Harmittava heinä

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa Haltialassa lenkillä ja sieltä kotiuduttua Jippi kakoi ja yökkäili kuitenkin tuloksetta. Oireet tuli puuskittain ja tuntui yltyvän syömisen tai juomisen yhteydessä. Juttelin silloin illalla vielä Laura-kasvattajan (joka on siis myös eläinlääkäri) kanssa ja epäilyksenä oli, että nielussa olisi jotain sinne kuulumatonta taikka haava. Oireilu rauhottui yöksi ja aamulla oireita ei ilmennyt, joten ajattelin, että mahdollinen roska tms., on varmaankin irronnut. Päivällä oireet kuitenkin palasivat ja kohtausten aikaan Jipin olo vaikutti sen verran epämukavalta, että soitin sitten uudestaan Lauralle ja sovittiin, että mennään sinne vastaanotolle päivän päätteeksi, niin nielu voidaan tarkistaa. Niinpä Jippi sai eilen illalla iltakännit, jotta nieluun pystyi kunnolla kurkistamaan. Ja syy oireiluille löytyikin, sillä Jipillä oli tarttunut nieluun heinänkorsi, joka oli sen verran jumissa nielurisan (ellen ole ihan väärässä!) takana, ettei olisi itsekseen ihan helpolla irronnut ja toisekseen oli jo aiheuttanut haavaumaa nieluun ja lisäksi kitalaki oli alkanut punoittaa kakomisen aiheuttamasta ärsytyksestä. Oli kyllä helpotus, että noinkin kurjille oireiluille löytyi näinkin helposti hoidettava syy!

Tänään Jippi onkin ollut jo ihan oma itsensä eli oireilut loppui kuin seinään ja energiaa tuntuu nyt taas riittävän, kun taas eilen se oli vähän väsähtäneen oloinen, kun varmaan ne kakomiskohtaukset vei voimia...

Käytiin tänään lenkkeilemässä koko porukan voimin Sotungissa ja nähtiin reissun aikana tällaisia:

Käärmeestä minun on pakko myöntää, etten osaa nyt satavarmasti sitä tunnistaa... Mitään kyyn sahalaitakuviointeja sillä ei ole, mutta toisaalta eihän kaikilla kyykäärmeillä niitä olekaan. Värityksen puolesta ajattelisin sen rantakäärmeeksi, mutta rantakäärmeellä pitäisi ilmeisesti olla laikut niskassa, mutten tältä sellaisia ainakaan kuvan perusteella bongaa..

Hirvi sen sijaan tuli vastaan automatkalla. Oltiin juuri ajamassa Kehä III:lle, kun nähtiin hirvi tien reunassa. Se meinasi lähteä kehälle, mutta nähdessään autojen vilinän se vaihtoi suuntaa ja lähtikin pois päin.

EDIT: Lukijat tunnistikin luikeron vaskitsaksi ja pakko myöntää, että se oli päässyt unohtumaan minulta täysin eli ei käyny se vaihtoehto mielessänikään! Eli nyt, kun tämä mainittiin, niin tein vielä googletusta ja ihan vaskitsalta se tosiaan näyttää!

Liebster Award

Kiitos Liebster Awards -haasteesta Down under -shepherds -blogille! Ja mistä siis oikein on kyse? Tässä alla selvennystä tähän kysymykseen:

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille."

Nyt, kun olen katsellut seuraamiani blogeja, niin todella moni on jo saanut tämän haasteen, joten nyt vain vastaan kysymyksiin :)

1) Jos aloittaisit nyt uuden harrastuksen koirasi kanssa, mikä se olisi?

Jipin kanssa ollaan aika montaa lajia kokeiltu, mutta jos nyt olisi yhtäkkiä useampia päiviä viikossa ja näin ollen jäisi aikaa uusillekin lajeille, niin vepeä olisi kiva kokeilla. Todellisuudessahan Jippi on kyllä aika pieni ja kevyt vepe-koiraksi eli sikäli tämä laji ei ehkä senkään puolesta ole sille kovin optimaalinen, mutta edes joitain osioita vepestä olisi hauskaa kokeilla. 

Hugon kanssa koko olisi vepeen sen sijaan riittävä, mutta Hugo ei taas yhtään osaa arvostaa vettä tai uimista, joten vepe ei taida olla sille kovinkaan soveltuva harrastuslaji :) Hugon kanssa on pk-lajeista toistaiseksi kokeiltu vain metsäjälkeä, joten sen kanssa voisi olla kiva päästä kokeilemaan myös id-jälkeä ja ehkäpä myös erikoisjälkeä. Tosi asiassa olen pohtinut, josko Hugon kanssa alettaisiin treenaamaan nose workia, kun sitä pystyisi omatoimisestikin treenaamaan ja voisin saada siitä tulevaisuudessa vaikkapa kantarellikoiran :)

2) Onko koirasi käyttötarkoitus mikä? Perheenjäsen, kisakaveri, harrastuskumppani, kainalokoira, jalostuskoira, joku muu, mikä?

Ensisijainen koirien käyttötarkoitus on toki perheenjäseninä oleminen. Mutta koska sekä nämä perheenjäsenet että niiden emäntä kovasti nauttivat yhdessä tekemisestä, niin kovin vaikeaa olisi niitä jättää ihan vain "kotikoiriksi". Hugoa ottaessa en ollut vielä tutustunut koiraharrastusmaailmaan, mutta kyllä siitäkin aika nopeasti tuli harrastuskoira ja Jippiä ottaessa olikin jo selvää, että kyllä siitäkin harrastuskaveri minulle tulee, vaikka toki senkin ihan ykköstarkoitus on olla rakas perheenjäsen. 

Molemmat koirani ovat toimineet myös enemmän tai vähemmän kisakavereina (Jippi vasta epiksissä, mutta tulevaisuudessa myös virallisissa kisoissa), mutta en osaa (enkä halua) ajatella tätä roolia koirien käyttötarkoituksena. Kisat ovat se tavoite, joka tekee treenaamisesta mielekkäämpää ja kisoissa pääsee testaamaan sen hetkistä osaamistasoa, muttei kisaaminen itsessään ole se syy miksi me jaksetaan treenata viikko toisensa jälkeen, vaan kyllähän se treenaaminen itsessään on jo ihan hurjan hauskaa! 

Ja Jippihän on minulla sijoituksessa, joten tokihan mahdollisesti sitten myös tuo jalostuskoira on yksi sen käyttötarkoituksista, mikäli sen ominaisuudet ja terveys osoittautuvat siihen soveltuviksi. Mutta koska itselläni ei ole kasvatusaikeita, niin tämä käyttötarkoitus ei ole se miksi olen Jipin ottanut :) Jätän siis tämän puolen osaavammalle (eli kasvattajalle)!

3) Jos ottaisi juuri NYT uuden pennun, mikä se olisi rodultaan ja nimeltään?

Ensiksi on pakko sanoa, että juuri NYT en olisi valmis pentua ottamaan, eikä sikäli tämä tilanne ole todellinen. Mutta mikäli nyt kuvitteellisesti olisin ottamassa pentua, niin kyllä se olisi australianpaimenkoira ja nimi olisi Riimi :) Tässä tulee nyt jo suuria paljastuksia, sillä kyllähän meille varmasti joskus tulevaisuudessa taas uusi koira tulee ja eiköhän tämä rotu ja nimi pysy silloinkin :) 

4) Pelottavin hetki koirasi kanssa? Kenties tapaturma, karkaaminen joku muu tilanne missä olit sydän syrjällään koirasi vuoksi?

Mitään valtaisan suuria kauhunhetkiä en ole näiden kanssa joutunut kokemaan eli koskaan ei ole koirilla ollut ns. hengenhätää, eikä koirat ole olleet karkuteillä tms. Hugon kanssa jännittäviä hetkiä ovat olleet esimerkiksi se, kun selkä kuvattiin jatkuvien jumien takia, sillä tokihan sitä jännitti mitä sieltä löytyy. Onneksi tulokset olivat hyviä ja jumeista on päästy eroon eli turhaan jännitin silloinkin :) Jipin kanssa ei myöskään mitään kauheita jännitysmomentteja ole koettu, mutta edellisellä mökkireissulla hetkeksi kyllä säikähdin kunnolla, kun huomasin Jipin seisovan tiellä käärme jaloissaan ja lisäksi se käärme vielä teki hyökkäävän liikkeen, kun Jippi liikkui. Jälkikäteen ajateltuna epäilen käärmeen kylläkin olleen rantakäärme, mutta sillä hetkellä sitä ei kauheasti ehtinyt pohtia, vaan säikähti kyllä, että pääseeköhän se mahdollinen kyy puremaan. 

