Täynnä tokointoa!

Joku onkin saattanut havaita, ettei blogi ole noin viimeiseen puoleen vuoteen juurikaan täyttynyt tokopäivityksistä. Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että motivaatio tokotreenaamiseen laski oikein romahtamalla sekä minulta että Hugolta. En tiedä oliko syynä liika treenaaminen, samojen asioiden toistaminen liian monia kertoja tai ei-motivoiva palkkaus, mutta Hugon into vähitellen laski ja samalla myös oma intoni, mikä sitten vain vaikutti Hugon intoon yhtä enemmän....

Taukoa on ollut siis todella reilusti! Nyt parin viikon aikana olen tehnyt parit lyhyet treenit ja melkein tuntui siltä, että Hugo olisi salaa treenaillut toko itsekseen :) Ongelmana on aina ollut se, etten ole saanut sivulletuloa hiottua kuntoon. Sitä on tullut treenattua älyttömän paljon, mutta edistystä ei ole juurikaan tullut. Nyt yhtäkkiä sivulletulo toimi mainiosti! Hugo kiersi vierellä riittävä taakse ja teki napakan käännöksen päätyen hyvään suoraan asentoon vierelle - ja tämä tapahtui siis joka ikisellä kerralla, kun sivulletuloa tehtiin. Seuraaminen oli aktiivistai, joskin tämä on ollut aina ehkäpä yksi vahvuuksistamme. Käännöksistä etenkin vasemmalle kääntyminen on kuitenkin takunnut, mutta on ollut nyt selvästi parempi! Vieläkin se käännös on hitaampi ja empivämpi kuin täyskäännös ja oikealle kääntyminen, mutta edistystä on selvästi nyt tullut. Myös liikkeestä seisomaan jättäminen onnistui tänään hyvin - ei tullut epäröiviä askeleita perääni, vaan Hugo pysähtyi melko napakasti. Lopuksi vielä kolmen minuutin paikkamakuu, jossa Hugo pysyi koko ajan keskittyneenä, mutta rauhallisena ilman turhia asennonvaihteluita!

Oli siis ihan huippusuperhieno fiilis treenipätkän jälkeen ja oli ihana nähdä, että Hugo ihan oikeasti innostui treenaamisesta! Nyt pitää vain olla extravarovainen, etten nyt millään keinoin onnistuisi saamaan sitä intoa katoamaan :) Eli riittävän lyhyitä treenejä ja superpalkat kehiin! Näistä onnistumisista innostuneena ehdin jo sopia ensi viikolle treenitreffit toisen koirakon (mahdollisesti useammankin) kanssa, jotta saadaan häiriötreeniäkin. Siellä sitä vasta näkee, millä mallilla liikkeet oikeasti on kokeita ajatellen. Joskin sielläkin osa ainakin tuttuja koiria, mutta siitä on hyvä aloittaa!

SUPER-HUGO!! :)

Agiliitoja

Piti laittaa yksi video Hugon iltahepuleista eiliseltä lenkiltä, mutta facebookista, kun yritin suoraa linkkiä tänne, niin video tuli valtavan kokoisena ruutuna... Täytyy siis myöhemmin ladata video kännykältä koneelle ja lisätä se sitten tänne! Tulossa siis on hepulivideo :)

Viime viikonloppuna kisattiin yhden hyppärin verran oman seuran kisoissa ja olo radan jälkeen oli lähinnä hämmentynyt. Lopputuloksen hylätty rata väärän putken pään löytymisestä (ihan täysin ja vain ainoastaan oma moka!), mutta sen lisäksi tuli alas kolme rimaa ja yksi muurin "hattu". Rimat olivat kaikki 60 cm korkeudessa ja jo ekalla hypyllä huomasin, kuinka Hugo epäröi hypätessä. Ja sama touhu jatkui valtaosalla esteistä eli näytti jotenkin tosi hitaalta ja vaikealta se hyppääminen. Moni kyseli siinä, että voiko olla, että Hugo on jumissa ja siksi hyppääminen ei sujunut. Onneksi oltiin käyty juuri fyssarilla toteamassa, että lihaksisto oli kaikin puolin hyvässä kunnossa eli ei sen vaihtoehdon pystyi poissulkemaan. Seuraavaksi pohdittiin, että voisiko olla, ettei Hugo ollutkaan ehtinyt vielä palautua fyssarikäsittelystä, joka oli ollut torstaina...

Sunnuntaina illalla mentiin sitten treenailemaan omatoimivuorolle ja meillä oli Emppu kouluttamassa. Laitettiin alkuun rimat tarkoituksella 60 cm korkeuteen, jotta nähtäisiin toistuuko edellispäivän hyppyepäröinti. Ja kyllä se toistui. Yhtään rimaa ei tullut alas tällä kertaa, mutta Hugo selvästi hidasti ennen jokaista hyppyä ja empi. Heti, kun rimoja laskettiin 50 senttiin, niin empiminen lakkasi ja meno oli normaalia! Näin ollen tultiin siihen päätelmään, että empiminen johtuu todennäköisesti vain siitä, ettei Hugon kanssa ole juurikan hypätty noita kuuskymppisiä rimoja aiemmin. Yksittäisinä välillä kyllä, muttei ikinä kokonaista rataa. Eli empiminen ja hidastelu johtuu vain siitä, että Hugo joutuu enemmän hakemaan sitä, kuinka siitä hypystä nyt selviäisi ilman riman pudottamista. Tavallaan siis hieno homma, että Hugo keskittyy ja pohtii sitä hyppäämistä, eikä vain rymistele rimoja alas.

