Mitäs meille ja Tiesitkös tämän? vol 3

Hups - muutama viikko ehti vierähtää ilman, että ehdin päivittämään tapahtumia blogiin. Tosin eipä mitään kovin erityisen erikoista ole tapahtunutkaan...

Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!

Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!

Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!

Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.

Nyt liidellään takuttomina!

Tiistain valkkuryhmätreenit peruin viime viikon keskiviikkona sen jälkeen, kun Hugo tosiaan oli treeneissä käyttäytynyt hassusti ja kieltäytynyt jopa hyppäämästä. Jo keskiviikkona selkää kokeillessani se tuntui paljon paremmalta. Löytyi yhä trigger point eli kohta, josta painaessa Hugo jännitti selkälihakset. Kuitenkaan mitään kosketusarkuutta tms. ei esiintynyt. Torstaina oli sitten fyssarikäynti ja siellä todettiin, että ristiselkä on jumissa, muttei niin pahasti, että välttämättä selittäisi hyppäämättömyyden. Saatiin ohjeeksi viikon tauko treeneistä ja sen jälkeen paluu normaaliin arkeen asteittain riippuen siitä, missä kunnossa selkä vaikuttaisi olevan. Saatiin myös jumppaohjeita, jotta saataisiin selkää ja takaosaa vahvistettua. Tämä tuntuu olevan ikuisuusprojekti ja olikin jo selkä aavistuksen paremmassa kuosissa välillä - nyt täytyy kyllä myöntää, että pieni takapakki taitaa mennä allekirjoittaneen jumppalaiskuuden piikkiin... Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja jumppailuja tehdään nyt joka toinen päivä, jotta saadaan lihaskunto hyvälle mallille!

Fyssarikäynnin jälkeen olo oli hämmentynyt. Niin kovasti toivoin, että sieltä löytyisi joku helposti hoidettavissa oleva selitys hyppäämättömyydelle. Tietysti tiesin, että pahimmillaan voi kertoa isoistakin ongelmista eli sen puolesta tietysti helpottavaa tietää, ettei selässä (tai muuallakaan kropassa) ollut mitään valtaisan isoa jumia. Kuitenkin jäi siis epätietoisuus siitä, mikä oudon käyttäytymisen treeneissä sitten aiheutti. Aloin epäillä jo Hugon näköä, sillä Hugo oli ulkona pimeällä säpsähdellyt herkästi lähiaikoina. Agilitytreenit ovat hallissa, jossa valaistus ei ole valtavan tehokas ja maahan tulee runsaasti varjoja. Niinpä yhdistin nämä kaksi asiaa mielessäni ja päädyin siihen, että josko Hugo onkin sokeutumassa? Silmäthän on kyllä peilattu reilu 1,5 vuotta sitten ja todettu terveiksi, mutta siitäkin huolimatta epäilys heräsi. Niinpä sitten kotona pimeässä tein jos jonkinmoista testiä hämäränäön selvittämiseksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että on tuolla koiralla mahdottoman hyvä näkö! Yksi testeistä sisälsi pienenpienen talouspaperipalasen pudottamisen Hugon edessä niin pimeässä, etten itse sitä paperia juurikaan nähnyt. Hugon katse kuitenkin seurasi paperia tiiviisti kerta toisensa jälkeen eli vedin sokeutumisen yli mahdollisten selitysten listalta.

Taisi olla sunnunta, kun sitten vein kurakelien takia Hugon pesulle. Siinä pesun ja kuivauksen yhteydessä sitten havaitsin, että Hugolla on takku jalkovälissä. Takku ei ollut valtaisan suuri, mutta kuitenkin sellainen, että siihen oli sotkeentunut nivusalueen karvoja useammasta paikasta. Ja takku oli niin kireällä, että tuntui melkeinpä ihan jo seisoma-asennossa kiristävän. Hankkiuduttiin takusta eroon ja omaan silmiin näytti siltä, että takajalkojen raviaskellus piteni - olin huomannut Hugon liikkuvan tahmeasti (vaikkakin puhtaasti) takaa, mutta oletin sen johtuvan selkäjumista. Kertaheitolla tahmeudesta näytettiin pääsevän eroon, joten vakavasti nyt mietin, että johtuiko hyppäämättömyyskin kenties tästä pienestä ilkimyksestä, takusta?? Tuleepahan ainakin jatkossa tarkistettua säännöllisemmin nuo piiloon jäävät karvat takkujen varalta...!

