Töttis on kotiutunut

Tänään kello kahdelta oli siis aika Itä-Helsingin eläinlääkäriasemalle, missä Hugolle tehtiin ensin perustarkastus ja sen jälkeen laitettiin unten maille. Me lähdimme kotiin ja saimme ohjeeksi tulla viideltä hakemaan Hugoa. Leikkauksen arvioitiin voivan kestää, koska leikattavana oli piilokives, jota ei pystytty ilman leikkaamista paikantamaan. Varoittelivat myös, että voi olla, että joutuu tehdä useamman leikkaushaavan. Niinpä olikin oikein positiivinen yllätys, kun viideltä palatessamme saimme kuulla, että piilokives oli löytynyt helposti ja se oli saatu leikattua saman viillon kautta kuin se toinenkin. Eli toipumisen kannalta vastaa siis ihan normaalia kastrointia, koska vatsaonteloa ei tarvinnut nyt lainkaan avata.

Hugo - kaverien kesken töttis (=tötteröpää) - innostui selvästi meidät nähdessään ja sen innoittamana käveli omin jaloin autolle ja kotona myös sisälle (portaat tosin Markus kantoi - sen verran voimaton Hugo kuitenkin oli). Kotiin päästyään se lysähti omalle patjalleen, joka oli kuskattu varta vasten olohuoneeseen ja siitä ei ole sen koomin noussut. Eli väsymystä on havaittavissa ja varoittelivatkin eläinlääkäriasemalla, että koska on annettu opioidisia kipulääkkeitä, voi esiintyä tuijottelua, ääntelyä ja levottomuutta. No levottomuutta ei sinänsä ole ollut - tosiaan, kun ei ole pään nostamista enempää liikkunut kotiuduttuaan. Tuijottelua esiintyi etenkin alkuun eli ei selvästi reagoinut kovin hyvin ympäröivään maailmaan. Nyt silmät kyllä jo seuraa kovasti, mitä ympärillä tapahtuu, mutta muuten on yhä ihan kanttu vei. Noh näiden opioidisten lääkkeiden teho piti kestää 6-8 tuntia eli eiköhän se vähitellen ala virkistyä niin, että päästään pikkuiltaulkoilu tekemään. Huomenna sitten varmaan jo astetta virkeämpi, vaikkakin varmaan silloinkin vielä kovasti väsyttää.

Vikoja treenejä ennen taukoa

Maanantaina olimme Ojangon hallissa omatoimitreenaamassa ja otimme etenkin keppejä ja kontakteja. Kepit ovat edistyneet niin, että kun itse olen Hugon oikealla puolella, sitä ei enää tarvi saattaa ihan keppien alkuun, vaan hakee itse oikean sisäänmenokohdan ja jatkaa etenemistä, vaikka olisinkin hieman kauempana kepeistä. Mukana tosin täytyy yhä kulkea - ei varmasti vielä onnistuisi niin, että jäisin esim. Hugon taakse kepeillä. Tosiaan havaitsin jokin aika sitten, että keppitreeni tuli aloittaa lähes alkeista, kun olenkin Hugon ja samalla myös keppien vasemmalla puolella. Ja niitä olemme nyt treenanneet näinkin päin siten, että nyt Hugo suorittaa kepit aika kivasti jo tällöinkin, kunhan vain kuljen vierellä mukana - ei siis vielä kestä irtoamista näin päin.

Kontaktien opettamisen olen huomannut olevan hidasta.... tosin näitä tulee tehtyäkin ihan liian harvoin! Namialustan kanssa yhä mennään ja tällöinkin vaatii sen, että olen namialustan lähellä stoppaamassa Hugon käskyllä oikeaan aikaan. Hugon pysähdyttyä voin kyllä loitota, mutta mikäli esim. jäisin taakse niin se käännähtää niin, että takajalat ei pysy kontaktipinnalla. Eli sairasloman jälkeen alamme varmasti näiden kanssa tekemään töitä enemmän.

Tiistaina ohjatuissa treeneissä harjoittelimme pakkovalssia. Yritän myöhemmin ehtiä lisäämään tähän selostuksen kuvan kera siitä, miten tätä harjoittelimme. Teimme ihan vain kolmen esteen pätkää ja tässä sai kyllä huomata, kuinka vaikeaa on vielä hallita omaa kroppaa samaa aikaa, kun koira on radalla. Kuivaharjoitellessa sujui jo suht hyvin, mutta kun lisäsi kuvioon Hugon, niin olinkin taas ihan jäljessä :) Marin neuvoilla saimme kuitenkin homman onnistumaan molempiin suuntiin ihan kivasti. Kuivatreenaus jatkuu siis nyt valssin, pakkovalssin ja puolivalssin osalta niin, että Hugon sairausloman jälkeen nämä olisivat itselläni selkäytimessä. Sitten Hugon parannuttua agilitykuntoon hiomme näitä yhdessä :)

Tänään teimme Hugon kanssa pitkän lenkin ja sen päälle tokoiltiin. Paikkamakuu tuntui tosi takkuilevalta tänään. Ensin  teimme sitä pihan nurmikolla, mutta Hugo tuijotteli kovasti lintuja ja haisteli ja mutusteli ruohoa lähes tauotta. Niinpä palkkasin, kun Hugo malttoi keskittyä ja vapautin sen, vaikkei aikaa ollut mennyt varmaan kuin minuutti. Tämän jälkeen siirryimme hiekalle, jotta nurmikon haistelu ja syöminen estyi, ja tässä sujui jo paremmin. Hieman lisäjännitystä toi, kun naapurin koira lähti lenkille ja käveli pihan poikki, mutta Hugo malttoi kuin malttoikin pysyä paikoillaan.

Paikkamakuun jälkeen teimme seuraamisesta jättöjä. Kaikki seuraamiseen lähdöt tein niin, että istutin Hugon, menin sen eteen ja pyysin sivulle perusasentoon. Tämän olemme nyt tehneet aina ennen kaikkia suorituksia, sillä se on ehdottomasti vaatinut hiomista. Ja selvästi oikea perusasennon paikka on alkanut hahmottumaan, koska kunhan viretila vain on kohdillaan, niin Hugo tulee ilman avustusta mielestäni hyvään perusasentoon. Se selvästi aina paikkaa hakiessa pyyhkäisee kuonollaan jalkaani ja hakee siitä oikean linjan. Eli se on siis löytänyt itselleen sopivan tavan hahmottaa oikea perusasennon paikka :) Tein ensin jättöjä seisomaan ja ensimmäisellä kerralla tein vähän ylikorostetusti eli pysähdyin hetkeksi käskyn annettuani ja annoin käsimerkinkin. Kerta kerralta jätin apuja pois ja lopulta tein ihan ilman avustuksia. Hugo tällöinkin kyllä seisahtui, mutta ellen ihan väärin katsonut niin taisi ottaa askeleen ennen pysähtymistä. Lopuksi otimme vielä maahan jättöjä, mutta ensin taas muistutettiin ihan paikoillaan se maahan-käsky. Muistuttelun jälkeen tehtiin liike ja sujui hyvin ilman pysähtymisiä tai muita apuja. Kerran jäi istumaan, ja tällöin palasin sen luokse sanaakaan sanomatta, pyysin perusasentoon ja aloitettiin alusta. Nyt onnistui, joten palkkasin ja lopetimme treenit tähän.

Hugon osalta treenit on siis nyt hetkeksi treenailtu. Huomenna kutsuu leikkauspöytä ja alkaa toipumisjakso. Itselläni treenit kuitenkin jatkuu, sillä agilitytreeneissä aion käydä kuunteluoppilaana ja ehkä kuivaharjoittelemassakin ilman koiraa :) Tekee ehkä ihan hyvääkin minulle opetella ensin ohjauksen kunnolla itse ja sitten vasta ottaa Hugo mukaan kentälle. Kolme kertaahan meillä on vielä ohjattuja treenejä ennen kesätaukoa ja kesätauon aikana sitten Hugon kanssa varmasti jo pääsemme treenailemaan taas yhdessä!

Mökkeily on rankkaa!

