Se siitä aikuistumisesta...

Ehdin jo mennä kehumaan, kuinka aikuismainen siitä Hugosta onkaan tullut. Noh, päättipä hän sitten tänään todistaa, että sitä lapsellisuuttakin löytyy aina aika ajoin. Oli nimittäin uudet, kerran jalassa olleet korkokengät pureskeltu korkojen ja kantapäiden kohdalta.  Ja ilmeestä päätelleen oli ollut poitsulla hauskaa :) Tosin taisi jäädä homma vähän kesken isäntäväen saapuessa kotiin, sillä oli toisessa kengässä selvästi pienemmät tuhot vasta saatu aikaan! Mutta eipä se paljoa lohduta - ei taida suutarikaan saada korjattua noita, kun toisessa kengässä tosiaan korko täynnä reikiä, korkolappu revitty irti, koristestrasseja irroteltu ja kantapään kohdalla kengässä irtonainen riekale. Harmi vain, kun muilta osin kuitenkin yhä täysin ehjät eli olisi nyt edes sitten pureskellut koko rahan edestä :D Noh, ehkäpä nyt taas tulee säilytettyä kengät Hugon ulottamattomissa!

Hugolla ei olla vaatteita tänäkään talvena käytetty ja tuskin tarvitsee loimia käyttääkään. Pakkasen on luvattu nyt kiristyvän, mutta turkki on onneksi sen verran paksu, ettei kyllä palella edes parinkymmenen asteen pakkasilla (siis koiraa, omistajaa kyllä paleltaa!) Ainoat ongelmakohdat ovat tassut. Vielä näillä pakkasilla ei ole tassutkaan palelleet, mutta lumikokkareita jää helposti, vaikka olen yrittänyt nyt aika tiheään tahtiin leikata niitä tassukarvoja. Hugo tuntuu olevan erityisen herkkis noista anturoiden väliin jäävistä kokkareista, sillä jää vähän väliä niitä nykimään sieltä pois. Viime vuonna ostetut koiran tossut eivät ole osoittautuneet käteviksi meillä, koska Hugon tassut ovat melko kapeat ja solakan malliset, joten sellase jäykät, isot tossut eivät pysy vauhdissa mukana. Niinpä sainkin koiratutuilta idean ja ostin Hugolle vauvan sukkia. Eli pienimmät kaupasta löytyneet vauvan sukat jalkaan ja kumilenksuilla/ponnareilla kiinni niin hyvin pysyy! Ja pysyy paakut poissa tassun pohjista :) Testasin näitä ao. kuvassa näkyviä sukkia tänään Hugolla ja käveli nämä päällä oikein reippaasti ja ilman minkäänlaisia ihmettelyitä. Viime vuoden tossut saivat Hugon harppomaan hassusti ja hampaat olivat vähän väliä repimässä tossuja irti. Näistä sukista Hugo tuntui itsekin pitävän, kyllähän ne kuitenkin lämmittävät ilman, että tuntuvat jäykiltä tai rajoittavilta jaloissa. Ja pysyy varmasti anturatkin paremmassa kunnossa eli monta plussapuolta näillä sukilla!

Agilitya joulutunnelmissa

Tokokirjoituksissa on ollut taukoa, mutta tämä ei toki tarkoita, etteikö oltaisi lainkaan tokoiltu. Ohjatuissa treeneissä on ollut taukoa, sillä toissa viikonloppuna treenejä ei ollut voittaja-näyttelyiden vuoksi, ja viime lauantaina jouduin jättämään treenit väliin. Olemme kuitenkin treenailleet ja nimenomaan siten, että olen yrittänyt tehdä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Eli paljon leikkiä tokoilun yhteyteen, motivoivat lelu- ja namipalkat ja riittävän lyhyet treenikerrat! Olemme nyt myös tehneet ihan basic-juttuja eli ALO-luokan liikkeitä oikeastaan pelkästään. Luoksetulo on nyt taas saanut selvästi uuden suunnan. Pitkän aikaa ongelmana oli se, että Hugo ravasi luokse todella innottomasti, ja tämän vuoksi olemme treenailleet paljon läpijuoksuja eli pallopalkka on lentänyt minun taakse, tai sitten niin, että olen itse Hugoa innostaen peruuttanut juosten, jolloin Hugokin on lähtenyt reippaampaan vauhtiin. Ja nyt tosiaan ollaan taas sellaisessa tilanteessa, että luoksetulo sujuukin jo vauhdikkaassa laukassa. Nyt pitää vain yrittää saada loppuasentoa hiottua ilman, että vauhti katoaa. Takaosan kankeutta ollaan yritettyä saada "sulamaan" tekemällä paljon pyöritystreenejä ja kehitystä on tässäkin tullut - tosin yhä kaipaa paljon lisää treenejä. Tätä pyörimisliikettä, jossa Hugo seuraa vierellä ja tehdään täysympyrää paikallamme, täytyy nyt yrittää sitten soveltaa käännöksiin niin, että etenkin vasemmalle käännöksessä Hugon takaosa tekisi samanlaista "heittävää" sivuttaista liikettä. Ollut hankalaa harjoitella, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa parane! Ja jäävät liikkeet myös ovat nyt ollee terävämpiä. Olen alkanut nyt palkkaamaan jäävissä liikkeissä lelulla eli esim. seisomaan jätössä Hugon jäädessä napakasti seisomaan, kuljen x matkan eteenpäin, käännyn ympäri ja Hugon odottaessa nätisti, heitän pallon Hugon taakse ja annan vapautuskäskyn. Toimii hyvin eli Hugo selvästi pysähtyy jo terävämmin, kun kerran palkka ei tule sieltä edestäpäin.

