Uusi tuttavuus: vekkaus!

Tässä alkuun pari kuvaa tämän aamun lenkiltä Koirametsästä. Tulipa lähipäivinä havaittua, ettei löydy turhan montaa kuvaa minusta ja Hugosta yhdessä, joten tänään otettin yksi yhteiskuva lenkillä.Minähän siis toimin tänä vuonna I-HAH ry:n kenttätoimikunnan pj:nä ja toimikuntien puheenjohtajista tulee jäseninfoon lyhyet esittely kuvineen. Ja tähän tosiaan yritin etsiä minusta ja Hugosta yhteiskuvaa, mutta onnistuin löytämään koneeltani  vain pari-kolme kuvaa, jos ihan pentuaikojen kuvia ei lasketa mukaan. Eli oli siis korkea aika ottaa yksi kuva lisää.

Ollaan aloitettu taas omatoimitokotreenit torstai-iltaisin Viikissä, ja yleensä paikalla siis muutama koirakkoa. On ollut kiva huomata, että Hugolla on taas sitä treeni-intoa alkanut tulla ihan uudella tavalla, kun treenejä on ollut nyt vähän harvemmin ja yksittäiset treenikerrat olen yrittänyt pitää vaihtelevina eli yhtä ja samaa liikettä ei hinkata turhan kauaa.

Agilitytreeneissä ollaan nyt opittu uusi tuttavuus: vekkaus. Alkuun tuntui jotenkin kamalan vaikealta. Siinähän siis pyritään jo ennen estettä saattamaan koira sellaiselle linjalle, että eseten jälkeen on suora linja seuraavalle esteelle. Alla on ratapiirros puolentoista viikon takaa treeneistä.

 Ensimmäisillä yrittämillä Hugo teki kakkosesteelle takaakierron, ja tämä saatiin korjattu ohjaamalla vastakädellä eli tavallaan ottamalla Hugo haltuun ennen estettä ja vasta sitten ohjasin esteelle. Kakkoselta valssattiin putkelle 3 ja tässä sai pitää vauhdin yllä itselläkin putkeen lähetyksessä, sillä heti jos jäin seisomaan ja lähettämään Hugoa putkeen, vauhti hiipui silläkin. Emme vielä tehneet radalla A-estettä (treenailemme kontaktia yhä), joten teimme sen sijaan nelosesteenä putken, joka oli A:n alla, mutta eri suuntaan kuin esteellä 8. Jos jäin odottamaan lähelle 5. estettä, Hugon liike meinasi tyssätä ennen estettä, koska en itsekään liikkunut kunnolla. Huomasi siis selvän eron sitten, kun meninkin Hugoa vastaan putken päätyyn ja sieltä etenimme yhdessä kohti estettä. Muurille (7) tuli tehdä nyt siis se vekkaus. Tässä kohdassa se siis tarkoitti, että koira ohjattiin ikään kuin jo hieman esteen ohi ja sitten vasta käännettiin V:n muotoisesti kohti muuria, jolloin jo ponnistaessa ja siten myös muurilta laskeutuessa Hugolla oli rintamasuunta kohti seuraavaa estettä eli putkea. Tässä Hugo meinasi useammalla kerralla mennä selkäni takaa suoraan muurille, sillä se selvästi ennakoi radan jatkuvan siihen suuntaan. Tähän Emppu neuvoikin, että pidän katseen koirassa ja näin saan sen pidettyä hallussa vasemmalla puolellani,  kunnes teen käännöksen. Ja se toimi!

Myös okseri oli uusi tuttavuus, mutta sen kanssa ei ollut sen kummempia ongelmia. Hypätään nyt vielä ainakin ensi fyssarikäyntiin asti medikorkeuksilla eli okserikaan ei siis ollut täydessä korkeudessaan. Mutta ainakaan noilla korkeuksilla ei tuntunut olevan suurempaa hahmotusongelmaa siitä, miten korkealle tai pitkälle tai kaukaa piti hypätä. Putken 15 kaltaiset mutkaputket, joille ohjattiinkin putken umpipuolelta, tuottivat aiemmin syksyllä treeneissä paljon ongelmia. Näitä olemme kuitenkin omatreeneissä harjoitelleet ja nyt toimikin hyvin, kunhan muisti käyttää vastakäden apua putkeen lähetyksessä eli vastakädellä ikään kuin vedettiin koiraa oikeaan putken päähän.

Kaikkiaan sai taas kyllä huomata, kuinka suuri merkitys sillä oman liikkeen rytmityksellä on! Hugo reagoi hirveän herkästi minun hidasteluihin niin, että jarruttaa itsekin ja jää ihmettelemään, että mitäs nyt. Eli minun pitää varoa, etten etene liian nopeasti Hugoon nähden, sillä jos olen ohjauksissa paljon ennen sitä, joudun stoppaamaan oman vauhtini. Tällaisissa tapauksissa Hugokin usein pysähtyy tai ainakin jarruttaa selvästi, jolloin sujuvuus katoaa.

Viime keskiviikkona treenit olivat pienellä puolella, joten teimme pieniä ratapätkiä, joissa treenasimme vekkausta, persjättöä ja takaaleikkausta. Persjättö ja vekkaus sujuivat aika kivasti, mutta takaaleikkaus on kyllä osoittautunut minulle tosi vaikeaksi. Ja kun minä itse olen sen kanssa niin epävarma, niin Hugokin epäröi, että mitäköhän siinä pitäisi tehdä. Eli yleensä kyllä hyppää sen esteen, jolle takaaleikkaan, mutta kääntyy heti esteen jälkeen minuun päin. Nyt esimerkiksi takaaleikkausesta tuli edetä eteenpäin putkeen, mutta putkeen lähetys ei onnistunut sitten millään. Eli huomisen omatreeneissä tämä menee harjoituslistalle. Helpotan treeniä sen verran, että takaaleikatulta esteeltä edetäänkin suoralle putkelle, eikä U-putkelle, kuten treeneissä. Ja sitten tehdään lelulla palkaten muutamat takaaleikkaukset ensin ilman putkeen lähetystä ja kun se alkaa sujua, niin kokeillaan lisätä vielä se putki mukaan. Ja irtoamista ei haittaisi kyllä yhtään taas treenailla... Tämä on jotenkin sellainen, että jos ei ole vähään aikaan treenattu, niin huomaa kyllä, että radallakin irtoaminen on taas heikompaa. Eli näitä irtoamistreenejä sekä eteenpäin että sivusuuntaan olisi hyvä tehdä säännöllisesti :)

Hyvää Ystävänpäivää!

