Iloista Wappua!

Hugon kanssa lakki päässä poseeraamista treenattiin jo viime vuonna, mutta Jipille kokemus oli uusi ja outo. Siispä tuon parempaa kuvaa ei nyt saatu :) Yritin myös yhteiskuvaa, mutta se oli täysin toivotonta, kun aina jommankumman myssy ehti pudota... Joka tapauksessa näiden kuvien kera toivotamme kaikille lukijoille Iloista Wappua!

Haahuilusta huolimatta RTK1

Oltiin eilen Hugon kanssa Salossa rally-tokokisoissa, joissa tuomarina oli Heikki Palosaari. Aiemmissa rally-kisoissa ei ole jännittänyt mitenkään häiritsevän paljon, mutta eilen kyllä jännitti. En tiedä johtuiko sitten siitä, että edelliset kisat ovat menneet hyvin ja siksi kenties nyt oli itsellä ennakko-odotuksia tämänkin kisan sujumisen suhteen... Ja tietysti myös se mahdollinen koulari ehkä siinti mielessä luoden jännitystä. Yleensä Hugo on suoritusvuoroa odottaessa käynyt jopa aavistuksen kierroksilla, mutta nyt se oli liioitellun rauhallinen. Ja sama meno jatkui sitten suorituksen ajankin.  Kontakti rakoili ja pahasti, jouduin tsemppaamaan Hugoa, jotta se pysyi mukana liikkeissä ja parilla kyltillä nuuski kylttiä ohimennen. Kontaktiahan rallyssa ei vaadita, joten siitä ei tullut virheitä, mutta neljällä kyltillä tuli pistevähennyksiä kontrollin puutteesta (haahuili) ja/tai hihnan kiristymisestä (johtui kyltin haistelusta). Kokonaisuutena siis ihan ok rata, mutta itselle jäi kyllä vähän huono maku radasta, kun olisihan me parempaakin pystytty. Lopputuloksena kuitenkin 94 pistettä ja koulari eli Hugo on nyt RTK1 Joyhill Xtreme Game :)

Vaikkei suoritus ollut eilen osaamisemme tasolla, niin ei voi kyllä millään syyttää Hugoa! Se on aina reagoinut minun jännittämiseeni ja niin nytkin. Se oli hämillään ja paineistui minun jännittämisestä, minkä vuoksi se oli selvästi alavireinen. Onneksi jännittämiseni varmasti kisakokemuksen myötä hellittää ja toisaalta pitäisi oppia ajattelemaan kisaamista enemmän treenitilanteena. Ja varmasti helpottaa myös se, että nyt kesäkaudella ollaan rally-tokon treeniryhmässä, kun tähän astihan ei olla ikinä ohjatusti treenattu. Tulee siis vähän enemmän rutiinia ja toisaalta tulee treenattua niin, että tehdään ratoja kylttien kera. Kylttejähän meillä ei kotitreeneissä tietysti ole eli Hugo ei ole tottunut siihen, että keskellä rataa sojottaa isoja kylttejä. Lisäksi minun pitäisi jatkossa oppis innostamaan Hugoa esim. leikittämällä, jos huomaan, että se kisavuoroa odotellessa reagoi jännitykseeni. Eilenkin varmasti olisin voinut sen oloa helpottaa edes yrittämällä peitellä sitä faktaa, että minua jännitti.

Paljon on siis vielä opittavaa, mutta ihan hienostihan meidän rally-toko"ura" on lähtenyt käyntiin! Nyt siis vain treenejä ja itselle vähän varmuutta tekemisiin, niin eiköhän me loppukesästä sitten päästä korkkaamaan avoin luokka :) Minun pitäisi muistaa se, että rally-toko ON HAUSKAA! Se on hauskaa myös Hugon mielestä ja minä en saa tappaa Hugon intoa jännittämällä ihan turhaan :)

Kevään sivutuote

Niinpä niin. Ihanaa, että ulkona on alkanut vihdoin jopa näyttää keväältä - lämpötila ei vielä ole huikean korkea, mutta alkaa vihdoin vihertämään! Tässä on kuitenkin omat haittansakin, sillä muilta kuulemani mukaan kyyt ovat heränneet, kimalaisia pörrää (näissä ei sikäli mitään vikaa, kun ovat sen verran lempeitä kavereita, mutta aavistuksen luo haasteita, kun Jippi yrittää niitä louskautella suuhunsa aina sellaisen huomatessaan....) ja punkit ovat ilmestyneet.

Tänä vuonna päädyin ensimmäistä kertaa kokeilemaan koirille punkkeja vastaan Bravecto-tabletteja. Ne eivät karkoita punkkeja, mutta tappavat ne 12 tunnin sisällä punkin kiinnittymisestä. Tässä idea on se, että punkin mahdollisesti kantama borrelia-bakteeri ei vielä ko. ajassa ehdi siirtyä koiraan ja näin ollen lääke suojaa kyseiseltä tartunnalta. Tämä lääke ei kuitenkaan tosiaan karkota punkkeja, minkä olen nyt saanut ihan käytännössäkin havaita... Viime viikonlopun metsälenkkien jäljiltä Hugon naamalta bongasin parin päivän aikana neljä punkki kävelemästä (eivät siis ehtineet vielä kiinnittyä) ja Jipistä löytyi rinnasta yksi kiinnittynyt punkki. Tähän lääke oli selvästi tepsinyt, sillä se oli kuollut ja oli jo itsekin irtoamassa. Nyt alkoi vain mietityttämään, että jos tämä kesä on todella näin punkkirikas, niin pitäisiköhän sittenkin käyttää jotain karkottavaa ainetta...? Nyt muutamaan päivään ei punkkeja ole taas ollut, joten jäänen seuraamaan tilannetta, mutta mietin kyllä, että voisin joka tapauksessa antaa koirille nyt taas valkosipulia ruoan mukana. Valkosipulin punkkeja karkottavasta tehosta on kovin ristiriitaisia tietoja, mutta Hugolla olen joskus aiemmin käyttänyt valkosipulia, eikä ainakaan punkkeja liiemmin näkynyt kyseisenä kesänä... Tosin en mene vannomaan oliko kyseessä juuri se valkosipuli vai oliko punkkeja mahdollisesti muutenkin vain niukasti liikkeellä. Muttei siitä riittävänä pieninä annoksina haittaakaan ole, joten taidan sitä kokeilla taas!

Plussan puolelle jäätiin

Edellisessä julkaisussa kirjoittelin, että yksi teksti odotteleen julkaisua ja tässä se nyt on - vähän viiveellä... Otsikko viittaa siihen, että treeneissä on oli viime viikolla sekä epäonnistuneita että onnistuneita suorituksia, mutta onneksi kuitenkin enemmän niitä hyviä treenejä :)

Tiistaina 14.4. Jippi oli treenaamassa Akatemialla ja treenattavana oli haastava kohta, jota tuli sitten treenattua piiiitkään palkan avulla, mutta hyvä niin! Treenissä oli sivuttaista irtoamista ja heti tämän jälkeen haltuunottoa, mikä yhdistelmänä oli vaikea. Parilla videolla hinkataan oikeastaan vain sitä yhtä kohtaa :D Todellisuudessa päästiin aavistuksen pidemmälle, mutta näitä pätkiä ei tullut videolle..