Tuota mieltä on ainakin Hugo tällä hetkellä. Paljon ei ole pää noussut kotiinpaluun jälkeen, vaan vetää kyllä sikeitä makuuhuoneessa ihan antaumuksella :) Lähdimme reissuun eilen aamulla ja jo tänään palasimme eli ihan pikareissun vain teimme. Ennalta olin jo ehtinyt vähän harmitella, että jää tekemättä pitkät lenkit ainakin lauantailta (mökki sijaitsee saaressa, eikä kovin pitkiä lenkkejä pysty saaressa tekemään, ellei kierrä samaa reittiä kerta toisensa jälkeen). Nyt jälkikäteen täytyy sanoa, että tuli kyllä kuntoilut hoidettua Hugon osalta ihan ilman lenkityksiäkin! Olimme perillä noin 11 aikaan ja siitä lähtien noin iltakahdeksaan asti Hugo oli tauotta ulkona, ja siellä piti ehkä muutaman kymmenen minuutin lepotauon. Muutoin se porhalsi menemään ympäriinsä auttaen mm. haravointitehtävissä :) Pallollakin tuli leikittyä useampaan otteeseen eli liikuntaa tuli kyllä reippaasti. Yöllä uni maistui, mutta jotenkin kummasti kuitenkin aamulla taas oli Hugolla ihan yhtä kova meno päällä. Nähdessään meidän pakkailevan se jopa tehosti touhuaan, sillä se varasti ainakin minun sukan, yhden kengän, koiran nameja sisältävän pakkauksen ja pallon, joka tuolla hetkellä oli korkealla pöydällä. Olimme tänään jo kolmen aikaa kotosalla, mutta ei tarvinnut kyllä montaa kertaa miettiä, että lähdetäänkö pitkälle lenkille tänään. Käytiin pikkulenkki ja päästin Hugon nukkumaan! Huomenna taas sitten täydennetyin energiavarastoin omatoimitreenailemaan agilitya Ojangon halliin.

Kuvia ei tullut tämän alla olevan lisäksi otettua, kun ei kamerakaan ollut mukana. Kännykkäkameralla nappasin kuitenkin tämän, koska täytyi saada ikuistettua tämä näkymä. Järvessä oli vesi ihan poikkeuksellisen korkealla, sillä normaalisti kuivaa maata on ollut tuonne matalaan "kivivalliin" asti, joka näkyy tuolla vasemmalla vähän Hugon päätä ylempänä. Laiturikin on ollut kiinnitettynä tavallisesti niin, että se on alkanut tuosta, missä nyt näkyy keskellä järveä vain tuollainen metallinen sukellusveneen periskooppia muistuttava pylväs. Eli saari oli kaikkiaan siis vähän kutistunut viime näkemältä, mutta hyvinpä mahduttiin sinne riehumaan siitäkin huolimatta :P

Suunnitelmissa ensimmäinen ALO-koe...

Eksyin äsken katsomaan tokon koekalentereita ja laitoinpas sieltä ylös kalenteriin tokokokeen, joka tällä hetkellä nyt on minulla ja Hugolla tavoitteena meidän ensimmäiseksi ALO-kokeeksi :) Vielä tarvitaan kovasti treeniä - lähinnä liikkeiden hiontaa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle! Ajattelin, että helpompi laittaa itselle selkeä tavoite, niin tulee sitten sitä silmällä pitäen myös treenailtua. Ja nyt tulee kuitenkin agilitysta pakostakin taukoa leikkauksen jälkeen (min. 4 viikkoa) niin voidaan sitten käyttää aikaa enemmän tokoiluun. Toki ei heti leikkauksen jälkeen treenata yhtään mitään, mutta kunhan paraneminen on edistynyt, niin aloitetaan lenkkeilyn ohella tokoilut. Kokeeseen on vielä sellaiset pari kuukautta aikaa eli treeniaikaa vielä on topilasajan jälkeenkin.

Suurin ongelma tällä hetkellä tuntuu olevan häiriön alla työskentely. VKK:n tokot järjestetään nurmikentällä ja siellä on nyt muutamana kertana ollut ihan mahdotonta saada Hugo keskittymään kunnolla. Se haistelee, niin kovasti, eikä edes namit tunnut kiinnostavan. Eikä tällaista tapahdu missään muualla - ei esimerkiksi Viikin omatoimitreeneissä, missä paikalla on aina lauma tyttökoiria Hugon lisäksi. Siellä treenit ovat menneet selvästi paremmin ja keskittymiskyky on parempi. Taitaa tuo nurmikenttä olla se yksi kynnyskysymys - on vain niin paljon paremmat hajut kuin hiekalla... Täytynee valita koepaikat niin, että järjestetään hiekkakentällä :D

Liikkeistä hyvin ovat sujuneet lähiakoina seuraamiset, hyppy, luoksetulot. Seuraamisissa kaipaa vielä kontaktin pysymisen vahvistamista. Jos tekee paljon pelkkiä pitkiä seuraamisia, niin huomaa pian, että kontakti alkaa haahuilemaan enemmän. Täytyy siis säännöllisesti tehdä lyhyitä seuraamisia ja palkata jo lyhyestä matkasta kontaktin pysyttyä. Myös ihan liikkeellelähtöjä täytyy hioa niin, että kontakti niissä säilyy hyvin. Paikkamakuu on se iso haaste. Pysyy 2 min kyllä ilman liiempiä häiriöitä, mutta täytyisi tätä saada treenattua enemmän häiriökoirien kanssa. Tätä on treenattu joka kerta VKK:n tokossa, mutta tosiaan siellä ympäristö on jostain syystä niin hajuja täynnä, ettei Hugon paikkamakuutkaan suju yhtä hyvin kuin muualla. Täytyisi myös pidentää aikaa ainakin siihen 3 minuuttiin, niin kokeessa se 2 minuuttia ei sitten olisi sellainen, että nippanappa selviää, vaan että olisi vähän pelivaraa siinä :) Seisomaan- ja maahanjättöjä seuraamisesta täytyy myös treenailla. Nämä aina nopeasti vahvistuva, kun niitä vain treenaa, mutta näistä on taukoa eli nyt varmasti olisi kovin epävarmoja, sillä Hugo usein tauon jälkeen epäröi, mitä siltä pyydetään.

Eli kertausta kertausta ja kertausta! Vähän jo tässä ennen ensi torstain leikkausta - leikkauksen jälkeen sitten Hugolla on lomaa, kunnes parantuminen on riittävän pitkällä. Ja sitten taas jatketaan tokoiluilla! Ja tuo tokokoe on nyt vasta kuitenkin alustavasti suunnitelmissa. Lopullinen päätös osallistumisesta tehdään sitten, kun ilmoittautumisaika alkaa riippuen siitä, miten on edistytty siihen mennessä. Tällä hetkellä emme vielä koevalmiita ole, mutta mikään liike ei ole kovin kaukana siitä! Eikä sinne mennä sillä mielellä että täytyy saada ALO1-tulos, jos osioita epäonnistuu, niin tiedetäänpähän sitten, että mitä liikkeitä täytyy työstää eniten :)

Hei me liidetään!

Eilen olimme vapaatreenaamassa Ojangon hallissa ja harjoittelimme tähän asti opettelemiamme ohjaustekniikoita (persjättö, takaaleikkaus, takaakierto) yksitellen todella yksinkertaistetusti. Otimme siis yhden tekniikan kerrallaan ja kunkin kävimme läpi ihan vain muutaman esteen pätkällä. Hugo suoriutui hienosti ja kaikki tekniikat saimme tehtyä läpi onnistuen niissä. Tosin oma liikkumiseni saisi olla todella paljon tasaisempaa ja sulavampaa, mutta pitää toivoa, että se tulee tässä harjoituksen myötä, kun asiat alkavat edes osittain tulla selkärangasta. Nyt joudun vielä niin kauheasti pohtimaan tekemisiäni ja liikkumistani.

Tänään oli kertauskerta ohjatuissa treeneissä ja tarkoituksena oli tehdä jo vähän pidempi pätkä rataa. Ohjaustekniikoitahan olemme harjoitelleet lähinnä muutaman esteen pätkillä ja hioneet nimen omaan sitä yhtä tekniikkaa kerrallaan. Alla on tämänpäiväinen rata - tosin ihan noin pitkää rataa emme tehneet ja  meidän ratamme oli hieman muokattu tuosta kuvan radasta.

Teimme heti 15 esteen pätkää eli esteet numero 1-13 meni piirroksen mukaisesti, mutta putken numero 13 jälkeen jatkoimme suoraan hypylle (ei siis takaakiertoa) ja siitä suoraan putkelle, joka piirroksessa oli numeroitu esteeksi 20. Tarkoituksenani oli tehdä persjättö esteiden 3 ja 4 välissä ja lisäksi myös putken numero 8 jälkeen. Muuten radalla ei tarvittu ihmeempiä tekniikoita, mutta juosta sai kyllä niin paljon, kun jalosita pääsi - etenkin loppusuoralla.

