Höh! ja Jes!

Höh siksi, että käytiin perjantaina pitkästä aikaa Hugon kanssa taas treenaamassa agia ja treenien jälkeen Hugo sitten taas ontui.... Siitä on nyt kolmisen viikkoa kuin ontuminen ensimmäistä kertaa ilmeni ja silloin tosiaan tuli pidettyä noin viikko lepoa ja kun ontuminen levolla hävisi, niin palattiin asteittain normilenkkeilyyn. Metsälenkit, Jipin kanssa riehumiset ja palloleikit eivät ole kahden viikon aikana aiheuttaneet ontumista, joten päätin, että nyt voidaan jo kokeilla agia. Mutta tässä nyt ollaan... Juuri laitoin viestiä, jossa peruin agikisaosallistumisen seuraavalta viikonlopulta ja tosiaan nyt Hugo on taas levossa ja käy vain lyhyitä lenkkejä. Ontuminen on taas vähentynyt ja on enää oikeastaan epäpuhtautta liikkeessä, mutta siltikin taidan käyttää sen eläinlääkärissä, jotta selviäisi mistä on kyse. Mitään kohtaa se ei taaskaan tunnu aristelevan eli en saa yhtään paikannettua ontumisen aiheuttajaa... Onneksi Hugo ei vaikuta kipeältä eli pienestä epäpuhtaudesta huolimatta se on iloinen oma itsensä ja sillä olisi kovasti menohaluja eli ei yhtään ymmärrä miksi pitäisi ottaa iisimmin!

Eilen aamupäivällä suunnattiin Jipin kanssa taas Lohjalle, jossa oli tokat ja samalla vikat Nu-Pu:n agiepikset tämän kesän osalta. Osallistuttiin taas supermölleihin ja tällä kertaa rata olikin asteen haastavampi. Ihan jo siksi, että kahdeksan esteen sijaan olikin kaksitoista estettä ja lisäksi oli useampia kohtia, joissa oli mahdollisuus virheeseen. Alun kahden hypyn suora ei vienyt suoraan putkeen, joten tämän kannalta koin järkevämmäksi ohjata niin, että putkelle tuli takanaleikkaus. Kuitenkin vähän emmin, että hakeekohan Jippi varmasti putken, jos takanaleikkaan, kun näitä ei niin älyttömän paljoa olla treenattu. Lisäksi tokan putken jälkeinen kaarros takaisin putkeen kahden hypyn kautta oli kohta, jossa moni koira tuli tokasta hypystä ohi, sillä käännös oli aika tiukka. Kolmannen putken jälkeinen hyppy piti muistaa ohjata huolella, sillä koiran linja usein valui putkesta tullessa ko. hypyn ohi. Samoin loppusuoralle piti ohjata koira huolella, ettei myös siellä koira valunut tokavikasta hypystä ohi. Videolla on toinen suorituskerta ja tällöin ohjaan loppusuoran kentän reunan puolelta, mutta ekalla kerralla ohjasin loppusuoran toiselta puolelta, jolloin Jippi meinasi valahtaa tosiaan ohi tokavikasta hypystä ja jouduin jäämään varmistelemaan sitä hyppyä. Onneksi Jippi irtoaa kohtalaisen hyvin "eteen"-käskyllä, joten ei haitannut, vaikka jäin tokavikalle hypylle "jumiin", mutta tosiaan tokalle radalle muutin tässä kohdassa ohjaussuunnitelmaa ja toimi paremmin (joskin videolla meinasin unohtaa muuttuneen suunnitelman ja meinasin juosta toiselle puolella hyppyjä ohjaamaan loppusuoran...). Kaikkinensa ensimmäinen suoritus oli vähän haparoiva, sillä tosiaan parissa kohdassa Jippi meinasi tulla ohi hypystä putken jälkeen, kun kaarre vähän levisi eli jouduin varmistelemaan meno oli vähän tökkivää. Toka rata oli jo selvästi sujuvampi! Eka ratakin videoitiin, mutta kännykkäni jumitti kuvatessa eli tallennus ei onnistunut. Niinpä tässä nyt vain toka rata :) Tällä menolla tultiin maksien supermölleissä kakkosiksi.



Tänään oltiin Jipin kanssa Kausalassa paimentamassa, kun oli toka Wirneen paimennusleirin päivä (osallistuin vain yhteen päivään). Ekalla kierroksella oltiin pyöröaitauksessa ja itsellä oli alussa todellisia ongelmia selvitä tehtävästämme. Jippi teki hyvin töitä ja keskittyi tekemiseen, mutta itse meinasin jatkuvasti kompuroida lampaisiin (olivat jonkin verran liikkuvaisia kavereita eli tönivät minua ihan urakalla :D ) ja toisekseen tuntui, että aina lampaat olivat "väärällä" puolellani. Eihän tietysti tämän pitäisi olla mikään ongelma, sillä minun kuuluisi reagoida asiaan vaihtamalla itse sijaintiani tai pyöräyttämällä koira toiselle puolelle, mutta tässä vaiheessa, kun olen vielä sen verran aloittelija, tuntuu siltä, etten millään kykene keskittymään näin moneen tehtävään :) Niinpä tunsin turhautumisen nostavan päätään, kun helpolta tuntuvien ohjeiden noudattaminen ei minulta oikein meinannut onnistuakaan. Niinpä oli pakko ottaa pieni aikalisää, purkaa omaa turhautumista, hengittää syvään ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Kuuntelin siis ohjeet uudestaan, yritin sisäistää ne ja lopuksi jopa sain toimittua niiden mukaisesti niin, että saatiin hyvä suoritus, johon oli hyvä lopettaa.

Tältä kierrokselta jäi tämän lopun onnistumisen lisäksi positiivisena mieleen se, että vaikka valitettavasti turhautuminen pääsi ehkä purkautumaan epäreilusti myös koiraan (tai ainakin se varmasti aisti turhautumiseni!), niin siltikään se ei missään vaiheessa näyttänyt selvän epävarmalta. Aiemmin esimerkiksi jos olen paimentaessa joutunut komentamaan kovemmin, Jipissä on nähnyt pienen muutoksen, kun korvien asento on muuttunut, pää on vähän laskenut ja se on saattanut keksiä sijaistoimintoja (maan tonkimista, lannan syömistä...) eli se on aavistuksen ottanut nokkiinsa komentamisesta. Eikä se tietysti ihmekään, kun se on ollut vielä aika ulapalla paimentamisesta itsekin ja sitten vielä ohjaaja on lisännyt vettä myllyyn olemalla epäselvä ja sitten komentanut päälle... Mutta nyt tosiaan tällaista epävarmuutta ei koirassa näkynyt eli tuntuu siltä, että se alkaa päästä paimentamisessa vähän jyvälle ja sen myötä saada itsevarmuutta. Enää siis tarvitsee saada minutkin koiran tasolle :D Siinä onkin vähän urakkaa vielä....!

Tokalla kierroksella mentiinkin sitten isoon aitaukseen, jossa oli ASCA:n paimennuskokeiden rataan tarvittavat portit. Me treenattiin Jipin kanssa ASCA:n started-luokan rataa eli aloitettiin lampaiden ottamisella ottoaitauksesta. Tämä tehtiin vielä hihnassa, koska näitä ei olla aiemmin treenattu. Avasin siis portin ja kierrettin ottoaitaus aitoja myöden niin, että Jippi oli aidan puolella ja pyrin pitämään sen rauhallisena. Vähän alkuun meinasi ryysätä, mutta pieni napautus sauvalla maahan sai sen rauhoittumaan ja saatiin lampaat rauhallisesti ulos ottoaitauksesta. Tämän jälkeen suljin ottoaitauksen portin ja siirryin koiran ja lampaiden väliin. Kierrätin Jipin aitauksen keskustan puolelta lampaiden taakse ja siitä lähdettiin kuljettamaan lampaita aitauksen reunaa pitkin kohti ensimmäistä porttia, joka oli aitauksen takakulmassa. Portin läpi päästyä kuljetus jatkui aitauksen takaosassa kohti toisessa takakulmassa olevaa porttia. Molemmista porteista suoriuduttiin hyvin ja kuljetus jatkui takaisin kohti aitauksen etuosaa ja siellä laitettiin lampaat takaisin ottoaitaukseen. Jippi teki rauhallista työtä, eikä missään vaiheessa yrittänyt tehdä mitään ylimääräistä eli kuljetti maltillisesti. Vähän turhan lähelle lampaita se hakeutui kuljettamaan, mutta tähän minun ehkäpä olisi pitänyt itse puuttua pysäyttämällä se ennen kuin se pääsee lähelle. Toisaalta oli kiva huomata, ettei se kiihdy liiaksi siitäkään, että se oikeasti pääsee melko lähelle lampaita kuljetuksen aikana. Itselle tehtävässä oli haastavaa se, etten vielä oikein aina hahmota, että mikä on koiran optimaalinen sijainti milloinkin. Lähelle aitaahan koira ei voi kuljettaessa hakeutua, sillä tällöin lampaat lähtevät siirtymään aitauksen keskustaan. Tätä Jippi ei oikeastaan meinannutkaan tehdä. Mutta tosiaan oli haastavaa aina nähdä, onko koiran kannattavaa olla lampaiden takana vai enemmän sivulla, mutta kouluttaja onneksi selvensi, että mitä koiran sijainti missäkin kohdassa saa aikaan ja ainakin teorian tasolla opittiin taas paljon. Käytäntöön asioiden laittaminen on vielä haastavaa, koska paimentaessa on niin monta liikkuvaa osaa, joiden hallitseminen yhtä aikaa tuntuu vaikealta :) Mutta pakko taas todeta, että niiiiin kiva laji ja jäi kyllä hurja into taas päästä uudestaan paimentamaan!

