Lähtöongelmia....

Treenit ovat taas alkaneet joulutauon jälkeen. Tiistain valkkutreeneissä Hugo oli ihan huippu! Tehtiin vaikeaa rataa, koska kouluttaja poikkeuksellisesti piti meille saman radan, jota myös seuran arvokisaajat treeneissään tekee. Haastetta siis oli, mutta siitäkin huolimatta suoriuduttiin melkein loppuun asti radalla ja eteneminen tuntui sujuvalta. Kouluttajakin totesi, että oli rentoa menoa ja Hugo irtosikin kivasti. Treeneistä jäi mielettömän hyvä fiilis :)

Tänään oli "normiryhmän" treenit ja vuoden ekojen treenien kunniaksi oli tarkoituksella aika letkeä rallattelurata. Ei mitään kummempia kiemuroita, vaan etenevä perusrata. Rata itsessään sujui kivasti ja kunhan vain maltoin odottaa koiraa, enkä hätiköinyt, niin oli ihan mukavaa menoa (tosi hyvä treenit kisojen alle!). Se kylläkin tuli huomattua, että Hugo on alkanut taas kuumua lähdöissä.... Meillähän oli viime talvikaudella ongelmia lähtöjen kanssa ja keskityttiin niihin oikein huolella. Palkkasin paljon lähtöön jäämisestä ja pyrin itse lisäämään Hugon häiriökestoa lähdöissä eli sitä, ettei se reagoisi kaikkiin pieniin liikahduksiini. Työ tuotti silloin tulosta, mutta nyt näkyy, että olen laiskotellut lähtötreenien kanssa! Hugohan on alkanut jopa haukkumaan lähdössä, mitä se ei ole aiemmin koskaan tehnyt. Aloitti tämän tavan viime kisoissa ja sen jälkeen sitä on esiintynyt nyt treeneissäkin - ei joka lähdössä, mutta silloin tällöin. Yleensä Hugo on lähdöissä saattanut nykiä tai ottaa yhden askeleen tms., muttei sen enempää. Tänään se kuitenkin ekalla suorituskerralla ampaisi ekan hypyn eli heti, kun olin ottanut oman paikkani ja kääntynyt sitä kohti. Eli nyt täytyy kyllä lopettaa laiskottelu ja tehotreenata näitä. Onneksi aiemminkin lähtötreenaus on tuottanut tulosta eli kova on luotto siihen, että nytkin siitä on apua!

Tänään radalla oli 60 cm rimat, koska viikonloppuna on kisat. Alkuun rimat pysyi hyvin ylhäällä, mutta huomasi, että muutaman suorituskerran jälkeen Hugon väsyessä hieman, alkoi keskittyminenkin herpaantua, sillä pari rimaa tippui. Täytyy tässäkin ryhdistäytyä taas ja vapaatreenailla korkeudenarviointitreenejä. Näitähän teimme loppukesästä ja alkusyksystä jonkin verran ja mielestäni rimojen pudottelu väheni merkittävästi sen jälkeen. Treeneissä ollaan kyllä edelleen välillä pidetty radalla mukana muutamia 60 cm rimoja, mutta olen aina toivonut niiden olevan suorilla ja kohdissa, joissa ei tehdä mitään erikoisempia ohjauksia. Täytynee alkaa jatkossa laittaa niitä myös haastavampiin kohtiin, koska esim. tänään rima putosi takaakierrossa. Vastapainoksi sitten radalle voisi laittaa myös matalampia rimoja - esim. niin, että korkeus vaihtelisi välillä 50-60. Tällöin Hugo joutuisi oikeasti keskittymään niihin korkeuksiin.