Ensimmäisellä kerralla tein persjätön esteiden 3 ja 4 välissä onnettoman myöhään eli vaihdoin ohjauspuolta vasta, kun Hugo oli jo käytännössä hypännyt 3. esteen. Näin ollen se oli kovasti jatkamassa suoraan, kunnes yhtäkkiä muutin rintamasuunnan toisaalle. Hugo kyllä kääntyi, mutta käännös oli löysä ja minulla oli vaikeuksia saada jatkettua ohjausta esteen jälkeen. Rata kuitenkin jatkui, kunnes lähetettyäni Hugon putkeen numero 6, tajusin, että nyt kyllä myöhästyin. Hugo hakee putkia jo aika hyvin eli olisi pitänyt vain luottaa, että kyllä se sinne menee, eikä saattaa sitä ihan putken suulle, kuten nyt tein. Näin ollen lähdin juoksemaan suoraa aivan liian myöhään, eikä tullut sitten katseltua eteenkään ja seurauksena meinasin juosta 7. esteen siivekettä päin :D Sain neuvoja persjättöön eli minun olisi pitänyt olla jo heti esteen numero 3 jälkeen kääntänyt rintamasuunta kohti estettä numero 4 ja jo Hugon ponnistaessa esteelle näyttää oikealla kädellä ja rintamasuunnalla, että olemme kääntymässä oikealle.

Teimme saman uusiksi ja nyt sujui jo paljon paremmin! Saimme radan kunnialla läpi ja vaikka persjättö vieläkin oli ehkä aavistuksen myöhässä, niin nyt Hugolla oli jo enemmän käsitystä siitä, mihin rata on jatkumassa. Putken numero 8 jälkeen sain neuvoksi tehdä persjättö lähempänä putken suuta, jolloin koira heti putkesta tullessaan näkee minut. Nyt nimittäin tein sen melko lähellä muuria (nro 9) ja näin ollen Hugo lähti putkelta suoraan eteenpäin, kunnes bongasi minut ja siten käännöksestä tuli valahtanut. Ja ei muuta kun uusiksi taas ja aikaistin persjättöä vielä ennestään 3. esteen jälkeen. Oli hienoa nähdä ero näiden ensimmäisen ja tämän kolmannen suorituksen välillä. Nyt Hugo nimittäin jo 3. esteelle ponnistaessaan haki seuraavaa estettä ja näin ollen käännös oli tiukka ja siitä oli minunkin helppoa jatkaa liikettä eteenpäin, kun suunta oli jo hyvissä ajoin oikea. Lisäksi putken numero 8 jälkeen tein nyt persjätön lähempänä putkea ja näin Hugo kääntyi hienosti seuraavalle esteelle.

Tokalla kierroksella halusin kokeilla niin, että en teekään persjättöä putken 8 jälkeen, vaan jatkan ohjausta koiran vasemmalla puolella ja teenkin takaaleikkauksen esteelle nro 10. Tätä kokeilimme, mutta sain huomata, että tämä oli tässä tapauksessa selvästi hitaampi ohjaus ja oma liikkeeni pysyi paljon tasaisempana, kun tein persjätön putken jälkeen. Kouluttajakin sanoi, että tässä tapauksessa, kun hyvin ehdin juosta tekemään persjätön putken jälkeen, ei ole ehkä kannattavaa tehdä takaaleikkausta. Takaaleikkaus kun yleensä valitaan etenkin kohdissa, joissa koira on ohjaajan edellä ja täytyy saada käännös tehtyä. Nyt Hugo ei kuitenkaan ollut edelläni, vaan jouduin hidastelemaan, jotta sain tehtyä takaaleikkauksen ja näin ollen Hugo taas lukee hidasteluani epäröiden itsekin, eikä sekään silloin etene sujuvasti eteenpäin. Eli takaaleikkauksesta tuli ennemminkin törkkäys se esteen yli ja sen jälkeen leikkaus. Viimeisellä kerralle jätimme siis takaaleikkauksen pois ja teimme molemmat kohdat taas persjätöllä. Ja nyt sujui molemmat persjätöt hienosti ainakin meidän mittapuulla :) Vielähän kuitenkin aika aloittelijoita ollaan!

Oli erityisen kiva huomata tänään treeneissä, että pystymme tekemään jo pikkuratoja :) Kovin montaa ohjaustekniikkaa ei vielä pysty yhteen rataan sisällyttämään, mutta näin, kun tekniikkojen välissä oli aina suoria pätkiä yms. niin pystyi hyvin jo tekemään vähän pidempää pätkää! Ja toinen, mikä oli kiva huomata, oli se, että meillä on alkanut tulla radalla nopeutta. En joudu enää ohjata Hugoa esteeltä toiselle saattamalla, vaan voin lähettää sitä esteille jo vähän kauempaa. Siten itse ehdin paremmin Hugon mukaan ja kaiken kaikkiaan etenemisemme on vauhdikkaampaa. Pikkuhiljaa siis kehitystä alkaa tulla. Harmi vain, että Hugon toipilasaika tulee tähän väliin, mutta toisaalta Hugo on lepotaukonsa ansainnut ja sitten taas leikkauksesta toivuttua jatketaan vapaatreenailua niin, että saadaan kurottua kiinni se, mitä on jäänyt oppimatta väliin jäävillä kolmella kerralla! Mutta ensi viikolla kuitenkin vielä agilityt normaalisti.

Viikonloppuna olemme suuntaamassa mökille Viitasaarelle ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vain la-su ollaan tällä kertaa, mutta ihan kiva kuitenkin päästä edes vähän jo aloittelemaan mökkeilykautta :)

Löytöjä

Tänään aamulla käteeni osui möykky Hugon jalassa ja kuinkas ollakaan - punkkihan se siinä. Ja tällä kertaa oli ihan kiinni. Tästä löydöstä "intoutuneena" päätin käydä koiran läpi ja löytyipäs vielä kaksi punkkia lisää. Eikä tosiaan tähän mennessä ole yhtään punkkia löytynyt kiinnittyneenä... Kaksi lähti irti nätisti, mutta kolmas ei lähtenyt kokonaisena. Punkki oli kuollut jo ennen kuin aloin sitä irrottamaan (onkohan Hugo sitä purrut, kun oli takareidessä?) ja näytti iho siitä ympäriltä tosi punaiselta. Ei mitään rengasta ollut, vaan ihan vain oli ärtyneen näköinen. Desinfioin kaikki puremakohdat ja tuon punaisen vielä illalla uudestaan. Jospa ihan sillä hoituisi!

Pisti miettimään, että mahtaisikohan olla ainakin osasyynä se, että pesin muutama päivä sitten Hugon jalat ja mahanalusen shampoolla, kun oli niin kuraisena lenkin jäljiltä. Punkkikarkotteen pakkausselosteessa kyllä lupailtiin, että pesu ei vaikuttaisi aineen tehoon, mikäli olisi kulunut vähän aikaa aineen laitosta... No oli syynä mikä tahansa, niin tänään lisäsin ensimmäistä kertaa Hugon iltaruokaan valkosipulin kynnen pilkottuna. Maistui hyvin, eikä hengityskään onneksi haise valkosipulille :D Useat ovat nettipalstoilla kehuneet valkosipulin tehoa punkkeja vastaa (iholta erittyy ilmeisesti rikkipitoisisa yhdisteitä, jotka karkottaisivat punkkeja). Eli testataan nyt ainakin, eihän siitä haittaakaan ole - onhan se valkosipuli ainakin antioksidanttinen! Voipi olla, että joka tapauksessa jatkan sen syöttämistä juuri sen terveysvaikutusten vuoksi, vaikka ei punkkeja pitäisikään loitolla. Mutta seurataan nyt tilannetta!

