Höh! ja Jes!

Höh siksi, että käytiin perjantaina pitkästä aikaa Hugon kanssa taas treenaamassa agia ja treenien jälkeen Hugo sitten taas ontui.... Siitä on nyt kolmisen viikkoa kuin ontuminen ensimmäistä kertaa ilmeni ja silloin tosiaan tuli pidettyä noin viikko lepoa ja kun ontuminen levolla hävisi, niin palattiin asteittain normilenkkeilyyn. Metsälenkit, Jipin kanssa riehumiset ja palloleikit eivät ole kahden viikon aikana aiheuttaneet ontumista, joten päätin, että nyt voidaan jo kokeilla agia. Mutta tässä nyt ollaan... Juuri laitoin viestiä, jossa peruin agikisaosallistumisen seuraavalta viikonlopulta ja tosiaan nyt Hugo on taas levossa ja käy vain lyhyitä lenkkejä. Ontuminen on taas vähentynyt ja on enää oikeastaan epäpuhtautta liikkeessä, mutta siltikin taidan käyttää sen eläinlääkärissä, jotta selviäisi mistä on kyse. Mitään kohtaa se ei taaskaan tunnu aristelevan eli en saa yhtään paikannettua ontumisen aiheuttajaa... Onneksi Hugo ei vaikuta kipeältä eli pienestä epäpuhtaudesta huolimatta se on iloinen oma itsensä ja sillä olisi kovasti menohaluja eli ei yhtään ymmärrä miksi pitäisi ottaa iisimmin!

Eilen aamupäivällä suunnattiin Jipin kanssa taas Lohjalle, jossa oli tokat ja samalla vikat Nu-Pu:n agiepikset tämän kesän osalta. Osallistuttiin taas supermölleihin ja tällä kertaa rata olikin asteen haastavampi. Ihan jo siksi, että kahdeksan esteen sijaan olikin kaksitoista estettä ja lisäksi oli useampia kohtia, joissa oli mahdollisuus virheeseen. Alun kahden hypyn suora ei vienyt suoraan putkeen, joten tämän kannalta koin järkevämmäksi ohjata niin, että putkelle tuli takanaleikkaus. Kuitenkin vähän emmin, että hakeekohan Jippi varmasti putken, jos takanaleikkaan, kun näitä ei niin älyttömän paljoa olla treenattu. Lisäksi tokan putken jälkeinen kaarros takaisin putkeen kahden hypyn kautta oli kohta, jossa moni koira tuli tokasta hypystä ohi, sillä käännös oli aika tiukka. Kolmannen putken jälkeinen hyppy piti muistaa ohjata huolella, sillä koiran linja usein valui putkesta tullessa ko. hypyn ohi. Samoin loppusuoralle piti ohjata koira huolella, ettei myös siellä koira valunut tokavikasta hypystä ohi. Videolla on toinen suorituskerta ja tällöin ohjaan loppusuoran kentän reunan puolelta, mutta ekalla kerralla ohjasin loppusuoran toiselta puolelta, jolloin Jippi meinasi valahtaa tosiaan ohi tokavikasta hypystä ja jouduin jäämään varmistelemaan sitä hyppyä. Onneksi Jippi irtoaa kohtalaisen hyvin "eteen"-käskyllä, joten ei haitannut, vaikka jäin tokavikalle hypylle "jumiin", mutta tosiaan tokalle radalle muutin tässä kohdassa ohjaussuunnitelmaa ja toimi paremmin (joskin videolla meinasin unohtaa muuttuneen suunnitelman ja meinasin juosta toiselle puolella hyppyjä ohjaamaan loppusuoran...). Kaikkinensa ensimmäinen suoritus oli vähän haparoiva, sillä tosiaan parissa kohdassa Jippi meinasi tulla ohi hypystä putken jälkeen, kun kaarre vähän levisi eli jouduin varmistelemaan meno oli vähän tökkivää. Toka rata oli jo selvästi sujuvampi! Eka ratakin videoitiin, mutta kännykkäni jumitti kuvatessa eli tallennus ei onnistunut. Niinpä tässä nyt vain toka rata :) Tällä menolla tultiin maksien supermölleissä kakkosiksi.



Tänään oltiin Jipin kanssa Kausalassa paimentamassa, kun oli toka Wirneen paimennusleirin päivä (osallistuin vain yhteen päivään). Ekalla kierroksella oltiin pyöröaitauksessa ja itsellä oli alussa todellisia ongelmia selvitä tehtävästämme. Jippi teki hyvin töitä ja keskittyi tekemiseen, mutta itse meinasin jatkuvasti kompuroida lampaisiin (olivat jonkin verran liikkuvaisia kavereita eli tönivät minua ihan urakalla :D ) ja toisekseen tuntui, että aina lampaat olivat "väärällä" puolellani. Eihän tietysti tämän pitäisi olla mikään ongelma, sillä minun kuuluisi reagoida asiaan vaihtamalla itse sijaintiani tai pyöräyttämällä koira toiselle puolelle, mutta tässä vaiheessa, kun olen vielä sen verran aloittelija, tuntuu siltä, etten millään kykene keskittymään näin moneen tehtävään :) Niinpä tunsin turhautumisen nostavan päätään, kun helpolta tuntuvien ohjeiden noudattaminen ei minulta oikein meinannut onnistuakaan. Niinpä oli pakko ottaa pieni aikalisää, purkaa omaa turhautumista, hengittää syvään ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Kuuntelin siis ohjeet uudestaan, yritin sisäistää ne ja lopuksi jopa sain toimittua niiden mukaisesti niin, että saatiin hyvä suoritus, johon oli hyvä lopettaa.