Varasin nyt vielä itselleni vapaatreenivuoron lauantaiaamulle. Tarkoituksena ei ole mennä kunnolla treenaamaan, vaan haluan ottaa vain pari lähtöä ihan vaikka yhden hypyn yli niin, että teen huolelliset lähdöt ja palkkaan pysymisestä! Sunnuntaina onkin sitten kisojen vuoro :)

Niin se vuosi taas vaihtui

Vuosi vaihtui meillä kotona rauhallisissa merkeissä. Oltiin ihan kotosalla omalla porukalla, kun Hugo viime vuonna oli aavistuksen levoton rakettien rakia, eikä siksi tulisi mieleenkään jättää sitä uutenavuotena yksin (tosin eipä tulisi jätetty, vaikkei raketteihin yhtään reagoisikaan). Tänäkin vuonna Hugo oli vähän levoton silloin, kun enempi rakettien paukuttelu alkoi vähän ennen kuutta. Käyskenteli ympäriinsä kuunnellen ja hämmästellen, mutta reilun puolen tunnin jälkeen ilmeisesti totesi, että eiköhän tämäkin ole jo kuultu ja nähty. Siinä vaiheessa Hugo kävi siis nukkumaan. Normaalista poiketen pysyi koko ajan kyllä ihan minun vierellä nukkumassa, mutta veti kuitenkin ihan sikeitä. Lenkit tehtiin neljän aikaan iltapäivällä ja seuraavan kerran vasta yhden jälkeen yöllä. Muutama pamaus kuului vielä yölenkillä, mutteivät aiheuttaneet suurempia paniikkeja.

Ennen uuttavuotta käytin Hugon eläinlääkärissä tulehtuneiden silmien takia. Tai oikeastaan silmät itsessään eivät näyttäneet niinkään tulehtuneilta, vaan enemmänkin luomet. Oli selvästi hangannut silmiään, mutta kutina kyllä helpotti nopeasti tipoilla ja punoitus ja turvotuskin on hävinnyt. Kisailmo lähti myös menemään 12.1. pidettäviin kisoihin ja ellei silmätulehdus nyt uusi tippojen lopettamisen jälkeen, niin ehtii doping-varoaikakin juuri umpeutumaan ennen kisoja! Eli sinne siis reilun viikon päästä :)

Oltiin muuten Niina-Liina Linnan koulutuksessa ensimmäistä kertaa viime viikolla ja tykkäsin kyllä kovasti. Saatiin taas uusia näkökulmia ja saatiin hyviä vinkkejä etenkin ennakoivaan valssiin ja palkkaukseen liittyen. Etenkin palkkaukseen liittyvät neuvot olivat todella hyödyllisiä, sillä en ole tullut oikeasti miettineeksi, että kuinka tärkätä on sen lisäksi, että palkkaa oikeaan aikaan, että palkkaa myös oikein ja oikeaan suuntaan. Palkkaan Hugoa heittämällä palloa ja nyt vasta tajusin, että useimmiten "roiskin" sen palkan vain johonkin koiran eteen. Etenkin meillä, kun haluan parantaa Hugon estehakuisuutta ja irtoavuutta, olisi tärkeää, että palkkaan oikeaan suuntaan niin, että palkkaus rohkaisee Hugoa irtoamaan. Eli pari kertaa treeneissä sain huomautuksen, että palkkaan melkeinpä kädestä tai heittämällä pallon ihan omaan juoksusuuntaani sen sijaan, että heittäisinkin palkan sinne, minne olisin radan jatkuessa toivonut koiran menevän. Nyt siis aletaan ehdottomasti kiinnittämään selvästi enemmän huomiota palkkaukseen!

Hyvää Joulua!

Hymyilevä agiliitäjä

Hugo agikisoissa 7.12.2013, copyright Anna Kokko

copyright Anna Kokko

Toinen LUVA!

Hiljattain kirjoittelin useammista onnistuneista treeneistä, joissa tuntui edistystä tulleen selvästi. Noh, kuten arvelinkin, tulihan sieltä se maanpinnalle palautuskin viime viikon treeneissä. Sekä tiistaina että torstaina Hugo kävi tosi kuumana treeneissä ja oma keskittymiseni meni siihen, että jaloissa pyöri jatkuvalla syötöllä haukkuva collie, joka kaiken lisäksi vielä napsi vaatteista kiinni vähän väliä. Ja oma keskittymiskyvyn puute johti siihen, että molemmissa treeneissä tuli tosi paljon mokia ihan simppeleiden asioiden kanssa. Valtaosa haastavimmista ohjauksista sujui kyllä, mutta sitten ihan se perusmeno ja oma rytmitys oli pahasti pielessä, mikä sitten näkyi lopputuloksessa. Torstain treenien jälkeen oli kyllä omasta tekemisestä tosi huono maku suussa, joten oli pakko mennä perjantaina aamulla tekemään lyhyet helpot vapaatreenit. Tehtiin siis ihan vain simppeliä suoraa ja kaarevaa uraa, jossa keskityin omaan rytmitykseen ja rintamasuuntaan niin, että sain Hugo hakemaan esteet ilman, että saatoin esteeltä esteelle ihan vieressä. Ja tarkoituksena oli tehdä lyhyet keskittyneet treenit, joissa pääsisin palkkaamaan oikein paljon ja lähdettäisiin hyvillä mielin - ja näin me tehtiinkin! Kisoihin lähdettiin siis lauantaina hyvillä mielin :)