5) Erikoisin temppu jonka koirasi osaa?

Hugon erikoisin (ja ehkäpä myös turhin :D ) temppu on pusun antaminen käskystä. Sille voi myös antaa "pusu"-käskyn osoittaen jotakin muuta henkilöä ja se käy sitten moiskauttamassa ko. henkilölle suukon :P Jipin kohdalla vastaus on varsin tylsä, sillä Jippi ei ihan oikeasti osaa mitään muuta kuin harrastuslajeihin liittyviä juttuja eli sille ei ole opetettu mitään muita temppuja (ei edes tassun antamista tai sitä suukottamista...). Mutta se on vielä nuori eli kyllähän me vielä ehditään niitä erikoisia ja ehkä vähän turhiakin temppuja opetella!

6) Rescuekoirat, puolesta vai vastaan? Miksi?

Tämä on kamalan vaikea kysymys, koska tiedän asiasta ihan liian vähän, jotta voisin vastata ottaen huomioon asian kaikki puolet. Lähtökohtaisesti toki olen sitä mieltä, ettei katu- tai häkkielämä kuuluu yhdellekään koiralle ja sikäli tuntuisi, että rescue-toiminnalle on tarvetta. Toisaalta tällaisella toiminnalla voidaan varmasti auttaa vain murto-osaa kaikista apua tarvitsevista koirista, mutta toki jokainen pelastettu koira on jo hieno juttu. Mahdollisista haittapuolista en tiedä niin paljoa, että pystyisin kommentoimaan, mutta ainakin olen sitä mieltä, että rescue-koirien koteja valitessa tulisi olla erityisen tarkka, jotta tulevat omistajat esimerkiksi osaavat ja ovat valmiita tekemään töitä mahdollisten onglmakäytösten (mahdollinen arkuus, pelot yms.) kitkemiseksi 

7) Mitä koirasi syö?

Koska asumme kerrostalossa, jossa keittiöön ei millään mahdu kuin pieni pakasteosio jääkaapin alapuolella, ei barffaus tai raakaruokinta ole oikeastaan tällä hetkellä edes vaihtoehto. Koirani syövätkin ihan kuivamuonaa, mutta kiinnitän kuivamuonaa valitessa kyllä laatuun huomiota eli molemmat koirani syövät ruokaa, jossa proteiinipitoisuus on kohdillaan, pääraaka-aineet ovat eläinperäisiä ja mahdollisimman suuri osa eläinperäisistä raaka-aineista on lihaa. Nappuloiden lisäksi syötän koirille öljyä (vuoropäivin rypsi- ja lohiöljyä)

8) Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?

Hugoa ovat joskus pienet lapset sanoneet jellonaksi (mistä onkin tuo blogin nimessä oleva "Jellona" peräisin) ja se oli sellainen mieleenpainuva hauska kommentti, vaikkei se ehkäpä niin kauhean erikoinen ole, kun kyllähän väri ja suuri kauluri ehkä leijonaan päin vivahtavat. Lisäksi joskus mökkireissulla kahvilla käydessä tarjoilija sanoi kakkuja pöytään kantaessaan Hugolle, että nämä eivät ole sinulle, piikkinokka. Suipponokka on varsin yleisesti käytetty nimitys, mutta piikkinokkaa en ollut aiemmin kuullut :D

Jipin erikoisimmat kommentit liittynee sen erivärisiin silmiin. Jotkut ovat kommentoineet sen näyttävän hurjalta tai pelottavalta ja toiset ovat hämmentyneenä kyselleet, että mikä sen sinisessä silmässä on oikein vialla tai että onko se sokea. 

9) Paimen, noutaja, seurakoira vai metsästyskoira (valitse joku näistä ja perustele valintasi)?

Kauhean suuri yllätys tämä ei varmaankaan ole, mutta ehdottomasti paimen. Ihan sen perusluonteen, aktiivisuuden, miellyttämishalun ja älykkyyden takia. Ei sillä, etteikö näitä ominaisuuksia voisi löytyä muistakin kuin paimenkoirista, mutta paimenkoirassa on parhaimmillaan näitä juuri sopivassa suhteessa.

10) Jos lähtisit koirasi kanssa pitkälle vaellukselle, kantaisiko koirasi reppua vai sinä koiraa?

Vaellukselle olisi oikeastikin kiva joskus lähteä! Ja jos lähdetään, niin veikkaisin, ettei kyllä toteutusi näistä vaihtoehdoista kumpaakaan :D Koiraa en kyllä kantaisi eli kyllä koiran kunnon ja kestävyyden pitää olla parempi kuin minun - muuten on jotain pielessä! Mutta toisaalta en minä kyllä laittaisi koiraa kantamaan minunkaan tavaroitani! Varsinkaan, kun itseni tuntien tavaramäärä olisi liioitellun suuri. Eli vaelluksella sekä minä että koira kävelisi omin jaloin ja minä kantaisin reppuni ihan itse :)

11) Millä koirasi palkkautuu? Saalis, taistelu, ruoka, lauma, joku muu, mikä?

Hugo on ahne, joten ruoka on ihan ykkösjuttu. Leluista narupallot pääsee ihan tosi lähelle ruokapalkkaa eli narupallon heittäminen (saalistaminen) tai narupallon kanssa taistelu molemmat toimii hyvin palkkana. Muut lelut on selvästi narupalloja alempana eli ne kelpaavat vain paremman puutteessa.

Jippi on myös ahne, joten ruokapalkka toimii hyvin. Sen lisäksi se tunuu kuitenkin palkkautuvan monella muullakin tavoin, sillä se mielellään saalistaa, taistelee ja innostuu myös kuolleesta lelusta. Sosiaalinen palkka toimii myös hyvin ns. välipalkkana, mutta toki silloinkin meillä on sitten vielä erikseen loppupalkkana leikkimistä tai ruokaa. 

Mitäs me lomalaiset

Maanantaina Jippi reissasi kaupungissa, kun toteutettiin lomareissu Suomenlinnaan. Mukana oli minun, Markuksen ja Jipin lisäksi myös Markuksen sisko Annika ja Annikan kultainennoutaja Leevi. Treffattiin Itiksen parkkihallissa, johon jätettiin autot ja matka jatkui metrolla. Tämä oli Jipin toka kerta metrossa, mutta sujui kyllä ihan yhtä rennoissa meiningeissä kuin ensimmäinenkin kerta.

Jippi asteli metroon sen kummemmin ihmettelemättä, istuskeli hetken ja kävi sitten lopulta makoilemaan. Jäätiin pois Kaisaniemessä (tai nykyäänhän asema on nimeltään Helsingin Yliopisto, mutta itse miellän sen yhä Kaisaniemen asemana...) ja käveltiin siitä ensin Tuomiokirkolle. Koirista otettiin kunnon turistikuvat kirkon portailla :D

Tämän jälkeen suunnattiin Suomenlinnan lautalle, jossa kiivettiin yläkannelle ihastelemaan merimatkan ajaksi maisemia. Lautalla useat turistit kävivät kysymässä saako koiria rapsutella ja tokihan annettiin lupa. Niinpä Jippi ja Leevi saivat nautiskella runsaasta huomiosta lauttamatkalla ja minä sain muun muassa kyselyitä siitä, miksi Jipin silmät ovat eriväriset. Suomenlinnassa sitten kierreltiin ympäriinsä ja syötiin jätskiä - mikäs sen mukavampaa aurinkoisena kesäpäivänä!

Paluumatka lautalla ja metrolla sujuikin vähintäänkin yhtä mallikkaasti kuin menomatkakin, tosin huomasi, että nyt koirut olivat jo astetta väsyneempiä. Jippi mm. otti kaiken irti lauttamatkasta, sillä se lösähti kyljelleen keskelle lautan lattiaa nukkumaan. Kaikkinensa oli hyvä reissu ja pakko taas oli todeta, että on Jipin kanssa kyllä helppoa reissata, kun se ei turhia stressaa tai jännitä.