Hugo toivottaa kaikille kavereilleen hyvää ystävänpäivää! Treenitarinoita luvassa loppuviikosta, kunhan vain Hugon assistentillä löytyy taas enemmän aikaa kirjoitella :)

Jumppailua

Ollaan nyt päivittäin treenailtu Hugon kanssa fyssarilta saatujen treeniohjeiden mukaisesti. Tänään ja eilen kiipeilimme jyrkkiä mäkiä, noin joka tonen päivä olemme tehneet tasapainotreeniä littanalla ilmatäytteisellä pallolla ja lisäksi teemme painon siirtoja esim. namin avulla etuosaa puolelta toiselle siirtämällä tai etujalkoja nostelemalla. Ollaan pidetty treenit aika lyhkäisinä, mutta kuitenkin tehdään niitä säännöllisesti! Toivotaan nyt kovasti, että tuottavat tulosta :)

Eilen olimme agilityn vapaatreenillä ja teimme Hugon kanssa kontaktitreeniä niin, että nostin puomin alastulorampin pöytäesteen päälle ja tehtiin vain tätä yhtä ramppia. Treeni meni mielestäni hyvin eli Hugo haki selvästi paremmin oikean 2on2off-asennon kuin aiemmin kontaktiesteillä. Ei siis nyt jäänyt rampin puoliväliin, kuten aiemmin, vaan hakeutui heti oikeaan kohtaan. Näitä nyt treenaillaan varmasti paljon ja vaikeutetaan pikkuhiljaa.

Toinen mitä treenasimme eilen, olivat putkikulmat. Teimme tätä kuudella kepillä ja avustin alkuun sekä avo- että umpikulmia tehdessä ohjaamalla Hugoa oikeaan keppiväliin. Parin avustetun kerran jälkeen haki hyvin jo itse oikeaan väliin. Eli kehitystä on keppikulmissakin tullut! Ja itse kepithän menee Hugolla reippaasti ja hyvällä temmolla. Eli kunhan oikea aloitusväli löytyy, hoitaa Hugo kyllä homman hyvin loppuun :)

Tässä alla muutama kuva viikonlopulta. Ensimmäisessä kuvassa Hugo on lempipuuhissaan. Satoi tai paistoi, se on aina valmis palloleikkeihin!

Pizzapäivänä tehtiin poikkeus sääntöön, jonka mukaan pöydästä ei saisi kerjätä (tai kerjäämistä ei ainakaan palkittaisi pizzapalalla suoraan pöydästä :D).

 Hugo malttoi hetkeksi seisahtua agilityhallissa kuvan ottamista varten :)

 Agitreenit saa Hugon hymyilemään (vaikka vähän hengästyttää myös)!

 Pehkopoika viilettää kepeillä. Ja katse jo selvästi kohti palkkaa!

Fyssarilla

Tänään oli Hugon ihkaensimmäinen fysioterapiakäynti. Aika oli Viikissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa Sofie Henrikssonilla. Ensin katsottiin ulkona Hugon liikkeet. Ravatessa pienellä ympyrällä vasempaan kierrokseen, vasemman takasen liike oli aavistuksen epäpuhdas. ei siis ontumista, mutta askel oli lyhyempi kuin oikealla takasella. Hugo hierottiin läpi ja liikeratoja availtiin ja tässä yhteydessä vasemmassa takajalassa ja lannealueella vasemmalla puolella havaittiin kireyksiä. Epäpuhtaus on siis luultavasti näistä johtuvaa, ja tähän avuksi saatiin treenivinkkejä siihen, miten saadaan Hugon takaosan vasenta puolta vahvistettua - nyt, kun näiden välillä oli  myös lihaksistossa havaittavissa pientä eroa (ei mitään dramaattista tosin!).

Postiivista oli, että selkä oli kunnossa! Tämähän on siis aiheuttanut aiemmilla käsittelykerroilla aina Hugolla hampaiden väläyttelyä ja selvää epämukavuuden tunnetta. Nyt Hugo ei reagoinut tähän mitenkään - tai korkeintaan painoi silmiä vielä entistä kiinnemmäksi ja nautiskeli käsittelystä.

Kotiharjoitteiksi saatiin erilaisia treenejä, joilla ns. pakotetaan vasenta takajalkaa työskentelemään. Näihin kuuluvat erilaiset painonsiirrot eturaajoja nostelemalla käyttäen apuna myös tasapainotyynä, joka minulta jo löytyykin kotoa. Lisäksi lenkkien yhteydessä tuli tehdä lumihangessa kävelyä/ravailua sekä tasaisella maalla kahdeksikkoja tai ympyröitä, jolloin sisäjalka pakotetaan ottamaan enemmän painoa samalla kuin ulkojalka ottaa pidempää askelta. Myös mäkitreenit ja epätasaisessa maastossa liikkuminen oli suositeltavia. Näitä siis tehdään nyt pieninä erinä, mutta säännöllisesti niin, että  lihaksisto kehittyisi tasapainoisemmaksi takaosassa.