Tiistaina oli sitten seuran ohjatut treenit ja sielläkin osa rimoista laitettiin 60 cm korkeuteen. Rimat pysyi tälläkin kertaa hyvin ylhäällä, vaikkakin oli taas ajoittaista empimistä näillä korkeammilla. Kaikkiaan treenit sujuivat kivasti ja ihan ehdottoman paras juttu näissä treeneissä oli takaaleikkaus, joka onnistui jokaisella kerralla! Se on ollut meidän ehdoton kammo - ei oikein olla osattu sitä (ei Hugokaan, mutten varsinkaan minä!), mutta nyt jotenkin oman liikkeen rytmitys osui melko nappiin ja Hugo hyppäsi takaaleikatessanikin varmasti ja vaihtoi suuntaa epäröimättä! JES! Harjoittelulistalle puolestaan meni nyt niistosokkari eli tuttavallisemmin niistopersjättö. Jo takaakiertoon lähetys tuntui tällä kertaa takkuavan ja hätiköin ohjauksessa liikaa, minkä takia Hugo kielsi niistonokkaria tehdessäni. Eli ohjeena oma rauhallisuus ja liikkeiden jatkuvuus sen sijaan, että ikään kuin räiskin hätäisesti ohjauksessa. Ja hyvin toimi niistosokkarikin, kunhan maltoin ohjeiden mukaisesti olla riittävän rauhallinen ja kiireetön ohjauksen kanssa.

Tänään olimme Hugon kanssa vapaatreenaamassa ja tehtiin kontakteja ja korkeudenarviointia. Kontakteja tehtiin niin, että tehtiin alkuun ihan vain puomia ja siitä vapautusta palkalle pari toistoa. Sen jälkeen laitoin puomin jälkeen yhden hypyn, jonka jälkeen oli targetti. Ja lopuksi sitten hyppy olikin jo hieman vinossa linjassa eli Hugo joutui puomilta vapauduttuaan seuraamaan ohjausta, hyppäämään ja vasta sen jälkeen sai targetilta namin. Toinen variaatio oli sitten, että puomin jälkeen tulikin U-putki, joka tuli suorittaa ennen targetille pääsyä. Kaikkien näiden harjoitusten väliin tehtiin aina pari kertaa ihan simppeli kontaktitreeni eli lähtin puomin alastulokontaktille siitä alastulon viereltä. Tällä keinoin siis aina haettiin varmuutta siihen kontaktin oikean paikan löytymiseen. Meni treenit aika kivasti ja oikeastaan tuntuu siltä, että se oikea paikka löytyy nyt melkeinpä paremmin, kun puomi on osana rataa kuin silloin, kun sitä tehdään yksittäisenä. Radan osana tehdessä Hugolla on enemmän vauhtia, eikä tällöin myöskään emmi siellä alastulossa niin paljoa.

Kontaktien lisäksi tehtiin lyhyt hyppytekniikkatreeni, jossa treenattiin korkeudenarviointia. Treenissä asetin ensin kolme ihan matalaa (20 cm) hyppyä 6 jalan päähän toisistaan ja kolmannen tällaisen jälkeen tuli väliä 9 jalkaa, jonka jälkeen oli se hyppy, jolla korkeutta joutui arvioimaan. Tämän hypyn korkeutta muutettiin seuraavasti: 55-60-65-60-55. 65 cm rima tuli ensimmäisellä kerralla alas, joten toistettiin tämä kaksi kertaa vielä, ja näillä kerroilla rima pysyi. Sitä yhtä pudotusta lukuun  ottamatta kaikki toistot onnistuivat hyvin! Ei mitään rimojen kolisteluita, eikä myöskään näyttänyt tekevän virhearvioita korkeuksissa. Hyppäsi siis kaikki hypyt melko optimoidusti - rimaa korotettaessa siis korotti hyppyä sopivasti ja laskettaessa puolestaan myös madalsi hyppyään.

