Jotain on taas opittu :)

Tiistaina oltiin seuran Lupaavien koirakoiden treeneissä ja torstaina normitreeniryhmän treeneissä ja molempien jälkeen oli kyllä allekirjoittaneella hymy herkässä. Jotenkin nyt yhtäkkiä alkaa tuntua, että palaset loksahtelee paikoilleen. Minä olen sisäistänyt asioita (tosin paljon on vielä sisäistämättä), mutta etenkin Hugo on selvästi sisäistänyt asioita. Ollaan treenailtu kouluttajalta saamien ohjeiden mukaan estehakuisuutta, irtoamista ja ohjauksena etenkin takaakiertoja. Muutamassa viikossa tuntuu, että Hugo on yhtäkkiä ymmärtänyt, että esteille voi tosiaan hakea, vaikkei ohjaaja ihan esteen juureen saatakaan. Ja voi, että miten meno on nyt erilaista!

Aiemmin minulla oli iso lista ohjauksia, joita teki mieli vältellä. Treeneissä tietysti ne piti uskaltaa rohkeasti kohdata, mutta kisoissa olisin vältellyt niitä viimeiseen saakka, jos vain mahdollista. Esimerkiksi takaakierrot oli yhtäkkiä muuttuneet hirveän hankaliksi. Myös takaaleikkaus tuntui vaikealta, koska kun minun liikkeeni hidastui, lähes poikkeuksetta Hugon meno tökkäsi. Ennakoivat ohjaukset oli mahdottomia, koska jos minun liike lähti esteeltä pois päin, Hugo stoppasi melkeinpä satavarmasti. Minusta pois päin hyppääminen oli tosi haastavaa. Koko ajan minulla oli päälimmäisenä ajatuksena, että minun on rytmitettävä oma liikkeeni ihan nappiin, jotta homma sujuu. Ja harvoinhan sitä ihan täydellisesti tuli rytmitettyä...

Nyt parin viime kerran aikana olen havahtunut fiilikseen, että Hugo hakee esteille huolimatta minun liikkeestäni. Olen jopa voinut tehdä törkeitä mokia rytmityksissä ja ohjauksissa ja silti se on pelastanut tilanteen suorittamalla esteen oikein. Minusta pois päin hyppääminen ei ole nyt enää ollutkaan ongelma, ja voin lähettää Hugon edellä olevalle hypylle ja lähteä jo suuntaamaan kohti seuraavaa. Ne kauhean kauheat takaakierrot ei yhtäkkiä olekaan niin kauheita, ja uskallan lähettää Hugon takaakiertoon jo vähän kauempaa - ennen kuin saatoin ihan siivekkeen juureen, mikä usein jopa johti kieltoon. Siis aivan huikeaa kehitystä :)

Yhtään en epäile sitä, etteikö niitä mokiakin tulisi edelleen tehtyä tiiviiseen tahtiin ja niin niitä tehtiin näissä tämän viikon treeneissäkin, mutta silti on ihan erilainen fiilis. Ennen tosi moni ohjaus toi itselle sellaisen tunteen, että tämä on ihan mahdotonta. Edelleenkin kaikessa pitää kehittyä ja reilusti, mutta silti tuntuu nyt siltä, että ohjaukset eivät ole mahdottomia, kunhan itse keskityn omaan tekemiseeni riittävästi. Luotto koiraan on siis kasvanut hurjasti ja nyt pitäisi sitten saada oma ohjaus sille tasolle, että koiran luotto minuun myös säilyisi :D Onneksi Hugon into agilitya kohtaan tuntuu olevan niin rajaton, ettei ihan muutamat minun sähläilyt vielä saa sitä luovuttamaan :)

Voi, että Hugo on ihana! Ja voi, että agility on kivaa! (Tällä kertaa näillä fiiliksin, katsotaan fiiliksiä uusiksi sunnuntain kisojen tai seuraavien epäonnistuneiden treenien jälkeen ;) )

Agiratojen korkkaus

Tuli jo facebookiin kirjoiteltua pitkät pätkät kisaselostusta, joten laiskana nyt kopion tekstin suoraan sieltä tänne:

"Tuli korkattua agilityradat ja vaikkei tuloksilla juhlittu, niin mukaan mahtui myös monia onnistumisia! Eka rata hiukka vaikea (mistä kertoo mm. se että nollia ei tullut yhtään ja tuloksiakin ylipäänsä vähän) ja tehtiin kielloilla HYL- täysin mun mokia oli kyllä kaikki. Kontaktit kuitenkin aika jees!

Toka rata taas kontaktien osalta katastrofaalinen... A-esteellä Hugo jäi harjalle odottelemaan ja sekuntit sen kun kulu. Keinulle lähetin puomin käskyllä ja niinhän Hugo lähti siinä fiiliksessä että puomille mennään. Sain huudettua perään "odota" ja sillä estettiin lentokeinu. Kuitenkin keinuhäsläys johti siihen, että puomi oli sitten tosi jännä. Tämäkin rata kuitenkin sen verran vaikea, että meidän tuloksella 17,7 (5 rv kiellosta ja loput yliaikaa kontaktisähläilyn takia) irtosi 3.sija

Vikalla radalla mua jännitti tosissaan, että miten kontaktien kanssa käy, kun edelliseltä radalta jäi niistä huono maku. Kuitenkin kontaktit meni hienosti, eikä jännännyt puomia, eikä keinua. Taas kaksi kieltoa epäonnistuneista ohjauksista, mutta jäi hyvä fiilis!

Vaikka paljon tuli multa sähläilyjä, niin jäi monesta asiasta kuitenkin hyvä fiilis! Kahdella radalla kontaktit ihan jees (vikalla oikeinkin hyvät!), millään radalla ei tullut rimoja alas (vaikka kahdella radalla rimat oli 60 cm) ja kepit sujui hienosti Eli nyt vaan mulle keskittymistä matkaan, niin ei tarvi kieltoja mun takia napsia!"

Tosiaan jotenkin harmillisen sähläykseksi meni kisat omalta osaltani, mutta toisaalta johtunee siitä, että radat oli ykkösten radoiksi kohtalaisen haastavia. Katselin tuon fb-päivityksen jälkeen tuloslistoja ja kaikilta meidän starttaamilta agiradoilta vain yhdeltä tuli nollatulos ja siltäkin vain yksi. Ja startteja oli makseissa kuitenkin yli 20 eli kyllä niitä pitäisi enemmän tulla :/ 

Hirvittävän hyvä mieli jäi siitä, että rimat pysyivät! Se on ollut meidän yksi haaste nimenomaan kisasuorituksissa ja edellisten kisojen jälkeen ollaan tehty paljon töitä korkeudenarvionnin ja hyppytekniikan kanssa. Näyttäisi tuottaneen tulosta, sillä nyt ei pudotellut rimoja minun tekemisistäni huolimatta, vaikka rimat oli tosiaan kahdella radalla 60 cm korkeudessa. 

Videoilta katsottuna kielloille näkyi lähes poikkeuksetta jokin syy ohjaksessa. Eli minun piikkiin ne kyllä menivät. Kuitenkin tulin pohtineeksi myös sitä, että pitäisi alkaa treenata Hugon kanssa ns. ohjaushäiriökestoakin eli sitä, että se ei aina reagoi kieltämällä tai pudottamalla riman, mikäli teen virheen. Tehtiin omatoimitreeneissä kisojen jälkeen yhtä kisaradan pätkää, jossa Hugo oli kieltänyt. Siinä Hugon täytyi irrota hypylle eteen, vaikka minun liike pysähtyi ja lähdin jo sivulle kohti seuraavaa estettä. Treeneissä tämä ei sitten tuottanutkaan ongelmia, vaan saatoin lähettää Hugon hypylle useammankin metrin päästä ja se irtosi sinne hyvin. Tehtiin myös muutama toisto A:lla panostaen sen nopeaan suoritukseen.