Normaalia elämää saadaan jatkaa eli agilityakin voidaan treenailla huoletta! Kontaktiesteet jäävät tauolle, kunnes takaosaan ollaan saatu tasaisesti voimaa, mutta nämä ovat nyt muutenkin tauolla, kunnes Hugo on oppinut kunnolla 2on2off-asennon ja osaa yhdistää sen käskyyn. Estekorkeuksiakin suositteli pudotettavaksi aavistuksen, kunnes lihastasapaino on saatu kuntoon - tämä siis lähinnä ennaltaehkäisynä, koska tokihan epätasainen lihaksisto voi sitten johtaa erilaiseen kuormitukseen kropan eri osissa. Noin seitsemän viikon päähän on nyt varattuna sitten kontrollikäynti, jossa katsotaan, onko takaosa kehittynyt :) Tuolla kerralla fysioterapeuttina onkin sitten Heli Hyytiäinen.

Kävin tänään agilityssa kuunteluoppilaana - Hugo siis joutui toki fyssarikäsittelyiden jäljiltä olemaan treeneistä tauolla. Sunnuntaina mennään sitten taas vapaavuorolle - viime sunnuntain vapaavuorolla oltiinkin vaihteeksi tokoilemassa hallilla Kaijan ja Nepin kanssa. Saatiin taas hyviä vinkkejä liikkeestä maahanmenon treenaamiseksi nopeammaksi!

Pakkaset paukkuu

Eipä ole tullut taas pariin viikkoon kirjoiteltua eli nyt tässä siis pikakelauksena menneiden viikkojen tapahtumia. Ensinnäkin Hugolla oli hieronta 8.1. ja takareiden jumeista oli päästy eroon. Selkä on aina arka kohta - ei nyt mitenkään lukkoon mene, mutta herkästi lähtee jumittumaan. Tähän suurena syynä uskon olevan meidän kotitalon portaat. Asumme kolmannessa kerroksessa eli kahdet kierreportaat täytyy kulkea päivittäin useaan otteeseen. Ja Hugo ei sitten millään ole oppinut oikeaa portaidenkulkutekniikkaa, vaan edelleenkin hyppii portaat pupuloikalla. Ja ihan jo silminkin näkee, että ko. hyppelyasento on jumittava, koska Hugo joutuu olemaan aika tiiviissä mykkyrässä mahtuakseen loikkimaan portaita näin. Ja aika ajoin portaiden nousu on aina todella hankalaa ja Hugo jopa itkee ennen portaisiin lähtöä. Eli luultavasti se ei tosiaan ole mukavaa. Tähän nyt valitettavasti vain ei ole tulossa helpotusta ihan hetkeen eli täytyy vain yrittää keksiä tapoja selvitä näistä portaista. Yksi mitä olen pohtinut on se, että yrittäisi saada Hugon oppimaan kulkemaan portaat oikealla tavalla joissain muissa portaissa. Jotkin suorat ja riittävän lyhytaskelmaiset portaat voisivat saada Hugon tajuamaan, että on olemassa toinenkin tapa kulkea portaita! Nyt, kun vain keksisi missä tällaiset harjoitusportaat olisi....

Käytiin Hugon kanssa epävirallisissa tokokokeissa ja luokkana oli ALO. Tarkoituksena oli saada vähän vinkkiä millä tasolla paikkamakuu on koetilanteissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että Hugo kävi ennen suoritusta niin kierroksilla, että olin lähes täysin vakuuttunut ennen suoritustamme, että se tulisi lähtemään paikkamakuusta. Halli oli pienehkö ja koiria oli paikalla paljon. Tästä johtuen meteliäkin riitti, eikä Hugo rauhoittunut odotellessa hetkeksikään. Kuitenkin se yllätti, sillä se pysyi kuin pysyikin paikkamakuussa sen kahden minuutin ajan. Ei se nätti suoritus ollut, koska Hugo oli levoton kuin mikä - vaihteli asentoa useita kertoja - mutta se kuitenkin pysyi! Eli en usko, että paikkamakuu liikkeenä on enää niinkään se ongelma, vaan nyt tarvitaan vain häiriötreeniä. Täytyypä siis lähteäkin Hugon kanssa joku päivä käymään jossain ihmishälinässä tai mennä turistiksi agilitykisoihin tms.

Seuraamisesta maahanjättö nollaantui. Aiemminhan meillä ei ole paikkamakuuta lukuunottamatta mikään liike koskaan nollaantunut, joten tämä olikin uutta meille! Hugo meni maahan vasta tokalla käskyllä ja ylös ei sitten halunnutkaan tulla millään. Tulikohan se vasta kolmannella vai neljännellä käskyllä sieltä istumaan - joka tapauksessa tuloksena pyöreä nolla. Tästä nyt en kuitenkaan juurikaan harmistunut/huolestunut, kun muilta osin koe meni mielestäni aika kivasti. Hugolla oli mielestäni aika sopiva vire eli seuraamisissa pysyi kiinnostus yllä, muttei kuitenkaan edistänyt, niin kuin usein tekee ollessaan ylikierroksilla. Luoksetulo oli erityisen positiivinen yllätys, sillä Hugo tuli luokse laukalla, vaikka oltiin hallissa ja luoksetulossa Hugon täytyi tulla luokseni seinää kohti (seisoin siis melkein seinässä kiinni). Jäi vähän kauas eteen istumaan, mutta kokonaisuuteen olin ihan tyytyväinen. Tästä sivulletulossa asento jäi todella vinoksi eli nämä sivulletulot ovat edelleen meillä se murheen kryyni.... Seisominen seuraamisen yhteydessä oli meidän normaalia tasoa eli otti pari pikkuaskelta, mutta sen jälkeen pysähtyi ja pysyi siellä hievahtamatta. Vielä kun saisi ne pikkuaskeleetkin sieltä pois, niin tämä liike olisi oikein hyvä. Estehyppy on aina melko varma eli Hugo kyllä hyppää ja seisahtuu odottamaan, tosin vähän enemmän "räjähtävyyttä" olisi saanut olla lähdössä.

