Puomeja satelee....

Eilen olimme Hugon kanssa tosiaan ekoissa I-HAH:n treeneissä. Kuten kirjoitin, kouluttaja oli etuktäeen lähettänyt radan ja sanoikin jo sitä lähettäessään, että kukin tekee sen pätkän, minkä kerkeää eli tavoitteena ei ole, että kaikki pääsee loppuun. Ja niinhän siinä kävi, että me kaikki taisimme edetä vain kymmenen ensimmäistä estettä. Alla on esitettynä rata suoritetun pätkän osalta ja tarkoituksena oli tehdä persjättö putken jälkeen.

Teimme kukin koirakkoa kaksi noin 5 minuutin harjoittelupätkää ja ensimmäinen pätkä meillä meni aika yllättävästi. Esteet olivat maksikorkeuksissa ja Hugo pudotti lähtösuoran kahden esteen puomit. Muurin hyppäsi kyllä, mutta uusintakerrallakin samaiset puomit tulivat alas. Puomit tulivat alas etujaloilla ja hypyt olivat selkeästi laakeita. Hugosta näki, että se oli tavattoman tohkeissaan, eikä keskittynyt esteisiin riittävästi. Aina, kun annoin sille lähtöluvan, se lähti kiitämään suoraa silmät minuun nauliutuneina ja näin ollen se ei selvästi kauheasti keskittynyt niihin estekorkeuksiin.Hugon kanssa aiemmissa treeneissä ei vielä kauheasti ole hypätty maksikorkeuksilla, mutta silloin kuin niitä on hypätty, niin tällaista ongelmaa ei kyllä ole ollut.

Saimme ohjeeksi mennä kentän laidalle tekemään paria suoralla olevaa estettä muiden koirakkojen ollessa vuorossa radalla. Niin teimmekin ja ensin hypytin vähän matalemmilla ja sitten nostin korkeutta. Jos lähetin Hugon esteille niin, että itse juoksin vierellä, puomit pysyivät paikoillaan, mutta jos menin suoran päähän kutsumaan Hugoa, niin ensimmäinen puomi putosi. Eli liekö sitten osa ongelmaa se, että Hugon innostus kasvaa enemmän, jos poistun kauemmas ja se on silloin enemmän täpinöissään saadessaan lopulta lähtöluvan?

Kentän laidalla treenatessa tarkoituksena oli, että teemme niitä paria estettä silloin kuin rataa suorittava koirakko ei ole ihan vierellä. Minä tyhmä sitten en huomannut yhdessä vaiheessa, että koirakko eteni radalla ihan lähelle ja olin juuri lähettämässä Hugoa estesuoralle. Hugopa innostuikin ohittavasta koirasta niin, että ryntäsi perään ja siitä seurasi ärinää toisen koiran kanssa (joka oli siis uros). Tämän jälkeen vein Hugon kentältä muiden vuoroaan odottavien koirakkojen luokse ja teimme muutamia tottisliikkeitä niin, että sain Hugon taas hallintaan ja rauhoittumaan. Ärinöitä ei tullut muuten missään vaiheessa, ei edes sen samaisen uroksen kanssa myöhemminkään. Kävimme jäähdyttelylenkin yhdessä kyseisen koirakon kanssa ja sujui hyvin ilman minkäänlaisia välikohtauksia. Eli johtui varmaankin tuo ärinäkohtaus siitä, että koirat ovat treenatessaan niin innokkaita ja ainakin Hugo jopa välillä vähän ylikierroksilla. Ja sitten, kun siihen lisää kaksi saman ikäistä urosta, jotka lähestyvät vauhdilla toisiaan lähekkäin, niin soppa oli valmis. Eli jatkossa vain muistan itse tarkemmin seurata ympärillä tapahtuvaa. Hugo kyllä sietää kentällä samaan aikaan treenaavat koirat, kunhan itse pitää huolta, ettei ihan samaan aikaan ole vauhdissa samassa kohdassa :)

Toisella kierroksella otimme taas ratapätkää ihan alusta. Mari sanoi, että estekorkeudet pidetään edelleen maksikorkeuksissa ja jostain kumman syystä nyt puomeja ei tullut enää kertaakaan alas. Teimme siis yhdellä pätkällä esteet 1-6 ja palkkasin tähän väliin. Oma liikkumiseni ei kuulemma esteillä 5 ja 6 ollut tasaista, joten otimme uusiksi 4 esteeltä eli putkesta alkaen loppuun saakka. Nyt esteet 5 ja 6 menivät paremmin ja Hugokin kiersi paremmin esteen 6 taakse. Ohjasin Hugon putkeen nro 7 ja tämän jälkeen en tajunnut lähteä heti juoksemaan loppusuoralle, joten niinhän siinä kävi, että Hugo ampaisi ohitseni heti alkupätkällä. Uusimme siis vielä loppupätkän eli esteet 7-10 ja tällä kertaa lähdin itse täysillä juoksemaan suoraa jo kun Hugo oli putkessa. Ja näin loppusuorakin saatiin suoritettua ilman häslinkejä, eikä puomeja taaskaan pudonnut.