Agilityssa meillä oli viime viikolla oman ryhmä kesken leikkimieliset kisat. Kuvattiin videollekin nämä suoritukset, mutta enpä viitsi edes vaivautua laittamaan sitä tänne :D Ensimmäisellä radalla Hugo kävi niin kierroksilla, ettei koko hommassa ollut oikein tolkkua. Olin yhdessä vaiheessa rataa itse niin sekaisin, että jouduin jäädä paikoilleni ja nauraa omille sähläilyilleni, ja tänä aikana Hugo jo ampaisi muutaman ympäröivän esteen yli höyrypäisenä... Seuraavaksi tehtiin pari treenirataa eli saatiin vinkkejä Empulta ja hiottiin vaikeita kohtia. Tällöin Hugolla oli jo kierrokset laskeneet ja saatiin ihan ok suorituksiakin. Kuitenkin sitten vikalla kisaratapätkällä olinkin sitten itse niin pihalla, että ohjaukset oli useassa kohdassa "sinne päin". Ja virheitä ropisikin sitten ihan urakalla, ja Hugon haukkuminen pitkin rataa osoitti, että olen surkea :D

Sunnuntaina vapaatreeneissä teimme keppikulmia ja ensimmäistä kertaa ikinä otin käyttöön verkot apuvälineinä. Tosin laitoin vain ja ainoastaan yhden verkon eli keppien alkupäähän. Näin Hugo ei pystynyt menemään väärältä puolelta kepeille sisään ja onnistuneita suorituksia saatiin reilusti. Ja uskonkin, että Hugo nimenomaan nyt tarvitsee keppikulmien kanssa niitä onnistumisia, jotta sille jäisi selkeänä mieleen, että minkälainen on se oikea suoritus. Eli suoria lähestymisiä tulemme jatkamaan ilman verkkoja, mutta sitten vaikeammilla kulmilla otetaan toistaiseksi avuksi tuo yksi verkko alkuun.

Tänään olivat viimeisen ohjatun ryhmän agilitytreenit ennen joululomaa, joten päätimme pitää treenailun ohessa pikkujoulut. Veimme kaikki jotain pientä evästä ja lopulta meillä olikin glögiä, pipareita, suklaata ja koirille muffinseja. Treenien teemana oli tällä kertaa ohjaajan äänettömyys. Käskyt sai antaa vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa, muttei missään muualla. Rata on alla ja taas minun piirtämä eli ei mittakaavassa.

3. esteelle tehtiin takaaleikkaus eli koira ohjattiin esteelle ja leikattiin itse koiran takaa niin, että koira jatkoi ohjaajan edellä esteeltä jyrkästi oikealle. 6 ja 7 esteiden väliin tehtiin välistäveto, 7. esteen jälkeen valssaus A:lle. Tein valssin myös kympin jälkeen A:lle. A-esteen jälkeen sekä 12. että 13. esteille tuli takaakierto ja lopuksi vielä esteen nro 16 jälkeen persjättö. Hankaliksi kohdiksi osoittautui alun takaaleikkaus. Menin itse valmiiksi esteen 2 taakse ja sieltä kutsuin Hugoa. Tällöin kuitenkin oma liikkeeni tyssäsi jo ennen 3. estettä, enkä millään viestittänyt koiralle, että tulisin tekemään takaaleikkauksen. Eli sain ohjeeksi jäädä 1. ja 2. esteen puoliväliin ja lähteä sieltä koiran kanssa juoksemaan niin, että liike pysyisi itselläni yllä koko ajan. Varmuudeksi tehtiin vielä niin, että Emppu palkkasi pari kertaa pallolla  3. esteen jälkeen esteen oikealta puolelta. Ja tämän jälkeen homma sujuikin sitten hienosti jo ilman palkkaustakin! Toinen hankala kohta osoittautui olevan loppusuoran persjättö. Tässäkin liikkeeni pysähtyi liikaa tehdessäni takaakierto-ohjausta esteelle nro 16. Tällöin en ehtinytkään jatkamaan persjättöön ajoissa, jotta Hugo olisi tajunnut, että ohjauspuoli vaihtuu. Tätä hiottiin siis niin, että sain takaakierron tehtyä ajoissa ja siitä edettyä persjättöön ilman, että liike pysähtyisi. A-este sujui ihan ok - tosin Hugo hidasteli taas turhan paljon alastulossa eli jäi empimään puoli väliin alastuloa, että mihinköhän sitä pitikään pysähtyä.

Kun jokainen koira oli ollut kerran treenivuorossa, oli jäljellä enää  reilu viitisen minuuttia eli tehtiin vain pikaiset radat kukin enää. Tässä sai käyttää haluamansa verraan ääniohjausta, mutta totesin, että kaikkien hyppy-käskyjen pois jättäminen toimi meillä hienosti. Hugo oli selvästi rauhallisempi ja keskittyneempi, kun en turhia huudellut sille ja minusta tuntuu, että omakin keskittyminen on näin parempaa, enkä käy itsekään ylikierroksilla :) Niinpä tein radan samoin kuin ekatkin eli käskyt annoin vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa. Ja tehtiin omasta mielestä sujuva nollarata. Ohjaukset sujuivat hyvin - tosin olihan niitä hiottukin ;) Vauhtia oli koko radan ajan kivasti ja nyt jopa A-esteet sujuivat reippaasti eli innostin Hugoa alastulossa niin, että se tuli vauhdilla alas asti, ja vapautin sen saman tien, kun tassut koskivat maata eli oli melkeinpä juoksukontaktit. Varsinaisia juoksukontakteja emme voi alkaa tekemään, koska Hugo alkaisi varmasti hyppimään kontaktien yli, mutta tällä tavoin nopeilla vapautuksilla touhuun tuli kyllä intoa ja vauhtia lisää. Vapaatreeneissä havaitsin muuten Hugon kohdalla hyväksi keinoksi myös sen, että laitan pallopalkan odottamaan A-esteen eteen. Tällöin Hugo havaitsi pallon jo lähtiessään tulemaan alas kontaktilta, ja näin alastulo sujui selvästi vauhdikkaammin kuin ilman etupalkkaa. Eli treenaillaankin näitä kontakteja nyt etupalkalla tästä eteenpäin :)