Kaikkiaan tulosrivi näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 6.5 (levoton)
Seuraaminen kytkettynä: 8.5 (kontakti putosi parissa kohtaa maton haistelun vuoksi hetkeksi)
Seuraaminen taluttimetta: 9 (seuraamisasento jopa liian tiivis aika ajoin)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
Luoksetulo: 8.5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8.5

Yhteensä 152.5 pistettä (virallisissa olisi ollut II-tulos), sijoitus 2/4.

Agilityssa on taas ollut vaihtelevaa menestystä treeneissä. Omat treenit oli puolitoista viikkoa sitten tosi hyvät eli kierrokset oli juuri sopivat ja saatiin tehtyä hienoja ratoja. Jopa 90 asteen avokulma kepeille onnistui jokaisella radalla! Ainoa, mikä tällöin havaittiin olevan nyt selkeä ongelma ovat kontaktit. Hugo kyllä tekee nyt niitä ihan empimättä ja reippaasti, muttei rassukalla on selvästi pää aivan sekaisin siitä, mitä se kontaktikäsky "stop" tarkoittaa. Se ei siis yhtään yhdistä käskyä siihen, että sen pitäisi päätyä seisomaan kontaktille 2on2off-asentoon, vaan ymmärtää sen pysähdyskäskynä ja stoppaa siis samantien käskyn kuultuaan. Ja kun onnistuneita suorituksia ei tule, niin tämä menee koko ajan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi. Eli nyt aloitettiin kontaktiasennon opettelu uudella käskyllä ihan alusta. Olemme siis tehneet matalalla laatikolla kotitreeniä eli naksuttimen ja namipalkan kanssa ollaan alettu opettelemaan 2on2off-tekniikkaa uudella käskyllä "ota". Kehitystä on tullut hitaasti, mutta varmasti eli nyt pitää vain tehdä tämä pohjatyö kunnolla ennen kuin kiirehtii siirtämään tätä varsinaisille kontaktiesteille. Eli ensin Hugolle selvä mielikuva siitä, mitä ko. käsky tarkoittaa ja sitten vasta voin vaatia sitä osaamaan yhdistää tämä varsinaiseen kontaktiesteen suorittamiseen.

Viikko sitten omatoimitreeneissä ja viime keskiviikkona ohjatuissa treeneissä Hugo kävi taas vaihteeksi niin kierroksilla, että minun itseni oli todella vaikea keskittyä tekemisiini. Lähtöön jääminen oli taas hankalaa ja saatiinkin Empulta vinkkejä, miten harjoitella lähtöjä ihan helpoilla pikkutreeneillä omatoimisesti. Tavallaan Hugon kierroksillakäyminen saa tietysti aikaan sen, että se on nopea ja innokas, mutta hankalaa tässä on se, että minun täytyisi tehdä aivan täydellinen ohjaussuoritus, jotta saisin keittävän Hugon ohjattua radan läpi puhtaasti. Ja kun Hugolla keittää, se valitettavasti pienimuotoisesti tarttuu myös minuun, ja teen niin paljon mokia, että oksat pois! Eli täytyy oppia hallitsemaan Hugon kierroksia ja toisaalta taas pitäisi itse pystyä keskittymään täysillä, vaikka Hugo vähän olisikin yli-innokas :) Ja edelleenkin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että mieluummin haluan, että Hugo käy ylikierroksilla kuin että sitä joutuisi houkuttelemaan :) Loppuen lopuksi ylikierroksilla käyminenhän vain osoittaa, että Huksu on agilitysta aivan täpinöissään!

Lähipäivinä pakkasta on ollut jopa yli -20 astetta ja hieman jännitti, miten lenkkeilyn käy. Perjantaiaamuna tuli Hugolle varoiteltua, ettei taida tulla pitkää lenkkiä sinä päivänä, mutta illalla päätettiin kuitenkin uhmata pakkasia. Itse puin päälle useita kerroksia ja Hugolle laitoin sukat jalkaan, ja on kyllä pakko sanoa, että melkeinpä meinasi tulla kuuma lenkillä. Hugo ei takkeja onneksi tarvitse edes yli -20 asteen pakkasilla, mutta tassuja alkaa nipistellä pidemmillä lenkeillä. Sukkien kanssa meno oli kuitenkin mukavaa, eikä tassujakaan näyttänyt paleltavan.

Tänään illalla on vuorossa taas omatoimiset agilitytreenailut. Aion tehdä samaa treeniä kuin viime keskiviikon treeneissä. Itse treeni ei siis ollut mitenkään mahdottoman vaikea, mutta mokailin ohjauksissa itse Hugon kierroksilla käymisen vuoksi lähes joka kerta. Eli nyt tarkoituksena olisi saada kierrokset hallintaan ja onnistumisia! Laitan ratapiirrosta myöhemmin tulemaan :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi tosiaan vaihtui ja Uusi Vuosi meni Hugolla ihan hyvin, vaikkakin yllättävän paljon kyllä reagoi raketteihin tänä vuonna. Viime vuonna ei edes korvaansa lotkauttanut, vaikka oltiin ulkoilemassa rakettien paukkuessa joka puolella ympärillä, mutta tänä vuonna olikin sitten ihan eri tarina. Sisällä oli ihan rauhassa, kun oli vielä telkkari päällä ja kaihtemet kiinni varuiksi, mutta ulkona jo siinä seiskankin aikaan pisti jarrut heti parkkipaikalla pohjaan ja melkeinpä huusi, että pääsisi sisälle. Ja niinhän me sitten syötiin vain parit namit siinä ulkona ja odotin, että Hugo rauhoittui siinä, ja sitten palattiin sisälle. Mentiin sitten vasta vähän ennen yhtä iltalenkille ja tuolloin ei kyllä yksittäisiin raketteihin kiinnittänyt mitään huomiota. Kai se jatkuva pauke ja välkkyminen vain oli liikaa sen hermoille :)

Hetken harkinnan jälkeen päätin lopettaa HSKP:n tokovalkussa käymisen. Aikatauluongelmat olivat suurena syynä, mutta lisäksi myös se, että treeneissä on nyt aika paljon edetty koko ajan ja harjoiteltu jo VOI ja EVL-liikkeidenkin alkua. Me kuitenkin tarvitsemme enemmänkin treeniä ihan semmosissa perusjutuissa, kuten juuri vauhtia, käännöksiä ja napakkuuttaa jääviin liikkeisiin. Eli koin, että meidän on parempi treenailla vähän hitaammassa tahdissa ja keskittyä enemmänkin ALO ja AVO -liikkeisiin.