Hugo tosiaan saikkuilee, joten olen yrittänyt kehittää sille muuta kivaa puuhaa. Eilen mm. syötin sille ruokanappulat pihanurmikolta eli joutui käyttämään nenää, jotta ruoat löytyivät. Tänään Hugo sen sijaan pääsi vanhemmilleni kyläilemään ja vaikkei sielläkään päässyt leikkimään, niin kuitenkin oli rapsttelijoita ja pääsi sielläkin etsimään nappuloita nurmikon joukosta. Eiköhän se ainakin lenkkeilemään taas piakkoin pääse, sillä vaikuttaisi siltä, että ontuminen tosiaan olisi taas häviämässä.

Onneksi alamäkeä lähes poikkeuksetta seuraa ylämäki!

Koiruudet odottamassa ulko-ovella lupaa astua ulos.

Ja niin taas on saatu muistutus, että vaikka treenatessa tulee epäonnistumisia ja takapakkia, niin onneksi niitä hanskoja ei kannata heittää tiskiin :) Tokon suhteen nimittäin oli muutamana päivänä sellainen olo, että mikään ei edisty, mutta nyt parina päivänä sitten ne samaiset asiat ovatkin sujuneet taas jo kivasti. Jipin kanssa olen tehnyt sivulletulotreenejä sisällä kotona ja teki huolellisia nättejä perusasentoja, vaikka tosiaan jokin aika sitten tuntui, ettei muuta tullutkaan kuin vinoja asentoja. Ehkä mökkireissun jälkeen oltiin kaikki vähän turhan väsyneitäkin treenailuun eli keskittyminen on saattanut siksikin olla heikompaa. Niin tai näin, ainakin on nyt nähty se, ettei olla täysin rikottu perusasentoa ;)

Tämän lisäksi Jipin kanssa olen tehnyt kaukoja. Istu-maahan-vaihto on kivan säpäkkä ja asennot hyviä. En ole kuitenkaan saanut etäsyyttä kasvatettua, sillä Jippi herkästi tekee ihan pienen siirtymän eteenpäin samalla kuin tipahtaa maahan, jos olen kauempana. Tätä täytyy nyt miettiä, että miten edetään. Kokeilin namipalkkaa koiran molemmilla sivuilla, mutta alkoi vinottamaan ja keskittyi ihan liikaa namikasoihin (ja lopulta röyhkimys jopa varasti toisen namikasan :D ). Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa takapalkkaa ja tämä ehdottomasti sivupalkkaa toimivampi Jipille, muttei kylläkään täysin saanut sitä eteenpäin siirtymistä pois. Maahan-istu-vaihdot on omasta mielestä kivan vauhdikkaita ja näissä ei tule varsinaista siirtymistä. Vaikka takaosa pysyy paikoillaan, niin siltikin jalat aavistuksen "tepastelee" paikoillaan noustessa eli haluaisin päästä tästäkin eroon. Täytyy ehkä kääntyä jonkun osaavamman puoleen näiden kanssa!

Aiemmin ei olla tehty istu-seiso-vaihtoja, mutta nyt aloitettiin nekin. Niitä treenataan nyt alkuun niin, että istun itse maassa ja laitan jalkani maahan suoraksi ihan Jipin eteen sen istuessa. Kädellä houkuttelen sitten Jipin seisomaan niin, että se samalla pompauttaa etujalat jalkani yli. Näin liike on saman tien napakka ja samalla myös takajalat pysyvät helpommin paikoillaan. Toistaiseksi on näyttänyt lupaavalta, mutta saa nähdä, miten onnistuu sitten apujen häivyttäminen...

Myös haussa olen ollut lähiaikoina hämmentynyt siitä, miten "hukassa" ollaan oltu hakutreeneissä. Ennen työmatkaanihan paritkin metsätreenit olivat kovin omituisia, kun Jippi ei tuntunut oikein käyttävän nenää ja vaikka sitten lopulta saikin hajun, ei lähtenyt etsimään normaalilla innolla. Eilisissä treeneissä olikin siksi tarkoitus tehdä taas hajuhakua liinassa niin, että lähestytään vähitellen maalimiestä (joka oli about 30 metrin päässä keskilinjalta) ja heti kun koira saisi hajun, pakitettaisiin takaisin keskilinjalle, josta sitten lähettäisin koiran maalimiehelle. Tätä ei kuitenkaan sitten lopulta tarvinnutkaan tehdä näin, sillä Jippi niin selvästi jo keskilinjalla ilmaisi saaneensa hajun. Niinpä päästin sen suoraan keskilinjalta etsimään ja lähti hurjalla innolla työstämään hajua. Ei edennyt ihan suoraviivaisesti maalimiehelle, mutta jatkoi kuitenkin keskittyneesti työskentelyä ja löysi kuitenkin kaikki kolme maalimiestä hyvin, joten kyseessä oli ehkä enemmänkin se, että se on vielä kokematon, eikä vielä osaa "lukea" hajua niin hyvin. Mutta ihan erilaista työskentelyä oli nyt nähtävissä ja minä olin valtaisan helpottunut nähdessäni Jipin normaalinlaisen nuuhkunenän ja työinnon taas! Mielessä käväisi, että olisiko aiempien outojen suoritusten taustalla silloin päällä olleet juoksut? Varmaksi ei voi sanoa, mutta tietääpähän sitten seuraavien juoksujen aikaan, että on mahdollista, ettei koira toimi haussa ihan normaalilla tavalla, vaan kaipaa ehkäpä esim. helpotettuja treenejä.

Hugon kanssa ollaan jumppailtu pallolla ja tehty tasapainotyynyn avulla takapäätreeniä. Mielestäni selän asento on jo nyt taas paljon parempi eli voi olla, että se itse asiassa johtui jumisesta lanneselästä. Lanne on edelleen kireä, mutta nyt lanne ei vaikuta enää samalla tavalla kipeältä.

Rally-tokon avoimen luokan kylttejä selaillessa havaitsin kyltin, jota en ollut aiemmin edes huomannut. Nimittäin kyltti, jossa ensin koira pysähtyy perusasentoon, sitten koira nousee seisomaan ja koiran seistessä kierretään koira. Olin siinä luulossa, että koira pysähtyy suoraan seuraamisesta seisomaan, mikä olisi ollut helppo, koska tämä liike on toki tokosta tuttu, mutta istumasta seisomaan siirtymistä ei sen sijaan olla koskaan opeteltu :D Nyt siis alettiin tätä ahkerasti opetella, jotta saadaan sekin valmiiksi piakkoin - olisi nimittäin tarkoitus mennä kesän aikana AVO-kokeeseen. Tämä siirtymä onnistuu ihan hyvin kädellä avustamalla, mutta vaatii vielä aika selkeitä käsiapuja. Eihän käsiapujen käyttö ole kiellettyä rallyssa, mutta kyllä siitä siistimpi tulisi, jos apuja saisi ainakin vähän häivytettyä eli siihen tähdätään!