Keskiviikkona 15.4. oli sitten niiden epäonnistuneiden treenien vuoro. Oli kesäkauden ekat hakutreenit, kun nyt vihdoin alkaa olla metsät sulana. Jipille tehtiin treeniä, jossa itse pysyin keskilinjalla ja molemmin puolin keskilinjaa oli yksi liikkuva maalimies namien kera. Lähetin siis Jipin ensimmäiselle maalimiehelle ja sen löydettyään kutsuin sen takaisin keskilinjalle, jotta saisin lähetettyä sen toiselle maalimiehelle. Samalla kuitenkin ensimmäinen maalimies siirtyi uuteen piiloon ja Jippiä tuntui tämä jotenkin hämmentävän, kun juuri löydetty maalimies sitten mystisesti katosi jälleen. Jippi otti siis kovasti häiriötä tästä toisen puolen maalimiehestä ja teki monen monta kertaa lenkin sille ekan maalimiehen puolelle keskilinjaa, vaikka lähetin sitä toiselle puolelle. Helpotettiin treeniä lyhentämällä etäisyyttä, mutta siitäkin huolimatta Jippi mm. juoksi kirjaimellisesti maalimiehen yli huomaamatta maalimiestä. Maalimies jopa kerekesi päästämään kehuhuudon luultuaan Jipin vihdoin löytäneen hänet, muttei Jippi tällöinkään vielä reagoinut maalimieheen. Se siis selvästikään ei käyttänyt nenäänsä lainkaan, mikä oli hämmentävää, sillä yleensä nenänkäyttö on ollut Jipin vahvuuksia. Täytyy pohtia josko ensi kerralla kokeilisi vastaavaa treeniä, mutta niin, että maalimies palaa keskilinjalle aina Jipin löydettyä hänet ja lähtisi uuteen piiloon vasta, kun Jippi on työn touhussa toisella puolella. Jotain positiivista näissäkin treeneissä oli (sen lisäksi, että seura oli taas mitä parhainta - kuten aina meidän hakutreeneissä ;) ), sillä Jippi treenasi ekaa kertaa SPKL:n liivi päällä ja ruotsalainen kiintorulla kaulassa, eikä typy ottanut näistä minkäänlaista häiriötä, vaan posmotti eteenpäin yhtä kovaa kuin aina ennenkin. Tarkoitus on siis juurikin totuttaa siihen, että töitä voi tehdä, vaikka on ylimääräisiä härpäkkeitä päällä.

Torstaina 16.4. olikin sitten minun ja Jipin ensimmäiset ketteryystreenit (peko-treenien osa-alue). Jipin kanssa tehtiin ensin peltiputkea, joka ei ollut Jipille agilityputkiin tottuneena mikään ongelma. Toisena treeninä tehtiin liikkuvaa puusiltaa eli Jippi hyppäsi puupenkin näköiselle esteelle, jossa oli renkaat alla niin, että silta pääsi liikkumaan jonkin verran. Liikkumista vielä vähän rajoitettiin eli tarkoitus on totuttaa alustan alta pakenemiseen vähitellen. Jippi teki tätä hyvin eli ei ainakaan mitenkään silmiinpistävästi näyttänyt häiriintyvät pienestä alustan liikkumisesta. Kolmantena esteenä tehtiin keinua, mikä ei sekään ollut ongelma, sillä ollaan agilitytreeneissä totuteltu keinun pamautukseen, vaikkei kokonaista keinua ollakaan aiemmin tehty. Haasteeksi tässä muodostuu mahdollisesti se, että kettiksessä keinu pitäisi suorittaa rauhallisesti ja koiran tulee pysähtyä heti keinun notkahdettua, kun taas agilityssa halutaan toki nopea suoritus ja koiran pysähtyminen vasta 2on2offiin. Noh, tämäkään ei varmaan muodostu ongelmaksi, kun aion kuitenkin käyttää eri käskysanoja ja lisäksi toki ympäristö on erilainen eli koira oppii varmasti erottamaan tilanteet toisistaan. Viimeisenä treeninä tehtiin sitten vielä tikkaita. Esteessä on siis vaakatasossa tikaspuut, jotka on noin metrin (oma arvioni - en tiedä todellista korkeutta) korkeudessa maasta. Koiran tulee kulkea tikkaat alusta loppuun askeltaen hallitusti tikaspuille. Tämä oli Jipille selvästi haastavin este. Etuosa kyllä löysi helposti tikaspuilla eteenpäin, mutta takaosa ei meinannut oikein löytää puita ja sen vuoksi takajalkojen siirtäminen oli Jipin mielestä tosi jännää. Ekalla kerralla takajalkoja siirrettiin tikkailla eteenpäin ja tokalla kerralla sitten Jippi jo muutaman askelluksen otti ihan oma-aloitteisesti ilman apuja. Ehkä ensi kerralla sitten on jo vielä asteen varmempaa menoa :)

Illalla oli Hugon vuoro treenata agia Niinun opissa. Oli kaikkiaan hyvät treenit ja Hugo oli tosi hyvässä treenimoodissa. Oli innostunut ja teki hyvällä draivilla, muttei louskuttanut turhia, eikä käynyt ns. ylikierroksilla. Oli ilahduttavaa, että alun keppien hakeminen sujui Hugolta hyvin, vaikka takaaleikkasin kepeille (takaaleikkaukset avokulmasta lähestyessä ovat olleet kaikkein haastavimpia!). Minun piti vain antaa riittävästi tilaa Hugolle ja luottaa siihen, että se osaa hakea kepit oikein. Hypylle 10 tehtiin poispäinkäännös ja siinä alkuun yritin jostain syystä ohjata Hugon esteelle vastakädellä. Lisäksi olin liian lähellä estettä itse. Sain siis neuvoksi lähettää koira hypylle oikealla kädellä (vastakäden ohjauksiahan yleensä tehdään haltuunotoissa, ja on siksi tässä sekoittavaa) ajatellen ohjauksen olevan takaaleikkaus. Ja sehän toimi! Pystyin myös vaikuttamaan tosi paljon Hugon hyppylinjaan omalla sijainnillani ja sain ponnistuspaikan siirrettyä aavistuksen kauemmaksi hypystä (Hugohan tyypillisesti ajautuu takaakierroissa liian lähelle hyppyä). Saatiin heti ekalla yrityksellä juoksu-A onnistumaan hyvin, joten päätin, että sitä ei enää tehdä, vaan ollaan tyytyväisiä onnistumiseen. Seuraava takkuaminen tuli hypyllä 19. Ajauduin hypylle lähettäessä aivan liikaa keppejä kohti, jolloin Hugo valui kerta toisensa jälkeen ohi kepeistä. Kunhan maltoin rytmittää menoa hypyllä 19 ja odottaa rauhassa jättäen taas Hugolle kepeille suoritusrauha, niin se haki kepit hienosti ilman, että olin sähläämässä välissä :D Tiesin keppien lopetuksen olevan Hugolle haastava, koska kepit loppui melkein seinään ja ohjaajan liike lähti niin voimakkaasti pois päin. Niinpä otin suosiolla etupalkan käyttöön ja kun pallo oli maassa odottamassa, niin Hugo malttoikin tosi hienosti pujotella loppuun asti välittämättä minun taakse jäämisestä tai lähestyvästä seinästä. Loppuun tehtiin ihan vain suora 23-25, jonka lopussa Niinu oli etupalkkaamassa. Jäi hyvä mieli siis sekä koiralle että ohjaajalle :)

Sunnuntaina treenasin Hugon kanssa esine-etsintää taas sellaisella helpotetulla treenillä kuitenkin niin, että tällä kertaa tallattu kaistale oli jo vähän leveämpi (ehkäpä 10 metriä). Eka esine 20 metrissä, toinen noin 28 metrissä, kolmas noin 35 metrissä ja vika vähän yli 40 metrissä. Kolme ekaa esinettä Hugo haki tosi hyvällä draivilla keskittyen tekemiseen hyvin. Kakkos- ja kolmosesineen lähetyksen yhteydessä Hugo pysähtyi tsekkaamaan ekan esineen paikan uudestaan, mutta lähti sitten hyvällä temmolla jatkamaan eteenpäin tarkistettuaan, ettei ykkösesineen kohdalta löytynyt oikeasti enää toista. Neljännen esineen etsinnässä Hugo eteni hyvin kolmosesineen paikan kohdille, mutta siitä eteenpäin lähteminen takkusi. Hugolla meinasi vähän usko loppua siihen, että sieltä vielä oikeasti oli löydettävissä esine, ja niinpä tein viimeisen lähetyksen niin, että menin "ruutuun" noin kymmenen metrin verran Hugon mukana ja lähetin vasta siitä Hugon etsimään. Tällöin etenikin sitten hyvin ihan vikalle esineelle asti ja sai toki suuret kehut ja palkaksi leikit.