Tosi tyytyväinen olin tämän päivän treeneihin! Ehkä vähän rankat treenit kylläkin... Tosin pidettiin toistomäärät pieninä eli kontaktejakaan ei jääty hinkkaamaan montaa kertaa samaa juttua. Mutta rankaksi treenin teki ehkäpä se, että teimme niitä kahta asiaa, mitkä on Hugolle kaikkein vaikeimpia ja joissa ehkäpä joutuu miettimään kaikkein eniten. Kontakteilla vielä kaivataan lisää varmuutta - Hugo tekee kontaktit nyt kyllä jo melko hyvin, mutta selvästi joutuu yhä miettimään kovasti, että mihin se pysähdys nyt pitikään tehdä, vaikka oikean paikan kyllä yleensä löytääkin. Ja korkeudenarviointitreenissäkin joutui poitsun aivot kunnon töihin, sillä se selvästi keskittyi tehtävään ja mietti miten milläkin kerralla tuli hypätä. Mutta hienosti se suoriutui kyllä molemmista treeneistä tänään :)

Nyt Hugo saa pari päivää lomaa agilitysta. Huomenna se viettää päivän lomailevien vanhempieni kanssa eli tiedossa hauskanpitoa, herkuttelua ja palloleikkejä :) Ja lauantaina suunnitelmissa olisi pitkän metsälenkin tekeminen jossain kotikulmia kauempana. Ehkäpä vihdoin suuntaamme Nuuksioon, jossa - uskokaa tai älkää - en ole koskaan käynyt!

Pääosin kaikenlaista kivaa :)

Viime viikonloppuna olimme kisaamassa Liedossa taas yhden hyppärin verran. Ollaan kaikissa kisoissa startattu Hugon kanssa vain yhden startin verran, joten olen mennyt kisapaikalle vasta vähän ennen starttia ja lähtenyt piakkoin sen jälkeen pois. Nyt olikin siis uusi kokemus, että lähdimme matkaan aamun sarastaessa ja odoteltiin kisapaikalla viitisen tuntia ennen omaa starttia - matkaseurana olleet Sonja ja Ofelia starttasivat aamusella toisenkin radan. Kaiken sen odottelun jälkeen huomasin, että olin väsähtänyt ja oli tosi vaikea saada itsensä keskittymään.

Radalla oli yksi putki, jonka suoritussuunnan sai itse valita. Edelliseltä hypyltä linja oli suoraan toiseen päähän putkea, mutta päätin rataantutustumisessa, että yritän saada Hugon siinä ennen putkea haltuun ja ohajttua siihen ei-niin-loogiseen-päähän, sillä tämä helpottaisi tietä seuraavalle hypylle. Olin ihan varma, ettei tämä tuottaisi ongelmia, mutta niinpä vain tuottikin. Huutelin ihan turhaan "Hugo, tässä!" ja tein vastakäden ohjauksen, sillä Hugo ampaisi siihen edessä möllöttävään putken päähän minusta välittämättä. Virheitä tästä ei tullut ja pienesti olin jopa positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Vielä vähän aikaa sitten Hugo ei ollut niin putkihakuinen, että vastaavaa olisi käynyt. Eli oli siinä jotain positiivistakin, vaikkakin tokihan tulevaisuutta varten täytyy harjoitella vastaavia treeneissä, sillä kyllähän se koira pitäisi sieltä saada haltuunkin niin halutessaan :)

Radalla tuli myöhemmin yksi riman pudotus, joka videolta katsottuna näyttäisi johtuvan siitä, että Hugo hyppää liian läheltä. Tämän lisäksi teen itse täysin typerän (johtuisiko heikosta keskittymisestä...?) ohjausvirheen. Tai voikohan sitä edes sanoa ohjausvirheeksi, kun se oli ennemminkin ohjauksen puute! En siis käytännössä katsoen millään tavoin ohjaa Hugoa suoran päässä olevalle hypylle, vaan kaarratan jo kohti seuraavaa hyppyä luottaen, että kyllähän se sinne menee. Eikä mennyt - ja hyvä niin! Opinpahan, ettei se koira ihan oikeasti osaa lukea ajatuksia, vaan pitää sille antaa jonkinlaista vinkkiä siitä, minne sen pitäisi mennä ;)

Lopputulos radalta oli 10 rv (yksi rima, yksi kielto) ajalla -11,22 s. Sijoituskin oli 4/22, sillä puhtaita nollia tuli vain kaksi, vitosia yksi ja meillä oli kympeistä nopein aika. Eli ihan tyytyväinen voi olla, vaikka kyllä siinä suorituksen jälkeen aavistuksen otti päähän oma huolimattomuus! Ja erityisen ilahtunut olin siitä, että vaikka ensi kertaa meidän kisaradalla oli lähes kaikki rimat 60 cm korkeudessa, niin rimoja ei sitä yhtä lukuun ottamatta pudonnut. Ja itse asiassa se pudonnutkin oli yksi niistä harvoista 55 cm korkuisista...