Tänään treeneissä hyppäämisen kanssa ei ollut empimistä, eikä kieltäytymistä. Tuli kylläkin huomattua, että itse ohjaan aivan eri tavoin koiran ollessa vasemmalla puolella kuin oikealla puolella - niinkin eri tavoin, että toiseen suuntaan saatiin yksi kohta radasta onnistumaan helposti ja toiseen suuntaan ei sitten niin millään! Mutta pääasia tämän päivän treeneissä oli se, että näin Hugon taas treenaavan mielellään ja hyppäävän empimättä :) Ensi treeneissä voidaan taas asettaa rima vaatimusten suhteen vähän korkeammalle, tällä kertaa meni omalta osaltani vähän hutiloimiseksi. Saatiin kylläkin parit hyvät vinkit taas siihen, mitä kannattaisi vapaatreenailla! Eli sivuttaista irtoamista etenkin niin, että koira on minun vasemmalla puolellani (oikeaan kierrokseen ongelmaa ei vaikuttanut olevan!) ja toisena sitten takaakiertoja muurille. Hugo kyllä lähti kiltisti takaakiertoon, mutta muurinpalikat lenteli. Suoraan hypätessä mitään ongelmia ei ollut, mutta ilmeisesti takaakierto muurille on vielä liian outo ja vaikea hahmottaa - toisaalta ei tätä ollakaan tehty kuin kerran aiemmin.

Nyt kovasti pidellään peukkuja, että ensi tiistaina treeneissä Hugo on myös hyppäämisen suhteen normaali! Muuten on pakko alkaa epäillä, että outo käyttäytyminen johtui takun sijaan kuitenkin jostain ko. paikkaan liittyvästä tekijästä.

Tässä lopuksi muutama kuva Hugosta viime vuonna tokokokeissa. Löysin kuvat vasta muutama päivä sitten ja oli kyllä kiva saada omiin arkistoihin vihdoin myös tokokuvia meistä :)

Hugo paikkamakuussa (kuvassa näyttää oikein keskittyneeltä, vaikka tosiasiassa juoksi luokseni kesken kaksiminuuttisen):

Ilman hihnaa seuraaminen:

Perusasento:

Liikkeestä maahanmeno, jossa Hugo lipoo kieltä (ilmeisesti on sitä mieltä, että viimeistäänkin tässä vaiheessa koetta on pakko jo herua jotain palkkanameja!):

Liikkeestä seisomaan jääminen: 

Kyseisestähän kokeesta saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen ALO1-tulos pistein 160 (hitsin paikkamakuu...!). Itseä kyllä harmittaa ihan vietävästi, että se paikkamakuu tuntuu niin mahdottomalle... Jos se saataisiin varmaksi, olisi ihan realistiset mahdollisuudet niihin pariin ALO1-tulokseen, jotka tarvittaisiin TK1-koulariin. Mutta se paikkamakuu tuntuu niin kamalan vaikealta... Yksin treenatessa Hugo pysyy ihan jokaikinen kerta, mutta sitten se häiriö ja koejännitys on liikaa. Nyt ei pitkään aikaan olla saatu edes sitä häiriötreeniä eli jopa tuttujen koirien kanssa on jo levotonta se paikallaolo... Mutten oikein tiedä, miten näitä treenailisin. Tokokurssille voisi tietysti ilmoittautua, mutta toisaalta kurssilla usein kuitenkin keskitytään kaikkeen muuhun kuin siihen paikkamakuuseen, vaikka joka kerralla luultavasti olisikin paikkamakuutreeni.. Monesti ne kuitenkin tehdään lyhyempikestoisena tai lyhyemmällä etäisyydellä, kun me taas nyt kaivattaisiin kokeenomaista paikkistreeniä. Tuttu koiraporukka kyllä tokoilee melko säännöllisesti, mutta menee päällekäin meidän agilitytreenien kanssa, niin ei päästä sinnekään paikkista treenaamaan. Pitänee yrittää löytää treeniseuraa meidän treenivapaille päiville tai sitten tosiaan ilmoittautua johonkin kurssille, mikäli tokon kanssa nyt aikoo jotenkin edistyä. Tosin onhan se jo nytkin ollut ihan valtavan hyödyllistä, kun ihan sellainen perustottelevaisuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut hirmuisesti :)

No voi höh!

Valtavasti odotin tämän päivän lupaavien ryhmän treenejä, mutta into romahti kyllä nopeasti vuoromme tultua. Hugo oli kaukana omasta itsestään. Oli hidas, kankea, empi hypyillä ja lopulta jopa kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Ei siis lainkaan normaali Hugo.

Tarkistin jäähdyttelylenkillä, että ravaa normaalisti ja näytti ihan puhtaalta liike, joskin vähän jäykältä. Kotona sitten kopeloin koiraa läpi ja huomasin nopeasti, että lannealue on tosi jumissa ja oli ihan kosketusarka. Eli syys oudolle käyttäytymiselle treeneissä löytyi... Ja nyt vasta tajusin yhdistää, että normaalia suurempi haluttomuus portaissa kulkemiseen mahtaa olla samasta syystä johtuvaa.