Jipistä onkin kasvanut varsin helppo koiruus. Se rauhoittuu nopeasti tilanteissa, joissa rauhoittuminen on toivottua ja se ei arjessa turhia jännittele tai kyttäile. Vieraille koirille edelleen mielellään pöhähtää tai haukahtaa ne bongatessaan (jos siis nähdään yksittäisiä koiria - isoissa joukoissa/tapahtumissa ei hauku tai pöhise), ellen ehdi niitä huomata ennen sitä ja kertoa, ettei pöhähtelyä kaivata. Parille koiralle tälläkin reissulla se ehti haukahtaa sen yhden haukahduksen ennen kuin ehdin asian kuitata, mutta nämäkin koirat tervehdittiin häntä heiluen heti, kun tulivat lähemmäksi. Vielä ei ole tullut koko Jipin elämän aikana yhtään sellaista koiraa vastaan, jonka kanssa Jippi ei olisi tullut toimeen eli ei tarvitse jännittää vieraita koriakaan nähdessä, että mitenköhän Jippi reagoi. Yli-innokkaat tai valtavan suuret koirat tavataan alkuun ehkä aavistuksen varovaisemmin, mutta niidenkin kanssa juttu alkaa luistaa hetken tutustumisen jälkeen oikein mainiosti. Myös Leevi ja Jippi tulivat hienosti juttuun ja niillä olisi varmaan ollut kivat leikit, jos siihen olisi ollut tällä reissulla mahdollisuus. Ehkäpä treffataan erikseen leikkien merkeissä joku päivä!

Suomenlinna-reissulla Hugo ei ollut mukana, mutta muuten sekin on kyllä päässyt viettämään meidän kanssa kesälomaa vieraillen erinäisissä paikoissa. Maanantaiaamuna oltiin molempien koirien kanssa aamukahvilla Haltialan tilalla ja siellä Jippi pääsi uimaan! Typy on tosiaan vihdoin uskaltautunut uimaan ja nyt pienen houkuttelun jälkeen ui pari kertaa kepin perässä. Tuntuu tykkäävän uimisesta, vaikka sen ensimmäisen uintivedon ottaminen vielä aina vähän jänskättää. Eilen oltiin sitten molempien koirien kanssa Sipoossa Kalkkirannan Kievarissa hampurilaisaterioilla!

Treeneistä sen verran, että Jipin kanssa ollaan nyt parina päivänä käyty treenaamassa keppejä ja puomia. Tiistaina tehtiin kahdeksalla kepillä treeniä ja sujui hyvin. Tuli kuvattua ihan vain loppupätkä keppitreeneistä, joten näkyy vain muutama suoritus (virheitäkin tosiaan kyllä treenin aikana tuli, vaikkei videolla niitä nyt olekaan...).

Yleensä aina treenin aluksi pari ekaa toistoa menee ylikierroksilla ja tällöin monesti tulee virheitä, mutta usein Jippi alkaa nopeasti skarppaamaan ja virheitäkään ei sitten tulee läheskään niin paljoa. Aloitusvirheet kepeillä ovat vähentyneet huomattavasti eli oikeastaan nyt virheitä tuntuu tulevan lähinnä keskellä keppejä, kun Jippi välillä jättää jonkin keppivälin pujottelematta. Ollaan treenattu hallilla, missä on kevyet metallikepit ja tämä saattaakin nyt olla osa ongelmaa. Metallikeppien runko on neljän kepin palasissa ja pujotellessa koiran osuessa keppiin tämä neljän kepin palanen helposti vähän heilahtaa sivusuunnassa ja samalla päästää metallisen kalahduksen. Eilen tuli hoksattua, että Jipin pujotteluvirheet seurasi yleensä aina tällaista osumaa eli voi olla, että Jippi reagoi siihen keppien heilahdukseen ja/tai kalahdukseen siten, että keskittyminen herpaantuu ja tästä seuraa virhe. Pujottelu itsessään kyllä sujuu jo aika kivasti ja löytyy jo aika kiva rytmi, mutta tosiaan vielä on aika herkkä häiriöille. Nyt siis täytyy tehdä paljon keppitreenejä juurikin erilaisilla kepeillä ja lisäksi nyt aloin treenata myös omaa liikehäiriötä voimakkaampana. Eilen tehtiin muutamia toistoja myös 12 kepillä, eikä se tuntunut suorituksena juuri poikkeavan kahdeksastakaan kepistä.

Eli tosiaan, tällä hetkellä tilanne on se, että Jippi pujottelee 12 suoraa keppiä, hakee melko hyvin eri kulmista kepeille ja pujottelee aika kivalla rytmillä kepit loppuun asti (useimmiten...). MUTTA: Tosiaan edelleen kaivataan paljon treeniä eri paikoissa ja eri kepeillä häiriön määrää koko ajan kasvattaen, jotta päästäisiin eroon kesken keppien tapahtuvista mokista. Missään nimessä kepit eivät ole siis läheskään valmiit, sillä tokihan noista mokista pitää päästä eroon ja lisäksi saada hommaan varmuutta ja sen myötä myös nopeutta sekä yhdistää kepit sitten lopulta vielä osaksi rataa. Mutta ihan kivasti treenit ovat kuitenkin edenneet ja sanoisin, että eteneminen ensimmäisestä keppiparista 12 keppiin on tapahtunut selvästi nopeammin kuin ennakkoon osasin kuvitella!

Keppien lisäksi ollaan tosiaan muistuteltu mieliin nyt tauon jälkeen taas myös 2on2off-kontakteja puomilla. Tiistaina tehtiin pelkkää pöydälle nostettua alastuloa ja tuli havaittua, että Jippi kyllä tietää varman oloisesti missä on oikea paikka pysähtyä ja tarjoaa hyvin fokusta eteen, mutta myöskin porsasteli singoten kontaktilta useita kertoja ennen vapautusta. Joka kerta se siis kyllä pysähtyi sinne, mutta koki myös tietävänsä oikein hyvin, miten homma jatkuu ja jatkoi sitten suoritusta omatoimisesti. Näistä ei tokikaan palkkaa herunut ja kävin pari kertaa palkkaamassa vielä erikseen namilla 2on2offiin, jotta saatiin tätä vahvistettua. Eilen tehtiinkin sitten jo sekä ylös- että alasmenoa pöydän päällä eli tavallaan mukaan tuli nyt kaikki puomin osa-alueet, vaikkei vielä oikeata kokonaista puomia tehtykään. Eilen pysähtymiset toimi selvästi edellistä treeniä paremmin eli tuli koko treenin aikana vain yksi karkaaminen kontaktilta ennen vapautusta ja muutoin malttoi nyt odottaa vapautusta, vaikka Jipin jalat kyllä kontaktilla steppasikin siihen malliin, että kovasti teki mieli jo ampaista matkaan :D

Tiistaina minä ja äitini käytiinkin illalla pitkä lenkki vain Hugon kanssa, sillä Jippi oli päässyt lenkkeilemään ja treenaamaan jo aikaisemmin. Vaikka koiruudet selvästi tykkäävät myös toistensa seurasta, niin silti välillä on kiva käydä myös yksi koira kerrallaan lenkeillä, jolloin kyseinen koira saa jakamattoman huomion :) Hugo sai siis esitellä nyt ihan rauhassa löytämiänsä keppejä meille ja olikin niistä varsin ylpeä :D

Hugo mökkivahtina viime viikolla :)

Eilen illalla Hugo pääsi käymään kentällä tekemässä ihan pikkuruisen treenin. Sehän on vielä seuraavat kolme viikkoa saikulla (siis sellaisella saikulla, että normaali liikutus on kyllä sallittua, mutta kaikki raju kuormitus on vielä kiellettyä), mutta mielenvirkistykseksi otin sen kentälle tekemään kevyttä treenailua. Mitään nopeita suunnanvaihtoja tai kunnon hyppyjä ei toki vielä voi tehdä, joten tehtiin ihan vain matalalla rimalla hypyntarjoamistreeniä ja lisäksi puomin alasmenolla 2on2off-kontakteja. Palkkasin namein, koska palloa ei vielä voi myöskään heitellä. Ei siis vielä ollut "kunnon" treenailua, mutta tuntui Hugo kuitenkin olevan ihan täpinöissään!

Edit: Onpas ärsyttävää, kun kirjoitin tekstin keskiviikkoiltana ja sitten julkaiseminen meni just muutaman minuutin puolenyön yli :D Nyt, kun julkaisun aikaleimana on sitten taas torstai, niin oli pakko vaihtaa kaikki "tänään" maininnat "eilen"-muotoon :D Eli voi olla, että ajat on nyt tekstissä ihan miten sattuu, mutta ei sillä niin väliä.. Pitää muistaa jatkossa välttää keskiyöllä julkaisemista..!