Palaset kohdilleen pienin askelin

Heti alkuun mainittakoon, että teksti on kirjoitettu eilen illalla ja siksi siinä kirjoitetaan siihen tyyliin, että olisi edelleen maanantai. Tekstin julkaisu kuitenkin lykkääntyi tähän aamuun, koska videoiden lataaminen veikin niin kauan, että jätin ne latautumaan mennessäni nukkumaan. Älkää siis hämmentykö siitä, että alla kirjoitetaan eilisen illan sanoin :)

Tänään kävin koirien kanssa mökkireissun riehunnoista palauttavalla lenkillä, mikä tarkoitti siis tässä tapauksessa sitä, että koirat pysyivät kytkettyinä koko lenkin ajan, jotteivät ne olisi päässeet riekkumaan. Lenkin jälkeen tein pientä motoriikkatreeniä molempien koiruuksien kanssa eli molemmat pääsivät harjoittelemaan pyörimistä niin, että etutassut oli tasapainotyynyllä ja takaosan oli tarkoitus kiertää tyynyä ympäri. Jipin kanssa ei olla tehty tätä koskaan ja tuli havaittua selkeä ero puolissa. Oikeaan kierrokseen takaosa lähti kääntymään hyvin, kun taas toiseen kierrokseen saatiin tehtyä vain parin askeleen pätkiä. Täytyy siis treenailla molempia ahkerasti! Tällä toki tavoitellaan ihan jo sitä, että Jipillä olisi paremmin takaosa hallinnassa ja että se tiedostasi takajalkojensa tekemiset paremmin. Toivoisin tästä kuitenkin myös suoraa apua sivulletulotreeneihin, sillä nyt osasyy siihen, että Jippi eri kulmista sivulletulojen tehdessä jää vinoon, on juurikin se, että se käyttää vähän heikosti takaosaansa näissä käännöksissä. Myös seuraamisessa tosiaan takaosan käyttöä tarvitaan, jotta saadaan käännökset oikeasti toimiviksi ja napakoiksi, joten tätä motoriikkatreeniä yritetään nyt tehdä usein kotosalla!

Hugon kanssa ollaan joskus aiemmin yritetty tehdä tätä samaa kiertotreeniä, mutta luovutin, koska jo yhden sivuaskeleen irti saaminen oli työn ja tuskan takana. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että rally-tokotreenien yhteydessä tehdyt takapäänkäyttöharjoitukset ovat alkaneet tuottaa todella tulosta, sillä tämä treeni sujui nyt tosi kivasti! Autoin sitä vielä vähän kropan avulla, mutta joka tapauksessa tuntui lähtevän melko kivasti tämä sujumaan eli täytyykin ehdottomasti Hugonkin kanssa nyt näitä tehdä, jotta saadaan rally-tokoa ajatellen tosiaan käännökset paremmiksi. Tässä videolla (joka on jostain syystä tosi tumma eli vähän heikosti näkee....) on pätkä molempien kiertotreeneistä:

Jipin kanssa tehtiin lisäksi kotipihalla sekä tokoiluja että 2x2-keppitreenejä. Tokotreenit aloitettiin muutamalla luoksarilla lelun avulla ja olin oikein tyytyväinen näihin. Leluavusteisesti tulee suoria, vauhdikkaita luoksetuloja ja loppuasento edessä on tosiaan suora ja sopivan tiivis. Nyt siis tehdään näitä ja suunnittelin jo häivyttäväni lelun niin, että siirrynkin parin treenin päästä pitämään lelua leukani alla niin, että saan kädet vapaiksi sivuilleni. 

Seuraavaksi tehtiin sivulletuloja eri kulmista. Oli selvästi haastavaa, joten otin pienet avut käyttöön. Alkuun ihan pari toistoa namin avulla ja sen jälkeen jätin namin pois ja käytin pelkästään käsiapua pienentäen sitäkin koko ajan. Saatiin oikein hyviä toistoja näin eli näitäkin treenejä nyt jatketaan, jotta saadaan sivulletulo toimimaan kaikista suunnista. Uskon, että tämä oikeasti auttaa Jippiä ymmärtämään sen, että peruasennolla tarkoitetaan juuri teittyä asentoa ohjaajan vieressä, eikä tietynlaista käännöstä. Nyt tuntuu, että se tekee aika vakiokäännöksen, eikä osaa muuttaa käännöstä sijaintinsa mukaan. Vähän myöhäänhän tämäkin tuli tajuttua, että olisihan niitä eri suuntia pitänyt toki treenata, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Seuraamistreenit aloitettiin kontaktipitotreenein eli ihan parin askeleen seuraamisin palkaten välillä namipalkalla ja välillä kainalosta putoavalla lelulla. Selän takaa tuleva namipalkka sai aikaan sen, että Jippi alkoi seuratessakin kuikuilla vähän taakse, joten siirryin käyttämään lelupalkkaa ja se tuntuikin toimivan hyvin. Tämän jälkeen tehtiin seuraamista sekä suoralla että kahdeksikolla. Käytin välillä lelupalkkaa kainalossa ja tällöin suorat seuruut olivat tosi kivan oloisia. Kahdeksikollakin lelupalkan kanssa toimi paremmin, mutta ilman kainalossa olevaa lelua seuraamisesta tuli välillä vähän turhan väljä (ei yli pariakymmentä senttiä väliä minuun, mutta kuitenkin omaan makuun turhan väljä). Tämä kuitenkin todennäköisesti johtuu siitä, että tuo kaarroksissa seuraaminen on uusi juttu ja selvästi suoria haastavampi. Tämä on siis varsin hyvää treeniä meille ja tässä toivottavasti alkaa näkyä takaosan motoriikkatreenien tulos vähitellen :) Tänään siis seuraamiset edelleenkin vähän vaihtelevia tuon oikean seuraamispaikan suhteen, mutta plussaa oli se, että kontakti säilyi selvästi jo paremmin, eikä missään vaiheessa ilmennyt sitä aiemmin ollut ongelmaa, että Jippi painoi päätä jalkaani vasten!

Tein myös muutamia kapulanpitoja. Parilla ekalla toistolla pidin noin sekunnin ajan alkuun käsiä Jipin kuonolla ja sen jälkeen siirsin kädet pois. Hyvä, rauhallinen ote säilyi. Tämän jälkeen en enää pistänytkään käsiä kuonolle ja siltikin ote kapulasta säilyi hyvänä, eikä pureksintaa ilmennyt - JEE! Lisäksi ote pysyi tasaisena, vaikka sitten lopuksi siirsin kädet kapulalle ja Jippi irroitti otteen vasta käskystä. Huimaa kehitystä siis eiliseen :D

Tehtiin Jipin kanssa vielä 2x2-keppitreenit, joissa kepit säilyi edellistreenien kaltaisina (4 keppiä, 60 cm välein, suorassa linjassa, mutta aavistuksen vinokepeiksi asetettuina). Tehtiin lähetyksiä eri kulmista ja sujui mielestäni aika kivasti. Tosin olisi kyllä kätevää, että saisi apupalkkaajan mukaan, sillä monesti tuntuu palkkaus olevan aavistuksen myöhään eli Jippi ehtii vilkuilla minua kohti ennen kuin palkka lentää. Täytyy siis kiinnittää entistä paremmin huomiota siihen, että palkkaus tapahtuu oikeaan aikaan. Videolla treenit kokonaisuudessaan:


Havaitsin eilen, että Hugolla on aavistuksen selän asento notkistunut (tätä ongelmaahan oli aiemminkin, johon auttoi jumppailu) ja lisäksi lanneselkä on tosi jumissa (Hugo reagoi selvästi, kun lanneselkää painelee). Niinpä Hugolla oli tänään vuorossa jumppailua ja hierontaa. Tehtiin ensin tasapainotyynyllä jumppailuja ja sen jälkeen dobo-pallolla maahan-seisovaihteluita. Treenit pidettiin lyhyinä, sillä huomasi, että doboilu väsytti nopeasti - eikä ihme, sillä onhan se pallon päällä jumppailu oikeasti tosi rankkaa! Tämän jälkeen sitten katsottiin TV:tä ja samalla hieroin Hugon (kätevää, kun pystyy tehdä hieronnan/jumppailujen yhteydessä muuta samalla!). Alkuun arasteli selän käsittelyä oikeastaan koko selän alueelta vasemmalta puolelta, mutta hieronnan myötä alkoi rentoutua ja lopulta ei enää reagoinut käsittelyyn. Toinen puoli oli selvästi parempi. Voi olla, että jumi on tullut mökillä riehuessa tai sitten on hyvin mahdollista, että muutaman päivän ontuminen on aiheuttanut selän jumiutumisen. Joka tapauksessa vaikutti ainakin hieman helpottavan jo!

Videoin muuten tokoilutkin, mutta vasta videon kuvaamisen jälkeen katsoin, että kuvasta ei juurikaan nähnyt meidän touhuja. Kamera oli nimittäin asetettu maahan kaivonkannelle ja ympäröivä nurtsi oli sen verran pitkää, että kuva melko lailla peittyi.... Keppivideota varten tajusin sitten tämän jälkeen laittaa kameran alle korokkeen, mutta tosiaan tokoiluista ei nyt tullutkaan kuvamateriaalia...