Nyt siis hämmästyttää vain se, että mitä on tapahtunut? Viikko sitten keskiviikkona kävimme osteopaatilla ja selän todettiin olevan hyvässä kunnossa. Ainoastaan SI-nivelessä oli jumia, mutta sekin aukesi kuulemma hyvin ja selässä ei tosiaan mitään häikkää ollut silloinkaan. Eli jotain on täytynyt tapahtua viime keskiviikon jälkeen, mutten saa päähäni, että mikä se jokin voisi olla! Mitään erikoista ei olla tehty, enkä ole huomannut mitään outoa. Ainoastaan se portaissa yhtäkkiä lisääntynyt empiminen ja jopa pienet itkeskelyt ennen portaisiin lähtöä on ollut selvästi tähän selkäongelmaan liittyviä. Ja jos nyt alan oikein muistelemaan, niin taisipa olla viimeksi näitä vastaavia porrasongelmia viimeksi silloin viime vuonna, kun oli lanneselän ongelmia huonon (kovan ja liukkaan) agilitypohjan takia. 

Mutta kyllä harmittaa ja isosti! Juuri ollaan päästy tilanteeseen, ettei jumeja ole ilmaantunut ja fyssarissa ollaan useaan kertaan käyty vain kontrollissa toteamassa, että lihasten osalta kaikki on ok. Ja tietysti sitten tulee taas takapakkia...

Ensi viikon torstailla on varattuna fyssariaika - sitä ennen jää sitten harrastamiset väliin.

Osteopaatilla

Tiistaina olikin viimeiset kesäkauden treenit. Tehtiin mukavaa etenevää rataa, ja saatiin Hugon kanssa paljon onnistumisia. Ensimmäistä kertaa saatiin myös takaaleikkaus kepeillä sujumaan! Ensi viikolla alkavat talvikauden treenit eli tiistaina Lotta Vuorelan kouluttamana Lupaavien-valmennusryhmässä ja torstaina sitten seuran normaaliryhmä Anninan kouluttamana. Innolla jo odotan näitäkin treenejä :)

Hugo käväisi keskiviikkoa ensimmäistä kertaa eläessään osteopaatille. Fyssarillemme ei ollut syyskuun aikana aikoja lainkaan, joten tästä sain innoituksen kokeilemaan osteopatiaa Hugolle. Lähinnä siis toiveena oli saada kokonaisvaltaisempi kuva Hugon nykytilanteesta. Osteopaatti kävi läpi Hugon nivelet ja löysi ihan aavistuksen löysyyttä oikeasta ranteesta ja polvesta. Sanoi, että oli niin lievää, ettei esim. eläinlääkäri tällaisiin varmasti puutu, eivätkä tod. näk. millään tavoin tule vaivaamaan. Sanoi kuitenkin, että nämä on hyvä tietää, jotta osaa pitää huolta ko niveliä tukevista lihaksista. Oikean puolen SI-nivel oli jumissa, mutta se saatiin hyvin avattua. Hugon liike onkin ollut käynnin jälkeen rennompaa ja peitsaus on vähentynyt. Hyvä siis, että käytiin!Kaiken kaikkiaan Hugo oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Vähän jännäsin, että missä kunnossa selkä on, kun siellä on lihasjumia aiemmin esiintynyt, mutta sieltä ei löytynyt mitään häikkää, vaan nikamat liikkuivat normaalisti.

Hugon kanssa ollaan tehty kontakteja taas jonkun verran. Kierrokset kontaktien suhteen ovat nousseet sen verran, että Hugolla on aika ajoin ollut hieman haastavaa malttaa pysyä siellä pysäytyksessä. Se kyllä siis joka kerta sinne pysähtyy, mutta vapauttaa itsensä omatoimisesti. Nyt siis ollaan tehty kontakteilla alastulon kanssa sellaisia harjoituksia, että juoksen kyllä kontaktilla Hugosta ohi, mutta sen pysyessä palaan palkkaamaan sen ennen kuin sitten vapautan sen. Ja nyt ainakin viimeksi saatiin tehtyä A:lla ihan tosi hienoja pysäytyskontakteja, joissa Hugo tuli empimättä 2on2off-asentoon ja malttoi odottaa siellä vapautusta. Vapautuskäskystä kuitenkin lähtee taas empimättä reippaasti jatkamaan! Näyttäisi siis siltä, että Hugo on alkanut ihan aikuisten oikeasti sisäistämään, mistä kontakteilla on kyse. Agilityratojen osalta tehdään epävirallinen starttidebyytti viikon päästä sunnuntaina meidän seuran kesäkauden päätöskisoissa :)

Tiesitkös tämän? vol2

Nyt vuorossa on toinen kumma juttu Hugosta. Tämän osa Hugon tuntevista onkin voinut todeta ihan itsekin. Nimittäin sen, että Hugo pelkää aivastuksia. Tilanne ei ole ollut tällainen aina, mutten kuollaksenikaan muista, mistä tämä pelko on saanut alkunsa ja milloin. Mutta niin se vain on, että joka kerta, kun joku aivastaa, Hugo säntää paikalle hermostuneena.