Oli kyllä huippukivat treenit ja tästä intoutuneena päästimme vielä koirakin jäähdyttelylenkillä lumiselle pellolle juoksemaan. Nämä ohjatut agilityt jäävät nyt joulutauolle ja jatkuvat loppiaisen jälkeen. Sunnutai-illan vapaatreenit, joissa treeniryhmämme Sonja ja Ofelia ovat meidän kanssaan nyt käyneet, jatkuvat toki normaalisti joulunkin aikana. Lisäksi seuramme valmennusryhmän joululoman aikana 3.1. olevat vuorot myytiin halukkaille seuran jäsenille koirakon tasosta riippumatta, joten olemme nyt tuolloin menossa Niina-Liina Linnan pitämiin treeneihin! Eli ei me nyt ehkä ihan päästä vieraantumaan agilitystä, vaikkei näitä omia ohjattuja treenejä olekaan :)

Yhteiselon ihanuus :)

Lähiviikkoina on tullut jatkuvasti eteen hetkiä, joina on tullut ajatelleeksi, että kyllä se on vain todettava, että Hugosta on kasvanut hieno aikuinen koira. Se on rauhoittunut hyvällä tavalla eli sellainen pentumainen sähläys on jäänyt pois, mutta silti löytyy vielä runsaasti leikkimielisyyttä ja intoa! Se syttyy joka kerta, kun kaivaa esiin pallon, mutta kuitenkin palloleikkien aikaansaamat kierrokset saa myös kuriin heti halutessaan. Omaa luonnetta löytyy onneksi yhä, mutta kuitenkin niin, että murkkuiän uhmakkuus on laantunut.

Hugosta on melkein huomaamatta tullut tottelevainen ja kuuliainen - enkä tarkoita nyt vain tokoa, jossa motivaattorina toimivat namit ja/tai lelut, vaan ihan sellaista joka päiväistä arkieloamme. Vaikka metsälenkillä yllättäen vastaan tullut koira kiinnostaisikin, ei enää ole tullut eteen tilanteita, jolloin Hugo ei olisi tullut käskystä luokse. Ja jos hihnalenkillä vastaantulevat ärisevät urokset saavat Hugon pinnan kiristymään, hännän nousemaan ja karvat pöyhistymään, saa sen keskittymisen kuitenkin "ohi"-käskyllä käännettyä puoleensa, eikä Hugon tarvitse saada sanottua valittuja sanoja tällä räyhääjälle. Luottamus minun ja Hugon välillä on siis kasvanut huimaa vauhtia ja uskon, että näin on käynyt puolin ja toisin.

Vaikka koen tämän aikuistumisen ehdottomasti positiivisena asiana, on ollut myös kiva huomata, ettei Hugosta ole tullut aikustumisen myötä mitenkään tylsä tai innoton. Leikit kiinnostavat yhä ihan samalla tavoin (ellei jopa enemmän?) kuin pentunakin, ja valtava innostus harrastuksia kohtaan on myös säilynyt. Agilitystahan Hugo on syttynyt aina ja pelkkä hallille saapuminen saa kierrokset nousemaan, mutta ilokseni myös tokomotivaatio on taas parantunut! Eli tästä on hyvä jatkaa pian 2,5-vuotiaan Hugon kanssa yhteistä taivalta. Niin ja huom. täällä meillä ihan oikeasti uskotaan, että se taival jatkuu tuon Hugon 2,5-vuotispäivän jälkeenkin, vaikka niistä mayojen kalenterimerkinnöistä kaikenlaisia ennustuksia onkin tehty... ;)

Kyllä saan olla onnellinen siitä, että juuri Hugo-vauva asteli silloin elokuussa 2010 elämääni :)

Epistelyä

Oltiin tänään Hugon kanssa agilityn epävirallisissa kisoissa ja luokkana maksimöllit. Möllien radalla ei siis ollut keppejä, keinua tai rengasta, mutta muilta osin voin kyllä sanoa, että haastetta riitti. Aiemmat näkemäni mölliradat ovat olleet kohtalaisen simppeleitä, eikä kovin monia erityisempiä ohjauskuvioita ole täytynyt tehdä. Nyt radalla oli välistävetoja, persjättöjä ja valsseja. Ja lisäksi sai kyllä juosta kohtalaisesti :D Otimme kaksi starttia ja ekalla kerralla tulokset oli 0 ratavirhettä ajassa 37,74 s (ihanneaika 50 s). Tokalla radalla HYL ja omia mokailuja mahtui radalle ihan reilusti :D Kuitenkin ekalla startilla saatu tulos -12,26 toi ykkössijan 12 koirakon ja 24 startin joukossa. Ratapiirros alla, ja on taas jälkikäteen muistista piirretty eli mittakaavat voi olla pahastikin pielessä.

Homma alkoi siis niin, että 2. ja 3. esteen väliin tein välistävedon. Tämän jälkeen 3. esteeltä 4. putkelle jatkettiin valssaten ja sieltä sitten täysi vauhti päälle kohti seuraavia esteitä, jotta ehti 6. pussin jälkeen tekemään persjätön ennen 7. estettä. 10. esteelle oli sen verran loiva kulma, että meni ihan ilman minkäänlaisia erikoisempia takaakiertoja. A-esteelle meni reippaasti ja stoppasi kyllä kontaktille - tosin molemmilla radoilla varasti sieltä ennen kuin olin ehtinyt antaa luvan jatkaa. Eli kontaktit ehdottomasti treenattavaksi jatkossakin! Positiivista kontakteissa oli kuitenkin, että tällä kertaa Hugo rymisteli aika vauhdilla A-esteen yli ja ala kontaktille 2on2off-asentoon. Aiemminhan on tupannut olla ongelmana, että jää herkästi vähän liian ylös ja se on pitänyt pyytää sieltä korjaamaan asento alemmas. Mutta tosiaan A:n jälkeen hyppy 12, jonka jälkeen tuli valssaten suunnanvaihdos ja koira haltuun esteiden 12 ja 14 välistä. Siitä lähetys putkelle ja sitten taas olikin jo kiire itsellä kohti estettä 15, jotta ehti tehdä ajoissa valssin esteen 15 ja 16 väliin. Ja sitten vielä loppusuora. Kokonaisuudessaan oikein kiva rata, mutta möllitasolle haastava.