Möllitoko

Maanantaista perjantaihin vietettiin mökkeillen ja oli kyllä taas niin kivaa! Mökillä ehtii aina lukea, nautiskella ei-yhtään-minkään-tekemisestä ja lisäksi toki sitten treenaillakin koirien kanssa. Koirathan taas saivat nauttia lähes kokopäiväisestä ulkona olemisesta, leikkimisestä (Hugolta oli pallon perässä kirmaamiset saikun takia kielletty, mutta pääsi se muuten kirmailemaan) ja vähän myös herkuttelemisesta ;)

Hugon kanssa mökillä treenailtiin jälkeä ja rally-tokoa. Tiistaina kävin tekemässä Hugolle esineruututreenin ruudussa, joka oli syvyydeltään 50 metriä ja leveydeltään noin 30 metriä. Jätin ruutuun neljä esinettä, joista oli tarkoitus tuoda kolme. Ensimmäiset kaksi löytyi hyvin, mutta sitten seuraavan etsiminen olikin haastavaa. Yleensä esineruututreeneissä on ollut haasteena se, ettei Hugo irtoa viiteenkymppiin asti etsimään, mutta nyt kyllä pyöri siellä ihan takareunallakin pitkiä aikoja tehden hyvin töitä. Jostain syystä esineen (vaahtomuovinen pallo) hajun saaminen oli vaikeaa, eikä se löytynyt, vaikka Hugo pyöri ihan vieressä useita kertoja. Niinpä jätettiin se esine unholaan ja etsittiin se neljäs (myös ruudun takaosassa) niin, että se käytiin Hugon nähden nostamassa ja uudelleen pudottamassa, jotta Hugo tiesi, että sieltä vielä löytyy esine. Tämän esineen hajun Hugo sai sitten hyvin.

Keskiviikkona ja torstaina ajettiin noin 300-400 metriä pitkät jäljet, joilla molemmilla oli 6 keppiä. Tällä kertaa ei tehty janoja. Hugo lähti jäljestämään molemmilla kerroilla hyvällä innolla ja teki tarkkaa työtä läpi jälkien. Molemmilla kerroilla meinasi kulmissa vähän oikaista eli sai selvästi jo kulman jälkeisestä jäljestä hajun ennen kulmaa, mutta vaadin ajamaan kulmankin tarkemmin ja hyvin sitten onnistui kulmatkin. Tokalla jäljellä ennen vikaa keppiä löytyi jonkun eläimen jalan luita ja ne aavistuksen häiritsivät, mutta kiltisti Hugo palasi jäljestämään, kun käskin jättää luut rauhaan :D

Rally-tokossa treenattiin seuraamisesta pyörähtämistä, käännöksiä ja oikean puolen seuraamista. Lisäksi tehtiin tokon noutoa. Hugo nouti kivan innokkaasti, vaikkei olla pitkään aikaan noutoa sen kanssa tehtykään. Loppuasento tosiaan oli turhan väljä eli jäi liian kauas, mutta pienellä huomautuksella saatiin sekin korjattua vähän nätimmäksi.

Jipin kanssa mökillä treenailtiin tokoa ja keppejä. Keppitreenejä tehtiin nyt jokaisella kerralla 6 kepillä, mutta homma vaikeutui jokaisella kerralla hieman. Ensimmäisellä kerralla tehtiin keppejä niin, että ne oli ihan aavistuksen vinokeppeinä. Seuraavaksi laitettiin kaikki 6 keppiä ihan suoriksi, sitten otettiin mukaan ohjaajan liikehäiriö (mikä muuten tuntui olevan haastavaa - Jippi herkästi jätti jonkun välin pujottelematta - tarvitaan siis treeniä!) ja lopulta myös hyppy ennen keppejä. Hypyn kautta kepeille lähettäminen sujui yllättävänkin hyvin sekä avo- että umpikulmasta. Jippi haki oikeaan väliin itsenäisesti ja pujotteli hyvin kaikki 6 keppiä. Nyt tosiaan pitäisi päästä treenaamaan erilaisilla kepeillä, sillä nyt ollaan treenattu pääosin noilla maahan tökättävillä, joustavilla kepeillä.

Olin mennyt ilmoittamaan Jipin möllitokoon, joten siksi mökillä tuli treenailtua tokoakin tätä silmällä pitäen. Edellisenä viikonloppuna minulle selvisi (koska olin lukenut koesäännöt huonosti...), että jo alokasluokassa uusien sääntöjen mukaan on paikkamakuussa koirien käskytys maahan ja takaisin perusasentoon yksitellen. Tätä testatessa tuli havaittua, että Jippi reagoi ihan jokaiseen kuulemaansa käskyyn, joten tätä tuli treenailtua nyt mökkeillessä. Vähitellen alkoi tulla tulosta, kun tosiaan palkkailin aina siitä, että Jippi pysyi muiden antaman käskyn kuultuaan paikoillaan. Lisäksi treenailtiin aika ahkerasti seuraamista, sillä ei oltu tehty vielä kokonaisia seuraamisliikkeitä palkkaamatta. Seuraamista tehtiin niin, että tein vaihdellen lyhyitä pätkiä palkaten hyvästä seuraamisesta ja sitten pidempiä pätkiä, jossa palkkasin aina sellaisessa kohdassa, jossa seuraaminen on hyvää, vaikka välillä ajoittain esim. kontakti rakoilikin. Yllättävän nopeasti pidemmätkin pätkät alkoivat sujua, vaikka alkuun tuntui, että Jipin keskittyminen herpaantui, kun palkkaa ei alkanut kuulua. Luoksetuloissa on tullut myös nyt huomattua, että "luokse" ja "sivu"-käskyillä tehtävän luoksarin erottaminen sujuu Jipiltä useimmiten, muttei sitten kuitenkaan aina. Eli kyllä se varmaankin niin on, että päädyn kuitenkin siihen eteen tulevaan luoksariin myös tokossa, jottei turhaan sekota. Nyt se on alkanut sujua kivasti, joten ehkäpä on turhaa yrittää opettaa kahta eri luoksaria.... Yleisesti on tullut havaittua sellainen, että jostain syystä perusasento on alkanut valua nyt eteenpäin. Eli kun Jipin käskee edestä sivulle, se kyllä päätyy aika suoraan asentoon, mutta vähän turhan eteen. Tätä ongelmaa oli joskus aiemminkin, mutta meni ohi, kunnes nyt sitten näköjään on palannut. Tähän täytyy siis nyt kiinnittää huomiota eli ehkäpä otetaan tehokuuri palkkaillen oikeita perusasentoja.

Eilen saavuttuamme kotiin koirat olivat sen verran väsyjä, että saivat sitten lopun päivää vain lepäillä ja toipua mökkireissusta. Tänään sitten aamulla olikin ohjelmassa Jipin ensimmäiset tokoepikset, kun suuntasimme Tikkurilaan Heurekan lähistölle nurtsikentälle möllikisailemaan uusien sääntöjen mukaiseen ALO-luokkaan, jossa oli helpotuksena se, että koiran sai palkata aina liikkeiden välissä.

Paikalla makaaminen: 10. Luokassa oli kolme koiraa, joten paikkamakuussa ei tosiaan tämän enempää porukkaa sitten ollut. Jippi oli suoritusvuorossa toka, joten paikkiksessa oli rivistön keskellä. Jippi vähän katseli naapurikoiraa (joka oli sille ennestään tuttu edelliseltä viikonlopulta I-HAH:n leiriltä) meidän ollessa rivissä koirat perusasennossa, muttei sitten liikkeen aikana kiinnittänyt tähän koiraan enää mitään huomiota. Perusasento jäi Jipillä vinoksi (tyhmä minä, kun en korjannut), joten tästä syystä myös makuuasento oli vähän vino. Jippi kuitenkin meni maahan ripeästi ja vasta omasta käskystä eli ei reagoinut naapurin käskyyn - jes! Molemmat vieressä olevat koirat lähtivät rivistöstä liikkeelle jo sinä aikana, kun ohjaajat kävelivät vasta sitä 15 metrin matkaa, mutta onneksi Jippi ei tuntunut tästäkään häiriintyvän. Hyvä tietää, että se kestää tällaista häiriötä, sillä eipä olla taidettu koskaan olla sellaisissa treeneissä, joissa molemmilta puolilta on about samaan aikaan häipynyt koira. Toinen koira ehti juosta ihan ohjaajan luokse asti, joten se poistui rivistä, mutta toisen koiran ohjaaja vielä palautti koiran riviin, kun se liikkui vain pari askelta. Tästä kaikesta huolimatta tosiaan Jippi makasi rauhallisen oloisena minuutin ajan ja nousi sitten ajan loputtua perusasentoon vasta omasta käskystä. Tähän olin siis varsin tyytyväinen!