Jipin kanssa sen sijaan treenasin 2x2-keppejä kotipihalla. Tehtiin yhä yhdellä keppiportilla, mutta niin, että portti oli jo melkein täysin suorassa linjassa. Suuresta vauhdista (pitkä lähetysetäisyys) tulee vielä helposti ohijuoksuja etenkin umpikulmasta lähettäessä, mutta kun matkaa vähän vähensi ja tämän myötä lähestymisvauhti oli maltillisempi, niin Jippi löysi hyvin kepeille. Selvästi varmemmin etsi kepeille kuin edellisellä kerralla, jolloin vielä ei pystytty tekemään suorassa linjassa olevaa porttia. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä toinen portti perään - ensin toki ihan "avoimena" porttina ja sitten vähitellen sitäkin suoristetaan.

Jipin kanssa tuli myös tokoiltua ja kaiken kaikkiaan on ollut hienoa huomata, että luoksetulon paikan kanssa ei ole enää ollut ongelmia nyt, kun vaihdoin käskyn ja aloitin naksuttimen kera alusta. Pystyttiin edetä jopa aika nopeasti ja tosiaan nyt tehdään ilman apuja jo ihan kunnon luoksareita, eikä ole tullut nyt (koputetaan puuta....) vastaan kertoja, jolloin Jippi yrittäisi tarjota loppuun suoraan perusasentoon tulemista. Seuraamiseen saatiin treenikaverilta vinkki, kun kyselin, että miten saisin Jipin lopettamaan päällä jalkaani nojaaminen seuraamisessa. Nyt ollaan tehty sitten vaihtelevasti normaalia seuraamista ja sellaista, jossa minulla on palkka vasemmassa kädessä ja pidän palkkaa koiran pään vasemmalla puolella seurauttaessa. Tällaista samanlaistahan tehtiin myös perusasennon kontaktia hioessa, mutta tuntuu toimivan tässäkin!

Voihan tylsyys

Viime viikon treeneistä kertova blogiteksti odottaa julkaisuaan, kun en ole saanut videoita ja kuvia ladattua koneelle. Se siis tulee pienellä viiveellä.

Nyt kuitenkin täytyi tulla kirjoittamaan aiheesta koiran tylsistyminen työpäivien aikana. Päätin nimittäin piiiiiitkästä aikaa tänään videoida Jipin touhuja tänään työpäiväni aikana. En ole pitkään aikaan tätä tehnyt, lähinnä siksi, koska tiedän sen, ettei koirut pidä meteliä päivän aikana (aiemmat videoinnit osoittivat tämän ja lisäksi eläkeläisnaapurilta on tullut kuultua kommentteja siitä, että koiramme ovat ihmeen hiljaisia yksin kotona ollessaan :D ). Tämän päivän videotallenne vahvisti sen, että hiljaa ne tosiaan ovat. Kuitenkin vähän hämmästelin sitä, että Jippi touhuaa yllättävänkin paljon päivän aikana (tänään yksinoloa sitä oli sitä paitsi vain viitisen tuntia, kun Markus tuli kotiin jo aikaisemmin). Ensimmäiset kaksi tuntia nimittäin Jippi puuhasi kaikenlaista. Ensin se söi sille jätetyn dentastixin, luun ja maitotölkkiin kätketyt namit. Tämän jälkeen se jatkoi matkotölkin silppuamista, vaikkei nameista ollut enää tietoakaan. Seuraavaksi se vaihtoi kaluamaan portin säätömuttereita (Jippi siis viettää päivät edelleen portilla rajatussa tilassa juurikin siksi, ettei tämä "puuhastelu" kohdistuisi koko kämppään) ja kantoi sitten maitotölkin rippeitä ympäriinsä ja jatkoi niiden silppuamista. Tämän jälkeen se sitten keksi tehdä reiän petiinsä (erehdyin ostamaan sille pedin viikonloppuna luullen sen olevan jo tuhoamisvimmansa ylittänyt....) ja levitti täytettä ympäriinsä. Tämän jälkeen se oli tyytyväinen ja ylimääräiset energiat oli kulutettu, joten se kävi nukkumaan. Ja sitten se nukkuikin siihen saakka, kunnes Markus tuli kotiin.

Missään vaiheessa se ei näyttänyt minuEn silmääni stressaantuneelta eli ei päästänyt ääniä, ei läähätellyt hermostuneena, eikä kytännyt ovelle päin. Se yksinkertaisesti näytti siltä, että sillä oli energiaa ja se tahtoi touhuta jotain. Nyt sitten pohdin, että mitä sallittua tekemistä voisin sille keksiä päiviksi, ettei sen tarvitsisi puuhata kaikkea kiellettyä.... Luita ei viitsisi jättää enempää, koska se kyllä myös sitten syö ne kaikki. Leluja voin jättää, mutta vain sellaisia, jotka ovat kumisia, koska Jippi tuhoaa kaikki pehmolelut yms. Yleensä sillä on kaluamista varten kumirengas ja siitä se tykkääkin, muttei yleensä kyllä kelpuuta sitä, jos jotain hauskempaakin on tarjolla.

 Onko teillä jotain hyviä ideoita siitä, että minkälaista turvallista puuhasteltavaa koiralle voisi päiviksi jättää?

EDIT: Julkaisin linkin tähän blogitekstiin fb:ssä ja siellä tulikin aiheesta hyvää keskustelua. Nyt siis testissä on sellainen, että yksinolosta nimenomaan tehdään tylsää, jotta typynen oppisi tyytymään nukkumiseen ollessa yksin sen sijaan, että se puuhasteltavaa puuhastelee kaikilla sille jätetyillä virikkeillä. Se siis saa purtavaksi luun ja dentastixin, muttei mitään revittävää, kuten maitotölkkiä, koska repiminen vain turhaan kiihdyttää. Täytyy seurailla, kuinka lähtee sujumaan :)

Täsmätreenejä

Viime tiistaina 7.4. Jipin kanssa oltiin taas Akatemialla treeneissä ja kouluttajana Juhaa tuurasi Sanni Husso. Oli hyvät treenit ja tas tuli todettua, että kyllä se Jippi on vain oppinut jo kaikenlaista. Hienosti typy irtosi putkiin ja kouluttajakin sanoi, että sillä on ikäisekseen jo melko hyvä radanlukutaito. Kuitenkin treeneihin mahtui myös pätkiä, jotka olivat nimenomaan minulle ihan älyttömän vaikeita, enkä meinannut onnistua sitten millään. Ja nämä olivat taaskin kohtia, joissa oli takaakierto-päällejuoksu tai takaakierto-persjättö. Itse jään hirveästi varmistelemaan sitä takaakiertohyoyn ohjausta ja olin kerta toisensa jälkeen kamalan myöhässä.