Ekalla yrittämällä rata meni kaiken kaikkiaan kivasti. Kaikki ohjaukset tuli tehtyä aika lailla suunnitellunlaisesti ja oli sellainen olo, että meno oli kohtuullisen hallittua ja siistiä. Ainoa miinus tällä radalla tuo A:n kontaktilta varastaminen ja sen vuoksi meinasi minulle tulla kiire ohjata Hugo seuraavalle esteelle. Mutta joka tapauksessa, oikein kelpo suoritus :) Toka rata olikin sitten jotain aivan muuta :D Hugo tsemppasi yhä hienosti, mutta itse olin aivan muissa maailmoissa. Kenties johtui siitä, että ekan onnistuneen radan jälkeen tuli helpotus, eikä sitten enää keskittyminen riittänytkään tokalle radalle. Eka virhe taisi olla jo esteellä 3, jossa Hugo hyppäsi esteen väärään suuntaan. En siis tehnyt välistävetoa riittävän selvästi. Itsellä meni tästä pasmat jotenkin niin sekaisin, että vaikka matka jatkui, niin tuntui kyllä niin taistelemiselta koko ajan. Olin myöhässä Hugoon nähden ja meinattiin törmätä persjättöä tehdessä. A-esteeltä Hugo taas varasti, jolloin en ollut ajoissa näyttämässä seuraavaa estettä, ja Hugo oli jo suuntaamassa esteelle nro 14. Sain kuin sainkin tämän estettyä ja jatkettiin taas matkaa. Vielä loppuun tuli kielto ihan omasta radan unohduksesta eli kaiken kaikkiaan todella takkuavaa menoa - lähinnä nimenomaan omista mokistani johtuen :D Mutta ei voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen Hugon suorituksiin, ja jäi kyllä kaikkiaan hyvä mieli! Ainakin tuli nähtyä, että kyllä me pystytään kohtalaisen haastava (tasoomme nähden) rata suorittamaan kisatilanteessakin, kunhan vain keskityn täysillä ja teen huolelliset ohjaukset.

Mutta nyt Hugo on naatti - nukkuu olohuoneen lattialla X-asennossa :) Ja hyvillä mielin voimmekin molemmat mennä nukkumaan - oli kyllä älyttömän hauskaa taas pitkästä aikaa epistellä! 

Hyppytekniikkaa vol 1

Jo pitkään on tehnyt mieli päästä Hugon kanssa treenaamaan hyppytekniikkaa. Hugollahan ei toki kokonsa puolesta ole ongelmia esteiden yli pääsyyn, mutta kyllähän se hyvän hyppytekniikan omaaminen varmasti auttaisi tuon ison kropan hallinnassa. Ja Hugolla on ollut selässä aika ajoin jumeja eli tätäkin mahdollisesti helpottaisi, mikäli hyppytekniikka olisi kunnossa. Kovasti olen kiinnostunut hyppytekniikkakoulutuksiin osallistumisesta, kunhan sellaisiin mahdollisuus tulee, mutta sitä odotellessa päätin aloitella alkeita omatoimisesti. Olen paljon lueskellut mm. blogeista, että miten muut agilityharrastajat ovat hyppytekniikkatreenanneet ja löysin riittävän helppoja harjoitteita, joita pystyisin itsenäisestikin toteuttamaan. Niinpä reilu viikko sitten sunnuntaina vapaatreeneissämme otimme treenivuoroon muutamia helpohkoja hyppytekniikkaharjoitteita.

Ensimmäiseksi teimme ihan perussarjaa, jossa estekorketena oli 25 cm ja esteiden etäisyys oli 6 jalan mittaa. Ensin tehtiin neljällä esteellä ja sitten viidellä, ja homma sujui hyvin. Tosin harmi kyllä, itse kun olen täysin aloittelija näissä hommissa, niin mitään varsinaista analyysiä en osaa Hugon tekniikasta tehdä - lähinnä vain olin tyytyväinen kuin tehtävä tuli suoritettua rytmikkäästi ja puhtaasti.

Perussarjan jälkeen teimme sarjaa, jossa harjoiteltiin askeleen pidennystä. Estekorkeus oli sama 25 cm, mutta nyt esteväli piteni joka esteen myötä. Ensin kokeiltiin neljällä esteellä, jolloin välien pituudet olivat siis 6, 7 ja 8 jalkaa. Tämä sujui hyvin joka kerta eli Hugo selvästi pidensi askeltaan sopimaan kuhunkin esteväliin. Niinpä lisäsin vielä yhden esteen perään, jolloin esteiden etäisyydet olivat siis kasvavassa järjestyksessä 6, 7, 8 ja 9 jalkaa. Tässä jo huomasi, että viimeiseen väliin tuli helposti pieni väliaskel eli Hugo ei venyttänyt askelta riittävän pitkäksi sopimaan vielä viimeiseen väliin. Tähän saatiin kuitenkin parannus, kun vähän tsemppasin Hugoa eli kannustuksen myötä keskittyminen parani ja hyppyihin tuli parempi tempo, jolloin askeleen pidentäminenkin onnistui myös vikassa välissä.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin sarjaa, jossa oli viisi estettä kaarevalla uralla. Esteet tekivät siis U:n muotoisen kaaren ja edelleen estekorkeus oli 25 cm ja esteiden etäisyys esteiden keskiosasta laskettuna oli 6 jalkaa. Tämäkin sujui hyvin eli kaarevuus ei näyttänyt tuottavan ongelmaa.