Alunperin pelko aivastuksia kohtaan ilmeni siten, että aivastaminen sai Hugon säntäämään hysteerisenä luokse ja haukkumaan pelkohaukkua. Sittemmin otimme käyttöön tavan, että Hugoa palkattiin namein siitä, kun se olikin aivastuksen aikaan haukkumatta. Niinpä haukkuminen aivastuksen yhteydessä on loppunut, ja tilalle on tullut tieto siitä, että tuo kumma ääni johtaa namin saamiseen. Hugo kyllä nykyäänkin säntää luokse aivastuksen kuullessaan, muttei enää hysteerisenä haukkuen, vaan huulia lipoen :)

Mutta kyllä on meinannut olla hankalia tilanteita tämän kanssa: Esimerkiksi kerran meillä oli työmiehiä, joista toinen päätti aivastaa oikein kolme kertaa peräkkäin. Tämän seurauksena Hugo yritti singota paikalle, mutta onneksi tämä saatiin estettyä. Olisi varmaan työmies säikähtänyt, jos Hugo olisi rynnännyt puhisten/haukkuen paikalle - tuolloin ei vielä nimittäin oltu saatu haukkumista loppumaan...

Tiesitkös tämän? vol1

Eilen illalla tuli mieleen idea, että alan lisäilemään blogiin silloin tällöin tekstejä, joissa kerrotaan Hugosta asioita, jotka eivät ehkä ole muussa yhteydessä tulleet esiin blogissa, mutta mitkä ovat ehkä jollain tavoin erikoisia juttuja. Hugollahan nimittäin riittää outouksia - lähinnä esimerkiksi outoja reaktioita kovin tavalliselta tuntuviin asioihin tai muun muassa hassuja mieltymyksiä. Näitä tulee heti mieleen kymmenittäin, mutta jotta tästä saadaan aikaiseksi tällainen postauksien sarja, kerron vain yhden asian kerrallaan :)

Tämän ensimmäisen postauksen aihe tuli mieleen tosiaan eilen illalla, kun hain itselleni lasillisen vettä. Laskin lasin olohuoneen matalahkolle lasipöydälle ja salamana Hugo oli vieressä. Katsoi vuorotellen minua ja lasia ja kerjäsi minkä kerkesi! Antoi oikein tassua ja teki maailman söpöimpiä ilmeitä. Lopulta hellyin ja laskin lasin maahan, jolloin Hugo alkoi tohkeissaan lipsuttamaan vettä korkeasta lasista. Kyseessä on McDonaldsista saatu lasi, joten hyvin raaskin sen nyt omistaa Hugolle juomalasiksi. Saakoon Hugo sitten aina silloin tällöin nauttia juomisesta tästä kyseisestä lasista, kun se kerran selvästi pitää sitä jotenkin todella paljon hienompana kuin juomakupista juomista! Eilenkin oli kyllä vastavaihdettu vesi kupissa, muttei kelvannut, kun vaihtoehtona oli lasista juominen :) Eikä tämä tosiaan ole eka kerta, kun Hugo on kerjännyt vesilasin nähtyään...

Kontaktit on kivoja!

Tällä viikolla ollaan treenailtu kahdesti kontakteja itsenäisesti ja voi, että mitä edistystä niiden kanssa on tullut! Edelleenkin välillä tulee kertoja, jolloin Hugolla jää etutassut (tai toinen niistä) parin sentin päähän maasta siihen kontaktipinnalle, mutta niinä kertoina olen sitten vain kärsivällisesti odottanut, että se itse korjaa asennon ja palkannut sitten. Yleisesti ottaen Hugolla on nyt jostain tullut yhtäkkiä valtava into kontakteja kohtaan, sillä se melkeinpä alkaa käydä kierroksilla siitä, että se SAA tehdä kontakteja. Hirveä edistysaskel siihen nähden, että aiemmin se tuntui masentuvan siitä, että se JOUTUI tehdä kontakteja!

Aiemmin kesällä kontaktiklinikkaa pitänyt Emppu antoi edellisen kerran meitä kouluttaessaan vinkiksi, että Hugon kanssa kannattaa alkaa tehdä enemmän nopeita vapautuksia kontaktilta. Eli heti, kun oikea asento löytyy, niin vapautus ja esim. putkeen lähetys sen sijaan, että odottaisi siinä asennossa pitkiä aikoja ennen vapautusta. Ja nyt ollaan tehty näitä ja veikkaan, että se on saanut aikaan sen, että Hugolla on ihan eri vauhti päällä kontakteilla. Se rynnii puomille nykyään sen normaalivauhtiin nähden nopeasti ja stoppaa kontaktipinnalle yleensä napakasti melko reippaasta vauhdista. Nyt melkeinpä ongelmana meinaa olla se, että Hugo pysähdyttyään silloin tällöin vapauttaa itse itsensä ennen vapautuskäskyä. Mutta tämäkin on tavallaan mieluisampi suuntaus kuin se epävarmuus, ylivarovaisuus ja kontaktipelko. Tokihan nämä kaikki ns. läpijuostut kontaktit täytyy nyt orjallisesti joka ikinen kerta korjata, ettei se oikeasti alkaisi tekemään tätä säännöllisesti! Mutta kaikkiaan tuntuu, että nappiin menneitä toistoja on näillä parilla viime treenikerralla ollut kuitenkin pääosa toistoista :) Eli kyllä me vielä sinne agiradoille päästään ;)