Ensimmäinen rata sujui mielestäni melko sujuvasti ilman ihmeempiä kommelluksia ihan sinne loppusuoralle asti. Puomilta vapautuksen jälkeen Hugo kuitenkin meinasi lähteä selkäni taakse kohti toisella puolellani olevaa hyppyä. Tämä aiheutti huonon linjan pituudelle ja viimeiselle hypylle. Lisäksi aloin itse hidastelemaan ennen vikaa hyppyä, joten lopputuloksena oli vikan riman putoaminen, kun Hugo kääntyi hypyssä katsomaan minuun. Kyllä harmitti, mutta toisaalta ihan oma moka! Saldona ekalta radalta siis harmittava vitonen ajalla -4,17 s (varsinkin A oli hidas...) ja sijoitus 9/39.

Toisella radalla meinasi unohtua itseltä rata tossa ihan alun putken jälkeen. Lähdin viemään Hugoa hypyille, mutta onneksi riittävän ajoissa muistin, että matkan kuuluikin jatkua kepeille. Tämäkin rata melko sujuva (siis tasoomme nähden!), tosin tokavikalla esteellä, joka oli putki, tuli vähän erimielisyyttä siitä, että mennäänkö sinne putkeen vai ei. Koskan kontaktit eivät ole vielä varmoja, jouduin saattamaan Hugon puomilla ihan loppuun saakka, joten en päässyt irtoamaan sivusuunnassa kohti seuraavaa estettä. Seuraavalle esteelle ohjatessa oma linja siis ei mennyt läheskään kohti putkea, vaan oikeastaan A:lle, joten putki tuli Hugolle tosi yllätyksenä. Saldona kuitenkin tältä radalta 0, -9,40 s, LUVA ja sijoitus 2/34.

Tämä oli toinen kerta palkintopallilla, mutta viime kerralla siellä oltiin niin surkealla tuloksella, ettei paljon riemuittu sijoituksesta. Joten tällä kertaa tämä tuntui kyllä tosi hienolta ja Hugokin oli ylpeä saamastaan ruusukkeesta :) Kuva Hugosta ruusukkeen kanssa tulossa myöhemmin!

Ja ilokseni sain havaita, että tällä viikolla treenit sujuivat taas huomattavasti paremmin sekä tiistaina että torstaina! Eli mitään valtavaa taantumaa ei ole tullut, vaan menee varmasti vain oman treenihetken keskittyneisyyden ja fiiliksen piikkiin nämä vaihtelut...

Mennään viikonloppuna tod.näk. Hugon kanssa tekemään lyhyet vapaatreenit (kotiläksyjä valmennusryhmästä), mutta sitten Hugolla alkaa joululoma! Koska kesällä treenitauko jäi lyhyeksi, päätin antaa nyt Hugolla kunnolla lomaa treenaamisesta. Ensi viikon treenit jäävät väliin meiltä ja torstaina Hugo pääsee fyssarin käsittelyyn! Jouluviikolla  ei treenailla muuten kuin yhden yksärivuoron verran Niina-Liina Linnan kouluttamana lauantaina 28.12. ja vielä tammikuun ekan viikonkin Hugo on tauolla treeneistä. Niinun treenejä lukuun ottamatta taukoa tulee siis kolme viikkoa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tekee kyllä hyvää! Voi olla, että tauon jälkeen ekat treenit ovat kaoottiset kaikesta siitä patoutuneesta agilityenergiasta, mutta senkin riskin olen valmis ottamaan ;) Ja tokihan me muuten liikutaan ja leikitään normaalisti (joululomalla tehdään varmasti vielä normaaliakin pidempiä lenkkejä) eli sikäli energiaa kyllä pääsee purkamaan :)

Viikonloppu

Tänään oltiin Hugon kanssa kahden agiradan verran kisoissa Ojangossa. Vieläkään ei nollia irronnut, mutta pakko kyllä sanoa, ettei tokalla radalla ollut kauhean kaukana ja ainakin jäi tosi hyvä mieli kisoista!

