Back to basics!

EDIT: Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo tiistaina 27.1. (mutta onnistuin söhlimään ja julkaisun sijaan sitten tallensinkin tekstin), joten kirjoituksissa siis puhutaan ikään kuin nyt olisi tiistai. Tiistaina ja keskiviikon treenikertomukset ilmestyvät siis vasta myöhemmin!

Viime keskiviikkona (21.1.) peko-treenit pidettiin koulun pihamaastossa ja piiloja aseteltiin pihan katosalueelle, joka oli siihen aikaan illasta jo varsin hämärää. Jippi sai luvan olla ensimmäinen treenaaja, kuten aiempinakin kertoina, sille on vielä noin aloittelijana hyvä, ettei treenialue ole hajustettu monen koiran hajuilla sitä ennen. Jipille meni piiloihin kaikkiaan viisi maalimiestä ja olivat nyt jo ihan umpipiiloissa (pressuilla peitetyissä kehikoissa, kevythäkkeissä, korkeassa teltassa, hiekoituslaatikossa). Hämäryydestä ja "kummallisista" umpipiiloista huolimatta Jippi eteni epäröimättä ja ampaisi maalimiehille välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti. Teltat nimittäin heilui aikamoisesti, kun pieni vispilähäntä syöksyi niihin maalimiehen seuraksi ja innostuneena löydöstään ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Hyvin se tuntui keskittyvän, sillä saatuaan hajun "pystyteltassa" seisomassa olevasta ihmisestä, se jatkoi ihmisen luokse pyrkimistä hyvin intensiivisesti, vaikka teltta oli umpinainen, eikä helppoa tietä löytynyt. Ei siis luovuttanut, vaan lopulta sai vähän raotettua teltan alareunaa löytäen ihmisen. Hieno typy. Vaikein piiloista oli selvästi hiekotuslaatikko. Se sai kyllä hajun sinne piiloutuneesta ihmisestä, mutta kesti tovin ennen kuin se paikansi, mistä haju tulee. Hyvin kuitenkin malttoi jatkaa etsimistä, kunnes ihminen löytyi. Jippi tuntuu tykkäävän ihmisten etsinnästä, eikä ole vielä ainakaan tullut vastaan alustaa tai piilomateriaalia, jota Jippi olisi arastellut, vaan varsin epäröimättä etsii kyllä maalimiehet kaikenlaisista piiloista.

Torstaina 22.1. vilkaisin ensimmäistä kertaa rally-tokon avoimen luokan kylttejä ja siellähän olikin sitten vaikka mitä meille ihan uusia liikkeitä, joiden uskoin olevan haastavia. Näihin kuuluivat mm. käännökset vasempaan ja oikeaan (myös täyskäännökset) suoraan perusasennosta, joista etenkin vasemmalle käännösten uskoin olevan meille vaikeita, sillä Hugon takapään käyttö ei ole vielä ollut kovin tehokasta. Lisäksi siellä oli perusasennosta koiran eteen tuleminen ja tämä pitäisi onnistua jo ilman apuaskelta. Lisäksi löytyi perusasennosta askel oikeaan, jolloin koiran pitäisi seurata sivusuuntaista liikettä ilman, että liikutaan eteenpäin. Nämä kaikki oletin olevan meille aika haastavia, joten niinpä päätin aloittaa treenaamisen heti :D Torstai-iltana siis pidettiin omalla parkkiksella treenisessio, jossa keskityttiin juurikin näihin edellä mainittuihin liikkeisiin. Koin positiivisen yllätyksen, sillä mikään näistä ei tuntunut täysin mahdottomalta. Paikalta käännökset sekä oikealle että vasemmalle sujuivat varsin mallikkaasti jo nyt ja yllätyin siitä, että Hugolta irtosi jo hyvää takapään sivuttaista askellusta näissä! Eteentulo perusasennosta ilman apuaskelta kaipaa vielä hinkkausta. Hugo kyllä tulee eteen luoksetulokäskyllä, mutta käännös jää helposti niin tiiviiksi, ettei Hugo mahdu suoristamaan itseään täysin edessäni. Täytyy siis hioa tähän sitä, että se malttaa mennä hieman etäämmäksi minusta tekemään sen käännöksen. Oikealle askelta hinkattiin alkuun namin avulla ja yritin namin avulla houkutella Hugoa ottamaan sivusuuntaisia askelia. Tästä ei tuntunut kuitenkaan tulevan yhtään mitään, vaan Hugo vain alkoi poikittamaan. Niinpä päätin kokeilla liikettä ihan vain yksinkertaisesti käyttämällä "seuraa"-käskyä ja tämä toimikin jo paremmin. Seuraa-käsky ilmeisesti tarkoittaa sen verran vahvasti ohjaajan sivulla oikeassa paikassa pysymistä, että ottaessani sivuttaisaskelia, Hugolle on selkeää, että täytyy edelleen pysyä ohjaajan vierellä. Vähän ehkä vielä tähän kaivataan napakkuutta, jotta se oikeasti askeltaa sivusuuntaan, eikä tule poikittamista tms., mutta eiköhän se saada hiottua koekuntoon siihen mennessä kuin päästään nousemaan avoimeen ;)

Treenisession jälkeen Hugo lähti vanhempieni kanssa vielä lenkkeilemään, kun taas minä pakkasin Jipin autoon ja lähdettiin Niinun treeneihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Jippi pääsi Niinulle treenaamaan. Niinu kyseli vähän taustoja eli tietoja siitä mitä ja miten ollaan treenailtu ja siinä sitten mainitsin, että ohjauksien lukeminen sujuu melko hyvin, mutta suurempana haasteena on ihan vain suoralla esteiden hakeminen, sillä tällaisissa kohdissa Jippi tuntuu ottavan vielä paljon häiriötä ohjaajan liikkeestä. Niinpä tehtiin pätkää, jossa oli mukana putkesta suoraan hypylle irtoaminen. Jippi kyllä suoritti hypyn, mutta putkesta tultuaan se otti heti kontaktia minuun ja lähti automaattisesti minua kohti, kunnes vasta huomasi edessä olevan hypyn. Niinu antoi hyviä vinkkejä siihen, miten erilaisin tavoin kannattaa treenata esteiden hakemista. Nythän ollaan virheellisesti treenattu estehakuisuutta aina tarjoamisen kautta vain niin, että ohjaaja pysyy paikoillaan ja odottaa, että koira itse irtoaa hypylle ja kaartaa sitten takaisin ohjaajan luokse hakemaan palkkaa. Tässähän nimenomaan vahvistetaan esteen jälkeen ohjaajan luokse hakeutumista. Nyt siis saatiin tehtäväksi treenata näiden lisäksi (kääntyviä treenejä ja ohjauksiin tulemista siis sopivassa suhteessa näiden kanssa!) estehakuisuutta niin, että palkka ei tule ohjaajalta. Tokihan ollaankin tehty aiemminkin ihan estesuorilla irtoamista etupalkalle, mutta tässä ei niinkään käytetty näkyvissä olevaa etupalkkaa, vaan sitä, että koira ensin tarjoaa esteele irtoamista ja palkka tulee vasta sitten - esimerkiksi ohjaaja voi heittää lelun hypyn yli eteenpäin. Tämä vaikutti kovin loogiselta, sillä ainakin itsestä tuntuu, että näin tämäkin treeni lähtee siitä, että koira itse tarjoaa tekemistä, eikä se irtoa hypylle vain sen vuoksi, että siellä on edessä näkyvissä palkka, jonka luokse nyt sattuu pääsemään helpoiten ylittämällä hyppy. Tehtiin tätä ensin ihan vain yhdellä hypyllä niin, että olin lähtötilanteessa joko koiran vierellä, vähän sen edellä tai vähän sen takana, ja aina vaadittiin, että koira katsoo estettä ennen kuin se vapautettiin. Tärkeää oli myös, että ohjaaja ei lähden ennen koiraa tai edes sen kanssa samaan aikaan liikkeelle, sillä tällöin koira lähtee taas mukaan ohjaajan liikkeeseen. Sen sijaan koira vapautettiin ja sen täytyi itsenäisesti lähteä hakemaan edessä olevaa estettä ja vasta sitten ohjaaja lähti liikkeelle. Muutamien toistojen jälkeen otettiin sama juttu pienenä ratana eli hyppyä edelsi putki-hyppy-putki-pätkä. Jo nämä treenit saivat aikaan sen, ettei Jippi enää vilkaissutkaan minua putkesta tullessaan, vaan lähti hakemaan edessä olevaa hyppyä. Nyt vielä toki siellä oli Niinu esteen takana heittämässä lelun, joten varmasti Jippi alkoi myös oppia, että palkka tulee ihmiseltä esteen takaa, mutta kotitreenissä täytyy nyt alkaa kokeilla myös sitä versiota, että heitänkin palkan itse koiran edelle, jolloin Jippi oikeasti joutuu irtoamaan esteelle ilman, että sillä on vielä palkkaa tai palkkaavaa henkilöä näköpiirissä. Hyvä treenit oli ja saatiin paljon ajateltavaa!

Lauantaina 24.1. oli vuorossa kolme agistarttia Hugon kanssa Kirkkonummella. Ratoihin mahtui paljon hyvää ja monet vaikeammat kohdat radoilla sujuivat, mutta tuli myös itselle selväksi, että meillä tällä hetkellä vielä on moni ns. perusjuttu liian kesken, jotta selvittäisiin kunnialla kolmosten radoista. Aloin nimittäin oikeasti nyt miettimään, että miten ihmeessä se nollan saaminen kolmosten radoilta on näin kamalan mahdotonta (nytkin siis tuloksina 3xHYL) ja kyllä se vain niin on, että ne on ne muutamat jutut, joihin radat kaatuu joka ikinen kerta: kontaktisuoritukset (yliloikkia juoksu-A:lta, puomi sen sijaan toimii nyt paremmin, kun olen alkanut vapauttamaan ns 4on-asennosta), keppikulmat (avokulmat vaikeita, samoin sivuttainen irtoaminen keppien lopetuksessa), putki-kontaktierottelu (Hugo valitsee lähes poikkeuksetta ensimmäisellä suorituskerralla putken - korjaa kyllä treeneissäkin usein heti tokalla huomattuaan, että pieleen meni, mutta tämä ei tietysti kisoissa auta, kun ei pääse korjaamaan...), takaakierrot (oma ohjaus ja Hugon suoritustekniikka näissä ontuu). Niinpä päätin, että meillä alkaa kisatauko ja aletaan vapaatreenata näitä listattuja asioita yksinkertaisin treenein ja käyttäen paljon palkkaa vahvistamaan oikeaa suorittamista. Tuli nimittäin havahduttua myös siihen, ettei olla kauheasti vapaatreenailtu moneen kuukauteen, vaan vain käyty ratatreeneissä. Tämähän varmaan toimii, mikäli kaikki perusasiat ovat hallinnassa, mutta koska meillä on vielä näitä puutteita näissä, niin tämä ei oikein tunnut toimivan, eikä kehitystä näissä tapahdu vain tekemällä näitä aina radan osana, jolloin palkkaus ei tule useinkaan oikeankaan suorituksen jälkeen, vaan vasta monta estettä tämän jälkeen.

Niinpä nyt otan Hugolle ohjelmaan viikottaisen vapaatreenin, joita varten teen ennakkoon treenisuunnitelman, jotta treenaan loogisesti ja treenit etenevät myös riittävän pienin askelin, eikä niin, että yritän korjata kaikkea heti ja nyt. Kiire meillä ei ole kisaamaan, sillä kyllähän tavoitteena on käydä kisoissa sellaisessa tilanteessa, että itsellä on se tunne, että rata on edes teoriassa mahdollista suorittaa puhtaasti läpi. Nyt rata on monesti rataantutustumisessa tuntunut helpolta ja suoritettavalta, mutta sitten, kun yhdistää siihen puutteelliset perustaidot, niin pakka hajoaa hyvinkin pian... Ja se tähän paasauksen päätteeksi täytyy vielä todeta, että tämähän ei toki ole Hugon vikaa, enkä yritä tässä nyt millään muotoa todeta, että se ei osaa tai se olisi jotenkin huono. Päin vastoin, Hugon asenne treenatessa ja kisatessa on huikea. Se tekee aina parhaansa ja sen vuoksi minun onkin helppo sanoa, ettei kyse ole siitä, että koira löysäilee tai sikailee, vaan ihan oikeasti kyse on siitä, ettei meidän taidot vain vielä riitä. Ja siihenhän ei auta muu kuin treenaaminen :)

Sunnuntaina 25.1. käytiin Jipin kanssa samaisessa kisapaikassa turisteilemassa, kun Jipin kasvattaja kisasi siellä Hopun (W. Hermosaha) kanssa hienolla menestyksellä! Jippi pääsi mukaan lämmittelylenkeille, jottei silläkään käynyt aika täysin pitkäksi ja lisäksi se pääsi leikkimään myös ksiaamassa olleen Naurun kanssa. Hauskaa tuntui kaksikolla olevan :) Samalla reissulla sain Lauralta tilaustyönä tehdyn agihihnan, jossa siis on kestävästä paracord-narusta tehty puolikuristava panta, jossa on kiinteästi yhdistettynä remmi. Aivan huikean hieno siitä tuli ja osoittautunut myös käytössä loistavaksi! Niin helppoa, kun saa pannan helposti päälle ja pois, muttei ole myöskään pelkoa, että tuo varsin liukasliikkeinen penneli saisi itsensä vapautettua pienellä nykäisyliikkeellä :) Hugollekin on tilauksessa omansa, tosin hieman suuremmilla mitoilla ja väriltään sini-turkoosina!

