa aika kivasti ja maahanmeno on hyvä. Vauhti on Jipin normaaliin suorittamiseen nähden tässä vähän ehkä hidas, mikä johtuu varmaan siitäkin, että alle tehtiin tosiaan lähietäisyydeltä eri suunnista ruutuun lähettämistä eli ei niinkään keskitytty vauhtiin, vaan siihen oikeaan sijaintiin ruudussa. Hiomista toki vielä riittää, mutta suunta on oikea ja vihdoin alkaa näyttää siltä, että homma edistyy! Tässä olen huomannut, että toistoja ei vio tehdä kauhean paljoa, koska palka odotus kasvaa jokaisella toistolla eli kovin helposti lähtee sitten pysähtymään ennen aikojaan jo ruudun etuosaan, kun on muutama palkattu toisto alla. Ylipäänsä jää herkästi lelupalkkaan kiinni, joten eilen ainakin toimi hyvin se, että palkkasin muuten aina viemällä namin Jipille ruutuun ja vain tuolla videolla näkyvällä kerralla (oli vika toisto) palkkasin lelulla.

Noutaminen: Argh. Noutamisessa ongelmassa oli kapulan saalistaminen eli liian railakkaasti kapulalle "iskeminen". Tätä ollaan korjattu tekemällä paljon lyhyen matkan noutoja ja myös sitä, että stoppaankin seisomaan ennen kapulaa. Näiden treenien aikana monesti tulee siistejä nostoja, mutta sitten kun palataan tekemään koemaista noutoa, niin ongelma palaa.... Ei siis huomattavaa edistystä ole havaittavissa vielä. Sen sijaan on tullutkin sitten lisäongelma! Olen nimittäiny nyt monen monta viikkoa tehnyt melkeinpä vain ja ainoastaan lennosta palkalle vapautuksia ja nyt Jipillä onkin sitten tosi epävarma palautus. Se on tässä parin treenin aikana mm. tehnyt luovutuksen eteen ja myös sivulle selän takaa kiertäen eli selvästi on epävarmuutta havaittavissa. Eilen treenatessa sitten huomautin väärästä luovutuksesta ja siitä sitten epävarmuus lisääntyi (YllätysYllätys! Tyhmä minä, kun menin ärsyynnyksissäni antamaan palautteen kohdassa, jossa Jippi ei vain ollut ihan varma tehtävästään :/ ). Sain siis aiheutettua sen, että Jippi alkoikin sitten eilen sylkeä sen kapulan jo ennen perusasentoon palaamista. Toinen tähän vaikuttanut asia (minun epäreilun huomauttamisen lisäksi) on se, että Jippi herkästi tekee kapula suussa tiukahkon sivulletulon, jolloin kapula tönäisee minua jalkaan ja selvästi tuntuu kurjalta Jipin suussa. Nyt siis keskitytään hetki vain ja ainoastaan palautuksiin ja unohdetaan se saalistamiseen puuttuminen. Teinkin eilen illalla ja tänään aamulla kotona tunnarikapulalla palautusta niin, että ensin hain todella rauhallista mielentilaa molemmille ja sitten jätin Jipin istumaan niin, että laitoin tunnarin joko sen eteen maahan tai annoin sen suoraan sille suuhun. Tästä sitten pakitin muutamia askeleita ja pyysin tuomaan sivulle. Nyt koko ajan keskityin rauhallisuuteen ja siihen, että Jippi pitäisi kapulaa rauhassa. Epävarmuus näkyy kapulan pureskeluna eli nyt tosiaan yritetään tehdä tehtävistä tarpeeksi helppoja, jotta saadaan kauniita palautuksia. Tänään aamulla tosiaan tehtiin niin, että annoin kapulan sille suuhun. Rauhoitin suun pienellä alaleuan koskemisella, odotin, että Jippi piti kapulaa hetken rauhassa ja sitten pyysin tuomaansivulle. Kun jo ennen lähtöä suu oli rauhallinen, säilyi rauhallinen pito ihan sinne perusasentoon ja luovutukseen asti eli nyt täytyy tosiaan yrittää löytää rauhaisa mielentila tähän kapulan palautukseen. Jipille noudosta on tullut hurjan kiihdyttävä ja tietyllä tavalla jopa stressaava liike eli nyt haetaan vähän uutta asennetta koko liikkeeseen.

Kauko-ohjaus: Etäisyytenä avoimen 5 metriä toimii siinä missä alokkaan 2 metriäkin eli sen ei pitäisi tuottaa ongelmaa. Välillä istumaan nouseminen etenkin takapalkkaa käyttäessä on niinkin vauhdikas, että meinaa vähän takajalkojen tassunkärjet nousta maasta eli voisin taas vaihteeksi testata välillä sivupalkkoja. Viime lauantain treeneissä otti yllättävän paljon häiriötä siitä, että liikkuri seisoi koiran edessä näyttämässä käsin merkit ja tällöin ei reagoinutkaan mitenkään minun antamaan "istu"-käskyyn. Takapalkalla saatiin korjattua, eikä ongelma ole toistunut nyt enää, mutta pitäisi muistaa treeneissäkin tehdä paljon liikkuroidusti, koska liikkurin mukana oleminen voi tehdä tehtävästä koiran näkövinkkelistä hyvinkin erilaisen.