Ekalla radalla itseä taas vähän jännitti ja niinpä oli taas vaikeata oman liikkumisen kanssa. Jäin turhaan odottelemaan koiraa ja meno oli minun osaltani vähän töksähtelevää. Yksi virhe tuli kosketuksesta - Hugo oli kieltämässä hypyllä ja osuin Hugoon ohjatessa sen sille hypylle. Sen lisäksi tuli kielto hypylle, jonne oma liike jarrutti tosi voimakkaasti ja ohjauskin oli huolimaton. Muilta osin olin tähänkin rataan melko tyytyväinen! Tästä radasta lisähuomiona, että olin suunnitellut rataantutustumisessa tekeväni keinulta valssin kepeille ja ohjaavani kepit puomin puolelta. Just ennen lähtöä tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin niistää Hugon kepeille ja tehdä takaaleikkauksen seuraavalle hypylle. Takaaleikkaus vähän jännitti, kun ne on vasta lähiaikoina alkanut toimia, mutta ei ollut suurempia ongelmia ainakaan nyt :) Tältä radalta siis saldona 10 rv ja ihanneaika alittui juuri ja juuri (-1,17 s) - meni kielloissa ja A:lla aikaa hukkaan...

Tokalle radalle lähdin sillä ajatuksella, että nyt pitää yrittää liikkua itse paremmin, ettei tulisi niitä tyhmääkin tyhmempiä kieltoja ihan helpoille hypyille. Ja jäi kyllä paljon parempi fiilis tästä tokasta radasta itselle! Ei ollut ihan suoraviivainen rata edes, ja siltikin suoriuduttiin kohtalaisen hyvin - ainoaksi virheeksi koituivat kepit. Keppejä edeltävä valssi valui ja oli myöhässä - Hugo ei ehtinyt sitten riittävän ajoissa lukita keppejä ja niinpä vitonen kepeiltä. Saldona 5 rv ja aika oli -5,86 s.

Pakko on myöntää, että tuli vapautettua tokalla radalla Hugo A:lta ennen aikojaan (siis ihan annoin vapautuskäskyn ennen pysähtymistä) - tähän syynä se, että lähiaikoina ollut ongelmana nimenomaan A:lla hidastelu. Jostain syystä se sinne pysähtyminen on paljon epävarmempaa/inhottavampaa kuin puomille. Voi johtua ihan vain siitä, että treeniä tarvitaan yhä enemmän, että hommaan tulee varmuutta, mutta toisaalta olen miettinyt sitäkin, että voiko olla, että se sinne pysähtyminen tuntuu inhottavalta..? Jos siis tulisi täydestä vauhdista ja stoppaisi, niin kyllähän siinä aikamoinen tärähdys tulee isolla koiralla etukropalle. Noh, treenit jatkuu ja katsotaan, josko asia ratkeisi ihan treenatessa - tai tarvitseeko alkaa miettiä, etten edes vaatisi sitä pysähdystä...?  Puomille ehdottomasti haluan joka tapauksessa pysäytyksen, ja luultavasti A:llekin - täytyy ottaa melkeinpä A pelkästään tehotreeniin :)

Mutta hurjan kivaa meillä oli taas - ensi viikonloppuna sitten uusiksi ;)

Tässä muutama kuva eiliseltä lenkiltä - Hugo touhuili taas lukuisten keppien parissa!