Tehtiin alkuun pätkää 5-9 ja tässä kutosen päällejuoksu sujui hyvin, koska siinä uskalsin olla rohkeasti edellä ja olin selvästi poissa koiran tieltä hypyn jälkeen. Seiskan takaakiertokin sujui hyvin, koska siihen yhdistyi valssi ja oma liike "auttaa" koiran yli hypystä. Tämän jälkeen tehtiin pätkää 11-16. Tässä tehtiin hypylle 12 pakkovalssi ja sitten hiottiin hetki putkiin 14 ja 15 lähetyksiä niin, että lähetin rohkeammin kauempaa. Ja hienosti Jippi irtosi putkiin eli ihan turhaan alkuun ryntäsin sitä auttamaan putkille. Vikana pätkänä tehtiin 20-25 ja tässä tulikin sitten ne haasteet vastaan. Hypyn 20 takaakierto-päällejuoksu oli minulta tosi tökerö, sillä sorruin pakittelemaan hypllä ikään kuin vetäen koiran yli hypystä, sillä Jippi vielä kovin helposti tuollaisissa kohdissa jättää hypyn hyppäämättä ja lähtee minun liikkeeseeni mukaan kiertäen koko hypyn takaa. Sama juttu meinasi käydä hypyllä 22, mutta Sanni tuli sitten auttamaan seisoen kuvasta katsoen alemman siivekkeen vasemmalla puolella estäen Jipin ajautumisen esteen ohi. Näin sain rohkeutta tehdä persjätön aiemmin ja tuli hyviäkin suorituksia. Hyvä treenit kaiken kaikkiaan, mutta tuli kyllä todettua, että päällejuoksut tarvitsevat nyt kovasti vahvistamista ihan yksittäisenä ohjauksena. Mehän ollaan niitä tehty oikeastaan vain ratatreenin osana eli se on sen verran haastava juttu meille molemmille, että täytyy tehdä sen kanssa ihan täsmätreeniä palkka-avun kera.

Keskiviikkona 8.4. oltiin Jipin kanssa meidän molempien ensimmäisissä rauniotreeneissä. Peko-ryhmän kanssa aloitettiin siis kesäkausi eli tästä eteenpäin meillä on joka toinen viikko rauniotreenit ja joka toinen viikko hakutreenit. Lisäksi viikko-ohjelmaan tulee nyt mukaan joka toinen viikko tottelevaisuus- ja ketteryystreenit. Raunioilla Jipille laitettin kolme maalimiestä piiloihin. Se etsi taas keskittyneesti, eikä ollut uudesta paikasta moksiskaan. Kivikasoissa ja autonrengaspinoissa Jippi kiipeili reippaasti, samoin kuin syöksyi innokkaasti kaadettuun roskikseen, josta löytyikin maalimies. Kiikkerät vanerilevyt sen sijaan oli vähän jänniä alustoja, mutta tekee kyllä Jipille hyvää päästä kaikenlaisiin alustoihin totuttelemaan työn lomassa. Hienoa oli kuitenkin nähdä, että vähän jännistä alustoista huolimatta Jippi jatkaa työntekoa hyvällä draivilla eli ei mene lukkoon, vaikka onkin outoja pintoja. Rauniotreenien päätteeksi tehtiin vielä ammuntaharjoitukset eli koirille ammuttiin yhteensä kuusi laukausta starttipistoolilla. Vähän jännitti, miten Jippi näihin reagoi. Sehän ei lähtökohtaisesti ole jännittänyt yhtään mitään ääniä, mutta uutenavuotenahan harmittavasti lenkillä ollessa yhtäkkiä raketteja ammuttiin sarjassa taivaalle ihan meidän vierestä, mitä Jippi (kuten minäkin) selvästi pelästyi. Siedätin Jippiä kyllä sitten rakettienkin ääneen Hui kauhistus -cd:n avulla, eikä se enää sittemmin niihinkään ääniin reagoinut, mutta siltikin pohdin, että onkohan tästä jäänyt jonkinlaista ääniarkuutta... Olin kuitenkin valtavan huojentunut, sillä laukaukset eivät saaneet minkäänlaisia pelkoreaktioita aikaan, vaan Jippi pysyi rauhallisesti vieressäni seisomassa ja korvat vain vähän kääntyivät kohti pamauksia. Oltiin tällä kertaa vielä ehkäpä noin kolmenkymmenen metrin päässä ampujasta, mutta ensi kerralla uskaltaudutaan varmasti jo vähän lähemmäksi.

10.4. oltiin Hugon kanssa I-HAH:n jatko/ratavalmiit-ryhmän treenissä, joissa oli kiva melko yksinkertainen rata ohjelmassa. Kouluttajalla oli rataan vaikeampikin variaatio olemassa ja kysyikin halutaanko tehdä sitä, mutta halusin nyt Hugon kanssa nimenomaan tehdä simppeliä treeniä, koska tavoitteena on itseluottamuksen nosto molemmille :) Hugo oli mukavan vauhdikas ja irtosikin esteille kivasti, kunhan taas vain rohkeasti lähetin sitä hypyille. Alkaa tuntua siltä, että kohta voisi taas kokeilla kisaamistakin Hugon kanssa. Tosin vielä haasteena on kontaktit... Perjantain radalla oli puomi ja tuli huomattua, että päätökseni siirtyä tekemään 4on-kontakteja on ehkäpä sittenkin huono. Hugo nimittäin on alkanut nyt loikkia puomin kontaktin yli. Niinpä palattiin nyt takaisin 2o2offiin, mutta tehdään paljon palkattuja suorituksia. A:lla tuli pari hyvää suoritusta, mutta kerran sitten yliloikka - kuitenkin kokonaisuuteen olin tyytyväinen, sillä A:lle tultiin pitkän suoran kautta eli vaihtua oli paljon ja itselläni oli kyllä täysi juoksu päällä eli liikehäiriötä oli runsaasti mukana.

Lauantaina 11.4. oltiin Jipin kanssa aamulla pentutreeneissä. Valitsin ohjaustekniikkatreeniksi meille takaakierto-saksalaisen - jostain kumman syystä ;) Kokeilin monta kertaa ja palkka-avun kera, mutta jouduin aina jäämään varmistelemaan päällejuoksua, jotta sain Jipin yli hypystä. Jos puolestani tein saksalaisen ennakoivasti niin kuin se pitäisi pystyä tekemään, Jippi ei lukinnut hyppyä, vaan juoksi suoraan liikkeeseeni mukaan hyppäämättä hyppyä. En kuitenkaan halua lähteä opettamaan mitää ohjausta yliavustaen tai itse varmistellen, vaan haluaisin, että alusta asti oma tekeminen on sellaista kuin sen lopultakin haluaisin olevan ja apuina käytetään ohjauksen muuttamisen sijaan palkka-apua tai jopa fyysisiä esteitä. Niinpä treenikaveri tuli seisomaan siivekkeen eteen estämään hypystä ohi juoksemista ja näin saatiin monta hyvää suoritusta, joissa itse lähdin rohkeasti tekemään saksalaista ja Jippi silti lukitsi hypyn. Täytyy siis nyt saada reilusti toistoja näin avustetusti (joko ihminen seisomassa siivekkeen vieressä tai sitten esimerkiksi verkko edessä) ja lisäksi tehdä ihan takaakierto-päällejuoksuohjauksia palkan kera, jotta Jippi oppii yhä paremmin lukemaan sen päällejuoksuohjauksen.

Toisena treeninä Jipin kanssa tehtiin puomin kontaktia niin, että nostettiin alasmeno pöydän päälle. Sivusta lähettäessä Jippi teki hyviä kontakteja, mutta kun lähdettiin tekemään koko alasmenoa pöydältä, Jippi jäi kerta toisensa jälkeen kaikki neljä tassua kontaktille. Näissä odotin, kunnes se lopulta tarjosi 2on2offin ja siitä palkkaus. Muutaman epävarman suorituksen jälkeen tuli havaittua, että jäin itse todella taakse kontaktilla ja tämä kenties vielä on iso häiriö Jipille. Kun liikuin kontaktilla lähemmäs alastuloa, enkä jäänyt monen metrin päähän taakse, Jippikin tuli reippaammin 2on2offiin. Näitä täytyy nyt vahvistaa paljon ja nimenomaan varioida runsaasti omaa sijaintia, jotta se tottuu sekä ohjaajan edistämiseen että taaksejääntiin.