Kiirettä pidellyt

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo reilu viikko. Syynä ei ole se, etteikö Hugon kanssa oltaisi mitään tehty, vaan yksinkertaisesti siinä, etten ole kerinnyt päivitellä blogia. Itselläni on ollut meneillään gradun viimestely, mutta nyt, kun se vihdoin on valmis, niin löytyy taas enemmän aikaa tällekin touhulle :)

Viime kerralla kirjoitin meneväni seuraavana päivänä vapaatreenaamaan, vaan enpäs mennytkään. Aamulle tuli ohjelmaa, joten treenit siirtyivät. Tosin ajattelin, että ihan hyväkin niin, koska viime viikon maanantaina oli taas agilityn vapaavuoro Ojangon hallissa. Otin naapurini kanssa neljän kerran pätkän sinne hallille ja viime maanantai oli niistä ensimmäinen. Ohjelmassa oli takaaleikkauksen kertausta ja etenkin homman treenaamista molempiin suuntiin, kun se tuntui olevan itselleni silloin ohjatuissa treeneissä hankalaa. Niitä sitten kertailtiin ja lopulta sujui molempiin suuntiin ihan hyvin. Sujuvuutta saisi olla itsellä vielä lisää eli nyt tuntuu, että oma liike ei ole aivan tasaista, ja Hugo puolestaan reagoi heti minun hidasteluihin tms. Mutta yli meni esteestä kuitenkin jokaisen takaaleikkauksen yhteydessä ja kääntyi oikeaan suuntaankin esteen jälkeen!

Viime tiistaina oli ohjatuissa treeneissä aiheena takaakierto. Harjoittelimme siis sellaista, että kun koira tuli putkesta, se ohjattiin kiertämään seuraava este ja hyppäämään se esteen takaa ohjaajaa kohti. Hugo teki kierrot mielestäni melko hyvin - ongelmana oli taas oma ohjaamiseni. Vielä on niin kovin hankalaa keskittyä moneen asiaan kerrallaan ja siksi kävikin niin, että keskityin vain ja ainoastaan siihen, että sain Hugon kiertämään esteen taakse, enkä sitten muistanut useimmiten ohjata siitä eteenpäin. Koira olisi pitänyt ohjata esteeltä ns. vetämällä seuraavalle esteelle, mutta minulta tämä vedätys tuntui unohtuvan tai ainakin myöhästyvän, ja näin ollen käännökset esteen jälkeen olivat usein löysiä.

On kuitenkin huomioitava, että kierrä-käsky oli meille ihan uusi tuttavuus. Tätä tulisi harjoitella esim. kierrättämällä koiraa puiden tms. ympäri ja nyt olemmekin harjoitelleet sitä ihan urakalla. Alkuun tein ihan vain yhden puun ympäri ja nyt olemme edenneet tekemään kahdeksikkoja kahden puun kanssa. Ja käännökset ovat nyt jo aika tiukkoja eli ensi maanantain vapaatreeneissä sitten testataan, miten homma toimii esteillä :)

Toissa päivänä Hugolla kävi tuuri. Minä olin nimittäin tehnyt itselleni kaksi leipää iltapalaksi - oikein juustolla ja makkaralla eli koiran makuun oikein NAM! Vein leivät olohuoneeseen (myönnän, että minulla on paha tapa syödä television ääressä) ja päätin käväistä vielä pikaisesti keittiössä. Hugo seurasi minua uteliaana keittiöön, enkä yhtään kiinnittänyt huomiota, että se palasi jossain vaiheessa olohuoneeseen. Kun sitten itse menin sinne perässä, oli näky sellainen, jolle en tiennyt itkeäkö vai nauraako. Hugo jähmettyi niille sijoilleen ja suussa sillä oli kokonain leipäpala. Kuten arvata saattaa, leipäpala ei mahdu collien suuhun hyvin, joten tästä seurauksena oli koira, jonka suupielet ja posket olivat venyneet, eikä näin ollen jäänyt epäselväksi, mihin leipäni olivat kadonneet. Ryntäsin nappaamaan leipää Hugon suusta ja onnistuinkin saamaan itse leivän - tosin päällysteet siitä oli jo kadonnut. Saldona Hugolla oli siis tuolta illalta yksi kauraleipä ja kahden leivän päältä juustot ja makkarat. Ja tietysti myös voit, niitä ei pidä unohtaa!

Eilen oli Hugolla vapaapäivä ja suuntasimme Östersundomin koirametsään lenkille kolmistaan (Markus mukana). Koska kello oli vasta kolme aloittaessamme lenkin, saimme lenkkeillä ihan rauhassa, eikä lenkin aikana törmätty kehenkään. Hugo sai olla koko lenkin vapaana eli mukavaa vaihtelua Hugollekin tavallisiin hihnalenkkeihin. Muutenkin vaihteleva maasto kallioineen on hyvää treeniä, kun normaalisti lenkkeilemme hiekkapohjaisilla kävelyreiteillä. Pitääkin useammin yrittää suunnata lenkkeilemään johonkin vähän kauemmaksi, kun muuten kyllä helposti kyllästyy näihin lähikulmien lenkkipolkuihin. Tässä yksi kuva minusta ja Hugosta koirametsän maisemissa:

 Tokoilut ovat jääneet valitettavasti nyt viikon ajan vähemmälle. Aion kuitenkin parantaa tapani nyt, kun gradu-urakkakin alkaa olla ohi. Eli omatoimitreenit varmasti lisääntyvät! Tänään pidimme iltalenkin jälkeen parinkymmenen minuutin tokosession. Tein vapaana seuraamista ja käännöksiä. Seuraaminen on muuten aika kivan aktiivista ja paikkakin säilyy melko hyvin - samoi kuin kontakti - mutta ongelmana on yhä se vasemmalle kääntyminen. Oikealle kyllä kääntyy ja täyskäännökset sujuvat, mutta vasemmalle käännökset ovat tönkköjä ja usein kääntyminen tapahtuu vasta, kun jalalla hieman tönäisen. Teimmekin tänään näitä käännöksiä käsiavusteisesti eli käännösten kohdalla näytin kädellä kääntymissuuntaa. Vaikkei kädessä ollut namia, niin silti käännökset olivat selvästi parempia ja Hugo käytti jo takaosaakin paremmin. Teimme myös käännösharjoituksia siten, että pyysin Hugon perusasentoon ja käännyin paikallani 90 astetta oikealle. Tästä pyysin Hugon uudestaan sivulle niin, että se joutui ikään kuin heivaamaan takaosansa sivuttain, jotta pääsi perusasentoon. Näitä vaan nyt paljon lisää niin, eiköhän ne takajalatkin ala sieltä hahmottumaan :)

Teimme tänään myös kahden minuutin paikkamakuun kokeenomaisesti. Ainoa helpotus oli se, että nähdessäni Hugon alkavan haistella maata, liikahdin aavistuksen, jotta sain Hugon taas keskittymään. Muutoin seisoin paikallani sen kaksi minuuttia eli en välipalkannut. Lopuksi en pyytänyt Hugoa perusasentoon, vaan menin vierelle, palkkasin maahan ja vapautin suoraan makuuasennosta. Hyvin pysyi maassa ennakoimatta.

Lisäksi teimme vielä seuraamisesta seisomaan jättöjä. Näissä Hugo epäröi alkuun kovasti eli otti useita haparoivia askeleita ennen kuin oikeasti pysähtyi. Joka kerta kuitenkin jäi jaloilleen eli ei esim. istuutunut. Tein pari kertaa sitten saman niin, että seiso-käskyn aikaisesti itse hieman käännähdin sen eteen, jotta sain seisahtumisen napakammaksi. Ja näin sujuikin paremmin. Eli selvästi tokotauon jälkeen suoritukset ovat osin epävarmempia, mutta eiköhän ne tästä taas vahvene, kun treenaamme säännöllisemmin. Hyvä fiilis jäi kaiken kaikkiaan - etenkin seuraamiset ja paikkamakuu on edistynyt kovasti. Seuraamisessa pystyy jo tehdä pitkiäkin pätkiä palkkaamatta välissä eli sikäli edistystä on tullut. Tokokoetta ajatellen tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat seuraamisen vasemmalle käännökset ja paikkamakuu yhteisliikkeenä eli häiriökoirien kera. Lisäksi seisomaan ja maahan jättöjä täytyy taas kertailla, että tulisivat varmemmin, ja luoksetuloasentoa täytyy hinkata - tulee helposti vähän sivuun. Ei siis istu eteen vinoon, vaan ei vain ole ikään kuin keskellä minua. Tosin muuten luoksetulon paikka on parantunut huomattavasti, sillä tänäänkin, kun teimme luoksetulon kerran, Hugo tuli niin lähelle, että etutassut olivat kengän kärjilläni.

Tulipas tästä taas varsinainen sepustus. Niin siinä käy, kun jää turhan pitkä väli päivityksille! Tässä vielä loppuun kuva Hugosta meidän kotikulmien lenkkipolulta:

Ihana kevät!

Lenkkeily on maistunut lähipäivinä entistäkin paremmalta, kun vihdoin on alkanut puut vihertyä :) Ihan ehdottomasti vuoden kauneinta aikaa tämä kevät - varsinkin, kun vielä vähän tästä etenisi. Parin viikon päästä on varmaan ihan parhaimmillaan!