 Tiistaina agilitytreenit sujuivat ihan kivasti, mutta treenien jälkeen sattui ikävä välikohtaus. Hugo oli aidassa kiinni, kuten aina treeneissä odotellessaan. Käväisin kentällä olevassa kontissa, kun yhtäkkiä kuulin takaani ärjymistä. Kääntyessäni näin Hugon villakoiran kanssa tappelemassa. Nappasin Hugoa turkista ja saman tien se lopetti tappelun. Itse reagoin siinä vaiheessa tosi isosti, kun olin todellisen hämmentynyt, että miten tilanne oli oikein päässyt syntymään. Selvisi kuitenkin, että tapahtuma oli kaikkien osalta täysi vahinko. Sen toinen koirakko oli ollut juuri treenaamassa ja radan loppusuora päättyi agilitykentän väliaidoille. Ohjaaja oli palkannut koiran loppusuoran jälkeen heittämällä lelun eteenpäin odottelualueelle. Heitto olikin kuitenkin mennyt pitkäksi, ja olikin sitten päätynyt sinne aidalle asti, jossa Hugo oli kiinni. Ja lelun perässä oli Hugoa kohti singonnut uroskoira, joten soppa oli valmis. Itselleni ei tule minkäänlaisena yllätyksenä se, että Hugo reagoi tuollaisessa tilanteessa hampaiden kera. Se provosoituu herkästi, eikä kestä sitä, että uros tulee "iholle", vaikka se tulisikin vain lelun perässä.

Kyseessä oli pieni koira, joten tietenkin siinä säikähtää, kun oma koira on toista selvästi isompi. Aluksi tämä toinen koira ontui reippaasti, mutta onneksi ontuminen lakkasi täysin hetken päästä ja koira ei oireillut mitenkään. Kummastakaan koirasta ei myöskään löytynyt mitään haavoja - villakoiralla oli pikkunaarmu kyljessä, mutta sekään ei ollut haava, eikä siis vuotanut. Täytyy siis sanoa, että on hieno juttu, että Hugo urosten kanssa ärhennellessään on enemmänkin isoittelumielellä kuin oikeasti ns. tappamismielellä liikenteessä. Tilanteesta selvittiin siis säikähdyksellä ja oltiin yhteisymmärryksessä, että tapahtuma oli harmillinen vahinko. Kovasti harmitti toki, että Hugo tällaiseen tilanteeseen joutui - itsellä on tullut Hugoon ja sen kanssa touhuamiseen sellainen luottamus, ettei tarvitse lainkaan jännittää, että lähteekö se treenien kesken hallinnasta. Eli vaikka viereisellä kentällä olisi rähjäävä uros, niin voin luottaa, että Hugo pysyy hallussa ja minun kanssa agiliitäminen vie voiton :) Valitettavasti on kuitenkin myös niitä tilanteita, joita ei voi estää edes omalla toiminnallaan. Mutta vahinkoja sattuu ja pääasia on, ettei kukaan loukkaantunut. Hyvillä mielin siis treenaamaan myös ensi viikolla - sekä me että se toinen koirakko :)

Tällä viikolla tuli kivoja agilityuutisia: Meidät valittiin seuran lupaavien koirakoiden valmennusryhmään kaudeksi 2013-2014. Eli ne treenit alkavat siis lokakuun alussa ja kestävät sitten koko seuraavan vuoden sinne syyskuun 2014 loppuun saakka. Kouluttajana valmennusryhmässä on Lotta Vuorela. Onpahan yksi syy odottaa talvikauden alkua, vaikka muuten kesän loppuminen tuntuukin inhottavalta :)

Eilen Hugo oli jälleen fyssarilla. Anturavaivan takia viime kerralla fyssari ei käsitellyt koko koiraa, joten mentiin nyt uudelle tarkastukselle. Hugo käytiin nyt kokonaan läpi ja ilokseni Heli totesi, ettei Hugolla ollut mitään ihmeempiä jumeja! Nyt siis fyssarikäyntien välille tulee taas pidempi väli (8 viikkoa), jona hieron Hugon sitten itse viikoittain.

Nyt täytyy suunnata nukkumaan - huomenna taas kisapäivä (edelleenkin se yksi ainokainen hyppäristartti meille!), joten täytyy olla virkeänä, ettei tulisi tehtyä yhtä typäriä virheitä tälläkin kertaa ;) 

Pikaisesti parantunut anturavaiva!

Hyppytekniikkaviikonloppu oli todella antoisa ja saatiin mukaan useita erilaisia harjoituksia omatoimitreenailuja varten! Oli todella positiivinen yllätys kuulla, että Hugon perustekniikka on kohtalaisen hyvä ja käyttää kroppaa ihan hyvin hypyissä. Vielä vain aavistus enemmän voimaa takaosaan ja sitten sitä etäisyyden ja korkeuden arviointia erilaisten treenien muodossa, niin eiköhän siitä hyvä tule :) Nämä on kuitenkin helpommin treenattavissa kuin jokin perusteellinen tekniikkavirhe, joten olin tosi tyytyväinen kuulemaani!

Viime viikon tiistaina ennen agilitytreenejä heitin Hugolle palloa lämmittelylenkin loppuosalla. Se onnistui astumaan nurmikentällä olevaan kuoppaan ja sen seurauksena se piti vasenta etustaan ylhäällä. Ravissa näytti kuitenkin puhtaalta, joten suuntasimme treeneihin. Ensimmäisen hypyn jälkeen jälleen nosti tassua ja ontui muutaman askeleen. Tämän jälkeen oli taas puhdas, mutta päätettiin jättää ilman muuta treenit väliin. Aluksi luulin, että aristaa tassua (tunnustelin jalan läpi), kun reagoin tassua koskiessani voimakkaasti. Kotona tarkistin tilannetta uudestaan ja huomasin, että etusen yläantura (ranteen kohdalla suurin piirtein - ei siis koske maahan) oli rikki. Sattui onneksi olemaan seuraavalle päivälle rokotusaika, jossa saisi anturan tilanteenkin tarkistettua.

Keskiviikkona ennen rokotuksia oli varattuna fyssariaika, joten suunnattiin sinne. Kerroin anturavammasta ja pyysin olemaan käsittelemättä sitä vasenta etusta, koska Hugo reagoi anturan alueen koskemiseen selvästi. Niinpä Hugo käsiteltiin vain muilta osin läpi. Pientä jumia oli oikealla puolella selässä - tämän olin itsekin huomannut hyppytekniikkakurssin jälkeen hieroessani. Ilmeisesti olleet tehokkaita treenejä ja joutunut selkä ihan kunnolla töihin :) Muuten oli ihan hyvässä kunnossa paitsi, että etuosa oli edestä selvästi jumissa - aavistuksen havaittiin myös ajoittaista ontumista, joten jumit arveltiin ihan siitä kompensoinnista johtuviksi. Nyt tätä ei kuitenkaan käsitelty juurikaan jumien avaamiseksi ennen lääkärin tarkastusta, vaan sovittiin, että seuraava fyssarikäynti on melko nopeasti, että saadaan sitten tämäkin hoidettua, kunhan on varmistuttu, ettei jalassa mitään isompaa häikkää.

Keskiviikkoiltana suuntasimme sitten vielä niihin rokotuksiin ja jalan tarkistukseen. Anturasta oli irronnut se musta kuorikerros - tavallaan kuin ihon uloin kerros - sellaiseksi läpäksi reilun sentin alueelta. Läpän alle oli mennyt tassun karvoja ja ne sitten siellä ilmeisesti hankasivat aiheuttaen ajoittaista lievää ontumista. Tämä musta kuorikerros on täysin tunnotonta, joten se leikattiin vain pois, karvat irroitettiin alemmasta kerroksesta ja saatiin mukaan antibioottivoide ja kehotus pitää antura puhtaana.

Eläinlääkärissä käynnin jälkeen Hugo ei enää aristanut lainkaan anturaan koskemista, eikä ontumistakaan ole sen jälkeen ilmennyt. Mitään kunnollista haavaahan ei ollut muodostunut, joten ohjeeksi saatiin, että vältetään rajua leikkiä, kunnes uusi pinta on alkanut muodostumaan. Muuten sai liikkua normaalisti jo heti, koska antura ei tosiaan ole lähellä maata.

Menimmekin tällä viikolla jo tiistaina agilitytreeneihin - tosin hyppäsimme matalemmilla rimakorkeuksilla, emmekä tehneet A-estettä lainkaan, koska siinä kiivetessä olisi voinut yläanturatkin osua esteeseen. Myös pallonheitto on toistaiseksi ollut vielä tauolla eli olen sitten palkannut vain namein. Treenit menivät tosi kivasti. Meillä oli kiva etenevä rata, jossa mukana olivat kaikki kontaktit. A-este tosiaan ohitettiin vielä, mutta tehtiin puomi ja keinu jo radalla. Puomia tehtiin ensin niin, että puomin jälkeen oli etupalkkaaja. Lopuksi tehtiin kuitenkin kerran niinkin, että jätin vain etupalkan targetille ja radan edettyä puomille vapautin Hugon normaalisti kontaktilta (teki 2-on-2-offin hyvin!) ja palkan jälkeen saman tien jatkettiin rataa. Keinulla en palkannut kertaakaan, mutta hirveän herkästi se tuli keinulta vinoon 2-on-2-offiin eli etutassut olivat selvästi minua kohti, kun en ollut keinun edessä, vaan etäämpänä sivulla. Eli täytynee tätä suoraa asentoa keinullakin, vaikka muuten kyllä 2-on-2-off sujuu keinulla kohtalaisen hyvin. Oli kyllä taas niin hienoa huomata, että kontaktityö alkaa tuottaa tulosta!

Huomenna suunnataan Lietoon agilitykisoihin - pelkästään hyppyrata taas vuorossa, mutta tavallaan kiva, kun ei ole pienintäkään painetta, kun LUVA-mahdollisuutta ei enää hyppäriltä ole :) Eli voi vain mennä treenailemaan kisatilannetta ja pitämään hauskaa Hugon kanssa! Viikon päästä sitten omat kisat ja sielläkin vielä vain hyppäri. Katsotaan nyt, josko syksymmällä sitten uskaltaisi jo haaveilla agiradoistakin...!

Lomakuvia

Tässä muutama kuva ensin Särkänniemen reissusta, joka siis tehtiin mitä ilmeisemmin ilman Hugoa. Hurjien laitteiden sijaan suosikikseni muodostuivatkin kaikki nämä eläimelliset kohteet eli aina niin ihastuttava delfinaario, mutta tällä kertaa myös uusi kohde Koiramäki. Koiramäellä oli siis Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja maisemia rakennettuna ja Koiramäen maatilalta löytyi sitten erilaisia eläimiä, joista tässä muutama esimerkki.