Jotain on taas opittu :)

Tiistaina oltiin seuran Lupaavien koirakoiden treeneissä ja torstaina normitreeniryhmän treeneissä ja molempien jälkeen oli kyllä allekirjoittaneella hymy herkässä. Jotenkin nyt yhtäkkiä alkaa tuntua, että palaset loksahtelee paikoilleen. Minä olen sisäistänyt asioita (tosin paljon on vielä sisäistämättä), mutta etenkin Hugo on selvästi sisäistänyt asioita. Ollaan treenailtu kouluttajalta saamien ohjeiden mukaan estehakuisuutta, irtoamista ja ohjauksena etenkin takaakiertoja. Muutamassa viikossa tuntuu, että Hugo on yhtäkkiä ymmärtänyt, että esteille voi tosiaan hakea, vaikkei ohjaaja ihan esteen juureen saatakaan. Ja voi, että miten meno on nyt erilaista!

Aiemmin minulla oli iso lista ohjauksia, joita teki mieli vältellä. Treeneissä tietysti ne piti uskaltaa rohkeasti kohdata, mutta kisoissa olisin vältellyt niitä viimeiseen saakka, jos vain mahdollista. Esimerkiksi takaakierrot oli yhtäkkiä muuttuneet hirveän hankaliksi. Myös takaaleikkaus tuntui vaikealta, koska kun minun liikkeeni hidastui, lähes poikkeuksetta Hugon meno tökkäsi. Ennakoivat ohjaukset oli mahdottomia, koska jos minun liike lähti esteeltä pois päin, Hugo stoppasi melkeinpä satavarmasti. Minusta pois päin hyppääminen oli tosi haastavaa. Koko ajan minulla oli päälimmäisenä ajatuksena, että minun on rytmitettävä oma liikkeeni ihan nappiin, jotta homma sujuu. Ja harvoinhan sitä ihan täydellisesti tuli rytmitettyä...

Nyt parin viime kerran aikana olen havahtunut fiilikseen, että Hugo hakee esteille huolimatta minun liikkeestäni. Olen jopa voinut tehdä törkeitä mokia rytmityksissä ja ohjauksissa ja silti se on pelastanut tilanteen suorittamalla esteen oikein. Minusta pois päin hyppääminen ei ole nyt enää ollutkaan ongelma, ja voin lähettää Hugon edellä olevalle hypylle ja lähteä jo suuntaamaan kohti seuraavaa. Ne kauhean kauheat takaakierrot ei yhtäkkiä olekaan niin kauheita, ja uskallan lähettää Hugon takaakiertoon jo vähän kauempaa - ennen kuin saatoin ihan siivekkeen juureen, mikä usein jopa johti kieltoon. Siis aivan huikeaa kehitystä :)

Yhtään en epäile sitä, etteikö niitä mokiakin tulisi edelleen tehtyä tiiviiseen tahtiin ja niin niitä tehtiin näissä tämän viikon treeneissäkin, mutta silti on ihan erilainen fiilis. Ennen tosi moni ohjaus toi itselle sellaisen tunteen, että tämä on ihan mahdotonta. Edelleenkin kaikessa pitää kehittyä ja reilusti, mutta silti tuntuu nyt siltä, että ohjaukset eivät ole mahdottomia, kunhan itse keskityn omaan tekemiseeni riittävästi. Luotto koiraan on siis kasvanut hurjasti ja nyt pitäisi sitten saada oma ohjaus sille tasolle, että koiran luotto minuun myös säilyisi :D Onneksi Hugon into agilitya kohtaan tuntuu olevan niin rajaton, ettei ihan muutamat minun sähläilyt vielä saa sitä luovuttamaan :)

Voi, että Hugo on ihana! Ja voi, että agility on kivaa! (Tällä kertaa näillä fiiliksin, katsotaan fiiliksiä uusiksi sunnuntain kisojen tai seuraavien epäonnistuneiden treenien jälkeen ;) )

Agiratojen korkkaus

Tuli jo facebookiin kirjoiteltua pitkät pätkät kisaselostusta, joten laiskana nyt kopion tekstin suoraan sieltä tänne:

"Tuli korkattua agilityradat ja vaikkei tuloksilla juhlittu, niin mukaan mahtui myös monia onnistumisia! Eka rata hiukka vaikea (mistä kertoo mm. se että nollia ei tullut yhtään ja tuloksiakin ylipäänsä vähän) ja tehtiin kielloilla HYL- täysin mun mokia oli kyllä kaikki. Kontaktit kuitenkin aika jees!