Olimme maanantaina HSKP:n toko1-kurssin vikalla kerralla ja teemana oli alokasluokan este. Kouluttaja kyseli, oliko kukaan tätä alkanut treenata vielä. Koska me olimme ainoita, jotka suoritusta oli ns. kokonaisena alkaneet harjoitella, pääsimme (vai jouduimme?!) näyttämään muille, miten sitä olemme harjoitelleet. Eli namiluasta esteen taakse, minä Hugon kanssa toiselle puolelle, Hugo perusasentoon ja siitä sitten "este"-käsky. Hugo lähti nätisti hyppäämään, tosin hyppy oli tosi laiska. Uskoakseni johtui siitä, että este oli myös aika matala tässä vaiheessa, eikä siis ollut kovin vaativa Hugolle. Toisella puolella odotin, että Hugo pääsi namialustalle ja siinä sanoin "seiso"-käskyn. Hugo seisoi nätisti, kunnes menin sen vierelle ja pyysin perusasentoon.

Teimme pari treenikierrosta eli kukin koirakko pääsi kaksi kertaa harjoittelemaan estettä. Kouluttaja totesikin Hugon kohdalla, että esteeseen voisi laittaa lisää korkeutta. Este saa tokokokeessa olla max. koiran säkäkorkeuden korkuinen, mutta koska Hugolla on sen verran tuota kokoa, niin tämä tarkoitti, että este laitettiin täyteen korkeuteen. Hypyt olivatkin nyt selvästi aktiivisempia. Kouluttaja sanoi, että voisin sanoa Hugolle "seiso"-käskyn nopeammin esteen jälkeen. Nyt olin aina odotellut, että Hugo hyppäsi ja ehti namialustalle ja vielä, että se ehti namit syömäänkin. Eli käsky vain aikaisemmin, niin alkaa tulla oikean liikkeen kaltainen suoritus.

Tokalla kierroksella teimme ensin kerran namialustan kanssa, mutta toisella kerralla kouluttaja sanoi, että voisi kokeilla ilman namialustaa, kun "este"-käsky on jo Hugolle sen verran tuttu. Niinpä jätin namiluastan pois ja lähetin Hugon esteelle. Se lähti reippaasti esteelle ja hyppäsi kivasti ja pysähtyi käskystä. Kuitenkin Hugon luokse palatessani se ennakoi ja istui jo ilman käskyä, kun olin asettunut sen vierelle. Eli tähän ohjeeksi paljon toistoja ilman sitä viimeistä perusasentoon käskemistä - vapautus siis suoraan seisomisasennosta. Ja samaa suositteli myös esim. paikkamakuun yhteydessä eli siinäkin vapautus suoraan makuuasennosta ilman sitä perusasentoon pyytämistä.

Tiistaina olimme Hugon kanssa tokissa ohjatuissa agilitytreeneissä. Teemana oli takaaleikkaus eli koira lähetetään esteelle ja samaa vaihdetaan koiran toiselle puolelle koiran takana. Liikkeen hyötynä mm. se, että koira saadaan käännettyä voimakkaasti. Ohjausta harjoiteltiin taas muutaman esteen pätkällä, joka näkyy alla. Ohjaaja oli siis lähtötilanteessa koiran oikealla puolella ja koiran edetessä ohjaaja juoksi sekä 1. esteen että 2. putken ohi ko. esteiden oikealta puolelta. Putken jälkeen koira ohjattiin esteelle kolme ja itse leikattiin putken ja esteen nro 3 välistä koiran takaa vasemmalle puolelle. Tarkoituksena oli saada koira jo ennen hyppyä tajuamaan tulossa oleva suunnan muutos ja näin ollen koira kääntyisi esteeltä vasemmalle. Tämän jälkeen sitten vielä putki.

Ensimmäisellä yrittämällä kävi niin, että Hugo stoppasi 3. esteelle ja kääntyi tuijottamaan minua, että "mitäköhän ihmettä sinä oikein teet??". Tällä ekalla kerralla käskin Hugon liikeelle lähtöpaikasta vasta, kun olin itse kävellyt jo yli putken puolivälin. Mari sanoi, että minun kannattaisikin edetä vain putken alulle ja siinä käskeä Hugo liikkeelle. Näin ollen juoksisin putken vierellä Hugon ollessa putkessa ja Hugo kuulee etenemiseni. Se kuulemma putken jälkeen stoppasi etenkin sen vuoksi, että minä olin sitä jo odottelemassa putken päässä, enkä itse liikkunut tällöin lainkaan. Niinpä Hugokaan ei odottanut, että suoritus jatkuu. Toinen neuvo oli, että voin putken jälkeiselle hypylle hyvin antaa useamman kuin yhden "hyppy"-käskyn. Eli ensimmäinen jo, kun Hugo on vielä putkessa ja sitten lähempänä uusiksi.

Teimme siis uusiksi niin, että juoksi Hugon rinnalla sen suorittaessa putken ja jo sen ollessa putkessa annoin hyppykäskyn. Hugo jatkoikin nyt putkesta eteenpäin. Hetken se empi, kun se näki minun jäävän taaemmas, mutta uudella hyppykäskyllä se jatkoi eteenpäin ja pääsin tekemään takaaleikkauksen Hugon lähtiessä hyppyyn. Ja Hugo kääntyi esteellä hienosti vasemmalle ja siitä sitten putkeen. Eli käännös onnistui nyt hyvin, kunhan itse ajoitin oman liikkumiseni ja käskyt oikein :) Toistimme saman ja sujui taas kivasti. Vähän Hugo selvästi empii aina, kun jään sen taakse eli niitä irtoamisten harjoitteluita jatketaan edelleen!

Tokalla kierroksella teimme ensin saman pätkän ja kun sekin sujui, niin vaihdoimme puolta. Eli olin lähdössä Hugon vasemmalla puolella ja putken jälkeen tuli tehdä takaaleikkaus niin, että saan käännettyä Hugon oikealle. Itselle oli selvästi nyt pinttynyt mieleen homman suorittaminen toisin päin eli olikin tosi hankalaa saada oma liike oikea-aikaiseksi, kun puoli vaihtui! Ekalla kerralla Hugo kielsi taas esteelle nro 3 ja tähän sain taas vinkiksi jatkaa omaa liikkumista ilman pysähtelytä eli vaikka vähän hidastaa menoa kuitenkaan seisahtumatta. Ja tokalla kerralla esteen nro 3 ylitys onnistui ja takaaleikkaus tuli tehtyä, mutta Hugo oli ihan lähdössä vasemmalle esteen jälkeen. Se tajusi vasta esteellä suunnan vaihtuvan ja tästä seurasi pudotus esteellä ja koukkaus esteen jälkeen ennen kuin se sai suunnan vaihdettua oikealle. Tein takaaleikkauksen siis tällä kertaa niin, ettei Hugo vielä esteelle ponnistaessaan ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa. Mari neuvoi kuivatreenaamaan näitä kotona siten, että itselle on selvää, miten pitää liikkua takaaleikkauksen aikana. Sitten, vaan vapaatreenaamaan ja kertailemaan molempiin suuntiin tätä :)

Itseä kieltämättä vähän jännitti treeneihin meneminen viime kerran rähinöiden jälkeen. Hugo ei tässä välillä ole kertaakaan kenenkään kanssa rähissyt, ei vaikka joku olisi sille vieressä ärissyt. Kuitenkin pohdin, että jos ongelma ilmenee silloin, kun kierrokset kasvaa agilityn parissa. Eilisen jälkeen voin kuitenkin taas jatkaa treenailuja vähän rauhallisimmin mielin, sillä Hugo käyttäytyi oikein mallikkaasti. Aidassa odotti ilman suu vaahdossa haukkumista. Vähän ehkä itkeskeli ja katseli ympärilleen, muttei kuitenkaan stressannut siitä tilanteesta. Ja teimme näitä aidassa odottamistreenejä siinä muiden ollessa ratavuorossa, ja sujuivat hyvin. Yhdellekään koiralle Hugo ei ärissyt, eikä edes meinannut. Ihan vieressä oli useamman kerran ohitustilanne, jossa kaksi urosta alkoivat äristä toisilleen hihnassa ollessaan, eikä Hugo tästäkään välittänyt mitään. Ja kentällä Hugo keskittyi treeneihin eli ei tarvitse pelätä itse, että se sieltä syöksyisi tiehensä :) Toki täytyy tiedostaa tämä ongelma, eikä saa mahdollistaa sellaisia tilanteita, joissa Hugo joutuis kesken suorituksen ihan toisen uroskoiran vierelle. Esimerkiksi meidän treenivuorolla pyysin kentän sivussa treenaamassa ollutta koirakkoa kentän ulkopuolelle ja näin teemme jatkossakin. Sen Hugon puremaksi joutuneen koiran omistajakin totesi, että hienostihan homma sujui ja hänenkin mielestä Hugo kyllä keskittyi hyvin treeneihin, eikä kentältä yhtään esim. vilkuillut muita uroksia.

