Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Tätä päivää vietellään meillä ihan kotosalla koirien kanssa. Aiempien vuosien tapaan Hugo on lenkeillä vähän katsellut hämmentyneenä etäällä kuuluvaa pauketta, mutta nyt illalla klo 18 alkaen ollaan vietetty aikaa ihan sisällä ja siellä Hugokaan ei paukkeesta juuri piittaa. Jipin ensimmäinen uudenvuodenaatto on sujunut sitäkin leppoisammin, sillä se ei ole edes ulkona reagoinut mitenkään paukkeeseen. Sen kanssa käytiin vähän kasin jälkeen välipissatuksella, eikä tällöinkään yhtään kummastellut pauketta, vaikka sitä kuuluikin jo melko tiheään. Varsin stressitöntä aattoa ollaan siis saatu viettää :) Tosin pelailtiin WiiSportilla golf-peliä, mikä Hugon mielestä oli sitten sitäkin oudompaa, kun aikuiset ihmiset seisoo keskellä olohuonetta huitomassa ilmaa... Tuumasi selvästi, ettei ole tuolla isäntäväelläkään ihan kaikki muumit laaksossa...

Joulua vietettiin sekä minun että Markuksen vanhemmilla ja tuli syötyä taas vähän liiankin hyvin ja ennen kaikkea tuli rentouduttua tekemättä yhtään mitään ihmeempiä. Luksusta! Joululahjaksi sain Fitbit-aktiivisuusrannekkeen, jonka myötä on tullut monitoroitua päivien aikana kertyneitä askelmääriä. Helposti tuntuu päivittäin tulevan se 10 000 askelta täyteen ja on kyllä ranneke saanut aikaan sen, että mielellään ottaa ekstra-askeleita esim. ympäri olohuonetta ihan vain saadakseen suuremman lukeman mittariin! Toinen oikein kovin odotettu lahja oli Sonyn mikrojärjestelmäkamera. Päädyin siihen, etten kuitenkaan tulisi kantaneeksi kunnon järkkäriä mukana silloin, joten minun tarpeisiini ja vähäisiin kuvaustaitoihini tuollainen mikrojärkkäri on varsin riittävä peli! Vaikuttaa sikäli helppokäyttöiseltä, että kaikissa eri kuvausohjelmissa on selostus siitä, mihin tarkoitukseen kyseistä asetusta voi käyttää. Nyt pitäisi vain joku päivä oikein kunnolla testailla eri asetuksia ja tutustua kameraan. Toivotaan tosiaan, että uuden kameran myötä blogiinkin ilmestyisi enemmän kuvia :)

Joulun jälkeen oltiin lauantaina 27.12. Hugon kanssa piiiiiitkästä aikaa kisailemassa VAU:n agikisoissa Lahdessa. Sieltä ei tullut tuloksia mukaan eli kaikilta kolmelta radalta tuli HYL, mutta hyvä reissu silti. Tuli havaittua heti ekalla radalla, että pohja tuntui liukkaalta ja Hugolta lähti etu- tai takapää alta kaikkiaan muistaakseni kolme kertaa radan aikana. Videollakin näkyy kaksi liukastusta ja meno on koko radan ajan selvästi varovaista ja Hugo hakee tosi paljon ponnistuspaikkoja, mitä ei ole muuten ilmennyt. Kävin ekan radan jälkeen lämppäalueella tekemässä suoria hyppyjä ja sielläkin empi kovasti hyppäämistä. Siltikin päätettiin startata toisillekin radoille ja ihan hyvä niin. Oli nimittäin jo selvästi rennompaa meno, vaikka videolta jälkikäteen katsottuani huomasin, ettei eteneminen ole ihan niin rentoa kuin normaalisti. Siihen nähden siis sujui ihan ok.

Eka rata kaikkiaan siis aika katastrofimainen, mutta julkaistaan nyt sekin tänne, jotta näkee tosiaan sitä liukastelua ja empimistä...

Toka rata oli selvästi parempi ja sujuikin kaikkiaan aika kivasti. Lopulta HYL tuli kohdasta, jossa yritin tehdä viskileikkausta, mutta ajauduin ihan liian lähelle hyppyä, joten en saanut enää Hugoa hyppäämään hyppyä. Siitä tuli siis ensin kielto ja sitten lopulta saatuani Hugon yli hypystä, se hyppäsi vielä hämmentyneenä takaisin saman hypyn, mistä siis seurasi HYL. Seurakaveri sitten mainitsi radan jälkeen, että olisin ehtinyt tekemään siihen varmasti persjätönkin ja vähän harmitti, kun tajusin, etten ollut edes miettinyt mitään persjättöä, vaan suoraan vain päätin yrittää viskiä, kun kerran sitä on tullut nyt treeneissä tehtyä... Persjätöllä kieltoa tuskin olisi tullut, eikä sitten hyllyäkään, mutta turha toki jossitella :)

Kolmas rata oli sitten jo vähän tökkivämpää oman liikkumisen osalta. Parillakin hypyllä pysähdyin taas täysin hypylle, mikä sitten johti Hugon empimiseen ja/tai kieltoon. HYL tuli kuitenkin putki-puomierottelusta, jossa Hugo valkkasi puomin sijaan putken. Täytyykin alkaa näitä erotteluita treenailemaan, kun oli edeltävällä viikolla treeneissäkin tökkineet..!

Kaikkiaan siis radat eivät menneet ihan nappiin, mutta tulipahan kuitenkin uskaltauduttua taas kisakentille ja nyt suunnataan sitten seuraaviin kisoihin tammikuun alkupuolella, kun oma seura järkkää kisat Ojangossa. Ainakin on tuttu pohja siellä, eikä voi millään sitten selitellä epäonnistumisia pohjan liukkaudella ;)

Eilen oltiin Jipin kanssa Oreniuksen treeneissä ja typy osasi taas vaikka ja mitä! Kerron niistä treeneistä myöhemmin ja samalla sitten huomisista Niinun treeneistä, joihin ollaan Hugon kanssa menossa. Tarkoitus olisi myös laittaa tänne ylös vähän tavoitteita vuodelle 2015, mutta nyt ei ehdi, kun täytyy kiirehtiä hakemaan kuoharilasikäsiin ennen kuin vuosi vaihtuu :)

Jokin kumma kisakärpänen päässyt puraisemaan..?

Jep jep, ilmeisesti treeni- ja kisatauko on nostanut kisaintoa, koska tulin ilmoittaneeksi Hugon rally-tokokisoihin 10.1. ja siihen päälle vielä ilmoitin Hugon agikisoihin 27.12. Joulukuun agikisoihin ilmoamisen kanssa kyllä vähän emmin, kun on kuitenkin vasta niin vähän ratatreeniä alla agitauon jälkeen. Päätin kuitenkin, että mennään kokeilemaan fiiliksiä ja jos tuntuu ekan radan jälkeen siitä, että haukattiin liian iso pala, niin sitten jätetään menemättä seuraavalle :) Faktahan kuitenkin on, että Hugo on pelittänyt treeneissä varsin mainiosti ja hyppääminen on taas ollut rennon ja helpon näköistä. Eilisissä treeneissä tehtiin ratatreeniä jo maksirimoilla, eikä tuottanut vaikeuksia nekään!

Eilisissä treeneissä oli muuten monta kohtaa, joista olin etukäteen aika varma, että tulee olemaan haastavia meille. Ensimmäinen oli kohta, jossa koira lähetettiin putkeen, joka meni puomin ali ja puomin toisella puolella piti koiran jatkaa kepeille niin, että samalla leijeröitiin puomi. Tässä totesinkin, ettei varmaankaan tule toimimaan, mutta niin me ruvettiin kuitenkin treenaamaan sitäkin. Ensin tehtiin kerran kepit niin, että menin ohjaamaan kepit sieltä puomin toiselta puolen eli tehtiin ns. normikepit ilman leijeröintiä. Tokalla kerralla jätin palkkalelun keppien aloituskohtaan ja tehtiin leijeröiden ihan vain kepeille lähetys. Irtosi sinne pallon perässä hyvin, joten kolmanneksi kokeiltiinkin sitten jo ihan koko pätkää ja Hugo haki kuin hakikin kepit hienosti!