Tässä on videokooste hyppytekniikkatreenien kahdesta ensimmäisestä harjoituksesta eli perussarjasta ja askeleen pidennyksestä. Videolla näkyy Hugon ottama ylimääräinen pikkuaskel tehtäessä askeleen pidennystä viidellä esteellä, mutta tsemppaamisen myötä homma saatiin pakettiin :) Ja tulipa sitten innostus testailla videonkäsittelyohjelman eri efektejä eli tungin sitten videolle ihan tekstejä ja musiikkiakin. Ihan hauskaa oli tuo tuunailu eli ehkäpä harrastan sitä jatkossakin! Niin ja muuten,  musiikin sisällyttäminen youtubeen ladattuun videoon vaatii sen, että videon yhteyteen hyväksyy mainokset. Nämä mainokset videon alalaidassa saa kuitenkin ruksattua pois, jolloin eivät häiritse videon katselua.

 

 

Viime viikon ohjatut agilitytreenit jäivät tosiaan välistä ja eilisen hallivuoromme luovutimme seuralaisillemme näyttelytreenejä varten. Niinpä agilitytaukoa on tullut nyt jo reilu viikko eli kiva on taas ylihuomenna päästä aksaamaan :)

Virkeämmät tokot

Tokoilut on nyt parina viime lauantaina sujuneet ohjatuissa treeneissä ilahduttavan hyvin. Edelleen huomaa, että miljoona pientä juttua on hiottavana eri liikkeissä, mutta nyt on ollut taas erillä tavalla intoa Hugollakin mukana. Luoksetulossakin vauhtia on saatu kerrytettyä ja nyt vuorossa onkin sitten sen loppuasennon hiomista. Kouluttaja meille kuitenkin muistutti, että näitä tulisi treenata erillään, jotten kyllästymistä ja takapakkia tulisi. Eli kun treenataatn sitä vauhtia niin silloin treenataan vain sitä vauhtia. Kun taas tarkoituksena on ottaa sitä loppuasentoa niin tekee vain sitä loppuasentoa ja ihan pienellä etäisyydellä. Eli ei edes lähde tekemään kokonaisia suorituksia normitreeneissä - näitä kokonaisuuksia sitten tehdään hyvin harvoin, jottein kyllästymistä tai ennakoimista alkaisi tulemaan.

Ollaan alettu opettelemaan ohjattua noutoa, jossa yhtenä osana on koiran lähetys merkille. Merkkinä toimii pieni muovikartio maassa ja koiran tulee käskystä juosta merkin taakse ja kääntyä täyskäännös niin, että sen nenä on kohti ohjaajaa. Tätä olemme harjoitelleet käsiohjauksella kotona, mutta tuntui, ettei Hugo yhdistä liikettä lainkaan siihen maassa olevaan muovitörppöön. Edistystä ei siis tullut lainkaan niin, että olisin voinut ottaa etäisyyttä, vaan minun täytyi ohjata kädellä koko liikkeen läpi. Tähän saatiin neuvoja eilen ja lähdimme tekemäänkin liikettä niin, että ensin hetsattiin Hugoa merkille niin, että minä olin kauempana merkistä Hugon kanssan ja kouluttaja näytti Hugolla maassa olevan merkin ja toisteli sama innokkaasti "merkki"-käskyä. Tämän jälkeen lelu laitettiin merkin taakse maahan ja lähetin Hugon käskyllä merkille. Se ampaisi lelun luokse ja tästä heti palkka. Sitten tehtiin lyhyemmällä etäisyydellä niin, että minä toistelin ensin Hugolle, että "missä merkki" ja kun Hugo innostui ja vilkuili jo selvästi merkille päin, annoin käskyn ja kun se juoksi merkin taakse, palkkasin heti. Tässä vaiheessa ei siis vielä välitetä siitä, missä asennossa koira seisoo merkin takana, kunhan se käskystä juokseen sinne. Seuraavaksi sitten aletaan hiomaan sitä asentoa, mutta nämä kaksi treeniä pidetään taas alkuun erillisinä.

Ohjatun noudon toinen osio on se, että kun koira seisoo oikeassa asennossa merkin takana, sille annetaan noutokäsky ja käsimerkki, joiden avulla koiran tulee tuoda oikea kapula. Liikkeessä koiran takana viitisen metrin päässä koirasta on yksi kapula suoraan koiran takana ja tämän ns. keskikapulan molemmilla puolilla muutaman metrin (5?) päässä ovat toiset kapulat. Kaikkiaan koiran takana on siis kolme eri kapulaa, joista koira lähetetään hakemaan aina joko vasen tai oikea kapula - ei koskaan keskikapulaa. Tämän voi opettaa niin, että opettaa koiralle käskyt "oikea" ja "vasen" tai sitten käyttää vain samaa käskyä kuin normaalissa noudossakin. Käskyn kanssa saa käyttää myös käsimerkkiä eli osoittaa kädellä noudettavan kapulan suuntaan. Tämä osio on Hugolla selvästi helpompi kuin se merkille meneminen. Lähtee siis aina käden osoittamaan suuntaan ja usein on tuonut juuri oikean esineen. Toistaiseksi olemme harjoitelleet vain narupalloilla eli seuraava vaihe on sitten harjoitella noutokapuloilla.

Yksi mitä olemme myös Hugon kanssa treenailleet kotioloissa, on takaosan käyttö. Hugolla kun takaosan käyttö on vähän heikkoa ja vaikuttaa moneen tokoliikkeen suoritukseen. Tätä ollaan tehty harjoittelemalla erilaisia pyörityksiä eli esim. niin että Hugo seuraa vierellä ja tehdään paikalla pyörimistä niin, että Hugon etujalat pysyisivät mahdollisimman paikoillaan ja takaosa kiertä sitten ympyrää etuosan ympärillä. Alkuun oli kyllä tosi hankalaa saada Hugo ottamaan näitä sivuttaisaskeleita takajaloilla - ei selvästi ymmärtänyt, mitä pitäisi tehdä! Nyt kuitenkin on tullut edistystä ja pystytään jo vähän pidempiä pätkiä harjoittelemaan. Tekee kyllä hyvää saada vähän vetreämmäksi sitä takaosaa ja motoriikkaa paremmaksi :)

