Perjantaina 12.6. lähdettiin kolmen muun kisaturistin kanssa kohti Oulua ja agilityn SM-kisoja. Matka meni yllättävänkin nopsaan, kun juttu luisti ja oli hyvät matkaeväät ;) Perjantai-iltana käytiin vilkaisemassa hetken aikaa 3 lk:n kisoja ja lisäksi käytiin syömässä hotellimme ravintolassa. Lauantaina olikin sitten aikainen herätys, jotta ehdittiin kisapaikalle kasiksi, jolloin starttasivat SM-kisojen joukkueosuus. Itsellä oli flunssan takia ääni vielä käheänä, mutten antanut sen häiritä, vaan kannustin seurakavereille muiden mukana. Oli kyllä huikea päivä näin kannustusjoukkoihin kuuluneenkin näkökulmasta: I-HAH:n minijoukkue voitti nimittäin SM-kultaa!! Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat ja sielläkin nähtiin seurakavereilta hienoja ratoja ja useita koiria pääsikin finaaleihin asti. Oli myös toki hienoa seurata Suomen huippujen taistelua kärkisijoista ja fiilis finaaleissa oli aiempien vuosien tapaan hieno :)
Kotimatkalle lähdettiin kisojen jälkeen sunnuntai-iltana noin kasin aikaan ja kotona oltiin siis yöllä. Olin ottanut vielä maanantaille lomapäivän, joten nukuin kunnon "yö"unet ennen kuin oli vuorossa Riitta Jantunen-Korrin tokoyksäri. Jipillä säilyi hienosti keskittymiskyky ja työskentelyinto läpi treenien, vaikka koko ajan tosiaan tehtiin töitä. Alkuun ilmeni pientä haahuilua, mikä ei ole ollut Jipille tyypillistä - mm. tuijotteli kentällä olevia merkkikartioita, hairahtui välillä ihmettelemään naapuripellon eläinten ääniä yms. - mutta menee varmaan ihan sen piikkiin, että on nuori koira, eikä olla kauheasti tokoiltu vierailla kentillä. Täytyy siis ehdottomasti muistaa ottaa enemmän treenejä vieraissa paikoissa!
Ensimmäisenä liikkeenä treenattiin seuraamista juurikin siitä syystä, että siinä on ollut sen kontaktin kanssa nyt vaikeuksia. Saatiin tätä ongelmaa hyvin demottua eli pidempää seuraamispätkää tehdessä kontakti oli tosiaan enemmänkin sivulle kääntynyt pää kuin oikea kasvojani kohti oleva kontakti. Tehotreeninä kontaktiin saatiin treeni, jossa vasempaan kainaloon laitettiin palkkalelu ja nami oli oikeassa kädessä. Perusasennosta liikkeelle lähdettiin vasta, kun Jippi piti kontaktia hyvin. Seuraamista ihan pari askelta niin, että saatiin varmasti hyvää seuraamista hyvällä kontaktilla. Tämä jälkeen pysähtyminen perusasentoon ja palkkaus namilla siirtämällä nami oikeasta kädestä vasempaan käteen selän takana. Tästä uudelleen seuraamaan ja taas ihan vain lyhyt pätkä ja hyvästä seuruusta ja kontaktista palkkasanalla vapautus ja samalla lelu putoaa kainalosta. Alkuun lelua pidettiin kädellä hieman koiran yläpuolella, että se oikeasti pomppaa leluun kiinni, mutta kun se alkaa automaattisesti pompata, niin sitten lelun voi suoraan pudottaa koiralle. Tehtiin tätä treeneissä muutama toisto ja kaikilla näistä kontakti todella hyvä ja seuruu aktiivista eli tuntuisi toimivan hyvin! Seuraamisen käännöksiä varten saatiin neuvoksi tehdä kahdeksikkotreeniä eli seuraamista kahdeksikolla niin, että vuoroin tehdään kaarrosta oikeaan ja vuoroin vasempaan. Tässä näkyi vasemmassa kierroksessa se, että Jippi käyttää vielä aika heikosti takaosaa, eikä me sitä olla treenatukaan. Niinpä nyt kotiläksyksi myös takaosan käyttötreenejä. Muutoin seuraaminen kahdeksikolla oli tosi kivan oloista eli jo se alle tehty kontaktitreeni tuntui auttavan, sillä nyt tässäkin kontakti säilyi kivasti.