Eilen olikin Hugolla vapaapäivä treeneistä eli lenkkeiltiin ja leikittiin :) Tänään sitten vuorossa tokoilua ja huomenna tarkoitus vapaatreenailla agilitya eli nokka kohti Kivikkoa! Teemana siis tällä kertaa omissa treeneissä kolmen esteen suoralla irtoamiset ja takaaleikkaukset taas muutaman esteen pätkällä. Ja jos irtoamiset sujuu taas hyvin, niin taidan ottaa este-putki-yhdistelmän. Putkeen irtoaminen on nimittäin osoittautunut meille tosi haasteelliseksi eli sitä pitää ehdottomasti harjoitella.

Punkkeja on muuten selvästi paljon liikkeellä. Viikon sisällä olen kolme punkkia löytänyt Hugon pään alueelta kävelemästä lenkin jälkeen. Kaikki on siis ehditty ottaa pois ennen kuin ovat ehtineet purra, eikä yhtään punkkia ole ainakaan löytynyt kiinnittyneenä. Eilen kävin vihdoin apteekissa ostamassa punkkiainetta - samaa kuin viime vuonna (Frontline). Ainakin viime vuonna tuntui toimivan, koska vain kerran taisin löytää punkkiaineiden vaikutusaikana punkin Hugosta.

Vähän kaikkea!

Jep eli selvästi on nyt Hugo tajunnut, että leikkausaika lähestyy, koska sen käytös on vaan pahentunut tässä lähipäivinä :) Tai ei nyt pahentunut, mutta kyllä on ainakin varmistanut sitä fiilistä, että hyvän päätöksen tein! Torstaina olimme VKK:n tokotreeneissä ja siellä treenaamisesta ei tullut juuri mitään. Juoksusia tyttöjä on nyt kotikulmilla ainakin paljon ja tästä on ilmeisesti mennyt Hugo-pienen pää vähän pyörälle. Treenasimme nurmikentällä ja hajut veivät sielläkin mennessään eli Hugo ei kovinkaan paljoa reagoinut sanomisiini eikä oikein palkkanamitkaan kiinnostanut. Teimme vähän helpotetun treenin ja kovasti naureskeli kouluttajakin, että onpa sillä Hugolla nyt pää sekaisin.

Meinasin jättää torstain omatoimitokotreenit väliin, koska ajattelin, että turha sinne on mennä, kun Hugolla ei selvästi nyt oikein keskittymiskyky riitä. Päätin kuitenkin mennä tekemään lyhyen treenin ja hyvä niin, sillä nyt sujuikin jo paljon paremmin. Seuraamisia teimme eli etenkin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Nyt, kun olimme hiekkakentällä, joka normaalisti on parkkipaikka, ei hajuja selvästikään ollut yhtä paljoa ja Hugo keskittyi hienosti. Eli vapaana pystyi olemaan koko treenien ajan, eikä meinannutkaan lähteä tyttöjen perään, vaikka niitä ympärillä olikin useampi :)

Tokotreenailujen parissa juttelutuokioita pitäessämme Hugo ilmeisesti aina välillä kyllästyi odottelemaan, sillä se alkoi hyppimään. Kieltäessäni sitä, se päätti uhmata ja alistaa minua, ja yritti useamman kerran hypätä kiinni jalkaani. Ja tätä siis ei ole koskaan aiemmin käynyt! Eli selvästi alkaa nyt joku hormoonipiikki olla huipussaan, koska näitä uusia "äijien tapoja" nyt ilmestyy... Lopetti kyllä heti, kun sille vähän ärähti ja muuten oli oikein nätisti :) Mutta tämäkin siis vain lisäsi sitä fiilistä, että leikkaukseen vain, mars!

Perjantaiaamuna menimme Hugon kanssa kahdestaan omatoimitreenailemaan Kivikon agilitykentälle. Nyt olin jo etukäteen päättänyt, että teen vain ja ainoastaan irtoamistreenejä kolmella esteellä sekä persjättötreeniä pätkällä, joka vastasi 24.4. treenien esteitä 13-16. Irtoamiset sujuivat tänään hyvin! Jätin namialustan esteiden taakse ja lähetin Hugon ensin pari kertaa vain ensimmäisen hypyn yli, pari kertaa kahden hypyn yli ja lopuksi pari kertaa kolmen hypyn yli. Ja kaikilla kerroilla jatkoi yhtään epäröimättä kaikkien esteiden yli namialustalle ja sai lisäpalkaksi vielä palloleikit :)

Naapurikentälle tuli pari tyttökoiraa treenailemaan melko heti meidän aloitettuamme ja Hugohan aloitti kamala itkukonsertin. Oli ilmeisesti niin hehkeitä mimmejä! Hetken olin jo melkein epätoivoinen, kun taas keskittyminen hävisi täysin, mutta palloleikillä onnistuin virittelemään Hugon takaisin treeni-intoon ja sain pidettyä pojan kurissa. Eli treenit jatkuivat ilman karkailuja :) Seuraavana pätkänä oli tosiaan se edellisradan pätkä 13-16, jossa siis ensin on kaksi estettä lähes suoralla ja sen jälkeen persjätöllä 90 asteen kääntö esteelle, jonka jälkeen tehtiin vielä U:n muotoinen käännös viimeiselle esteelle. Tämä U:n muotoinen 180 asteen käännös oli viime vapaatreeneissä se, joka oli se ongelmallisin, joten nyt treenasimme ensin ihan vain näitä kahta estettä. Viime treenien jälkeen pohdiskelin, mikä tässä kohdassa tuotti ongelmia ja tajusin sitten, etten yhtään ensimmäisen esteen jälkeen katsonut, miten Hugo jatkaa vaan käännähdin vain täysikäännöksen ja odotin, että Hugo olisi edennyt käännöksen samalla tavoin ja olisi näin valmiina hyppäämään. Seurauksena oli yleensä se, että tehdessä käännöstä esim oikealle, Hugo ei seurannutkaan käännöksen läpi minun vasemmalla puolellani, vaan oikaisi ja olikin oikealla puolellani, eikä siis lähelläkään hypättävää estettä. Nyt keskityin siis erikoisesti siihen, että ensimmäisen hypyn jälkeen otin Hugon mukaan käännökseen ja koko ajan katsoin, että Hugo seuraa kättäni vierelläni ja näin suoritimme käännöksen ikään kuin yhtäaikaisesti sen kanssa. Ja se sujui! Eli molempiin suuntiin U-käännökset tuli suoritettua, eikä tullut minkään näköisiä protestihaukkujakaan Hugolta :)

Teimme pari kertaa vielä alkupätkän persjättöön asti ilman sitä viimeistä estettä niin, että namialusta oli odottamassa persjätön jälkeisen esteen takana. Lopuksi yhdistimme koko jutun eli lisäsimme vielä U-käännöksen mukaan. Ja homma toimi hienosti! Teimme pari onnistunutta kertaa tämän pätkän ja päätimme treenit tyytyväisin mielin. Eli ehdottomasti toimi paremmin nyt, kun oli etukäteen mietittynä, mitä tekee ja miten, eikä sitten ottanut treeniohjelmaan mitään ylimääräistä. Hugokaan ei tällä kertaa ainuttakaan kertaa haukahtanut kesken suoritusten eli turhautumista ei ilmennyt, kun se pysyi koko ajan tehtävien tasalla :)