Estehyppy: Ei sen kummempi kuin alokkaan hyppykään.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: Tästä kirjoittelinkin jokin aika sitten eli Jippi tosiaan herkästi alkaa odottaa lelupalkkaa nin kovasti, ettei malta juosta merkille asti. Lisäksi tässäkin olen palkannut aina vauhdista lelulla eli täytyy nyt tehdä myös niitä perusasentoon lopetuksia, jottei tässä käy samoin kuin noudossa eli että Jippi unohtaa sen loppuasennon kokonaan. Lelulla saa hommaan vauhtia, mutta toisaalta veikkaan myös, että lelu kiihdyttää sen verran, että se aiheuttaa enemmän sitä palkan ennakointia. Täytyy nyt kokeilla siis sitä, että palkkailee ainakin välillä myös namein.

Treenit jatkukoon siis ja katsotaan sitten edistymisen mukaan, että uskaltaudutaanko kokeeseen vielä ennen juoksuja vaiko jätetäänkö suosiolla AVO:n korkkaus pidemmälle kevääseen :)

Hugon kanssa ollaan omatoimirally-tokoiltu ja se on ollut innokas ja pätevä rallattaja. Takapalkalla vasemmalle käännökset sujuu selvästi jo paremmin, mutta vielä tämä ei ole yleistynyt tilanteisiin, joissa takapalkkaa ei ole. Jatketaan kuitenkin nyt takapalkkatreenejä, jotta sen avulla saataisiin se takapään oikeanlainen käyttö käännöksessä iskostettua Hugon lihasmuistiin :)

Ollaan nyt treenailtu myös jo VOI-luokan juttuja eli lähinnä työstetty oikealla puolella seuraamista ja siinnä käännöksiä. Hugon seuraaminen oikealla puolella kaipaa vielä hiomista, sillä vaikka pysyy jo aika kivasti ja valtaosin seuruu on suoraa, niin välillä tulee hetkittäistä poikittamista. Lisäksi Hugo ei vielä osaa oikealle puolelle perusasentoon tulemista ilman käsiapuja eli sitä täytyy vahvistaa. Käännökset toimii aika kivasti eli käännöksissä oikeaan ja vasempaan paikka säilyy melko hyvin. Täyskäännöksiä alettiin nyt työstää myös ja tehdään oikealle täyskäännöstä takapalkalla samalla tavoin kuin vasemmalla seuratessa vasemmalle täyskäännöksiä. Saksalainen täyskäännös oikealla seuratessa on itselleni jotenkin käsittämättömän vaikea, kun on tullut tähän asti tehtyä sitä aina toiseen suuntaan. Mutta kyllä me hiljalleen opitaan näitä uusiakin "temppuja" :D

Eilen kävin treenaamassa Hugon kanssa keskittyen vauhtiin ja intoon. Tehtiinkin vähän aikaa lelupalkaten juurikin käännöksiä niin, että saatiin käännöksiin intoa, mutta sitten loppuaika treenattiinkin vain "leikkimistä" ja pidettiin hauskaa eli palattiin sellaisiin pentutreeneihin :D Tekee hyvää välillä Hugollekin, vaikkei se pentu olekaan :) Alkuun vain leikittiin ja sitten siirryttiin etupalkalle irtoamiseen eli heitin lelupalkan eteen ja juostiin kilpaa lelulle. Hugo pääsi voittamaan minut juoksukisassa, mikä sai pojun hurjan innostuneeksi. Hugo tuntui syttyvän tämän leikkitreenin aikana niin, että tuli taas itselle mieleen, että pitäisi muistaa oikeasti panostaa siihen oikeanlaiseen palkkaamiseen ihan joka ikisissä treeneissä!

Avoimen rally-tokokokeeseen olisi tarkoitus mennä taas piakkoin. Itse olin jotenkin ajatellut, että asetan meille tavoitteeksi RTK2-koularin, mutta että sen jälkeen ei enää kisailla, kun se oikealla puolella työskentelyn opettaminen tuntui niin vaikealta. Nyt, kun edistystä kuitenkin on tullut, niin en ehkä uskallakaan luvata, etteikö koskaan voittajassa kisattaisi :D Mutta katsotaan nyt, ihan riippuen siitä, miten ne liikkeet lähtee sujumaan. Onneksi kesäksi päästään varmaan taas rally-tokon ryhmätreeneihin, niin saadaan taas neuvoja ylempien luokkien liikkeiden opettamiseen!