Ensi keskiviikkona on taas vihdoin ohjatut agilityt - jes! Innolla jo odotamme Hugon kanssa treenejä, vaikka onhan me toki päästy kerta viikkoon nytin omatoimitreenaamaan :) Ostin muuten viime viikolla Hugolle Back on Track-loimen. Hieroja on todennyt Hugon sekän jumiutuvan melko herkästi ja uskonkin tähän olevan syynä Hugon omintakeinen liikkumistyyli portaikoissa ja agility. Olen kyllä aina pyrkinyt jäähdyttelemään ja Hugon treenien jälkeen ja mahdollisesti myös venyttelemään, mutta tietystikään selkää ei tule mitenkään venyteltyä. Niinpä mielenkiinnolla nyt testaan tuota BoT-loimea, josko auttaisi! Eli tarkoituksena on heittää se ennen treenejä jo kotona päälle ja pitää sitten lämmittelyn ajan. Treenien ajaksi otan loimen pois, mutta heti treenien jälkeen taas takki niskaan ja saa olla taas jäähdyttelyn ajan ja kotiin saakka. Josko ei menisi niin herkästi selkälihakset jumiin - saa nähdä onko vaikutusta!

Tiistaina Hugolla onkin taas hieronta - saa nähdä onko herra ihan jumissa näiden liukastelulenkkikelien jäljiltä.... Tosin esim. tänään käytiin Koirametsässä lenkillä ja siellä kyllä pohja oli ihan hyvä, eikä meno ollut lipsuttelua. Harmi, vaan kun iltasin töiden jälkeen on jo niin pimeää, ettei oikein mihinkään metsiin viitsi enää lähteä... Mutta eiköhän senkin puolesta ala kohta helpottaa, kun alkaa päivä pidentymään :)

Painimista

Jokin minimaalinen uhmakausi on ollut nyt meneillään - tosin tullut todella paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Eli aavistuksen testaa joissain tilanteissa, mutta kuitenkin tottelee, kun vain jämäkästi käskee! Tokossa olimme taas tänään ja pakko on jälleen todeta, että Hugo on siellä treenihallissa selvästi rauhallisempi kuin omissa treeneissä - eikä siis hyvällä tavalla! Ulkona treenatessa pallolla palkkaaminen saa Hugon kierrokset nousemaan ja tällöin mm. luoksetuloista tulee nopeita (Hugon mittakaavalla) ja esim. seuraamisesta jätöt ovat teräviä. Hallissa treenatessa puolestaan pallo ei saa samanlaista innostusreaktiota aikaiseksi. Hugo kyllä on aina pallosta tohkeissaan, mutta aivan eri tavoin kuin ulkona! Eli tämä motivaation löytäminen on meillä todellinen ongelma hallikautena.

Paljon hyvääkin oli tämän päivän treeneissä. Tehtiin ruutua tokaa kertaa ja selvästi Hugo alkaa yhdistää sanan "ruutu" sinne maassa olevin nauhoin ympäröityyn neliöön menemiseen. Harjoiteltiin niin, että jätin Hugon istumaan jonkin matkan päähän ruudusta (matka vaihteli) ja menin itse ruutuun. Taputin vähän maata ruudussa ja samalla sanoin "missä ruutu?" ja toistelin paljon sitä "ruutu" sanaa. Sitten menin hugon viereen ja lähetin Hugon käskyllä "ruutu". Hugo otti saman tien katseen kohti ruutua ja lähti reippaalla laukalla ruutuun. Ja kouluttaja heitti pallon sivusta heti, kun Hugo oli ruudussa. Ja sitten vain hirveästi kehuja ja leikkimistä ruudussa. Tämä opetustekniikka tuntui sopivan Hugolle hyvin! Saatiin vinkiksi opetella kosketusalustan käyttö. Nythän emme ole tätä ikinä käyttäneet, mutta kosketusalustaa pystyisi hyvin käyttämään siinä, kun opettaa koiraa hakeutumaan keskelle ruutua. Eli tätä treenaillaankin sitten kotosalla.

Seuraamiset menivät myös aika hyvin. Vasemmalle käännös on kouluttajan mukaan parantunut eli takaosankäyttöharjoitukset ovat tuottaneet tulosta - JES! Niitä vain yhä lisää, niin saadaan vieläkin paremmin se takaosa kääntymään :)

Monet suoritukset olivat kuitenkin löysiä juuri siitä syystä, että se innostuksen taso ja vire oli mitä oli. Tämän näki jo esimerkiksi sivulle tulossa. Lähes joka kerta jäi asento jäi vajaaksi eli poikitti takaosaa ulospäin. Kun olemme tätä nyt lenkkien yhteydessä harjoitelleet vireen ollessa korkealla, ovat sivulletulot olleet vauhdikkaita ja myös "täysinäisiä". Nyt selvästi Hugo lähti liikkeelle löysästi, eikä sitten myöskään tehnyt liikettä loppuun asti. Eli kun vain keksisin, millä saisin hallissakin innon samalle tasolle kuin ulkona treenatessa, niin olisi huomattavasti helpompi saada edistystä. Muista koirista Hugo ei juurikaan välitä eli en usko, että syynä olisi häiriö. Tosin onneksihan valtaosa treenaamisesta tapahtuu nytkin ulkosalla, jolloin sujuu paremmin.