Lisäksi oheistreeninä teimme myös aitatreeniä. Agilitytreeneissähän koirat odottavat aina rataa rakennettaessa tai rataa läpikäytäessä kiinnitettyinä aitaan. Osat koirat ovat myös häkitettyinä, mutta koska minulta ei häkkiä löydy, on Hugo saanut odotella kiinnitettynä aitaan. Hugo on kuitenkin joka kerta kuumunut tästä kovasti eli ei rauhoitu siinä lainkaan, vaan haukkuu vauhkona perääni. Ja kun sitä sitten menee siitä hakemaan se käy jo valmiiksi ihan ylikierroksilla, eikä tämän jälkeen keskittyminen radallakaan ole kovin kaksista. Eli nyt päätin kokeilla Pet Corrector -suihkeen toimivuutta tämän ongelman ratkaisemiseen. Jätin Hugon aitaan kiinni, kun aloin rakentaa ratapätkiä kentälle tultuamme. Hugo aloitti heti haukkukonsertin, vaikkei kentällä ollut edes muita silloin. Käytin suihketta kerran ja sen enempää ei vaadittukaan. Hugo lopetti haukkumisen heti, ja ihan oikeasti rauhottui. Se meni makaamaan ja odotteli nätisti aidassa, kun tein rataa. Kävin sen välillä aina palkkaamassa ja se näytti jäävän uudestaankin siihen ihan rauhallisena. Treenien jälkeen laitoin sen taas kiinni, kun purin rataa, ja tässä vaiheessa se taas vähän itkeskeli ja ulisi. Näytin sille kerran suihkepulloa ja äänehteleminen loppui heti. Loppuajan se odotti ihan nätisti istuskellen tai maaten, vaikka juttelin toisen omatoimitreenaamassa olleen koiranomistajan kanssa varmaan ainakin vartin verran. Ja lisäksi sen toisen kaksi koiraa olivat kentällä sen aikaa vapaana, eikä Hugo niistäkään huolimatta yhtään hermoillut tai ollut levoton! Eli luulenpa, että tämäkin ongelma saadaan ratkaistua suihkeen avulla :) Tokihan täytyy sitten aina kehua ja palkata silloin, kun se malttaa odottaa nätisti. Ainakin nyt tämä näytti toimivan hyvin ja Hugo pystyi oikeasti rentoutumaan odotellessaan.

Tänään suuntasimme Tuusulaan tekemään vuoden ensimmäistä esineruututreeniä. Ajattelin aloittaa ruudulla jäljen sijaan, koska se vaatii vähemmän tilaa, ja kyseisessä metsässä on usein muutakin treenaajia (niin myös tällä kertaa) eikä siksi pitkien jälkipätkien tekeminen ole aina kovin helppoa. Ruutu oli leveydeltään ehkäpä sellaiset kolmisenkymmentä metriä, mutta syvyys lähenteli ainakin sitä viittäkymmentä metriä. Jätin ruutuun kolme esinettä ja hain Hugon paikalle. Lähetin Hugon kerran ruutuun, mutta se eteni vain muutaman laukka-askeleen, jonka jälkeen se alkoi haahuilla ruudun etuosassa ja palasi luokseni vähän kummastuneen oloisena. Eli selvästi ei muistunut mieleen, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Eikä se mikään ihme olekaan, sillä teimme viime kesänä vain muutaman kerran ruututreenit niin, että ruutu oli sen 50 metriä syvä, ja siitäkin oli nyt vierähtänyt jo reippaasti aikaa. Eli nyt muistuttelimme mieleen, mikä olikaan homman nimi. Markus jäi siis pitelemään Hugoa, kun minä juoksin esineelle ja näytin sen sieltä Hugolle. Pudotin esineen takaisin ja palasin Hugon luokse. Tässä vaiheessa Hugo kävi jo vähän kuumana - ilmeisesti alkoi homman idea selvitä sille :) Ja alla siis video ensimmäisen esineen hausta.

Toisen esineen haku tehtiin samalla tavoin eli taas Markus piti Hugoa ja minä juoksi ruudun takaosaan, jossa nostin esineen näytille. Ja jälleen kerran etsintä sujui hyvin eli Hugo juoksi melko suoraan takalinjalle ja kesken lähtiessään sieltä kaartamaan, se sai vainun ja löysi esineen. Näin jälkiviisaana taas voin todeta, että olisi pitänyt lopettaa näiden kahden hyvin menneen noudon jälkeen. Mutta ei, lähetin Hugon hakemaan vielä kolmattakin esinettä. Senkin kävin Hugolle näyttämässä, mutta tästä huolimatta lähettäessäni Hugon ruutuun, se ampaisi takarajalle ja etsi vähän aikaa palaten kuitenkin tyhjin suin. Lähetin uudestaan, mutta sama juttu toistui. Kävin vielä uudestaan näyttämässä esineen, mutta vieläkään se ei löytynyt. Hugo alkoi olla jo väsähtäneen oloinen eli varmaan keskittyminenkin ja mielenkiinto alkoi laskea. En halunnut kuitenkaan lopettaa niin, että esine jäi löytymättä, joten helpotin sitten hommaa niin, että lähdimme kävelemään Hugon kanssa ruutuun. Kävelin muina miehinä esineen läheltä ja odotin, että Hugo bongaa esineen ja nostaa sen sieltä minulle. Ja sitten vielä isot leikit pystyyn, jonka jälkeen suuntasimme lenkille.

Jälleen kerran voi siis todeta, että voi, kun minä itse malttaisin olla haukkaamatta aina liian suuria paloja. Jotenkin toivon aina edistyksen tapahtuvan harppauksina, enkä malta pitää treenejä riittävän helppoina niin, että etenisimme askel kerrallaan. Nyt pitää kyllä ehdottomasti aina ennen jokaisia treenejä - oli kyseessä sitten toko, agility tai jälki/esineruutu - tehdä treenisuunnitelma ja myös pysyä siinä. Etukäteen usein on helppo tehdä järkevä suunnitelma, kun taas paikan päällä miettii, että josko sitä sittenkin kokeilisi jo jotain vähän vaikeampaa. Eli suunnitelmat valmiiksi etukäteen ja sitten vain pysyn niissä!

Hyviä treenejä on nyt kuitenkin ollut Hugon osalta eli sikäli saa olla kyllä tyytyväinen. Vielä, kun itse osaan malttaa mieleni, niin kyllä sitä edistystä sieltä tulee :) Huomenna olen menossa aamuseitsemäksi I-HAH:n 20-vuotisjuhlakisoihin työvuoroon. Ja Hugolla on huomenna ns. vapaapäivä eli ihan vain lenkkeilyä ja normaalia koiran elämää!

Käärmebongaus

Jep eli tänään lenkillä nähtiin tämän vuoden ensimmäinen käärme. Oli ihan keskellä hiekkatietä, joka on vilkas lenkkeilytie eli kyllä niitä saa vaan varoa ihan joka paikassa... Hugon kanssa emme aiemmin olekaan käärmeeseen törmänneet - hyvä niin - mutta eipä se poitsu siihen nytkään kiinnittänyt mitään huomiota. Ja kun ei sille mitään muutakaan osattu siinä rytäkässä tehdä, niin annettiin vaan kiltisti luikertelijalle tietä ja jatkettiin matkaa vasta, kun se oli siirtynyt tien sivuun. Ja etenkin agilitykentillä näitä saa kuulemma varoa, kun tykkävät loikoillo agilityputkien suojissa. Putkia säilytetäänkin tästä syystä meidän kentällä pystyssä niin, ettei olisi vastassa ikäviä yllätyksiä...

Tänään oli vuorossa pitkä lenkki niin, että Hugo oli minulla pitkässä liinassa. Hugo sai siis tallustella melkein kuin olisi ollut vapaana. Jos tuli ihmisiä tai koiria vastaan, pyysin Hugon aina vierelle ja pyrin mahdollisimman vähän joutua avustamaan liinalla. Hyvin meni ohitusten osalta, mutta muuten tuntui kyllä siltä, että sai vähän väliä nykiä, kun Hugo bongaili tyttöjen hajuja.

Ja tyttöjen hajuista sitten viimeiseen päivitykseen: Hugolle on nyt varattu kastrointiaika ihan toukokuun loppuun. Päädyin jo kyllä melkein siihen, että jättäisin leikkauksen sinne syksylle tai talvelle, mutta päätin kuitenkin tänään soittaa eläinlääkärille ja kysellä leikkauksesta. Kuulemma ei ole suurtakaan merkitystä sillä, että leikkauttaako kesällä vai talvella, vaan suurin merkitys on sillä, ettei koira pääse nuolemaan haavaa. Ja muiden asioiden osalta ajankohta oli nyt otollinen. Pystyn tuossa vaiheessa olemaan leikkauksen jälkeiset päivät Hugon kanssa kotona, kun taas syksyllä ja talvella tämä voisi olla vaikeampaa, kun edessä on opintojen päättyminen ja sen myötä muunlaiset työkuviot. Lisäksi en haluaisi leikkausta lykätäkään, koska kovasti elättelen toiveita siitä, että sillä olisi vaikutusta tyttöjen perässä kirmailuun ja haisteluun sekä ehkäpä myös käyttäytymiseen urosten kanssa. Ja tämän suhteen on parempi, että koira on leikatessa vielä suht nuori, eikä tavat ole vielä liian opittuja.