Paikkamakuut puolestaan ovat menneet parilla viime kerralla ihan huippuhyvin! En ole enää käyttänyt etu- tai takapalkkoja, vaan olemme tehneet ihan normaaleja paikkamakuita ilman apukeinoja. Molemmilla kerroilla mukana on ollut häiriötreeniä eli ekalla kerralla koirien edessä oli hyppyeste ja kukin ohjaaja kävi paikkamakuun aikana hyppäämässä esteen. Hugo katsoi kyllä, että mitä se mamma oikein puuhaa, mutta pysyi ihan rauhallisesti paikoillaan koko paikkamakuun. Eilen häiriönä oli ensin se, että kouluttaja kulki koirien editse ja heitti jokaisen koiran edestä muovipullon. Tätäkin Hugo kyllä katsoi, muttei pienintäkään merkkiä, että olisi lähdössä liikkeelle, vaan jatkoi makuuta rauhallisena. Seuraavana häiriönä oli se, että ohjaajat menivät jonkun muun kuin oman koiransa vierelle aivan kuin liikkeen lopetusvaiheessa. Vilkaisin, miten Hugo reagoi tähän vieraaseen ihmiseen joka tuli sen vierelle, mutta tällöin vain katseli, muttei reagoinut muutoin. Molemmilla kerroilla siis paikkamakuut ovat olleet rauhalliset kaikin puolin ja minkäänlaista levottomuutta, kuten asennonvaihteluita tai äännähtelyä, ei ole esiintynyt. Sfinksiasennossa Hugo ei tosin edelleenkään pysy - on varmaan epämukava asento sille, mutta on ottanut heti alkupätkällä lonkka-asennon ja pysynyt sitten siinä puolta vaihtamatta. Eli tämä kelpaa minulle varsin hyvin!

Tässä tämän aamun lenkiltä syksyisistä (tuleekohan niitä talvisia tänä vuonna lainkaan??) maisemista:

Viime keskiviikon ohjatut agilityt ja eilisen illan vapaatreenit tulevat myöhemmin omana päivityksenään lyhyen videomateriaalin kera! Tulevan keskiviikon treenit jäävätkin meiltä väliin, mutta onneksi Emppu lähettää varmaankin taas radan, joten pääsemme Hugon kanssa treenaamaan sitä ensi sunnuntain vapaavuorolla!

Astetta enemmän nostetta...

...toisin sanoen: lisää liitoa! Tulipa siis varattua hallivuoro sunnuntai-illoille tulevasta sunnuntaista huhtikuun loppuun. Otin vuoron nyt vain ja ainoastaan itselleni ja sitten koirakavereita tulee aina max. yksi meidän lisäksi mukaan. Eli saadaan ainakin kunnolla treenailtua! Nyt siis vihdoin saamme taas viikottaiset vapaatreenit niiden ohjattujen treenien ohelle :) Auttaa kyllä kovasti, että pystyy vapaatreeneissä keskittyä ongelmakohtien hiomiseen yksittäisinä esteinä tai muutaman esteen ratoina. Esim. kontaktit menevät hiontalistalle ja ehdottomasti myös erilaiset keppi- ja putkikulmat.

Mutta tämä oli vain pikapäivitys, kun nyt pitää ajelemaan kohti Purina Areenaa, jossa pidetään I-HAH:n syyskokous!

Karvapallero liitää

Viime lauantaina emme päässeet HSKP:n tokoon, mutta itsenäisesti olemme kyllä treenailleet pienissä erissä etenkin noita vauhteja. Luoksetulossa ehdottomasti parhaaksi tavaksi on osoittautunut juuri se, että peruutan juosten pallo edessäni ja innostan Hugoa tulemaan reippaasti. Näin Hugo tulee luokse laukalla, mutta samalla käsissä olevan pallon avulla saa pidettyä huolta, että luoksetulos loppuasento edessä on siisti ja suora. Olemme tehneet myös etenkin liikkeestä seisahtumista. Yleensä aloitammet treenauksen niin, että peruutan Hugon edellä ja "seis"-käskyn antaessani pysähdyn ihan hetkeksi ennen kuin jatkan matkaa. Tällöin Hugon pysähdyksestä tulee terävä. Tehtyämme näin muutaman toiston, olemme tehneet ihan normaaleja seuraamisesta seisomisia ja näissä on nyt tullut selvästi parempia pysähdyksiä eli ei enää hiippailuja perään joka kerta. Ja olen käyttänyt naksutinta merkkaamaan ne hyvät suoritukset. Seuraamiseen olen edelleen tyytyväinen eli on aika innostunutta ja paikka pysyy melko hyvin. Jos Hugo käy kierroksilla, niin saattaa hieman edistää ja vasemmalle käännöksissä on yhä hiottavaa selvästi eli näillä jatketaan!

Tokotreeneissä ollaan nyt paljon kiinnitetty huomiota siihen, ettei jäädä hinkkaamaan yhtä ja samaa liikaa, ettei vain pääsisi kyllästyminen valtaamaan.. kumpaakaan meistä. Eli ollaan yritetty pitää treenit riittävän lyhyinä ja motivoivina ja mielestäni omat treenailut ovat menneet nyt taas ihan kivasti. Saa nähsä, riittääkö motivaatiota myös ohjatuissa treeneissä ensi lauantaina!