Seuraaminen taluttimetta: 9. Seuraaminen itsessään oli ihan suht kivaa ja aktiivista. Oikealle käännöksessä ja täyskäännöksessä vähän ehkä hetkellisesti oli seuraaminen väljää, mutta palasi aika pian hyvään paikkaan. Ohjaaja sai maininnan vartalonkäytöstä, sillä herkästi esim. käännöksissä vähän käännän yläkroppaa. Tämän kyllä myönnän ihan täysin... Ehkä tämä on perua agilitysta, missä on tottunut nimenomaan rintamasuunnalla kertomaan koiralle minne mennään, ja toisaalta ehkä minulla on takaraivossa vielä ajatus siitä, että seuraamisessa nämä käännökset ovat meille ne vaikeimmat ja ehkä siksi käytän vielä apuja. Joka tapauksessa, tähän täytyy itse alkaa kiinnittää huomiota, etten jumitu käyttämään näitä apuja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Seuraaminen hyvää, maahanmeno ripeä ja suora ja pysyi maassa, kunnes käskin perusasentoon. Koiran osalta siis aika nappi suoritus, mutta itse taas käännyin vilkaisemaan koiraa maahanmenovaiheessa eli pistevähennys tästä liiallisesta vartalonkäytöstä. Voisi ehkä olla hyvä idea videoida omia suorituksia, jotta huomaisi sitten puuttua tähän vartaloapujen käyttämiseen!

Luoksetulo: 9,5. Pyysin Jipin luoksarissa eteen ja eteen se tulikin. Tuli laukalla ihan ripeästi ja loppuasento edessä ja sivulla suora, mutta edessä törmäsi vähän jalkoihini.

Noutoesineen pitäminen: 8. Jippi otti kapulan käskystä, mutta otti häiriötä vieressä seisovasta liikkurista eli kääntyi katsomaan liikkuria. Samalla sitten vielä järsi kapulaakin - ei mitenkään voimakkaasti pureskellen, mutta kuitenkin useamman kerran. Tätä ei treeneissä ole juurikaan enää tehnyt, eikä tehnyt kisasuorituksen jälkeen pitoa treenatessakaan. Ehkä siis tilanne kuitenkin oli Jipin mielestä vähän outo, kun olikin ihan lähellä kaksi "ylimääräistä" ihmistä katsomassa suoritusta. Täytyy siis treenata liikkuroidustikin - tätähän ei olla ikinä tehty aiemmin.

Kauko-ohjaus: 9. Jippi meni perusasennosta maahan vasta tokalla käskyllä. Tästähän olisi varmaankin pitänyt vähentää kaksi pistettä (mikäli itse sääntöjä oikein tulkitsen), mutta voi olla, että tuomari katsoi tätä vähän läpi sormien, kun varsinaiset kaukokäskyt sujuivat hyvin :) Kaukot olivat tosiaan nätit eli vaihdot säpäköitä, asennot suoria, eikä Jipin takaosa liikkunut vaihdoissa (mitä siis edelleen treenatessa aika ajoin tapahtuu). Tähänkin olin siis supertyytyväinen.

Estehyppy: 10. Ensimmäistä kertaa tehtiin hyppy avoesteellä, muttei tuntunut olevan ongelmaa. Liike oli nätti ja loppuasento suora, mutta tosiasiassa kyllä pyysin Jipin "luokse" käskyllä eteen ja Jippi sitten valitsikin tulla suoraan sivulle :D Tästähän ei pistevähennyksiä tule, koska hypyn yhteydessä ei tarvitse sanoa tuomarille kummin sen aikoo suorittaa, mutta tosiaan tuli huomattua, ettei näiden kahden luoksarin erottelu ole ihan niin vahvaa kuin se toivoisi olevan...

Kokonaisvaikutelma: 10. Tuomari sanoi, että oli oikein kivaa yhteistyötä ja ettei mitään suurempia huomauttamisia ollut. Erikseen mainitsi tässä vaiheessa tosiaan niistä minun käyttämistäni vartaloavuista eli kehotti esimerkiksi videoimaan treenejä, jotta näen itse nämä. Osia vartaloavuista en varmaan tajuakaan käyttäväni, mutta pakko kyllä myöntää, että seuraamisen käännöksissä ja jäävissä tulee kyllä vielä melkeinpä tietoisesti varmisteltua vähän. Tätä toki täytyy vähentää, kun varmuutta alkaa tulla!

Kokonaistulos oli siis 188,5/200 pistettä ja 1.sija. Meni siis huomattavasti paremmin kuin mitä uskalsin odottaa ja olin kyllä hirmu tyytyväinen Jipin suoritukseen uudessa ympäristössä (ei olla hirveästi eri kentillä treenailtu), ekaa kertaa liikkuroituna, nurtsikentällä hajujen keskellä (kentälle saavuttaessa nenä imeytyi kyllä maahan, mutta tehdessä onneksi keskittyi hyvin!) ja vieraiden koirien ympäröimänä. Nyt jatketaan siis hyvillä mielin treenailua ja hiotaan vielä etenkin kapulan pitämistä, seuraamisen käännöksiä ja omia vartaloapuja pienemmiksi, ja sitten varmaan uskaltaudutaankin jo virallisiin kisoihin. Varmaankin sitten loppuvuodesta siis!

Äsken kävin kivan pitkän lenkin koirien kanssa niin, että käveltiin Vartiokylänlahden kautta Mustavuorelle ja Markus tuli sitten sieltä meidät hakemaan. Kiva välillä kävellä noin, että tulee kyyti noutamaan, kun pääsee sitten vähän kauemmaksi näistä lähimaastoista! Vähän alkoi lenkin kesken sadella, muttei oikeastaan haitannut yhtään, kun oli kuitenkin lämmintä :) Hugo yritti kesken lenkin viritellä leikkejä Jipin kanssa nappaamalla ison kepin ja tarjoamalla sen toista päätä Jipille vetoleikkien toivossa. No voitte varmaan kuvitella, ettei Jippi kauheasti laittanut vastaan, vaan siinä sitten meinasikin alkaa kunnon leikit kepin kanssa. Minä tylsänä kuitenkin stoppasin leikit jo alkuunsa, sillä tämä lenkki tehtiin hihnassa, eikä hihnassa sallitta moista riekkumista. Vapaaksi en päästänyt ihan tarkoituksella, sillä halusin, että tämä lenkki toimi rauhallisena palauttelevana lenkkinä mökkireissun riehumisten jälkeen.

I-HAH-leiri 2015

Viime viikonloppuna 10.-12.7.2015 oli vuorossa I-HAH:n leiri, joka oli ensimmäinen laatuaan. Minä olen ollut leiriä järjestämässä, joten senkin puolesta oli jännää, että leiri vihdoin yli puolen vuoden valmistelujen jälkeen oli täällä! Itse olin leirillä Jipin kanssa, onhna Hugolla yhä agilitykielto meneillään ja toisekseen Jipin kanssa on tällaisissa joukkotapahtumissa huomattavasti helpompaa/rennompaa olla, kun se tulee kaikkien kanssa toimeen. Perjantaina siis ajelimme Jipin kanssa Wirneen leiriltä tutuksi tulleelle Kuralan Kartanotilalle.