Muutamissa kohdissa tuli kyllä huomattua, että itse hirveän herkästi lähen vielä varmistelemaan menoa. Minusta tuntuu, että tämä on ehkä nyt vähän tullut sen treenitauonkin myötä eli yhtäkkiä tuleekin ajateltua, ettei se Hugo ehkä enää osaakaan. Tällaiseen ei tietenkään pitäisi yhtään sortua eli kun saisi itselle vain sellaisen rennon menon päälle ja antaisin koirankin tehdä oman osuutensa ilman, että olen koko ajan häiritsemässä :D Viski-leikkauksia tuli tehtyä radalla parissa kohdassa ja tämä oli hyvä esimerkki kohdasta, jossa jäin viimeiseen asti jumittamaan hypylle odotellen, että hyppääköhän se Hugo vai eikö. Juontaa juurensa varmasti siitä, että tämä on aiemmin ollut aika haastava meille. Jotenkin herkästi rytmitän omaa liikettäni viskissä väärin ja sen seurauksena jään tosi pahasti junnaamaan paikalleni. Tällä kertaa Hugo kuitenkaan ei kertaakaan kieltänyt viskeissäkään eli pitäisi ehkä tosiaan näissäkin nyt alkaa jo luottamaan siihen :)

Jippikin oli eilen mukana treeneissä, kun sieltä vapautui yksi paikka. Jälkikäteen kyllä taas ajattelin, että oli ehkäpä virhe, sillä selvästi minulle toimii paremmin se, että keskityn vain yhden koiran treenaamiseen kerrallaan. Nytkin oli jotenkin tosi vaikea asennoitua heti perään treenaamaan Jipin kanssa. Se kyllä teki töitä taas omaan ahkeraan ja melkeinpä tosikkomaiseen (treenaaminen on vakava asia!) tapaansa, mutta itselläni oli haasteita. Tehtiin alkuun pakkovalssia ja siinä käytin palkkaa apuna käännöksessä. Olisin ehkäpä kaivannut apupalkkaajaa, sillä itselleni myös palkkamiseen ja ohjaukseen keskittyminen samaan aikaan on joskus vähän turhan haastavaa.... Tämän jälkeen siirryttiin pätkään, jossa lähetin hypyn kautta Jipin putkeen ja putken jälkeen tehtiin persjättö, jota seurasi kolme hyppyä, jotka olivat aseteltu loivasti siksak-kuviomaisesti. Tämä olikin sitten tosi haastavaa. Putkeen Jippi irtosi oikeastaan ihmeellisenkin hyvin eli pystyin lähettämään sen hypyltä putkeen ja jatkaamaan jo omaa liikettä päinvastaiseen suuntaan kohti seuraavaa hyppyä. Persjätössä Jippi alkuun ei tullut ohjaukseen, kun putki syötti vähän ohi ja se säntäsi putkesta satalasissa vain eteenpäin. Tämä saatiin palkan ja oman rytmityksen muutoksen avulla hiottua kuitenkin ja alkoi lukea ohjausta hyvin. Tätä seuraava siksak oli kuitenkin sitten tosi vaikea. Jippi lukitsee jo esteitä yleisesti ihan kohtalaisen hyvin, mutta tuli havaittua, että vinottain olevat hypyt on sille selvästi vielä vaikeita. Mistä sitten juolahtikin mieleeni, ettei taideta olla näitä kauheasti treenattu. Olisi siis ehkä pitänyt tämäkin palotella ihan alkeistreeniksi ja tehdä etupalkan avulla vain tätä siksak-pätkää... Tämä taitaakin olla sitten seuraavissa pentutreeneissä minun ja Jipin treenilistalla :)

On tehty yhtä sun toista....

Taas on jäänyt monet treenipäivitykset väliin, joten yritän tässä nyt muistella ainakin suurimpia osia niistä :)

Torstaina 4.12. käytiin Hugon kanssa enismmäistä kertaa Niinun treeneissä niin, että treenit olivat uudessa hallissa Kirkkonummella. Oli kyllä hyvä treenit ja lähdin kotiin hymyssä suin. Hugon meno oli jotenkin taas pitkästi aikaa tosi sujuvaa eli edes vinoilla hypyillä tai takaakierroilla ei tullut tökkimistä tai hassuja hyppyjä! Niinulta tuli kommenttia siitä, että minun pitäisi luottaa koiraan enemmän, eikä varmistella ja niinpä kokeilin sitten lähettää Hugon kauempaa esteille ja uskaltaa lähteä aiemmin itse liikkeelle. Ja kyllä kannatti, sillä tuli huomattua, ettei Hugo tosiaan ole enää yhtä epävarma kuin vielä jokin aika sitten. Vuosi sitten meno tökki herkästi ihan suorillakin hypyillä ja kieltoja sateli, mikäli ennakoin ohjauksissa liikaa, mutta nyt huomaa, että estehakuisuustreenit ovat tuottaneet kyllä tulosta. Kun vain muistaisi oikeasti uskaltaa tehdä ne ohjaukset kunnolla, eikä jäädä varmistelemaan.... Se varmistelu tuntuu jopa johtavan herkemmin niihin kieltoihin, kun oma meno tökkii ja tulee oltua myöhässä ohjauksista.

Sunnuntaina 7.12. oltiin Wirneen-porukalla (ja mukana muutama muukin) agilitytreeneissä Kaarinassa, jossa kouluttajana meillä oli Jaakko Suoknuuti. Mentiin Jipin kanssa Jennan kyydissä - kiitos kovasti kyydistä :) Perillä odotti sitten 40 esteen rata, ja hetken pohdinkin, että olikohan hassua mennä sinne treeneihin 6,5 kk ikäisen pennun kanssa. Mutta jälkikäteen ei kyllä yhtään harmita, sillä saatiin ihan hirmuisesti hyviä oppeja matkaan! Tehtiin kolmea pientä pätkää (videokooste löytyy alempaa), joista ensimmäisessä oli takaakierto ja persjättö. Persjätön ajoituksen osalta painotettiin ohjauksen ennakointia ja tuntui vähän etukäteen siltä, että eihän se Jippi voi osata vielä lukea sitä hyppyä, jos ennakoin todella voimakkaasti. Mutta kyllä se vain osasi!

Tokassa pätkässä opeteltiin sekä Jipille että minulle uutta tuttavuutta backlapia. Tosin nyt on pakko sanoa, etten ole varma onko ohjaus viralliselta nimeltään backlap vai backflap, sillä kumpaakin versiota olen kuullut ja pikaisen googlailun perusteella myös löytyi molempia nimityksiä sisältäviä tekstejä ja puhuttiin aina kuitenkin tästä samaisesta ohjauksesta... Rakkaalla lapsella on monta nimeä tai jotain sinne päin.. Minä nyt kutsun sitä backlapiksi - vaikkapa ihan siksi, että se on lyhyempi :D Tässä vaiheessa haasteensa toi joka suuntaan sinkoileva pentunen, joka tarjosi ympärillä hyppyjä aina, kun vähänkin käsi/jalka/vartalo osoitti hypylle päin eli kesti hetken, että saatiin edes hallittu aloitus. Jaakolta tulikin kommenttia, että on taidettu vähän treenailla esteentarjoamista, ja juu, kyllähän me sitä ollaan tehty :P Ohjauksena backlap tuntui toimivan hyvin eli Jippi tuntui lukevan ohjausta oikein, jos vain itse sen osasin tehdä. Pakko myöntää, että olin etukäteen taas skeptinen ja melko varma siitä, että se tekisi siivekkeen kiertämisen sijaan erinäisiä kieppejä ja olisi enemmän tai vähemmän hämillään. Jippi kuitenkin oli tilanteen tasalla, kunhan minäkin olin! Jaakko avusti palkkaamalla Jippiä käännöksestä ja vähitellen palkkauskohtaa myöhäistettiin niin, että saatiin sitten lopulta yhdistettyä ohjaus muutaman hypyn miniratapätkään.