 Alpakka oli niin söötti, että halusin sen kanssa välttämättä yhteiskuvaan. Eipä ollut kaveri ihan yhtä innoissaan tästä kuvaussessiosta, joten monista yrityksistä huolimatta, alpakka pysyi paikoillaan tuijottaen muualle varoen hetkeksikään menettämästä coolia olemustaan...

Loman aikana ollaan pari kertaa lenkkeilty Uutelan luontopolulla. On kyllä tosi kivoja reittejä siellä päin - ainoa harmistus on, ettei oikein voi vapaana pitää, kun lenkkeilijöitä on sen verran paljon. Tässä meidän Rantaleijona Uutelassa :)

Ja vaikka alemmassa kuvassa onkin todistusaineistoa siitä, että Hugo on käynyt suht lähellä vettä, niin ei kyllä vieläkään ollut pienintäkään pelkoa siitä, että poitsu eksyisi uimasilleen. Namilla houkuttelemalla saatiin Hugo kastamaan etutöppäset nilkkoja myöden, mutta sen enempää rohkeutta Hugo ei saanut kerättyä. Ja toisaalta ei voi kuin tokaista, että hyvä niin. Ei se Hugon ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa uimareissu päättynytkään kivalla tavalla, joten toisintoa ei tarvita! Mikäli on tuo uimareissu päässyt joltain unohtumaan tai menemään ohi täysin, niin muistutuksena tarina löytyy täältä.

Huomenna vuorossa sitten hyppytekniikkakoulutuksen ensimmäinen päivä. Aloitamme luennolla, joten Hugo saa jäädä kotiin odottelemaan vielä aamulla. Markus sitten tuo Hugon ja vie sen myös treenien jälkeen, sillä minulla päivä jatkuu vielä nelisen tuntia meidän vuoronkin jälkeen seuraamalla muiden suorituksia. Innolla odotan jo huomista!

Mitäs me lomalaiset

Lomasta ensimmäinen viikko takana, ja toinen vielä edessä. Toistaiseksi ollaan agiliidetty, käyty Kaijan ja Nepin kanssa lenkkeilemässä ja tokoilemassa, revitty tapetteja seiniltä ja myös mökkeilty. Juuri kotiuduttiin mökiltä, ja sen verran oli taas leikintäyteinen mökkireissu, että Hugo on nyt vetäytynyt makuuhuoneeseen täyttämään energiavarastoja illan agitreenejä varten :)

Eilen illalla muuten mökillä Hugo oli turhan utelias ja lopputuloksena oli kipeä nenä ja korva. Se oli haahuilemassa ympäriinsä mökin ympäristössä (tavalliseen tapaansa pallo suussa) ja yhtäkkiä se päästi kiljahduksen ja näin sen etupään hypähtävän reilusti ilmaan. Ensiajatus oli, että se oli saanut nenilleen aiemmin näkemältämme kissalta, mutta kävipä mielessä sekin vaihtoehto, että se olisi ollut käärme, joita tuolla alueella myös voi olla. Niinpä riennettiin katsomaan, mitä siellä oikein oli tapahtunut ja melko pian jo tajusimme, ettei kyse ollut eläimen hyökkäyksestä, vaan ottelusta ruusupensas vs. Hugo, joka päätyi tilanteeseen 6-0. Hugolla oli keskellä kirsua suurensuuri ruusunpiikki kiinni ja ruusupensaasta löytyi iso kasa Hugon karvaa. Myöhemmin lisäksi löytyi piikki myös Hugon korvalehdestä ja olipa tehnyt pienen haavankin siihen korvalehteen. Sen suurempia haavereita ei onneksi aiheutunut ja kunhan piikit oli nypitty pois, ei Hugo enää näyttänyt muistavan tapahtunutta :)

Enpä tainnut muistaakaan kirjoittaa, että päästiin Hugon kanssa sille Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, johon kirjoitinkin aiemmin hakeneeni. Se on siis viikon päästä lauantaina ja sunnuntaina, ja kurssin anteja odotetaan jo kovasti! Olen melko varma, että siitä on meille hyötyä :)

Tässä vielä lopuksi yksi valokuva. Olin purkanut Ranskan matkatavarat matkalaukusta ja tyhjä laukku nökötti keskellä eteisen lattiaa. Ja sitten ykskaks se ei ollutkaan enää tyhjä, vaan sieltä löytyi yksi kappale collieita. Ei voi tietää, mitä Hugon päässä liikkui - kenties se muisti, että tämän laukun pakkaaminen johtaa mamman reissuun lähtöön, joten hän päätti varmistaa oman mukaanpääsyn pakkaamalla itsensä ensimmäisenä :)

Täällä ollaan!