Tässä muuten nyt vihdoin se video, jonka aiemmin lupasin tänne lisätä. Videolla siis pikkupätkä Hugon iltalenkillä saamasta riehumiskohtauksesta.

Täynnä tokointoa!

Joku onkin saattanut havaita, ettei blogi ole noin viimeiseen puoleen vuoteen juurikaan täyttynyt tokopäivityksistä. Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että motivaatio tokotreenaamiseen laski oikein romahtamalla sekä minulta että Hugolta. En tiedä oliko syynä liika treenaaminen, samojen asioiden toistaminen liian monia kertoja tai ei-motivoiva palkkaus, mutta Hugon into vähitellen laski ja samalla myös oma intoni, mikä sitten vain vaikutti Hugon intoon yhtä enemmän....

Taukoa on ollut siis todella reilusti! Nyt parin viikon aikana olen tehnyt parit lyhyet treenit ja melkein tuntui siltä, että Hugo olisi salaa treenaillut toko itsekseen :) Ongelmana on aina ollut se, etten ole saanut sivulletuloa hiottua kuntoon. Sitä on tullut treenattua älyttömän paljon, mutta edistystä ei ole juurikaan tullut. Nyt yhtäkkiä sivulletulo toimi mainiosti! Hugo kiersi vierellä riittävä taakse ja teki napakan käännöksen päätyen hyvään suoraan asentoon vierelle - ja tämä tapahtui siis joka ikisellä kerralla, kun sivulletuloa tehtiin. Seuraaminen oli aktiivistai, joskin tämä on ollut aina ehkäpä yksi vahvuuksistamme. Käännöksistä etenkin vasemmalle kääntyminen on kuitenkin takunnut, mutta on ollut nyt selvästi parempi! Vieläkin se käännös on hitaampi ja empivämpi kuin täyskäännös ja oikealle kääntyminen, mutta edistystä on selvästi nyt tullut. Myös liikkeestä seisomaan jättäminen onnistui tänään hyvin - ei tullut epäröiviä askeleita perääni, vaan Hugo pysähtyi melko napakasti. Lopuksi vielä kolmen minuutin paikkamakuu, jossa Hugo pysyi koko ajan keskittyneenä, mutta rauhallisena ilman turhia asennonvaihteluita!

Oli siis ihan huippusuperhieno fiilis treenipätkän jälkeen ja oli ihana nähdä, että Hugo ihan oikeasti innostui treenaamisesta! Nyt pitää vain olla extravarovainen, etten nyt millään keinoin onnistuisi saamaan sitä intoa katoamaan :) Eli riittävän lyhyitä treenejä ja superpalkat kehiin! Näistä onnistumisista innostuneena ehdin jo sopia ensi viikolle treenitreffit toisen koirakon (mahdollisesti useammankin) kanssa, jotta saadaan häiriötreeniäkin. Siellä sitä vasta näkee, millä mallilla liikkeet oikeasti on kokeita ajatellen. Joskin sielläkin osa ainakin tuttuja koiria, mutta siitä on hyvä aloittaa!

SUPER-HUGO!! :)

Agiliitoja

Piti laittaa yksi video Hugon iltahepuleista eiliseltä lenkiltä, mutta facebookista, kun yritin suoraa linkkiä tänne, niin video tuli valtavan kokoisena ruutuna... Täytyy siis myöhemmin ladata video kännykältä koneelle ja lisätä se sitten tänne! Tulossa siis on hepulivideo :)

Viime viikonloppuna kisattiin yhden hyppärin verran oman seuran kisoissa ja olo radan jälkeen oli lähinnä hämmentynyt. Lopputuloksen hylätty rata väärän putken pään löytymisestä (ihan täysin ja vain ainoastaan oma moka!), mutta sen lisäksi tuli alas kolme rimaa ja yksi muurin "hattu". Rimat olivat kaikki 60 cm korkeudessa ja jo ekalla hypyllä huomasin, kuinka Hugo epäröi hypätessä. Ja sama touhu jatkui valtaosalla esteistä eli näytti jotenkin tosi hitaalta ja vaikealta se hyppääminen. Moni kyseli siinä, että voiko olla, että Hugo on jumissa ja siksi hyppääminen ei sujunut. Onneksi oltiin käyty juuri fyssarilla toteamassa, että lihaksisto oli kaikin puolin hyvässä kunnossa eli ei sen vaihtoehdon pystyi poissulkemaan. Seuraavaksi pohdittiin, että voisiko olla, ettei Hugo ollutkaan ehtinyt vielä palautua fyssarikäsittelystä, joka oli ollut torstaina...

Sunnuntaina illalla mentiin sitten treenailemaan omatoimivuorolle ja meillä oli Emppu kouluttamassa. Laitettiin alkuun rimat tarkoituksella 60 cm korkeuteen, jotta nähtäisiin toistuuko edellispäivän hyppyepäröinti. Ja kyllä se toistui. Yhtään rimaa ei tullut alas tällä kertaa, mutta Hugo selvästi hidasti ennen jokaista hyppyä ja empi. Heti, kun rimoja laskettiin 50 senttiin, niin empiminen lakkasi ja meno oli normaalia! Näin ollen tultiin siihen päätelmään, että empiminen johtuu todennäköisesti vain siitä, ettei Hugon kanssa ole juurikan hypätty noita kuuskymppisiä rimoja aiemmin. Yksittäisinä välillä kyllä, muttei ikinä kokonaista rataa. Eli empiminen ja hidastelu johtuu vain siitä, että Hugo joutuu enemmän hakemaan sitä, kuinka siitä hypystä nyt selviäisi ilman riman pudottamista. Tavallaan siis hieno homma, että Hugo keskittyy ja pohtii sitä hyppäämistä, eikä vain rymistele rimoja alas.

Tiistaina oli sitten seuran ohjatut treenit ja sielläkin osa rimoista laitettiin 60 cm korkeuteen. Rimat pysyi tälläkin kertaa hyvin ylhäällä, vaikkakin oli taas ajoittaista empimistä näillä korkeammilla. Kaikkiaan treenit sujuivat kivasti ja ihan ehdottoman paras juttu näissä treeneissä oli takaaleikkaus, joka onnistui jokaisella kerralla! Se on ollut meidän ehdoton kammo - ei oikein olla osattu sitä (ei Hugokaan, mutten varsinkaan minä!), mutta nyt jotenkin oman liikkeen rytmitys osui melko nappiin ja Hugo hyppäsi takaaleikatessanikin varmasti ja vaihtoi suuntaa epäröimättä! JES! Harjoittelulistalle puolestaan meni nyt niistosokkari eli tuttavallisemmin niistopersjättö. Jo takaakiertoon lähetys tuntui tällä kertaa takkuavan ja hätiköin ohjauksessa liikaa, minkä takia Hugo kielsi niistonokkaria tehdessäni. Eli ohjeena oma rauhallisuus ja liikkeiden jatkuvuus sen sijaan, että ikään kuin räiskin hätäisesti ohjauksessa. Ja hyvin toimi niistosokkarikin, kunhan maltoin ohjeiden mukaisesti olla riittävän rauhallinen ja kiireetön ohjauksen kanssa.

Tänään olimme Hugon kanssa vapaatreenaamassa ja tehtiin kontakteja ja korkeudenarviointia. Kontakteja tehtiin niin, että tehtiin alkuun ihan vain puomia ja siitä vapautusta palkalle pari toistoa. Sen jälkeen laitoin puomin jälkeen yhden hypyn, jonka jälkeen oli targetti. Ja lopuksi sitten hyppy olikin jo hieman vinossa linjassa eli Hugo joutui puomilta vapauduttuaan seuraamaan ohjausta, hyppäämään ja vasta sen jälkeen sai targetilta namin. Toinen variaatio oli sitten, että puomin jälkeen tulikin U-putki, joka tuli suorittaa ennen targetille pääsyä. Kaikkien näiden harjoitusten väliin tehtiin aina pari kertaa ihan simppeli kontaktitreeni eli lähtin puomin alastulokontaktille siitä alastulon viereltä. Tällä keinoin siis aina haettiin varmuutta siihen kontaktin oikean paikan löytymiseen. Meni treenit aika kivasti ja oikeastaan tuntuu siltä, että se oikea paikka löytyy nyt melkeinpä paremmin, kun puomi on osana rataa kuin silloin, kun sitä tehdään yksittäisenä. Radan osana tehdessä Hugolla on enemmän vauhtia, eikä tällöin myöskään emmi siellä alastulossa niin paljoa.

Kontaktien lisäksi tehtiin lyhyt hyppytekniikkatreeni, jossa treenattiin korkeudenarviointia. Treenissä asetin ensin kolme ihan matalaa (20 cm) hyppyä 6 jalan päähän toisistaan ja kolmannen tällaisen jälkeen tuli väliä 9 jalkaa, jonka jälkeen oli se hyppy, jolla korkeutta joutui arvioimaan. Tämän hypyn korkeutta muutettiin seuraavasti: 55-60-65-60-55. 65 cm rima tuli ensimmäisellä kerralla alas, joten toistettiin tämä kaksi kertaa vielä, ja näillä kerroilla rima pysyi. Sitä yhtä pudotusta lukuun  ottamatta kaikki toistot onnistuivat hyvin! Ei mitään rimojen kolisteluita, eikä myöskään näyttänyt tekevän virhearvioita korkeuksissa. Hyppäsi siis kaikki hypyt melko optimoidusti - rimaa korotettaessa siis korotti hyppyä sopivasti ja laskettaessa puolestaan myös madalsi hyppyään.

Tosi tyytyväinen olin tämän päivän treeneihin! Ehkä vähän rankat treenit kylläkin... Tosin pidettiin toistomäärät pieninä eli kontaktejakaan ei jääty hinkkaamaan montaa kertaa samaa juttua. Mutta rankaksi treenin teki ehkäpä se, että teimme niitä kahta asiaa, mitkä on Hugolle kaikkein vaikeimpia ja joissa ehkäpä joutuu miettimään kaikkein eniten. Kontakteilla vielä kaivataan lisää varmuutta - Hugo tekee kontaktit nyt kyllä jo melko hyvin, mutta selvästi joutuu yhä miettimään kovasti, että mihin se pysähdys nyt pitikään tehdä, vaikka oikean paikan kyllä yleensä löytääkin. Ja korkeudenarviointitreenissäkin joutui poitsun aivot kunnon töihin, sillä se selvästi keskittyi tehtävään ja mietti miten milläkin kerralla tuli hypätä. Mutta hienosti se suoriutui kyllä molemmista treeneistä tänään :)

Nyt Hugo saa pari päivää lomaa agilitysta. Huomenna se viettää päivän lomailevien vanhempieni kanssa eli tiedossa hauskanpitoa, herkuttelua ja palloleikkejä :) Ja lauantaina suunnitelmissa olisi pitkän metsälenkin tekeminen jossain kotikulmia kauempana. Ehkäpä vihdoin suuntaamme Nuuksioon, jossa - uskokaa tai älkää - en ole koskaan käynyt!

Pääosin kaikenlaista kivaa :)

Viime viikonloppuna olimme kisaamassa Liedossa taas yhden hyppärin verran. Ollaan kaikissa kisoissa startattu Hugon kanssa vain yhden startin verran, joten olen mennyt kisapaikalle vasta vähän ennen starttia ja lähtenyt piakkoin sen jälkeen pois. Nyt olikin siis uusi kokemus, että lähdimme matkaan aamun sarastaessa ja odoteltiin kisapaikalla viitisen tuntia ennen omaa starttia - matkaseurana olleet Sonja ja Ofelia starttasivat aamusella toisenkin radan. Kaiken sen odottelun jälkeen huomasin, että olin väsähtänyt ja oli tosi vaikea saada itsensä keskittymään.

Radalla oli yksi putki, jonka suoritussuunnan sai itse valita. Edelliseltä hypyltä linja oli suoraan toiseen päähän putkea, mutta päätin rataantutustumisessa, että yritän saada Hugon siinä ennen putkea haltuun ja ohajttua siihen ei-niin-loogiseen-päähän, sillä tämä helpottaisi tietä seuraavalle hypylle. Olin ihan varma, ettei tämä tuottaisi ongelmia, mutta niinpä vain tuottikin. Huutelin ihan turhaan "Hugo, tässä!" ja tein vastakäden ohjauksen, sillä Hugo ampaisi siihen edessä möllöttävään putken päähän minusta välittämättä. Virheitä tästä ei tullut ja pienesti olin jopa positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Vielä vähän aikaa sitten Hugo ei ollut niin putkihakuinen, että vastaavaa olisi käynyt. Eli oli siinä jotain positiivistakin, vaikkakin tokihan tulevaisuutta varten täytyy harjoitella vastaavia treeneissä, sillä kyllähän se koira pitäisi sieltä saada haltuunkin niin halutessaan :)

Radalla tuli myöhemmin yksi riman pudotus, joka videolta katsottuna näyttäisi johtuvan siitä, että Hugo hyppää liian läheltä. Tämän lisäksi teen itse täysin typerän (johtuisiko heikosta keskittymisestä...?) ohjausvirheen. Tai voikohan sitä edes sanoa ohjausvirheeksi, kun se oli ennemminkin ohjauksen puute! En siis käytännössä katsoen millään tavoin ohjaa Hugoa suoran päässä olevalle hypylle, vaan kaarratan jo kohti seuraavaa hyppyä luottaen, että kyllähän se sinne menee. Eikä mennyt - ja hyvä niin! Opinpahan, ettei se koira ihan oikeasti osaa lukea ajatuksia, vaan pitää sille antaa jonkinlaista vinkkiä siitä, minne sen pitäisi mennä ;)

Lopputulos radalta oli 10 rv (yksi rima, yksi kielto) ajalla -11,22 s. Sijoituskin oli 4/22, sillä puhtaita nollia tuli vain kaksi, vitosia yksi ja meillä oli kympeistä nopein aika. Eli ihan tyytyväinen voi olla, vaikka kyllä siinä suorituksen jälkeen aavistuksen otti päähän oma huolimattomuus! Ja erityisen ilahtunut olin siitä, että vaikka ensi kertaa meidän kisaradalla oli lähes kaikki rimat 60 cm korkeudessa, niin rimoja ei sitä yhtä lukuun ottamatta pudonnut. Ja itse asiassa se pudonnutkin oli yksi niistä harvoista 55 cm korkuisista...