Tältä kierrokselta jäi tämän lopun onnistumisen lisäksi positiivisena mieleen se, että vaikka valitettavasti turhautuminen pääsi ehkä purkautumaan epäreilusti myös koiraan (tai ainakin se varmasti aisti turhautumiseni!), niin siltikään se ei missään vaiheessa näyttänyt selvän epävarmalta. Aiemmin esimerkiksi jos olen paimentaessa joutunut komentamaan kovemmin, Jipissä on nähnyt pienen muutoksen, kun korvien asento on muuttunut, pää on vähän laskenut ja se on saattanut keksiä sijaistoimintoja (maan tonkimista, lannan syömistä...) eli se on aavistuksen ottanut nokkiinsa komentamisesta. Eikä se tietysti ihmekään, kun se on ollut vielä aika ulapalla paimentamisesta itsekin ja sitten vielä ohjaaja on lisännyt vettä myllyyn olemalla epäselvä ja sitten komentanut päälle... Mutta nyt tosiaan tällaista epävarmuutta ei koirassa näkynyt eli tuntuu siltä, että se alkaa päästä paimentamisessa vähän jyvälle ja sen myötä saada itsevarmuutta. Enää siis tarvitsee saada minutkin koiran tasolle :D Siinä onkin vähän urakkaa vielä....!

Tokalla kierroksella mentiinkin sitten isoon aitaukseen, jossa oli ASCA:n paimennuskokeiden rataan tarvittavat portit. Me treenattiin Jipin kanssa ASCA:n started-luokan rataa eli aloitettiin lampaiden ottamisella ottoaitauksesta. Tämä tehtiin vielä hihnassa, koska näitä ei olla aiemmin treenattu. Avasin siis portin ja kierrettin ottoaitaus aitoja myöden niin, että Jippi oli aidan puolella ja pyrin pitämään sen rauhallisena. Vähän alkuun meinasi ryysätä, mutta pieni napautus sauvalla maahan sai sen rauhoittumaan ja saatiin lampaat rauhallisesti ulos ottoaitauksesta. Tämän jälkeen suljin ottoaitauksen portin ja siirryin koiran ja lampaiden väliin. Kierrätin Jipin aitauksen keskustan puolelta lampaiden taakse ja siitä lähdettiin kuljettamaan lampaita aitauksen reunaa pitkin kohti ensimmäistä porttia, joka oli aitauksen takakulmassa. Portin läpi päästyä kuljetus jatkui aitauksen takaosassa kohti toisessa takakulmassa olevaa porttia. Molemmista porteista suoriuduttiin hyvin ja kuljetus jatkui takaisin kohti aitauksen etuosaa ja siellä laitettiin lampaat takaisin ottoaitaukseen. Jippi teki rauhallista työtä, eikä missään vaiheessa yrittänyt tehdä mitään ylimääräistä eli kuljetti maltillisesti. Vähän turhan lähelle lampaita se hakeutui kuljettamaan, mutta tähän minun ehkäpä olisi pitänyt itse puuttua pysäyttämällä se ennen kuin se pääsee lähelle. Toisaalta oli kiva huomata, ettei se kiihdy liiaksi siitäkään, että se oikeasti pääsee melko lähelle lampaita kuljetuksen aikana. Itselle tehtävässä oli haastavaa se, etten vielä oikein aina hahmota, että mikä on koiran optimaalinen sijainti milloinkin. Lähelle aitaahan koira ei voi kuljettaessa hakeutua, sillä tällöin lampaat lähtevät siirtymään aitauksen keskustaan. Tätä Jippi ei oikeastaan meinannutkaan tehdä. Mutta tosiaan oli haastavaa aina nähdä, onko koiran kannattavaa olla lampaiden takana vai enemmän sivulla, mutta kouluttaja onneksi selvensi, että mitä koiran sijainti missäkin kohdassa saa aikaan ja ainakin teorian tasolla opittiin taas paljon. Käytäntöön asioiden laittaminen on vielä haastavaa, koska paimentaessa on niin monta liikkuvaa osaa, joiden hallitseminen yhtä aikaa tuntuu vaikealta :) Mutta pakko taas todeta, että niiiiin kiva laji ja jäi kyllä hurja into taas päästä uudestaan paimentamaan!

Hugo tosiaan saikkuilee, joten olen yrittänyt kehittää sille muuta kivaa puuhaa. Eilen mm. syötin sille ruokanappulat pihanurmikolta eli joutui käyttämään nenää, jotta ruoat löytyivät. Tänään Hugo sen sijaan pääsi vanhemmilleni kyläilemään ja vaikkei sielläkään päässyt leikkimään, niin kuitenkin oli rapsttelijoita ja pääsi sielläkin etsimään nappuloita nurmikon joukosta. Eiköhän se ainakin lenkkeilemään taas piakkoin pääse, sillä vaikuttaisi siltä, että ontuminen tosiaan olisi taas häviämässä.