Tokana liikkeenä harjoiteltiin noutoa. Ollaan tosiaan tehty vasta erillisinä suorituksina pitoa ja sitten vauhtinoutoa ja näin tehtiin nytkin. Vauhtinoudossa ongelmana on se, että kapula on Jipin mielestä lelua kivempi eli aiemmin on aina tiputtanut kapulan ja tullut lelulle, mutta sitten lähtenytkin uudelleen kapulan luokse, koska sen arvo tuntuu olevan lelua suurempi. Nyt Jippi ei enää sitten päästänytkään kapulasta lainkaan, vaan vaikka kuinka lelun kanssa houkuttelin sitä, se kurvasi ohitseni kapula suussa ja jouduin sen siltä itse ottamaan ennen kuin se suostui leikkimään lelulla. Kokeiltiin painavampaa kapulaakin, mutta sama juttu - hyvin pystyi rallata valtavan kapulankin kanssa :) Tämä on tosi jännä, että kapula on Jipin mielestä noin kiva, koska ei ole kyse siitä, etteikö se tykkäisi leikkiä. Heti, kun kapulan otti siltä pois, se leikki taistellen lelusta ärinän kera, mutta jostain syystä kapulasta on tullut ihan huippuhauska. Niinpä nyt kokeillaan käyttää tässä ihan superpalkkaa eli laitan purkkiin kissanruokaa ja kapulalta vapautuksen yhteydessä houkuttelen Jipin luokseni ruokapurkille. Plussaa vauhtinoudossa oli se, että vauhtia siinä tosiaan piisaa. Jippi lähtee käskystä kapulalle kovassa laukassa, ottaa kapulan siististi suuhun (joskun jäi herkästi tassuilla huitomaan kapulaa ennen kuin otti sen suuhun, mutta tämä jäänyt pois!) ja tulee vauhdilla takaisin luokse. Nyt vain pitää kitkeä siitä ne omat rallaukset ja kaarratukset pois, niin hyvä siitä vielä tulee :)
Kapulan pitämistä harjoiteltiin sitten erikseen. Lähdettiin treenaamaan sitä niin, että seisoin istuvan Jipin edessä kapula toisessa kädessäni rinnan edessä. Lelu oli siis koko ajan koiran nähtävissä sen pään yläpuolella. Kapula annettiin koiralle ja pyrittiin lelua liikuttelemalla saada koiran fokus kohti lelua ja samalla keskittyminen paremmaksi ja kapulan pureskelu stopattua. Ensimmäiset pari toistoa Jippi pureskeli kapulaa pitkään, mutta toistojen myötä se alkoi keskittyä paremmin leluun ja jäytäminen väheni koko ajan. Kun Jippi aina sitten piti kapulaa nätisti, Riitta naksautti ja minä palkkasin lelulla. Näkyi siis treenin aikana selvää parannusta, joten testataan kuinka tämä lähtee toimimaan.
Kolmantena liikkeenä tehtiin seisahtumista. Kerroin ensin, että ollaan kokeiltu treenaamista kiertoon yhdistettynä eli niin, että kierrätän Jipin tolpan ympäri ja taakse lentävän lelun avulla olen sitten lähtenyt tekemään pysäytyksiä koiran tullessa luokse. Tässä Jippi alkoi kuitenkin ennakoimaan stoppeja herkästi ja koska uusien sääntöjen mukaisessa tokokokeessa on merkin kierto omana liikkeenään, en halua, että se alkaa yhdistämään pysähtymistä tähän liikkeeseen. Niinpä tehtiinkin stoppeja nyt niin, että kutsuin Jipin vapaamutoisesti luokseni samalla itse peruuttaen ja sitten vauhdissa annoin "seis"-käskyn ja heitin lelun koiran taakse. Pysäytykset oli täpäköitä ja tämä tuntuisi toimivan hyvin. Nyt vain sitten aletaan tehdä niin, että palkka ei tosiaan lennä heti käskystä, vaan vasta pysähtymisestä. Edetään tähän nyt nopeasti, koska Jippihän tosiaan seisahtumista on aiemminkin treenannut ja periaatteessa käsky ei ole täysin vieras sille. Treenattiin seisahtumista lentävän lelun avulla myös seuraamisen yhteydessä eli seurautin Jippiä pari askelta lelu oikeassa kädessäni ja vauhdissa sitten annoin "seis"-käskyn ja samalla heitin oikealla kädellä lelun etukauttani koiran taakse. Vähitellen sitten vaihdetaan palkkaus niin, että lelu lentääkin oikeasta kädestäni selän takaa koiran taakse, mutta ensin nyt näin, että koira selvästi näkee lelun.
Saatiin kyllä paljon ideoita ja nyt on hurja into päästä kokeilemaan näitä käytännössä :)
Käytiin illalla molempien koirien kanssa metsälenkki ja Hugosta kyllä näkyy pitkittynyt treenitauko.. Sillähän oli ensin työmatkani takia treenitaukoa ja sitten heti perään vielä se ontuminen eli taukoa on ollut nyt jo reilut kolme viikkoa. Oli nimittäin sen verran vauhdikasta menoa ja ehkä vähän kävi jopa ylikierroksilla, kun yritti saada Jippiä riehumaan. Pari kertaa sai oikein puuttua siihen, ettei Hugo ihan niin yli-innokkaana kävisi Jippiä haastamassa leikkimään, kun Jippiä meinasi alkaa hurjistuttamaan kaverin rajut leikkiinkutsut. Huomautukset meni perille ja sen jälkeen kaksikko leikkikin sitten sopivalla temmolla. Mutta tosiaan, nyt näyttää jalka onneksi olevan kunnossa eli ontumista ei ole enää ollut, joten päästään onneksi pian taas treenailemaan. Kyllä sen vaan huomaa, ettei Hugokin kaipaa aktiviteetteja! Tarkoitus olisi käydä tekemässä rally-tokoa tänään illalla sen kanssa ja mökillä juhannuksena sitten päästään jäljestämään :) Eiköhän siis saada Hugon ylienergisyyskin kuriin taas, kun päästään kiinni normaaliin arkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti