Kolmosluokka korkattu!

Jipin kanssa ollaan nyt korkattu kolmosluokka agissa ja parit kisat ollaan ehditty kisailla. Nollat vielä ovat jääneetn uupumaan, muttei ne välillä kyllä kaukana ole olleet :) Ja mikä tärkeintä yhteistyö tuntuu pelittävän eli Jippi tekee niin kuin ohjaan (niin hyvässä kuin pahassakin ;) ).

Pari viikkoa sitten kisailtiin Kirkkonummella ja siellä ekalla radalla jäi hidastelemaan A:lla ja Jippi ehti A:n jälkeen ottaa askeleen kohti minua ennen kuin sain kerrottua matkan jatkuvan pituudelle. Pituuden vika palikka kaatui ja samalla rytmi rikkoutui, mikä näkyi kepeillä niin, että Jippi teki mokan tokassa välissä. Eli 10 vp tuloksena. Tokalla radalla hyllytettiin ihan alkutaipaleella, kun Jippi luki minun huonon "haltuunoton" poispäinkääntönä. Sekunnin murto-osan se oli hämmentyneen näköinen ja sen jälkeen kääntyi pois päin minusta ja otti yhden esteen sieltä täysin väärästä suunnasta. Mutta tosiaan oma vikani, kun yritin ihan turhia kikkailuja, kun minkäänlaista haltuunottoa ei siinä kohdassa oltaisi tarvittu... Ja Jippi sitten luki lasketun käteni niin, että lähden tekemään poispäinkääntöä ja kiltisti kääntyi tosi tiukasti minusta poispäin ylimääräiselle esteelle :D Vikalla radalla sitten ehdin kävellä kakkosesteen kohdalle, kun näin Jipin karkaavan lähdöstä, joten lähdettiin radalta pois.

Eilen lauantaina oli sitten vuorossa CityBelgien kisat Ojangossa ja vuorossa oli 2 x agirata ja 2 x hyppyrata. Ensimmäisenä oli vuorossa agilityrata ja siinä tuli puomin ylösmenolta virhe, yksi rima tippui ja lopulta vielä hyllytin loppumetreillä. Hyllytys oli täysin mun moka, kun vapautin Jipin liian ajoissa keinulta niin, etten ehtinyt ohjaamaan sen jälkeistä takaakiertoa. Jippi vieläpä seisahtui keinulla superhyvin ja olisi varmasti siellä pysynytkin kauemminkin. Tämä rata tuli kuvattua kaverin kännykällä, joten en saa sitä tänne. Superhyvää tässä radassa oli hyvin toimineet alasmenokontaktit, onnistunut viskileikkaus ja hieno itsenäinen keppien hakeminen Jipiltä.

Toka rata oli hyppäri ja yhtä myöhässä ollutta valunutta valssia (tosin ei aiheuttanut virhettä kuitenkaan) lukuun ottamatta tuntui tosi kivalta! Yksi rima valitettavasti putosi, joten tulokseksi 5 rv, mutta kaikkiaan jäi hyvä fiilis radasta ja ihan kiva vauhtikin oli Jipillä (etenemä 4,89 m/s).



Kolmantena oli sitten agilityrata ja ei vitsit miten lähellä tässäkin oli nolla. Kolmanneksi vikalle esteelle asti meno oli sujuvaa ja itsellä oikein tuli kesken rataa sellainen flow-fiilis :) Jippi teki ihan superhienon suorituksen - otti kontaktit hyvin, tuli ohjauksiin hienosti, irtosi, kun piti irrota ja kepitkin haki hienosti tiukasta umpikulmasta. Ja sitten minä menen ja sössin kolmanneksi vikalla esteellä jäämällä liian pitkäksi aikaa edelliselle esteelle ja myöhästymällä seuraavan hypyn ohjauksesta, jolloin Jippi täysin oikeutetusti päätyi väärälle edessä olevalle hypylle. Mutta oli kyllä niiiiin hyvä fiilis tästä radasta joka tapauksessa!



Vikalla radalla itse ajoitin ohjauksen väärin ihan alkumetreillä ja pakka hajosi itsellä sen verran pahasti, että kun Jippi oli päätynyt minun tunaroinnin myötä yhdelle väärälle hypylle ja yhteen väärään putkeen, niin lähdettiin radalta. Olisihan sitä vielä voinut jatkaa, mutta ajattelin, että ehkä reilumpaa mennä vaan suoraan palkkaamaan koira, jottei se joudu jatkamaan sekoilevan ohjaajan kanssa loppurataa ja toisekseen kolmen kisaradan jälkeen koin myös turhaksi rasittaa koiraa tekemällä vielä neljäs rata "turhaan". Eli Jippi oli lopputulokseen tyytyväinen saatuaan kunnon riekutusleikit palkaksi, mutta itsellä jäi kyllä vähän tylsä fiilis, kun pitikin taas vikaksi radaksi tulla epäonnistuminen, eikä jompikumpi noista edellisistä hyvän mielen radoista :)

Mutta kaikkiaan on jäänyt kisoista nyt hyvä fiilis! Jipin kanssa yhteistyö pelittää ja kunhan itse pidän pakan kasassa, niin nolliin on kaikki mahdollisuudet olemassa :) Lähdöt toimi ongelmitta eli taas se edellisten kisojen yksi muistutus riitti ja samoin kontaktin on nyt kivalla mallilla. Ekan radan ylösmenovirhe oli ensimmäinen laatuaan Jipillä, mutta se tuli kohdassa, jossa edellisellä esteellä tehtiin tiukka takaakierto ja lähdin siitä vedättämään voimakkaasti. Jippi lähti siis about nollavauhdista kiihdyttämään perääni ja siinä loikkasi just ja just kontaktin yli (videolta katsottuna tosiaan oli ihan hilkulla, mutta kylläkin näkyi, että ihan oikein se oli tuomittu). Muutoin kontaktit toimi kivasti, empiminen alastuloilla alkaa vähitellen kaikota eli suunta on oikea!

Agilityyn liittyen: Päästiin Jipin kanssa I-HAH ry:n arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusleireille. Kokonaisuus koostuu neljästä leiriviikonlopusta, joilla on agilitytreenejä (kouluttajina Jenna Caloander jokaisena viikonloppuna ja lisäksi Sampo Kokkonen, Elina Jänesniemi, Maiju Korhonen ja Iida Vakkuri), ohjaajan fysiikkatreenejä, koiran fysiikkaluento ja psyykkistä valmennusta. Eka viikonloppu on marraskuun alussa eli innolla jo odottelen :)

Tokotilanteen päivitystä

Vaikka otsikko viittaakin tokoon, niin pakko myös mainita, että käytiin eilen ekaa kertaa pariin kuukauteen paimentamassa Seutulassa. Tauon takia otettiin nyt eka kerta taas aika iisisti lähinnä kuljetuksia tehden. Pääosin Jippi teki töitä maltillisesti ja saatiin paljon hyviä pätkiä. Ihan vain pari turhautumisen purkautumista tapahtui ja nämä siis sellaisissa tilanteissa, joissa itse olin epävarma, että miten lähteä liikkeelle. Heti, jos minä jään kyttäämään Jippiä siihen päin kääntyneenä ja yritän tehdä liikkeellelähdön "ylivarovaisesti", Jippiä alkaa vähän jänskättämään ja ratkaisee epäselvän tilanteen ryntäämällä. Mutta kunhan vain itse liikun mahdollisimman varmasti ja jäämättä kyttäämään Jippiä, niin se hoitaa kyllä oman tonttisa hyvin. Seuraava paimennuskerta on parin viikon päästä!

Karvanlähtö vei turkin tehokkaasti, joten Jippi on talvea vasten kivan kevyessä turkissa :D

Vielä ennen siihen tokoon siirtymistä kerron myös pikapäivityksen agilitysta. Ensinnäkin myös Hugo pääsi taas viime viikolla agia treenaamaan, kun kävin hallilla omatoimitreenaamassa. Tehtiin sen kanssa etenevää ratapätkää, jossa oli kuitenkin välissä sitten tiukka takaakierto. Nämä on edelleenkin Hugolle vaikeita, mikä näkyy empimisenä hypätessä, mutta kuitenkaan ei enää kiellä takaakiertoja, kuten pahimmillaan teki. Puomin kontaktia palkkailin muutamaan otteeseen, mutta se vika askel on kyllä toooosi hidas. Hugon mielestä se on ihan täysin turha se vika askel, kun ihan yhtä hyvin voi jäädä 4on-asentoon :) Ja eihän me tosiaan ihan hirveästi noista enää nipoteta - lähinnä haluan muistutella 2on2offista siksi, ettei alkaisi tekemään törkeitä loikkia, jolloin sitten toki on myös isompi loukkaantumisriski..

Agilityn sijaan Hugo treenasi tänään rally-tokoa. Meillä on talvikaudelle kasattu omatoimiryhmä, joka treenaa siis aina keskiviikkoisin. Tänään tehtiin yhdellä pisteellä merkille lähettämistä ja toisella treenattiin häiriöitä eli viljeltiin kenttä täyteen nameja, leluja, esineitä yms. Häiriössä seuraaminen ei tuottanut Hugolle ongelmia, mutta meinasi taas edistää. Olen senkin kanssa alkanut käyttää seuruunpaikan korjaamista eli jos se edistää, stoppaan liikkeen ja sen pitää automaattisesti korjata oikeaan paikkaan. Hyvin jo korjaa paikan ihan oikein, joten toivotaan, että tällainen treeni alkaa tuottaa tulosta ja päästään edistämisestä eroon. Toisella treenipisteellä tehtiin merkille lähettämistä, jossa Hugon kanssa on ollut ongelmana se, että se ei oikein tajua hakeutua merkin taakse, vaan se ajattelee merkin enemmänkin kosketusalustana. Se siis juoksee vauhdilla merkkiä kohti ja kääntyy merkin kohdalla niin, että merkki saattaa jäädä Hugon mahan alle pysähdyksessä, Hugo saattaa tehdä etutassukosketuksen merkille tai sitten Hugo vain keilaa sen surutta kumoon. Treenikaveri sanoi käyttäneensä alkutreeneissä kosketusalustaa merkin takana ja päätinkin kokeilla sitä. Ja vitsit miten hienosti Hugo lähti tarjoamaan sinne merkin taakse menemistä! Yksittäisellä kerralla teki sitten alustalle maahanmenon (jäänyt ilmeisesti maahanmenoilmaisu mieleen noseworkista :D ), mutta muutoin stoppasi sinne merkintaakse alustalle tosi kivasti. Täytyy siis jatkaa treenejä alustan avulla!

Jipin kanssa aloitettiin talvikauden ohjatut agility ja nyt talvella meitä kouluttaa Saija Mustonen. Kahden treenikerran perusteella olen kyllä tykännyt hirveästi! Saijalla on tosi kiva tyyli olla suora, mutta silti tosi positiivinen ja kannustava. Maanantain treeneissä tuli tehtyä neljä peräkkäistä valssia onnistuen ihan ekalla yrittämällä ja voi vitsit siitä tuli hyvä fiilis! Valssit on minulle yksi vaikeimpia ohjauksia, mutta nyt ei tuntunut edes mahdottoman kököltä, vaikka pari peruuttelevaa askelta sinne joukkoon eksyikin. Niistäkin päästiin sitten pienellä viilauksella eroon ja lopulta Saija totesikin, ettei siinä kohdassa oikeastaan ole enää mitään korjattavaa, joten mennään eteenpäin. Takaakiertovalssissa sen sijaan olikin sitten haastetta. Jään niissä tosi herkästi peruuttamaan, jolloin minä pakitan valssatessa suoraan koiran linjalle eli siihen, mihin sen pitäisi hypyltä laskeutua. Ja tästä syystä sitten rima tippuu. Heti, kun tajusin liikkua peruuttelematta suoraan kohti seuraavaa estettä, rima pysyi. Tässä yhteydessä mainitsin kylläkin myös siitä, että Jipillä takaakierroissa on rima monesti herkässä siksikin, kun se on oppinut takaakierrot jo matalilla rimoilla ja siksi tekee takaakierrot liiankin tiiviisti. Muistiin itselle siis, että seuraavan koiran kanssa ei takaakiertoja aloiteta vielä minirimoin! Nyt otetaan projektiksi käydä omatoimitreenaamassa takaakiertoja niin, että käytän ponnaria/rimaa siivekkeen takana, jotta Jippi vähitellen oppisi hakemaan linjan vähän kauemmaksi siivekkeestä.

Tänään olikin eka omatoimitreeni takaakiertojen parissa. Aloitin 55 cm rimalla ja tosiaan niin, että laitoin siivekkeen taaksen nojaamaan riman, joka siis pakottaa koiran linjan kauemmaksi siivekkeestä. Parilla ekalla toistolla Jippi hämmentyi rimasta niin, että juoksi riman ali! Siis oikeasti päätti alittaa 55 cm riman, mitä ei oikeasti tapahdu koskaan. Selvästi oli vain hämillään, sillä tämän jälkeen ei enää alituksia tapahtunut, vaikka rimaa sitten nostettiinkin. Tein ensin 55 cm rimalla pari toistoa molempiin suuntiin, jotta Jippi vain tottui siihen vinoon rimaan siellä siivekkeen takana. Tämän jälkeen nostin 60 senttiin, eikä tässä ollut ongelmaa. Muutamien toistojen jälkeen nostin riman 65 senttiin. Oikeaan kierrokseen (eli niin, että siiveke jää kierrossa koiran oikealle puolelle) ei ollut ongelmaa eli hyppäsi hyvin ja kiinnitin huomiota nättiin tekniikkaan eli ojensi takajalat rennon näköisesti taakse hypyssä. Vasempaan kierrokseen sen sijaan otti pari kertaa riman alas, josta käskin sen maahan ja käytiin "yhdessä" nostamassa rima. Tämän jälkeen sitten ei enää pudotellut, vaan tulikin useampi onnistunut toisto. Loppuun tehtiin vielä parit kierrot 55 cm rimoin, jotta Jipille jäi sellainen olo, että sehän on helppoa kuin heinänteko :) Tuntuisi siis olevan apua tuosta rimasta, kunhan vaan saa sen kiertolinjan yleistymään myös sellaiseen tilanteeseen, jossa apurimaa ei ole. Vaatii siis varmasti useita toistoja ja näin ollen useita treenikertoja! Mielenkiintoista oli huomata, että vasen kierros oli Jipille selvästi haastavampi ja oikeastaan en ihmettele sitä lainkaan. Jippi on nimittäin selvästi "oikeanpuoleinen" koira samalla tavoin kuin me ihmiset ollaan oikea- tai vasenkätisiä. Jippi valitse AINA kääntymisen oikeaan kierrokseen eli myötäpäivään, jos se saa valita ja tämä tulee esiin monessa tilanteessa. Meidän mennessä kotitalon rappukäytävän portaat alas, Jippi juoksee alas odottamaan minua ja Hugoa ja siellä se pyörii vimmatusti ympyrää, koska tietää saavansa "porrasnamin". Tässä tilanteessa se valitsee aina myötäpäivään pyörimisen, joskin olen opettanut sille sen, että kun näytä kädellä pyöräytystä, se pyöriikin vastapäivään eli käytän tätä joka kerta portaissa, jotta se tekisi myös toiseen suuntaan niitä pyörähdyksiä. Lisäksi esim. allasuinnissa huomaa, että Jippi kääntyy aina myötäpäivään altaan päädyssä. Näiden seikkojen perusteella ei siis ihmetytä lainkaan, että takaakiertokin on sille helpompi myötäpäivään!

Ja sitten niihin tokoihin! Lähiaikoina aina uusien kouluttajien treeneihin mennessä olen ollut tylsä ja valinnut treenattavaksi liikkeksi saman jutun: noudon. Ihan siksi, että sen kanssa on valtavia ongelmia, joiden suhteen ei ole tullut edistystä niin millään, vaikka treenattu kyllä ollaan! Ongelmaa olen kuvaillut aiemminkin, mutta lyhykäisyydessään Jippi menee kapulalle ihan liian ryysäten ja tekee kapulalle lähespoikkeusetta saalisloikan. Toisin sanoen rumaa! Tähän on ehdotettu seinän hyödyntämistä eli kapula lähelle seinää, jolloin koiran on pakko hidastaa kapulalle. Toisekseen ollaan kokeiltu sitä, että stopataan koira ennen kapulaa ja kutsutaankin ohjaajan luokse palkalle ja sitten vain välillä vapautetaankin kapulalle tai annetaan juosta suoraan kapulalle. Kolmanneksi ollaan testattu leikittämisestä vapautusta ja suoraan noutamaan lähettämistä ja sitten paluumatkalla taas leluun vapauttamista. Kaikki nämä keinot tepsivät silloin, kun näitä keinoja käyttää, mutta vaikka olen näitä testannut vähän pidemmänkin aikaa kutakin, niin oppi ei tunnu siirtyvän niille kerroille, joille en sitten näitä "apukeinoja" käytä. Niinpä meidän aloitettua viime viikolla talvikauden ohjatut tokotreenit Tiltu Antikaisen kouluttamana, otin ekan puolituntisen teemaksi noudon. Tiltu alkuun heti kysäisi, että olenko varautunut siihen, että tähän menee sitten se koko puolituntinen, mutta tämähän passasi minulle hyvin. Niinpä ensin kuvasin ongelmamme ja tehtiin yksi demonouto. Ja sen enempää ei tarvinnutkaan Tiltun nähdä ennen kuin havaitsi ongelmamme ja totesi, että aikamoista saalistamista. Kerroin mitä keinoja ollaan aiemmin käytetty ja että kuinka ne ei sitten kuitenkaan tunnu pidemmällä aikavälilläkään tuovan haluttua tulosta. Tiltu totesikin, että kun Jipin tapauksessa on kyse selvästikin saalisvietin heräämisestä noudon yhteydessä, niin ei tuollaiset poppaskonstit yleensä autakaan. Koira ei kykene sammuttamaan viettejään, joten siksi ainoa keinoa on opettaa nouto alusta alkaen niin, ettei saalisvietti yhdisty noutoon. Niinpä lähdettiinkin ihan alkeista. Toistaiseksi siis ei tehdä yhtään kunnon noutoa ennen kuin ollaan käyty noudon eri osat paloissa läpi treenaten oikeaa mielentilaa ja myös sitä, ettei noutokapulaan liity saalistamista.

Ekana treeninä tehtiin ihan pitoharjoituksia. Jipillähän pidon yhteydessä herkästi on yhdistynyt pientä pureskelua. Yleensä ei noudon palautuksessa tätä ilmene, mutta koska nyt on tarkoitus kaiken kaikkiaan opettaa, että kapulaa on käsiteltävä kauniisti ja että se on vain keino saada palkka, niin aloitettiin pidolla. Toiseen käteen nami ja toiseen kapula ja sitten lähdettiin luopumisen kautta treenaamaan. Koiran piti siis luopua sekä namista että kapulasta ja kapulalla ihan kunnolla "härkittiin" eli tarjottiin sitä ihan kuonoon kiinni yms., mutta ottaa ei saanut ilman lupaa. Tästä sitten alkuun vapautettiin koira "jes"illä namille ja sitten parin toiston jälkeen, kun Jippi ei enää tavoitellut kapulaa luvatta, niin tehtiin vaihdellen namille vapautuksia ja kapulan pitoja. Kun Jippi otti kapulan, namikäsi pysyi siinä koiran kuonon vieressä ja samalla toisella kädellä kapulaa vähän "tönittiin"/painettiin. Jippi piti ihan älyttömän tasaisella ja hyvällä otteella kapulaa näissä treeneissä eli kotiläksyksi tuli tehdä paljon tätä samaa treeniä ja niinhän me ollaan tehtykin.

Toisena treeninä tehtin sellaista, että koira jätettiin istumaan ja minä menin n. 10 metrin päähän siitä maahan istumaan niin, että toisella puolellani maassa oli kapula ja toisella nami. Koira piti tästä kutsua luokse ja sen oli tarkoitus tulla suoraan minun luokse. Jippipä valitsikin namin ja tästä sitten vain estettiin namin saaminen, käskettiin uudestaan istumaan ja pakitettiin itse namin ja kapulan kera muutaman metrin verran, jonka jälkeen homma toistettiin. Muutaman erehdyksen jälkeen Jippi alkoi tajuta, ettei namia saa, jos sinne rynnii suoraan ja sitten tuli kiltisti minun luokseni ja siitä sai sitten vapautuksen namille. Tässä treenissä Jippi valkkasi selvästi mieluummin namin kuin kapulan, mutta voisi tehdä samaa treeniä myös niin, että molemmilla puolilla on kapulat ja tällöin koiran täytyy sitten luopua kapuloista ja valita ohjaaja.

Kolmantena treeninä tehtiin kapulan nostamista eli Jippi laitettiin istumaan ja kapulan sen eteen maahan. Itse jäin ihan lähelle seisomaan ja pyysin Jippiä tuomaan kapulan. Heti, kun se nosti kapulan suuhun, asetin käden kapulan laipalle. Jippi alkuun välittömästi hölläsi otetta, jolloin käsi otettiin pois. Jos koira höllää otetta liikaa, kapulan annetaan pudota eli ohjaaja ei missään nimessä saa auttaa koiraa kapulan kanssa, vaan tarkoituksena on juurikin se, että koira mokaa, mikäli se ei pidä kunnon otetta. Mitään kieltoja tai "oho"ja ei tässä saa tehdä, vaan ihan vain annetaan koiran itse tajuta mokansa. Silloin, kun koira piti hyvän otteen, vaikka käsi oli kapulalla, kehuttiin rauhallisesti ja sitten sopivalla hetkellä annettiin vapautuskäsky ja palkattiin. Tämä oli Jipille haastava treeni, koska selvästi sille oli alkuun epäselvää, mitä sen piti tehdä. Ote löystyi kapulasta alkuun herkästi ja sitten kun ei tullutkaan kehuja/palkkaa, se ratkaisi tilanteen pureskelemalla. Pureskelustakaan ei kielletty, vaan minun piti vain kääntää Jipille selkä, jolloin se siis menetti mahdollisuudet palkkaan, kun ohjaaja lopettikin yhteistyön siihen. Jippi reagoi selän kääntämiseen molemmilla kerroilla saman tien eli ote parani välittömästi ja pystyin kääntyä pian taas takaisin ilman, että ote huononi.

Näitä kaikkia treenejä on tarkoitus nyt jatkaa ja sitten lisätä pienin askelin haastetta. Koko nouto rakennetaan siis askel askeleelta takaperin ketjuttamalla uusiksi niin, ettei missään vaiheessa Jippi pääsee herättelemään sitä saalistusviettiään. Itsellä jäi tosi hyvä fiilis treeneistä ja omaotimitreenailut ovat olleet onnistuneita, joten minulla on luottoa siihen, että homma saadaan pelittämään ;)

Tarkoitus oli tässä julkaisussa kertoa kaikkien VOI-liikkeiden osalta, että missä mennään, mutta koska kertyikin vaikka millä mitalla kaikkean muuta kirjoitettavaa, niin tilannepäivitys muiden liikkeiden osalta odottakoon seuraavaan kertaan :)  Noudossa siis tosiaan palattiin alkeisiin, mutta ohjatun noudon suuntien kanssa ei tosiaan olekaan ongelmaa eli kunhan saadaan tämä nouto kuntoon, niin ohjattu kyllä pitäisi sujua!

TK2 Wirneen Jippijaijee

Eilen siis käytiin Jipin kolmansissa AVO-luokan tokokokeissa ja tuloksena AVO1, joten tämän myötä siis uusi titteli "TK2". Edellisenä iltana oli kaamea jännitys, mutta onneksi koeaamuna huomasin olevani rento, eikä liiemmin jännittänyt. Treenit ovat menneet hyvin, joten oli hyvä fiilis pohjalla. Ainoastaan jäävien istuminen oli alkanut ihan aavistuksen takkuilemaan niin, että aina välillä onkin jäänyt seisomaan. Tätä ongelmaa ei ole pitkään aikaan enää ollut eli en oikein tiedä, mistä se nyt yhtäkkiä ilmaantui taas, mutta kauheasti ei enää asialle ehtinyt myöskään tehdä ennen koetta, kun tosiaan ilmeni vasta pari päivää ennen koetta. Mutta muutoin tosiaan on treenit sujuneet ja etenkin kaikista ongelmallisin seuruu on mennyt nyt tosi paljon eteenpäin lyhyessä ajassa! Seuruussahan siis ollut ongelmana keulimista ja edistämistä, mutta ollaan saatu nyt tätä parempaan kuntoon.

Koepaikalla ehdittiin katsella edellistä luokkaa rauhassa ja tehtiin ihan miniherättelyt tekemällä pätkä seuruuta, kaukot ja jäävät. Tässä jäävät sujui ongelmitta. Tämän jälkeen sitten siirryttiinkin luoksepäästävyyden tarkastukseen. Oltiin tokassa paikkaistumisryhmässä ja itse menin paikkikseen levollisin mielin, sillä kyllähän Jipsu paikkiksen osaa. Ja niinhän se kökötti hienosti rauhallisena, mutta valppaana sen minuutin. Ja arvosanana paikalla istumisesta siis 10.

Yksilökehään mentiin viidentenä ja tässä tuli ehkä vähän turhan paljon paikoillaan odottelua. En ole oikein vieläkään keksinyt, että miten kehää varten valmistelu pitäisi tehdä. Kävin vähän kävelyttämässä Jippiä, mutta muuten vain hengailtiin. Just ennen omaa vuoroa vähän nostatin virettä, otin hihnan pois ja jätin "käy siihen" käskyllä odottelemaan, josta sitten kutsuin sivulle kehään mennessä. Jippi oli enemmän mukana heti aloittaessa eli aiemmanlaista "ympäristön ihastelua" ei ilmaantunut, vaan Jippi tuli heti perusasentoon ja otti kontaktia. Seuraamiseen lähtö olisi siis parempi kuin monissa aiemmissa kokeissa. Meillehän siis yleensä just se eka liike on ollut haastava, koska Jippi ei ole ollut vielä työntekomoodissa, koska en ole osannut sitä siihen moodiin saattaa (ollaan menty kehään hihnassa ja siellä sitten olen alkanut siltä vasta vaatia yhteistyötä).

Seuraaminen: 8,5. Alussa Jippi oli aavistuksen kyselevän näköinen eli ei ihan täysillä mukana, mutta kuitenkin aika jees. Otti perusasennon reippaasti ja peruutus ok (nämä siis alkupätkällä). Sitten tuli suora kohti kehän laitaa, jossa tuuli lennätti lehtiä ja tässä Jipillä laski kontakti hetkeksi, kun pakkohan se toki oli katsoa kivoja lenteleviä lehtiä ;) Harmiksi tällä sekunnilla tuli myös täyskäännös ja Jippi ei todellakaan ollut skarppina. Annoin siis uuden "seuraa"-käskyn ja tästä pistevähennys. Tämän jälkeen tuli vielä oikealle käännös, täyskäännös, juoksua ja stoppi ja nämä kaikki tosi jees! Eli kaikkiaan kiva seuruu siihen nähden, että meille on ollut aina tosi haastavaa, jos kehä alkaa seuraamisella. Nyt, kun perusseuraaminen alkaa olla kivaa, niin aletaan kyllä urakalla lisäämään häiriöitä, jotta seuruu myös säilyy samanlaisena häiriöistä huolimatta :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9. Muuten oikein jees seisominen, mutta kävellessäni Jipin ohi se kääntyi etuosallaan aavistuksen perään. Tämä on moka, joka on nyt käynyt kahdessa peräkkäisessä kokeessa, vaikkei sitä IKINÄ tapahdu treeneissä. Eli täytyy tehdä treeneissä oikein kunnolla häiriköityjä seisomisia, jotta kokeessakin sitten toimii. Veikkaan, että kokeessa olen kuitenkin itse asteen jäykempi kuin treeneissä ja tästä syystä Jippi on vähän epävarma sen tassujen liikkumattomuuden kanssa.

Luoksetulo: 10. Ripeä maahanmeno käskyllä ja tuli luokse vauhdikkaasti. Sivulletulo oli vähän pompahtava, joka ei sinällään ainakaan AVO:ssa virhe, mutta ollaan kyllä yritetty treeneissä päästä tästä eroon. Eikä treeneissä moista pomppimista olekaan oikeastaan enää ilmennyt eli selvästi oli nyt kisavireen tuomaa ekstrajousitusta havaittavissa ;)

Istuminen seuraamisen yhteydessä: 0. Jep, tämä sitten meni nollille, kuten kokeen alla olleet treenit ennakoivatkin. En oikein tiedä, miksi tämä on nyt yhtäkkiä haastavaa, mutta täytyy treenailla yhä enemmän jäävien erottelua, jottei vastaavia mokia tapahdu jatkossa.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno: 10. Virittelysanalla laski katseen kohti ruutua, kuten pitikin ja käskyllä lähti vauhdikkaasti ja varman oloisesti ruutuun. Ei ennakoinut käskyä, vaan pysähtyi hyvin käskystä ja meni maahan reippaasti käskyn kuultuaan. Oikein mallikas suoritus Jipiltä siis! Ja siis minultakin toki, koska tällä kertaa - toisin kuin SM-kisoissa - en astunut Jipin tassulle!

Noutaminen: 9. Rehellisesti sanottuna olisin kyllä ehkä itse miinustanut tästä aavistuksen enemmän kuin yhden pisteen. Jippi meni vauhdilla kapulalle, mutta siellä teki kunnon loikan kapulaa kohti. Palautti nätisti, mutta perusasento jäi vinoksi.

Kauko-ohjaus: 9. Meni ripeästi maahan vierellä. Varsinaisissa kaukoissa Jippi vilkaisi liikkuria liikkurin nostaessa asentonäyttötaulun eteensä eli juuri silloin, kun annoin ekaa istu-käskyä. Hetken jo pelkäsin, että käsky menee Jipiltä ohi, mutten viitsinyt jäädä odottamaan katsekontaktia, vaan annoin käskyn siitä huolimatta, että Jippi ei katsonut minuun. Jippi onneksi nousi istumaan, joskin vähän epävarmasti. Muut vaihdot hyviä.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon: 10. Virittelysanalla Jippi laski katseen, mutta huomasin, että katsoi väärään suuntaan. En kuitenkaan ehtinyt uusia virittelysanaa, joten lähettäessä Jippi selvästi lähti kohti jotain muuta kuin oikeaa kartiota ja valui siis oikealta linjala liian oikealle. Onneksi jo pian Jippi bongasi kartion ja vaihtoi kurssia. Kierto itsessään oli aika jees ja paluu perusasentoon samalla tavalla lennokas kuin luoksarissa. Tuomari naureskeli, että koira teki kierrosta itselleen vain vaikeamman, kun valui alkuun tosiaan oikealle ja joutui näin ollen kiertämään pidemmän reitin kartion ympäri.

Estehyppy: 10. Tämä oikein jees. Ei tepsuttelua jättämisen yhteydessä ja vauhdikas suoritus.

Kokonaisvaikutus: 9. Jippi päästi pienen piippauksen parissa kohtaa liikkeiden välissä, kun pyysin korjaamaan perusasentoa liikkeiden aloituspaikoissa. Se herkästi saattaa näissä asentojen toistoissa/korjauksissa treeneissäkin piipata, jos on palkattomuutta/epäonnistuminen takana eli tätä pystytään työstämään treeneissäkin. Varmasti tässä liittyi siihen, että takana oli jo koesuoritusta ja palkattomuutta. Treeneissä ei yleensä piippaile, ellei tosiaan ole epäonnistumista taustalla.

Kokonaispisteet siis 283,5 p, sij. 2/8 ja KP. Ei siis hullummin nollasta huolimatta.

Totteleminen on väsyttävää puuhaa! Illalla siis uni maistui.

Tyytyväinen saa siis olla, mutta minussa asuva pieni perfektionisti aiheutti kuitenkin sen, että suoraan koesuorituksen jälkeen analysoidessani suoritusta oli sellainen fiilis, että tulipas useita pieniä mokia, joita ei kuuluisi tulla. Nollaus ei niinkään harmittanut (vaikka olisihan se yli 300 pisteen tulos ollut kiva :D ), sillä sellaisia vaan sattuu, kun ei ne koiratkaan ole koneita :) Mutta enemmänkin harmitti se, että sellainen viimeinen silaus liikkeistä jää uupumaan. Perusasennot Jipillä on yleensä suoria, seuruu oli suoraa, liikkeet suoritti innolla yms., mutta jokin siitä jää puuttumaan. Mutta sitten kun jatkoin pohdintaa, niin itse asiassa tajusin, että aiemmin se viimeisen silauksen puuttuminen on johtunut usein siitä, että Jippi on hieman ottanut häiriötä ympäristöstä ja ei ole ollut ihan täysin oma innokas itsensä sen vuoksi. Mutta tällä kertaa kyse ei ollutkaan siitä, vaan se oikeastaan teki vähän "yli-innokkaastikin" hommia, mikä näkyi sitten parina ekstrapomppuisena sivulletulona ja turhan rajuna kapulan käsittelynä. Ja tätä kun sitten pohdiskelin, niin tulin siihen lopputulokseen, että suunta on ehdottoman oikea! Jippi oli koesuorituksen aikana iloinen ja innokas itsensä ja vaikka se sitten aiheuttikin pieniä kauneusvirheitä liikkeen joissain osissa, niin kyllähän se vaan on hienoa, että koekehässäkin mukana on se intoa pursuava pieni otus :)

Hugon kanssa tehtiin viime viikolla myös hurjan innokas treeni. Koulutin kesäkauden tokoryhmälleni kauden vikat treenit ja teemana oli häiriöt, joten kentällä oli houkutusten highwayta ja lisäksi esim seuruuta treenattiin kaikenlaisten lelujen/namien/kartioiden ympäröimänä. Treenin jälkeen otin Hugon treenaamaan ja päätin hyödyntää häiriöt. Tehtiin rallyn pujottelua takapalkalla ja vitsit, kun käännökset toimi kivasti! Pujotteku on meille ollut tosi vaikea, kun aina oikealle kääntyessä Hugo pääsee valahtamaan eteen, eikä meinaa millään korjata paikkaa sitten vaihtaessa suuntaa vasempaan. Nyt kuitenkin oli hurjan skarppina ja piti paikan hyvin. Etäpalkkana oleva lelu toimii muutenkin Hugolla hyvin, sillä se selvästi saa kierrokset just sopivasti nousemaan ja keskittyminen on hurjan hyvää.

Hugo häiriötreeneissä.

Muista kuulumisista sen verran, että Jippi käväisi viime viikolla fyssarilla (Tamaralla) ja oli oikein hyvässä kunnossa. Ei löytynyt kummemmin jumeja eli kaikki ok!

Agileijona

Hugo tosiaan pääsi treenaamaan parit agilitytreenit Jipin ollessa kynsivamman takia saikulla. Viime viikon Maiju Korhosen treeneistä napsittiin pari valokuvaakin eli jäi todistusaineistoa agileijonasta :) Kiitos kuvista, Ida!

(c) Ida Alexandersson

(c) Ida Alexandersson

Hugon kanssa oli itse asiassa hurjan hauska treenata ja sekin nautti. Selkä sillä herkästi enemmästä agilitysta jumiutuu, joten kauhean säännöllistä agia en sen kanssa raaski tehdä, vaikka molemmat meistä muuten niin haluaisikin. Onneksi kuitenkin välillä pystyy käydä treenailemassa! Kontaktien kanssa on tullut ihan urakalla lepsuiltua Hugon kanssa ja se kyllä näky treeneissä :D Ei oikein pysähtyisi enää puomille eikä keinulle... A:tahan me ei enää tehdäkään sen kanssa. Mutta jotenkin nyt on päässyt Hugon kanssa sellaisen hauskan treenaamisen makuun eli ei nipoteta turhista - kontaktien suhteen minulle siis riittää, että ne suoritetaan turvallisesti, mutta that's it :)

Iloinen koiruus yksien agitreenien jälkeen!

Hugon kanssa meillä oli mahdollisuus hakea ja päästä I-HAH ry:n rally-tokon SM-joukkueeseen ja tämä oikeastaan oli sikäli toivottavaakin, että joukkue uhkasi jäädä vajaaksi. Pohdiskelin asiaa kovasti ja lopulta, kun kuitenkin ilman meitäkin saatiin onneksi joukkueeseen minimikoiramäärä hankittua, niin päätin jättäytyä joukkueesta pois (tosin lupauduin varakoirakoksi). Tämä ihan siitä syystä, että koen, ettei olisi ehkä ihan reilua koiraa kohtaan viedä sitä tuollaiseen massatapahtumaan (jossa ohjaajakin todennäköisesti jännittää normaalia enemmän), kun kuitenkin tiedän, että Hugo herkästi paineistuu minun jännittämisestäni ja ottaa myös häiriötä ympäristöstä. Edellisissä rally-tokokokeissa jo ihan normaali kisatilanne oli Hugon mielestä tosi jännä eli siksi en tahtoisi sitä viedä vielä ekstrajännään tilanteeseen saamaan huonoa kokemusta koetilanteista, jos ei ole pakko. Ja suunnataan sitten tässä syksyllä joihinkin ihan normaaleihin kokeisiin metsästämään sitä RTK2-koularia :)

Hugon kanssa rally-treeneissä on alkanut esiintyä haukkumista, joka onneksi rajoittuu vain ihan niihin ekoihin hetkiin kentällä. Ekan perusasennon yhteydessä päästää siis herkästi ilohaukkua, mutta itse kun haukkumista tokikaan halua esiintyvän, niin haukkuvan koiran kanssa en suostu lähteä radalle. Haukkumisesta homma siis keskeytyy ja hyvin pian onneksi Hugo aina alkaa skarpata ja tämän jälkeen ei enää minkäänlaista ääntelyä ilmaannu. Toisin oli kylläkin viikko sitten rally-treeneissä, joissa teemana oli hypyt ja putket radan osana. Hiukkasen agitaustaista koiraa kuumensi rata, joka sisälsi esteitä toistensa perään. Putkeenlähetyksissä alkoi ilmaantua agilitysta tuttua haukkumista.... Nämä rally-putket täytyykin siis ottaa erikseen työn alle ja keskittyä hiljaiseen työskentelyyn!

Ostin muutama viikko sitten Jipille juoksulenkkejä varten Zero DC:n valjaat, mutta pakko myöntää, että ei ole tullut kyllä yhtään lenkkiä juostua. Tavoitteena olisi aloittaa kuitenkin juoksulenkit, kunhan talvikausi alkaa ja treeni-/koulutuskalenterin osalta vähän rauhoittuu.... 

Jipille kuuluu myös hyvää ja kynsi on parantunut huimaa tahtia. Kynsihän halkesi vain osittain eli siitä ikään kuin sivusta irtosi palanen. Näin ollen ydin itsestään vetäytyi ja olen saanut kynttä lyhennettyä niin hyvin, että se lohkeama alkaa olla jo hävinnyt. Vielä en uskalla kontakteja Jipin kanssa tehdä, kun niissä kynsi varmaan todennäköisimmin ottaa osumaa, mutta muuten palailtiin jo tällä viikolla agilityyn. Ja hyvin kesti kynsi ilman minkäänlaisia paketointeja! Helpolla siis päästiin kynsivamman kanssa, kun ei tosiaan koko kynsi vioittunut, eikä joutunut poistamaan kynttä. Jippi on käynyt tällä viikolla sekä Niinun treeneissä että Maijun treeneissä ja voi vitsit, kun se on ollut pätevä typy! Intoa on piisannut, mutta kuitenkin ollut hurjan hyvin kuulolla. Ja eilen tehtiin niiiiin hienoja keppejä tiukasta umpikulmasta lähettäen ja sen jälkeen todella voimakkaasti takaaleikaten ilman, että Jippi kertaakaan otti häiriötä minun puolenvaihdosta. Se jatkoi kepit aina itsenäisesti loppuun, vaikka ohjaaja hääräsi takana :) Tuon koiruuden keppeihin olen kyllä hurjan tyytyväinen! Avokulmien takaaleikkaukset on vielä sellainen, jossa tulee herkästi virheitä, kun saattaa hakea tokaan keppiväliin, jos yhtään kiirehdin ohjauksen kanssa. Näitä pitää siis vielä vahvistaa. Mutta aika varma fiilis on jo siitä, että jos vain Jippi ekaan väliin löytää, niin kesken ei sieltä kepeiltä pois tule. Eli voi sitten rauhassa ottaa sivuetäisyyttä, tehdä takaaleikkauksia tai vedättää. Kiva juttu, että kepit edes on hyvällä mallilla, kun noiden pysäytyskontaktien kanssa on sen sijaan nyt ollut takkuamista... Mutta tosiaan niitä ei nyt vielä treenatakaan eli otetaan ne ihan omaksi projektiseen, kunhan kynsi on täysin kunnossa.

 Tokossa Jipin kanssa ollaan keskitytty aika paljon seuruuseen ja seuraamisen askelsiirtymiin. Tuli havaittua, että Jippi on alkanut hiukan edistää seuraamisessa, mikä on todennäköisesti seurausta siitä, että olen tarkoituksella tehnyt sille intensiteettiä seuruuseen. Nyt, kun se seuraa hurjan innokkaasti, niin sitten on kylkiäisenä tullut edistäminen. Edistäminen sitten vaikuttaa siihen, että kontakti elää, kun minä oikeasti kirjaimellisesti osun jalallani sen päähän sen pitäessä kontaktia jalkani edessä... Joten jotain oli tehtävä. Oltiin 28.8. Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa ja siellä puututtiin tähän ongelmaan. Saatiin hyviä vinkkejä siitä, miten tehostaa sitä, että koira oikeasti seuraa koko ajan ohjaajan vasenta jalkaa. Aloin siis tehdä treeniä, jossa kesken seuruun pysähdyn aika äkkinäisesti niin, että oikean jalka on edessä ja vasen takana. Tässä vaiheessa, jos koira yhtään edistää se päätyy vasempaan jalkaan nähden liian eteen. Tästä sitten koiraa huomautetaan "oho":lla ja pyydetään korjaamaan takaisin vasemman jalan viereen. Jippi jo parin huomautuksen jälkeen itse alkoi tajuta valuneensa eteen ja aktiivisesti korjasi paikan takaisin, jolloin pystyin kehumaan. Tästä ei kuitenkaan vielä anneta palkkaa, vaan sitten vasta, kun koira pitää paikan niin, ettei pysähdyksessä valu, vaan on edelleen vasemman jalan vierellä, se saa megapalkan. Tämä toimii Jipillä selvästi tosi kivasti ja se on alkanut taas skarppaamaan seuraamisissa ja automaattisesti myös kontaktiongelmat ovat hävinneet (kontaktiongelmathan ilmeni, kun edistäminen alkoi ja tosiaan edistämiseen puuttumalla sai kontaktinkin samalla korjattua). Tämä treeni on auttanut samalla myös askelsiirtymiin, koska Jipille on tullut selkeämpi ajatus siitä, että sen tulee säilyttää koko ajan paikka lapa vasemman jalkani vieressä, joten huolimatta siitä mihin suuntaan kuljen, se kulkee aika kivasti mukana pitäen paikan ja rintamasuunnan. Treenattiin viime viikon ohjatuissa treeneissä Pia Miettisen kouluttamana askelsiirtymiä vasemmalle ja oikealle. Näitä ei olla oiekastaan koskaan kauhean systemaattisesti treenattu, vaan lähinnä vain kokeiltu pari kertaa, että kuinka sujuu. Nyt lähdettiin näitä treenaamaan ja vaikeimmaksi osaksi osoittautui omien askelten sovittaminen. Ilman koiraa homma tuntuu selvältä, mutta kun koira tuli kuvioon mukaan, niin yhtäkkiä askelsinkin ihan väärin :D Kouluttaja kehui Jipin sivuaskellusta ja työskentelyä, mutta minä sain aiheellista noottia askelista. Täytyy siis treenata näitä ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa peilin avulla :)

Sanna (http://nalminlad.blogspot.fi/) teki Hugolle ja Jipille tilauksesta leluja. Olin ostanut pimeässä hohtavan pallon ja kumirenkaan ja niihin pyysin Sannaa tekemään varret - hirmu kätevää, kun saa aina just sellaisen lelun kuin haluaa :) 

Toinen vähän enemmällä treenillä ollut juttu on ruutu. Muutama viikko sitten tuli nimittäin havaittua, että ruutu on "rikki". Siis kyllähän Jippi ruutuun päätyi, mutta oli alkanut taas ennakoida palkkausta eli hidasteli jo ruudun etureunalla. Kertaalleen stoppasi jopa ennen ruutua, mutta jäi onneksi kertaluontoiseksi. Tämä ruudun kanssa sählääminen toi kuitenkin mieleen sen faktan, että ei ole tullut tehtyä ruutua avuilla (esim. targetti, näyttöruutu) enää sen jälkeen, kun Jippi alkoi juosta ruudussa hyvin aina takaosaan asti. Kouluttaja lohdutti, että tämä välivaihe on kovin yleinen eli kun ruutu saadaan "kuntoon", niin tulee taantuma, jolloin koira testaa, josko sen voisikin suorittaa vähän helpommin. Ja sitten, kun jaksaa vain kertoa sille, että ei sitä ruutua oikeasti voi lintsaten tehdä, niin sen jälkeen ei tarvitsisi olla koko aikaa jankkaamassa. Näin ainakin toivon ja lupaavalta näyttää. Ollaan nyt tehty muutamat ruututreenit niin, että ollaan käytetty joko hetsaamista yhdistettynä näyttöruutuun tai sitten tassutargettia. Ja nyt on pareissa treeneissä tullut vain tosi hyviä toistoja eli nyt jatketaan taas näin, että tehdään esim. alkuun yksi toisto targetilla, sitten yksi ilman ja vielä loppuun yksi targetilla.

Rappusten kiipeäminen vanhempieni luona on Jipin mielestä nykyään ihan tolkuttoman hauskaa. Puuhastelee sitä omatoimisesti riippumatta siitä, että missä ihmiset sijaitsee! 

Tunnaria ollaan myös treenailtu, mutta on kyllä pakko sanoa, että se ei kuulu omiin suosikkeihini. Jipin vire tuntuu oikeastaan aina olevan vähän turhan korkea tunnaritreeniin. Jos se käy kauhean kierroksilla, niin on melko varmaa, että se juoksee suorittamaan noutoa eli nappaa ekan näkemänsä kapulan suuhun. Näin ollen olen nyt vaatinut kierroksia alemmas ennen kuin ollaan treenattu tunnaria. Lähetän siis kapuloille vain jos vire on sopivan tuntuinen. Virittelysanana toimii rauhallinen "tehdään tunnari" ei siis mitään virettä nostattavaa, mutta kuitenkin sanallinen virittely, jotta Jippi osaa odottaa hajutyöskentelyä. Oma tunnari on vielä laitettu vähän piiloon eli pitkässä nurmikossa vain laitettu nurtsin juureen. Väärät on sitten laitettu ihan viereen läjänä. Hyviä toistoja ollaan saatu silloin, kun vire on sopiva eli täytyy nyt muistaa tätä treenailla säännöllisesti, mutta vain sopivan rauhallisena.

Kaikista eniten VOI-luokkaa ennen on töitä kaukoissa. Jipin liikkuvine tassuineen puhtaiden vaihtojen tekeminen tuntuu melkeinpä mahdottomuudelta. Ja siksi on tullut tehokkaasti välteltyä treenaamista. Ja nyt olenkin hyväksynyt sen, että kaukojen jumppaaminen saa olla tauolla, kunnes ollaan saatu AVO-luokka läpi ja sitten alkaakin kunnon tehokuuri kaukoihin.

Pientä karvanlähtöä ollut ilmassa.... Taitaa tehdä syksyn juoksuja!

Huomenna on kiva päivä, koska me lähdetään töiden jälkeen mökille! Todennäköisesti kesän vika mökkireissu, joten täytyy nauttia täysin siemauksin. Koirat pääsee juoksemaan mielin määrin (onneksi Jipin kynsikin jo kestää nurtsilla juoksemista) ja itse aion ehkä käväistä metsän puolella katsomassa sikäläisen sienitilanteen :)

Järkkyä päivityslaiskottelua!

Nytkään ei ole mukamas aikaa tehdä kunnollista päivitystä, mutta tullaan nyt sentään vähän kuulumisia kertomaan. 

(c) Anne Lind

Ensinnäkin Jippi korkkasi ASCA-kisat kisaamalla yhteensä 12 starttia agia yhden viikonlopun aikana. ASCA eli Australian Shepherd Club of America on australianpaimenkoirien yhdistys, joka on saanut alkunsa Yhdsyvalloissa. Aussiethan voi olla rekisteröity FCI:n lisäksi (tai sijaan) ASCA:n ja rekisteröimättömät puolestaan voivat hankkia seurantanumeron, jonka jälkeen ne voivat kerryttää tuloksia ja titteleitä myös ASCA:n alaisissa kisoissa FCI-kisojen lisäksi. Ja nyt tosiaan Jipiltä löytyy ASCA:n seurantanumero ja ensimmäiset tuloksetkin on kasassa. Suomessa järkätään ASCA:n agikisat kerran vuodessa ja koska niitä varten täytyy lennättää tuomari Yhdysvalloista, niin touhuun kuuluu se, että startteja on paljon ja kisataan siis varsin tiiviiseen tahtiin. Niinpä tuli vietettyä kaksi päivää siis JAU:n ulkokentällä, missä "mukavassa" sadekelissä kisailtiin sitten varsin hauskoja ratoja. ASCA:ssa aloitetaan kisaaminen novice-luokasta ja kisaratoja on kolmia erilaisia: regular (eli meidän agilityrata), jumping (eli hyppyrata) ja gamblers, jossa ensin kerätään 30 s ajan pisteitä suorittamallla esteitä haluamassaan järjestyksessä (eri esteistä saa eri määrän pisteitä) ja sitten tämän jälkeen on tietty aika suorittaa gamblers-osio, jossa tulee ohjata neljä estettä maahan vedetyn viivan takaa eli etäältä. 

(c) Anne Lind

Lauantain 13.8. kisailut sujuivat varsin kivasti. Vähän itseä ennalta arvellutti, että kuinkahan monelta radalta joudutaan marssimaan kesken pois, jos Jippi varastaa lähdöstä/kontakteilta... Aloitettiin gamblers-radoilla ja näillä napsittiin pisteitä ja suoritettiin hyväksytysti gamblers-osiot niin, että saatiin molemmilta radoilta Q (qualified eli normikisojen LUVA). Gamblersissa kaksi Q:ta riittää luokkanousuun, joten niinpä saatiin ekana päivänä ensimmäinen ASCA-titteli: GS-N (gamblers standard - novice) ja seuraavaksi päiväksi siirryttiinkin kisailemaan open -luokkaan. Seuraavaksi kisailtiin regular-radat. Ensimmäisellä radalla kontakti toimi vielä ihan ok ja niinpä tuloksena nollarata ja Q. Tokalla radalla kuitenkin Jippi päättikin juosta läpi tokavikana esteenä olleelta puomilta, joten vikaa hyppyä ei sitten suoritettukaan, vaan marssitiin ulos radalta. Viimeisenä oli vuorossa hyppyradat, joista ekalla radalla nolla ja Q. Tokalla hyppyradalla kaksi rimaa tuli alas - todennäköisesti sekä siitä syystä, että ehkä jo väsymys painoi, mutta myös siksi, että ASCA-agissa rimat on matalemmat (meillä oli 50 cm) ja radat oli toooooodella suoraviivaisia eli Jipin vauhti kiityi aikamoiseksi, eikä selvästikään keskittynyt kunnolla hyppyjen korkeuksiin. Vikan radan jälkeen jäi kuitenkin harmittamaan hurjasti se, että vapautettuani Jipin lähdöstä juuri ehdin huomata, kuinka se oli ehtinyt nostaa takapuolensa ylös maasta. Ei se siis liikkunut, mutta kuitenkin oli noussut maasta seisomaan ja näin ollen minun olisi pitänyt marssittaa se ulos, jos vain olisi sen ajoissa huomannut... Mutta tuloksellisesti ekana päivänä saatiin siis varsin kiva tulosrivi, kun Q tuli 4/6 radalla.

Toka kisapäivä ei sitten ollutkaan enää niin hohdokas... Sunnuntaina 14.8. aloitettiin touhu hyppyradoilla. Radat oli asteen haastavampia kuin edellisenä päivänä ja molemmilla hyppyradoilla vauhdikkaat suorat ja niiden perään tiukat käännökset aiheutti Jipin päätymisen väärälle esteelle (yllätysyllätys, se löysi pari ekstraputkea :D ). Kivat radat kuitenkin muuten saatiin tehtyä :) Ekalla agiradalla Jippi varasti puomilta, joten lähdettiin ulos radalta. Tokalla radalla puolestaan keinu oli vähän epävakaassa kohdassa ja osoitti kohti kentän laidassa ollutta mäenrinnettä eli aiheutti Jipille ilmeisesti epävarmuutta, koska se päätti hypätä kesken kaiken pois. Uusittiin siis keinu ja tällöin sujui hyvin. Muuten oikein kiva rata ja saatiin puomi onnistuneesti tehtyä tällä radalla! Vikat kaksi rataa oli taas gamblerseja ja ekalla gamblers-radalla ei onnistuttu gamblers-osiossa. Koiran olisi pitänyt irrota kepeiltä A:lle ja A:n jälkeen hypylle niin, että ko. hypyn ja ohjaajan väliin jäi vielä yksi leijeröitävä hyppy. Tämä osoittautui liian hankalaksi ja Jippi tuli A:lta minua kohti ja suoritti sen väärän hypyn. Tokalla gamblers-radalla saatiin ensimmäinen openin Q. 

(c) Anne Lind

Kaikkiaan siis saldona oli tosiaan 12 rataa, 5 Q:ta ja yksi titteli (GS-N). Mutta mikä tärkeää 11 onnistunutta lähtöä (se yksi seisomaannousu lauantain vikalla radalla ei onneksi aiheuttanut taantumaa, vaan sunnuntaina lähdöt toimi hienosti siitäkin huolimatta!). Puomi suoritettiin 10 kertaa kuuden radan aikana (gamblerseilla sai tehdä kaksi kertaa saman esteen ja tehtiin siis tuplapuomit) ja näistä kahdella kerralla Jippi varasti (josta siis joutui ulos radalta). Selvästi kylläkin nyt ei oikein malta ottaa kunnon 2on2offia puomilla eli herkästi pysähtyy liian ylös. Vaatii siis ehdottomasti nyt treeniä. Lisäksi ajattelin, että jos tekee tuota, niin melkeinpä alan pyytämään sen samantien pois sieltä puomilta ja otan puomin uusiksi. Läpijuoksuista toki edelleen ulos radalta. Keinu suoritettiin kai seitsemän kertaa ja niissä yhtä lukuun ottamatta teki nätin suorituksen eli ei meinannut tehdä lentokeinuja. Keinulla Jippi aika luonnostaan tekee pysähdyksen niin, että kaikki tassut jää alastulokontaktille ja täytyykin nyt pohtia, että annanko jatkossa tehdä noin aina vai haluanko tehdä siihen toimivan 2on2offin.... En oikein osaa valita näiden kahden väliltä.... Hugonkaan kohdalla en osannut :D A-este taidettiin tehdä 6 kertaa ja niistä yhdellä tuli yliloikka, mutta muutoin toimi kivasti! Lähinnä nyt siis tuota puomin alasmenoa täytyy paikan suhteen vahvistaa, mutta positiivista on se, että Jipillä on selvästi alkanut nyt se läpijuoksentelu vähentyä ja on alkanut asiaa prosessoida. 

(c) Anne Lind

Kovin innolla odotin tulevia kontaktitreenejä ja myös kolmosten korkkaamista, mutta se jääkin sitten myöhemmäksi. Jippi nimittäin viikkoa näiden kisojen jälkeen lauantaina 20.8. halkaisi metsälenkillä riekkuessaan kannuskyntensä. Onneksi ei haljennut juureen asti, eikä kynttä siis jouduttu poistamaan, mutta ydin on kuitenkin paljaana alta ja toiselta reunalta, joten agility on nyt tauolla, kunnes kynsi on kasvanut peittämään ytimen. Samasta kynsivammasta johtuen jäi väliin myös tokon piirinmestaruudet, jotka olisi olleet tätä epäonnista lauantaita seuraavana päivänä. Mutta ei siinä mitään, vietettiin sitten päivää kannustaen muita joukkuelaisia! Tokoa ollaan hyvin voitu jo treenata, kunhan kannuskynnen ympärille laittaa kerroksen sideharsoa estämään kynnen tarttuminen/taittuminen, joten onneksi Jippi sentään pystyy puuhailla tokoa ja lisäksi toki lenkkeillä (kunhan pysytään pois epätasaisilta pohjilta). Seuraavat tokokisat on alustavasti nyt suunniteltu syyskuun loppuun, jolloin sitten kynsivamman jälkeen annettujen kipulääkkeiden karenssiaika on ehtinyt mennä umpeen. Jippiä ei kynssivaurio onneksi ole missään vaiheessa millään tavalla häirinnyt. Edes sen sattuessa Jippi ei valittanut, eikä ole tosiaan missään vaiheessa osoittanut kynnen mitenkään sitä vaivaavan. Ei esim. ole myöskään yrittänyt sitä nuolla, joten ei ole ollut kaulurille tarvetta. 

(c) Anne Lind

Nyt, kun Jippi on poissa agilitysta, Hugo on päässyt tuuraamaan sitä ohjattuihin treeneihin. Meillä on keskiviikkoisin I-HAH:ssa Maiju Korhosen kouluttamat treenit ja Hugo tosiaan pääsi treenaamaan viime viikolla (ja pääsee toki tälläkin viikolla, koska kynsihän toki ei näin pian kasva). Olipas hauskaa treenata pitkästä aikaa kunnon ratatreeniä Hugon kanssa. Alkuinnostuksissaan roiski rimoja ihan huolella, mutta parin rallattelupätkän jälkeen alkoi keskittyä ja tekikin sitten aika hienoa rataa! Yllätyin oikein, miten mm. ne Hugolle yleensä niin vaikeat takaakierrot sujuivatkin tänään hienosti ja empimättä (normaalistihan ongelmana on juurikin hypyillä empiminen). Ja mikä tärkeintä Hugolla oli selvästi niin hauskaa!! Ihana "pieni" :) 

Rally-tokoissa Hugon kanssa ollaan nyt otettu käsittelyyn puolenvaihdot takaa. Oli taukoa näiden treenaamisesta ja alkuun oli taas ihan megavaikeaa saada puolenvaihdot sujuviksi. Pienellä muistuttelulla homma alkoi kuitenkin taas sujua ja nyt tekee aika pienin käsiavuin nuo vaihdot! Treeneissä ollaan tehty enemmän ja enemmän oikean puolen työskentelyä. Nyt radoilla on jo usean kyltin pituisia pätkiä oikealla seuraten ja näissä oikealla puolella suoritettavissa kylteissä on ollut mm. istumisia (myös se, jossa seurautetaan 1-2-3 askeleta välillä istuttaen) ja käännöksiä. Yllättävän hyvin Hugolla pysyy seuruun paikka oikealla puolella seuratessa, eikä samaa edistämistä ole ilmennyt ainakaan vielä kuin normiseuraamisessa. Edistäminen onkin tällä hetkellä kenties se haastavin juttu, sillä se pienikin edistäminen vaikeuttaa niin monen kyltin suorittamista.... Tätä täytyisi siis urakalla työstää! Ollaan myös tehty käytösruutuja ja jotenkin se paikalla seisominen on Hugolle vain niin kaamean hankalaa, kun se näyttää siltä, ettei ymmärrä, että sillä on tehtävä kesken. Kuitenkin jotenkin näyttää edes vähän positiivisemmalta sen suhteen, että päästäisiin joskus kenties sinne VOI-luokan radoillekin! Yksi ongelma, johon ollaan myös pureuduttu, on kisavireongelma. Hugohan oli viime kisoissakin tosi haahuilevan oloinen ja vaikka suoritti liikkeet kiltisti, niin oli jotenkin poissaolevan tuntuinen ja siksi minä itse en keskittynyt kunnolla rataan. Nyt ollaan otettu käytännöksi aina ennen ratasuorituksen aloittamista treeneissä tehdä pari kiepitystä, sillä näillä saa Hugon virettä nostettua ja se alkaa keskittyä aika kivasti. Kieppien jälkeen saa isot kehut ja kannustavasti siirrytään lähtöön. Tarkoituksena olisi, että voitaisiin sama käytäntö siirtää kisoihin, jolloin toivottavasti Hugo olisi enemmän "läsnä" kisaradallakin. 

Tässäpä ehkäpä olennaisimmat jutut. Tokoiluista on myös päivitettävää (lähinnä itselle muistiin treenijuttuja), mutta niistä vaikkapa sitten ihan oma postaus!

Agiliiturit kuvissa

Heinäkuussa oli I-HAH:ssa valokuvauspäivä, mikä tarkoitti siis sitä, että vapaaehtoisista koiruuksista (tai ei niiltä koirilta taidettu kysyä, mutta omistajat oli sitäkin innokkaampia!) otettiin agilityaiheisia kuvia, joita sitten voidaan käyttää koristamaan seuran nettisivuja/blogia yms. Ja koska olin lomalla, niin tokihan me marssittiin paikalle sekä Jipin että Hugon kanssa :D Jippi teki puomia ja lisäksi koska meidän seurassa tehdään myös tokoa, niin otettiin kapulan kanssa hyppyjä (kuitenkin normaalia agihyppyä, koska onhan meidän seura kuitenkin agipainotteinen ;) ). Hugo sen sijaan pääsi puomille ja pituudelle, koska turkkinsa kanssa se toki on edukseen tuollaisissa lennokkaissa suorituksissa :) Oli hauskaa ja sitäkin hauskempaa oli se, että nämä kaksi supertaitavaa valokuvaa antoivat luvan käyttää kuvia mm. blogissa eli tässäpä näitä. Suuri kiitos kuvista Sannalle ja Idalle!

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Ida Alexandersson

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Sanna Piironen

(c) Ida Alexandersson

Jippi The Kolmosluokkalainen

Niin siinä sitten kävi vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, että lauantain kisapäivän myötä Jippi siirtyi kisaamaan agilityssa kolmosluokkaan! Kisoihin ei lähdetty tavoittelemaan nollia, sillä nyt projektina oli tosiaan saada onnistuneet lähdöt ja saada kontakteilta varastelu loppumaan, joten ajatukset oli kyllä ihan muualla kuin nollan tavoittelussa.

Perjantaina 5.8. käytiin epistelemässä kisaavien agilityradalla kolmen startin verran. Ensimmäisellä radalla lähtö toimi hienosti, puomille pysähtyi huikean hienosti, mutta sitten keinulta varasti ja lähdettiin ulos radalta (tätä ennen oli tosin tullut myös rima alas ja hyllytetty putki-A-erottelussa). Tokalla radalla lähtö toimi, mutta puomillapa Jippi vapauttikin itse itsensä hetken pysähdyksen jälkeen ja lähdettiin sitten ulos jo puomin jälkeen. Vikalla radalla saatiin sitten kaikki palaset loksahtamaan eli lähtö toimi, puomi toimi ja keinu toimi, ja näin ollen päästiin maaliin asti ja lopputuloksena nollarata ja hurjan hyvä mieli (ei niinkään siitä nollasta, vaan onnistuneista lähdöstä ja kontakteista).

Lauantaina 6.8. sitten oli vuorossa neljän startin verran virallisia kisoja JAU:lla. Eka rata oli hypäri ja sehän sopi hyvin, sillä saatiin keskityttyä ekalla radalla siihen lähtöön miettimättä vielä niitä kontakteja. Otin Jipin lähdössä ja siitä käskytin maahan. Hienosti pysyi maassa ja odotti nätisti vapautuskäskyä. Rata oli oikein kivan tuntuinen kokonaisuudessaan, vaikkakin onnistuin aiheuttamaan kiellon hätiköidyllä viskileikkauksella. Eli vitonen siitä, mutta ihan oma moka! Tästä video ei ole omassa kännykässäni, joten en sitä vielä saanut.

Vika kolme rataa olikin sitten agilityratoja, mutta siitä erikoisia sellaisia, että yhdelläkään niistä ei ollut keinua... Sikäli harmi, että olisi ollut kiva päästä sitäkin treenaamaan kisatilanteessa, mutta ehkä se on ihan hyvä ottaa yksi tavoite kerrallaan ja nyt se oli siis se, ettei Jippi varasta puomilta (tai jos varastaa, niin marssittaa koira ulos radalta). Kaikista radoista kootusti mainittakoon myös se, että lähtö toimi hienosti! Kertaakaan ei peppu meinannut nousta maasta, vaan Jippi oli lähdössä aika rauhallisen oloisena. Vikalla radalla jopa tarjosi maahanmenon otettuani sen sivulle, jo ennen kuin edes käskin sitä maahan eli ilmeisesti alkoi iskostua mieleen, että maasta se rata alkaa :)

Tokalla radalla (eli ekalla agiradalla) meno oli kaikkiaan aika sujuvaa. Radan jälkeen oli superhyvä fiilis oikein onnistuneesta puomista, mutta videolta huomasin, että ei molemmat tassut osu ihan maahan asti. Kuitenkin pysähtyi varman oloisesti ja odotti vapautusta rauhallisena eli läpijuoksusta ei ollut ajatustakaan - jes! Maaliin juostiin nollalla eli lopputulos -13,09 s ja sij. 3/22 eli toka kakkosluokan LUVA.

Kolmannella radalla aiheutin hylkäyksen ihan alkutaipaleella, kun tein vastakäännöksen hypylle, jolta oli tiukka käännös A:lle. Vastakäännös käänsikin sitten tosi hyvin ja Jippi luki A:n sijaan minun ja A:n väliin jääneen putken, johon liikkeeni suunta kieltämättä hieman ohjasi. Otettiin A:lle lähestyminen uusiksi ja jäin tässä vaiheessa Jipistä jälkeen eli A:n jälkeisellä pätkällä oli hetkellisesti vähän rytmitysongelmia, mutta radalle mahtui kivojakin pätkiä! Puomilla ei todellakaan meinannut tulla taaskaan läpijuoksua, vaan Jippi pysähtyi jopa liian aikaisin alastulolla. Oma liike hidastui puomin lopulla, kun valmistauduin radan jatkumiseen sivulle, mutta huomattuani Jipin empivän, jatkoinkin pari askelta eteenpäin ja Jippi korjasi omatoimisesti 2on2offiin.

Vikalla radalla puomilla vähän sama juttu  kuin kolmannella radalla eli Jippi pysähtyi liiankin aikaisin ja korjasi sitten uudella käskyllä. Tässä haastetta toi ohjaajan jääminen selvästi taakse ja se, että ihan alastulossa kiinni oli putki siinä koiran ja ohjaajan välissä eli sekin saattoi sekoittaa pakkaa. Muilta osin taas melko sujuvaa menoa ja lopputuloksena olikin puhdas rata aikaan -10,51s ja 1.sija eli se oli sitten SERT ja menolippu kolmosluokkaan!! Aika hurjaa :D (Video ei tarkoituksella ole isompi kuin noi kaksi muuta, mutta jouduin lisäämään sen upottamalla, kun jostain syystä ei löytynyt youtube-videoista etsimällä...)


Kisapäivän analysointi on nyt nostanut esiin seuraavia plussia:
+Lähdöt toimi tosi hienosti!
+Jippi oli kuulolla ja reagoi ohjauksiin hyvin eli teki juuri niin kuin ohjasinkin.
+Vauhti oli aika kiva ja vaikkei nopeudessa toki päihitetä nopeita bortsuja millään, niin Jippi tekee sen verran tiukat käännökset, jos ohjaukset osuu kohdilleen, että sillä saa nipistettyä ajasta sekunteja pois ja siten ei nyt ainakaan pahasti "muiden jalkoihin jääty" :)
+A toimi kivasti - vielä hakee vähän sellaista vakiintumista toi A:n suorittaminen eli esim ekalla radalla oli vähän sellainen jännittyneen näköinen laukka A:lla, mutta siltikin yleensä kyllä Jippi osuu kontaktille.
+Puomilla ei yhtä ainutta läpijuoksua - ei edes melkein!

Ja sitten niitä kehittämisen kohteita:
-Oma rytmittäminen vielä aika ajoin näkyy olevan pielessä eli tähän kaivataan toki ikuista treeniä (valmistahan ei toki tule koskaan!)
-Puomi ei tokikaan nytkään optimaalinen, sillä Jippi kyllä osaa 2on2offin kovinkin varmasti eli sikäli ei sille yhtään tyypillistä tuollainen empiminen alastulolla. Veikkaan, että vaikuttavia tekijöitä on monia. Ensinnäkin edellisen päivän episten puomikorjaukset varmasti olivat takaraivossa muistuttamassa, että läpijuoksu tietää radan päättymistä eli ehkä oli siksi ylivarovainen. Toisekseen ollaan treenattu lähiaikoina oikeastaan vain sellaisia kontakteja, joilta rata jatkuu enemmän tai vähemmän eteenpäin eli olen päässyt vedättämään. Ei siis sikäli ihmekään, että kontaktin suorittaminen ei nyt ole ihan varmaa, kun jäänkin taakse. Kaipaa siis vahvistamista ja sitähän me nyt sitten aiotaankin treenata :) Kolmanneksi tajusin ratojen jälkeen, että toistin kaikilla radoilla Jipille "ota"-käskyn puomin loppupäässä. Treeneissä olen välillä sanonut uuden käskyn alastulolla ja välillä taas ollaan tehty koko puomi vain yhdellä käskyllä (joka siis annettu ennen puomille menemistä). Tavoite on, että alastulon käskystä voisi täysin luopua ja keskiviikon treeneissä ja perjantain epiksissä jätinkin sen toisen käskyn pois. Nyt kuitenkin sen sanoin ja pohdin, että voisiko olla, että Jippi siten ylireagoi siihen toistettuun käskyyn nyt, kun taustalla oli kontaktien korjailusta johtuen ehkä ajatus siitä, että kontaktit täytyy ottaa tosi huolella? Joka tapauksessa tosiaan toistetusta käskystä halutaan päästä eroon, joten nyt täytyy keskittyä siihen, että treeneissäkään en sitä toistele!

Aika hassu fiilis kisata taas kolmosissa. Jotenkin en ollut siihen SERTiin yhtään varautunut, kun oikeasti oli sellainen fiilis, että tässä lähtöjä ja kontakteja korjatessa saattaa jokin tovi vierähtää. Noh, Jippipä osoittikin olevan hyvinkin nopeasti oppivaa sorttia (tosin onhan tämä ollut tiedossa ennenkin...) ja otti opikseen ehkä vähän liiankin hyvin, kun tosiaan nyt oli sitten ekstravarovainen niiden kontaktien kanssa :D Nyt treenaillaan lisää ja eiköhän se kultainen keskitiekin sieltä löydy ;) Mutta kaikkiaan oli kyllä huikea kisapäivä, sillä kaikkien neljän startin jälkeen oli tosi tyytyväinen fiilis ja kaikilla radalla tehtiin hyvää yhteistyötä Jipsterin kanssa. Parhaus typynen!

Ai niin ja Hugo toki oli varsin innoissaan Jipin menestyksestä myöskin, sillä se tiesi Hugollekin palkintoja :D Palkintopusseista löytyi nimittäin sekä nameja että NARUPALLO, mikä on Hugon ihan ykkössuosikki ja niinpä Jippi kiltisti luovuttikin sen Hugolle :)

Missio lähdöt-ja-kontaktit-kuntoon aloitettu!

Pohdiskelin, että mitenköhän sitä oikein tekisi kisaamisen kanssa. Olin ilmoittanut Jipin ensi lauantaiksi kisoihin ja ehdinkin jo laittaa viestiä kisajärjestäjälle, että perun startit. Ilmoittauduin perjantaiksi epiksiin ja ajattelin vältellä virallisia kisoja, kunnes oltaisiin saatu edistystä epiksissä. Sitten katselin tulevia epiksiä ja totesin, ettei tulossa ole sellaisia, joihin me päästääisiin. Kyselin vielä neuvoja viisaammilta ja sain kannustusta sille idealle, että rohkeasti vain menisin sinne lauantain kisoihin. Ja niinpä sitten laitoinkin uutta viestiä järjestäjille, että jos ehtii perua peruutuksen (:D), niin teen sen ja hyvin vielä ehti, kun ilmoaika oli vielä käynnissä! Eli nyt siis perjantaina mennään epiksiin ja lauantaina virallisiin. Todennäköisesti osa starteista tosiaan kestää muutaman sekunnin ja lähdetään ulos jo lähdöstä, mutta se on varmasti sen arvoista! Ja muuten aloin myös pohdiskella menneitä kisaratoja ja hämmästyin, kun tajusin vasta nyt, että kuinka monella radalla ollaan hyllytetty puomin tai keinun jälkeisten parin esteen aikana! Eli jaksan hämmästellä, miten silti tajusin vasta nyt tämän olevan oikeasti ongelma??

Meillä koirat ei saa omatoimisesti tulla sänkyyn, eikä siis nuku siellä ihmisten kanssa, mutta välillä (kuten nyt kuvassa) saavat luvan kanssa mennä sängylle ja molemmat toki innolla niin silloin tekevät :)

Tänään yritettiin luoda treeneissä mahdollisimman kisanomainen fiilis. Meidän vuoron alkaessa pyysin toisen koirakon ennen meitä radalle niin, että Jippi joutui katsoa radan laidalta niiden menoa. Lisäksi otin Jipille myös mukaan agikisoissa käyttämäni pannan, jossa on sellainen fleece-hihna, jolla Jippi riekkuu startin jälkeen. Sitä ei treeneissä käytetä eli se jo itsessään kertoo Jipille, että jotain jännää on tapahtumassa. Näistäkään huolimatta Jippi ei se ollut yhtä kiekoilla kuin kisoissa, mutta vähän edes sinnepäin. Alussa Jippi jäi hienosti lähtöön kerta toisensa jälkeen. Päätin heti, että minkäänlaisia varmisteluita en tee lähdöissä, enkä kontakteilla eli lähdössä en vilkuillut taakse tai antanut lisäkäskyjä ja puomilla annoin vain yhden käskyn puomille mennessä, enkä alkanut sitä toistelemaan alastulolla. Lisäksi kontaktilla juoksin rohkeasti ohi. Ekalla kerralla tässä sain Jipin menemään lankaan eli se juoksi läpi kontaktilta. Tästä seurasi "oho" ja käveltiin laittamaan koira hihnaan ja marssittiin ulos kentältä. Ei sen suurempaa draamaa, mutta Jipin se taisi laittaa ajattelemaan, sillä tämä oli eka ja vika kontaktimoka niissä treeneissä. Seuraavat kolme toistoa se teki puomia radan osana tehden superhienot 2on2offit. Sain juosta reilusti ohi, eikä vaatinut mitään lisäkäskyjä, vaan pysähtyi kuin seinään ja odotti maltillisesti vapautusta ja sen toki sitten lopulta myös sai!

Kovasti mietin, että pitäisikö minun palkkailla Jippiä sinne kontaktille, mutta päädyin, etten tee niin. Syynä se, että Jipille on namia paljon suurempi palkkio se, että pääsee jatkamaan rataa, joten mieluummin palkkaan sitten sillä tavoin. Ja toisekseen namin antaminen kontaktilla saa välillä Jipin kuvittelemaan, että suoritus on ohi, kun palkkakin kerran jo tuli ja saattaa sen jälkeen hilpaista liikkeelle.

Yhden kerran Jippi varasti tänään myös lähdöstä, mutta siitäkin käveltiin ulos radalta ja toista kertaa ei tarvinnut huomauttaa :) Perjantaina sitten testataan epiksissä, kuinka tämä käytäntö korjaa lähtöjä/kontakteja siellä :)

Eilen Hugo oli ohjatuissa treeneissä rallattelemassa ekaa kertaa kesätauon jälkeen. Tauko näkyi selkeästi, sillä Hugolta lähti parissa kohtaa ääntä ja seuruussa se efisti. Muuten teki aika kivasti ja ainakin keskittyi tekemiseen täysillä. Kisoissa nähdyn alavireisyyden jälkeen olen vain tyytyväinen, kun näen, että kyllä Hugolla intoa piisaa rally-tokossa, joten siksi ei edistäminenkään saanut hyvää treenifiilistä katoamaan! Edistämistä toki treenaillaan pois sitten taas (onneksi meillä on toimiva treeni siihen ongelmaan tiedossa!), mutta nyt kiinnitettiin enemmän huomiota kokonaisuuteen ja fiilikseen :)

Rally-treeneissä tuli taas esiin Hugon "ahtaanpaikankammo". Sitä on esiintynyt kerran aiemminkin hallilla pidetyissä rally-treeneissä ja siis sellaisessa kohdassa molemmilla kerroilla, että rata meni melko läheltä seinää ja koiran piti seurata seinän ja ohjaajan välissä. Ja siis vaikka sanon, että rata meni läheltä seinää, niin ei kuitenkaan niin läheltä, että olisin voinut yhtään edes ajatella, että se aiheuttaisi ongelmaa. Etäisyyttä minun ja seinän välissä oli ehkäpä vajaa pari metriä eli hyvin siihen koira mahtuu väliin seuraamaan. Mutta silti Hugo painoi korvat niskaan, ryhti laski ja se yritti paeta minun ja seinän välistä mahdollisimman nopeasti. Tällaista ei arjessa ole ikinä esiintynyt (harvoin arjessa tulee kuljettua niin, että koira olisi mikun ja seinän välissä), mutta siitäkin huolimatta alettiin siedättämään nyt Hugoa tähän. Treeneissä omatoimisella treenipisteellä sitten seurautin Hugoa lähemmäksibja lähemmäksi seinää ja lopulta kykeni seuraamaan jopa niin, että oli itse melkein seinässä kiinni. Jännitti selvästi ja ekat pari toistoa livahti pois siitä välistä, mutta kerta kerralta rohkaistui ja lopulta sujui jo ihan hyvin ja pieni jännitys näkyi lähinnä enää korvien asennosta.

Agikisa-ahdistus

Tänään käytiin kisaamassa Jipin kanssa tokaa kertaa muutaman viikon agitauon jälkeen. Tässä tauon jälkeen ohjattuja treenejä ei ole ollut lainkaan, mutta ollaan parit pikkutreenit käyty tekemässä keskittyen lähinnä lähtöihin ja kontakteihin. Ja homma on toiminut kivasti. Noh, kisoissa sitten on tullut todistettua taas, ettei se homma sitten kuitenkaan oikein toimi.

19.7. käytiin kisaamassa yksi hyppäri ja pari agirataa. Hyppärillä Jippi varasti lähdössä ja huomasin tämän vasta, kun se oli tullut kaksi estettä, enkä olisi enää putkea ennen ehtinyt sitä stopata. Niinpä tein siinä hetkessä ratkaisun ja jatkoin rataa. Ehkä ei olisi pitänyt. Muutoin rata oli jees, mutta yhdellä hypyllä olin onnettomasti myöhässä ja itse aiheutin hyllyn. Tokalla radalla silloin Jippi pysyi lähdössä hyvin ja rata sujui muutenkin kivasti toka vikan esteen putki-puomierotteluun asti. Jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä radasta. Vikalla radalla Jippi nousi lähdössä seisomaan ja palautin sen istumaan. Tuomari alkoi jo huomatella, ettei pitäisi korjailla sitä lähtöä, vaan että antaa mennä vain. Sain kuitenkin Jipin istumaan ja saatiin sikäli onnistunut lähtö. Radalla Jippi teki kontaktit hyvin ja muutenkin oli oikein jees menoa - itsellä taas kiire ja sen myötä rytmitys ontui ja pahasti.

Tässä välissä käytiin sitten treenaamassa LÄHTÖJÄ. Treeneissä ei minkäänmoista ongelmaa. Sain hyppiä, hillua ja kiljahdella, eikä Jippi mennyt lankaan. Sain palkattua hyviä lähtöjä ja olin oikein tyytyväinen treeniin. Lisäksi tehtiin keinulle pysäytyksiä ja hienosti pysähtyi, eikä edes yrittänyt läpijuoksuja tai varastamisia.

Tänään sitten suunnattiin kisaamaan ja ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Molemmilla radoilla jätin Jipin maahan ja se nousi seisomaan. Kävin laittamassa takaisin maahan ja tämän jälkeen molemmilla radoilla pysyi ja päästiin aloittamaan rata hallitusti. Ekalla radalla unohdin tehdä putkijarrun ja koira hukkui selän taakse putkesta kaarrattessa. Rima siis tippui. Homma jatkui ja keinulla Jippi sitten vapauttikin itsensä ennen aikojaan. Ja mitä tein minä tyhmä? Annoin sen jatkaa. Itse tajusin vasta videota katsoessa, että kuinka selkeästi se todella ennen lupaa jatkaa matkaa. Radalla en tätä ollut tajunnut... Puomille pysähtyi tällä radalla kyllä, mutta silti moitin itseäni siitä, että tein melko nopean vapautuksen puomilta. Tokalla radalla tämä sitten kostautui, kun puomilla Jippi juoksi läpi... Palautin kyllä puomille, mutta silti tuntuu, että aiheutan vain itselleni ongelmia, kun en malta siinä sekunnin sadasosassa tehdä sitä päätöstä, että leikki loppuu kesken, jos varastaa kontaktilta. Nyt siis täytyy mennä epiksiin, jotta itse maltan pitää kriteereistä oikeasti kiinni ja saada tämä kontaktipossuilu kuriin. Ja siis ratojen jälkeen kirjoitin tänään fb-julkaisun kutsuen Jippiä Pikku Siaksi, mutta nyt kun oikein aloin näitä ratoja pohtia ja analysoida, niin ehkä minun on ihan turha Jippiä syyttää possuilusta... Faktahan on, että olen nyt ihan surutta antanut sen varastella - ensin vähän ja sitten vähän enemmän - joten ei kai se sikailua varsinaisesti ole, vaan tilanteeseen adaptoitumista. Jipin mielestä kisaamiseen varmasti nykyään jo kuuluu se, ettei ohjaaja ole kauhean tarkka ja se saakin tehdä pieniä possuiluja.

Nyt pitäisi saada oma pää käännettyä täysin siihen moodiin, että jos Jippi varastaa kontaktilta, niin se on sitten siinä. Rata EI enää jatku sen jälkeen. PISTE. Pitäisi vain päättää, että uusinko kuitenkin kontaktin, jos se läpijuoksee ja sitten lähdetään ulos vai lähdetäänkö suoraan ulos.... Ideoita? Entäpä sitten lähtöjen kanssa? Jos takapuoli nousee ylös ja korjaan ja sitten pysyy, niin onko tämä ok? Vai pitäisikö olla kriteerinä se, että jätetystä asennosta ei poiketa, vaan jos peppu nousee ylös, niin se on peli seis samantien?

Itsellä on nyt melkoisen epätoivoinen fiilis, eikä se auta, kun vilkaisee meidän starttien määrää ja sitä hurjaa hyllyprosenttia. Tuntuu siltä, että ei kenelläkään muulla mene kakkosista nousemiseen näin montaa starttia... Ja tiedän, että kun tälle linjalle lähden, että varastamisesta joutuu ulos, niin hyvin todennäköisesti niitä hyllyjä joudutaan ottaa vielä useampikin ennen kuin saadaan toivottavasti Jipille iskostettua se mieleen, että säännöt on samat niin treeneissä kuin kisoissakin. Onneksi tosiaan on olemassa epikset, joissa voidaan käydä treenaamassa näitä ongelmakohtia. Ja tiedän kuitenkin, että kyllä se lopulta palkitaan, kun vain muistaa olla tarkka kriteereistä ja niiden noudattamisesta! Veipä se sitten viisi lisästarttia tai viisikymmentä... (Toivon todella, ettei ihan tota jälkimmäistä sentään...!)

Jipin huoltopäivä ja Hugon treenipäivä

Tänään Jippi kävi fyssarilla (Tamaralla) ja typynen on oli kaikin puolin hyvässä kunnossa! Ei mitään kummempia jumeja missään :) Tämä oli helpotus, sillä pari viikkoa sitten I-HAHn agileirillä ollessa Jippi erikoistui rimojen pudotteluun ja etenkin tiukissa käännöksissä siivekkeet heilui ja rimat roiskui. Silloin vähän pohdin, että onkohan syy jumeissa, mutta toisaalta myös näytti siltä, että Jippi hakeutui ihan liian lähelle ponnistuspaikkaa ja siitä syystä tiputteli rimoja. Sain Lehdistön Esalta hyviä vinkkejä siihen, että miten treenata takaakiertoja niin, että koira alkaisi hakea optimaalisempaa ponnistuspaikkaa eli täytyy niitä nyt treenailla! Jälkikäteen vasta tajusin, että molempien päivien radoilla tiukat käännökset/takaakierrot, joissa pudotuksia tuli, hypättiin aina vastapäivään. Jipillä oikealle kääntyminen on selvästi se sille vahvempi suunta kääntyä, mikä näkyy ihan arjessa (uidessa kääntyy oikean kautta ympäri, ilopomppiessaan tekee aina kieppejä oikeaan, lenkeillä hakeutuu mieluummin vasemalle puolelleni eli kontaktia ottaessa on kääntyneenä oikealle). Eli veikkaanpa, että sille on vain oikeasti vaikeampaa suorittaa tiukoissa käännöksissä hyppy vasemmalle, kun se on sille ei-niin-luonteva suunta. Eli nyt, kun tuli vahvistettua se, ettei jumeja ole, tehtävälistalla on siis näiden hyppyjen vahvistaminen molempiin suuntiin. Ja onneksi toispuoleisuus ei ole kuitenkaan niin voimakasta, että näkyisi/tuntuisi esim fyssarin käsittelyssä toispuoleisina lihaksina tms. Enemmän varmaan koordinaatiosta kyse eli treeniä treeniä, niin hyvä siitä vasemmalle kääntymisestäkin tulee :)

Jippi saa lepäille hoidon jäljiltä (vaikkei tätä arvostakaan, on nimittäin ollut ihan törkeästi virtaa nyt parina päivänä! Kivasti oli ihan paukut loppu SM-kisoissa ja sitten niiden jälkeen virtaa on riittänyt, vaikka muille jakaa :D), mutta Hugo sen sijaan pääsee kohta treenaamaan! Päivisin on nyt liian kuumaa touhuta mitään isompaa, joten ajoitetaan treenailut ja lenkkeilyt nyt iltoihin ja aamuihin. Hugon kanssa ohjelmassa on rally-tokoilua! Käännöksiä olisi tarkoitus hioa, samoin kuin seuraamista, joka meinaa edistää :) Ja ehkä me tokoakin vähän tehdään. Ollaan Hugon kanssa treenailtu ruutua ja merkille lähettämistä, vaikkei tokokisoihin aikomusta olekaan. Tänään voisi kokeilla ohjattua noutoa!