Minä saavuin ensimmäisenä, sillä olin tehnyt varauksen ja otin siis avaimet vastaan. Niinpä ennen muiden saapumista ehdittiin Jipin kanssa jo hieman treenailla. Tehtiin ensin pätkä hyppytekniikkaa harjoitellen korkeudenarviointia. Laitoin kolme hyppyä 15 cm korkeuteen 6 jalan välein ja sen jälkeen 15 jalkaa ennen okseria, jonka korkeus muuttui. Korkeimmillaan okserin takarima oli 55 cm ja Jippi suoritti tämän useamman kerran rennosti ja sujuvasti. Vapun treeneissä viimeksi tähän tuli kieltoja, joten siksi olin nyt helpottunut, että homma tuntui sujuvan ongelmitta! Vapun treeneissä ekalla toistolla Jippi osui hieman rimaan eli voi olla, että sen vuoksi sitten pari kertaa kielsi tai sitten johtui siitä, ettei oltu koskaa aiemmin tehty läheskään noin korkeaa okseria. Joka tapauksessa nyt ei typyä näyttänyt hirvittävän lainkaan :)

Hyppytekniikkatreenien jälkeen tehtiin pätkä tokoa ja kokeilin ensimmäistä kertaa ALO-luokan hyppyä. Uusien tokosääntöjen (säännöthän muuttuu 1.8.2015) mukaan hyppy ALO-luokassa suoritetaan luoksetulomaisesti eli koira jätetään toiselle puolelle hyppyä ja mennään toiselle puolelle kutsumaan koira luokse. Tätä ei olla koskaan tehty, joten vähän pohdin, että mitenköhän se sujuu. Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, vaan homma toimi niin kuin tavallinen luoksarikin (joka nykyään siis lähtenyt sujumaan varsin hyvin!).

Perjantaina ohjelmassa ei ollut mitään kauhean virallista, mutta kun valtaosa porukasta oli saapunut, kisailtiin leikkimielisesti Houkutusten Highway -kisan parissa. Se on Koiramestari -telkkarisarjasta tutuksi tullut kisailu, jossa koiran kutsutaan luoksen namein ja leluin varustetun kujan läpi. En tiedä miten virallisessa versiossa pisteidenlasku tapahtuu, mutta meidän versiossa jokaisesta lelun/luun/herkun koskemisesta tai syömisestä tuli virhepiste ja lisäksi otettiin aikaa. Monet koirat teki luoksetulon virheettä, mutta yllättävän moni myöskin sortui houkutuksiin! Minä ennalta epäilin, että Jippi tulisi luokse katselematta sen kummemmin herkkuja tai leluja, mutta väärässä olin :D Jippi kävi heti ekalla herkkupurkilla ja kävi myös parilla muulla houkutuksella vilkaisemassa. Tällä videoidulla ekalla kierroksella ohjaaja ei saanut juosta pakoon tai houkutella leluin/namein, vaan sai ainoastaan kutsua koiraa. Tokalla kierroksella sai käyttää apukeinoja kutsuessa ja silloin Jippikin juoksi suoraan minun luokse, kun on namit käsissä. Kaikkinensa oli kyllä hauska kisailu, ja saatiin nauraa vedet silmissä koirien herkuttelulle :)

Muutoin perjantai-iltana ei tehty muuta kuin vähän uitettiin koiria (tosin Jippi ei uinut, vaan tyytyi kastamaan tassunsa) ja grillailtiin koko porukan voimin nuotiolla.

Lauantaina käytiin ensin aamupalalla ja sen jälkeen alkoikin aamupäivän ryhmillä (joihin mekin kuuluttin) Mila Oraveczin agilitykoulutus. Rakennettiin rata ja käytiin se yhdessä läpi ennen kuin ensimmäinen ryhmä aloitti treeninsä. Minä ja Jippi olimme tokassa ryhmässä. Näissä treeneissä ei tehty kovin pitkää pätkää, mutta saatiin kyllä hyviä oppeja. Alun pätkä tehtiin ensin onnistuneesti takaakierroilla, mutta Milan kehotuksesta kokeiltiin myös tokan takaakierron vaihtamista persjättöön. Tämän ohjauksen ajoittaminen olikin itselleni haastavaa ja jäätiin tätä treenailemaan joksikin aikaa. Sain ideasta kyllä kiinni, mutta vaatii vielä treenausta, jotta tulisi ihan luonnostaa - en tuollaisissa kohdissa olekaan monesti persjättöä käyttänyt, joten sikäli hyvä tuokin oli nyt opetella! Toisella treenipätkällä jäätiinkin junnaamaan putkiansaan, sillä Jippi päätti itsepäisesti kerta toisensa jälkeen poimia väärän pään putkesta. Alkuun ohjaukseni oli myöhässä ja "vaisu", joten Jippi keksi väärän putkenpään siitä johtuen, mutta tämän jälkeen se sitten iskostuikin sen mieleen niin, ettei meinannut enää millään saada sitä ohjattua siitä putkesta ohi. Video tästä pätkästä ei ole vielä ladattuna, joten lisäilen sen, kunhan saan sen koneelle!

Lauantaina lounaan jälkeen suunnattiinkin sitten pienen porukan kesken hakua treenaamaan. Edellisissä treeneissä Jippi ei meinannut millään lähteä maalimiehille, kun tuuli oli silloin tosi heikkoa, eikä se saanut hajua ennen kuin todella lähellä maalimiestä. Tuntuu siis siltä, että nyt ollaan siinä vaiheessa, että se kyllä työstää hajua ja etsii maalimiehet hyvin, kunhan vain saa hajun nenäänsä, mutta ilman hajua, se ei tiedä mitä sen kuuluu tehdä, eikä siis lähde keskilinjalta etenemään kunnolla, ellei sillä ole jo valmiiksi haju maalimiehestä. Niinpä nyt halusin sille treenin, jossa se sai ääniavun, mutta joutuisi kuitenkin nenää käyttäen etsimään maalimiehen. Näin ollen näköapujen sijaan päätin, että maalimiehet antavat Jipille pienen ääniavun taputtaen pari kertaa Jipin ollessa vielä keskilinjalla. Taputuksen jälkeen näytin Jipille suunnan ja lähetin "ukko"-käskyllä. Maalimiehiä oli kaikkiaan neljä ja etäisyys keskilinjalta oli 20-40 metriä. Jippi eteni ääniapujen kera nyt varman oloisesti ja teki hienosti töitä. Kaikki maalimiehet se etsi käyttäen nenää eli ei ääniapu ei suoraan vienyt sitä maalimiehelle. Sikäli siis tuntui olevan toimiva treeni! Näitä ehkä pitäisi tehdä nyt lisää, jotta Jippi alkaa yhdistämään, että "ukko"-käskyllä kuuluu edetä, vaikkei vielä siinä vaiheessa olekaan saanut hajua maalimiehestä.

Lauantai-iltana oli taas vuorossa grillailua nuotiolla koko porukalla ja Jippi sai edellisillan tavoin olla mukana grillailemassa. Se makoili molempina iltoina rauhassa jaloissani ja taas sain olla tyytyväinen koirasta, jolta löytyy varsin hyvä off-vaihde :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin vuorossa tokoilua, jossa kouluttamassa oli meidän seuralainen Silvia. Käytiin läpi seuraamista, jossa valittelin sitä, että pidemmällä matkalla alkaa kontakti tippuilla. Saatiin sitten hyviä vinkkejä tähän ja tehtiin seuraamista niin, että leikitin aluksi kunnolla lelulla ja suoraan leikityksestä pyysin seuraamaan. Heti, kun tuli pätkä täpäkkää seuraamista, niin palkkasin heittämällä lelun koiran taakse. Tuli tosiaan hyvää seuraamista näin! Lisäksi tehtiin luoksetuloa ja valittelin sitä, etten tiedä kumman luoksarityylin valitsisin tokoon, kun periaatteessa olisi kiva, että olisi tokossa ja pk:ssa sama luoksari, mutta luoksari eteen taas jää helposti vähän hitaammaksi. Tehtiinkin sitten vauhtiluoksareita heittäen palkka jalkojen välistä taakseni. Jippi ei toistaiseksi osaa juosta jalkojeni välistä, joten tämä pitäisi nyt opettaa ja testata, miten lähtee toimimaan. Pitäisi kuitenkin ehdottomasti vähitellen päättää kumman luoksarin teen missäkin lajissa (tai no pk:n osalta homma tietysti on hyvinkin selvä), mutta toisaalta jos ja kun Jippi kerran nyt osaa molemmat tyylit, niin ei kai asian päättämisellä niin hätää ole :D Täytyy ehkä kysellä muilta sekä pk:ta että tokoa treenaavilta, että miten kannattaisi tehdä... Eli onko todennäköistä, että jos on molemmat käytössä, molemmista tulee "puolittaiset" vai voiko koiralla pysyä molemmat yhtä vahvoina?