Eilen, maanantaina, olikin vuorossa ensimmäiset tokotreenit Nina Mannerin kouluttamana. Olemme siis nyt hänen kuuden kerran (yksi kerta tosin jää väliin), ja siellä ryhmissä on eritasoisia koirakoita ja kukin koirakko treenaa vuorollaan haluamaansa liikettä oman tasonsa mukaan. Me olemme selvästi ryhmässämme aloittelevimmat, mutta tämäpä ei haittaa lainkaan, sillä treenit tosiaan muokataan aina tason mukaisiksi. Eilen halusin aloittaa kurssin treenaamalla seuraamista ja käännöksiä. Seuraamisessa paikka on kuulemma pääosin hyvä, joskin välillä sekä perusasennossa että seuraamisessa kuulemma lähtee edistämään odottaen palkkaa. Niinpä kehotuksena oli palkata paljon niin, että palkka tuleekin oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja palkka koiralle sitten vasemmasta kädestä. Tällä tavoin päästään ehkäisemään koiran eteen ajautumista.

Vasemmalle käännöstä varten testattiin, että miten Jippi käyttää takapäätänsä ja sivuttaisten askelten ottaminen takaosalla oli selvästi hämmentävää. Niinpä kotiläksyksi saatiin opetella takaosan pyöritystä etuosan ollessa korokkeella ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä tiukkoja vasemmalle käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Toistaiseksi tehtiin siis käännöstä vasemmalle ihan vain tekemällä ikään kuin kaarrosta vasemmalle ja tässä seurasi nätisti.

Saatiin kehotukseksi alkaa rohkeasti pidentämään seuraamismatkoja. Nyt olen jäänyt aika jumiin lyhyisiin pätkiin, koska tällöin saadaan selkeitä onnistumisia, kun taas pidemmillä pätkillä helposti tuleekin mukaan pätkiä, joissa kontakti tippuu tai seuraamispaikka valuu kauemmaksi, ja olen pelännyt, että näin koiralle tulee epäselväksi, että mikä on se oikeasti toivottu suoritustapa. Sainkin vinkiksi, että tällaisessa tilanteessa joko antaa koiran tarjota oikea paikka uudestaan (jos tekee sen siis nopeasti automaattisesti) tai sitten vähän vaikkapa taputetaan reiteen muistuttaen kesken olevasta tehtävästä ja sitten palkataan vasta, kun seuraaminen on taas hyvää.

Perusasentoa tehdessä olen toistaiseksi tehnyt niin, että jos Jippi tulee vinoon tai liian eteen, olen uusinut koko liikkeen. Sen sijaan sain nyt neuvoksi tällaisessa tilanteessa pyytää koiraa (tarvittaessa käsiavun kera) perusasento oikeaksi ja tämän jälkeen palkata vain kehuin. Sitten liike uusitaan ja kun saadaan hyvä suoritus, niin palkataan isosti. Tällöin siis koiralle heti siinä virhellisessä suorituksessa selkeytetään, että millä tavoin se suoritus oli virheellinen.

Treeneissä toisten koirien suorituksen ajan odoteltiin hallissa kentän laidalla ja tuli sitten treenailtua jotain pientä, leikittyä ja lisäksi ihan vain "hengailtua". Tosi hyvää rahoittumistreeniä saatiin tehtyä ja Jippi malttoi hienosti "käy siihen"-käskyllä mennä makoilemaan rennon oloisena. Agilitytreeneissä tämä ei taitaisi ihan vielä onnistua, mutta hiljaa hyvä tulee!

Tein seuraamista vielä kotipihalla pari pätkää ja tuli siinä sitten huomattua, että Jippi lähtee helposti seuratessa pudottamaan kontaktia ja tarjoamaan ikään kuin nenäkosketusta vasempaan jalkaani. Tällöin siis ensinnäkin tosiaan kontakti katkeaa ja toisekseen ajautuu liian lähelle jalkaa, jolloin se vähän ehkä jopa nojaa. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota! Korjasi kyllä taas kontaktin kuntoon ja itsensä oikeaan seuraamispaikkaan, kun muistuttelin vähän sille, että missä sen pitäisi olla, joten täytyy nyt vain huomata aina heti korjata tällaiset suoritukset. Voi tosin olla, että tämä johtui ihan siitä, että Jippi alkoi olla jo vähän väsähtänyt treenien jäljiltä, eikä keskittymine enää riittänyt. 

Sitten muihin asioihin: Jipin kanssa olen nyt hiljattain tarttunut vetämisongelmaan. Olen käyttänyt sillä ensimmäiset kuukaudet oikeastaan pelkästään valjaita, enkä ihan kauheasti stressannut vetämisestä. Nyt on kuitenkin tullut se vaihe, että tuli mieleen, että ehkä se vetämätön koira kuitenkin olisi kivempi, varsinkin, kun Hugokaan ei vedä ja lenkkeilystä voisi saada varsin miellyttävää, kun Jipinkin vetämisen saisi aisoihin. Niinpä nyt olen alkanut käyttää sillä pantaa lenkeillä ja hihnan kiristyminen johtaa pyshätymiseen ja vaadin sitä ottamaan katsekontaktia ja palaamaan takapakkia luokseni ennen matkan jatkumista. Tätä ei nyt kauhean pitkään ole vielä tehty, mutta tuntuu toimivan eli alkulenkin jälkeen vetäminen aina vähentyy huomattavasi ja loppulenkistä riittääkin vain, että vähän muistuttaa hihnan kiristymisestä ja Jippi automaattisesti hakee takaisin löysälle hihnalle. Tämä ei kuitenkaan vielä millään muotoa toimi, jos lenkkeillään muiden seurassa (Hugon ollessa lenkillä mukana, tämä kyllä toimii, mutta muut kaverikoirat on vielä liian iso häiriö...), joten sain vinkiksi käyttää vielä tällaisissa tilanteissa valjaita. Tarkoituksena siis, että koira ymmärtäisi eron siinä, että kun ollaan pannassa, niin vetämistä ei missään nimessä hyväksytä, kun taas valjaissa vetämättömyyttä ei vaadita. Näin saan säännöt selkeämmäksi Jipille, koska kieltämättä on tuntunut epäloogiselta itsekseen lenkkeillessä olla tosi tarkka vetämättömyydestä, kun taas jos seurana on muita edes vetämättömyyden yrittäminen on turhaa, kun se ei vain vielä tässä vaiheessa millään toimi! Olen lähdössä ensi sunnuntaina Sveitsiin kuuden päivän työmatkalle ja tällä aikaa varmaankin ohjeistuksena on Jipin lenkittäjille, että käyttävät suosiolla valjaita :D  

Testattu korvien toimintaa!

Otsikossa mainittu viittaa viime maanantaihin, jolloin kävin myöhemmin illalla koirien kanssa pitkän lenkin. Koirat pääsivät viilettämään vapaana, kunnes yhtäkkiä havaitsin, että kahden koirani sijaan puskasta rymistikin peräkanaa kolme olentoa. Ensimmäiseni juoksi pupu, tokana Jippi ja kolmantena Hugo. Hugo kurvasi pian luokseni, koska sille juoksevat jänöt eivät ole koskaan olleet minkäänmoinen kiinnostuksen kohde, eikä se nytkään selvästi tajunnut, mitä hauskaa pupun perässä pinkomisessa oli. Jippi sen sijaan oli aivan liekeissä ja sillä oli hurjan hauskaa päästessään pupujahtiin. Tämä olikin ensimmäinen kerta laatuaan, sillä aiemmin pupuihin on törmätty vain kytkettynä tai sitten ovat olleet niin kaukana, että ovat jääneet koiruuksilta huomaamatta. Hieman jo ehdin nähdä kauhukuvia siitä, että Jippi painelee metsän pimentoon pupun perässä, mutta onneksi ne korvat sitten tarpeen tullen löytyivätkin jostain. Pari kertaa sain aika päättäväisesti huutaa sen perään, mutta lopulta pentunen kaarsi kuuliaisesti takaisin luokseni saaden toki valtaisat kehut ja hyviä herkkuja palkaksi.Tuli siis testattua, että vielä ei ole täysi korvattomuus iskenyt Jippiin - toivotaan, ettei iskekään...

Sunnuntaina 11.1. käytiin Hugon kanssa kisaamassa kolmen startin verran agilitya. Tavoitteeksi ennakkoon asetin, ettei hyllytettäisi kaikkia ratoja. Noh, tämä tavoite täyttyi, mutta tulokset kyllä oli sitä luokkaa, ettei niitä ihan välttämättä tarvitse edes mainita. Ekalla radalla meno oli alkuun taas tahmeaa, mutta kunhan itse aavistuksen rentouduin, niin alkoi taas kulkea paremmin. Radalla tuli kuitenkin yksi kielto ja keppivitonen, kun Hugo haki avokulmasta tokaan keppiväliin. Tällä radalla tuli yliaikaa, mikä ei sinänsä ollut ihme ottaen huomioon valtavan empivän ja hitaan puomin alastulon, kiellon ja keppivirheen. Radan jälkeen aloin ihan tosissani pohtia, että mitäköhän tekisin niiden puomin kontaktien kanssa. Alastulokontakti on kovin hidas ja juuri ne vikat pari-kolme askelta ovat ne, joissa Hugo epäröi. Ollaan nyt jo aloitettu kontaktitreenit jo kertaalleen ihan nollasta ja tehty lukuisat kerrat täsmätreeniä etupalkalla, mutta siitäkään huolimatta edistystä ei ole juurikaan tapahtunut. Eli tällä hetkellä olisin kallistumassa ehkä ns. 4on-kontakteihin, joissa hyväksyn sen, että Hugo pysähtyy kaikki tassut puomilla ja vapautan, kun tassut on kontaktipinnalla.

Tokaan rataan olin jo kokonaisuutena tyytyväisempi, vaikkei ollut virheetön sekään. Siellä tuli yksi rima alas, kun Hugo ajautui takaakierrossa älyttömän lähelle rimaa. Tätä oli edeltänyt pitkä vauhtisuora, jonka alussa jäin jostain ihmeen syystä odottelemaan Hugoa putkesta, vaikka olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten liikkeelle. Minulla tuli siis suoran päässä olevaan ohjaukseen vähän kiire, minkä vuoksi tosiaan takaakierto-ohjaus oli tosi ontuva ja varmaan siis syy rimanpudotukseen löytyy huonosta ohjauksesta... Lisäksi kepeille lähestyttiin tiukasta avokulmasta, jonka tiesin olevan haastava meille, sillä Hugo hakee näissä helposti kakkosväliin. Niinpä yritin törkätä Hugon oikeaan keppiväliin blokaten tokaa väliä aiheuttaen sen, että työnsinkin sen keppien ohi. Mutta muilta osin hyppäri sujui melko kivasti ja oli jo vähän sujuvampaa menoa.

Vikalla radalla alussa oli putkelta tiukka käännös hypylle ja tässä pelkäsin Hugon ampuvan putkesta väärään suuntaan. Niinpä tämän ehkäistäkseni putken ajan huusin "Hugo täällä"-huutoja, mikä johti siihen, että Hugo sitten putkesta kuuliaisesti juoksi suoraan luokseni hypyn ohi... Tuomari ei antanut A:lta virhettä, muttei kyllä itselle radalla, eikä varsinkaan videolta katsottuna jäänyt yhtään epäselväksi, etteikö Hugo olisi loikannut räikeästi yli A:n kontaktin :/ Videolta näyttäisi jopa siltä, että harjan yli tuleva laukka-askel osui kohtalaisen nappiin eli ei ollut kyse mistään rytmitysongelmasta askelten kanssa, vaan ihan vain siitä, että Hugolla tulee ilmeisesti kiire perääni. Ennen keppejä tulee kielto takaakierto-niisto-ohjauksessa, kun Hugo empii liian pitkää hyppäämistä. Nämä ovat tosiaan juurikin niitä meille tosi vaikeita ohjauksia, sillä niissä yhdistyy se, että minä olen usein ohjaamassa väärässä paikassa ja se, että Hugo ajautuu takaakierroissa lähelle hyppyä, jolloin hyppääminen on vaikeata. Näihin kuitenkin saatiin Niinulla hiljattain hyviä vinkkejä, joten otetaan nämä ehdottomasti tehotreeniin! Radan tokavikassa putkessa (sininen mutkaputki) Hugo viihtyy kamalan kauan eli ilmeisesti kaatui putkessa.