Viimeisessä pätkässä treenattiin tuplasylkkäriä. Tässä olikin sitten suuria haasteita itselläni, kun piti yrittää saada omat kädet toimimaan loogisesti. Videolta on katsojien hermojen säästämiseksi leikattu pois tämän treenipätkän alkua, jossa ihan vain yritin saada omat kädet toimimaan oikein. Vaikeuksia oli, eikä siitä omasta liikkumisesta käsineen ihan kauhean sujuvaa tullut vielä tämän treenin aikana, mutta saatiin onnistumisiakin! Treenit jatkukoon....

Kaikkiaan oli huikean hyvät treenit ja tykkäsin Jaakon koulutustavasta kovasti. Käytiin paljon läpi teoriaa niin, että ymmärrettäisiin oikeasti miksi jotain tehdään jollain tavalla. Saatiin vinkiksi treenailla Jipin kanssa myös kääntäviä ohjauksia, sillä nyt huomaa, että ollaan tehty paljon esteentarjoamista ja herkästi Jippi tekee omia valintoja radalla. Eli treeneissä voisi käyttää ns. harhaesteitä, joilta ohjaan sitten Jipin esim. valssein pois ja vahvistan näin ohjauksiin tulemista, enkä vain ja ainoastaan sitä esteen lukitsemista ja tarjoamista.

Tiistaina 9.12. oli vuorossa VKK:n tokotreenit Jipin kanssa. Ohjelmassa oli tokohyppy ja koska ei olla tätä vielä aiemmin koskaan treenattu, aloitettiin ihan alkeista. Tehtiin tätä kosketusalusta avulla eli ensin niin, että pidin Jippiä toisella puolella estettä kouluttajan näyttäessä Jipille mistä kosketusalusta löytyy. Siitä sitten vapautin Jipin, joka ryntäsi kosketusalustalle. Hyppy siis tuli suoritettua ilman sen kummempia ihmettelyitä. Pari toistoa kesti ennen kuin Jippi alkoi edetä kosketusalustalle varman oloisesti, sillä alkuun tuntui unohtavan hypyn jälkeen mitä oli tekemässä ja meinasi bongata kosketusalustan sijaan kouluttajamme, joka on Jipin mielestä tosi ihana. Loulta tehtiin niin, että lähetin Jipin perusasennosta "este"-käskyllä hypyn yli kosketusalustalle. Tuli pohdittua, että voisi olla hyödyllistä opettaa Jipille kosketusalustalla pysyminen, sillä nythän se juoksee alustalle ja heti naksautuksen kuullessaan ryntää hakemaan minulta palkkaa.

Tokoissa kyselin myös vinkkejä, että mitä tehdä perusasennolle, kun Jippi on alkanut tulla aika eteen sivulla. Sainkin vinkkejä siihen, miten perusasennossa kannattaa palkata niin, ettei palkkauksella ainakaan houkuttele koiraa edistämään. Ja toisena vinkkinä oli, että oikeaa paikkaa voisi treenata vieläkin enemmän esimerkiksi niin, etten kutsukaan sitä aina perusasentoon edestäni, vaan niin, että Jippi onkin istumassa takanani ja pääsee siis tulemaan suoraa linjaa perusasentoon. Tällöin pystyy paremmin keskittymään juuri siihen paikkaan, eikä niinkään joudu keskittymään siihen pyörähdykseen. Eli paloitellaan treeniä vain pienemmäksi ja palkataan oikein, niin eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu!

Tehtiin myös taas kahden minuutin paikkamakuu rivissä ja jälleen Jippi pysyi paikoillaan hienosti. Tänään tosin siirtyi pari kertaa lonkalle makaamaan paikkiksen aikana, mutta voi olla, että johtui siitä, että itse makuuasento oli aavistuksen vino ja näin ehkä vinous houkutteli "lösähtämään" lonkalle. Toiseksi kouluttajakin sanoi, että Jippi on vielä niin nuori, että voi olla, ettei kroppa ole vielä niin valmis, että paikkamakuu "sfinksi"-asennossa olisi helppoa. Niinpä kehotti tekemään lyhyitä paikkamakuutreenejä "maahan"-käskyllä vaatien oikeaa asentoa ja harjoitellen kestoa käyttäen "käy siihen"-käskyä, joka on minulla käsky, jolla koira saa maata haluamassaan asennossa. Myöhemmin sitten voi yhdistää keston siihen varsinaiseen makuuseen, kunhan kroppa ja lihaksisto on valmiimpi!

Jäin vielä treenien jälkeen hetkeksi vapaatreenaamaan perusasentoa ja hetken ajan kävi mielessä, että rikoinkohan minä meidän perusasennon.... Tuli nimittäin muutamat epäonnistumiset peräkkäin ja Jippi alkoi selvästi hämmentyä. Asiaa ei yhtään auttanut lievä turhautumiseni. Lopulta huomasin pennun olevan yhtenä kysymysmerkkinä ja tajusin onneksi ottaa takapakkia. Helpotettiin siis treeniä niin, että saatiin parit varmat onnistumiset käsin avustettuna ja siihen päälle hurjan isot kehut leikin kera. Siihen jätettiin sitten siltä erää.

Samaisena tiistaina menin sitten illalla Hugon kanssa Oreniuksen treeneihin, tosin kouluttajana oli Oreniuksista Juhan sijaan Jouni. Ensimmäisellä yrittämällä homma tökkäsi keinuun, joka oli sijoitettu hallin seinustalle ja vieläpä vähän vinoon niin, että keinu laskeutui loivasti seinää kohti. Hugon mielestä tämä oli hurjaa, joten päätti ratkaista jännittävän paikan hyppäällä keinulta kesken kaiken. Tehtiin sitten pari toistoa pelkkää keinua ja vasta sen jälkeen yhdistettiin keinu rataan. Ei ollut enää tämän jälkeen ongelmia keinun kanssa eli kaipasi vain vähän varmistusta siihen, ettei se oikeasti kiikkaa päin seinää :) Seuraava hankaluus tuli kohdassa, jossa oli puomi-putkierottelua. Kun halusin Hugon menevän puomille, se meni putkeen, ja kun halusin sen menevän putkeen, se meni puomille. Syy löytyi kuitenkin ihan omasta ohjaamisesta ja hiomalla ohjauksen suuntaa ja omaa sijantia, saatiin erottelut kuntoon, eikä tässäkään tullut sittemmin enää virheitä. Kolmas haaste oli kohta, jossa tein putken jälkeen persjätön ja siitä piti ohjata kepeille. Vieressä oli myös A tyrkyllä ja pari kertaa Hugo valkkasikin keppien sijaan A:n johtuen ihan siitä, että jäin itse peittämään keppien sisäänmenon. Kun siis annoin Hugolle tilaa riittävästi, niin se haki kepitkin hyvin. Oli hyvät treenit ja taas jäi hirmuhyvä mieli Hugon menosta, sillä kaikkinensa vaikutti taas varsin sujuvalta. Olisi kyllä superhienoa, jos oudot empimiset ja tahmeat hypyt olisi historiaa! Vieläkin mentiin medi-rimoilla, mutta hiljalleen olisi tarkoitus nostaa hypyt maksikorkeuksiin ja katsoa pysyykö hypyissä sama rentous edelleen.

Torstaina 11.12. käytiin Jipin kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkatreeneissä. Ekana treeninä tehtiin kasvavaa sarjaa (välit 5-6-7-8) ja Jippi kuulemma kasvatti askelta hyvin sarjavälin kasvaessa eli askeleet osui hyvin keskelle esteväliä. Tokana treeninä tehtiin yhtä ponnaria, jota ennen oli asetettu neljät ns. turhat siivekkeet. Tässä siis katsottiin lukeeko Jippi hypätessään siivekkeitä vai oikeasti sitä ponnaria. Alkuun lähti hyppyyn aavistuksen kaukaa, mutta muutaman toiston jälkeen korjasi ponnistuspaikkaa lähemmäksi ponnaria. Vikana treeninä tehtiin sitten vielä vähän keinun alkeita. Laitettiin keinun päädyn alle pöytä pystyyn niin, että toinen pääty jäi vain noin viiden sentin päähän maasta. Lähetin Jippiä pamauttamaan keinua ja tarkoituksena siis, että se tottuisi paukahdukseen. Ei tuntunut liiemmin reagoivan meteliin ja tajuttuaan saavansa namia pamautuksesta, se ryntäilikin varsin innoissaan keinua kolisuttelemaan.