Viime keskiviikon agilityt menivät mielestäni surkeasti. Tehtiin mm. pimeitä putkikulmia, joka oli Hugolla selvästi vaikea, eikä ihmekään - eihän me näitä olla koskaan harjoiteltukaan kunnolla. Eli kunhan pääsisi vapaatreenailemaan, niin nämä olisivat ehdottomasti treenilistan kärkipäässä! Pitäisi ehkä ottaa hallivuoroja silloin tällöin, kun ei sinne ulkokentälle kohta enää tarkene mennä.. Viime viikon treeneissä Hugo kävi myös ihan älyttömän ylikierroksilla. Jo vuoroamme odottaessa se haukkui ja oli tosi levoton. Eli nosteli jo kierroksia tässä vaiheessa. Sitten, kun meidän vuoro tuli valtaosa vuorostamme meni siihen, että Hugo haukkui minulle riippumatta välttämättä edes siitä, mitä minä tein. Ainahan se minun mokista on huomauttanut, mutta nyt haukkui ihan jo silloinkin kuin suoritus ei ollut edes käynnissä. Ja tästä aiheutui se, että Hugo keskittyi tosi huonosti ja minä "stressasin", jonka seurauksena mikään ohjaus ei oikein mennyt nappiin.

Tällä kertaa Hugo oli kuitenkin selvästi rauhallisempi. Ei käynyt ylikierroksilla, mutta intoa silti riitti eli juuri optimaalinen viretaso :) Haukkumista odotusvuorolla sain kuriin siten, että mukanani oli pet corrector -suihkepullo. Sehän oli siis sellainen kapistus, joka päästää suhausäänen, muttei minkäänlaista ainetta tai hajua. Ja Hugo muistaa pullon toimintatavan eli ihan riitti, että pullon näytti sille ekan pikkuhaukahduksen jälkeen, ja se hiljeni kyllä hyvin. Ja tämä oikeasti tuntuu minusta ihan kannattavalta, koska Hugo nimenomaan kuumuu siinä haukkuessaan. Nyt, kun haukkumista ei ollut, Hugo oli selvästi rauhallisempi ja rentoutuneempi odotellessaan vuoroa takahuoneessa toisten koirien kanssa, vaikka itse olin kentän puolella. Ja selvästi oli hallitummat treenitkin sen seruauksena. Hugo keskittyi täysillä ja minäkin sain jotain järkeä omiin ohjauksiini. Mutta sen kummempia selittelemättä, tässä tulevat videot molemmista treenipätkistä, jotka tänään ehdimme tehdä, ja ihan alusta loppuun on kuvattuna - epäonnistumisineen kaikkineen!

Hui kauhistus!

Tänään iltalenkillä Hugoa pelotti. Käveltiin eri suunnalla kuin normaalisti iltalenkeillä ja keli oli sateinen ja märkä - ei siis mikään Hugon suosikki-ilma. Ohitimme omakotitalon pihaa, jonka autotallin edessä olevan pihakivetyksen keskellä oli suuri multasäkki. Tai en nyt aivan satavarma oliko kyse multasäkistä vai kenties esim. lannoitesäkistä, mutta kuitenkin jokin sellainen se oli. Ja kyseinen näky oli Hugon mielestä sangen epäilyttävä. Se pysähtyi kuin seinään säkin havaitessaan, häntä valahti koipien väliin ja se laskeutui aavistuksen kyyryyn valmiina säntäämään, mikäli tilanne tätä vaatisi. Se ei suostunut liikkua lähemmäs eikä kauemmas, vaan seisoi vain paikoillaan vilkuillen säkkiä epäluuloisena. Sanoin sille rohkaisevasti, että "höpsis, sehän on vain multasäkki", mutta Hugo ei ollut asiasta aivan varma. Ohiajava auto sai Hugon säpsähtämään ja kun sitten viimein sain Hugon suostuteltua jatkamaan matkaa, se jatkoi säkin pälyilyä vielä pitkän matkaa. Mitäköhän kummaa se oikein kuvitteli siinä pihakivetyksellä näkevänsä?

Tahmeaa menoa

Otsikko kuvastaa siis edellisten HSKP:n tokotreenien tunnelmaa. Hugon kanssa on ollut lähiaikoina ongelmana se, etten ole saanut sitä motivoitua oikein, eikä se näin ollen ole ollut tarpeeksi hyvässä vireessä. Kotona treenatessa teemme usein lenkin yhteydessä leikin ohessa lyhyitä treenipätkiä, eikä tällöin vastaavaa ongelmaa tunnu ilmenevän. Kuitenkin näillä tunnin treenikerroilla hallissa muiden koirien läsnäollessa, Hugo ei jaksa täysillä keskittyä. Syttyy kyllä leikkimisestä, mutta ei selvästikään yhtä paljoa kuin muissa tilanteissa leikkiessä eli se on jo treenin alkaessa vähän alavireinen. Treenien kestäessä kauan, tämä tietysti vain pahenee.

Tahmeus ei liity tosin kaikkiin liikeisiin eli esim. seuraamiset sujuvat yleensä hyvin ja niissä vire on juuri sopiva. Tämä alavireisyys tulee esiin lähinnä liikkeissä, joissa vaaditaan vauhtia ja terävyyttä eli esim. luoksetulossa ja noudossa. Noutoa olemme harjoitelleet vauhtinoutona, jota aiemmin jo kuvailinkin. Tämä on sujunut mielestäni omissa treeneissämme hyvin ja sujui mielestäni ihan ok myös lauantain treeneissä. Kouluttajan mukaan kapulan luokse juokseminen saisi olla vieläkin vauhdikkaampi - nyt Hugo nimittäin lähtee kunnolla vauhtiin vasta kapulan nostettuaan ja minun kehuessa ja palkatessa pallolla. Tähän tarvitaan varmasti enemmän toistoja, jotta Hugo oppii, että kapulan nostoa seuraa kivaa ja näin ollen se juoksisi toivottavasti kapulalle vauhdikkaasti ja innoissaan.