Videoilta näkee myös, että Hugo vähän hakee hyppypaikkoja eli ei varmaan olisi pahitteeksi treenailla korkeudenarviointitehtäviä taas enemmän! Ollaan myös treeneissä hypitty melkeinpä vain 55 cm rimoin eli silloin tällöin varmasti 60 cm rimoja kannattaisi sijoitella radalle sinne tänne.

Kisat eivät menneet nappiin, eikä tuloksilla juhlittu, mutta koska ne ongelmakohdat tuntuu olevan melkeinpä aina radoilla samoja (keppien avokulmat, takaakierrot, kontaktit), niin tulee sentään sellainen fiilis, ettei pakka ole kaikilta osin levällään, vaan täytyy vain hinkata niitä ongelmakohtia ja saada sitä yleistä rentoutta itselle. Seuraaviin kisoihin on siis jo ilmoittauduttu. Tosin tämän tein heti näiden kisojen jälkeen ja vasta sen jälkeen on tullut havaittua treeneissä, että Hugo nyt kovin mielellään loikkii niitä A:n kontakteja yli. Otin vapaatreeneissä käyttöön siis taas ponnarin alastulolle, jolla sai tehokkaasti korjattua suoritusta. Näiden kisojen jälkeen kyllä otetaan taas tehokuuri juoksu-A-treenien osalta!

Hugon kanssa on tullut vapaatreenattua nyt mm. keppikulmia ja tosiaan se tiukka avokulma on osoittautunut hurjan hankalaksi. Ohjaamalla kepeille tosi tarkasti, Hugon kyllä saa oikeaan keppikulmaan tästäkin tulokulmasta, mutta haluaisin, että kaikki keppikulmat olisivat sen verran varmoja, ettei minun täydy ehtiä juuri tiettyyn kohtaan ohjaamaan kepeille. Niinpä lähdetään nyt treenaamaan itsenäisyyttä niihin avokulmiinkin. Viimeksi helpotin treeniä loiventamalla tulokulmaa ja näin saatiin hyviä onnistumisia. Nyt, kun sitten alan treenata niitä tiukkoja kulmia, taidan ottaa avuksi yhden ohjurin opastamaan Hugon oikeaan aloitusväliin.

Viime lauantaina 17.1. tehtiin pentutreeneissä ohjaukseen tulemisharjoitusta, joka oltiin saatu treenattavaksi Elina Jänesniemen koulutuksessa. Tällä kertaa Jippi tuli ohjaukseen jo ekalla toistolla ja sujui hyvin, vaikkakin tuli pantua merkille, että kaartaessaan ohjauksen kautta etupalkalle, kaari helposti valuu. Tähän treenikaveri muistutti Elinan neuvoneen, että tekeekin yhden täyden kierroksen jättäen ohjauksen ikään kuin päälle. Vasta tokalla kierroksella sitten vapautetaan pentu etupalkalle. Tämä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Jippi oli selvästi ehtinyt sisäistää sen, että vapautus etupalkalle tulee puolikkaan kierroksen jälkeen. Treenattiin tätä sitten niin, että minulla oli palkka kädessäni ja palkkasin sen ensin ohjauksessa pysymisestä ja vasta sitten vapautin sen etupalkalle. Tätä täytyy nyt treenailla ihan kotitreeninä lisää!

Toisena treeninä tehtiin ihan simppeliä vauhtiympyrää, jossa oli U-putket päissä ja kaksi hyppyä aina putkien välillä. Oletin, että voitaisiin rallatella ympyrää helposti, mutta putken jälkeiselle hypylle hakeutuminen osoittautuikin Jipille hankalaksi. Putken suu syötti vähän ulospäin, joten se ei meinannut millään lukita hyppyä, vaan kaahasi useamman kerran sen ohi. Helpotin tehtävää kääntämällä putken kohti hyppyä ja palkattiin hypyn jälkeen ja näin saatiin onnistumisia. Tuli kuitenkin huomattua, että pitää muistaa treenailla näitä ihan "simppeleitäkin" juttuja edelleen! Eli nyt täytyy taas ottaa useammin yksittäisten esteiden tarjoamisia ja esteelle hakeutumista palkan avulla.

Tiistaina 20.1. oli pitkästä aikaa VKK:n ohjattu toko Jipin kanssa. Ohjelmassa oli seuraaminen ja luoksetulo. Jipin seuraaminen on melko hyvää eli pääosin pitää hyvän seuraamisasennon ja -paikan, vaikka tokihan edelleen tehdään melko lyhyissä pätkissä. Nyt ollaan tehty myös seuraamista niin, että yhdistetään pysähtymisiä, jolloin olen avustanut Jipin perusasentoon. Treeneissä tehtiin tätä niin, etten imuttanut Jippiä siihen perusasentoon, vaan namikäsi vain oli passiivisena vasemman kyljen kohdalla ja tällöin istui nättiin suoraan perusasentoon. Näin siis saatiin vähän häivytettyä käsiapua, vielä kun se ei täysin ilman käsiapua suju, vaan tällöin perusasennosta tulee vino.

Perusasennot olivat melko sujuvia eli se edistäminen, mistä aiemmin kirjoitin, on vähentynyt. Havaitsin, että treenien loppupäässä edisti hieman eli ilmeisesti väsymyksen myötä keskittymiskyky laskee, jolloin tulee herkemmin tätä virhettä...? Täytyy siis perusasennoissa muistaa pitää toistomäärät pieninä, että saataisiin mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia.

Luoksetuloa tehtiin lyhyillä matkoilla (pari metriä etäisyyttä) ja harjoiteltiin vain sitä asentoa siinä ohjaajan edessä. Kouluttajalle kerroin, että Jippi tulee hienosti eteen mikäli minulla on kädet ikään kuin vatsan kohdalla, mutta mikäli kädet ovat sivuilla, se hakeutuu jommankumman käden puoleen. Saatiin vinkiksi kokeilla luoksetuloa niin, että palkka tuleekin suusta pudottamalla. Tällöin toivottavasti Jippi ei fokusoituisi niinkään käsiini, vaan automaattisesti alkaisi hakea nenää kohti kasvojani.

Loppuun tehtiin 2 min paikkamakuu. Välipalkkasin vain kerran eli hieman yli minuutin jälkeen. Tähän asti oli hyvässä sfinksiasennossa, mutta palkkauksen jälkeen vaihtoi kylkiasentoon. En ole tähän vielä kuitenkaan puuttunut, koska minusta tuntuu, että osittain tämä liittyy kropanhallintaankin eli se 2 min hallitusti yhdessä asennossa maaten on vielä haastavaa. Hieman välipalkkauksen jälkeen naapurikoira nousi ylös ja hiippaili muutamia askelia, jonka seurauksena Jippikin nousi epävarmana seisomaan. Sanoin "oho":n ja se palasi omatoimisesti makuuasentoon pysyen lopun ajan sitten rauhassa paikoillaan. Aiemmin Jippi on viereen palatessa pyrkinyt suoraan nousemaan ylös, mutta ollaan nyt tehty tämän suhteen kotitreeniä ja nyt se pysyikin jo maassa vierelle palatessani ja pääsin vasta käskystä ottamaan sen perusasentoon.

Tiistai-iltana suunnattiin vielä molempien koirien kanssa Juhan treeneihin. Jippi teki ratapätkää 7-18. Muurin jälkeen tein persjätön ja vähän epäilin, että hypylle 8 hakeminen voisi olla hankalaa. Jippi kuitenkin yllätti ja lukitsi hypyn hienosti! Putket 9 ja 10 oli tietysti hirmu hauskoja Jipin kanssa, mutta hypylle 11 kääntymistä sitten hetki hinkattiinkin :P Tein 10 jälkeen persjätön ja kun jo ajoissa kutsui koiraa, niin Jippi tuli persjättöön hyvin ja saatiin käännös tehtyä valumatta. Pussia tehtiin ensin pari kertaa niin, että kangasta pidettiin ylhäällä, mutta sen jälkeen sujui jo pitelemättäkin. Pussin jälkeen Jippi hakeutui herkästi hypylle 11, sillä pelkäsin kutsua koiraa pussin aikana. Sain kuitenkin neuvoksi aloittaa kutsumisen jo ajoissa ja toimikin sitten hyvin! Kutsumisesta huolimatta Jippi suoritti pussin suoraan ja kääntyi tiukasti vasta pussin suoritettuaan. Itselle meinasi olla todella vaikeaa ottaa koira mukaan hypyltä 16.... Olin aina kauhean tyytyväinen, että Jippi kääntyi pussista ja lukitsi hypyn 16 ja lähdin sitten vain koiraan katselematta kohti putkea 17 sillä seurauksella, että Jippi lukitsi väärän pään putkea, joka oli suoraan sen edessä edelliseltä hypyltä laskeuduttuaan. Hypyn 16 jälkeen sai siis kunnolla huolehtia, että koira lähtee ohjaukseen mukaan, jotta sen sai oikeaan päähän putkea. Loistotreenit Jipillä - oli kyllä taas niin pätevä pentu, etten voinut olla ihmettelemättä, että miten se osaa yhtä sun toista :)

Hugon kanssa treenatessa tuli huomattua, että se oli kaikkiaan jotenkin normaalia hitaampi/vetämättömämpi tänään treeneissä. Se kyllä teki innolla ja louskutti menemään tavalliseen tapaan, mutta oli jollain tavoin kuitenkin veto pois... Hyvät treenit saatiin kuitenkin aikaiseksi senkin kanssa. Kepeille kokeilin aluksi takaaleikkausta, mutta tässä oma liike tyssäsi liikaa, eikä Hugo lähtenyt hakemaan kepeille. Takaakierto-persjättö toimi siis edeltävälle hypylle paremmin. Putkelta 13 Hugo tuli useamman kerran jaloilleni, kun kaari hypylle 14 levisi ja jäin eteen. Sain neuvoksi tässä käydä hakemassa Hugo lähempää putkensuuta ja lähteä terävästi putkelta liikkeelle kohti 14, jolloin omalla liikkeelläni saan Hugon "vedettyä" oikealle linjalle. Ja kun vain sain tämän neuvon toteutettua oikein käytännössä, niin se toimi hyvin! Seuraava haaste oli hyppy 18. Pari kertaa Hugo alkuun irtosi hypyn jälkeen hypylle 11, sillä omasta liikkeestäni puuttui rytmitys. Kunhan vain maltoin putkella 17 odottaa Hugoa ja näin pääsin rytmittämään omaa liikettäni hypylle 18 selkeämmin, onnistui käännös. A:sta ei sitten oikeastaan sen enempää kuin, että ei toiminut... Yliloikkia tuli monta ja ainoa millä saatiin onnistuminen, oli A:n suorittaminen joko vauhditta tai sitten niin, että jatkettiin A:n jälkeen suoraan. Täytyy mennä siis tehotreenaamaan A:ta.. Ja pohdin sitäkin, ettei A:sta ehkä tule sikäli täysin valmista koskaan, että voitaisiin jättää apuvälineet täysin pois ja silti se toimisia aina. Eli jatkossa tulen varmaankin säännöllisesti käyttämään ponnaria alastulolla muistuttamassa koko ajan siitä oikeasta suoritustavasta, jolloin se pysyisi takaraivossa paremmin Hugolla ja näin A toivottavasti onnistuisi myös silloin kuin ponnari on poissa.

Katselin muuten rally-tokokalenteria ja vasta maaliskuun alkuun taitaa venyä Hugon seuraava rally-tokostartti. Ja sekin tietysti vain jos mahdutaan kisoihin. Täytyy siis olla taas haukkana ilmoittautumassa heti, kun ilmoaika alkaa ;)

Hugon rally-tokodebyytti

Tänään lähdettiin Hugon kanssa seiskan aikoihin aamulla kohti Ylöjärveä ja siellä pidettäviä rally-tokokisoja. Etukäteen olin melko varma, ettei rally-toko aiheuttaisi samalla tavalla jännitystä kuin tokokoe tai agikisat, mutta kyllä niitä perhosia oli vatsassa ennen näitäkin kisoja! Tajusin nimittäin pari päivää sitten, että enhän minä osaa rally-tokon sääntöjä. Olin epävarma liikkeiden suorituspaikoista merkkiin nähden. Mistä puolelta merkki pitää missäkin liikkeessä kiertää? Entäpä miten siirtymät toteutetaan eri liikkeissä? Pitääkö ohjaajan pysähtyä koiran vierellä tietyissä liikkeissä? Miten uusiminen toteutetaan, käytännössä, mikäli sen haluaa tehdä? Nämä ja lukuisat muut kysymykset pyörivät mielessäni, enkä löytänyt sääntöjä lukemallakaan vastauksia näihin kaikkiin, joten laitoin sitten paniikkiviestejä agilityseurakaverille, jonka tiesin olevan "rally-tokoihminen". Niinpä sain kärsivällisiä selostuksia vastuakseksi kysymyksiini ja olo oli astetta luottavaisempi :) Kuitenkin vähän jänskätti tänään, vaikkakin rataantutustumisessa alkoi vähän jännitys laantua, kun odotus muuttui konkreettiseksi tekemiseksi.