Lisäksi ollaan vapaatreenattu Hugon kanssa taas rally-tokoa. Käsiavuilla homma tuntuu toimivan aika kivasti, mutta pohdin kyllä, että voisin yrittää opettaa näitä rally-tokossa uusina tulleita liikkeitäkin käskyin niin, että saisin karsittua käsiapuja. Esimerkkiksi sivulle kiertäminen takakautta menee tällä hetkellä ihan käsin vedättämällä, eikä siinä ole käytössä minkäänlaista käskyä. Näihin voisin siis alkaa nyt lisäämään käskyjä mukaan. Tuli myös huomattua, että yksissä treeneissä hyvin sujunut oikealla puolella seuraaminen onkin Hugon mielestä nyt tosi outoa. Opetin aiemmin tähän ksäkyä "viereen", muttei selvästi yhdistä käskyä vielä liikkeeseen ja tarvittiin nyt taas namiapuun palaaminen, jotta saatiin homma toimimaan. Täytyy siis ehkä vähän useammin treenailla tätäkin liikettä, jottei Hugo ehtisi aina välissä jo unohtamaan jutun jujua :D Kovasti tekisi mieli ohjattuihin treeneihin Hugon kanssa ja viimeistään kesällä varmasti ryhmäpaikka otetaankin. Täytyy katsoa, josko jo sitä ennenkin..

Hugon kanssa käytiin kerran vapaatreenaamassa myös agilitya ja tehtiin hyppytekniikkatreeneistä korkeuden arviointia. Rimakorkeutta muutin 45-50-55-50-45 ja hyvin tuntui näihin muutoksiin reagoivan ja hyppääminen pysyi rentona. Hyppytekniikan lisäksi tehtiin muutama toisto juoksu-A:ta boksin kera ja oli helpottavaa nähdä, että laukat osui hyvin boksiin. Mielestäni sujui jopa paremmin kuin ennen treenitaukoa!

Jipin kanssa ollaan vapaatreenailtu tokossa mm. sitä perusasentoa. Nyt ollaan tosiaan tehtyä aika paljon sitä treeniä, että keskitytään vain siihen oikean paikan hakemiseen ja ollaan jätetty se edestä sivulle pyörähtäminen pääosin väliin. Näin ollaankin saatu paikkaa taas siirrettyä vähän taaemmaksi. Nyt vain siis täytyy olla tarkkana vaatimusten kanssa ja treenata oikeaa paikkaa vahvemmaksi ennen kuin aletaan taas sotkea kuvioihin sitä edestä sivulle pyörähtämistä. Alettiin treenata nyt myös kosketusalustaa niin, että vaadinkin Jipin pysymään etujalat alustalla ja palkka tulee sitten sinne alustalle. Ihan jo muutaman kerran jälkeen alkoi hoksaamaan homman eli eiköhän tämä saada yhdistettyä sitten esim. hyppy- tai ruututreeneihin, kunhan ollaan muutamat kerrat ensin treenailtu sitä ihan yksittäisenä.  Lisäksi treenailtiin noutoa. Jippi kovin mielellään kapulaa nostaessa vähän pyörittelee sitä ensin ennen kuin ottaa sen kunnon otteeseen suuhun. Täytyy ehkäpä kysellä tähän vinkkejä. Yksi seikka, mikä voi vaikuttaa on kapulan malli, sillä kapulan keskiosan ja maan väliin ei jää juurikaan rakoa eli voi olla, että kapula on yksinkertaisesti vaikea nostaa suuhun hyvään otteeseen. Toisekseen neuvoja kaivataan myös siihen, miten saan Jipin pitämään kapulaa suussa luovutukseen asti. Nyt se kyllä palauttaa kapulan, mutta tiputtaa sen aina heti, kun on tullut luokseni, jos minulla on nami kädessä. Jos minulla taas ei ole namia, se mielellään lähtisi touhuamaan kapulan kanssa itsekseen....

Tänään kävin koirien kanssa lenkillä ja oli kyllä taas niin ihana lenkki, kun sai katsella kaksikon riekkuvan pitkin metsää jos jonkinmoisen kepin (risusta puunrunkoon) kanssa vetäen vähän väliä kilpaa tai juosten vuorotellen toistensa perässä. Kivaa huomata, että vaikka Hugo edelleen on välillä vähän "jäyhä" pennun kanssa ja katselee pennun touhuja kotosalla välillä vähän kummastellen, niin on niistä koko ajan tullut kuitenkin enemmän ja enemmän kaveruksetkin :) Olkoon mottomme tässä asiassa siis: Hiljaa hyvä tulee ;)

Jipistä todettakoon myös, että se on nyt jostain syystä muutamana päivänä pissannut sisälle. Sehän on ollut jo noin kuukauden ajan sisäsiisti (ainakin sen mukaan, mitä minä käsitän termin tarkoittavan), mutta nyt on yhtäkkiä taas saattanut leikkien päätteeksi päästä vahinko lattialle. Lenkeilläkin tuntuu pissailevan tiheämmin kuin aiemmin eli täytyy seurailla tilannetta. Voi olla, että on esimerkiksi juonut normaalia enemmän, kun olen käyttänyt treeninameina nyt uusia nameja eli täytyy seurailla juontimääriä ja sitten lopettaa ko. namien antaminen, jos ne tuntuvat olevan ongelman syynä. Toinen mikä tuli mieleen, että voiko olla, että johtuisi jo jossakin edessä olevista juoksuista....?? Mutta ei kai nyt sentään vielä pikkuinen typynen ole niin iso..? Eihän sekään mahdotonta tietysti ole, mutta tosiaan seuraillaan tilannetta. 

Niin ja loppuun täytyy mainita, että harmittaa kuinka vähän kuvia on tullut otettua! Valtaosa kuvistahan on otettu kännykälläni ja laatu on niissä valitettavan huono. Nyt, kun ulkona ei ole oikein koskaan kunnollinen kuvaussää, ei kännykän kamera suoriudu edes keskinkertaisesti, eikä näin ollen minulla oikeastaan ole mitään sellaisia kuvia, joita tänne voisi laittaa.... Tontuilta olen kuullut, että joulupukilta voisi olla tulossa mikrojärkkäri, joten ehkäpä sitten joulun jälkeen olisi tiedossa enemmän kuvia!

Pikapäivitys tahmeustilanteeseen

Juuri ehdin tosiaan päivittää tuon tekstin, että Hugo on ollut tänään tahmeampi kuin koskaan ennen. Sen jälkeen lähdettiin lenkille ja tuli havaittua, että rauhoituslääkkeet ovat pistäneet ilmeisesti Hugon mahan sekaisin eli voi olla, että vaisuus johtui huonosta olostakin. Illalla oli jo vähän virkeämpi, vaikkei tietysti se seikka miksikään muuttunut, että se hihnassa ollessaan kulkee perässä.

Iltalenkillä päätin päästää sen sitten hihnasta vapaaksi toiveena saada siihen edes vähän lisää vauhtia. Sinä sekuntina, kun sen vapautin, se sinkosi etsimään ensimmäisen vastaan tulevan risun ja se suussaan se pomppi sitten onnessaan Jipin edessä ihmetellen, että miksei penneli lähde jahtaamaan. Pakkohan sitten oli päästää Jippikin vapaaksi ja hymyssä suin sai katsella kaksikon leikkejä :) Eli ei se Hugokaan siis siinä pisteessä ole, ettei leikit maistuisi!

Tahmeudelle syy?