Harrastustenkin suhteen ajankohta on sikäli hyvä, että ohjatuista agilitytreeneistä jää väliin vain kolme kertaa, sillä treenit jäävät kesätauolle sen jälkeen. Agilityn osalta taukoa on pidettävä ainakin sen neljän viikon ajan luultavasti ennen kuin edes niitä pieniä esteitä uskaltaa hyppyyttää. Tämänkin jälkeen jää kuitenkin hyvin aikaa ennen elokuussa jatkuvia treenejä vapaatreenata niitä asioita, joita on käyty treeneissä, jotka jää sairasloman takia väliin. Ja seuraamaan aion mennä kyllä näitäkin treenivuoroja :) Muihin harrastuksiin ei ihan niin pitkää taukoa tulekaan, koska tokoilua voi tehdä hyvin kevyempänä versiona ja metsäänkin uskaltaa jälkitreenejä mennä tekemään varmasti ennen agilitykentillä suuntaamista.

Nyt on päätös tehty, eikä tarvitse enää tämän asian kanssa jahkailla :) Nyt jatketaan kuitenkin elämää tavalliseen malliin siihen saakka eli huomenna tokoilemaan sekä VKK:n treeneihin että omatoimitreeneihin!

Keep it simple!

Tänään suuntasimme vappuaamun kunniaksi Kivikkoon vapaatreenailemaan. Ohjelmassa tosiaan oli irtoamista kolmen esteen suoralla ja lisäksi persjättötreenejä. Aloitimme irtoamisharjoituksilla, joita tein alla olevan radan esteillä 1-3. Oli ehkä sikäli vähän huono valinta heti aloitukseen, koska olin tehnyt nämä estevälit pitkiksi, eikä niin ollen Hugon kanssa pystytty tekemään tällä pätkällä kuin kahden esteen yli eteenmenoja namialustalle. Näitä täytyy kyllä treenata todella paljon!

Ratapiirros on jatko1-ryhmän kouluttajan viime kerralle tekemä rata, josta treeneissä teimme siis pätkää 1-10. Tein melko samanlaisen radan, vaikkakin mittasuhteet hieman varmasti erosivat. Aluksi teimme pätkän 1-10, jossa esteen 4 (putki) jälkeen tuli siis treenien teemana ollut persjättö - tästä alla video. Tällä kertaa puomientiputteluongelmaa ei ollut samassa mittakaavassa kuin viimeksi. Eli satunnaisesti tulee puomeja alas, kuten videollakin toiseksi viimeisellä esteellä. Tässä se johtui ainakin ehkäpä ihan vain häsläyksestä ja siitä, ettei keskittyminen aina vielä ole kovin hyvää, kun innostus vie voiton. Hugo tulee esteellä liian lähelle ja tämän seurauksena pudottaa etujaloillaan puomin. Esteelle nro 6 tullut kielto johtui yksinkertaisesti siitä, ettei takaakiertoja ole vielä kauheasti ehditty harjoitella. Eli se, että huudan käskyn "takaa" ei vielä varmaankaan kerro Hugolle oitis, että mitä siltä odotetaan. Lisäksi kepit ovat kyllä pahasti matkan varrella eli esteiden 5 ja 6 välille ei pystynyt tehdä riittävää kaarta.

Ratoja tehdessä kyllä huomaa vielä meidän molempien. Oma ohjaukseni on aika epätasaista ja jotenkin tuntuu, että käyn itsekin liian ylikierroksilla. Monesti huomaan esim. että ratojen varrella äänen voimakkuus alkaa kasvaa, vaikkei se missään nimessä olisi tarpeen. Rauhallinen ohjaus olisi Hugon tapauksessa tärkeää, koska se hirveän herkästi reagoi minun tekemisiini.

Teimme erikseen vielä persjättötreeniä radan esteillä 13-16. Esteet 13-15 sujuivat mielestäni aika kivasti eli tähän sai ennen estettä 15 tehtyä sen persjätön. Tästä esteeltä kääntäminen esteelle 16 osoittautui kuitenkin haasteelliseksi. Minun olisi kyllä täytynyt tehdä rata tarkemmin ratapiirroksen mukaiseksi, koska nyt esteeltä 15 täytyi kääntyä täysi 180 asteen U-käännös esteelle 16. Tällainen käännös osoittautui jostain syystä hankalaksi, sillä Hugo väkisinkin hakeutui mieluummin oikeaan käteeni, kun siihen vasempaan ulkokaaren käteen, jolla yritin sitä ohjata... Kun sitten osaisi itse vielä analysoida, että miten omaa asentoa tai käsiä tms täytyisi korjata, että saisin koiralle selkeämmin viestitettyä, mitä tarkoittaa. Tämä on iso puute, kun itsellä taidot vasta niin vähissä, mutta onneksi ohjatuissa treeneissä on joku katsomassa myös minun perääni siellä kentällä :) Alla siis pätkä 13-15, tästä jatko seuraavalla esteelle onnistui vain kerran tai pari, eikä siitä sattunut tulemaan videota.

Lopuksi teimme vielä irtoamisia kolmella esteellä. Nyt lyhensin estevälejä lyhyemmäksi kuin mitä ne tuossa ensimmäisen videon alkupätkällä olivat. Lyhyemmillä esteväleillä sujui hyvin eli tein ensin pari kertaa eteenlähetyksen yhdellä esteellä, sitten pari kertaa kahdella esteellä ja sitten vielä kolmella esteellä. Ja sujui mielestäni hyvin eli hyvin irtosi kolmen esteen pätkän targetille. Mutta tosiaan nämä nyt treenilistalla aina, kun näitä on mahdollista treenata. Hugo kaipaa vielä kovasti itsevarmuutta radalla, ettei se enää tarvitsisi jatkuvaa saattamista esteeltä toiselle.

Yksi, minkä havaitsin tänään treenatessa on se, että minun pitäisi vielä malttaa pitää treenattavat pätkät lyhyinä. Eli ottaa jokin treenattava asia, kuten juuri esimerkiksi jokin ohjauskuvio, ja sitten tehdä sitä ihan muutamalla esteellä. Näin saisimme enemmän onnistumisia ja pääsisin palkkaamaan Hugoakin useammin. Havaitsin nimittäin, että Hugo tarvitsee kovasti sitä positiivista palautetta ja palkkausta, eikä näin ollen monta kertaa putkeen epäonnistunut suoritus oikein ole hyvä juttu. Tämän huomaa myös Hugon turhautumishaukkuna. Ensimmäisellä videolla sitä ei ilmene (paitsi takaakierron kohdalla, kun Hugo protestoi, ettei ymmärrä mitä oikein siltä pyydän), mutta toisella videolla haukkumista tulee lähes tauotta. Ja tuon videon alla oli useita epäonnistuneita suorituksia, joissa siis yritin saada Hugoa käännettyä sille esteelle 16 epäonnistuen.

Minulla on vielä paljon oppimista, jotta osaisin rakentaa vapaatreenit oikein. Pitäisi ottaa treenattavaksi vain pari asiaa ja treenata niitä sitten kunnolla, eikä niin, että vähän kaikkea. Lisäksi ei pitäisi pyrkiä vielä niihin pitkiin ratojen pätkiin, kun kuitenkin näin alkuvaiheessa olisi olennaisempaa saada pohjatyötä tehtyä ja pieniä yksittäisiä asioita treenattua kuntoon. Näistä esimerkkinä juuri estekorkeuksien arviointi ja irtoamiset... Eli kun itse muistan pitää treenipätkät riittävän simppeleinä itselle ja koiralle, niin eiköhän vähitellen kehitystä tapahdu. Eihän vielä voikaan vaatia, että kumpikaan meistä pystyisi keskittymään pitkään pätkään, jossa täytyy harjoitella montaa eri asiaa :) Eli ensin opetellaan ne pienet palaset, joita sitten kootaan myöhemmin, että saadaan pidempiä ratoja aikaiseksi!

Ja pakko sanoa, että kyllähän tuo meno videoilla on vielä aika haparoivaa, mutta toivottavasti tässä matkan varrella alkaa näkyä se kehityskin sitten. Eli videoita laitan silloin tällöin niin, että tosiaan voisi seurailla kehittymistä, jota toivottavasti myös sitten tulee! :)