Äitini oli mukana ketynä ja alkuun oli tarkoitus, että hän kuvaisi radan. Kenenkään muiden ratoja ei kuitenkaan kuvattu, joten sanoin sitten lopulta, ettei meidänkään rataa tarvitse kuvata. Jälkikäteen harmittaa... Rata kaikkiaan tuntui aika hallitulta eli Hugo oli juuri sopivassa mielentilassa. Keskittyi ja oli innokas olematta kuitenkaan ylikierroksilla. Aavistuksen se ekan tehtävän (270 astetta oikeaan) kohdalla käännöksessä pälyili merkkitelinettä, mistä tuli mieleen, että ollaan tehty tasan kerran treeniä niin, että ollaan käytetty merkkejä ja silloinkin telineet oli selvästi pienemmät/kevyemmät. Ekan merkin jälkeen kuitenkin merkkien ihmettely jäi sikseen.

Koska ratapiirrosta ei vielä ainakaan ole netissä ja itse otettu valokuva piirroksesta on epätarkka, listaan tehtävät tähän alle.

LÄHTÖ
1. 270 ASTETTA KÄÄNNÖS OIKEAAN
2. KOIRA ETEEN, OIKEALTA SIVULLE, ISTU
3. TÄYSKÄÄNNÖS OIKEAAN
4. ISTU, 1 ASKEL, ISTU, 2 ASKELTA, ISTU, 3 ASKELTA, ISTU
5. PUJOTTELU
6. LIIKKEESTÄ MAAHAN
7. VASEN TÄYSKÄÄNNÖS
8. 270 ASTETTA KÄÄNNÖS VASEMPAAN
9. ISTU, KIERRÄ KOIRAN YMPÄRI
10. 360 ASTETTA OIKEAAN
11. KOIRA ETEEN, VASEMMALTA SIVULLE
MAALI

Kivan tuntuinen rata rataantutustuessa ja myös varsinainen kisasuoritus tuntui aika sujuvalta. Lopputuloksena kisoista oli hyväksytty tulos pistein 97/100 eli pistesaldo oli ihan huomattavan paljon isompi kuin mitä olin uskaltanut edes toivoa :) Tulospaperista selvisi, että radalla oli tullut kolme yhden pisteen vähennystä ja kaikki taluttimen kiristymisestä. Toisin sanoen talutin ei ollut pysynyt riittävän löysänä (täytyisi siis koko ajan roikkua löysänä) kolmessa tehtävässä, jotka olivat 3, 7 ja 9. Lisähuomautuksena oli kirjoitettu näihin liittyen: "Hieman pidempi talutin estää tahattomat virheet." Eli toisin sanoen ensi kerralla matkaan pidempi talutin, jottei kiristyminen ainakaan johdu siitä, ettei se vain yllä tarpeeksi pitkälle :D Toisena kommenttina paperissa oli "Kaunista yhteistyötä". Oli siis oikei hyvät fiilikset tämän päivän kisoista ja innolla katsellaan seuraavia kisoja tästä rohkaistuneena!

Jipin kanssa käytiin tänään illalla Ojangossa kisaturisteina. Siellä oli oman seuran järkkäämät maksien kakkosluokan kisat ja mukana oli paljon seurakavereita, joten päätettiin mennä Jipin kanssa taas ihmettelemään kisafiilistä. Tosin ei Jipin mielestä siinä ollut mitään ihmettelemistä. Kaikkia ihmisiä olisi halunnut moikata, kaikkien koirien kanssa olisi mielellään leikkinyt ja hälinään ja ääniin ei reagoinut millään lailla. Se on jännä, ettei Jippi koskaan yhtään jännitä muita koiria tapahtumissa, joissa paikalla on enemmän koiria, vaan haukkumista muille koirille ilmenee vain lenkkien yhteydessä.... Tuolla se olisi aika lailla suin päin mennyt tervehtimään koiraa kuin koiraa! Paikalla oli myös Pirkko-pentu, joten kakarat saivat painia ihan sydämensä kyllyydestä.

Onnistuttiin jopa treenaamaan kisapaikalla rauhoittumista ja hienosti malttoi Jippi rennosti makoilla "käy siihen" -käskyllä ihan kisaradan vierellä. Tosin pieniä pätkiä vasta tehtiin, sillä kyllähän se keskittymiskyky sellaisessa hälinässä on vielä vähän rajallinen, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Ja niin vierähti käyntiin tämäkin vuosi!

Vuosi alkoi heti agilitytreeneillä, kun oltiin Niinun treeneissä Hugon kanssa 1.1. Tällä kertaa ei keritty tekemään läheskään kokonaista rataa, sillä jäimme hiomaan takaakierto-niistokohtaa, mikä olikin oikein hyvä juttu! Saatiin hurjasti vinkkejä sihien, miten voitaisiin saada varmuutta takaakiertoihin. Ohjauksena takaakierrot ovat itselleni jotenkin hirveän hankalia, mikä sitten heijastuu siihen, että Hugokin tuntuu epäröivän niissä kovasti. Täsmävinkkien avulla yritetään nyt treenailla näitä! Ongelmakohtia mm. oma sijainti liikaa peittämässä siivekettä ja takaakierto-niistoissa ohjaavan käden turhan "kiireinen"liike.

Sunnuntaina 4.1. olikin Jipin tehotreenipäivä. Aamulla suunnattiin nimittäin Somerolle paimentamaan taas Wirneen-porukalla. Tällä kertaa Jipin fokus oli edellistä kertaa paremmin lampaissa eli tällä kertaa ei juurikaan tonkinut maata tai poseerannut yleisölle, vaan keskittyi itse asiaan. Edelleen itse olin aika hukassa siitä miten minun pitäisi Jippiä ohjata ja miten reagoida mihinkin tilanteeseen. Samoin tuntuu vielä vaikealta hahmottaa, että  milloin koira tekee oikein eli milloin sitä pitäisi osata kehua. Onneksi Tuija on kyllä tosi huippu kouluttajana ja pitää huolen siitä, että koira saat sanallisen palkan silloin, kun se sen ansaitsee!

Ensimmäisellä kierroksella lähinnä haettiin tuntumaa eli Jippi sai aika vapaasti touhuta, kunhan osoitti kiinnostusta lampaisiin ja keskittyi hommiin. Tällä kierroksella minulla ei ollut keppiä kädessä, vaan lähinnä Jippi sai kiertää lampaita ja tein pysäytyksiä tasapainopisteeseen eli niin, että Jippi oli lampaiden vastakkaisella puolella minuun nähden. Toisella kierroksella sitten saatiin kehotus kokeilla hallittua aloitusta niin, että jätän Jipin istumaan, menen itse lampaille ja kutsun sen sieltä hallitusti töihin. Vähän toisin kävi, sillä Jippihän ampaisi lampaita kohti jo ennen kuin ehdin sen istuttaa :D Tuli kyllä tiukalla käskyllä takaisin ennen kuin edes ehti lampaiden luokse, ja tämän jälkeen päästiin tekemään hallitumpi aloitus. Hienosti malttoi istumassa ja lähti liikkeelle kohtalaisen rauhassa. Yleisesti vielä huomaa, että pysäytyksistä liikkeellelähdöt meinaa herkästi olla liian innokkaita. Jos pysäytyksestä lähetän Jipin kiertämään laumaa, niin tällöin lähtee kohtalaisen maltillisesti, eikä jäänyt tuijottelemaan lampaita, vaan kiertäessä monin paikoin katse oli pois lampaista. Mutta kun tehtiin muutamia kuljetusharjoituksia niin, että pysäytin Jipin tasapainoon ja siitä pyysin Jippiä kuljettamaan lampaita, niin tällöin liikkeellelähdöt oli vähän turhan hätäsiä. Ensi kerralla kuulemma treenaillaan sitten enemmän näitä kuljetuksia. Kotiläksynä meillä on nyt suuntien opettelu eli kepin avulla oikeaan ja vasempaan kiertosuuntaan lähettäminen (itselle muistiin, että näihin käskyt "oikea" ja "vasen") ja lisäksi poispäinlähetys (tähän käsky "out"). Paimennus on kyllä niin huisin hauska laji, vaikka onkin kyllä niin kauhean haastavaa! Seuraava paimennuskerta on sovittuna vasta helmikuun lopulle, mutta ainakin meillä on nyt aikaa treenata niitä suuntakäskyjä.

Paimennustreenien jälkeen suuntasimme kimppalenkille Wirneen-porukalla ja tässä kuvassa on 6/8 J-pentua sekä Prilla-äiti. Kiitos kuvasta Jennalle! Kuvassa olleiden lisäksi mukana olivat myös Nessa, Hoppu, Raiku, Priya ja Hyrrä.

Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Just ja Jippi

Somerolta jatkoimme Jipin kanssa matkaa vielä Kaarinaan, jossa meillä oli kahden muun pennun kanssa Elina Jänesniemen agility-yksäri. Tehtiin treenejä ilman esteitä ja saatiin lukuisia hyviä treenivinkkejä kotitreeneihin. Alkuun tehtiin ohjaukseen tulemista kolmiomaisella treenikuviolla niin, että koira lähti yhdestä kolmion kulmasta ja tuli ohjaukseen yhteen kolmion kulmaan ja sieltä ohjauksen kautta lähetetiin kolmanteen kolmion kulmaan, jossa oli palkka. Tässä Jippi meinasi ekalla yrityksellä karata suoraan palkalle, mutta tämän jälkeen ei virheitä enää tullut eli hyvin otti opikseen :)

Tokana treeninä tehtiin rytmitykseen reagoimista. Etupalkkalelu asetettiin suoran linjan päähän koirasta noin parinkymmenen metrin päähän koirasta. Ensimmäiset toistot tehtiin niin, että koira lähetettiin suoraan lelulle ohjaajan juostessa vierellä niin, että koiran oli tarkoitus kiihdyttää ohjaajan ohi. Jippi kyllä irtosi lelulle näissä, mutta selvästi vaikuttaa vauhtiin, kun minä jään taakse. Saatiin siis vinkiksi treenailla näitä paljon Jipsterin kanssa. Tätä treeniä sitten varioitiin niin, että ohjaaja lähti liikkeelle kutsuen koiran, mutta puolivälissä sitten jarruttikin ja vaihtoi suuntaa poispäin lelusta. Ohjaajalla oli kädessä myös lelu ja kun koira saatiin kääntymään pois etupalkalta, se palkattiin ohjaajalla olevalla lelulla. Ekalla toistolla Jippi ehti juosta melkein etupalkalle asti ennen kuin kääntyi, mutta taas toistojen myötä kääntyminen vahvistui.

Kolmantena treeninä tehtiin treeniä, jossa koira laitettiin istumaan ohjaajan sivulle. Ohjaaja kiersi koiran takaa ja heti, kun koira käänsi katseen suunnan oikealta vasemmalle / vasemmalta oikealle ohjaajan liikkeen perässä, se palkattiin. Tällä treenataan kontaktin pitämistä ohjaajaan takaaleikkauksissa.

Neljäntenä treeninä tehtiin keinun paukuttamista, mikä oli Jipin mielestä huisin hauska ja helppo tapa tienata palkkanameja :P Ei siis ongelmia tässä, eikä reagoinut mitenkään pamauksiin.

Vikana treeninä tehtiin vielä harjoitusta, jossa tarkoituksena oli saada pentu kiertämään tolppaa tiivisti ympäri. Tässä palkkaus tapahtui aina ohjaajasta poispäin. Tehtiin tätä tarjoamisen kautta eli odotin, että Jippi kiersi tolpan ensin oma-aloitteisesti ja sitten vain palkkauksen suunnalla vahvistettiin ohjaajasta pois päin menemistä. Vähitellen pystyttiin lisäämään jo pari kierrosta tolpan ympäri ennen palkkaa.

Maanantaina 5.1. olin lomalla, joten pakkasin molemmat koirulit autoon ja lähdettiin metsälenkille lammelle, joka kesällä tuli tutuksi lenkkipaikaksi meille. Kaksikolla meni taas lujaa, kun riekkuivat ympäri metsää jos jonkinmoisten keppien kanssa leikkien. Tässä muutamia kuvia talvisista leikeistä (lisää kuvia albumissa):

Lenkillä oli ylitettävän yksi oja, jonka yli minä hyppäsin ensin. Hugo hyppäsi perässäni ja sitten jäin kutsumaan Jippiä siitä yli. Oja ei ollut mitenkään mahdottoman leveä, mutta siltikin Jippi päätyi juoksemaan ojan läpi sen sijaan, että olisi hypännyt yli. Pakkasta oli tuolloin noin 15 astetta, joten hirvitti kyllä, etteihän pentu pääse paleltumaan, kun sen jalat ja mahanalusta pääsi kastumaan. Lämmittelin käsin sitä niin, että saatiin jääpuikot karvoista sulamaan. Onneksi Jippi on sen verran aktiivinen lenkkeilijä, että juoksi loppulenkinkin hullun lailla pitäen itsensä lämpimänä. Ei siis tuntunut pentu itse kokemuksesta juurikaan ottaneen nokkiinsa ja valitettavasti en usko, että juurikaan vahingosta viisastui... Tarkkana saa siis olla kylmillä ilmoilla vesistöjen läheisyydessä...