Hugo täytti 5!

Tänään on tosiaan Hugon synttäripäivä ja sen myötä Hugolla on nyt ikää 5 vuotta :) Juhlistettiin synttäreitä jo perjantaina juhannusjuhlien yhteydessä ja tämä varsinainen synttäripäivä on mennyt lähinnä kotiin matkatessa ja mökkireissusta toipuessa! Tässä nyt juhlinnoista vain kännykkäkuvia... Muutamia valokuvia tuli otettua myös kameralla, mutta niitä latailen vasta myöhemmin.

Tänään tein Jipin kanssa pientä tokoilua ja meinasi epätoivo iskeä. Tehtiin kapulanpitoa näkyvän lelupalkan avulla niin kuin tokoyksärillä tehtiin onnistuneesti. Nyt lelu tuntui kuitenkin vain nostavan kierroksia ja Jippi oli tosi kärsimätön, mikä näkyi entistä runsaampana kapulan pureskeluna. Niinpä vaihdoin rauhalliseen pitotreeniin, jossa siis annoin kapulan Jipille suuhun ja pidin ihan hetken käsiä leukojen yllä ja alla. Parin sekunnin jälkeen siirsin kädet pois rauhallisesti ja odotin viitisen sekuntia ennen kuin annoin "kiitos"-käskyn ja otin kapulan käteen. Palkkasin kuitenkin lelulla, jotta tästä tulisi Jipille mieluisampi liike. Pito tuntuu nimittäin Jipistä tosi ahdistavalta eli hommasta pitäisi saada hauskempaa. Näin tehtiin monta onnistunutta pitoa, eikä tullut kertaakaan kapulan pureskelua! Lisäksi irroitti kapulan aina vasta käskyllä eli ei meinannut pudottaa.

Lisäksi tehtiin luoksaria ja tässä se epätoivo sitten iski. Ekalla suorituksella edessäni oli pieni lätäkkö ja Jippi kiersi sen, mikä johti vinoon loppuasentoon. Uudestaan tehdessä vinous toistui, joten tein perään pari toistoa lelupalkalla eli lelu rintani kohdalla molemmissa käsissä. Tässä ei tarvitse mitenkään houkutella Jippiä istumaan eteen lelun avulla, vaan riittää, että lelun pitää rinnan korkeudella näkyvillä. Kävin (taas kerran....) taistelua itseni kanssa pohtiessani, että pitäisikö luoksari vaihtaa kuitenkin suoraan sivulletuloon, mutta päädyin (taas kerran...) siihen, että haluan pitää luoksarin eteen. Niinpä nyt vain lelupalkan avulla treeniä ja vasta vähitellen sen häivytys pois. Nythän luoksaria ei oltu juurikaan treenattu ja yhtäkkiä vain jätin leluavun liikkeestä pois eli oli ehkäpä liian suuri harppaus... Välillä tuntuu kovasti siltä, ettei edistystä tule lainkaan, mutta toisaalta tätäkin on treenattu toooosi harvakseltaan. Pitäisi siis tehdä treeneistä suunnitelmallisempia ja pitää huolta siitä, ettei treenaile aina samoja liikkeitä.

Tuli myös havaittua se, että Jipin kanssa olen treenannut ihan liikaa perusasentoon tulemista vain suoraan edestäni. Jippi nimittäin jää vinoon, jos pyydänkin sen perusasentoon jostain muusta kulmasta kuin suoraan edestäni. Täytyy siis muistaa tehdä näitä muistakin kulmista alkuun pienen avustuksen kera ja sitten jättää melko nopeasti avut pois.

Hugon kanssa treenattiin peruutusta ja täytyy sanoa, että Hugo yllätti minut täysin! Hugohan ei ihan herkästi tarjoa asioita, joten olen lähtenyt Hugolle jokin aika sitten opettamaan peruuttamista voimakkain avuin eli olen houkutellut sen pakittamaan namin avulla viemällä namia sen rintaan. Tähän olen alkanut yhdistää käskyä, muttei koskaan edetty siihen, että Hugo peruuttaisi ilman käsiapuja. Koska Jipin kanssa peruuttamistreenit lähti käyntiin niin hyvin tarjoamisen avulla, päätin siirtyä myös Hugon kanssa pois käsiavuista. Niinpä istuin polvillani maassa Hugo edessäni ja annoin sille peruutuskäskyn. Heti, kun se vähänkään lähti siirtämään jalkaa taakse palkkasin heittämällä namin sen etujalkojen väliin. Vähitellen kasvatin kriteereitä ja viiden minuutin treenin aikana päästiin siihen, että Hugo peruutti innokkaasti jo useita askelia ihan vain käskyllä!

Tänään tuli monia pieniä onnistumisia tokoilujen kanssa, mutta myös tuntui, että moni ihan perusasia tuntui kaatuvan (perusasennot vinotti, luoksarin loppuasento oli vino, kapulan pureskelu oli alkutreenistä villimpää kuin koskaan...). Kuitenkin sitten näin jälkikäteen taas harmittaa, että ylipäänsä treenasimme nyt kotosalla, koska faktahan on, että molemmat koiruudet on mökkireissun jäljiltä tooosi poikki. Mökillä leikittiin paljon normaalia enemmän, levättiin paljon normaalia vähemmän ja lisäksi vielä Jipin kanssa treenattiin keppejä pari kertaa päivässä. Eli olisi ollut ehkä viisasta jättää tokoilut tältä päivää väliin ja antaa koirien kerätä voimansa ennen kuin tekee keskittymistä vaativia treenailuja. Onneksi kuitenkin treenit saatiin päätettyä onnistumisiin ja nyt koirat saa levätä väsymystään pois ennen seuraavia treenisessioita.

Hugon kanssa ei mökillä harmi kyllä päästy lauantaina tekemään toista metsäjälkeä, kun oli niin sateista. Kuitenkin suunnitteilla on jälkitreenit täällä pääkaupunkiseudun maastoissa. Kohta on kesälomakin, niin pääsee tekemään jälkiä päiväsaikaan, mikä takaa vähän enemmän treenirauhaa! Iltaisin, kun meinaa kaikki metsiköt olla täynnä koiraharrastajia :)

Jipin kanssa keppitreenit eteni mökillä siihen pisteeseen, että vikoissa treeneissä tehtiin neljää 60 cm välein olevaa keppiä, jotka oli jo asetettu täysin suoraan linjaan. Asetin kepit vielä aavistuksen vinokepeiksi, jotta pujottelu vielä hieman helpottui. Jippi haki hienosti kaikenlaisia kulmia, mutta yli 90 asteen avo- ja umpikulmat tuntuu olevan vielä haastavia. Täytyy nyt treenata kaikenlaiset lähetyskulmat kuntoon ennen kolmannen keppiparin lisäämistä. Hurjan tyytyväinen kuitenkin olin edistymisvauhtiin, sillä nyt Jippi jo on alkanut hoksata pujottelurytmiä eli ulompi etutassu on alkanut jo nousta pujotellessa ilmaan. Tarkoitus olisi nyt treenailla keppejä ihan päivittäin, mutta aina ihan lyhyen aikaa kerrallaan.

Hyvää Juhannusta!

Me tultiin juhannuksenviettoon mökille Sauvoon ja kylläpä mökkeily vaan onkin taas niin mukavaa :) Molemmat koirat nauttii kyllä ihan täysillä ja olisivat riehunassa lelujen kanssa pihalla joka käänteessä. Pakko on välillä ottaa niiltä lelut pois, jotta malttavat edes hetken levähtää...

Tultiin eilen illalla ja tein vielä sitten pienet 2x2-keppitreenit Jipin kanssa, kun olin ottanut maahan tökättävät kepit mukaan. Treeneissä on ollut nyt taukoa, kun tuli mutkia matkaan lisätessä tokaa keppiparia eli Jippi alkoi jättää ekan keppiportin tekemättä lähettäessä umpi- tai avokulmista. Niinpä pidin mietintätauon ja nyt päätin palata ihan hetkeksi askeleen taaksepäin. Eilen illalla tehtiin siis vain yhdellä portilla treenejä eri kulmista lähettäen ja aina onnistumisten jälkeen käänsin porttia tiukempaan kulmaan niin, että vikat pari toistoa tehtiin melkein suoralla portilla. Hyvin sujui!

