Lihasvamma

Eilen huokaisin helpotuksesta. Käytiin nimittäin Hugon kanssa Espoon Univetissa Jan Räihän vastaanotolla ja vaikkei terveen papereita Hugo saanutkaan (sehän nyt oli sanomattakin selvää, kun kerran ontuilua on esiintynyt), niin tuomio oli huomattavasti mukavampi kuin kovasti pelkäämäni nivelrikko. Hugo tutkittiin ensin käsin ja ainoa mihin reagoi oli vasemman etujalan taivuttaminen suorana taaksepäin. Oikean etujalan taivuttaminen ei aiheuttanut reaktioita, joten puoliero oli nähtävissä. Vamma paikantui sitten olkanivelen lähiseudulle ja olkanivel päätettiin kuvata. Saatiin kuvattua Hugo hereillä, mikä oli tosi kiva, sillä toistuva rauhottaminen ei oikein innosta... Olkanivelen osalta uutiset olivat hyviä eli nivel itsessään oli ihan siisti, eikä mitään nivelrikkoa tai tekijöitä, jotka siihen voisivat johtaa, löytynyt! Sen sijaan röntgenissä näkyi hauislihaksen kiinnityskohdassa ihan pientä muutosta. Lihasvammojahan ei toki röntgenillä voi diagnosoida, mutta oireet, tunnustelu ja kuva yhdessä antoivat osviittaa siitä, että kyseessä olisi todennäköisesti hauislihaksen osittainen repeämä. Nyt sitten Hugolle aloitettiin neljän viikon tulehduskipulääkekuuri (minkä vuoksi ensi viikonlopun agikisojen lisäksi tuli nyt peruttua sitten myös heinäkuun lopulle saatu rally-tokokisapaikka) ja kuuden viikon ajan pitäisi välttää erityisen repivää liikuntaa. Normaali lenkitys on ok ja samoin esim. rally-tokoa saa treenata, mutta agility ja kaverien kanssa riehuminen on nyt kiellettyä. Kurjaa tietysti, ettei pääse Jipin kanssa leikkimään, mutta toisaalta tämä on ehdottomasti kivempi kuin täyslepo! Nyt pääsee sentään tekemään jonkinlaista treeniäkin Hugon kanssa, eikä ehkä poju pääse tylsistymään :) Ehkäpä tulee tehtyä enemmän jälkiäkin Hugolle!

Tulin siis eläinlääkäristä varsin huojentuneena, vaikka agility"uran" jatkuminen on vielä hieman epäselvää. Parhaimmillaan lihas parantuu niin hyvin, että jatkossa kestää ihan kunnon kuormitusta, mutta toki on olemassa pieni riski, että agia treenatessa lihaksen repeytyminen uusii. Tästä syystä onkin nyt tärkeää, että annetaan lihakselle riittävästi aikaa parantua, ettei sitä revitä rikki taas juuri, kun se on alkanut parantua. Ollaan siis malttavaisia! Kuuden viikon päästä aloitetaan hiljailleen agin kokeilu ja jos oireet uusii, niin nivelen aluetta tutkitaan lisää. Ja jos näyttää siltä, että agility on liian kuormittavaa, niin sitten treenataan muita lajeja (onneksi rally-toko ja metsäjälki saavat Hugon innostumaan melkein yhtä paljon kuin agility). Tärkeintähän on toki, että vamma kyllä parantuu niin, ettei se mitenkään haittaa normaalia elämää. Ja tosiaan, vielä ollaan kovin toiveikkaita myös siitä, että agilityharrastuskin voi jatkua. Mutta aika näyttää :)

Eilen käytiin molempien koiruuksien kanssa hihnalenkki - tosin ei vielä ihan "täyspitkää", sillä Hugo on nyt ollut kuitenkin taas viikon ajan saikulla. Hyvin jalka kesti lenkin, eikä ontumisia esiintynyt.

Hugo nautiskelee kesästä lenkin yhteydessä :)

Jipin kanssa treenailtiin vielä pihalla tokoa lenkin jälkeen. Tehtiin kaukojen i-m-i -vaihtoja ja näissä on nyt tullut kivasti edistystä, kun ollaan otettu taakse lentävä palkka käyttöön. Yhtään takaosan eteenpäin liikahdusta ei esiintynyt eli taakse lentävä palkka tuntuu auttavan tässä ongelmassa. Istumaannousua täytyy ehkä vielä hieman tehotreenata lähietäisyydellä (nyt etäisyys oli kolmisen metriä), sillä jää ehkä aavistukseen matalaksi se asento välillä, vaikka itse nousu onkin melko säpäkkä.

Tehtiin jäävistä seisomisia ja maahanmenoja. Molempia tehtiin ensin niin, että kutsui Jipin "tule"-käskyllä (ei siis meidän luoksarikäsky!) ja vauhdista käskytin sitten seisomaan tai maahan. Seisomisissa nopeasti alkoi ennakoida lentävää palkkaa eli pysähtyi vinoon, kun tiesi palkan lentävän, mutta muuten pysähdykset tosi kivoja. Maahanmenoissakin menee melko vauhdikkaasti maahan, mutta haluaisin vieläkin enemmän sellaisen "pläts"-fiiliksen siihen maahanmenoon. Seuraamisesta tehtiin seisomista ja se toimi taas kivasti eli niissä ei tule vinoutta, vaan seisahtuu melko nätisti. Olen jatkanut vasta muutamia askeleita seisahtumisen jälkeen eteenpäin ja palannut sitten palkkaamaan, mutta vähitellen voin varmasti jo lisätä matkaa.

Seuraamisen käännöksiä tehtiin hieman, mutta totesin aika pian, että nämä täytyy kyllä treenata kunnollisiksi ottaen vähän enemmän apuja käyttöön. Nyt kokeilin ihan vain tehdä käännöksiä seurauksen osana ilman palkka-apuja tms., ja kyllähän se "perässä tulee", muttei kyllä ole sellaisia käännöksiä, joita haluan. Ja olenhan minä aika lailla luistanutkin käännösten opettamisesta eli ei mikään ihmekään, ettei Jippi automaattisesti tee teräviä käännöksiä. Nämä nyt siis tehotreeniin!

Loppuun tehtiin vielä kahden minuutin paikkamakuu ja hienosti sujui. Jippi pysyi rauhallisena ja säilytti sfinksi-asennon koko paikkamakuun ajan. Ollaan tehty ihan älyttömän vähän paikkamakuita, kun ne on vain jotenkin jäänyt.... Mutta kiva nähdä, että lähtökohtaisesti parin minuutin paikkamakuu ei ole mikään inhotus Jipille. Toki vielä täytyy lisätä häiriöt (muut koirat, eri ympäristöt) treeneihin ja lisäksi toki kisajännitys tuo oman häiriönsä, mutta ainakaan täysin toivottomalta tilanne ei vaikuta :D