Tiistaina oli sitten vuorossa Juhan kouluttamat agilitytreenit. Tehtiin rataa, joka ensivilkaisulta näytti aika mahdottomalta:

Aloitettiin treenit Jipin kanssa (minulla oli siis molemmat koirat treenaamassa tällä kertaa). Tehtiin pätkää 1-9, mutta niin, että kolmoselta jatkettiin suoraan putkeen 5. Tänään meinasi olla ongelmia lähdössä pysymisen kanssa.... Kävin siis paljon palkkaamassa lähtöön ja selvästi pysyminen vahvistui treenien edetessä eli ehkä alkuinto teki odottamisen vaikeaksi. Joka tapauksessa tähän täytyy nyt kiinnittää paljon huomiota ja treenata pysymistä lähdössä ihan omana treeninään. Kakkoselle tehtiin pakkovalssi ja tätä ollaan tehty vain kerran aiemmin. Tällöin ei millään saatu pakkovalssia tiukaksi, vaan käännös valui, mutta yllättäen nyt Jippi tulikin hypylle selvästi tiukemmin. Kakkosen jälkeiseen valssiin joutui kutsumaan Jippiä tosi napakasti, jottei lähtenyt valumaan kohti vitosputkea. Kolmoselle irtosi hyvin ja sieltä käännös vitosputkeen sujui myös valssilla. Putkeen pystyi taas Jipin lähettämään ilman saattamista, joten pääsin itse etenemään jo vauhdilla kohti kutosen ja seiskan väliin tehtävää persjättöä. Ekaa kertaa tehtiin Jipin kanssa tällaista putkikulmaa ja ns. "väärään" suuntaan putken jälkeen kääntymistä, mutta hienosti Jippi kääntyi kohti kutosta putkelta, kun avitin kutsumalla sitä jo putken aikana. Seiskan jälkeen tehtiin valssi ja sitä hinkattiin hetki, jotta saatiin käännöstä tiukemmaksi. Alkuun jäin ihan turhaan odottelemaan edeltävään persjättöön koiraa, enkä ehtinyt millään ajoissa sinne valssiin. Kunhan lähdin ajoissa tekemään valssia, niin saatiin käännös tiukaksi. Lopuksi tehtiin tämä pätkä ysille asti putkeen ja typy suoriutui huisin hienosti :)

Sitten oli Hugon vuoro. Olin melko varma, että keppien kanssa tultaisiin kamppailemaan pitkään.... Neuvona tähän kohtaan oli, ettei missään vaiheessa käännä rintamasuuntaan putkeen päin, vaan koira ohjattiin kepeille niin, että ohjaajan selkä oli kohti keppejä ja lähetys kepeille tapahtui vasemmalla kädellä. Pari kertaa Hugo sujahti putkeen, mutta kunhan vain huolehdin, että se tuli ohjaukseen ja sain sen ohi putkesta, niin kepeillä lähettäminen sujui hyvin myös näin päin. Koskaan ei ole tullut mieleenkään, että kepeille voisi lähettää koiran näin, mutta hyvin tuntuivat koirat tätä lukevan eli pitää muistaa, että tällainenkin vaihtoehto on :)

Vitosputken jälkeen kiirehdin kauheata vauhtia tekemään persjättöä kutosen ja seiskan väliin sillä seurauksella, että Hugo tuli pari kertaa ohi kutoshypystä. Tähän vinkiksi saatiin, että merkkaan ensin selkeästi kutoshypyn ja vastan sen jälkeen teen persjätön - tähän asti, kun olin tehnyt persjätön jo valmiiksi ennen kuin Hugo oli tullut edes putkesta. Tällä keinolla tosiaan saatiin kohta toimimaan. Jotenkin agilityssa on haastavaa välillä hahmottaa ne kohdat, joissa on kiire ja ne kohdat, joissa nimenomaan ei saa kiirehtiä. Tässäkin kohdassa loppuen lopuksi ei ollut mitään syytä hätäillä ohjauksen kanssa. A sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon todella tiukan poistumiskulman. Helpotin hommaa tietoisesti menemällä itse A:n alastulon ohi ja vasta sitten kääntymällä sen sijaan, että olisin jättäytynyt taakse. Putkeen 14 Hugo hakeutui hyvin. Hypylle 19 tuli kielto, koska oma liike taas tyssäsi täysin ja hyppy olisi vieläpä pitänyt hypätä "seinää päin". Tämä alkoi toimiam kunhan vain rytmitin oikein ja ohjasin pidemmälle, jolloin saatiin myös parempi linja puomille. Kun oltiin käyty rata pätkissä läpi, niin oli aika tehdä homma kokonaisuudessaan läpi. Päästiin puhtaasti putkelle 14 asti, jonka sijaan Hugo irtosikin hypylle 23. Tämän jälkeen se meinasi toistamiseen irrota samaiselle hypylle, joten jouduin ottamaan enemmän haltuun siinä hypyn 13 jälkeen, tosin sillä seurauksella, että Hugo alkoi empiä putkeen menemistä. Pari kertaa se jo työnsi nenänsä sinne putkeen, mutta pakittikin sitten ulos empien, että mahtoikohan se mamma oikeasti tarkoittaa tätä. Loppupätkä radasta sujui taas virheittä, vaikkakin sitä sujuvuutta kaivattaisiin kyllä edelleenkin siihen omaan menoon... Pitäisi melkeinpä pyytää taas joku pitkästä aikaa kuvaamaan treenejä.

Meidän kanssa tiistain treenaa Oreniuksen ryhmässä myös Jipin kasvattaja Laura. Kävin ensin jäähkälenkillä Hugon ja Jipin kanssa, mutta treenien päätteeksi lähdettiin Jipin kanssa vielä pikkulenkille Lauran, Hopun ja Nessan kanssa. Jippi härnäsi Hoppua minkä kerkisi ja Hoppu oli taas ihanan kärsivällinen ja jaksoi juoksuttaa kakaraa, vaikka se käyttäytyikin välillä vähän ärsyttävästi :D

Eilen 7.1. olikin vuorossa hakutreenit. Olen kaipaillut ryhmää, jossa voitaisiin Jipin kanssa säännöllisesti treenata hakua ja Jipin kasvattajan kouluttamassa haku-/raunioryhmässä sattui olemaan paikka vapaana, joten päästiin eilen tutustumaan touhuun. Kyseessä on siis HSKH:n pelastuskoiratoiminnan treeniryhmä, jossa treenataan sekä hakua että raunioita. Tehtiin ilmaisutreenejä isolla parkkisalueella, johon tehtiin kevythäkeistä, metallikehikoista ja pressuista useita piiloja. Jipin kanssa tehtiin niin, että alkuun se näki kaikki viisi maalimiestä ja sitten käveltiin vähän kauempana, kun maalimiehet menivät piiloihin namipurkkeineen. Päästin Jipin vapaaksi ja kuljeskelin sen kanssa parkkiksella niin, että se sai itsenäisesti bongailla piiloja ja käydä etsimässä maalimiehiä. Hienosti se malttoi keskittyä ja oli ihan hurjan iloinen löytäessään ihmisiä herkkujen kera piiloista. Olin varoittanut, että mörköikä yhdistettynä pimeään voi saada aikaan sen, että se vähän pöhisee vieraille piiloissa oleville ihmisille, muttei se mitään pöhissyt, vaan päin vastoin oli kyllä niin tohkeissaan löytäessään näitä "eksyneitä" ihmisiä :) Ja taas sai olla kiitollinen, että on ihan pikkupennusta asti totutettu erilaisiin pintoihin/kankaisiin/pressuihin, sillä yhtään ei arastellut pressupiiloja, vaan ampaisi epäröimättä sinne pressujen sekaan etsimään maalimiehiä.

Kivaa oli treeneissä ja tuntui tosi mukavalta porukalta. Hyvin otettiin meidät vastaan siellä ja nyt sitten ollaan neljän kerran ajan koejäseninä, jonka jälkeen kouluttajien (ryhmässä kaksi kouluttajaa) näin suositellessa päästää varsinaisiksi jäseniksi. On kyllä ihan huippua, että päästiin viikottaiseen treeniryhmään ja vieläkin huipumpaa on, että päästiin juurikin Laura-kasvattajan koutsaamaan ryhmään :)

Molempien koirien kanssa ollaan kotitokoiltu. Tehtiin molempien koirien kanssa kosketusalustatreeniä ja lisäksi noutoa. Hugo tuntuu olevan noutokapulasta ihanan tohkeissaan eli pelkkä kapulan näkeminen saa sen innostumaan. Kapulaa ei voikaan meillä säilyttää missään Hugon näkyvissä, sillä se kyllä satavarmasti kaivaa sen vaikka laukusta muiden tavaroiden alta, jos siihen vain annetaan mahdollisuus :D

Jipin kanssa ollaan treenailtu noutokapulan pitämistä. Nyt ollaan edetty siihen, että Jippi suostuu jo pitämään pieniä pätkiä kapulaa suussaan ja luovuttamaan vasta käskystä. Alkuun tiputteli kapulaa tosi herkästi, eikä malttanut sekuntiakaan pidellä sitä suussa, joten nyt treenaillaan sitä, että irrotus tapahtuisi vasta käskystä. Vieläkin pudotuksia tulee, mutta koko ajan vähemmän ja tosiaan muutaman sekuntin pitoja on jo saatu tehtyä. Ongelmaksi on kuitenkin nyt muodostunut kapulan pureskelu. Eli jos yhtään pidempään yrittää saada Jippiä pitämään kapulaa suussaan, se kaluaa sitä ihan mahdottoman intensiivisesti eli leuat ei meinaa pysyä lainkaan paikoillaan. Yritän nyt siis mieluummin tehdä lyhyitä toistoja ja päästä palkkaamaan hyvästä otteesta ilman pureskelua ja vasta sitten kasvatta aikaa, kun tämä alkaa sujua.

Meillä onkin Hugo kanssa edessä oikein kunnon kisaviikonloppu, kun lauantaina suunnataan Ylöjärvelle rally-tokokisoihin ja sunnuntaina on vuorossa oman seuran järkkäämät agikisat! Yritän olla stressaamatta liikoja sitä rally-tokoa, vaikka aavistuksen ahdistaa ajatus ekasta kisaamisesta näin vähällä treenaamisella. Lähinnä siinä hermostuttaa se, etten ole ihan kärryillä kaikista säännöistä, mutta onneksi rally-tokokisoissa kuulemma saa rataantutustumisen yhteydessä kysellä myös tuomarilta eli jos tulee jokin epäselvyys eteen, niin ehkä se sitten viimeistään siellä selviää :)

Tavoitteet vuodelle 2015

Viime vuonna en uskaltutunut asettamaan tavoitteita vuodelle 2014, mutta koska tämä tuntuu blogimaailmassa olevan yleistä, niin yritän nyt raapusta jonkinlaisia tavoitteita sekä Hugon että Jipin osalta. Kovin vakavissaanhan niiden kanssa ei olla eli mikäli jää tavoitteet täyttymättä, niin maailma siihen tuskin kaatuu, mutta onhan se ihan hauskaa katsoa, että missä ollaan vuoden päästä tämän hetken ajatuksiin nähden :)

Hugon ja Nooran tavoitteet vuodelle 2015

Agility:
-Kisataan kohtalaisen säännöllisesti kolmosissa ja jokunen nollakin sieltä olisi kiva saada
-Ohaajalle rentoutta ja sujuvuutta liikkumiseen - myös kisaradoille!
-Kontaktit kuntoon (tämä voi olla haastava, kun puomin kanssa ollaan taisteltu jo niin kauan ilman, että siihen ollaan löydetty varmuutta, mutta jatketaan yrittämistä!)

Toko:
-Jatketeaan kotitreenailua hauskanpitomielessä
-Ei tavoitteita kisaamisen suhteen. Parit möllikokeet voisi tosin käydä kokeilemassa, jotta saisi vähän tuntumaa kisamaiseen paikkamakuuseen, mutta ihan sitten möllikokeiden sujumisesta riippuu, että haaveillaanko edes enää kisaamisesta.

Rally-toko:
-Treeniryhmäpaikka (ainakin kesäkaudelle!)
-RTK1 ja ehkäpä jopa AVO:n korkkaus!

Muuta:
-Tavoitteena olisi, että Hugo pysyisi terveenä ja jumittomana.
-Tarkoituksena tarkistaa kilpirauhasarvot alkuvuodesta.
-Treenaillaan kesäkaudella jälkeä (toivottavasti viime kesää aktiivisemmin!) ja tavoitteena edistyä janojen kanssa ja saada kulmiin varmuutta.