Tänään aamulla keppitreenit jatkuivat. Tein ensin kymmentä keppiä Hugon kanssa lähettäen eri kulmista. Umpikulmat taas helppoja, mutta avokulmissa saa itse olla tarkkana oman ohjauksen kanssa. Haluaisin avokulman lähestymisistäkin itsenäisempiä, kun nyt tosiaan vaatii minulta oikein suunnattua ohjausta, jotta hakee oikeaan väliin. Lisää treeniä siis avokulmiin!

Jipin kanssa tehtiin tänään kahdella keppiportilla, jotka olivat vain hieman auki. Suorat lähestymiset ja loivat kulmat sujui hyvin, mutta tiukemmat lähetyskulmat tuotti ongelmia ja epäonnistumisia tuli omaan makuun vähän turhan paljon. Niinpä tehtiin myöhemmin tänään vielä toinen treenisessio, jossa laitoin ekan portin vähän enemmän auki eli helpotin tällä tavoin hommaa. Lisäksi tein alkuun muutaman toiston niin, että noin joka toinen kerta heitin palkan jo ekan keppiportin jälkeen. Sen jälkeen jätin porttien väliin palkkaamisen pois ja lopputreenissä ei tullutkaan yhtään epäonnistumista! Video tästä lopputreenistä:

Jippi oli treeneissä vähän väsähtänyt, kun alla oli riehuntaa Hugon kanssa, mutta malttoi kuitenkin keskittyä hyvin.

Hugon kanssa sen sijaan käytiin äsken tekemässä kesän ensimmäinen metsäjälki (alkukesästä ollaan treenailtu lähinnä esineruutua, mutta nyt pitäisi alkaa käydä välillä tekemässä jälkiä). Janalle lähetys oli noin 5 metrin päästä. Hyvin lähti etenemään ja bongasi jäljen, mutta lähti takajäljelle. Stoppasin ja annoin pähkäillä, kunnes itsenäisesti löysi oikean suunnan. Ensimmäinen keppi oli haastava, eikä Hugo meinannut oikein saada siitä hajua. Pyysin kuitenkin Hugon vähän taaksepäin ja toisella lähestymisellä se sai hajun ja löysi kwpin. Jos kyseessä ei olisi ollut eka keppi, en olisi varmaankaan edes pyytänyt uudestaan etsimään. Ekan kepin löytämisen jälkeen loppu sujuikin hienosti. Koko jäljen (ei ollut kuin ehkäpä 200 metriä) Hugo ajoi keskittyneesti, innokkaasti ja tarkasti (ei missään vaiheessa eksynyt jäljen sivuun) ja loput kepit löytyi helposti - näki jo läjestyessä Hugon käytöksestä, että lähistöllä on keppi. Vitsit oli hauskaa pitkästä aikaa jäljestää ja Hugokin näytti tykkäävän! Huomenna uudestaan :)

Nyt koirat on kaiken treenaamisen ja leikkimisen jäljiltä väsyjä ja malttoivat ainakin hetkeksi käydä lepäämään!

Kuvatuksia

Laura otti Wirneen leirillä koirista sekä sisaruskuvat että yksittäiskuvat ja lisäilin niitä nyt tuonne valokuvakansioon. Kansiossa on nähtävillä kaikki kuvat, mutta tässä alla muutamia tännekin. Kiitos, kuvista Laura!

(c) Laura Lönnberg

(c) Laura Lönnberg

(c) Laura Lönnberg

(c) Laura Lönnberg

(c) Laura Lönnberg

Prilla, Maggie, Kayla ja Jippi (c) Laura Lönnberg

Jäynä, Nox, Prilla, Maggie, Kayla, Jippi, Just ja Jedi (c) Laura Lönnberg

(c) Laura Lönnberg

Jippi ja Just (c) Laura Lönnberg

Kisaturisteilua ja tokoon uusia kujeita

Perjantaina 12.6. lähdettiin kolmen muun kisaturistin kanssa kohti Oulua ja agilityn SM-kisoja. Matka meni yllättävänkin nopsaan, kun juttu luisti ja oli hyvät matkaeväät ;) Perjantai-iltana käytiin vilkaisemassa hetken aikaa 3 lk:n kisoja ja lisäksi käytiin syömässä hotellimme ravintolassa. Lauantaina olikin sitten aikainen herätys, jotta ehdittiin kisapaikalle kasiksi, jolloin starttasivat SM-kisojen joukkueosuus. Itsellä oli flunssan takia ääni vielä käheänä, mutten antanut sen häiritä, vaan kannustin seurakavereille muiden mukana. Oli kyllä huikea päivä näin kannustusjoukkoihin kuuluneenkin näkökulmasta: I-HAH:n minijoukkue voitti nimittäin SM-kultaa!! Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisat ja sielläkin nähtiin seurakavereilta hienoja ratoja ja useita koiria pääsikin finaaleihin asti. Oli myös toki hienoa seurata Suomen huippujen taistelua kärkisijoista ja fiilis finaaleissa oli aiempien vuosien tapaan hieno :)

Kotimatkalle lähdettiin kisojen jälkeen sunnuntai-iltana noin kasin aikaan ja kotona oltiin siis yöllä. Olin ottanut vielä maanantaille lomapäivän, joten nukuin kunnon "yö"unet ennen kuin oli vuorossa Riitta Jantunen-Korrin tokoyksäri. Jipillä säilyi hienosti keskittymiskyky ja työskentelyinto läpi treenien, vaikka koko ajan tosiaan tehtiin töitä. Alkuun ilmeni pientä haahuilua, mikä ei ole ollut Jipille tyypillistä - mm. tuijotteli kentällä olevia merkkikartioita, hairahtui välillä ihmettelemään naapuripellon eläinten ääniä yms. - mutta menee varmaan ihan sen piikkiin, että on nuori koira, eikä olla kauheasti tokoiltu vierailla kentillä. Täytyy siis ehdottomasti muistaa ottaa enemmän treenejä vieraissa paikoissa!

Ensimmäisenä liikkeenä treenattiin seuraamista juurikin siitä syystä, että siinä on ollut sen kontaktin kanssa nyt vaikeuksia. Saatiin tätä ongelmaa hyvin demottua eli pidempää seuraamispätkää tehdessä kontakti oli tosiaan enemmänkin sivulle kääntynyt pää kuin oikea kasvojani kohti oleva kontakti. Tehotreeninä kontaktiin saatiin treeni, jossa vasempaan kainaloon laitettiin palkkalelu ja nami oli oikeassa kädessä. Perusasennosta liikkeelle lähdettiin vasta, kun Jippi piti kontaktia hyvin. Seuraamista ihan pari askelta niin, että saatiin varmasti hyvää seuraamista hyvällä kontaktilla. Tämä jälkeen pysähtyminen perusasentoon ja palkkaus namilla siirtämällä nami oikeasta kädestä vasempaan käteen selän takana. Tästä uudelleen seuraamaan ja taas ihan vain lyhyt pätkä ja hyvästä seuruusta ja kontaktista palkkasanalla vapautus ja samalla lelu putoaa kainalosta. Alkuun lelua pidettiin kädellä hieman koiran yläpuolella, että se oikeasti pomppaa leluun kiinni, mutta kun se alkaa automaattisesti pompata, niin sitten lelun voi suoraan pudottaa koiralle. Tehtiin tätä treeneissä muutama toisto ja kaikilla näistä kontakti todella hyvä ja seuruu aktiivista eli tuntuisi toimivan hyvin! Seuraamisen käännöksiä varten saatiin neuvoksi tehdä kahdeksikkotreeniä eli seuraamista kahdeksikolla niin, että vuoroin tehdään kaarrosta oikeaan ja vuoroin vasempaan. Tässä näkyi vasemmassa kierroksessa se, että Jippi käyttää vielä aika heikosti takaosaa, eikä me sitä olla treenatukaan. Niinpä nyt kotiläksyksi myös takaosan käyttötreenejä. Muutoin seuraaminen kahdeksikolla oli tosi kivan oloista eli jo se alle tehty kontaktitreeni tuntui auttavan, sillä nyt tässäkin kontakti säilyi kivasti.