Parin viikon tauko ollut kirjoittelussa - ensiksi Ranskan reissun vuoksi ja nyt lomanaloituskiireiden takia :) Ranskan reissu meni hyvin ja Hugo oli pärjännyt kotosalla vallan mainiosti. Tosin oli se aika innoissaan nähdessään minut viiden päivän poissaolon jälkeen! Nyt aloitin parin viikon lomapätkän ja ohjelmassa on olohuoneen tapetointi, joka vie muutaman päivän lomasta melko totaalisesti. Tämän lisäksi kuitenkin ohjelmaan mahtuu myös Särkänniemen reissu (ilman Hugoa) ja mökkiviikonloppu (Hugon kanssa). Tässä siis pikapäivitys tähän väliin - pidempi postaus valokuvien kerra tulossa heti, kun sopiva rako löytyy aikataulusta :)

Ensimmäinen LUVA!

Tänään käytiin Hugon kanssa HSKH:n kisoissa yhden hyppäristartin verran taas pyörähtämässä ja tänään vihdoin se 10 ratavirheen kirous karistettiin, sillä tulokseksi saatiinkin 0 ratavirhettä eli tulos -9,31 s, sij 4/22 ja LUVA. Oli vähän sateinen keli eli pikkusen tuntui ankealta lähteä kisaamaan tänään. Onneksi sade väheni sitten just ennen meidän starttia ja kivahan se oli, ettei ihan helteisen kuumaa ollut :)

Radalla haasteellisena koin rataantutustumisessa heti tuon alun eli käännön renkaalta kolmannelle esteelle ja sitten vielä seuraavana tulevat kepit. Yleensähän olen kisatilanteissa kepeillä varmistellut eli mennyt hyvissä ajoin tekemään niiston sinne ensimmäiseen keppiväliin, jos vain suinkaan on ollut mahdollista. Nyt arvelin, etten ehtisi mitään "törkkäsyä" sinne tekemään ilman, että häiritsisin Hugoa valtavasti, joten päätin vain luottaa, että kyllä se sinne tiensä löytää - ja niinhän se löysikin :) Paljon virheitä tuli tuossa Keppien edessä olevan putken jälkeisellä pätkällä, jossa kolmen hypyn kautta jatkettiin putkeen. Siinä ohjaajan linja ja rintamasuunta helposti johdatti väärään putkeen tai oikean putken väärään päähän. Hugo haki kuitenkin hyvin oikean putken ja oikean pään ilman mitään kovin voimakkaita haltuunottoja tms. Kokonaisuudessaan rata tuntui aika kivalta ja mitään valtavia pulmatilanteita ei suorittaessa muodostunut sitä seikkaa lukuun ottamatta, että käsivarressani oleva numerolapunpidike meinasi pudota koko radan ajan ja tuolla yhden putken aikana sitä revinkin ylös päin :D Mutta oli kyllä hieno fiilis radan jälkeen! Nyt ei enää LUVAa voida saada hyppyradoilta, mutta eiköhän me kontaktitreenien aikana käydä hyppäreillä kisakokemusta kuitenkin kartuttamassa :)

Huomenna aamulla lähden konferenssimatkalle Ranskaan ja palaan ensi perjantaina. Ihan kivaa päästä reissuun, vaikkakin tietysti Hugoa tulee ehkä aivan pikkuisen ikävä! Mutta saavatpahan viettää Markuksen kanssa kotona oikein poikienviikon eli tulee varmasti Hugo kyllä pärjäämään :)

Kuvia juhannuskisoista

Löysin ihan sattumalta googlettamalla kuvakansioihin, joissa oli satoja kuvia viikonlopun juhannuskisoista ja joukosta löytyi kuin löytyikin myös Hugosta kuvia yhdeltä hypyltä ja kepeiltä. Kuvia on kymmenkunta lisätty Hugon kuvakansioon, johon linkki tosiaan löytyy tuolta sivupalkista! Tässä muutama niistä :)

Kuvat ottanut Sirpa Saari.

Yhdistetty juhannus ja Hugon 3-vuotissynttärit

Hugo on nyt jo ihan aikuinen poika (pysyy ainiaan mamman pikkupoikana!), sillä se täytti viime perjantaina 3 vuotta. Juhlittiin synttäreitä juhannusjuhlintojen ohessa mökkeillessä - Hugoa muistettiin makaroonilaatikkokakun, luiden, uuden nahkaremmin ja narupallojen muodossa. Lauantaina suuntasimmekin Tuorlaan noin puolen tunnin ajomatkan päähän mökiltä, jossa järjestettiin agilitykisat.

Osallistuimme taas vain hyppyradalle, ja muutekin homma toisti tuttua vanhaa kaavaa: etenemä parantui entisestään, mutta kaksi pudotettua rimaa oli tuloksena tältä(KIN!) radalta. Kyllä mahtaa tuntua hienolta sitten, kun ensimmäistää kertaa rikotaan tämä kahden riman kirous - nythän kaikilta kolmelta kisaamaltamme hyppyradalta on tullut nimen omaan kaksi rimaa alas. Muuten oli taas kivan tuntuista menoa - itse varmistelin taas ehkä turhaakin, mutta kuitenkin ihan sujuvahkoa menoa. Tuloksena tältä radalta siis ratavirheitä 10, aika -10,90 s ja etenemä 4,27 m/s. Koirakoita radalle starttasi 31 ja sijoituksena oli 13. Hyvillä mielin taas poistuttiin radalta, vaikkakin kieltämättä oli pakko todeta, että tämä rimanpudottelu on nyt meillä ihan oikea ongelma, jolle täytyy tehdä jotain.