Lounaan jälkeen oli sitten vielä vuorossa Tuulia Liuhdon koulutus. Käytiin ensin iltapäivän ryhmien kanssa läpi rataa ja jo siinä tuli opittua yhtä sun toista. Jippi oli tässä vaiheessa leiriä jo selvästi vähän väsynyt, mikä näkyi etenkin sen vauhdissa, mutta se jaksoi kuitenkin yllättävänkin hyvin tsempata läpi näidenkin treenien ja saatiin tehtyä hyviä pätkiä, joista todisteita tässä videolla. Hieno agitypy <3 nbsp="" p="">

Sunnuntai-iltana ajeltiin sitten kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Oli huisin hauska leiri ja huikeaa porukkaa mukana! Toivottavasti ensi vuonna leireillään I-HAH-porukallakin uudestaan :) 

Leiripoppoo (c) Mika Ojala

Juhannusfiiliksiä kuvin

Vihdoin sain ladattu juhannuksen muutamat kuvat koneelle, joten tässä ne nyt tulee!

Muutaman tunnin päästä olisikin sitten minulla ja Jipillä lähtö kohti Kuralan kartanotilaa (joka tuli tutuksi jo Wirneen leirillä toukokuussa!) ja siellä pidettävää I-HAH-leiriä! Tiedossa leikkimielistä kisailua, agilitykoulutusta (kouluttajina Mila Oravecz ja Tuulia Liuhto), hakutreenejä, tokoilua, grillailua ja hyvässä seurassa hengailua :) Kivaa siis! Sitä ennen vielä suunnataan koirujen kanssa lenkille ja Hugokin pääsee vähän treenailemaan :)

Oivalluksia tokon parissa!

Jippi kävi tänään epistelemässä taas supermölliradalla. Tällä kertaa järjestäjänä oli Citybelgit. Rata oli 10 esteen pituinen ja rimakorkeus oli kaikilla koirakoilla sama 15 cm, huolimatta säkäkorkeudesta. Ensimmäinen suoritus oli sujuva ja sieltä tuloksena nolla ja 2.sija! Tokallakin suorituskerralla tuloksena oli nolla, mutta lopussa tein valssin myöhässä ja Jippi ehti sujahtaa selkäni takaa. Tästä huolimatta Jippi jatkoi kuitenkin oikealle hypylle ja vähän pelastellen sitten päädyttiin maaliin ilman ratavirheitä. Tässä radat:

Meidän osalta supermöllit taitaa olla nyt tässä ja jäämme treenailemaan siihen saakka, että pystymme osallistumaan mölleihin (pitää saada puomi ja A valmiiksi - A:tahan ei olla edes aloitettu...). Kaikkinensa näistä epistelyistä on kyllä kuitenkin saatu hyvää kisamaista treeniä ja valtavan iloinen olen ollut siitä, että Jippi on kaikilla kuudella supermölliradallaan pysynyt hievahtamatta lähdöissä (treeneissähän on joskus ollut tämän kanssa ongelmia), aina ollut innolla mukana keskittyen täysin tekemiseen, eikä ole ottanut häiriötä muista koirista tai ratatyöntekijöistä (treeneissähän joskus aiemmin luuli aina kaikkia radalla seisoskelevia palkkaajiksi ja rynni sellaisten ihmisten luokse :D ).

Tänään tuli tosian huomattua myös sellainen seikka, että Jipillä alkaa kierrokset nousta agilityn parissa (hyvällä tavalla) ja tämä näkyi paitsi innokkaana tekemisenä, niin myös minun vaatteiden näpsimisenä maaliviivan jälkeen. Olen hankkinut sille fleece-hihnan kisoja varten, jotta sen pystyy heti palkata maalissa hihnan kanssa leikittämällä, mutta näissä kisoissa ei ollut hihnankuljettajaa, vaan hihna piti itse hakea lähdöstä. Niinpä minun täytyi vain isosti kehua Jippiä maalissa, kun en päässyt sitä heti leikittämällä palkkaamaan ja Jippi taas purki kierroksiaan sitten vaatteita näpsimällä. Tätä samaa on ilmennyt paimennuksessa (eilisistä paimennuksista tulossa oma postaus) juurikin kehuessani Jippiä ja siellä olenkin tähän puuttunut. Näpsiminen on tuntunut kyllä loppuvan, kun siihen on vain tiukasti puuttunut eli toki myös agissa asiaan aion puuttua, jos jatkossa tätä ilmenee. Toki tavoitteena olisi, että saisin Jipin palkattua ansaitusti heti suorituksen jälkeen, jolloin se ei kokisi edes tarvetta tällaiseen omatoimiseen palkkautumiseen :D

Hugon kanssa kävin illalla tunnin lenkin ja tämä oli nyt edellisen ontumisen jälkeen ensimmäinen kerta kuin tein täyden tunnin lenkin (aiemmin ollut sellaisia 40 min lenkkejä). Hyvin jalka tuntuu lenkkeilyä kestävän (niin ortopedi sanoikin kyllä, että kestäisi!) eli ontumista ei ole ilmennyt ja Hugo lenkkeilee innokkaasti. Tänään kävin sen kanssa kahdestaan lenkillä ja se pääsi ravailemaan vapaana pitkin niittyä. Eilen lenkkeilin molempien koirien kanssa ja hetken harkinnan jälkeen päästin ne vapaaksi. Ajattelin, että se olisi huono idea, koska molemmille on varmasti ehtinyt patoutumaan leikkienergiaa, mutta kun molemmille annoin käskyn ravata rauhassa, niin homma toimikin yllättävän hyvin ilman mitään riekkumisia! Tämä on tosi kiva juttu, sillä tarkoittaa sitä, ettei tarvitse kuutta viikkoa pelkkiä hihnalenkkejä tehdä noiden kanssa :)

Tein Hugon kanssa tänään lenkin yhteydessä myös rally-tokoa. Harjoiteltiin peruuttamista ja se sujuu jo aika kivasti niin, että Hugo on edessäni ja peruuttaa pois päin minusta. Sivullani peruuttaminenkin sujuu muuten, mutta lähtee tosi helposti poikittamaan takapuoli minusta poispäin. Täytyy siis tätä tehdä vielä käsiavun kera, jotta saadaan vinous estettyä. Eilen treenasin Hugon kanssa oikealla seuraamista ja vielä siinä tarvitaan vähän käsiapuja muistuttamaan oikeasta paikasta, mutta edistystä tulee siinäkin. Treenit siis jatkukoon :)

Jipin kanssa ollaan omatoimitokoiltu ja etenkin olen nyt pähkäillyt luoksetuloa. Ehkä vähän liiankin kanssa... Sitä tuli nimittäin parina päivinä hinkattua niin, että sekä minä että koira alkoi selvästi turhautua koko touhuun. Luoksetulossahan olen halunnut Jipin eteeni ja ihan siitä syystä, että mahdollisesti joskus kisataan myös pk-puolella, missä luoksari täytyy tehdä eteen. Jipin kanssa ollaan tätä eteen tulemista nyt treenattu palkka-avulla eli lelu on ollut käsissäni rinnan edessäni ja näin olen saanut Jipin houkuteltua hyvään asentoon eteeni luoksetulossa. Kuitenkin sitten, kun olen yrittänyt häiyvttää leluapua, homma on lässähtänyt eli luoksariasento on alkanut poikittaa minusta katsoen vasemmalle (aina samaan suuntaan). Kokeiln huvin vuoksi myös mitä tapahtuu, jos kutsun Jipin suoraan sivulle luoksarissa, mutta tällöinkin asento jää puolittaiseksi. Eli oli käsky kumpi tahansa ("sivu" tai "luokse") lopputulos on ollut melkeinpä sama. Niinpä aloin pohtia asiaa yksi ilta kotosalla. Ja lopulta päädyin siihen, että Jippi ei osaa erotella noita kahta liikettä, eikä sille ole selvää mitä siltä niissä vaaditaan. Se tarjoaa jotain puolittaista liikettä, koska ei ole varma kumpaa siltä haluan. Niinpä alettiinkin treenata näiden käskyjen erottamista sen sijaan, että treenaisin aina vain toista näistä. Aloitin ihan lähietäisyydeltä kutsuen Jipin sivulleni ja siitä sitten suoraan eteeni "luokse"-käskyllä. Edestä sitten taas pyysin sivulle jne. Tämän vaiheen jälkeen otin pari askelta etäisyyttä ja kutsuin vaihtelevasti eteen ja sivulle käyttämättä minkäänlaisia apuja. Jos meni väärin, jätin vain huomioimatta ja pyysin uudestaan. Todella nopeasti Jippi alkoi oikeasti kuunnella käskyjä ja erottamaan ne toisistaan. Ja nyt parit treenit ollaan tehty jo 5-10 metrin etäisyydellä ja hienosti Jippi nyt valitsee oikean loppuasennon käskytä riippuen. Tuntuisi siis siltä, että vihdoin löytyi ratkaisu tähän luoksetulo-ongelmaan! Ja mikä parasta, nyt näyttäisi myös siltä, että Jippi on taas alkanut tykätä liikkeestä. Välillä nimittäin se tuntui vähän ahdistuvan koko touhusta, kun ei raukka tiennyt yhtään mitä siltä halutaan! Nyt, kun tämä erottelu tuntuu toimivan noinkin hyvin, niin todennäköisesti aion treenata molempia rinnakkain ja mikäli molemmista kokonaisinakin liikkeinä tulee toimivat, niin varmaan tokossa käytän sitä luoksaria suoraan sivulle ja pk-puolella sitten sitä luoksaria eteen.