Kuten olenkin maininnut blogissa, niin hassu hyppytekniikka etenkin vinosti hyppyä lähestyessä on edelleen jatkunut ja kävin viime lauantaina sitten hallilla treenailemassa takaakiertoja kuvaten touhua. Ja tosiaan empimistä esiintyi.... Videolta katsottuna tuli huomatuksi myös se, että vaikkei Hugo muuten mielellään nyt käytäkään muuta kuin vasenta laukkaa, niin agilityssa kyllä käyttää oikeaakin, joten tämäkään ei ole selityksenä empimisille. Tähän yhdistettynä se, että Hugo on ollut taas nyt tosi tahmea hihnalenkeillä, joten lopulta päädyin sitten kuitenkin siihen, etten halua treenata Hugon kanssa ennen kuin saan varmuuden siitä, ettei selässä ole mitään vikaa. Niinpä olimme eilen taas neurologi Anne Muhlen vastaanotolla. Yllättäen Hugo rauhotettiinkin saman tien ja magneettikuvat selän takaosista otettiin vielä samana iltana. Kuvissa näkyi hieno, terve selkä eli minkäänlaisia löydöksiä ei ollut. Tämä oli tietysti ihan hirveän hieno ja helpottava uutinen ja olinkin valtaisan innoissani eilen tästä!

Tänään aamulenkillä kuitenkin todellisuus iski... Puolen tunnin lenkin ajan Hugo mateli perässä koko ajan sen mitä hihna antoi myöten. Yritin kannustaa sitä ravaamaan reippaammin, mutta koko lenkin se eteni minimitehoilla ja jos joku ulkopuolinen Hugoa tuntematon henkilö olisi sen menoa katsonut, niin veikkaan, että olisi epäillyt Hugoa varsin iäkkääksi liikkumisen perusteella. Eli olen kyllä edelleen erittäin iloinen, että selkä on terve, mutta toisaalta kaipaisi jonkinlaista syytä siihen, miksi Hugo on niin kovin tahmea. Eihän se voi olla niin, että 4,5-vuotias koira vain on niin tylsistynyt, ettei yhtäkkiä enää jaksa edetä lenkeillä! Kotiin tultuani havaitsin kyllä senkin, että Hugo nuokkui eli voisikohan olla, että eilisillan rauhoituskin vielä vähän painaa päälle - näin tahmeaa meno ei nimittäin ole aiemmin ollut! Toisekseen aloin pohtia jälleen sitä kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuutta... Eilen eläinlääkäri kehotti mittauttamaan veriarvot uudestaan jo heti alkuvuodesta (suunniteltua aiemmin siis), jotta selviää, josko ne olisivat laskeneet ja siis syynä tahmeuteen. Kovasti siis toivon, että a) oireilut ja tahmeus häviäisivät itsestään (jos Hugo kärsii kaamosmasennuksesta?!?!) tai b) syyksi selviäsi jokin hoidettavissa oleva vaiva, kuten esimerkiksi se kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen kuitenkin saisi lääkkeillä aisoihin ja Hugo voisi elellä normaalia elämää sairaudesta huolimatta! Ja lääkityksen myötä tosiaan sitten todennäköisesti tulisi lisää voimaa ja energiaa koiraan.

Treenailujen osalta Hugo sai kuitenkin eläinlääkäriltä täysin vihreää valoa eli rakenteellisesti kaikki kunnossa ja treenit jatkukoon, kun kerran Hugo sitä niin mielellään tekee! Tokihan on otettava huomioon, että sairausloma on verottanut lihaskuntoa ja voimia eli tosiaan palaillaan treenien pariin kevennetysti. Lisäksi jatketaan vesijuoksumattotreenejä ja ostin myös isomman 60 cm halkaisijan omaavan tasapainotyynyn, jotta voidaan jatkaa myös jumppailuja (edellinen tasapainotyyny osoittautui turhankin kiikkeräksi ja haastavaksi kapistukseksi).  Ihan huippua, että nyt tiedän Hugon selässä olevan kaikki kunnossa! Voidaan siis jatkaa elämää ilman, että jokaisesta oudosta pienestä jutusta täytyisi olla epäilemässä, että josko siellä sittenkin on jotain vialla. Mielenrauhan vuoksi siis kuvaaminen ehdottomasti kannatti ja nyt täytyy vain pitää kovasti peukkuja, että tahmeudelle ja voimattomuudelle löytyy joku "simppeli" syy :) Ja onneksi Hugo vaikuttaa kaikkiaan kuitenkin hyväntuuliselta ja katse on iloinen. Ja iloa ja menoa löytyy vaikka millä mitalla leikkiessä, treeneissä ja myös vapaana liikkuessa.

Jipin osalta kuulumiset ovat nyt lyhyemmät, kun en ehdi pidempään päivitellä tässä. Jipin osalta pääuutiset onkin kerrottavissa kuvin:

Eli typy on ollut varsin puuhakas pakkaus :) On ollut yleisestikin havaittavissa, että sellaiset "pentu-unet" ovat nyt vähentyneet selvästi eli energiaa tuntuu riittävän!

Ensilumi!

HUGON KUULUMISIA

Viime tiistaina 18.11. Hugo pääsi pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa ohjattuihin agitreeneihin ja se kyllä näkyi tekemisessä monella tapaa! Ensinnäkin poju oli sen verran tohkeissaan, että purki ylimääräistä intoa haukkumalla ekstrapaljon ja nyppimällä minua treeniliivistä, mutta tämä oli ehkä aika odotettavissakin. Hugo kuitenkin malttoi keskittyä tekemiseen hienosti innosta huolimatta eli virheet meni taas kyllä ihan vain ja ainoastaan ohjaajan piikkiin :) Itse olin ollut viikon verran flunssassa, mikä näkyi yleisenä tahmeutena. Tähän toki vaikuttaa varmasti myös se, että itsellänikin on ollut taukoa ratatreeneistä ja kunto on näin ollen luultavasti päässyt romahtamaan.... Täytynee siis tehdä asialle jotain..! Itse treenit sujuivat kivasti, jos ei tosiaan ota huomiota siihen, että persjättöihin ehtiminen oli oikein työn ja tuskan takana. Kerran tein ohjauksen jopa niin viime tipassa, että Hugon jalat osui omiin jalkoihin takanani, muttei onneksi kuitenkaan ihan törmätty. Hauskaa meillä kuitenkin oli ja moni juttu toimi kivasti. Hugo tuntui hakevan esteitä hyvin, mikä oli hienoa, sillä ennen taukoahan se ei irronnut millään hypyille, kun ilmeisesti tosiaan hyppääminen nyt mysteeriksi jääneestä syystä johtuen tuntui epämukavalta. Edelleenkin kylläkin kiinnitin huomiota siihen, että takaakierroissa (etenkin oikealle päin kiertäessä) hyppääminen oli kankeaa, mutta tämä voi johtua ihan siitä, että Hugo tosiaan on nyt alkanut hyppäämään liian tiukassa kulmassa takaakierroissa. Muuten hyppääminen näytti helpolta ja rennolta, medikorkeuksin mentiin vielä!

Yksi mihin kiinnitin huomiota Hugon hyppyongelmien ilmaantumisen jälkeen oli se, että se ei syystä tai toisesta laukannut enää muuta kuin vasenta laukkaa. Tämä sama tilanne on edelleen eli esimerkiksi ulkona juostessa Hugo valitsee AINA vasemman laukan. Yritin viime viikolla lenkkien yhteydessä jumpata Hugoa käyttämään myös oikeaa laukkaa. Yritin mm. kierrättää Hugoa puiden ympäri oikeaan kierrokseen, mutta tällöinkin laukkasi vasenta laukkaa puulle, ravasi kaarteen ympäri ja sitten laukkasi takaisin luokseni vasenta laukkaa. Eli millään en onnistunut saamaan Hugoa laukkaamaan oikeaa laukkaa.... Tässä vaiheessa tuntuu, että kyseessä voi kenties olla opittu tapa, sillä yhtään mitään muita oireiluita ei ole nyt ollut. Tästä tuli sitten mieleen myös, että tämä voi olla ratkaisevassa roolissa myös siinä, miksi Hugolla takaakierrot on vaikeita etenkin juuri oikeaan kierrokseen. Täytyy siis päästä kuvaamaan piakkoin Hugon agisuorituksia ja hidastettuna sitten katsoa, että käyttääkö Hugo radalla missään vaiheessa oikeaa laukkaa vai valitseeko se sielläkin aina vasemman.