Jipin ja Noora tavoitteet vuodelle 2015

Agility:
-Aloitetaan keppien ja kontaktien treenaaminen kesemmällä.
-Möllien korkkaus loppuvuodesta?

Toko:
-ALO:n korkkaus sääntömuutoksen jälkeen eli syksymmällä ja ehkäpä varovaisesti uskaltaisi tavoitella ALO1-tulosta...?
-Hauskuuden säilyttäminen treenaamisessa ja riittävään motivointiin panostaminen, jotta into säilyy (meillä molemmilla!)

Haku:
-Viikottainen treenaus hakuryhmässä.
-rullailmaisun opettamisen aloittaminen (ei mitään tietoa, kuinka nopeasti tässä asiassa edetään, kun laji sen verran uusi itselleni...)
-Tavotteiden asettaminen haun osalta tässä vaiheessa todella haastavaa, koska laji itselle uusi, eikä vielä oikein ole tietoa siitä miten siinä edetään. Joten ei aseteta oikeastaan muita tavoitteita vielä vuodelle 2015 kuin että treenailtaisiin säännöllisesti ja edistyttäisiin treeneissä sopivaa tahtia :)

Paimennus:
-Tavoitteena käydä paimentamassa noin kerran kuussa.
-Ohjaajalle ymmärrystä lajista ja loogisuutta omaan toimintaan.

Muuta:
-Luustokuvaus vuoden iässä ja toki kovasti toivotaan sieltä hyviä uutisia!
-mahdollisesti MH-kuvaus (hyväksytysti)
-Tavoitellaan toki terveenä pysymistä.

Nooran tavoitteita vuodelle 2015
-Kunnon kohottaminen (juoksulenkit?)
-Oman liikkumisen parantaminen agilityssa - sujuvampaa, nopeampaa menoa ja parempaa rytmittämistä.

 Tavoitteena siis kaiken kaikkiaan terve ja aktiivinen vuosi kaikkien meidän osalta! :) Vuoden päästä sitten palataan katsomaan, kuinka nämä tavoitteet ovat täyttyneet!

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Tätä päivää vietellään meillä ihan kotosalla koirien kanssa. Aiempien vuosien tapaan Hugo on lenkeillä vähän katsellut hämmentyneenä etäällä kuuluvaa pauketta, mutta nyt illalla klo 18 alkaen ollaan vietetty aikaa ihan sisällä ja siellä Hugokaan ei paukkeesta juuri piittaa. Jipin ensimmäinen uudenvuodenaatto on sujunut sitäkin leppoisammin, sillä se ei ole edes ulkona reagoinut mitenkään paukkeeseen. Sen kanssa käytiin vähän kasin jälkeen välipissatuksella, eikä tällöinkään yhtään kummastellut pauketta, vaikka sitä kuuluikin jo melko tiheään. Varsin stressitöntä aattoa ollaan siis saatu viettää :) Tosin pelailtiin WiiSportilla golf-peliä, mikä Hugon mielestä oli sitten sitäkin oudompaa, kun aikuiset ihmiset seisoo keskellä olohuonetta huitomassa ilmaa... Tuumasi selvästi, ettei ole tuolla isäntäväelläkään ihan kaikki muumit laaksossa...

Joulua vietettiin sekä minun että Markuksen vanhemmilla ja tuli syötyä taas vähän liiankin hyvin ja ennen kaikkea tuli rentouduttua tekemättä yhtään mitään ihmeempiä. Luksusta! Joululahjaksi sain Fitbit-aktiivisuusrannekkeen, jonka myötä on tullut monitoroitua päivien aikana kertyneitä askelmääriä. Helposti tuntuu päivittäin tulevan se 10 000 askelta täyteen ja on kyllä ranneke saanut aikaan sen, että mielellään ottaa ekstra-askeleita esim. ympäri olohuonetta ihan vain saadakseen suuremman lukeman mittariin! Toinen oikein kovin odotettu lahja oli Sonyn mikrojärjestelmäkamera. Päädyin siihen, etten kuitenkaan tulisi kantaneeksi kunnon järkkäriä mukana silloin, joten minun tarpeisiini ja vähäisiin kuvaustaitoihini tuollainen mikrojärkkäri on varsin riittävä peli! Vaikuttaa sikäli helppokäyttöiseltä, että kaikissa eri kuvausohjelmissa on selostus siitä, mihin tarkoitukseen kyseistä asetusta voi käyttää. Nyt pitäisi vain joku päivä oikein kunnolla testailla eri asetuksia ja tutustua kameraan. Toivotaan tosiaan, että uuden kameran myötä blogiinkin ilmestyisi enemmän kuvia :)

Joulun jälkeen oltiin lauantaina 27.12. Hugon kanssa piiiiiitkästä aikaa kisailemassa VAU:n agikisoissa Lahdessa. Sieltä ei tullut tuloksia mukaan eli kaikilta kolmelta radalta tuli HYL, mutta hyvä reissu silti. Tuli havaittua heti ekalla radalla, että pohja tuntui liukkaalta ja Hugolta lähti etu- tai takapää alta kaikkiaan muistaakseni kolme kertaa radan aikana. Videollakin näkyy kaksi liukastusta ja meno on koko radan ajan selvästi varovaista ja Hugo hakee tosi paljon ponnistuspaikkoja, mitä ei ole muuten ilmennyt. Kävin ekan radan jälkeen lämppäalueella tekemässä suoria hyppyjä ja sielläkin empi kovasti hyppäämistä. Siltikin päätettiin startata toisillekin radoille ja ihan hyvä niin. Oli nimittäin jo selvästi rennompaa meno, vaikka videolta jälkikäteen katsottuani huomasin, ettei eteneminen ole ihan niin rentoa kuin normaalisti. Siihen nähden siis sujui ihan ok.

Eka rata kaikkiaan siis aika katastrofimainen, mutta julkaistaan nyt sekin tänne, jotta näkee tosiaan sitä liukastelua ja empimistä...

Toka rata oli selvästi parempi ja sujuikin kaikkiaan aika kivasti. Lopulta HYL tuli kohdasta, jossa yritin tehdä viskileikkausta, mutta ajauduin ihan liian lähelle hyppyä, joten en saanut enää Hugoa hyppäämään hyppyä. Siitä tuli siis ensin kielto ja sitten lopulta saatuani Hugon yli hypystä, se hyppäsi vielä hämmentyneenä takaisin saman hypyn, mistä siis seurasi HYL. Seurakaveri sitten mainitsi radan jälkeen, että olisin ehtinyt tekemään siihen varmasti persjätönkin ja vähän harmitti, kun tajusin, etten ollut edes miettinyt mitään persjättöä, vaan suoraan vain päätin yrittää viskiä, kun kerran sitä on tullut nyt treeneissä tehtyä... Persjätöllä kieltoa tuskin olisi tullut, eikä sitten hyllyäkään, mutta turha toki jossitella :)

Kolmas rata oli sitten jo vähän tökkivämpää oman liikkumisen osalta. Parillakin hypyllä pysähdyin taas täysin hypylle, mikä sitten johti Hugon empimiseen ja/tai kieltoon. HYL tuli kuitenkin putki-puomierottelusta, jossa Hugo valkkasi puomin sijaan putken. Täytyykin alkaa näitä erotteluita treenailemaan, kun oli edeltävällä viikolla treeneissäkin tökkineet..!

Kaikkiaan siis radat eivät menneet ihan nappiin, mutta tulipahan kuitenkin uskaltauduttua taas kisakentille ja nyt suunnataan sitten seuraaviin kisoihin tammikuun alkupuolella, kun oma seura järkkää kisat Ojangossa. Ainakin on tuttu pohja siellä, eikä voi millään sitten selitellä epäonnistumisia pohjan liukkaudella ;)

Eilen oltiin Jipin kanssa Oreniuksen treeneissä ja typy osasi taas vaikka ja mitä! Kerron niistä treeneistä myöhemmin ja samalla sitten huomisista Niinun treeneistä, joihin ollaan Hugon kanssa menossa. Tarkoitus olisi myös laittaa tänne ylös vähän tavoitteita vuodelle 2015, mutta nyt ei ehdi, kun täytyy kiirehtiä hakemaan kuoharilasikäsiin ennen kuin vuosi vaihtuu :)

Jokin kumma kisakärpänen päässyt puraisemaan..?

Jep jep, ilmeisesti treeni- ja kisatauko on nostanut kisaintoa, koska tulin ilmoittaneeksi Hugon rally-tokokisoihin 10.1. ja siihen päälle vielä ilmoitin Hugon agikisoihin 27.12. Joulukuun agikisoihin ilmoamisen kanssa kyllä vähän emmin, kun on kuitenkin vasta niin vähän ratatreeniä alla agitauon jälkeen. Päätin kuitenkin, että mennään kokeilemaan fiiliksiä ja jos tuntuu ekan radan jälkeen siitä, että haukattiin liian iso pala, niin sitten jätetään menemättä seuraavalle :) Faktahan kuitenkin on, että Hugo on pelittänyt treeneissä varsin mainiosti ja hyppääminen on taas ollut rennon ja helpon näköistä. Eilisissä treeneissä tehtiin ratatreeniä jo maksirimoilla, eikä tuottanut vaikeuksia nekään!

Eilisissä treeneissä oli muuten monta kohtaa, joista olin etukäteen aika varma, että tulee olemaan haastavia meille. Ensimmäinen oli kohta, jossa koira lähetettiin putkeen, joka meni puomin ali ja puomin toisella puolella piti koiran jatkaa kepeille niin, että samalla leijeröitiin puomi. Tässä totesinkin, ettei varmaankaan tule toimimaan, mutta niin me ruvettiin kuitenkin treenaamaan sitäkin. Ensin tehtiin kerran kepit niin, että menin ohjaamaan kepit sieltä puomin toiselta puolen eli tehtiin ns. normikepit ilman leijeröintiä. Tokalla kerralla jätin palkkalelun keppien aloituskohtaan ja tehtiin leijeröiden ihan vain kepeille lähetys. Irtosi sinne pallon perässä hyvin, joten kolmanneksi kokeiltiinkin sitten jo ihan koko pätkää ja Hugo haki kuin hakikin kepit hienosti!

Muutamissa kohdissa tuli kyllä huomattua, että itse hirveän herkästi lähen vielä varmistelemaan menoa. Minusta tuntuu, että tämä on ehkä nyt vähän tullut sen treenitauonkin myötä eli yhtäkkiä tuleekin ajateltua, ettei se Hugo ehkä enää osaakaan. Tällaiseen ei tietenkään pitäisi yhtään sortua eli kun saisi itselle vain sellaisen rennon menon päälle ja antaisin koirankin tehdä oman osuutensa ilman, että olen koko ajan häiritsemässä :D Viski-leikkauksia tuli tehtyä radalla parissa kohdassa ja tämä oli hyvä esimerkki kohdasta, jossa jäin viimeiseen asti jumittamaan hypylle odotellen, että hyppääköhän se Hugo vai eikö. Juontaa juurensa varmasti siitä, että tämä on aiemmin ollut aika haastava meille. Jotenkin herkästi rytmitän omaa liikettäni viskissä väärin ja sen seurauksena jään tosi pahasti junnaamaan paikalleni. Tällä kertaa Hugo kuitenkaan ei kertaakaan kieltänyt viskeissäkään eli pitäisi ehkä tosiaan näissäkin nyt alkaa jo luottamaan siihen :)

Jippikin oli eilen mukana treeneissä, kun sieltä vapautui yksi paikka. Jälkikäteen kyllä taas ajattelin, että oli ehkäpä virhe, sillä selvästi minulle toimii paremmin se, että keskityn vain yhden koiran treenaamiseen kerrallaan. Nytkin oli jotenkin tosi vaikea asennoitua heti perään treenaamaan Jipin kanssa. Se kyllä teki töitä taas omaan ahkeraan ja melkeinpä tosikkomaiseen (treenaaminen on vakava asia!) tapaansa, mutta itselläni oli haasteita. Tehtiin alkuun pakkovalssia ja siinä käytin palkkaa apuna käännöksessä. Olisin ehkäpä kaivannut apupalkkaajaa, sillä itselleni myös palkkamiseen ja ohjaukseen keskittyminen samaan aikaan on joskus vähän turhan haastavaa.... Tämän jälkeen siirryttiin pätkään, jossa lähetin hypyn kautta Jipin putkeen ja putken jälkeen tehtiin persjättö, jota seurasi kolme hyppyä, jotka olivat aseteltu loivasti siksak-kuviomaisesti. Tämä olikin sitten tosi haastavaa. Putkeen Jippi irtosi oikeastaan ihmeellisenkin hyvin eli pystyin lähettämään sen hypyltä putkeen ja jatkaamaan jo omaa liikettä päinvastaiseen suuntaan kohti seuraavaa hyppyä. Persjätössä Jippi alkuun ei tullut ohjaukseen, kun putki syötti vähän ohi ja se säntäsi putkesta satalasissa vain eteenpäin. Tämä saatiin palkan ja oman rytmityksen muutoksen avulla hiottua kuitenkin ja alkoi lukea ohjausta hyvin. Tätä seuraava siksak oli kuitenkin sitten tosi vaikea. Jippi lukitsee jo esteitä yleisesti ihan kohtalaisen hyvin, mutta tuli havaittua, että vinottain olevat hypyt on sille selvästi vielä vaikeita. Mistä sitten juolahtikin mieleeni, ettei taideta olla näitä kauheasti treenattu. Olisi siis ehkä pitänyt tämäkin palotella ihan alkeistreeniksi ja tehdä etupalkan avulla vain tätä siksak-pätkää... Tämä taitaakin olla sitten seuraavissa pentutreeneissä minun ja Jipin treenilistalla :)

On tehty yhtä sun toista....