Tokana liikkeenä harjoiteltiin noutoa. Ollaan tosiaan tehty vasta erillisinä suorituksina pitoa ja sitten vauhtinoutoa ja näin tehtiin nytkin. Vauhtinoudossa ongelmana on se, että kapula on Jipin mielestä lelua kivempi eli aiemmin on aina tiputtanut kapulan ja tullut lelulle, mutta sitten lähtenytkin uudelleen kapulan luokse, koska sen arvo tuntuu olevan lelua suurempi. Nyt Jippi ei enää sitten päästänytkään kapulasta lainkaan, vaan vaikka kuinka lelun kanssa houkuttelin sitä, se kurvasi ohitseni kapula suussa ja jouduin sen siltä itse ottamaan ennen kuin se suostui leikkimään lelulla. Kokeiltiin painavampaa kapulaakin, mutta sama juttu - hyvin pystyi rallata valtavan kapulankin kanssa :) Tämä on tosi jännä, että kapula on Jipin mielestä noin kiva, koska ei ole kyse siitä, etteikö se tykkäisi leikkiä. Heti, kun kapulan otti siltä pois, se leikki taistellen lelusta ärinän kera, mutta jostain syystä kapulasta on tullut ihan huippuhauska. Niinpä nyt kokeillaan käyttää tässä ihan superpalkkaa eli laitan purkkiin kissanruokaa ja kapulalta vapautuksen yhteydessä houkuttelen Jipin luokseni ruokapurkille. Plussaa vauhtinoudossa oli se, että vauhtia siinä tosiaan piisaa. Jippi lähtee käskystä kapulalle kovassa laukassa, ottaa kapulan siististi suuhun (joskun jäi herkästi tassuilla huitomaan kapulaa ennen kuin otti sen suuhun, mutta tämä jäänyt pois!) ja tulee vauhdilla takaisin luokse. Nyt vain pitää kitkeä siitä ne omat rallaukset ja kaarratukset pois, niin hyvä siitä vielä tulee :)

Kapulan pitämistä harjoiteltiin sitten erikseen. Lähdettiin treenaamaan sitä niin, että seisoin istuvan Jipin edessä kapula toisessa kädessäni rinnan edessä. Lelu oli siis koko ajan koiran nähtävissä sen pään yläpuolella. Kapula annettiin koiralle ja pyrittiin lelua liikuttelemalla saada koiran fokus kohti lelua ja samalla keskittyminen paremmaksi ja kapulan pureskelu stopattua. Ensimmäiset pari toistoa Jippi pureskeli kapulaa pitkään, mutta toistojen myötä se alkoi keskittyä paremmin leluun ja jäytäminen väheni koko ajan. Kun Jippi aina sitten piti kapulaa nätisti, Riitta naksautti ja minä palkkasin lelulla. Näkyi siis treenin aikana selvää parannusta, joten testataan kuinka tämä lähtee toimimaan.

Kolmantena liikkeenä tehtiin seisahtumista. Kerroin ensin, että ollaan kokeiltu treenaamista kiertoon yhdistettynä eli niin, että kierrätän Jipin tolpan ympäri ja taakse lentävän lelun avulla olen sitten lähtenyt tekemään pysäytyksiä koiran tullessa luokse. Tässä Jippi alkoi kuitenkin ennakoimaan stoppeja herkästi ja koska uusien sääntöjen mukaisessa tokokokeessa on merkin kierto omana liikkeenään, en halua, että se alkaa yhdistämään pysähtymistä tähän liikkeeseen. Niinpä tehtiinkin stoppeja nyt niin, että kutsuin Jipin vapaamutoisesti luokseni samalla itse peruuttaen ja sitten vauhdissa annoin "seis"-käskyn ja heitin lelun koiran taakse. Pysäytykset oli täpäköitä ja tämä tuntuisi toimivan hyvin. Nyt vain sitten aletaan tehdä niin, että palkka ei tosiaan lennä heti käskystä, vaan vasta pysähtymisestä. Edetään tähän nyt nopeasti, koska Jippihän tosiaan seisahtumista on aiemminkin treenannut ja periaatteessa käsky ei ole täysin vieras sille. Treenattiin seisahtumista lentävän lelun avulla myös seuraamisen yhteydessä eli seurautin Jippiä pari askelta lelu oikeassa kädessäni ja vauhdissa sitten annoin "seis"-käskyn ja samalla heitin oikealla kädellä lelun etukauttani koiran taakse. Vähitellen sitten vaihdetaan palkkaus niin, että lelu lentääkin oikeasta kädestäni selän takaa koiran taakse, mutta ensin nyt näin, että koira selvästi näkee lelun.

Saatiin kyllä paljon ideoita ja nyt on hurja into päästä kokeilemaan näitä käytännössä :)

Käytiin illalla molempien koirien kanssa metsälenkki ja Hugosta kyllä näkyy pitkittynyt treenitauko.. Sillähän oli ensin työmatkani takia treenitaukoa ja sitten heti perään vielä se ontuminen eli taukoa on ollut nyt jo reilut kolme viikkoa. Oli nimittäin sen verran vauhdikasta menoa ja ehkä vähän kävi jopa ylikierroksilla, kun yritti saada Jippiä riehumaan. Pari kertaa sai oikein puuttua siihen, ettei Hugo ihan niin yli-innokkaana kävisi Jippiä haastamassa leikkimään, kun Jippiä meinasi alkaa hurjistuttamaan kaverin rajut leikkiinkutsut. Huomautukset meni perille ja sen jälkeen kaksikko leikkikin sitten sopivalla temmolla. Mutta tosiaan, nyt näyttää jalka onneksi olevan kunnossa eli ontumista ei ole enää ollut, joten päästään onneksi pian taas treenailemaan. Kyllä sen vaan huomaa, ettei Hugokin kaipaa aktiviteetteja! Tarkoitus olisi käydä tekemässä rally-tokoa tänään illalla sen kanssa ja mökillä juhannuksena sitten päästään jäljestämään :) Eiköhän siis saada Hugon ylienergisyyskin kuriin taas, kun päästään kiinni normaaliin arkeen!

Uusi lelu!

Tänään olikin koiruilla treenitön päivä, kun itselläni oli vuorossa agilityn kouluttamista. Se ei tietysti tarkoittanut sitä, etteikö olisi lenkillä silti käyty :) Hugo ei enää eilen ontunut, vaan oli korkeintaan aavistuksen epäpuhdas ja tänään ei ollut sitäkään enää havaittavissa, joten päätin testata Hugonkin kanssa jo vähän pidempää lenkkiä. Markus oli mukana eli tarvittaessa hän olisi voinut tehdä Hugon kanssa sitten pienemmän lenkin, muttei onneksi tarvinnut, sillä Hugo liikkui koko lenkin puhtaasti ja oli selvästi intoa täynnä :) Näyttäisi siis siltä, että ontumisesta selvittiin säikähdyksellä!

Tehtiin ihan hihnalenkkin, koska en sentään viitsinyt päästää Hugoa vielä riehumaan vapaana, mutta tehtiin ihan pikatreenailut siinä lenkin aikana molempien kanssa. Jipin anssa tehtiin ihan vain seuraamista tänään. Aiheena kunnollinen kontakti ja sen säilyminen. Avustin alkuun niin, että namit oli vasemmassa kädessä ja namikäsi oli koiran kuonon yläpuolella ohjaamassa päätä oikeaan asentoon. Tässä kuitenkin ongelmana oli se, että Jippi lähti herkästi pomppimaan vieterinä kohti namikättä. Toisekseen en mielelläni palaisi ihan tällaiseen näkyvään namiapuun, ellei ole ihan pakko. Niinpä kokeilin sitten niin, että häivytinkin sen namikäden selkäni taakse. Vasen käsi piteli siis nameja selän takana ja täältä oli helppo sitten nopeasti palkata, kun Jippi piti hyvää kontaktia. Naksutin oli myöskin käytössä merkkaamassa juuri sitä oikeaa kontaktia. Ja näin tuntui toimivan hienosti. Jipin pään asento oli juuri sellainen kuin toivonkin ja Jippi myös seurasi tällöin hyvässä asennossa. Pysähtyessä perusasennot olivat myös tiiviitä ja suoria tehdessä namikäsi selän takana. Tehdään siis nyt ehkä lyhyt tehokuuri tällä tavoin, jotta muistutellaan oikeasta kontaktista ja sitten yritetään olla jumittumatta tähän vaiheeseen liian pitkäksi aikaa :)

Hugon kanssa tehtiin myös seuraamista, mutta oikealla puolella. Rally-tokossa avoimen luokan liikkeet alkavat pian olla about hallussa (vielä pari on tosin treenin alla!), mutta harppaus avoimesta voittajaan tuntuu meille ihan valtaisan suurelta juuri siitä yksinkertaisesta syystä, että tokotaustaisena koirakkona me ei olla koskaan treenattu seuraamista oikealla puolella. Niinpä ollaan nyt saatu aloittaa treenit ihan alkeista eli tuttimalla. Ohjatuissa treeneissä viimeksi tämä oikean puolen seuraaminen oli tosi kaameaa eli seuraamisasento oli vino ja paikka seilasi. Nyt sitten tehtiin tosiaan ihan alkeistreeniä eli alkuun ihan tutitin palkan suunnalla ja palkkakäden asennolla vaikuttaen siihen, että Hugo seurasi suorassa ja istui perusasentoihin suorana. Lopputreenistä saatiin tehtyä jo pätkiä niin, että aina hetkeksi nostin palkkaavaa kättä irti kuonosta ja tällöinkin asento säilyi aika suorana, kun taas aiemmin tämä ei ole onnistunut. Ehkä siis jonkinlainen valon pilkahdus nähtävissä? Toivotaan niin!