Jäin jälkikäteen vielä pohtimaan tätä rimanpudottelua, ja tajusin, että kohtalaisen usein rimoja putoilee putken jälkeen. Tällöin voi hyvin olla, että vauhtia on vain liikaa, jotta Hugo malttaisi keskittyä riittävästi, mutta kyllähän rimoja välillä putoilee muissakin kohdissa. Niinpä oli todettava, että korkeudenarviointitehtävät olisivat meille varmasti tarpeen! Sain seurakaverilta myös vinkiksi, että olisi hyvä ratatreeniä tehdessäkin sijoittaa radalle eri korkuisia rimoja. Nyt olemme ratatreeneissä lähes poikkeuksetta asettaneet rimat 55 cm:iin, joten jos sen sijaan laittaisimmekin rimat vaihteleviin korkeuksiin, joutuisi Hugo luultavasti oikeasti keskittyä siihen, että kuinka korkealle on hypättävä, eikä vain räiskisi menemään totutulla tavalla.

Tänään suuntasinkin sitten I-HAH:n agilityhallille. Aloitimme kontaktitreeneillä, joissa ollaan nyt edetty siihen, että asetan puomin alasmenon viereen maksipöydän, josta Hugo hyppää alasmenolle ja tekee kontaktin. Vaihtelen nyt treeneissä niin, että palkka tulee välillä ihan siitä kontaktin jälkeen ja välillä taas välissä onkin vielä esim. putki tai hyppy. Tänään nämä treenit sujuivat hienosti - haki joka kerta reippaasti 2on2off-asennon ja pääsin vapauttamaan palkalle nopeasti. Hienoa on, että Hugo tuntuu vapautuvan nopeasti eli se vapautussana tuntuu varmistuvan myös koko ajan!

Kontaktien lisäksi tehtiin muutama toisto viiden hypyn suoraa. Laitoin esteiden väliksi 5 m, joten tarkoituksena ei ollutkaan tehdä mitään etäisyydenarviointeja, vaan ihan vain katsoa, miten Hugo lukee esteiden korkeuksia. Laitoin rimat vaihteleviin korkeuksiin (30 cm - 65 cm) niin, että rimat eivät olleet mitenkään nousevassa järjestyksessä, vaan korkeudet pieneni ja suureni. Ja tässä huomasi hyvin, ettei Hugo tosiaan juurikaan näytä katselevan niitä korkeuksia ja sopeuta hyppyä sen mukaan, vaan se räiskii menemään vakiohypyllä riman korkeudesta huolimatta - ja poikkeuksetta 65 cm rima tuli alas aluksi. Pysäytin pelin aina riman pudotessa ja otettiin uusiksi. Jos tätä 65 cm rimaa edelsi kohtalaisen korkea rima, niin Hugo selvitti tehtävän puhtaasti, mutta mikäli sitä ennen oli selvästi matalampi este, putosi 65 rima poikkeuksetta. Niinpä helpotin tehtävää sen verran, etten juossut Hugon vierellä tai muutenkaan häirinnyt koiraa, vaan menin kutsumaan Hugon hyppysuoran päähän. Tällöin saimme muutaman hyvä toiston peräkkäin ja lopetimme tähän hyvillä mielin. Eli nyt ei muuta kuin korkeudenarviointia treenaamaan, kun vain tietäisi miten :D Ilmoittauduin seuran järjestämälle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, mutta vielä ei tiedä, mahduimmeko mukaan. Toivon hartaasti, että pääsemme kurssille, mutta jos näin ei käy, niin pitänee keksiä muita keinoja saada hyppytekniikkaoppia. Näitä en viitsisi lähteä opettamaan koiralle ilman, että oikeasti tiedän, mitä olen tekemässä :)

Helpottavaa joka tapauksessa oli nähdä se, että kyseessä ihan oikeasti tuntuu olevan se, että Hugo ei osaa arvioida korkeutta. Tämä on siis helpottavaa siksi, että tätä voidaan treenata ja sitä korkeuden lukemista voi oppia! Tokihan moni moni riman pudotus johtuu ihan siitä, että ohjaukset on pielessä, mutta kisoissa rimoja on pudonnut usein juuri sellaisissa paikoissa, joissa ei mitään ihmeempää ohjausta olla tekemässäkään, vaan ihan vain suoralla. Eli nyt, kun ohjatut treenit ovat heinäkuun ajan tauolla, meillä on hyvä mahdollisuus hioa ongelma-alueita :)

Tässä valokuvia viime viikon lenkiltä Mustavuorelta 3-vuotiaasta Hugosta. Juhannuskuvat eivät vielä ole päätyneet haltuuni, joten niitä tulee tänne sitten jälkijunassa!