Eilen illalla mentiin vielä Hugon kanssa vapaatreenaamaan. Tehtiin rallausrataa, jossa oli isolla kehällä A, putki, hyppy, puomi, hyppy, hyppy. Puomille tuli hienoja 2on2off-kontakteja, joista vaihtelevasti joko vapautuin reippaasti tai sitten palkkasin kontaktille. Hugo teki näitä kontakteja ilman kauhean suurta empimistä eli vaikutti hyvältä! A:lle sen sijaan tuli monta outoa suoritusta. Varsinaisia yliloikkia ei tullut montaa, mutta usealla kerralla harjan ylittävä laukka osui tosi ylös, jolloin alastulolle tehty laukkakin jäi ihan kontaktipinnan yläosaan tai jopa ei osunut kontaktipinnalle. Katseltuani A-suoritusta sitten tarkemmin huomasinkin, että ongelmana näytti olevan ennemminkin ylösmeno. Hugon laukka ei ylösmenolla jotenkin johtanut riittävän ylös, jolloin tosiaan harjan ylittävä laukka oli vaivalloinen ja laskeutui väärään paikkaan. Meidän seuralle on tulossa uusi A-este, koska tämän A:n kontaktipinta on alkanut joustaa liian paljon (jotain ilmeisesti rikkoontunut/murtunut, vaikka este sinänsä pysyy kyllä koossa ja on ihan käyttökelpoinen). Mietinkin sitten, että voiko olla, että aiempaa isompi joustavuus aiheuttaa sen, että Hugo ei saa askeliaan sopimaan kunnolla...? En tiedä onko näin, mutta ihan mielenkiintoista ainakin päästä kokeilemaan jossain vaiheessa A:lla, jonka kontaktit ovat ns. normaalisti joustavat.

Olen Hugon kanssa nyt alkanut keskittymään myös siihen, että treenatessa kierrokset pysyisivät sopivina. Sehän helposti suoritusten välillä ja siirtyessä lähtöön napsii minua vaatteista ja haukkuu nostattaen kierroksia. Olen antanut tämän jatkua vähän turhankin kauan, mutta nyt olen alkanut puuttumaan tähän. Haukkuminen vielä on ihan ok, mutta vaatteiden napsimisesta nyt passitan Hugon "pois"-käskyllä pois päin radalta. Kun se lopettaa napsimisen ja näyttää "nöyrtymisen merkkejä", niin palataan treenin pariin. Vapaatreenatessa jouduin pari kertaa komentamaan Hugon pois, ja todella nopeasti näin haluamani reaktion ja saatoin sitten rauhassa pyytää Hugon uudestaan lähtöön ja saatiin treeni aloitettua sopivassa mielentilassa. Uskonkin, että tämä tuottaa melko nopeasti tulosta.

Tänään aamulla suunnattiin Jipin kanssa Somerolle paimentamaan. Oltiinkin tällä kertaa ensimmäistä kertaa ulkona, kun koko talven ajanhan ollaan treenattu hallissa. Paimennettiin pyöröaitauksessa, mutta aitaus oli sen verran iso, että siellä mahtuikin jo tekemään ihan kunnolla töitä. Tänään molemmilla kierroksilla tehtiin treeniä, jossa lähetin Jipin hakukaarelle ja stoppasin sen tasapainoon "käy siihen"-käskyllä. Jipin mentyä maahan (totteli tätä hyvin!) tarkoitus oli käskeä Jippi kuljettamaan lampaita suoraan minua kohti minun liikkuen lampaiden edellä koko ajan "pois alta". Ongelmaksi muodostui alkuun käsky, sillä ei olla kuljetuksia juurikaan aiemmin tehty, eikä minulla ole valmiina käskyä, joka tarkoittaisi, että tule kohti maltillisesti kävellen/ravaten. Käytin alkuun "mennään"-käskyä, mutta koska käytän sitä myös hakukaarelle lähettäessä, niin nytkin Jippi lähti turhan vauhdikkaasti liikkeelle ja lähti helposti flänkkäämään. Päätin ottaa sen sijaan käyttöön "siitä"-käskyn, mutta tokikaan Jippi ei tätä vielä ymmärtänyt, joten alkuun jouduin vähän houkuttelemaan sitä liikkeelle ennen kuin se alkoi ymmärtämään ko. käskyä. Tokan kierroksen puoliväli oli aika lailla kaoottinen, sillä Laura-kasvattaja oli aitauksen viereisellä pellolla treenaamassa ja Jippi kovasti haahuili ihanan Lauran perään. Jouduttiinkin ottamaan Tuija-kouluttaja aitaukseen seisomaan sille reunalle, millä puolella Laura oli, jotta Jippi sai käskyn pysyä poissa siltä reunalta, jos se yritti lintasata työnteosta ja päästä Lauran perään. Tämä kuitenkin tepsi ja päästiin taas paimennuksen makuun. Kaikkiaan olin ihan hirmu tyytyväinen tämän päivän tekemisiin. Itse olin vieläkin aika hukassa ja sain kommentin siitä, että jätän helposti paineen päälle liiaksi. Täytyy siis muistaa, että annettuani kepin avulla esimerkiksi käskyn mennä kauemmaksi lampaista, niin kepin antama paine täytyy myös muistaa poistaa. Mutta tosiaan saatiin jo kivoja kuljetuksia aikaiseksi eli Jippi kuunteli pysäytyskäskyjä hyvin ja lähti kuljettamaan käskystä hillitysti. Tästä on hyvä jatkaa. Varmaan Jippi pystyisi jo paljon parempaankin tekemiseen, mikäli ohjaaja olisi osaavampi, mutta toivotaan, että Jippi kestää minun räpellystäni, sillä paimennus on kyllä tosi koukuttava laji ja haluan ehdottomasti oppia itsekin! Teoriassa moni juttu kuulostaa ihan helpohkolta, mutta sitten käytännössä liikkuvia osia onkin niin monta, etten pysy millään tehtävän tasalla :D Mutta eiköhän se tästä vähitellen... Onneksi Jippi antaa anteeksi minun ajoittaisen säheltämisen :)

Ohjattujen treenien lisäksi ollaan Hugon kanssa rally-tokoiltu ja Jipin kanssa tokoiltu. Hugon kanssa ollaan treenailtu AVOn liikkeitä eli perusasennosta täyskäännöksiä, perusasennosta sivuttaista askelta ja lisäksi liikettä, jossa koira seuraamisesta tekee pyörähdyksen ohjaajasta pois päin. Olin tämän ignoorannut täysin katsellessani avoimen kylttejä ja tuli ihan yllärinä, että siellä on tällainenkin mukana! Tämä on meille ihan vieras juttu eli aloitettiin nyt ihan alkeista käsiavulla tekemään tätä. Tämä on vielä tosi kankeaa ja vaatii voimakasta käsiapua eli tätä täytyy nyt treenailla vähän enemmän, kun on meille täysin uusi juttu. Perusasennosta tapahtuvat täyskäännökset tai askellukset ovat sen sijaan edenneet melko kivasti eli vaikka täpäkkyyttä vielä saisi tulla lisää, niin suoritukset ovat jo melko sujuvan tuntuisia. Lisäksi ollaan nyt alettu tehotreenailla myös peruuttamista, joka on Hugolle vieraampi juttu ja lisäksi tosi haastava, koska sen takapään käyttö on tosiaan aika olematonta. Suoralla peruutus on kuitenkin edennyt ja Hugo peruuttaa jo useita askeleita innokkaasti, jos se on edessäni peruuttamassa. Sen sijaan ei olla saatu tätä yhdistettyä vielä seuraamiseen eli Hugon ollessa vierelläni ja lähdetään tekemään peruutusta, se oikeastaan poikkeuksetta pakittaa istumaan. Treeniä treeniä....