Perjantaina 21.11. Hugo kävi kolmatta kertaa vesijuoksumatolla. Edelleen ihan vain käyntiä mennään ja voi olla, ettei ihan vähään aikaan (jos koskaan) päästä siihen tilanteeseen, että Hugo ravaisi matolla. Hyvää treeniä se kuitenkin on takapäälle käynnissäkin! Treeni kesti kaikkiaan sen 25 min ja siihen sisältyi neljä 1 min pätkää ylämäkeen (6 asteen kulma). Tällä kertaa Hugo pysähteli ehkäpä vähemmän kuin viimeksi eli suht sujuvasti eteni.

Lauantaina 22.11. meillä kävi fyssari (Noora Heino) kotona hoitamassa Hugon. Lihaksiston puolesta se oli kuulemma melkeinpä parempi kuin koskaan eli jumeja ei löytynyt. Edelleenkin lihasheikkoutta on ja takapäätä pitäisi saada aktiivisemmaksi. Jatketaan vesijuoksumattotreeniä tähän tarkoitukseen ja lisäksi tehdään jumppailuja, jotka ovat nyt tarkoituksella olleet tauolla saman ajan kuin agikin.

Hinku ohjattuihin rally-tokotreeneihin Hugon kanssa olisi kova...! Itsekseen kyllä ollaan treenattu, mutta olisihan se kiva saada treeneissä ohjeistustakin ja etenkin opastusta sääntöjen kanssa. Muutenkin tulisi säännöllisemmin ja suunnitelmallisemmin treenailtua, kun nyt treenaillaan lenkkien lomassa aina mitä sillä hetkellä tekee mieli treenailla :) Hauskaa meillä on tosin ollut silti treenien parissa, Hugolla rally tuntuu sopivan mainiosti!

JIPIN KUULUMISIA

Jippi on nyt pitänyt taukoa agista. Ei oikeastaan tarkoituksella, vaan ei vain päästy lauantaina pentutreeneihin paikalle. Ohjattuja tokoja ei ole nyt ollut, mutta ollaan tokoiltu kyllä omatoimisesti! Tehotreenissä on ollut nyt perusasento, josta olen halunnut saada poistettua sen apujen käytön. Tämä on edennyt hienosti eli kivasti tarjoaa jo hyvää perusasentoa. Yksittäisiä vinoja asentoja tulee kyllä edelleen, mutta korjaa virheen seuraavalla toistolla. Nyt ollaan lähdetty tekemään seuraamista pieninä pätkinä yhdistäen sitä perusasentoon pysähtymiseen. Eli liikkeelle lähdetään perusasennosta, otetaan muutama askel seuraamista (keskitytään siis laatuun, ei määrään!) ja minun pysähtyessä olen vielä käsiavusteisesti pyytänyt Jipin takaisin perusasentoon.

Torstaina 20.11. oli VKK:n koirien pikkujoulut. Menin sinne Jipin kanssa ja samalla saatiin hyvää treeniä Jipille siihen muiden koirien jännitykseen. Alkuun Jippi katsoi muita koiria (muut olivat aikuisia koiria) vähän epäluuloisesti ja reagoi esimerkiksi toisten haukkumisiin herkästi puhinalla. Touhuttiin siinä odotellessa Jipin kanssa kuitenin kaikenlaista - mm. leikittiin - jotta sain Jipin keskittymään muuhun kuin niihin koiriin ja samalla Jipille tuli sellainen fiilis, että siellä oli tosi hauskaa. Kestikin kaikkiaan ehkäpä 5 min, kunnes Jipin jännitys tuntui kaikonneen, eikä se jälkeen enää kytännyt muita koiria saatika sitten haukkunut kenellekään. Hetken päästä jopa yritti päästä muiden kanssa leikkimään eli jännitys oli tosiaankin unohtunut :) Muutenkin tämän ongelman kanssa tuntuu tulleen vähän edistystä eli ei enää hauku kaikille vastaan tuleville, vaan valtaosista koirista mennään ohi ihan nätisti. Edelleen palkkailen ohituksista, muttei tunnu enää myöskään siltä, että täytyisi olla jatkuva kontakti, jotta saisi Jipin pysymään hiljaisena ohituksissa. Eli nyt pystyy jo vähän vilkuilemaan (ei siis tuijota, vaan katselee uteliaana) muita ilman sen kummempia reaktioita ja näistäkin olen palkkaillut. Haukkuvat koirat ovat edelleen ne pahimmat eli niitä yhä jännätään, mutta olen pyrkinyt siihen, ettei jouduta ihan liian lähelle tällaisia koiria, vaan ollaan päästy ohi ilman, että Jippi joutuu kokemaan olonsa uhatuksi. Nyt on siis ainakin sellainen fiilis, että tästä muille haukkumisesta päästään kyllä yli :)

Pikkujouluissa oli koirille ohjelmassa juoksukisat. Kouluttaja jäi siis pitämään koiraa kentän toiseen päätyyn ja ohjaaja meni ihan hiekkakentän toiseen päätyyn. Koira sitten kutsuttiin luokse ja sen aika mitattiin. Osallistujia oli varmaankin sellaiset parikymmentä ja Jippi tuli kolmanneksi eli hienosti typy pinkoi menemään :)

Lauantaina 22.11. tosiaan fyssari kävi hoitamassa Hugon ja olin pyytänyt, että samalla tehtäisiin Jipille tsekkaus ja vähän harjoiteltaisiin käsittelyä. Eihän sillä tietysti vielä kärsivällisyys riittänyt siihen, että olisi makoillut pitkiä aikoja paikoillaan, mutta käyttäytyi kyllä varsin mallikkaasti ollakseen noin nuori vielä. Jipin liikkumista katsottiin ensin ulkona ja käynti ja ravi oli normaalia, samoin liikkeellelähdöt istumasta ja maasta. Etujalat ovat hieman ulkokierteiset, muttei esim. ranteesta, vaan koko jalan matkalta, joten pitäisi oieta, kunhan kroppa ja lihaksisto kehittyy. Pientä jumia oli rintarangan alueella selän lihaksistossa, mitä olin itsekin ollut huomaavinani putkissa liukastelun jälkeen. Siksipä tosiaan olinkin päätynyt siihen, että pyritään nyt välttämään mutkaputkissa rallattelut, kunnes kropan kontrolli alkaa olla vähän paremmin kehittynyt. Ei kuitenkaan mitään suurempaa löytynyt (helpotus!) ja kaikkiaan kaikki vaikutti olevan typyllä kunnossa. Saan siis ehkäpä hetkeksi mielenrauhan :)

Eilen sunnuntaina 23.11. käytiin Wirneen paimennustreeneissä. Tällä kertaa Laura-kasvattaja oli I-pentueelaisten kanssa Ruostissa MH-kuvauksissa, joten paimentamassa oli melko J-pentuepainotteinen poppoo, kuten kuvasta näkyy! Mukaan pentujen kanssa paimentamaan ja sen jälkeen metsään rellestämään oli lähtenyt kuitenkin myös Priya, jonka leikit ei juurikaan eronneet pentujen touhuista :D Hyvin naamioitui siis näiden puolivuotisten kakaroiden joukkoon ja viihdytti pentuja juoksuttamalla niitä keppi suussaan pitkin metsää!

Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox.