Toka rata taas kontaktien osalta katastrofaalinen... A-esteellä Hugo jäi harjalle odottelemaan ja sekuntit sen kun kulu. Keinulle lähetin puomin käskyllä ja niinhän Hugo lähti siinä fiiliksessä että puomille mennään. Sain huudettua perään "odota" ja sillä estettiin lentokeinu. Kuitenkin keinuhäsläys johti siihen, että puomi oli sitten tosi jännä. Tämäkin rata kuitenkin sen verran vaikea, että meidän tuloksella 17,7 (5 rv kiellosta ja loput yliaikaa kontaktisähläilyn takia) irtosi 3.sija

Vikalla radalla mua jännitti tosissaan, että miten kontaktien kanssa käy, kun edelliseltä radalta jäi niistä huono maku. Kuitenkin kontaktit meni hienosti, eikä jännännyt puomia, eikä keinua. Taas kaksi kieltoa epäonnistuneista ohjauksista, mutta jäi hyvä fiilis!

Vaikka paljon tuli multa sähläilyjä, niin jäi monesta asiasta kuitenkin hyvä fiilis! Kahdella radalla kontaktit ihan jees (vikalla oikeinkin hyvät!), millään radalla ei tullut rimoja alas (vaikka kahdella radalla rimat oli 60 cm) ja kepit sujui hienosti Eli nyt vaan mulle keskittymistä matkaan, niin ei tarvi kieltoja mun takia napsia!"

Tosiaan jotenkin harmillisen sähläykseksi meni kisat omalta osaltani, mutta toisaalta johtunee siitä, että radat oli ykkösten radoiksi kohtalaisen haastavia. Katselin tuon fb-päivityksen jälkeen tuloslistoja ja kaikilta meidän starttaamilta agiradoilta vain yhdeltä tuli nollatulos ja siltäkin vain yksi. Ja startteja oli makseissa kuitenkin yli 20 eli kyllä niitä pitäisi enemmän tulla :/ 

Hirvittävän hyvä mieli jäi siitä, että rimat pysyivät! Se on ollut meidän yksi haaste nimenomaan kisasuorituksissa ja edellisten kisojen jälkeen ollaan tehty paljon töitä korkeudenarvionnin ja hyppytekniikan kanssa. Näyttäisi tuottaneen tulosta, sillä nyt ei pudotellut rimoja minun tekemisistäni huolimatta, vaikka rimat oli tosiaan kahdella radalla 60 cm korkeudessa. 

Videoilta katsottuna kielloille näkyi lähes poikkeuksetta jokin syy ohjaksessa. Eli minun piikkiin ne kyllä menivät. Kuitenkin tulin pohtineeksi myös sitä, että pitäisi alkaa treenata Hugon kanssa ns. ohjaushäiriökestoakin eli sitä, että se ei aina reagoi kieltämällä tai pudottamalla riman, mikäli teen virheen. Tehtiin omatoimitreeneissä kisojen jälkeen yhtä kisaradan pätkää, jossa Hugo oli kieltänyt. Siinä Hugon täytyi irrota hypylle eteen, vaikka minun liike pysähtyi ja lähdin jo sivulle kohti seuraavaa estettä. Treeneissä tämä ei sitten tuottanutkaan ongelmia, vaan saatoin lähettää Hugon hypylle useammankin metrin päästä ja se irtosi sinne hyvin. Tehtiin myös muutama toisto A:lla panostaen sen nopeaan suoritukseen.

Eilen oltiin Lupaavien valmennustreeneissä ja oli kyllä tosi kivat treenit ja jäi huippufiilis treenien jälkeen. Hugo teki meidän tasoon nähden hienoja kontakteja (puomi ja A) ja kontaktit oli kohtalaisen nopeitakin! Tietystikin nopeutta voisi tulla vielä lisääkin, mutta uskon (ja toivon), että sitä tuleekin, kunhan hommaan tulee toistojen myötä varmuutta. Oli myös tosi kiva huomata, että valmentajalta (Lotta Vuorela) saamat vapaatreenivinkit ovat ehdottomasti tuottaneet tulosta. Ollaan treenailtu mm. estehakuisuutta nyt aika paljon erilaisin treenein ja selvästi Hugo nyt lähtikin reippaammin minusta pois päin hypyille. Eikä myöskään reagoinut niin voimakkaasti siihen, että minun vauhti hidastui, vaan jatkoi eteen irtoamista liikkeestäni huolimatta. Kehitystä on siis omin silmin katsottuna tullut tässä valkkutreenien aikana jo selvästi! 