Ajattelin nyt tehdä tokotreenailuihin viikottaiset aikataulut. Eli etukäteen jo päätän, mitä treenailen minäkin päivänä, jolloin yhtenä päivänä en keskity kuin vain pariin liikkeeseen ja yritän saada niitä treenattua sitten mahdollisimman hyvin ja innostavasti. Nyt vähän on tupannut menemään niin, että itsekseni treenatessa olen ottanut paljon liikkeitä, jolloin toistoja ei ole tullut kuin yksi tai kaksi. Uskonkin, että meille parempi tyyli voisi olla ottaa pari liikettä per treenikerta ja tehdä näitä tehokkaasti, mutta kuitenkin riittävän lyhyen aikaa. Ja tuohon motivaatioasiaan täytyy kiinnittää koko ajan huomiota eli pitää muistaa pitää treenit hauskoina! Niin ja itse olen saanut tokotreeneissä noottia siitä, että käytän liikaa kroppaa ohjauksissa. Tämä tulee varmasti agilitysta, jossa vartalonkäyttö on taas se pääasiallinen tapa ohjata koiraa, mutta pitää yrittää muistaa keskittyä siihen, etten käytä vartaloavustusta tokoa treenatessa! Treenien videointi olisi varmasti hyvä keino nähdä itse, miten vartaloa käytän.

Viime sunnuntaina olimme taas vapaatreenaamassa agilitya seuranamme Sonja ja Ofelia. Hugo ja Ofelia saivat pitää treenien jälkeen leikkituokion sekä hallissa että jäähdyttelylenkillä - tässä lyhyt videopätkä hallipaineista :)

Joulu meni mukavasti paljon syöden sekä myös ulkoillen :) Ja tämä koski siis sekä minua että Hugoa!

Se siitä aikuistumisesta...

Ehdin jo mennä kehumaan, kuinka aikuismainen siitä Hugosta onkaan tullut. Noh, päättipä hän sitten tänään todistaa, että sitä lapsellisuuttakin löytyy aina aika ajoin. Oli nimittäin uudet, kerran jalassa olleet korkokengät pureskeltu korkojen ja kantapäiden kohdalta.  Ja ilmeestä päätelleen oli ollut poitsulla hauskaa :) Tosin taisi jäädä homma vähän kesken isäntäväen saapuessa kotiin, sillä oli toisessa kengässä selvästi pienemmät tuhot vasta saatu aikaan! Mutta eipä se paljoa lohduta - ei taida suutarikaan saada korjattua noita, kun toisessa kengässä tosiaan korko täynnä reikiä, korkolappu revitty irti, koristestrasseja irroteltu ja kantapään kohdalla kengässä irtonainen riekale. Harmi vain, kun muilta osin kuitenkin yhä täysin ehjät eli olisi nyt edes sitten pureskellut koko rahan edestä :D Noh, ehkäpä nyt taas tulee säilytettyä kengät Hugon ulottamattomissa!

Hugolla ei olla vaatteita tänäkään talvena käytetty ja tuskin tarvitsee loimia käyttääkään. Pakkasen on luvattu nyt kiristyvän, mutta turkki on onneksi sen verran paksu, ettei kyllä palella edes parinkymmenen asteen pakkasilla (siis koiraa, omistajaa kyllä paleltaa!) Ainoat ongelmakohdat ovat tassut. Vielä näillä pakkasilla ei ole tassutkaan palelleet, mutta lumikokkareita jää helposti, vaikka olen yrittänyt nyt aika tiheään tahtiin leikata niitä tassukarvoja. Hugo tuntuu olevan erityisen herkkis noista anturoiden väliin jäävistä kokkareista, sillä jää vähän väliä niitä nykimään sieltä pois. Viime vuonna ostetut koiran tossut eivät ole osoittautuneet käteviksi meillä, koska Hugon tassut ovat melko kapeat ja solakan malliset, joten sellase jäykät, isot tossut eivät pysy vauhdissa mukana. Niinpä sainkin koiratutuilta idean ja ostin Hugolle vauvan sukkia. Eli pienimmät kaupasta löytyneet vauvan sukat jalkaan ja kumilenksuilla/ponnareilla kiinni niin hyvin pysyy! Ja pysyy paakut poissa tassun pohjista :) Testasin näitä ao. kuvassa näkyviä sukkia tänään Hugolla ja käveli nämä päällä oikein reippaasti ja ilman minkäänlaisia ihmettelyitä. Viime vuoden tossut saivat Hugon harppomaan hassusti ja hampaat olivat vähän väliä repimässä tossuja irti. Näistä sukista Hugo tuntui itsekin pitävän, kyllähän ne kuitenkin lämmittävät ilman, että tuntuvat jäykiltä tai rajoittavilta jaloissa. Ja pysyy varmasti anturatkin paremmassa kunnossa eli monta plussapuolta näillä sukilla!