LomaLomaLoma!

Ai niin, unohtui (miten se saattoi unohtua???) mainita eilisessä tekstissä, että minulla alkoi loma! Seuraavat neljä viikkoa tulee siis vietettyä koirien kanssa puuhaten, mutta myös koiratonta ohjelmaa on Markuksen kanssa suunniteltu. Molempia odotan innolla :)

Aamulenkillä löydettiin tänään neliapila! Ehkä se tarkoittaa, että on hyvä loma tulossa :)

Lihasvamma

Eilen huokaisin helpotuksesta. Käytiin nimittäin Hugon kanssa Espoon Univetissa Jan Räihän vastaanotolla ja vaikkei terveen papereita Hugo saanutkaan (sehän nyt oli sanomattakin selvää, kun kerran ontuilua on esiintynyt), niin tuomio oli huomattavasti mukavampi kuin kovasti pelkäämäni nivelrikko. Hugo tutkittiin ensin käsin ja ainoa mihin reagoi oli vasemman etujalan taivuttaminen suorana taaksepäin. Oikean etujalan taivuttaminen ei aiheuttanut reaktioita, joten puoliero oli nähtävissä. Vamma paikantui sitten olkanivelen lähiseudulle ja olkanivel päätettiin kuvata. Saatiin kuvattua Hugo hereillä, mikä oli tosi kiva, sillä toistuva rauhottaminen ei oikein innosta... Olkanivelen osalta uutiset olivat hyviä eli nivel itsessään oli ihan siisti, eikä mitään nivelrikkoa tai tekijöitä, jotka siihen voisivat johtaa, löytynyt! Sen sijaan röntgenissä näkyi hauislihaksen kiinnityskohdassa ihan pientä muutosta. Lihasvammojahan ei toki röntgenillä voi diagnosoida, mutta oireet, tunnustelu ja kuva yhdessä antoivat osviittaa siitä, että kyseessä olisi todennäköisesti hauislihaksen osittainen repeämä. Nyt sitten Hugolle aloitettiin neljän viikon tulehduskipulääkekuuri (minkä vuoksi ensi viikonlopun agikisojen lisäksi tuli nyt peruttua sitten myös heinäkuun lopulle saatu rally-tokokisapaikka) ja kuuden viikon ajan pitäisi välttää erityisen repivää liikuntaa. Normaali lenkitys on ok ja samoin esim. rally-tokoa saa treenata, mutta agility ja kaverien kanssa riehuminen on nyt kiellettyä. Kurjaa tietysti, ettei pääse Jipin kanssa leikkimään, mutta toisaalta tämä on ehdottomasti kivempi kuin täyslepo! Nyt pääsee sentään tekemään jonkinlaista treeniäkin Hugon kanssa, eikä ehkä poju pääse tylsistymään :) Ehkäpä tulee tehtyä enemmän jälkiäkin Hugolle!

Tulin siis eläinlääkäristä varsin huojentuneena, vaikka agility"uran" jatkuminen on vielä hieman epäselvää. Parhaimmillaan lihas parantuu niin hyvin, että jatkossa kestää ihan kunnon kuormitusta, mutta toki on olemassa pieni riski, että agia treenatessa lihaksen repeytyminen uusii. Tästä syystä onkin nyt tärkeää, että annetaan lihakselle riittävästi aikaa parantua, ettei sitä revitä rikki taas juuri, kun se on alkanut parantua. Ollaan siis malttavaisia! Kuuden viikon päästä aloitetaan hiljailleen agin kokeilu ja jos oireet uusii, niin nivelen aluetta tutkitaan lisää. Ja jos näyttää siltä, että agility on liian kuormittavaa, niin sitten treenataan muita lajeja (onneksi rally-toko ja metsäjälki saavat Hugon innostumaan melkein yhtä paljon kuin agility). Tärkeintähän on toki, että vamma kyllä parantuu niin, ettei se mitenkään haittaa normaalia elämää. Ja tosiaan, vielä ollaan kovin toiveikkaita myös siitä, että agilityharrastuskin voi jatkua. Mutta aika näyttää :)

Eilen käytiin molempien koiruuksien kanssa hihnalenkki - tosin ei vielä ihan "täyspitkää", sillä Hugo on nyt ollut kuitenkin taas viikon ajan saikulla. Hyvin jalka kesti lenkin, eikä ontumisia esiintynyt.

Hugo nautiskelee kesästä lenkin yhteydessä :)

Jipin kanssa treenailtiin vielä pihalla tokoa lenkin jälkeen. Tehtiin kaukojen i-m-i -vaihtoja ja näissä on nyt tullut kivasti edistystä, kun ollaan otettu taakse lentävä palkka käyttöön. Yhtään takaosan eteenpäin liikahdusta ei esiintynyt eli taakse lentävä palkka tuntuu auttavan tässä ongelmassa. Istumaannousua täytyy ehkä vielä hieman tehotreenata lähietäisyydellä (nyt etäisyys oli kolmisen metriä), sillä jää ehkä aavistukseen matalaksi se asento välillä, vaikka itse nousu onkin melko säpäkkä.

Tehtiin jäävistä seisomisia ja maahanmenoja. Molempia tehtiin ensin niin, että kutsui Jipin "tule"-käskyllä (ei siis meidän luoksarikäsky!) ja vauhdista käskytin sitten seisomaan tai maahan. Seisomisissa nopeasti alkoi ennakoida lentävää palkkaa eli pysähtyi vinoon, kun tiesi palkan lentävän, mutta muuten pysähdykset tosi kivoja. Maahanmenoissakin menee melko vauhdikkaasti maahan, mutta haluaisin vieläkin enemmän sellaisen "pläts"-fiiliksen siihen maahanmenoon. Seuraamisesta tehtiin seisomista ja se toimi taas kivasti eli niissä ei tule vinoutta, vaan seisahtuu melko nätisti. Olen jatkanut vasta muutamia askeleita seisahtumisen jälkeen eteenpäin ja palannut sitten palkkaamaan, mutta vähitellen voin varmasti jo lisätä matkaa.

Seuraamisen käännöksiä tehtiin hieman, mutta totesin aika pian, että nämä täytyy kyllä treenata kunnollisiksi ottaen vähän enemmän apuja käyttöön. Nyt kokeilin ihan vain tehdä käännöksiä seurauksen osana ilman palkka-apuja tms., ja kyllähän se "perässä tulee", muttei kyllä ole sellaisia käännöksiä, joita haluan. Ja olenhan minä aika lailla luistanutkin käännösten opettamisesta eli ei mikään ihmekään, ettei Jippi automaattisesti tee teräviä käännöksiä. Nämä nyt siis tehotreeniin!

Loppuun tehtiin vielä kahden minuutin paikkamakuu ja hienosti sujui. Jippi pysyi rauhallisena ja säilytti sfinksi-asennon koko paikkamakuun ajan. Ollaan tehty ihan älyttömän vähän paikkamakuita, kun ne on vain jotenkin jäänyt.... Mutta kiva nähdä, että lähtökohtaisesti parin minuutin paikkamakuu ei ole mikään inhotus Jipille. Toki vielä täytyy lisätä häiriöt (muut koirat, eri ympäristöt) treeneihin ja lisäksi toki kisajännitys tuo oman häiriönsä, mutta ainakaan täysin toivottomalta tilanne ei vaikuta :D