Vikasta treenipätkästä jäi hyvä fiilis itselle alun kaaoksen jälkeen. Itse yllätyin kovasti tuosta estekorkeuksiin liittyvästä ongelmasta. Neuvoksi saimme omissa treeneissäkin tästä lähtien nostaa puomit aina maksikorkeuksiin niin, että Hugo joutuu opetella lukemaan estekorkeuksia. Tähän asti ratapätkät on usein tullut suoritettua medikorkeuksilla, jolloin Hugo on helposti selviytynyt niistä, vaikke kunnolla ole esteihin keskittynytkään. Eli nyt tehotreeniä tuohon estekorkeuksien arviointiin! Ja itse pohdin sitäkin mahdollisuutta, että jos Hugon lihakset eivät olleet riittävän lämpimät alkuun ja siksi tuollainen jähmeys hypätessä? Teimme kyllä lämmittelylenkin, johon kuului mm. jyrkkää mäkeä ylös ja alas, mutta taidanpa lisätä lämmittelyihin jatkossa myös esim. pallon heittelyä niin, että Hugo tekee spurtteja. Katsotaan auttaako se, sillä jotenkin hämmästelin sitä, että puomit tulivat alas vain alkutreeneistä, muttei enää kertaakaan lopussa.

Laitoinkin heti avainpyynnön Kivikon kentälle ja saan avaimen lauantaina. Päästään siis Hugon kanssa omatoimitreenailemaan kentälle, sillä tätä maksiesteiden treenausta se selvästi nyt tarvitsee. Toisaalta siis ihan hyvä, että meillä on treeneissä nyt vapun takia kahden viikon tauko, niin ehdin tässä välissä ottaa omia treenailuja maksiesteillä. :) Saadaan sitten treeneistä täysi hyöty irti, kun on nämä perusasiat kunnossa!

Tänään meillä ei ollut VKK:n tokotreenejä, mutta menimme omatoimitokoilemaan tuttujen koirakkojen kanssa Viikkiin. Paikalla oli jopa hyppyeste, joten otimmekin alussa ja lopussa alokasluokan hyppyä. Sujui namialustan kanssa tosi kivasti eli voi lähettää melko kaukaakin esteelle ja Hugo etenee reippaasti esteen yli ja odottaa siellä käskystä. Ilman namialustaa ei vielä kauhean kaukaa voi lähettää esteelle muuten vauhti tyssää ennen estettä... Ja täytyypä jatkossa tehdä näitä treenejä niin, että esteen jälkeen pyydän Hugon seisomaan, mutta vapautan sen siitä ilman perusasentoon tulemista. ALO-kokeessahan seisomaan käsketyn koiran vierelle kävellään ja pyydetään siitä koira perusasentoon. Havaitsin kuitenkin, että Hugo alkaa tässäkin helposti ennakoimaan eli jo minun lähestyessä saattoi istuutua.

Teimme lisäksi seuraamisia kytkettynä ja ilman remmiä käännösten kera. Seuraaminen sujuu aika kivasti ja seuraaminen juostenkin sujui hyvin. Käännökset oikealle ja täyskäännökset menee melko hyvin myös, mutta vasemmalle käännöksessä on vielä kankeutta. Hugo usein lähtee käännökseen aavistuksen minua myöhemmin, mistä seuraa se, että minun kääntyessä Hugo jää hieman jalkoihini. Eli vasemmalle käännös on myös hiomislistalla sen sivulletulon lisäksi :D Tokihan kaikissa muissakin liikkeissä kaivataan vielä varmuutta ja esim. seuraamisessa yhä kehun kesken liikkeen. Eli pitää pikkuhiljaa alkaa tehdä yksittäisiä liikkeitä ja parin liikkeen sarjoja kokeen omaisesti ilman välipalkkauksia tai kehuja.