Taas on jäänyt monet treenipäivitykset väliin, joten yritän tässä nyt muistella ainakin suurimpia osia niistä :)

Torstaina 4.12. käytiin Hugon kanssa enismmäistä kertaa Niinun treeneissä niin, että treenit olivat uudessa hallissa Kirkkonummella. Oli kyllä hyvä treenit ja lähdin kotiin hymyssä suin. Hugon meno oli jotenkin taas pitkästi aikaa tosi sujuvaa eli edes vinoilla hypyillä tai takaakierroilla ei tullut tökkimistä tai hassuja hyppyjä! Niinulta tuli kommenttia siitä, että minun pitäisi luottaa koiraan enemmän, eikä varmistella ja niinpä kokeilin sitten lähettää Hugon kauempaa esteille ja uskaltaa lähteä aiemmin itse liikkeelle. Ja kyllä kannatti, sillä tuli huomattua, ettei Hugo tosiaan ole enää yhtä epävarma kuin vielä jokin aika sitten. Vuosi sitten meno tökki herkästi ihan suorillakin hypyillä ja kieltoja sateli, mikäli ennakoin ohjauksissa liikaa, mutta nyt huomaa, että estehakuisuustreenit ovat tuottaneet kyllä tulosta. Kun vain muistaisi oikeasti uskaltaa tehdä ne ohjaukset kunnolla, eikä jäädä varmistelemaan.... Se varmistelu tuntuu jopa johtavan herkemmin niihin kieltoihin, kun oma meno tökkii ja tulee oltua myöhässä ohjauksista.

Sunnuntaina 7.12. oltiin Wirneen-porukalla (ja mukana muutama muukin) agilitytreeneissä Kaarinassa, jossa kouluttajana meillä oli Jaakko Suoknuuti. Mentiin Jipin kanssa Jennan kyydissä - kiitos kovasti kyydistä :) Perillä odotti sitten 40 esteen rata, ja hetken pohdinkin, että olikohan hassua mennä sinne treeneihin 6,5 kk ikäisen pennun kanssa. Mutta jälkikäteen ei kyllä yhtään harmita, sillä saatiin ihan hirmuisesti hyviä oppeja matkaan! Tehtiin kolmea pientä pätkää (videokooste löytyy alempaa), joista ensimmäisessä oli takaakierto ja persjättö. Persjätön ajoituksen osalta painotettiin ohjauksen ennakointia ja tuntui vähän etukäteen siltä, että eihän se Jippi voi osata vielä lukea sitä hyppyä, jos ennakoin todella voimakkaasti. Mutta kyllä se vain osasi!

Tokassa pätkässä opeteltiin sekä Jipille että minulle uutta tuttavuutta backlapia. Tosin nyt on pakko sanoa, etten ole varma onko ohjaus viralliselta nimeltään backlap vai backflap, sillä kumpaakin versiota olen kuullut ja pikaisen googlailun perusteella myös löytyi molempia nimityksiä sisältäviä tekstejä ja puhuttiin aina kuitenkin tästä samaisesta ohjauksesta... Rakkaalla lapsella on monta nimeä tai jotain sinne päin.. Minä nyt kutsun sitä backlapiksi - vaikkapa ihan siksi, että se on lyhyempi :D Tässä vaiheessa haasteensa toi joka suuntaan sinkoileva pentunen, joka tarjosi ympärillä hyppyjä aina, kun vähänkin käsi/jalka/vartalo osoitti hypylle päin eli kesti hetken, että saatiin edes hallittu aloitus. Jaakolta tulikin kommenttia, että on taidettu vähän treenailla esteentarjoamista, ja juu, kyllähän me sitä ollaan tehty :P Ohjauksena backlap tuntui toimivan hyvin eli Jippi tuntui lukevan ohjausta oikein, jos vain itse sen osasin tehdä. Pakko myöntää, että olin etukäteen taas skeptinen ja melko varma siitä, että se tekisi siivekkeen kiertämisen sijaan erinäisiä kieppejä ja olisi enemmän tai vähemmän hämillään. Jippi kuitenkin oli tilanteen tasalla, kunhan minäkin olin! Jaakko avusti palkkaamalla Jippiä käännöksestä ja vähitellen palkkauskohtaa myöhäistettiin niin, että saatiin sitten lopulta yhdistettyä ohjaus muutaman hypyn miniratapätkään.

Viimeisessä pätkässä treenattiin tuplasylkkäriä. Tässä olikin sitten suuria haasteita itselläni, kun piti yrittää saada omat kädet toimimaan loogisesti. Videolta on katsojien hermojen säästämiseksi leikattu pois tämän treenipätkän alkua, jossa ihan vain yritin saada omat kädet toimimaan oikein. Vaikeuksia oli, eikä siitä omasta liikkumisesta käsineen ihan kauhean sujuvaa tullut vielä tämän treenin aikana, mutta saatiin onnistumisiakin! Treenit jatkukoon....

Kaikkiaan oli huikean hyvät treenit ja tykkäsin Jaakon koulutustavasta kovasti. Käytiin paljon läpi teoriaa niin, että ymmärrettäisiin oikeasti miksi jotain tehdään jollain tavalla. Saatiin vinkiksi treenailla Jipin kanssa myös kääntäviä ohjauksia, sillä nyt huomaa, että ollaan tehty paljon esteentarjoamista ja herkästi Jippi tekee omia valintoja radalla. Eli treeneissä voisi käyttää ns. harhaesteitä, joilta ohjaan sitten Jipin esim. valssein pois ja vahvistan näin ohjauksiin tulemista, enkä vain ja ainoastaan sitä esteen lukitsemista ja tarjoamista.

Tiistaina 9.12. oli vuorossa VKK:n tokotreenit Jipin kanssa. Ohjelmassa oli tokohyppy ja koska ei olla tätä vielä aiemmin koskaan treenattu, aloitettiin ihan alkeista. Tehtiin tätä kosketusalusta avulla eli ensin niin, että pidin Jippiä toisella puolella estettä kouluttajan näyttäessä Jipille mistä kosketusalusta löytyy. Siitä sitten vapautin Jipin, joka ryntäsi kosketusalustalle. Hyppy siis tuli suoritettua ilman sen kummempia ihmettelyitä. Pari toistoa kesti ennen kuin Jippi alkoi edetä kosketusalustalle varman oloisesti, sillä alkuun tuntui unohtavan hypyn jälkeen mitä oli tekemässä ja meinasi bongata kosketusalustan sijaan kouluttajamme, joka on Jipin mielestä tosi ihana. Loulta tehtiin niin, että lähetin Jipin perusasennosta "este"-käskyllä hypyn yli kosketusalustalle. Tuli pohdittua, että voisi olla hyödyllistä opettaa Jipille kosketusalustalla pysyminen, sillä nythän se juoksee alustalle ja heti naksautuksen kuullessaan ryntää hakemaan minulta palkkaa.

Tokoissa kyselin myös vinkkejä, että mitä tehdä perusasennolle, kun Jippi on alkanut tulla aika eteen sivulla. Sainkin vinkkejä siihen, miten perusasennossa kannattaa palkata niin, ettei palkkauksella ainakaan houkuttele koiraa edistämään. Ja toisena vinkkinä oli, että oikeaa paikkaa voisi treenata vieläkin enemmän esimerkiksi niin, etten kutsukaan sitä aina perusasentoon edestäni, vaan niin, että Jippi onkin istumassa takanani ja pääsee siis tulemaan suoraa linjaa perusasentoon. Tällöin pystyy paremmin keskittymään juuri siihen paikkaan, eikä niinkään joudu keskittymään siihen pyörähdykseen. Eli paloitellaan treeniä vain pienemmäksi ja palkataan oikein, niin eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu!

Tehtiin myös taas kahden minuutin paikkamakuu rivissä ja jälleen Jippi pysyi paikoillaan hienosti. Tänään tosin siirtyi pari kertaa lonkalle makaamaan paikkiksen aikana, mutta voi olla, että johtui siitä, että itse makuuasento oli aavistuksen vino ja näin ehkä vinous houkutteli "lösähtämään" lonkalle. Toiseksi kouluttajakin sanoi, että Jippi on vielä niin nuori, että voi olla, ettei kroppa ole vielä niin valmis, että paikkamakuu "sfinksi"-asennossa olisi helppoa. Niinpä kehotti tekemään lyhyitä paikkamakuutreenejä "maahan"-käskyllä vaatien oikeaa asentoa ja harjoitellen kestoa käyttäen "käy siihen"-käskyä, joka on minulla käsky, jolla koira saa maata haluamassaan asennossa. Myöhemmin sitten voi yhdistää keston siihen varsinaiseen makuuseen, kunhan kroppa ja lihaksisto on valmiimpi!

Jäin vielä treenien jälkeen hetkeksi vapaatreenaamaan perusasentoa ja hetken ajan kävi mielessä, että rikoinkohan minä meidän perusasennon.... Tuli nimittäin muutamat epäonnistumiset peräkkäin ja Jippi alkoi selvästi hämmentyä. Asiaa ei yhtään auttanut lievä turhautumiseni. Lopulta huomasin pennun olevan yhtenä kysymysmerkkinä ja tajusin onneksi ottaa takapakkia. Helpotettiin siis treeniä niin, että saatiin parit varmat onnistumiset käsin avustettuna ja siihen päälle hurjan isot kehut leikin kera. Siihen jätettiin sitten siltä erää.

Samaisena tiistaina menin sitten illalla Hugon kanssa Oreniuksen treeneihin, tosin kouluttajana oli Oreniuksista Juhan sijaan Jouni. Ensimmäisellä yrittämällä homma tökkäsi keinuun, joka oli sijoitettu hallin seinustalle ja vieläpä vähän vinoon niin, että keinu laskeutui loivasti seinää kohti. Hugon mielestä tämä oli hurjaa, joten päätti ratkaista jännittävän paikan hyppäällä keinulta kesken kaiken. Tehtiin sitten pari toistoa pelkkää keinua ja vasta sen jälkeen yhdistettiin keinu rataan. Ei ollut enää tämän jälkeen ongelmia keinun kanssa eli kaipasi vain vähän varmistusta siihen, ettei se oikeasti kiikkaa päin seinää :) Seuraava hankaluus tuli kohdassa, jossa oli puomi-putkierottelua. Kun halusin Hugon menevän puomille, se meni putkeen, ja kun halusin sen menevän putkeen, se meni puomille. Syy löytyi kuitenkin ihan omasta ohjaamisesta ja hiomalla ohjauksen suuntaa ja omaa sijantia, saatiin erottelut kuntoon, eikä tässäkään tullut sittemmin enää virheitä. Kolmas haaste oli kohta, jossa tein putken jälkeen persjätön ja siitä piti ohjata kepeille. Vieressä oli myös A tyrkyllä ja pari kertaa Hugo valkkasikin keppien sijaan A:n johtuen ihan siitä, että jäin itse peittämään keppien sisäänmenon. Kun siis annoin Hugolle tilaa riittävästi, niin se haki kepitkin hyvin. Oli hyvät treenit ja taas jäi hirmuhyvä mieli Hugon menosta, sillä kaikkinensa vaikutti taas varsin sujuvalta. Olisi kyllä superhienoa, jos oudot empimiset ja tahmeat hypyt olisi historiaa! Vieläkin mentiin medi-rimoilla, mutta hiljalleen olisi tarkoitus nostaa hypyt maksikorkeuksiin ja katsoa pysyykö hypyissä sama rentous edelleen.

Torstaina 11.12. käytiin Jipin kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkatreeneissä. Ekana treeninä tehtiin kasvavaa sarjaa (välit 5-6-7-8) ja Jippi kuulemma kasvatti askelta hyvin sarjavälin kasvaessa eli askeleet osui hyvin keskelle esteväliä. Tokana treeninä tehtiin yhtä ponnaria, jota ennen oli asetettu neljät ns. turhat siivekkeet. Tässä siis katsottiin lukeeko Jippi hypätessään siivekkeitä vai oikeasti sitä ponnaria. Alkuun lähti hyppyyn aavistuksen kaukaa, mutta muutaman toiston jälkeen korjasi ponnistuspaikkaa lähemmäksi ponnaria. Vikana treeninä tehtiin sitten vielä vähän keinun alkeita. Laitettiin keinun päädyn alle pöytä pystyyn niin, että toinen pääty jäi vain noin viiden sentin päähän maasta. Lähetin Jippiä pamauttamaan keinua ja tarkoituksena siis, että se tottuisi paukahdukseen. Ei tuntunut liiemmin reagoivan meteliin ja tajuttuaan saavansa namia pamautuksesta, se ryntäilikin varsin innoissaan keinua kolisuttelemaan.