Ensimmäisellä kierroksella Jippi kävi ehkä vähän turhan kierroksilla. Oltiin tällä kertaa hallissa paimentamassa ja jotenkin tuntui, että lampaan jätökset kiinnosti siellä enemmän kuin ulkona. Sitten, kun Jippi kiinnostui taas lampaista, meinasi intoa olla vähän turhankin paljon. Eli ei oikein löytynyt sellaista hallittua menoa, vaan Jippi olisi halunnut täysillä porhaltaa lampaille. Onneksi oli se liina..... Tässä vaiheessa kouluttaja mainitsi, että tästä taitaa tulla aikamoinen herhiläinen, ja minun korvaan tämä kuulosti siltä, että tulee olemaan hieman haastavaa kenties :D Ekan kierroksen loppuosalla laitettiin lampaat hallin keskelle ihan pieneen aitaukseen. Tarkoituksena oli, että pentu pääsee kiertämään lampaita ja tekemään rauhassa tuttavuutta niin, että samalla pennulla on sellainen olo, että lampaat ovat hallussa ja toisaalta ei ole riskiä, että koira käy yli-innokkaaksi lampaiden kanssa, kun on aita välissä. Tämä treeni kuitenkin tuntui olevan Jipin mielestä jopa turhauttava. Sijaistoimintona kiinnostui taas niistä jätöksistä ja sitten kun kiinnostui lampaista, se kiersi aitausta vauhkona ja louskutti leukojaan minkä kerkisi. Eli maltista ja hallinnasta ei ollut tietoakaan.... Puutuin haukkumiseen jonkin verran, koska en millään haluaisi, että siitä turhaan haukkumisesta tulee tapa. Lopetettiin sitten sellaisessa kohdassa, jossa Jippi malttoi katsella lampaita edes vähän rauhallisemmin ja haukkumatta.

Tokalla kierroksella pelkäsin pahinta, mutta Jippin yllättikin positiivisesti. Edelleenkin joutui puuttumaan siihen jätösten nuuhkutteluun, mutta silloin, kun Jippi keskittyi lampaisiin, meno oli selvästi hillitympää kuin ekalla kierroksella. Haukkumista ei esiintynyt enää lainkaan! Lisäksi muutenkin sellainen päätön säntäily oli vähentynyt ja nyt Jippi oli enemmän tehtävän tasalla. Vieläkin lähestyi lampaita ehkä vähän turhan innostuneesti, muttei mitenkään säntäillyt sentään. Hetken päästä kouluttaja tuli päästämään Jipin irti liinasta ja tässä vaiheessa alkoi minua vähän jänskättämään. Hetken päästä kuitenkin sain huokaista helpotuksesta sillä huomasin, että kiltti pentuni totteli käskyjä hienosti myös paimentaessa. Sain siis Jipin pysäytettyä ja luokseni, jos se meinasi innostua liikaa ja kouluttaja sanoikin, että pentunen tottelee hienosti. Vain kerran käsky ei mennyt heti perille, mutta tämä olikin tilanne, jossa yksi lammas pääsi erkanemaan muusta laumasta ja Jippi riensi heti palauttamaan karkulaista laumaan. Ja tällaisessa tilanteessa kuulemma pentunen toimikin ihan oikein eli karkulainen tulikin palauttaa muun lauman joukkoon. Tämän tehtävän tehtyään, käskyt menivät taas heti perille.

Kaikkiaan tuntui siis siltä, että vielä Jippi on vähän hämmentynyt siitä, että mitä siellä lampaiden kanssa kuuluu tehdä, mikä sitten ehkäpä näkyy jätöksien tonkimisena yms. sijaistoimintona. Kuitenkin halua työskennellä lampaiden kanssa löytyy ja tosiaan välillä vähän sitä intoa on vähän turhankin paljon. Toiveena siis olisi, että ajan myötä saadaan touhuun lisää malttia ja sellaista rauhallista määrätietoista menoa, mutta toisaalta se ainakin on suuri helpotus, että Jippi kuitenkin tottelee käskyjä eli ainakin toistaiseksi oli sellainen olo, ettei homma ole täysin karkaamassa lapasesta, vaikka intoa olikin. Eli jatketaan siis treenejä ja katsotaan, josko herhiläisestä saataisiin maltillinen paimentaja :)

YHTEISET KUULUMISET

Loppuun täytyy todeta sen verran, että Helsinkiinkin saatiin vihdoin viikonloppuna ENSILUMI! Kyllä oli ihanan valoisaa taas muutaman päivän ajan, vaikka pahasti näyttää siltä, että se sulaa kyllä hetkenä minä hyvänsä pois... Jippi oli lumesta innoissaan, tonki ja hyppi, mutta järki tuntui pysyvän touhuissa kuitenkin mukana eli ei ns. mennyt ylikierroksille lumesta :)

EDIT: Piti tämä teksti lisätä blogiin jo eilen, muttei ollutkaan tullut näköjään lähetettyä sitä, vaan vain tallennettua. Siksi siis tulee nyt jälkijunassa ja kirjoituksessa puhutaan ikään kuin nyt olisi maanantai...

Ohopsis!

Päässyt vierähtämään pari viikkoa edellisestä päivityksestä ja asiaa olisi taas niin paljon, ettei kaikkea millään muista tai edes jaksa kirjoittaa! Yritän muistaa kuitenkin ne tärkeimmät jutut :)

Hugo on käynyt nyt viikoittain perjantaisin vesijuoksumatolla ja nyt suostuu jo kävelemään matolle melko suoraan ilman valtavia suostutteluja. Eilen Hugo oli alkuun vähän epäluuloisen oloinen, eikä oikein tahtonut aluksi käppäillä matolla rennosti. Vähitellen löytyi taas hyvä tahti ja rento meno ja päästiin kokeilemaan ylämäkeäkin pari lyhyttä pätkää. Näissä Hugo alkuun oli ihan sen näköinen, ettei aio tuumaakaan liikkua, kun touhua kerran vaikeutettiin vielä tuomalla maton kaltevuuskin mukaan peliin, mutta hetken kapinoinnin jälkeen alkoi talsia matolla ongelmitta.

Hugon kanssa ollaan tehty pientä rally-tokotreeniä ja on sujunut ihan kivasti, joten uskalsin katsella jopa koekalenteria! Tammikuulle yritän nyt sitten saada koepaikan - saa nähdä kuinka käy, sillä kuulemani mukaan rally-tokokisoihin paikat täyttyy usein ihan huimaa vauhtia... Yritetään ainakin! Vielä ennen koetta pitäisi kyllä sääntöjä käydä läpi ja varsinkin opetella kunnolla säännöt siitä, miltä puolelta mikäkin kyltti pitää suorittaa, mutta kyllähän tuollaiset nyt ehtii opetella vielä ennen tammikuuta!

 Yksi iso asia Hugon arjessa on se, että agility is BACK! Ollaan aloiteltu aika kevyesti tekemälläe lyhyissä pätkissä ja matalilla rimoilla - ekalla kerralla rimat oli 20 cm, tokalla kerralla 30 cm ja tänään 40 cm, mutta nyt varmaan jonkin aikaa tehdään medirimoilla ennen kuin nostetaan siitä ylemmäksi. Hugo on ollut odotetusti aikasmoisen täpinöissään päästessään taas treenaamaan! Kierroksista ja esimerkiksi ekstrapaljosta haukkumisesta huolimatta se on keskittynyt treeneihin hyvin ja ollaan saatu tehtyä hyviä pätkiä! Tänään tehtiin simppeliä treeniä, jossa oli parit valssit ja takaakierrot molempiin suuntiin. Edelleen huomasin taakaakiertohypyissä, että hyppääminen ei ole ihan normaalin näköistä, mutta pohdittuani ja analysoituani sitä hetken, päädyin siihen, että ongelmana on ehkä tällä hetkellä ennemminkin se, että Hugo kiertää siivekkeen liiaan tiukasti ja joutuu hyppäämään ihan riman suuntaisesti. Hypätessään Hugo sitten yrittä saada laskeutumispaikkaa kohti seuraavaa estettä ja tästä aiheutuu outo kiertoliike kroppaan, mikä vaikeuttaa hommaa. Kokeilin tänään samaa ohjausta laittamalla siivekkeen taakse ämpärin, jolla pakotin Hugon saamaan suoremman lähestymisen hypylle. Ja tällöin hyppy oli selvästi rennomman näköinen. Eli nyt kun kerran enää minkäänlaista hyppyongelmaa/kankeutta/haluttomuutta ei näy millään muilla kuin takaakierroilla, niin aletaan nyt siis treenata niitä käyttämällä tosiaan ämpäreitä apuna ja kasvattamalla Hugon itseluottamusta tekemällä tosiaan takaakiertoja nyt helpotetusti ja palkkaamalla näistä paljon! Saa nähdä, kuinka helppoa on muuttaa suoritustapaa niin, että ämpärin poistamisenkin jälkeen Hugo kiertäisi siivekkeen kauempaa vai mahtaakohan käydä niin, että heti apuvälineiden poistamisen jälkeen se taas hyppää siivekettä nuollen....? We'll see. Hienoa kuitenkin, että itse hyppääminen näyttää hyvältä ja Hugo tekee sitä varsin mielellään :)

Jipin kanssa ollaan tokoiluissa keskitytty nyt aika paljon perusasentoon ja seuraamiseen, jotta saataisiin niistä avut häivytettyä pois. Perusasennon kanssa ei käytössä enää olekaan apuja, mutta edelleenkin saa olla tarkkana, että palkkaa vain oikeanlaiset suoritukset. Tarvittaessa sitten otetaan väliin yksittäinen avustettu suoritus, jos meinaa tulla useampi epäonnistunut yritys peräkkäin, mutta hyvin on saatu karsittua epäonnistumisia vähitellen pois :) Seuraamista tehdään edelleen pienissä pätkissä sekä lähtemällä peruutuksesta liikkelle että perusasennosta suoraan seuraamiseen. Molemmat toimivat ihan mukavasti ja käytetäänkin molempia tapoja.