Agilitya joulutunnelmissa

Tokokirjoituksissa on ollut taukoa, mutta tämä ei toki tarkoita, etteikö oltaisi lainkaan tokoiltu. Ohjatuissa treeneissä on ollut taukoa, sillä toissa viikonloppuna treenejä ei ollut voittaja-näyttelyiden vuoksi, ja viime lauantaina jouduin jättämään treenit väliin. Olemme kuitenkin treenailleet ja nimenomaan siten, että olen yrittänyt tehdä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Eli paljon leikkiä tokoilun yhteyteen, motivoivat lelu- ja namipalkat ja riittävän lyhyet treenikerrat! Olemme nyt myös tehneet ihan basic-juttuja eli ALO-luokan liikkeitä oikeastaan pelkästään. Luoksetulo on nyt taas saanut selvästi uuden suunnan. Pitkän aikaa ongelmana oli se, että Hugo ravasi luokse todella innottomasti, ja tämän vuoksi olemme treenailleet paljon läpijuoksuja eli pallopalkka on lentänyt minun taakse, tai sitten niin, että olen itse Hugoa innostaen peruuttanut juosten, jolloin Hugokin on lähtenyt reippaampaan vauhtiin. Ja nyt tosiaan ollaan taas sellaisessa tilanteessa, että luoksetulo sujuukin jo vauhdikkaassa laukassa. Nyt pitää vain yrittää saada loppuasentoa hiottua ilman, että vauhti katoaa. Takaosan kankeutta ollaan yritettyä saada "sulamaan" tekemällä paljon pyöritystreenejä ja kehitystä on tässäkin tullut - tosin yhä kaipaa paljon lisää treenejä. Tätä pyörimisliikettä, jossa Hugo seuraa vierellä ja tehdään täysympyrää paikallamme, täytyy nyt yrittää sitten soveltaa käännöksiin niin, että etenkin vasemmalle käännöksessä Hugon takaosa tekisi samanlaista "heittävää" sivuttaista liikettä. Ollut hankalaa harjoitella, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa parane! Ja jäävät liikkeet myös ovat nyt ollee terävämpiä. Olen alkanut nyt palkkaamaan jäävissä liikkeissä lelulla eli esim. seisomaan jätössä Hugon jäädessä napakasti seisomaan, kuljen x matkan eteenpäin, käännyn ympäri ja Hugon odottaessa nätisti, heitän pallon Hugon taakse ja annan vapautuskäskyn. Toimii hyvin eli Hugo selvästi pysähtyy jo terävämmin, kun kerran palkka ei tule sieltä edestäpäin.

Agilityssa meillä oli viime viikolla oman ryhmä kesken leikkimieliset kisat. Kuvattiin videollekin nämä suoritukset, mutta enpä viitsi edes vaivautua laittamaan sitä tänne :D Ensimmäisellä radalla Hugo kävi niin kierroksilla, ettei koko hommassa ollut oikein tolkkua. Olin yhdessä vaiheessa rataa itse niin sekaisin, että jouduin jäädä paikoilleni ja nauraa omille sähläilyilleni, ja tänä aikana Hugo jo ampaisi muutaman ympäröivän esteen yli höyrypäisenä... Seuraavaksi tehtiin pari treenirataa eli saatiin vinkkejä Empulta ja hiottiin vaikeita kohtia. Tällöin Hugolla oli jo kierrokset laskeneet ja saatiin ihan ok suorituksiakin. Kuitenkin sitten vikalla kisaratapätkällä olinkin sitten itse niin pihalla, että ohjaukset oli useassa kohdassa "sinne päin". Ja virheitä ropisikin sitten ihan urakalla, ja Hugon haukkuminen pitkin rataa osoitti, että olen surkea :D

Sunnuntaina vapaatreeneissä teimme keppikulmia ja ensimmäistä kertaa ikinä otin käyttöön verkot apuvälineinä. Tosin laitoin vain ja ainoastaan yhden verkon eli keppien alkupäähän. Näin Hugo ei pystynyt menemään väärältä puolelta kepeille sisään ja onnistuneita suorituksia saatiin reilusti. Ja uskonkin, että Hugo nimenomaan nyt tarvitsee keppikulmien kanssa niitä onnistumisia, jotta sille jäisi selkeänä mieleen, että minkälainen on se oikea suoritus. Eli suoria lähestymisiä tulemme jatkamaan ilman verkkoja, mutta sitten vaikeammilla kulmilla otetaan toistaiseksi avuksi tuo yksi verkko alkuun.

Tänään olivat viimeisen ohjatun ryhmän agilitytreenit ennen joululomaa, joten päätimme pitää treenailun ohessa pikkujoulut. Veimme kaikki jotain pientä evästä ja lopulta meillä olikin glögiä, pipareita, suklaata ja koirille muffinseja. Treenien teemana oli tällä kertaa ohjaajan äänettömyys. Käskyt sai antaa vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa, muttei missään muualla. Rata on alla ja taas minun piirtämä eli ei mittakaavassa.

3. esteelle tehtiin takaaleikkaus eli koira ohjattiin esteelle ja leikattiin itse koiran takaa niin, että koira jatkoi ohjaajan edellä esteeltä jyrkästi oikealle. 6 ja 7 esteiden väliin tehtiin välistäveto, 7. esteen jälkeen valssaus A:lle. Tein valssin myös kympin jälkeen A:lle. A-esteen jälkeen sekä 12. että 13. esteille tuli takaakierto ja lopuksi vielä esteen nro 16 jälkeen persjättö. Hankaliksi kohdiksi osoittautui alun takaaleikkaus. Menin itse valmiiksi esteen 2 taakse ja sieltä kutsuin Hugoa. Tällöin kuitenkin oma liikkeeni tyssäsi jo ennen 3. estettä, enkä millään viestittänyt koiralle, että tulisin tekemään takaaleikkauksen. Eli sain ohjeeksi jäädä 1. ja 2. esteen puoliväliin ja lähteä sieltä koiran kanssa juoksemaan niin, että liike pysyisi itselläni yllä koko ajan. Varmuudeksi tehtiin vielä niin, että Emppu palkkasi pari kertaa pallolla  3. esteen jälkeen esteen oikealta puolelta. Ja tämän jälkeen homma sujuikin sitten hienosti jo ilman palkkaustakin! Toinen hankala kohta osoittautui olevan loppusuoran persjättö. Tässäkin liikkeeni pysähtyi liikaa tehdessäni takaakierto-ohjausta esteelle nro 16. Tällöin en ehtinytkään jatkamaan persjättöön ajoissa, jotta Hugo olisi tajunnut, että ohjauspuoli vaihtuu. Tätä hiottiin siis niin, että sain takaakierron tehtyä ajoissa ja siitä edettyä persjättöön ilman, että liike pysähtyisi. A-este sujui ihan ok - tosin Hugo hidasteli taas turhan paljon alastulossa eli jäi empimään puoli väliin alastuloa, että mihinköhän sitä pitikään pysähtyä.