Ostin muuten tänään kouluttamassa ollessani seurakaverilta kätevän kumisen lelun, jonka saa joko kapulamuotoon tai sitten pallomaiseksi. Testasin sitten koirujen kanssa kotona heti kyseistä kapistusta kapulamuodossa. Hugo yhdisti kapulanpidon heti tähän kumileluunkin, kun taas Jipin mielessä tuntui liikkuvan jotakuinkin: "Wiiiiiiiii, lelu! Riehutaan!" :D

Kuvassa näkyvät sukat etujaloissa kertovat siitä, että taaskin rappuset on vähän jännät ja joudutaan käyttämään jarrusukkia... Tässä siis juuri tultu lenkiltä.

Hyvät ja huonot uutiset

Työmatkalta on nyt kotiuduttu ja vaikka oli kiva olla Wienissä, niin kyllä se kotiinpaluukin taas tuntui mukavalta :) Hugo oli Markuksen kanssa vastassa lentokentällä ja tuntui olevan ilahtunut näkemisestäni - tosin tuliaisina olleilla nameilla saattoi myös olla osuutta asiaan ;) Jippi kotiutui hoitopaikastaan Laura-kasvattajalta perjantai-iltana ja se oli tavalliseen tapaansa innoissaan kaikkien meidän (minun, Markuksen ja Hugon) näkemistä. Normaalisti niin jäyhä Hugokin jopa heilautti pari kertaa häntäänsä Jipin nähdessään, mikä oli suuri ele Hugolta :D

Lauantaina 6.6. suunnattiin sitten heti aamusta Jipin kanssa kohti Someroa, missä oli vuorossa Wirneen porukalla paimennusta. Taas tehtiin kaksi kierrosta lampailla ja Jipin kanssa molemmilla kierroksilla alkuun keskityttiin siihen, että koira saatiin oikeasti ottamaan etäisyyttä lähettäessä sitä flänkille. Tämähän Jipin kanssa on ollut haastavaa eli se muuten ottaa usein etäisyyttä, mutta ihan ne ekat askeleet pysähdyksestä lähettäessä on melko lailla suoraan kohti ohjaajaa/lampaita. Tätä hinkattiin jonkin aikaa ja viimein saatiin muutama oikeasti hyvä lähtö, joissa Jippi lähti rehellisesti kaarelle.

Tehtiin myös kuljetuksia - ensimmäisellä kierroksella ihan vain suoria kuljetuksia ja tokalla kierroksella sitten sellaista kuljetusta, että koira pysäytettiin aina pienen matkan välein, josta pyydettiin jatkamaan kuljetusta. Tokalla kierroksella meinasi ongelmaksi muodostua se, että yksi lampaista (joka kerta se sama yksilö) jäi muista jälkeen ja Jippi meinasi kuljettaessa jopa ohittaa tämän lampaan :D Saatiin kuitenkin tilannetta korjattua käsiavuin eli yllätyksekseni Jippi muutti kuljetuksen aikana omaa paikkaansa lampaiden suhteen hirmu herkästi pienillä käsimerkeilläni. Jotenkin aina välillä paimentaessa yllättää se, että miten hienosti ne koirat osaakaan meitä ohjaajia lukea! Toisaalta tämä hirvittää, sillä voin vain kuvitella, kuinka monta todella ristiriitaista elettä minäkin Jipille annan, kun siellä ohjatessa ehkä tulee "heiluttua" enemmän kuin keskimääräisesti olisi tarve ;)

Oli kaikkiaan hyvä päivä paimentamassa! Selvästi näki molempien kierrosten loppupätkillä Jipin väsymisen ja tällöin saattoi esiintyä jonkinlaisia sijaistoimintoja (kuten lampaankakan syömistä :D), mutta nämä oli ihan sellaisia ohimennen tapahtuvia juttuja, eikä missään vaiheessa Jipin keskittyminen herpaantunut kunnolla tekemisestä. Jälkikäteen oikein mietin, että tämä taisi olla ensimmäinen paimennuskerta, jolloin molemmat kierrokset oli aika tasaisia ja molemmilla kierroksilla Jippi teki hyvällä innolla töitä! Sitten kun vielä itsekin oppisi samaa tahtia kuin se koira....

Lauantai-iltapäivällä kävimme koko porukalla vanhemmillani grillailemassa ja kyllä oli koiruilla hauskaa, kun kulkivat ristiinrastiin keittiön ja grillin väliä. Ai miten niin vanhempani ovat ehkäpä joskus jotain herkkuja noille antaneet...?? Syömisten jälkeen lähdin sitten äitini ja koirien kanssa vielä lenkille yhteen suosikkilenkkipaikkaani: lammelle :)

Lenkki sujui kaikin puolin hyvin ja oli kyllä tosi rentouttavaa päästä ekaa kertaa taas melkein kahteen viikkoon metsälenkille! Harmiksi sitten lenkin jälkeen tuli huomattua, että Hugo ontuu etusta. Mikään kohta ei arista painellessa, eikä jalka itsessään tunnu lämpimältä. Koko ajan ontuminen on vähentynyt, joten nyt kokeillaan, josko menisi ihan levolla ohi. Eli olen nyt käynyt Hugon kanssa vain 10 min lenkkejä ja yrittänyt sitten aktivoida sitä kotona erilaisin nenänkäyttötehtävin sekä esimerkiksi kapulanpitotreenein. Koska lepo jo näin nopeasti on tuntunut vähentävän ontumista, niin uskon ja toivon, että kyseessä on vain joku pieni venähdys. Seuraillaan tilannetta - tänään ontumisen sijaan oli oikeastaan enää pientä epäpuhtautta liikkeessä, joten toivon, että menee ihan levolla ohi!

Sunnuntaina 7.6. oli sitten jännä päivä (tai ei se oikeasti kyllä kauheasti jännittänyt :D ), kun oli Jipin ensimmäiset epikset. Mentiin siis Lohjalle agikisailemaan supermölliluokkaan. Supermölleissä oli radalla vain 8 estettä ja rimakorkeus 30 cm makseille, joten hyvin uskallettiin mennä kisailemaan. Rata näytti ensin hyvin suoraviivaiselta ja helpolta, mutta minejä ja medejä katsoessa tulikin ilmi, että pari kohtaa tuotti paljonkin virheitä. Moni koira otti kiellon 5. hypyltä, koska putki ei ihan suoraan syöttänyt ko. hypylle, vaan se piti huolella ohjata. Toisekseen kieltoja tuli myös 6.putkelle, koska siihen lähestyminen ei myöskään ollut edelliseltä hypyltä suora, vaan koira piti osata hakea putki vinosta kulmasta. Tässä meillä eduksi oli se, että Jippi irtoaa putkiin hyvin ja ollaan treenailtu myös erilaisia kulmia. Niinpä Jippi tekikin kaksi nollarataa, joista toisella se voitti maksiluokan :)

Eilen tuli vähän myös tokoiltua Jipin kanssa ja lähinnä tehtiin seuraamista. Seuraaminen oli jo jossain vaiheessa aika kivaa, mutta nyt se kovasti askarruttaa. Jippi tosiaan helposti painaa päällä vasten jalkaa, vaikkei muuten kroppa osukaan tai painakaan jalkaa. Ja nyt olen päätynyt siihen, että se johtuu siitä, että Jipin kontakti on ikään kuin liian matala. Se ei siis oikeasti rehellisesti käännä päätä kohti kasvojani, vaan se kääntää päätä vain oikealle, jolloin pää kääntyy jalkani eteen. Tämä myös helposti pidemmällä matkalla johtaa siihen, että koira poikittaa eli minusta tuntuu, että tähän nyt korjauskeinona olisi se, että keskityn kontaktiin pitämiseen ja siihen, että kontakti on nimenomaan kohti kasvojani/silmiäni. Muilta osinhan seuraamisessa on palikat jo hyvällä mallilla eli se seuraa kyllä suorassa, jos vain kontakti on ylöspäin ja seuraamispaikka on hyvä. Nyt siis täytyy ottaa askel takapakkia ja treenata ihan vain sitä kontaktia ihan lyhyillä seuraamispätkillä ja naksuttimen kera. Onneksi meillä on tulossa viikon päästä myös Riitta Jantunen-Korrin tokoyksäri, joten siellä varmasti tämä asia on yksi, jota käydään läpi!