27.10. meillä ei ollut ohjattuja tokotreenejä, vaan olimme Hugon kanssa harkkakoirakkona toko koulutusohjaajakurssilla. Tulevat tokokoulutusohjaajat siis harjoittelivat tokokoulutusohjaajana olemista neuvomalla meitä eri liikkeissä. Me saimme vinkkejä mm. luoksetuloon. Sain vinkiksi tehdä luoksetuloa läpijuoksuna useammin. Tämä siis niin, että kutsuessani Hugoa luokse heitänkin pallon ohitseni, jolloin Hugo juoksee täysillä pallon perään ja sille muodostuisi mielikuva, että minua kohti täytyy tulla täysillä. Teimmekin tätä sitten omissa treeneissämme, mutta hyvin pian havaitsin, että Hugo jo heti käskyn saatuaan lähti minusta katsoen vasemmalle ja suuntasi vain sinne, minne pallo oli aina ennenkin lentänyt. Eli tällä ei ehkäpä ollut enää mitään tekemistä luoksetulon kanssa, sillä se ei ollut tulossa lainkaan minun luokseni saadessaan käskyn. Tämä sama ongelma havaittiin myös viime lauantain treeneissä eli kerroinkin kouluttajalle, että tällainen probleema on muodostunut sen jälkeen, kun olen alkanut tehdä luoksetuloa läpijuoksuna heittäen pallon aina vasemmalta puoleltani taakseni. Sain neuvoksi kokeilla heittää välillä myös oikealta puoleltani, mutta Hugo tällöinkin juoksi vain täysillä vasemmalta puoleltani huolimatta siitä, kummalta puolelta pallo lensi. Tässä tapauksessa olisi varmasti hyödyllistä, jos pystyisin heittämään pallon jalkojeni välistä ja opettamaan Hugon juoksemaan jalkojen välistä pallon perään. Tällöin liike suuntautuisi oikeaan suuntaan ja tästä olisi helpompi siirtyä varsinaiseen luoksetulon loppuasentoon. Kuitenkin Hugo on sen verran suurikokoinen, ettei se kovassa vauhdissa uskalla rynniä jalkojeni välistä. Hitaassa vauhtissa kyllä menee, mutta kovemmssa vauhdissa se kiertää ohi - ja ehkä hyvä niin! Kouluttaja sanoikin, että ko. pallonheittomenetelmä ei selvästikään tuota halutunlaista lopputulosta meidän tapauksessamme, joten kehotti pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten luoksetulossa pyytäisikään Hugoa eteeni, vaan suoraan sivulle. Hugo nyt läpijuoksutreenien seurauksena niin voimakkaasti haki vasemmalle puolelleni, että siitä olisi kenties helpompi saada Hugolle opetettua sivulletulo lopetusasennoksi. Tämä on nyt mietintämyssyssä, mutta ihan vielä en taida vaihtaa luoksetuloa tuohon suoraan sivulle tulemiseen.

Olen nyt sitten ottanut käyttöön uuden treenitavan, sillä havaitsin tämän toimivan paremmin kuin läpijuoksu palloheiton kera. Teen siis niin, että hetsaan Hugoa ensin lelulla ja jätän sitten istumaan. Pidän lelun käsissäni vartalon edessä noin rinnan korkeudella. Kutsuessani Hugon luokse lähden itse peruuttamaan juosten ja innostan Hugoa samalla. Kun Hugolla on hyvä vauhti päällä ja se on saavuttanut minut, pysähdyn ja lelun avulla saa autettua sopivan loppuasennon eli houkuteltua Hugon riittävän lähelle. Ja heti loppuasennon ottamisen jälkeen vapautan Hugon ja palkkaan pallolla ja leikillä. Tämä on ainakin nyt näinä parina treenipätkänä, jotka olemme ehtineet tehdä, toiminut hyvin eli kokeillaan nyt sitten tällä tavoin, josko tuottaisi tulosta :)

Olemme hioneet nyt myös jääviä liikkeitä eli etenkin seisomaan jäämistä. Hugohan siis aina kyllä pysähtyy tässä liikkeessä, mutta usein ottaa pari pientä askelta perääni ja nyt yritämme saada pysähdyksestä terävän. Teemme siis tätä niin, että seison Hugon edessä ja peruutan niin, että Hugo saa vapaasti seurata edessäni. Tästä annan sitten "seis" -käskyjä (kouluttaja suositteli käskyn vaihtamista "seiso"-käskystä "seis"-käskyyn) pysähtyen itsekin samalla. Palkka aina heti terävästä pysähdyksestä ja vähitellen sitten itse en enää pysähdykään, vaan jatkan matkaani ja palaan sitten heti palkkaamaan. Tätä olen tehnyt nyt jonkin verran ja on selvästi terävämpi näin tehden. Vielä en kuitenkaan ole kokeillut yhdistää tätä taas seuraamisliikkeeseen, sillä haluaisin tästä ensin tarpeeksi varman. En ole vielä käyttänyt tässä naksutinta eli taidanpa nyt ottaa tähänkin naksuttimen avuksi ja naksutan sitten vain hyvät, terävät pysähdykset. Ja toivotaan, että tämä jää Hugon liikemuistiin niin, että pysähdys olisi sitten seuraamisen yhteydessäkin terävä!

Täytyy yrittää muistaa tehdä välillä myös helpohkoja kivoja treenejä. Nyt olemme nimittäin keskittyneet aika paljon näihin muutamiin liikkeisiin, joissa on eniten ongelmia. Nyt täytyy siis ottaa välillä taas jotain helppoja kivoja treenejä, joissa tulee varmasti hyviä suorituksia ja onnistumisia. Hugo niin helposti saattaa kyllästyä koko touhuun, jos tulee kerta kerran jälkeen epäonnistumisia, enkä näin ollen pääse palkkaamaan. Olen kylläkin yrittänyt tehdä näitä ongelmaliikkeitä osissa niin, että onnistumisia saataisiin, eikä kyllästymistä tapahtuisi. Nyt, kun keksisi vain vielä, että mitä käyttäisi namipalkkana. Lelupalkkahan on ehdottomasti narupallo, mutta namipalkka onkin hankalampi, kun pitäisi olla jotain ekstrahyvää, mutta Hugon maha tuntuu menevän herkästi sekaisin käyttämistäni kaupan lihapullista, lihamurekkeista ja broileripyöryköistä. Huomenna aionkin tehdä Hugolle pakkaseen ison satsin minilihapyöryköitä palkkanameiksi :)