Jipin kanssa tokossa on ollut nyt teemana etenkin luoksetulo, merkin kiertäminen ja kapulan pito. Luoksetulossahan ollaan jumituttu totaalisesti käsiapuun, sillä Jippi tekee hienoja luoksetuloasentoja, kun avustan edes vähän käsillä, mutta jos pidän kädet vartalon sivuilla, se tarjoaa oikeastaan poikkeuksetta suoraan perusasentoon tulemista. En tiedä mistä tämä johtuu, koska IKINÄ ei ole treenattu luoksaria suoraan perusasentoon, eikä siis tätä ole mitenkään vahvistettu. Joka tapauksessa onnistumisprosentti on niin häviävän pieni, että luoksarista oli tulossa kovaa vauhtia Jipin inhokkiliike. Niinpä päätin, että jotain täytyy muuttaa... Niinpä yksinkertaisesti päätin vaihtaa luoksetulokäskyä ja kaivoin naksuttimen esiin. Tein luokseuloja ihan vain parin askeleen päästä niin, että haettiin vain sitä oikeaa eteentuloasentoa. Avustin ihan alkuun hyvin lievästi käsin ja naksuttelin oikeista asennoista. Jos yhtään lähti yrittämään perusasentoon sanoin vain kevyesti "oho" ja yritettiin uudestaan tarvittaessa taas helpottaen (auttaen käsiavuin). Jokaisesta onnistumisesta naksautus merkiksi ja isot kehut. Ja uskomatonta kyllä, jo yhden treenisession aikana Jippi alkoi tarjota hyvää eteen tulemista ilman käsiapujakin, vaikka tosiaan ollaan kuukausitolkulla yritetty saada samaa aikaiseksi entisellä käskyllä. Ilmeisesti se entinen käsky oli liian monta kertaa johtanut epäonnistumiseen, joten Jippi ei enää yhtään tiennyt, mitä sillä käskyllä haettiin. Tarvittiin siis tilanteen nollausta ja homman aloittamista uudestaan :)

Kapulan pitoa ollaan myös treenailtu. Tämänkään kanssa ei ole oikein treenit edenneet, vaan jämähdettiin siihen, että Jippi otti kyllä kapulan halukkaasti suuhun, mutta piti sitä kauniisti korkeintaan sekuntin tai pari ja sen jälkeen se alkoi pureskelemaan kapulaa kovasti. Yritin saada merkattua oikeanlaista pitoa naksuttelemalla, mutta siltikään ei tuntunut homma lähtevän etenemään eli kestoa ei saatu pidemmäksi. Niinpä nyt päätin kokeilla pitoa ns. pakolla eli Jipin ottaessa kapulan suuhun, asetin kädet Jipin kuonon ylä- ja alapuolelle ihan kevyesti muistuttamaan, että suun piti pysyä rauhallisena. Näin tehtiin parilla treenikerralla muutamia toistoja kerrallaan ja nyt ollaan saatukin jo kasvatettua pidon kestoa useisiin sekunteihin ilman että käsiä enää tarvitaan "pitelemään" kuonoa.

Merkin kiertoa on tullut harjoiteltua aiemmin kierrättämällä Jippiä esim. tolppien ympäri harjoitellessa pysähdyksiä. Lukaisin kuitenkin nyt uudelleen elokuussa voimaan astuvat uudet toko-säännöt ja vasta nyt pistin merkille, että alokas-luokassa tulee olemaan liike, jossa koiran täytyy kiertää merkki ja palata ohjaajan luokse. Koska olisi toivottavaa, että liike suoritettaisiin vauhdikkaasti, päätin, etten treenaa enää pysäytyksiä merkin kiertämisen yhteydessä (ainakaan toistaiseksi), ettei Jippi ala ennakoimaan merkin jälkeen pysähtymistä. Niinpä nyt ollaan treenattu ihan vain sitä, että Jippi lähtee kiertämään tolppaa ilman vartaloapuja (aiemmin käytin aika voimakasta vartalo- ja käsiapua, koska en tiennyt tämän oikeasti olevan toko-liike...). Aloitettiin ihan parin metrin etäisyydellä ja kasvatettiin matkaa vähitellen noin kymmeneen metriin. Täytyy vielä saada lisää etäisyyttä hommaan ja lisäksi vaihtaa kierrättäväksi asiaksi tolpan sijaan merkkikartio, koska sellainen se tulee kokeessakin olemaan.

Kysymyshaaste

Sain haasteen Neljä paria Tassuja -blogin kirjoittajalta ja innolla otin sen vastaan :) Haasteen antaja on siis määrittänyt minulle 11 kysymystä, joihin tässä alla nyt vastaan. Tämän jälkeen minun tulee keksiä taas 11 uutta kysymystä ja haastaa taas edelleen bloggaajia vastaamaan näihin! Tässäpä siis meidän poppoon vastaukset:

1. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun?

Rotuja miettiessä oli heti sellainen fiilis, että paimenkoira sen olla pitää. Collieen olin ihastunut pikku tyttönä jo ulkomuodon vuoksi (kiitos Lassie-elokuvien :) ) ja vuosien myötä ottaessani lisää selvää rodusta se tuntui sopivalta koiralta ensimmäiseksi koiraksi. Juttelin useiden collie-kasvattajien kanssa mainiten juuri sen, että haluaisin koiran, joka soveltuu hyvin ensimmäiseksi koiraksi eli siis kokemattomalle koiran kouluttajalle, ja moni totesi collien olevan sopiva rotuvalinta.

Hugo on ollut innokas harrastuskaveri ja sen kanssa onkin ollut helppoa tutustua erilaisiin lajeihin. Kuitenkin olen nähnyt myös hyvin erilaisia rodun edustajia, joilla olen törmännyt arkuuteen (alustat/äänet) ja "puutteelliseen" hermorakenteeseen. Vaikka suuri osa collieista onkin tasapainoisia, hienoja koiria, joiden kanssa voi harrastaa vaikka sun mitä, niin silti jotenkin tuntui epävarmalta, että saisin yhtä hyvän harrastuskaverin toisesta colliesta. Ja toisaalta tuoreena koiraharrastajana teki mieli myös ihan mielenkiinnostakin kokeilla toista rotua.

Rotua miettiessä tiesin heti pysyväni paimenkoirissa. Kisakentillä on tullut ihailtua bordercollieita ja pakkohan se on myöntää, että parhaimmillaan ne on kyllä tosi upeita koiria. Kuitenkaan bortsu ei jotenkin tunnu "istuvan" minulle, joten tiesin kyllä varmasti, ettei bordercollie olisi toinen koirani. Kiinnostuin australianpaimenkoirasta nähtyäni varsin kivoja yksilöitä kisoissa ja treeneissä, ja niinpä aloin selvitellä lisää. Työlinjaiset australianpaimenkoirat tuntuivat omaavan juuri sellaisia ominaisuuksia, joita seuraavalta koiraltani halusinkin. Toivoin nimittäin suurta motivaatiota työskentelyyn, kestävyyttä, iloista ja avointa luonnetta, mutta kuitenkin myös kykyä relata. Tutustuttuani Wirneen-koiriin olinkin sitten jo vakuuttunut, että olin löytänyt sen mitä etsinkin :)

Molemmat koirani ovat jo nyt opettaneet minulle valtavasti ja koen myös sen, että minun oppimisen kannaltani on hienoa, että minulla on kaksi loppuen lopuksi aika erilaista koiraa. Saan siis olla onnellinen tästä kaksikosta ja ehdottomasti minulle on päätynyt juuri ne kaksi koiraa, jotka minulla kuuluukin olla :)

2. Jos sinun olisi aivan pakko vaihtaa rotua, mihin päätyisit?

Toivottavasti en tällaisen pakon edessä tule oikeasti koskaan olemaan, koska koen löytäneeni itselleni sopivan rodun :) Jos kuitenkin ihan pakko olisi vaihtaa, niin voi olla, että bordercollie sitten olisi se seuraava vaihtoehto.

3. Mikä on maximimäärä koiria yhdellä ihmisellä? Perustele.

Tämä mielestäni riippuu todella paljon käytettävissä olevasta ajasta, omasta innokkuudesta, taloustilanteesta ja  asumismuodosta. En siis osaa oikeastaan sanoa ehdotonta maksimia, mutta sellainen määrä koiria, että jokaiselle koiralle on myös omaa aikaa viikoittain. Itselläni uskon ehdottoman maksimin olevan kolme koiraa, koska haluan harrastaa koirieni kanssa ja useamman koiran kanssa treenaamiselle ei vain yksinkertaisesti riittäisi viikossa tunnit :)

4. Mikä on koirasi ällöttävin/omituisin tapa?

Hugon ehkäpä erikoisin tapa on aivastamiseen reagointi. Alkujaan se pelkäsi aivastamista niin, että jokainen aivastus sai sen haukkumaan, mutta se on vastaehdollistettu siihen, että aivastaminen merkitseekin namin saamista. Nykyään sillä alkaa kieli lipoa siis välittömästi ihmisen aivastaessa... Tämä tuo oman hankaluutensa, kun meidän taloudessa tuo isäntä on siitepölyallerginen ja aivastelu ei kesäaikaan ole mitenkään harvinaista... :D

Jippi on vielä sen verran nuori, ettei sille ole ehtinyt kehkeytyä kauheasti outoja tapoja. Yksi hauska tapa (ei niinkään omituinen, kun monet koirat taitaa tätä tehdä) on se, että Jippi kovin mielellään puikahtaa oven välistä mukaan vessakäynneille. Vessassa se ei suinkaan tyydy vain oleskelemaan, vaan olisi kovasti vaatimassa rapsutteluja.

5. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi? (seurapiirikuningatar, siisteysintoilija, pelle etc.)

Hugo olisi aavistuksen juro, eikä julkisesti turhia tunteitaan näyttäisi, mutta sitten kaikista rakkaimmilleen olisi hyvinkin lojaali ja heille paljastaisi myös herkemmän puolensa. Lisäksi Hugo harkitsisi aina huolellisesti ennen esimerkiksi kotitöihin ryhtymistä, että kannattaisikohan sitten kuitenkaan (kun ei siitä kuitenkaan makseta palkkaa), mutta tehdessään tekisi kaiken parhaiden kykyjensä mukaan :)

Jippi olisi ns. poikatyttö - pukeutuisi rennosti, ei meikkaisi, eikä välittäisi siitä, oliko hiukset ojennuksessa. Muut kuvaisivat Jippiä sanalla "tättähäärä", ja osaa energisyys ja yliyrittäminen jopa ärsyttäisi. Jippi olisi tekemisissään perfektionisti.

6. Mikä on hauskin ja/tai hyödyllisin temppu, minkä koirasi osaa?

En ole ihan kauheasti opettanut koirille tempppuja, vaan koirat osaavat lähinnä harrastuksiin liittyviä taitoja. Molempien osalta täytyy sanoa, että taidoista kaikkein hyödyllisin on varma luoksetulo, sillä se on kyllä auttanut monessa tilanteessa. Hugon hauskin taito/temppu on sen sijaan pusun antaminen. Se siis käskystä antaa pusun joko käskyn sanojalle tai sitten sanojan osoittamalle henkilölle. Tämän tempun avulla voi esimerkiksi yllättää nukkuvan henkilön märällä colliepusulla :)

Jipille ei ole treeneissä käytettyjen käskyjen lisäksi vielä opetettu oikeastaan mitään temppuja eli se ei esimerkiksi osaa antaa edes tassua. Temppuna aikeissa olisi kuitenkin opettaa jalkojeni ympärillä kahdeksikon kiertäminen, sillä tätä pystyisi hyödyntämään etenkin ennen agilitya lämmitellessä.

7. Voisitko ottaa rescue-koiran? Perustele.

Periaatteessa voisin kuvitella ottavani rescue-koiran, mutta todellisuudessa en usko, että minulle sellaista koskaan tulee. Lähinnä siksi, että haluan päästä tutustumaan ja vaikuttamaan koiraan ihan sen pentuajasta lähtien. Koen myös, että rescue-koiran kanssa voi olla tarpeen olla paljon minua kokeneempi koiraihminen.

8. Koirasi heikoin luonteenpiirre? Entä vahvin?

Hugon yksi heikko piirre on tietynlainen arkuus ja stressaavuus. Se arkailee etenkin uusia alustoja ja vähän vanhojakin, sillä esimerkiksi rappukäytävämme lattiaan ja portaisiin se ei ole täysin tottunut vielä näinkään monen vuoden jälkeen. Sen sijaan se ei ole esimerkiksi kovinkaa paukkuarka. Hugon vahvuuksia on yleinen rauhallisuus eli se ottaa todella iisisti silloin, kun ei ole tarkoituskaan tehdä mitään erityistä. Kuitenkin esimerkiksi treenatessa tai leikkiessä sen kierrokset saa helposti nousemaan eli sitä ei tarvitse houkutella yhdessä tekemiseen.

Jipin kanssa yhteistä taivalta on loppuen lopuksi takana vasta niin lyhyt pätkä, etten osaa täysin vielä tähän vastata. Toistaiseksi yksi "heikkous" on ollut turha puhiseminen ulkona nähdyille asioille (etenkin jos ilmaantuvat yllättäen). Aluksi luulin tämän olevan ihan vain Jipin jännittämistä, mutta nyttemmin olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä ei ole ehkäpä kuitenkaan pelkoa (ainakaan pelkästään), vaan enemmänkin vahtiviettiä ja terävyyttä. Jipin vahvin piirre on sitkeys, mikä tulee esiin etenkin treenatessa. Se on valmis aina antamaan kaikkensa (se on varsin miellyttämisenhaluinen) ja tekee aina asiat täysillä.

9. Paras muisto koirasi kanssa? (Mielestäni ihana kysymys, siksi laitan tämän eteenpäin.)

Tähän on ihan mahdotonta vastata, koska molempien koirien kanssa on kertynyt lukemattomia hienoja muistoja! Molempien kanssa parhaat muistot ovat oikeastaan ihan vain tavallisista arjen hetkistä, kuten kaikessa rauhassa tehdyiltä metsälenkeiltä järven rannalla täydellisessä kesäsäässä. Lisäksi tietysti erityisiä muistoja on myös molempien treeneistä, kun joku vaikea asia on vihdoin ja viimein saatu onnistumaan ja toki Hugon kanssa hienoja muistoja on myös kisakentiltä - eikä välttämättä vain sellaisista kisoista, joissa ollaan tuloslistan mukaan pärjätty hyvin, vaan enemmänkin sellaisista kisoista, joissa ollaan ylitetty itsemme :)

Hienoimpia muistoja koirien yhteisistä hetkistä ovat tilanteet, joissa olen huomannut koirien välien syventyneen. Niiden suhdehan ei ollut alusta alkaen täysin ruusunen (Hugo oli hyvinkin mustasukkainen ja stressasi alkuun kovasti pennun tulosta), joten esimerkiksi ensimmäinen leikkihetki oli kyllä mieleenpainuva hetki. Nyttemmin onneksi näitä leikkihetkiä saa jo seurata harva se päivä, mutta silloin taannoin se tuntui todella erityiseltä :)

Monia hienoja muistoja molempien koirien kanssa on vielä odotettavissa!

10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit koiraasi?