Eilen oltiin Lupaavien valmennustreeneissä ja oli kyllä tosi kivat treenit ja jäi huippufiilis treenien jälkeen. Hugo teki meidän tasoon nähden hienoja kontakteja (puomi ja A) ja kontaktit oli kohtalaisen nopeitakin! Tietystikin nopeutta voisi tulla vielä lisääkin, mutta uskon (ja toivon), että sitä tuleekin, kunhan hommaan tulee toistojen myötä varmuutta. Oli myös tosi kiva huomata, että valmentajalta (Lotta Vuorela) saamat vapaatreenivinkit ovat ehdottomasti tuottaneet tulosta. Ollaan treenailtu mm. estehakuisuutta nyt aika paljon erilaisin treenein ja selvästi Hugo nyt lähtikin reippaammin minusta pois päin hypyille. Eikä myöskään reagoinut niin voimakkaasti siihen, että minun vauhti hidastui, vaan jatkoi eteen irtoamista liikkeestäni huolimatta. Kehitystä on siis omin silmin katsottuna tullut tässä valkkutreenien aikana jo selvästi! 

Videoita ei nyt ole kisasuorituksista nähtävillä. Olen sen verran tosikko ilmeisesti, etten kehtaa edes laittaa kahden ekan radan videoita näytille... Kolmannen radan olisin voinut laittaa hyvinkin näytille, koska vaikka siinäkin tuli virheitä, niin se ei ollut kuitenkaan ns. sähläystä. Harmi kyllä juurikin ko. radan kohdalla kuvaus petti eli radasta ei ole saatavilla videota. Laitoin ilmoittautumiset menemään ahteen agistarttiin 1.12. eli yritän sieltä sitten saada julkaisukelpoista kuvamateriaalia :) Ja tosiaan täsmennyksenä, että radan ei tarvitse olla virheetön (edes lähellekään), jotta kehtaan sen tänne laittaa näytille, mutta viime viikonlopun kahta ensimmäistä rataa katsellessa kyllä täytyi todeta, ettei niitä ehkä ilolla katsele :D Mutta hyvää kisakokemusta niiltäkin radoilta tuli ja toivotaan, että seuraavalla kerralla radat olisivat asteen verran helpompia! Onneksi vikalta kisaradalta tuli monia onnistumisia (mm. kontaktit), joten voi taas jännittää aavistuksen vähemmän seuraavissa kisoissa :)

Kenraalitreenit

Ollaan ilmoittauduttu Hugon kanssa ensi lauantaille kisoihin kolmen startin verran. Hyppyradoiltahan meillä on jo se ainoa mahdollinen LUVA saatuna eli nyt startataan siis vain agilityradoilla. Kontaktiestesuoritusten vaihtelevuuden takia agilityradoille starttaaminen on venynyt, mutta nyt aion repäistä ja korkata agilityradatkin!

Tänään oli viimeiset agilitytreenit ennen viikonlopun kisoja. Olin jo etuktäeen katsonut, että treeni on juuri sopivan oloinen ennen kisoja tehtäväksi. Rata oli kivasti etenevä, paljon suoria pätkiä ja vauhtia sai nostettua. Lisäksi radalla oli mukana sekä A-este että puomi, mikä tietysti meille tässä tapauksessa sopi vallan mainiosti! Hugo on aika ajoin puomille mennessä epäröinyt ja saattanut ekalla yrityksellä jopa kieltää. Nyt ei mitään epäröintejä ollut, vaan Hugo meni puomille reippaasti. Kontaktiasennon löytämisessä ei millään kerralla kestänyt mahdottoman kauaa eli sekään vaihe ei ollut epäröivä. Kerran tosin vapautti itse itsensä ennen aikojaan puomilta, kun itse menin jo seuraavaan ohjaukseen valmiiksi. Tästä Hugo sai toteamuksen "OHO" ja laitoin sen suorittamaan puomin uudelleen. Hugo malttaa hyvin pysyä kontaktilla, mikäli oma liike on hillitty - valtavaa häiriötä se ei selvästi vielä kestä eli tämä pitää muistaa kisoissakin! Ja sitten seuraava haaste on tietysti lisätä häiriösietoa.

Joka tapauksessa kaikkiaan treeneistä jäi hyvä mieli eli ei tarvitse jännittää kauheasti lauantaita. Kisasuorituksethan voivat siitäkin huolimatta mennä melkeinpä miten vain, mutta ainakin on kivempi lähteä kisaamaan, kun on onnistumisia pohjalla, eikä niin, että vikat treenit olisivat olleet täysi fiasko :)

Lauantain jälkeen siis tiedossa kisakertomus ;)

Mitäs meille ja Tiesitkös tämän? vol 3

Hups - muutama viikko ehti vierähtää ilman, että ehdin päivittämään tapahtumia blogiin. Tosin eipä mitään kovin erityisen erikoista ole tapahtunutkaan...

Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!

Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!

Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!

Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.

Nyt liidellään takuttomina!

Tiistain valkkuryhmätreenit peruin viime viikon keskiviikkona sen jälkeen, kun Hugo tosiaan oli treeneissä käyttäytynyt hassusti ja kieltäytynyt jopa hyppäämästä. Jo keskiviikkona selkää kokeillessani se tuntui paljon paremmalta. Löytyi yhä trigger point eli kohta, josta painaessa Hugo jännitti selkälihakset. Kuitenkaan mitään kosketusarkuutta tms. ei esiintynyt. Torstaina oli sitten fyssarikäynti ja siellä todettiin, että ristiselkä on jumissa, muttei niin pahasti, että välttämättä selittäisi hyppäämättömyyden. Saatiin ohjeeksi viikon tauko treeneistä ja sen jälkeen paluu normaaliin arkeen asteittain riippuen siitä, missä kunnossa selkä vaikuttaisi olevan. Saatiin myös jumppaohjeita, jotta saataisiin selkää ja takaosaa vahvistettua. Tämä tuntuu olevan ikuisuusprojekti ja olikin jo selkä aavistuksen paremmassa kuosissa välillä - nyt täytyy kyllä myöntää, että pieni takapakki taitaa mennä allekirjoittaneen jumppalaiskuuden piikkiin... Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja jumppailuja tehdään nyt joka toinen päivä, jotta saadaan lihaskunto hyvälle mallille!

Fyssarikäynnin jälkeen olo oli hämmentynyt. Niin kovasti toivoin, että sieltä löytyisi joku helposti hoidettavissa oleva selitys hyppäämättömyydelle. Tietysti tiesin, että pahimmillaan voi kertoa isoistakin ongelmista eli sen puolesta tietysti helpottavaa tietää, ettei selässä (tai muuallakaan kropassa) ollut mitään valtaisan isoa jumia. Kuitenkin jäi siis epätietoisuus siitä, mikä oudon käyttäytymisen treeneissä sitten aiheutti. Aloin epäillä jo Hugon näköä, sillä Hugo oli ulkona pimeällä säpsähdellyt herkästi lähiaikoina. Agilitytreenit ovat hallissa, jossa valaistus ei ole valtavan tehokas ja maahan tulee runsaasti varjoja. Niinpä yhdistin nämä kaksi asiaa mielessäni ja päädyin siihen, että josko Hugo onkin sokeutumassa? Silmäthän on kyllä peilattu reilu 1,5 vuotta sitten ja todettu terveiksi, mutta siitäkin huolimatta epäilys heräsi. Niinpä sitten kotona pimeässä tein jos jonkinmoista testiä hämäränäön selvittämiseksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että on tuolla koiralla mahdottoman hyvä näkö! Yksi testeistä sisälsi pienenpienen talouspaperipalasen pudottamisen Hugon edessä niin pimeässä, etten itse sitä paperia juurikaan nähnyt. Hugon katse kuitenkin seurasi paperia tiiviisti kerta toisensa jälkeen eli vedin sokeutumisen yli mahdollisten selitysten listalta.

Taisi olla sunnunta, kun sitten vein kurakelien takia Hugon pesulle. Siinä pesun ja kuivauksen yhteydessä sitten havaitsin, että Hugolla on takku jalkovälissä. Takku ei ollut valtaisan suuri, mutta kuitenkin sellainen, että siihen oli sotkeentunut nivusalueen karvoja useammasta paikasta. Ja takku oli niin kireällä, että tuntui melkeinpä ihan jo seisoma-asennossa kiristävän. Hankkiuduttiin takusta eroon ja omaan silmiin näytti siltä, että takajalkojen raviaskellus piteni - olin huomannut Hugon liikkuvan tahmeasti (vaikkakin puhtaasti) takaa, mutta oletin sen johtuvan selkäjumista. Kertaheitolla tahmeudesta näytettiin pääsevän eroon, joten vakavasti nyt mietin, että johtuiko hyppäämättömyyskin kenties tästä pienestä ilkimyksestä, takusta?? Tuleepahan ainakin jatkossa tarkistettua säännöllisemmin nuo piiloon jäävät karvat takkujen varalta...!

Tänään treeneissä hyppäämisen kanssa ei ollut empimistä, eikä kieltäytymistä. Tuli kylläkin huomattua, että itse ohjaan aivan eri tavoin koiran ollessa vasemmalla puolella kuin oikealla puolella - niinkin eri tavoin, että toiseen suuntaan saatiin yksi kohta radasta onnistumaan helposti ja toiseen suuntaan ei sitten niin millään! Mutta pääasia tämän päivän treeneissä oli se, että näin Hugon taas treenaavan mielellään ja hyppäävän empimättä :) Ensi treeneissä voidaan taas asettaa rima vaatimusten suhteen vähän korkeammalle, tällä kertaa meni omalta osaltani vähän hutiloimiseksi. Saatiin kylläkin parit hyvät vinkit taas siihen, mitä kannattaisi vapaatreenailla! Eli sivuttaista irtoamista etenkin niin, että koira on minun vasemmalla puolellani (oikeaan kierrokseen ongelmaa ei vaikuttanut olevan!) ja toisena sitten takaakiertoja muurille. Hugo kyllä lähti kiltisti takaakiertoon, mutta muurinpalikat lenteli. Suoraan hypätessä mitään ongelmia ei ollut, mutta ilmeisesti takaakierto muurille on vielä liian outo ja vaikea hahmottaa - toisaalta ei tätä ollakaan tehty kuin kerran aiemmin.

Nyt kovasti pidellään peukkuja, että ensi tiistaina treeneissä Hugo on myös hyppäämisen suhteen normaali! Muuten on pakko alkaa epäillä, että outo käyttäytyminen johtui takun sijaan kuitenkin jostain ko. paikkaan liittyvästä tekijästä.

Tässä lopuksi muutama kuva Hugosta viime vuonna tokokokeissa. Löysin kuvat vasta muutama päivä sitten ja oli kyllä kiva saada omiin arkistoihin vihdoin myös tokokuvia meistä :)

Hugo paikkamakuussa (kuvassa näyttää oikein keskittyneeltä, vaikka tosiasiassa juoksi luokseni kesken kaksiminuuttisen):

Ilman hihnaa seuraaminen:

Perusasento:

Liikkeestä maahanmeno, jossa Hugo lipoo kieltä (ilmeisesti on sitä mieltä, että viimeistäänkin tässä vaiheessa koetta on pakko jo herua jotain palkkanameja!):

Liikkeestä seisomaan jääminen: 

Kyseisestähän kokeesta saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen ALO1-tulos pistein 160 (hitsin paikkamakuu...!). Itseä kyllä harmittaa ihan vietävästi, että se paikkamakuu tuntuu niin mahdottomalle... Jos se saataisiin varmaksi, olisi ihan realistiset mahdollisuudet niihin pariin ALO1-tulokseen, jotka tarvittaisiin TK1-koulariin. Mutta se paikkamakuu tuntuu niin kamalan vaikealta... Yksin treenatessa Hugo pysyy ihan jokaikinen kerta, mutta sitten se häiriö ja koejännitys on liikaa. Nyt ei pitkään aikaan olla saatu edes sitä häiriötreeniä eli jopa tuttujen koirien kanssa on jo levotonta se paikallaolo... Mutten oikein tiedä, miten näitä treenailisin. Tokokurssille voisi tietysti ilmoittautua, mutta toisaalta kurssilla usein kuitenkin keskitytään kaikkeen muuhun kuin siihen paikkamakuuseen, vaikka joka kerralla luultavasti olisikin paikkamakuutreeni.. Monesti ne kuitenkin tehdään lyhyempikestoisena tai lyhyemmällä etäisyydellä, kun me taas nyt kaivattaisiin kokeenomaista paikkistreeniä. Tuttu koiraporukka kyllä tokoilee melko säännöllisesti, mutta menee päällekäin meidän agilitytreenien kanssa, niin ei päästä sinnekään paikkista treenaamaan. Pitänee yrittää löytää treeniseuraa meidän treenivapaille päiville tai sitten tosiaan ilmoittautua johonkin kurssille, mikäli tokon kanssa nyt aikoo jotenkin edistyä. Tosin onhan se jo nytkin ollut ihan valtavan hyödyllistä, kun ihan sellainen perustottelevaisuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut hirmuisesti :)

No voi höh!

Valtavasti odotin tämän päivän lupaavien ryhmän treenejä, mutta into romahti kyllä nopeasti vuoromme tultua. Hugo oli kaukana omasta itsestään. Oli hidas, kankea, empi hypyillä ja lopulta jopa kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Ei siis lainkaan normaali Hugo.

Tarkistin jäähdyttelylenkillä, että ravaa normaalisti ja näytti ihan puhtaalta liike, joskin vähän jäykältä. Kotona sitten kopeloin koiraa läpi ja huomasin nopeasti, että lannealue on tosi jumissa ja oli ihan kosketusarka. Eli syys oudolle käyttäytymiselle treeneissä löytyi... Ja nyt vasta tajusin yhdistää, että normaalia suurempi haluttomuus portaissa kulkemiseen mahtaa olla samasta syystä johtuvaa.

Nyt siis hämmästyttää vain se, että mitä on tapahtunut? Viikko sitten keskiviikkona kävimme osteopaatilla ja selän todettiin olevan hyvässä kunnossa. Ainoastaan SI-nivelessä oli jumia, mutta sekin aukesi kuulemma hyvin ja selässä ei tosiaan mitään häikkää ollut silloinkaan. Eli jotain on täytynyt tapahtua viime keskiviikon jälkeen, mutten saa päähäni, että mikä se jokin voisi olla! Mitään erikoista ei olla tehty, enkä ole huomannut mitään outoa. Ainoastaan se portaissa yhtäkkiä lisääntynyt empiminen ja jopa pienet itkeskelyt ennen portaisiin lähtöä on ollut selvästi tähän selkäongelmaan liittyviä. Ja jos nyt alan oikein muistelemaan, niin taisipa olla viimeksi näitä vastaavia porrasongelmia viimeksi silloin viime vuonna, kun oli lanneselän ongelmia huonon (kovan ja liukkaan) agilitypohjan takia. 

Mutta kyllä harmittaa ja isosti! Juuri ollaan päästy tilanteeseen, ettei jumeja ole ilmaantunut ja fyssarissa ollaan useaan kertaan käyty vain kontrollissa toteamassa, että lihasten osalta kaikki on ok. Ja tietysti sitten tulee taas takapakkia...

Ensi viikon torstailla on varattuna fyssariaika - sitä ennen jää sitten harrastamiset väliin.

Osteopaatilla

Tiistaina olikin viimeiset kesäkauden treenit. Tehtiin mukavaa etenevää rataa, ja saatiin Hugon kanssa paljon onnistumisia. Ensimmäistä kertaa saatiin myös takaaleikkaus kepeillä sujumaan! Ensi viikolla alkavat talvikauden treenit eli tiistaina Lotta Vuorelan kouluttamana Lupaavien-valmennusryhmässä ja torstaina sitten seuran normaaliryhmä Anninan kouluttamana. Innolla jo odotan näitäkin treenejä :)

Hugo käväisi keskiviikkoa ensimmäistä kertaa eläessään osteopaatille. Fyssarillemme ei ollut syyskuun aikana aikoja lainkaan, joten tästä sain innoituksen kokeilemaan osteopatiaa Hugolle. Lähinnä siis toiveena oli saada kokonaisvaltaisempi kuva Hugon nykytilanteesta. Osteopaatti kävi läpi Hugon nivelet ja löysi ihan aavistuksen löysyyttä oikeasta ranteesta ja polvesta. Sanoi, että oli niin lievää, ettei esim. eläinlääkäri tällaisiin varmasti puutu, eivätkä tod. näk. millään tavoin tule vaivaamaan. Sanoi kuitenkin, että nämä on hyvä tietää, jotta osaa pitää huolta ko niveliä tukevista lihaksista. Oikean puolen SI-nivel oli jumissa, mutta se saatiin hyvin avattua. Hugon liike onkin ollut käynnin jälkeen rennompaa ja peitsaus on vähentynyt. Hyvä siis, että käytiin!Kaiken kaikkiaan Hugo oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Vähän jännäsin, että missä kunnossa selkä on, kun siellä on lihasjumia aiemmin esiintynyt, mutta sieltä ei löytynyt mitään häikkää, vaan nikamat liikkuivat normaalisti.

Hugon kanssa ollaan tehty kontakteja taas jonkun verran. Kierrokset kontaktien suhteen ovat nousseet sen verran, että Hugolla on aika ajoin ollut hieman haastavaa malttaa pysyä siellä pysäytyksessä. Se kyllä siis joka kerta sinne pysähtyy, mutta vapauttaa itsensä omatoimisesti. Nyt siis ollaan tehty kontakteilla alastulon kanssa sellaisia harjoituksia, että juoksen kyllä kontaktilla Hugosta ohi, mutta sen pysyessä palaan palkkaamaan sen ennen kuin sitten vapautan sen. Ja nyt ainakin viimeksi saatiin tehtyä A:lla ihan tosi hienoja pysäytyskontakteja, joissa Hugo tuli empimättä 2on2off-asentoon ja malttoi odottaa siellä vapautusta. Vapautuskäskystä kuitenkin lähtee taas empimättä reippaasti jatkamaan! Näyttäisi siis siltä, että Hugo on alkanut ihan aikuisten oikeasti sisäistämään, mistä kontakteilla on kyse. Agilityratojen osalta tehdään epävirallinen starttidebyytti viikon päästä sunnuntaina meidän seuran kesäkauden päätöskisoissa :)

Tiesitkös tämän? vol2

Nyt vuorossa on toinen kumma juttu Hugosta. Tämän osa Hugon tuntevista onkin voinut todeta ihan itsekin. Nimittäin sen, että Hugo pelkää aivastuksia. Tilanne ei ole ollut tällainen aina, mutten kuollaksenikaan muista, mistä tämä pelko on saanut alkunsa ja milloin. Mutta niin se vain on, että joka kerta, kun joku aivastaa, Hugo säntää paikalle hermostuneena.

Alunperin pelko aivastuksia kohtaan ilmeni siten, että aivastaminen sai Hugon säntäämään hysteerisenä luokse ja haukkumaan pelkohaukkua. Sittemmin otimme käyttöön tavan, että Hugoa palkattiin namein siitä, kun se olikin aivastuksen aikaan haukkumatta. Niinpä haukkuminen aivastuksen yhteydessä on loppunut, ja tilalle on tullut tieto siitä, että tuo kumma ääni johtaa namin saamiseen. Hugo kyllä nykyäänkin säntää luokse aivastuksen kuullessaan, muttei enää hysteerisenä haukkuen, vaan huulia lipoen :)

Mutta kyllä on meinannut olla hankalia tilanteita tämän kanssa: Esimerkiksi kerran meillä oli työmiehiä, joista toinen päätti aivastaa oikein kolme kertaa peräkkäin. Tämän seurauksena Hugo yritti singota paikalle, mutta onneksi tämä saatiin estettyä. Olisi varmaan työmies säikähtänyt, jos Hugo olisi rynnännyt puhisten/haukkuen paikalle - tuolloin ei vielä nimittäin oltu saatu haukkumista loppumaan...

Tiesitkös tämän? vol1

Eilen illalla tuli mieleen idea, että alan lisäilemään blogiin silloin tällöin tekstejä, joissa kerrotaan Hugosta asioita, jotka eivät ehkä ole muussa yhteydessä tulleet esiin blogissa, mutta mitkä ovat ehkä jollain tavoin erikoisia juttuja. Hugollahan nimittäin riittää outouksia - lähinnä esimerkiksi outoja reaktioita kovin tavalliselta tuntuviin asioihin tai muun muassa hassuja mieltymyksiä. Näitä tulee heti mieleen kymmenittäin, mutta jotta tästä saadaan aikaiseksi tällainen postauksien sarja, kerron vain yhden asian kerrallaan :)

Tämän ensimmäisen postauksen aihe tuli mieleen tosiaan eilen illalla, kun hain itselleni lasillisen vettä. Laskin lasin olohuoneen matalahkolle lasipöydälle ja salamana Hugo oli vieressä. Katsoi vuorotellen minua ja lasia ja kerjäsi minkä kerkesi! Antoi oikein tassua ja teki maailman söpöimpiä ilmeitä. Lopulta hellyin ja laskin lasin maahan, jolloin Hugo alkoi tohkeissaan lipsuttamaan vettä korkeasta lasista. Kyseessä on McDonaldsista saatu lasi, joten hyvin raaskin sen nyt omistaa Hugolle juomalasiksi. Saakoon Hugo sitten aina silloin tällöin nauttia juomisesta tästä kyseisestä lasista, kun se kerran selvästi pitää sitä jotenkin todella paljon hienompana kuin juomakupista juomista! Eilenkin oli kyllä vastavaihdettu vesi kupissa, muttei kelvannut, kun vaihtoehtona oli lasista juominen :) Eikä tämä tosiaan ole eka kerta, kun Hugo on kerjännyt vesilasin nähtyään...

Kontaktit on kivoja!

Tällä viikolla ollaan treenailtu kahdesti kontakteja itsenäisesti ja voi, että mitä edistystä niiden kanssa on tullut! Edelleenkin välillä tulee kertoja, jolloin Hugolla jää etutassut (tai toinen niistä) parin sentin päähän maasta siihen kontaktipinnalle, mutta niinä kertoina olen sitten vain kärsivällisesti odottanut, että se itse korjaa asennon ja palkannut sitten. Yleisesti ottaen Hugolla on nyt jostain tullut yhtäkkiä valtava into kontakteja kohtaan, sillä se melkeinpä alkaa käydä kierroksilla siitä, että se SAA tehdä kontakteja. Hirveä edistysaskel siihen nähden, että aiemmin se tuntui masentuvan siitä, että se JOUTUI tehdä kontakteja!

Aiemmin kesällä kontaktiklinikkaa pitänyt Emppu antoi edellisen kerran meitä kouluttaessaan vinkiksi, että Hugon kanssa kannattaa alkaa tehdä enemmän nopeita vapautuksia kontaktilta. Eli heti, kun oikea asento löytyy, niin vapautus ja esim. putkeen lähetys sen sijaan, että odottaisi siinä asennossa pitkiä aikoja ennen vapautusta. Ja nyt ollaan tehty näitä ja veikkaan, että se on saanut aikaan sen, että Hugolla on ihan eri vauhti päällä kontakteilla. Se rynnii puomille nykyään sen normaalivauhtiin nähden nopeasti ja stoppaa kontaktipinnalle yleensä napakasti melko reippaasta vauhdista. Nyt melkeinpä ongelmana meinaa olla se, että Hugo pysähdyttyään silloin tällöin vapauttaa itse itsensä ennen vapautuskäskyä. Mutta tämäkin on tavallaan mieluisampi suuntaus kuin se epävarmuus, ylivarovaisuus ja kontaktipelko. Tokihan nämä kaikki ns. läpijuostut kontaktit täytyy nyt orjallisesti joka ikinen kerta korjata, ettei se oikeasti alkaisi tekemään tätä säännöllisesti! Mutta kaikkiaan tuntuu, että nappiin menneitä toistoja on näillä parilla viime treenikerralla ollut kuitenkin pääosa toistoista :) Eli kyllä me vielä sinne agiradoille päästään ;)

Tässä muuten nyt vihdoin se video, jonka aiemmin lupasin tänne lisätä. Videolla siis pikkupätkä Hugon iltalenkillä saamasta riehumiskohtauksesta.