Videoita ei nyt ole kisasuorituksista nähtävillä. Olen sen verran tosikko ilmeisesti, etten kehtaa edes laittaa kahden ekan radan videoita näytille... Kolmannen radan olisin voinut laittaa hyvinkin näytille, koska vaikka siinäkin tuli virheitä, niin se ei ollut kuitenkaan ns. sähläystä. Harmi kyllä juurikin ko. radan kohdalla kuvaus petti eli radasta ei ole saatavilla videota. Laitoin ilmoittautumiset menemään ahteen agistarttiin 1.12. eli yritän sieltä sitten saada julkaisukelpoista kuvamateriaalia :) Ja tosiaan täsmennyksenä, että radan ei tarvitse olla virheetön (edes lähellekään), jotta kehtaan sen tänne laittaa näytille, mutta viime viikonlopun kahta ensimmäistä rataa katsellessa kyllä täytyi todeta, ettei niitä ehkä ilolla katsele :D Mutta hyvää kisakokemusta niiltäkin radoilta tuli ja toivotaan, että seuraavalla kerralla radat olisivat asteen verran helpompia! Onneksi vikalta kisaradalta tuli monia onnistumisia (mm. kontaktit), joten voi taas jännittää aavistuksen vähemmän seuraavissa kisoissa :)

Kenraalitreenit

Ollaan ilmoittauduttu Hugon kanssa ensi lauantaille kisoihin kolmen startin verran. Hyppyradoiltahan meillä on jo se ainoa mahdollinen LUVA saatuna eli nyt startataan siis vain agilityradoilla. Kontaktiestesuoritusten vaihtelevuuden takia agilityradoille starttaaminen on venynyt, mutta nyt aion repäistä ja korkata agilityradatkin!

Tänään oli viimeiset agilitytreenit ennen viikonlopun kisoja. Olin jo etuktäeen katsonut, että treeni on juuri sopivan oloinen ennen kisoja tehtäväksi. Rata oli kivasti etenevä, paljon suoria pätkiä ja vauhtia sai nostettua. Lisäksi radalla oli mukana sekä A-este että puomi, mikä tietysti meille tässä tapauksessa sopi vallan mainiosti! Hugo on aika ajoin puomille mennessä epäröinyt ja saattanut ekalla yrityksellä jopa kieltää. Nyt ei mitään epäröintejä ollut, vaan Hugo meni puomille reippaasti. Kontaktiasennon löytämisessä ei millään kerralla kestänyt mahdottoman kauaa eli sekään vaihe ei ollut epäröivä. Kerran tosin vapautti itse itsensä ennen aikojaan puomilta, kun itse menin jo seuraavaan ohjaukseen valmiiksi. Tästä Hugo sai toteamuksen "OHO" ja laitoin sen suorittamaan puomin uudelleen. Hugo malttaa hyvin pysyä kontaktilla, mikäli oma liike on hillitty - valtavaa häiriötä se ei selvästi vielä kestä eli tämä pitää muistaa kisoissakin! Ja sitten seuraava haaste on tietysti lisätä häiriösietoa.

Joka tapauksessa kaikkiaan treeneistä jäi hyvä mieli eli ei tarvitse jännittää kauheasti lauantaita. Kisasuorituksethan voivat siitäkin huolimatta mennä melkeinpä miten vain, mutta ainakin on kivempi lähteä kisaamaan, kun on onnistumisia pohjalla, eikä niin, että vikat treenit olisivat olleet täysi fiasko :)

Lauantain jälkeen siis tiedossa kisakertomus ;)

Mitäs meille ja Tiesitkös tämän? vol 3

Hups - muutama viikko ehti vierähtää ilman, että ehdin päivittämään tapahtumia blogiin. Tosin eipä mitään kovin erityisen erikoista ole tapahtunutkaan...

Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!

Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!

Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!

Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.