 Tiistaina agilitytreenit sujuivat ihan kivasti, mutta treenien jälkeen sattui ikävä välikohtaus. Hugo oli aidassa kiinni, kuten aina treeneissä odotellessaan. Käväisin kentällä olevassa kontissa, kun yhtäkkiä kuulin takaani ärjymistä. Kääntyessäni näin Hugon villakoiran kanssa tappelemassa. Nappasin Hugoa turkista ja saman tien se lopetti tappelun. Itse reagoin siinä vaiheessa tosi isosti, kun olin todellisen hämmentynyt, että miten tilanne oli oikein päässyt syntymään. Selvisi kuitenkin, että tapahtuma oli kaikkien osalta täysi vahinko. Sen toinen koirakko oli ollut juuri treenaamassa ja radan loppusuora päättyi agilitykentän väliaidoille. Ohjaaja oli palkannut koiran loppusuoran jälkeen heittämällä lelun eteenpäin odottelualueelle. Heitto olikin kuitenkin mennyt pitkäksi, ja olikin sitten päätynyt sinne aidalle asti, jossa Hugo oli kiinni. Ja lelun perässä oli Hugoa kohti singonnut uroskoira, joten soppa oli valmis. Itselleni ei tule minkäänlaisena yllätyksenä se, että Hugo reagoi tuollaisessa tilanteessa hampaiden kera. Se provosoituu herkästi, eikä kestä sitä, että uros tulee "iholle", vaikka se tulisikin vain lelun perässä.

Kyseessä oli pieni koira, joten tietenkin siinä säikähtää, kun oma koira on toista selvästi isompi. Aluksi tämä toinen koira ontui reippaasti, mutta onneksi ontuminen lakkasi täysin hetken päästä ja koira ei oireillut mitenkään. Kummastakaan koirasta ei myöskään löytynyt mitään haavoja - villakoiralla oli pikkunaarmu kyljessä, mutta sekään ei ollut haava, eikä siis vuotanut. Täytyy siis sanoa, että on hieno juttu, että Hugo urosten kanssa ärhennellessään on enemmänkin isoittelumielellä kuin oikeasti ns. tappamismielellä liikenteessä. Tilanteesta selvittiin siis säikähdyksellä ja oltiin yhteisymmärryksessä, että tapahtuma oli harmillinen vahinko. Kovasti harmitti toki, että Hugo tällaiseen tilanteeseen joutui - itsellä on tullut Hugoon ja sen kanssa touhuamiseen sellainen luottamus, ettei tarvitse lainkaan jännittää, että lähteekö se treenien kesken hallinnasta. Eli vaikka viereisellä kentällä olisi rähjäävä uros, niin voin luottaa, että Hugo pysyy hallussa ja minun kanssa agiliitäminen vie voiton :) Valitettavasti on kuitenkin myös niitä tilanteita, joita ei voi estää edes omalla toiminnallaan. Mutta vahinkoja sattuu ja pääasia on, ettei kukaan loukkaantunut. Hyvillä mielin siis treenaamaan myös ensi viikolla - sekä me että se toinen koirakko :)

Tällä viikolla tuli kivoja agilityuutisia: Meidät valittiin seuran lupaavien koirakoiden valmennusryhmään kaudeksi 2013-2014. Eli ne treenit alkavat siis lokakuun alussa ja kestävät sitten koko seuraavan vuoden sinne syyskuun 2014 loppuun saakka. Kouluttajana valmennusryhmässä on Lotta Vuorela. Onpahan yksi syy odottaa talvikauden alkua, vaikka muuten kesän loppuminen tuntuukin inhottavalta :)

Eilen Hugo oli jälleen fyssarilla. Anturavaivan takia viime kerralla fyssari ei käsitellyt koko koiraa, joten mentiin nyt uudelle tarkastukselle. Hugo käytiin nyt kokonaan läpi ja ilokseni Heli totesi, ettei Hugolla ollut mitään ihmeempiä jumeja! Nyt siis fyssarikäyntien välille tulee taas pidempi väli (8 viikkoa), jona hieron Hugon sitten itse viikoittain.

Nyt täytyy suunnata nukkumaan - huomenna taas kisapäivä (edelleenkin se yksi ainokainen hyppäristartti meille!), joten täytyy olla virkeänä, ettei tulisi tehtyä yhtä typäriä virheitä tälläkin kertaa ;)