Hugo: Nallekarhu (Ei ehkä näytä tätä puolta vieraille ihmisille, mutta tutut varmasti voisivat tämän allekirjoittaa :) ).
Jippi: Jippii!! (Jipin suhtautuminen vähän kaikkeen :D )

11. Laita loppuun koirailuun liittyvä kuva, joka saa sinut hyvälle mielelle.

Laitan kuvat molemmista koirista. Nämä kuvat ovatkin jo blogissa olleet esillä, mutta laitan nyt uudestaan!

Tälle ilmeelle ei voi olla nauramatta :D

Hugo pallon kanssa saa hyvälle mielelle, koska tietää, että palloleikeissä Hugo on aina tooosi onnellinen :) 

Haaste lähtee eteenpäin seuraaviin osoitteisiin: Ilo ennen kaikkea, Olipa Kerran Priya, Here comes trouble, Trikkisirkus ja Katanan koiruudet.

Näille esitän siis seuraavat kysymykset:

1. Mitkä ovat harrastuslajeistasi omat suosikkisi ja miksi?
2. Entäpä haaveiletko pääseväsi kokeilemaan jotain uutta lajia? Jos kyllä, niin miksi juuri sitä?
3. Koirasi parhaat puolet ja suurimmat heikkoudet?
4. Sinun parhaat puolesi ja suurimmat heikkoutesi (liittyen siis koiramaailmaan eli vaikkapa koiramaiseen arkeen tai treenaamiseen)?
5. Jos saisit aloittaa nykyisen koirasi kanssa ihan alusta, niin onko jokin mekrittävä asia, jonka tekisit toisin (esim. jättäisiköt jonkin asian opettamatta, opettaisitko heti alkuun jonkin asian tai opettaisitko kenties jotain toisella tavoin?)
6. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun (tai näihin rotuihin)? (Tämä kysymys esitettiin minullekin ja törkeästi kopsasin sen :) )
7. Mikä tekee koirasi iloiseksi?
8. Onko koirassasi jokin piirre/ominaisuus/tapa, jonka haluaisit muuttaa?
9. Mitä ominaisuuksia koirissa eniten arvostat ja esimerkiksi mitkä ominaisuudet toivoisit seuraavasta koirastasi löytyvän?
10. Onnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, joka mielestäsi on erityisen hyvä otos koirastasi (tai sinusta yhdessä koirasi kanssa). Kuvassa koiran ei tarvitse välttämättä olla kauneimmillaan, vaan kuvasa tulisi olla Sitä Jotain!
11. Epäonnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, jossa koirasi on jostain syystä ns. epäedustava eli esimerkiksi hassu ilme tai outo tilanne.

Kevät toi mukanaan uuden nimen blogille!

Blogin nimeksi vaihtui nyt siis "Jellona & Vispilähäntä" :) Väsäsin myös simppelin bannerin, tuon enempään eivät omat taidot riitä, mutta siinä ehkä on kaikki oleellinen kuitenkin mukana!

Treeneistä kirjoittelen erikseen, mutta nyt pakko kyllä to täällä mainita, että Jipin lenkkeilykäytöksessä on tullut selvä askel eteenpäin. Haukkuminen muille koirille on ajan myötä vähentynyt ja on tämän eteen työtä tehtykin! Alkujaan epäilin haukkumisen/puhinan olevan jännittämistä, mutta vähitellen tuli sellainen fiilis, ettei se ainakaan pelkästään välttämättä ole sitä... Oli mitä oli, niin joka tapauksessa tosiaan turhat puhinat lenkillä on selvästi vähentymään päin ja koirista kuljetaan ohi pääosin jo mallikkaasti.

Haukkumisen/puhinan lisäksi iän myötä ilmeni myös vetämistä lenkeillä (tätähän ei pienenä pentuna vielä tehnyt, vaan veto kiihtyi vähitellen). Sen halusin saada ihan ehdottomasti kuriin ja nykyään onkin käytössä "takaisin"-käsky, jolla Jipin täytyy lakata vetämästä ja palata jalkani viereen ja ottaa kontaktia ennen kuin matka jatkuu. Hienosti tämä on alkanut toimia ja riittää yleensä parit muistuttelut, jonka jälkeen kuljetaankin jo sitten hihna löysällä. Toki Jipin innostuessa edelleen hihna kiristyy, mutta tällöinkin riittää muistutus asiasta. Edelleenkin haastavia ovat kaverikoirien kanssa hihnassa lenkkeilyt, sillä tällöin joudutaan muistuttelemaan löysällä hihnalla kulkemisesta tiheämmin. Edistystä tässäkin on kuitenkin havaittavissa, joten olen toiveikas :)

Rally-tottelevainen Hugo :)

Eilen oltiin siis Hugon toisissa rally-tokokisoissa ja tätä varten matkattiin päivällä Lempäälään matkaseuranamme äitini. Kisat olivat melkein tunnin myöhässä, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut, sillä eihän meillä mihinkään kiire ollut ja ehdittiinpä siinä katsella sitten AVO-luokan suorituksiakin. ALO:n rata oli mukavan tuntuinen ja ainoa, mikä vähän epäilytti, oli juosten suoritettava spiraali. Tuli nimittäin siinä ratapiirrosta katsellessa vasta sitten mieleen, että eipä olla Hugon kanssa IKINÄ tehty mitään muuta kuin suoraa seuraamista juosten. Kävin sitten parkkiksella tekemässä pätkän spiraalia juosten ja kun siinä ei tuntunut ongelmia olevan, niin saatoin rentoutua :)

Oltiin toka suorittava koirakko ALO-luokassa, joten päästiin heti rataantutustumisen jälkeen tositoimiin. Tein itse sen virheen, että menin lähtöpaikalle jo melkein heti edellisen koirakon poistuttua radalta. Tässä vaiheessahan en saa enää palkata koiraa, kun kerran olen jo rata-alueelle tullut, enkä saa enää poistua rata-alueelta. Ekan koirakon suorituksen arvioinnissa meni jonkin aikaa, joten jouduttiinkin siinä lähtöpaikalla sitten odottelemaan sen verran, että Hugo alkoi selvästi vähän turhautumaan. Sen vahvuuksia ei koskaan ole ollut malttaminen tuollaisissa tilanteissa.... Vapautin sen perusasennosta, mutta silti se haukahteli pari kertaa hämmentyneenä siitä, että mitä oltiin siellä oikein tekemässä. Onneksi kuitenkin sitten suorituksen alkaessa Hugo keskittyi saman tien täysillä suoritukseen ja haukkumiset sun muut jäivät pois. Suoritus itsessään meni hyvin ja olin radan jälkeen tyytyväinen. Olin erityisesti keskittynyt siihen, että pidän hihnan löysällä, sillä viimeksihän vähennykset tulivat juurikin hihnan kiristymisestä. Silloin tuomari mainitsikin, että hihnan kannattaisi olla pidempi, jottei tahattomia hihnavirheitä tulisi, ja tällä kertaa tosiaan olinkin ottanut pidemmän hihnan mukaan! Tiesin, että rata oli mennyt hyvin, mutta kyllä sain hämmentyä katsoessani pistesaldoa, sillä tuloksena oli täydet 100 pistettä ja lopulta 1. sija. Kotiin palattiin sitten kivojen palkintojen ja hyvän mielen kera :)

Tänään kävin koiruuksien kanssa pitkällä metsälenkillä ja oli kyllä taas kivaa :) Metsälenkit kaikessa rauhassa koirien kanssa on kyllä ihan parhautta! Alkulenkillä meno oli taas varsin riehakasta, kun oli pari päivää edellisestä vapaana lenkkeilystä ja selvästi oli leikki-intoa patoutuneena. Mutta kun oli alkuriekut riekuttu ja kepeistä taisteltu, niin koirat malttoivat vihdoin ravaillakin rennosti ja nuuskutella metsän hajuja. Tokihan sitten aina välillä taas otettiin uudet juoksukisailut keppien kera :)