Kun jokainen koira oli ollut kerran treenivuorossa, oli jäljellä enää  reilu viitisen minuuttia eli tehtiin vain pikaiset radat kukin enää. Tässä sai käyttää haluamansa verraan ääniohjausta, mutta totesin, että kaikkien hyppy-käskyjen pois jättäminen toimi meillä hienosti. Hugo oli selvästi rauhallisempi ja keskittyneempi, kun en turhia huudellut sille ja minusta tuntuu, että omakin keskittyminen on näin parempaa, enkä käy itsekään ylikierroksilla :) Niinpä tein radan samoin kuin ekatkin eli käskyt annoin vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa. Ja tehtiin omasta mielestä sujuva nollarata. Ohjaukset sujuivat hyvin - tosin olihan niitä hiottukin ;) Vauhtia oli koko radan ajan kivasti ja nyt jopa A-esteet sujuivat reippaasti eli innostin Hugoa alastulossa niin, että se tuli vauhdilla alas asti, ja vapautin sen saman tien, kun tassut koskivat maata eli oli melkeinpä juoksukontaktit. Varsinaisia juoksukontakteja emme voi alkaa tekemään, koska Hugo alkaisi varmasti hyppimään kontaktien yli, mutta tällä tavoin nopeilla vapautuksilla touhuun tuli kyllä intoa ja vauhtia lisää. Vapaatreeneissä havaitsin muuten Hugon kohdalla hyväksi keinoksi myös sen, että laitan pallopalkan odottamaan A-esteen eteen. Tällöin Hugo havaitsi pallon jo lähtiessään tulemaan alas kontaktilta, ja näin alastulo sujui selvästi vauhdikkaammin kuin ilman etupalkkaa. Eli treenaillaankin näitä kontakteja nyt etupalkalla tästä eteenpäin :)

Oli kyllä huippukivat treenit ja tästä intoutuneena päästimme vielä koirakin jäähdyttelylenkillä lumiselle pellolle juoksemaan. Nämä ohjatut agilityt jäävät nyt joulutauolle ja jatkuvat loppiaisen jälkeen. Sunnutai-illan vapaatreenit, joissa treeniryhmämme Sonja ja Ofelia ovat meidän kanssaan nyt käyneet, jatkuvat toki normaalisti joulunkin aikana. Lisäksi seuramme valmennusryhmän joululoman aikana 3.1. olevat vuorot myytiin halukkaille seuran jäsenille koirakon tasosta riippumatta, joten olemme nyt tuolloin menossa Niina-Liina Linnan pitämiin treeneihin! Eli ei me nyt ehkä ihan päästä vieraantumaan agilitystä, vaikkei näitä omia ohjattuja treenejä olekaan :)

Yhteiselon ihanuus :)

Lähiviikkoina on tullut jatkuvasti eteen hetkiä, joina on tullut ajatelleeksi, että kyllä se on vain todettava, että Hugosta on kasvanut hieno aikuinen koira. Se on rauhoittunut hyvällä tavalla eli sellainen pentumainen sähläys on jäänyt pois, mutta silti löytyy vielä runsaasti leikkimielisyyttä ja intoa! Se syttyy joka kerta, kun kaivaa esiin pallon, mutta kuitenkin palloleikkien aikaansaamat kierrokset saa myös kuriin heti halutessaan. Omaa luonnetta löytyy onneksi yhä, mutta kuitenkin niin, että murkkuiän uhmakkuus on laantunut.

Hugosta on melkein huomaamatta tullut tottelevainen ja kuuliainen - enkä tarkoita nyt vain tokoa, jossa motivaattorina toimivat namit ja/tai lelut, vaan ihan sellaista joka päiväistä arkieloamme. Vaikka metsälenkillä yllättäen vastaan tullut koira kiinnostaisikin, ei enää ole tullut eteen tilanteita, jolloin Hugo ei olisi tullut käskystä luokse. Ja jos hihnalenkillä vastaantulevat ärisevät urokset saavat Hugon pinnan kiristymään, hännän nousemaan ja karvat pöyhistymään, saa sen keskittymisen kuitenkin "ohi"-käskyllä käännettyä puoleensa, eikä Hugon tarvitse saada sanottua valittuja sanoja tällä räyhääjälle. Luottamus minun ja Hugon välillä on siis kasvanut huimaa vauhtia ja uskon, että näin on käynyt puolin ja toisin.

Vaikka koen tämän aikuistumisen ehdottomasti positiivisena asiana, on ollut myös kiva huomata, ettei Hugosta ole tullut aikustumisen myötä mitenkään tylsä tai innoton. Leikit kiinnostavat yhä ihan samalla tavoin (ellei jopa enemmän?) kuin pentunakin, ja valtava innostus harrastuksia kohtaan on myös säilynyt. Agilitystahan Hugo on syttynyt aina ja pelkkä hallille saapuminen saa kierrokset nousemaan, mutta ilokseni myös tokomotivaatio on taas parantunut! Eli tästä on hyvä jatkaa pian 2,5-vuotiaan Hugon kanssa yhteistä taivalta. Niin ja huom. täällä meillä ihan oikeasti uskotaan, että se taival jatkuu tuon Hugon 2,5-vuotispäivän jälkeenkin, vaikka niistä mayojen kalenterimerkinnöistä kaikenlaisia ennustuksia onkin tehty... ;)

Kyllä saan olla onnellinen siitä, että juuri Hugo-vauva asteli silloin elokuussa 2010 elämääni :)