Lisäksi ollaan vapaatreenattu Hugon kanssa taas rally-tokoa. Käsiavuilla homma tuntuu toimivan aika kivasti, mutta pohdin kyllä, että voisin yrittää opettaa näitä rally-tokossa uusina tulleita liikkeitäkin käskyin niin, että saisin karsittua käsiapuja. Esimerkkiksi sivulle kiertäminen takakautta menee tällä hetkellä ihan käsin vedättämällä, eikä siinä ole käytössä minkäänlaista käskyä. Näihin voisin siis alkaa nyt lisäämään käskyjä mukaan. Tuli myös huomattua, että yksissä treeneissä hyvin sujunut oikealla puolella seuraaminen onkin Hugon mielestä nyt tosi outoa. Opetin aiemmin tähän ksäkyä "viereen", muttei selvästi yhdistä käskyä vielä liikkeeseen ja tarvittiin nyt taas namiapuun palaaminen, jotta saatiin homma toimimaan. Täytyy siis ehkä vähän useammin treenailla tätäkin liikettä, jottei Hugo ehtisi aina välissä jo unohtamaan jutun jujua :D Kovasti tekisi mieli ohjattuihin treeneihin Hugon kanssa ja viimeistään kesällä varmasti ryhmäpaikka otetaankin. Täytyy katsoa, josko jo sitä ennenkin..

Hugon kanssa käytiin kerran vapaatreenaamassa myös agilitya ja tehtiin hyppytekniikkatreeneistä korkeuden arviointia. Rimakorkeutta muutin 45-50-55-50-45 ja hyvin tuntui näihin muutoksiin reagoivan ja hyppääminen pysyi rentona. Hyppytekniikan lisäksi tehtiin muutama toisto juoksu-A:ta boksin kera ja oli helpottavaa nähdä, että laukat osui hyvin boksiin. Mielestäni sujui jopa paremmin kuin ennen treenitaukoa!

Jipin kanssa ollaan vapaatreenailtu tokossa mm. sitä perusasentoa. Nyt ollaan tosiaan tehtyä aika paljon sitä treeniä, että keskitytään vain siihen oikean paikan hakemiseen ja ollaan jätetty se edestä sivulle pyörähtäminen pääosin väliin. Näin ollaankin saatu paikkaa taas siirrettyä vähän taaemmaksi. Nyt vain siis täytyy olla tarkkana vaatimusten kanssa ja treenata oikeaa paikkaa vahvemmaksi ennen kuin aletaan taas sotkea kuvioihin sitä edestä sivulle pyörähtämistä. Alettiin treenata nyt myös kosketusalustaa niin, että vaadinkin Jipin pysymään etujalat alustalla ja palkka tulee sitten sinne alustalle. Ihan jo muutaman kerran jälkeen alkoi hoksaamaan homman eli eiköhän tämä saada yhdistettyä sitten esim. hyppy- tai ruututreeneihin, kunhan ollaan muutamat kerrat ensin treenailtu sitä ihan yksittäisenä.  Lisäksi treenailtiin noutoa. Jippi kovin mielellään kapulaa nostaessa vähän pyörittelee sitä ensin ennen kuin ottaa sen kunnon otteeseen suuhun. Täytyy ehkäpä kysellä tähän vinkkejä. Yksi seikka, mikä voi vaikuttaa on kapulan malli, sillä kapulan keskiosan ja maan väliin ei jää juurikaan rakoa eli voi olla, että kapula on yksinkertaisesti vaikea nostaa suuhun hyvään otteeseen. Toisekseen neuvoja kaivataan myös siihen, miten saan Jipin pitämään kapulaa suussa luovutukseen asti. Nyt se kyllä palauttaa kapulan, mutta tiputtaa sen aina heti, kun on tullut luokseni, jos minulla on nami kädessä. Jos minulla taas ei ole namia, se mielellään lähtisi touhuamaan kapulan kanssa itsekseen....

Tänään kävin koirien kanssa lenkillä ja oli kyllä taas niin ihana lenkki, kun sai katsella kaksikon riekkuvan pitkin metsää jos jonkinmoisen kepin (risusta puunrunkoon) kanssa vetäen vähän väliä kilpaa tai juosten vuorotellen toistensa perässä. Kivaa huomata, että vaikka Hugo edelleen on välillä vähän "jäyhä" pennun kanssa ja katselee pennun touhuja kotosalla välillä vähän kummastellen, niin on niistä koko ajan tullut kuitenkin enemmän ja enemmän kaveruksetkin :) Olkoon mottomme tässä asiassa siis: Hiljaa hyvä tulee ;)

Jipistä todettakoon myös, että se on nyt jostain syystä muutamana päivänä pissannut sisälle. Sehän on ollut jo noin kuukauden ajan sisäsiisti (ainakin sen mukaan, mitä minä käsitän termin tarkoittavan), mutta nyt on yhtäkkiä taas saattanut leikkien päätteeksi päästä vahinko lattialle. Lenkeilläkin tuntuu pissailevan tiheämmin kuin aiemmin eli täytyy seurailla tilannetta. Voi olla, että on esimerkiksi juonut normaalia enemmän, kun olen käyttänyt treeninameina nyt uusia nameja eli täytyy seurailla juontimääriä ja sitten lopettaa ko. namien antaminen, jos ne tuntuvat olevan ongelman syynä. Toinen mikä tuli mieleen, että voiko olla, että johtuisi jo jossakin edessä olevista juoksuista....?? Mutta ei kai nyt sentään vielä pikkuinen typynen ole niin iso..? Eihän sekään mahdotonta tietysti ole, mutta tosiaan seuraillaan tilannetta. 

Niin ja loppuun täytyy mainita, että harmittaa kuinka vähän kuvia on tullut otettua! Valtaosa kuvistahan on otettu kännykälläni ja laatu on niissä valitettavan huono. Nyt, kun ulkona ei ole oikein koskaan kunnollinen kuvaussää, ei kännykän kamera suoriudu edes keskinkertaisesti, eikä näin ollen minulla oikeastaan ole mitään sellaisia kuvia, joita tänne voisi laittaa.... Tontuilta olen kuullut, että joulupukilta voisi olla tulossa mikrojärkkäri, joten ehkäpä sitten joulun jälkeen olisi tiedossa enemmän kuvia!

Pikapäivitys tahmeustilanteeseen

Juuri ehdin tosiaan päivittää tuon tekstin, että Hugo on ollut tänään tahmeampi kuin koskaan ennen. Sen jälkeen lähdettiin lenkille ja tuli havaittua, että rauhoituslääkkeet ovat pistäneet ilmeisesti Hugon mahan sekaisin eli voi olla, että vaisuus johtui huonosta olostakin. Illalla oli jo vähän virkeämpi, vaikkei tietysti se seikka miksikään muuttunut, että se hihnassa ollessaan kulkee perässä.

Iltalenkillä päätin päästää sen sitten hihnasta vapaaksi toiveena saada siihen edes vähän lisää vauhtia. Sinä sekuntina, kun sen vapautin, se sinkosi etsimään ensimmäisen vastaan tulevan risun ja se suussaan se pomppi sitten onnessaan Jipin edessä ihmetellen, että miksei penneli lähde jahtaamaan. Pakkohan sitten oli päästää Jippikin vapaaksi ja hymyssä suin sai katsella kaksikon leikkejä :) Eli ei se Hugokaan siis siinä pisteessä ole, ettei leikit maistuisi!

Tahmeudelle syy?

Kuten olenkin maininnut blogissa, niin hassu hyppytekniikka etenkin vinosti hyppyä lähestyessä on edelleen jatkunut ja kävin viime lauantaina sitten hallilla treenailemassa takaakiertoja kuvaten touhua. Ja tosiaan empimistä esiintyi.... Videolta katsottuna tuli huomatuksi myös se, että vaikkei Hugo muuten mielellään nyt käytäkään muuta kuin vasenta laukkaa, niin agilityssa kyllä käyttää oikeaakin, joten tämäkään ei ole selityksenä empimisille. Tähän yhdistettynä se, että Hugo on ollut taas nyt tosi tahmea hihnalenkeillä, joten lopulta päädyin sitten kuitenkin siihen, etten halua treenata Hugon kanssa ennen kuin saan varmuuden siitä, ettei selässä ole mitään vikaa. Niinpä olimme eilen taas neurologi Anne Muhlen vastaanotolla. Yllättäen Hugo rauhotettiinkin saman tien ja magneettikuvat selän takaosista otettiin vielä samana iltana. Kuvissa näkyi hieno, terve selkä eli minkäänlaisia löydöksiä ei ollut. Tämä oli tietysti ihan hirveän hieno ja helpottava uutinen ja olinkin valtaisan innoissani eilen tästä!

Tänään aamulenkillä kuitenkin todellisuus iski... Puolen tunnin lenkin ajan Hugo mateli perässä koko ajan sen mitä hihna antoi myöten. Yritin kannustaa sitä ravaamaan reippaammin, mutta koko lenkin se eteni minimitehoilla ja jos joku ulkopuolinen Hugoa tuntematon henkilö olisi sen menoa katsonut, niin veikkaan, että olisi epäillyt Hugoa varsin iäkkääksi liikkumisen perusteella. Eli olen kyllä edelleen erittäin iloinen, että selkä on terve, mutta toisaalta kaipaisi jonkinlaista syytä siihen, miksi Hugo on niin kovin tahmea. Eihän se voi olla niin, että 4,5-vuotias koira vain on niin tylsistynyt, ettei yhtäkkiä enää jaksa edetä lenkeillä! Kotiin tultuani havaitsin kyllä senkin, että Hugo nuokkui eli voisikohan olla, että eilisillan rauhoituskin vielä vähän painaa päälle - näin tahmeaa meno ei nimittäin ole aiemmin ollut! Toisekseen aloin pohtia jälleen sitä kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuutta... Eilen eläinlääkäri kehotti mittauttamaan veriarvot uudestaan jo heti alkuvuodesta (suunniteltua aiemmin siis), jotta selviää, josko ne olisivat laskeneet ja siis syynä tahmeuteen. Kovasti siis toivon, että a) oireilut ja tahmeus häviäisivät itsestään (jos Hugo kärsii kaamosmasennuksesta?!?!) tai b) syyksi selviäsi jokin hoidettavissa oleva vaiva, kuten esimerkiksi se kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen kuitenkin saisi lääkkeillä aisoihin ja Hugo voisi elellä normaalia elämää sairaudesta huolimatta! Ja lääkityksen myötä tosiaan sitten todennäköisesti tulisi lisää voimaa ja energiaa koiraan.

Treenailujen osalta Hugo sai kuitenkin eläinlääkäriltä täysin vihreää valoa eli rakenteellisesti kaikki kunnossa ja treenit jatkukoon, kun kerran Hugo sitä niin mielellään tekee! Tokihan on otettava huomioon, että sairausloma on verottanut lihaskuntoa ja voimia eli tosiaan palaillaan treenien pariin kevennetysti. Lisäksi jatketaan vesijuoksumattotreenejä ja ostin myös isomman 60 cm halkaisijan omaavan tasapainotyynyn, jotta voidaan jatkaa myös jumppailuja (edellinen tasapainotyyny osoittautui turhankin kiikkeräksi ja haastavaksi kapistukseksi).  Ihan huippua, että nyt tiedän Hugon selässä olevan kaikki kunnossa! Voidaan siis jatkaa elämää ilman, että jokaisesta oudosta pienestä jutusta täytyisi olla epäilemässä, että josko siellä sittenkin on jotain vialla. Mielenrauhan vuoksi siis kuvaaminen ehdottomasti kannatti ja nyt täytyy vain pitää kovasti peukkuja, että tahmeudelle ja voimattomuudelle löytyy joku "simppeli" syy :) Ja onneksi Hugo vaikuttaa kaikkiaan kuitenkin hyväntuuliselta ja katse on iloinen. Ja iloa ja menoa löytyy vaikka millä mitalla leikkiessä, treeneissä ja myös vapaana liikkuessa.

Jipin osalta kuulumiset ovat nyt lyhyemmät, kun en ehdi pidempään päivitellä tässä. Jipin osalta pääuutiset onkin kerrottavissa kuvin:

Eli typy on ollut varsin puuhakas pakkaus :) On ollut yleisestikin havaittavissa, että sellaiset "pentu-unet" ovat nyt vähentyneet selvästi eli energiaa tuntuu riittävän!