Tänään Jipillä oli sitten tuplatreenit, koska sijaisti myös Hugoa rally-tokotreeneissä Hugon lepotauon vuoksi. Koska Jipin kanssa ei ole rally-tokoa treenattu, eikä ainakaan toistaiseksi ole aiottu aloittaakaan, niin treenattiin sellaisia liikkeitä, joista on hyötyä myös tokossa. Ohjatusti treenattiin merkkiä. Rallyssahan merkillä lähetetään ja koiran tulee sinne pysähtyä, mutta koska Jipin kanssa on tokossa treenattu vasta merkin kiertoa, niin tehtiin sitä. Jippi on aiemmin treenannut ainoastaan pylväiden ja puiden kiertämistä, joten olin vähän skeptinen, että miten se yhdistäisi homman nyt, kun tehtiinkin matalalla merkkikartiolla. Muttei se hämmentynyt siitä lainkaan, vaan kiersi hienosti kartionkin. Ekalla toistolla tarjosi pysähtymistä kierron jälkeen eli jostain takaraivosta se yhä onkii sen muistikuvan, että ollaan treenattu luoksarin pysäytyksiä kierrättämällä tolppaa... Tehtiin sitten muutamia toistoja niin, että heti merkin ohituksen jälkeen, sanoin luoksarikäskyn. Näin toimi hienosti ja Jippi tuli hyvin eteen istumaan, kun käytin palkka-apua niin, että kädessäni olevalla narulelulla "vedin" Jipin oikeaan asentoon. Tokikaan varsinaisessa liikkeessä ei voi tätä luoksarikäskyä erikseen sanoa, joten sitä ei ole tarkoitus jäädä tällaisena versiona hinkkaamaan, vaan tarkoitus oli vain päästä eroon siitä pysäytyksen tarjoamisesta. Kun Jippi pääsee siitä mielikuvasta eroon, uskon kyllä, että palkka-avulla sen saa eteen istumaan ilman ylimääräistä luoksarikäskyäkin. Tehtiin lisäksi myös pari toistoa läpijuoksuina. Pisimmillään etäisyys merkillä taisi olla 5-6 metriä, mutta tältä etäisyydeltä Jippi lähti kiertoon varmasti ja ilman minkäänlaisia vartaloapuja. Tämä oli positiivista, sillä alkuun tämä vartaloavuista eroon pääseminen tuntui haastavalta, kun olin lähtökohtaisesti opettanut kiertoa agilitytyyliin ihan siksi, ettei silloin ollut vielä tiedossa, että merkin kierrosta on tulossa oikea koeliike!

Omatoimisesti tehtiin treeneissä myös peruuttamista, jonka opettamista käytiin ensin teoriassa kattavasti läpi. Peruuttamista lähdettiin opettamaan luopumisen kautta. Itse siis istuin maassa ja käsissäni oli nameja. Jipin piti osata luopua nameista ja heti, kun se vähänkään suuntasi liikettä taakse, naksautettiin ja palkattiin heittämällä nami etujalkojen välistä. Alkuun riitti siis, että koira edes niiasi taakse ja vähitellen vaadittiin sitten jalan siirtämistä. Ensimmäiset toistot olivat haastavia, sillä Jippi kovin mielellään tarjosi istumista ja maahanmenoa. Lopulta se puoliksi vahingossa vähän siirsi seistessään painoa taakse ja sain palkattua. Tokan samanmoisen onnistumisen jälkeen Jipillä alkoi selvästi jo vähän raksuttaa, sillä sen jälkeen se etenikin hienosti. Päästiin siihen vaiheeseen, että Jippi peruutti ilman käskyä tai vartalo- tai käsiapuja edessäni muuutaman askeleen ennen naksautusta ja palkan lentämistä. Enpä ollut ajatellutkaan, että opettaisin peruutuksen näin, mutta ehdottomasti Jipille sopivampi tapa kuin käsiavulla peruuttaminen. Hugo osaa peruuttaa edelläni minun liikkuessa sen mukana, mutta pitäisi ehkä sillekin alkaa opettaa tätä itsenäistä peruuttamista enemmän tarjoamisen kautta.

Rally-tokotreeneistä sitten jatkettiinkin vielä Kivikon kentälle, jossa oli vuorossa sitten Jipin agitreenit. Tehtiin kivaa 15 esteen rataa, jossa oli mukavan eteneviä vauhdikkaita pätkiä, mutta myös mm. ennakoivaa valssia ja tiukkoja käännöksiä. Oli iloista havaita, että ennakoiva valssi sai Jipin kääntymään oikeasti tosi tiukasti. Toisaalta sitten taas vauhtia ja vähän väärillekin esteille irtoamisia mahtui mukaan, mutta tämä on mielestäni edelleenkin positiivinen ongelma :) Ja näissäkin kyllä nämä väärälle esteelle lähtemiset oli estettävissä oikein ajoitetulla ohjauksella eli oli oikein opettavaista itselle! Tänään muuten ensimmäistä kertaa Jippi suoritti pussia niin, että se vain sujahti täysillä siitä läpi. Yleensä on vähän pussin läpi tunkeutuminen hidastanut etenemistä, mutta se tuli vauhdilla eli alkaa olla sevästi ko. esteen kanssa sinut :)

Sivupisteellä tehtiin keppejä ja me siis treenattiin 2x2-kepeillä. Ekat toistot sujuivat hyvin, kun tehtiin yhdellä keppiparilla suoria lähestymisiä. Näiden jälkeen halusin lisätä toisen keppiparin ja tällöinkin suorat lähestymiset onnistuivat, mutta jo pienikin avo- tai umpikulma sai Jipin juoksemaan ekasta portista kokonaan ohi, eikä millään meinannut homma onnistui. Lopuksi tehtiin siis selvä helpotus taas tehtävään, jotta saatiin yksi onnistuminen ja lopetettiin siihen. Siinä vaiheessa tuli keskusteltua apupalkanneen kouluttajan kanssa, että ehkäpä tuli taas vaikeutettua tehtävää kerta heitolla liian paljon. Olisi pitänyt minun tajuta huomioida, että a) ei oltu tehty keppejä piiiiiitkiin aikoihin, b) ei olla koskaan tehty keppejä apupalkkaajan avulla, c) ollaan treenattu melkeinpä vain omalla kotipihalla (kerran myös kentällä, mutta silloin kentällä ja sen ympäristössä ei ollut yhtään ketään), d) kentällä oli koirakoita (joihin Jippi ei kauheasti kylläkään näyttänyt kiinnittävän huomioita) ja tehtävänsuorituspaikan edustalla oli pallopelailijoita ja e) Jippi oli treenannut jo tätä ennen sekä tokoa että agin rataa eli oli jo aikamoisen väsy. Nyt, kun näitä tähän listaa, niin tulee melkeinpä paha mieli. Olisi pitänyt ilman muuta tajuta, että jo uusi treenitilanne oli riittävä haaste ja varsinaisen tehtävän olisi ehkä pitänyt pysyä nyt helpohkona. Noh, onneksi koira ei mene tällaisesta rikki (lohduttavaa!!), joten täytyy muistaa, että seuraavan kerran kuin treenataan uudessa paikassa ja isomman häiriön kera, niin varsinaista keppitreeniä ei muilta osin vaikeuteta, ja sitten taas tutulla kotipihalla voidaan tehdä sitä vaikeutettua treeniä.

Nyt istun koneella ja vieressä lepäilee tyytyväisen oloinen Jippi. Aika paljon tekemistä sillä on tänään ollut, joten on se leponsa ansainnutkin :) Huomenna on sitten vuorossa lepopäivä, mikä tarkoittaa "vain" lenkkeilyä. Hugolla sen sijaan olisi energiaa, eikä se oikein tunnu ymmärtävän, miksei se pääse touhuamaan - lyhyillä lenkeilläkin yrittää kovasti aloittaa leikkiä, jotta pääsisi vihdoin tekemään jotain kivaa. Mutta vielä sen pitäisi hetki malttaa ennen kuin uskallan sen kanssa normaaleja lenkkejä/leikkejä tehdä. Huominen varmaan vielä tulee otettua kevyemmin sen kanssa ja jos huomenna epäpuhtauskin on tiessään, niin kenties sitten keskiviikkona voisi jo vähän enemmän liikuttaa.

Selkälausunnot

Nyt tuli sitten vielä Jipin selkälausunnot eli välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali) ja nikamien epämuotoisuus: VA0 (normaali). Tulokset näkyvät nyt siis täällä.

Ihan huippua!