Agilityssa ollaan nyt tehty 2on2offia kotitreeninä laatikon avulla ja tänään tehtiin taas puomin alastulolla. Hyvin on oppinut jo tietämään, mitä siellä alastulolla tehdään eli rientää kyllä pönöttämään sinne heti, kun lähestytäänkin puomin alastuloa. Nyt ollaan saatu etupalkan käyttöäkin yhdistettyä hommaan eli palkkaan siihen 2on2off-asentoon useamman kerran ja siitä sitten käskystä vapautus etupalkalle. Ja toiminut melko hyvin. Tosin vieläkin tarvitaan paljon treeniä, jotta saadaan lisää kestoa siihen suoritukseen - nyt edelleen palkkaan sinne 2on2offiin aika tiheään.

Ollaan tehty Jipin kanssa myös perusjuttuja, kuten hypyn tarjoamista ja ilman esteitä esim. ohjaukseen tulemista. U-putket olen päättänyt nyt sittenkin jättää toistaiseksi kokonaan tekemättä, koska pari kertaa Jippi on mennyt putkessa kumoon, kun ei vielä ehkä kropan kontrolli ole riittänyt... Eli nyt jätetään tällaiset tekemättä. Tosin helpommin sanottu kuin tehty, tänäänkin hallilla se onnistui karkaamaan putkiin yksin rallaamaan... Pitänee siis melkeinpä suoristaa putket ennen kuin mennään treenaamaan, jotta saisi turhat putkiliukastelut estettyä!

Käytiin torstaina Jipin kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkatreeneissä tuuraajana. Tehtiin ponnareilla okseriharjoitusta (4 askelta lähtöpaikasta okserin etummaiselle ponnarille - tämä siis ihan vain itselle tänne muistiin!) ja perussarjaa (4 askelta lähtöponnarilta ekalle sarjan ponnarille ja sarjan välit 5 askelta). Hyvin kuulemma jo lähtee siirtämään ponnistaessa painoa taakse ja hyppykaari osuu perussarjalla melko hyvin. Toki vielä menosta huomaa, että se on pentu eli kontrollia toki vielä on touhuun tarpeen saada, mutta kommentit oli oikein positiivisia!

Varmaan (en nyt muista ihan varmuudella!) kirjoittelinkin aiemmin tänne, että Jippi on alkanut pimeällä haukkumaan toisille koirille. Tämä jatkuu edelleen ja tosiaan etenkin pimeällä haukkuu joka ikiselle vastaan tulevalle koiralle, ellei tätä estä. Tilanteista päästää ohi ihan nätisti ottamalla kontaktin ja palkkailemalla kontaktista, mutta kovasti olen yrittänyt pohtia, millä tästä puhinasta päästäisiin eroon. Ikinähän pimeällä ei ole mitään ikävää sattunut, mistä Jipin jännitys olisi peräisin, mutta jokin siinä pimeässä on sen mielestä epäilyttävää.... Yhtään sille ei toki auta suutahtaa, koska se nyt ei ainakaan auta, kun toista kerran vähän jo muutenkin jännittää. Silloin, kun otan sen kontaktin ja kehun ja namitan hyvästä kontaktista ja rauhallisesta ohituksesta, niin Jippi ei vaikuta lainkaan pelokkaalta, vaan tulee koirista ohi niitä pälyilemättä mitenkään. Eli en ole edes ihan satavarma, onko se osittain vahtihaukkuakin se koiriin reagointi...? Täytyy seurailla mihin suuntaan (jos johonkin) tämä tilanne kehkeytyy.

Possut tokoilee

Tuli kokeiltua eilen tokotreenejä niin, etten antanut ruokia ennen treenejä... Enkä kokeile kyllä hetkeen uudestaan :D Moni sanoo, että motivoinnin kannalta voi olla hyvä, että koiralla on vähän nälkä, mutta meillä molempien keskittyminen tuntui rapisevan ja hösellyksen määrä oli valtava, kun toiveissa oli saada herkkuja!

Jipin kanssa aloitettiin seuraamisella ja jos viimeksi sanoin, että homma on alkanut sujumaan, niin nyt ei sitten sujunutkaan... Jippi edisti seuratessa, poikitti ja vieläpä loikki ilmaan yrittäessään päästä käsiksi namipaloihin, jotka kädessäni oli. Niinpä saatiin vinkiksi purkaa energiaa puunkiertotreenillä. Se sujui hienosti ja päästiin jo kasvattamaan etäisyyttä melkeinpä 10 metriin. Tämän jälkeen sitten uusi yritys seuraamisen kanssa! Seurautin pitämällä nameja kädessä ja käsi oli koukistettuna vartalon eteen. Tämä selvästi aiheutti poikittamista, joten palattiin treenaamaan niin, että alkuun tehtiin sitä peruuttavaa seuraamista ja siitä kiepautin Jipin ympäri normaaliin seuraamiseen. Käsi pidettiin alhaalla, mutta tarkoituksena oli, ettei kuitenkaan namia pidettäisi kiinni koiran nenässä. Nyt tämä alkoi toimimaan aika kivasti ja sain käden paikkaa muuttamalla säädeltyä Jipin seuraamisasennon juuri oikeaan paikkaan. Nyt siis treenit jatkuu näin, mutta yritetään nyt mahd. pian päästä namista eroon ja sitten myös käsiavusta. Ettei jäädä jumiin tähän vaiheeseen... Muistan, että Hugon kanssa jäin junnaamaan paikoilleen seuraamisen kanssa juurikin siksi, etten uskaltanut vähentää apujen käyttöä.

Seuraavaksi tehtiin paikkamakuu. Jippi keskittyi hyvin omaan tekemiseen, vaikka naapurikoira harjoitteli muita juttuja vieressä samalla. Aiemmin ollaan tehty maahanmenoa vain niin, että Jippi on edessäni käskiessäni sen maahan, mutta koska sitä ollaan nyt jonkin verran omatoimitreenattu, kokeiltiin tänään maahanmenoa perusasennosta. Hyvin toimi maahanmeno, tosin helposti palkan lähestyessä tulikin vastaan eli nousi hieman. Osaksi varmaan nälkäisyyden takia, mutta myös täytyy kyllä kiinnittää huomiota siihen, että palkkaus tapahtuu sen verran nopeasti, ettei vastaan nousemista ehtisi tapahtua. Hienosti malttoi tänään odottaa paikallaan siellä makuuasennossa - toki kehuin äänellä tiheästi ja kävin välipalkkaamassakin melko usein. Kaikkiaan ehkäpä sellainen minuutin paikkis. Tämän jälkeen tehtiin vielä paikalla istuminen, mutta lyhyempänä - ihan vain sen vuoksi, että Jippi herkästi lähtee ennakoimaan juuri treenattua eli alkuun meinasi tässäkin kovasti tarjota sitä maahanmenoa.

Lopuksi treenattiin vielä noutoa. Alkuun niin, että heitin kapulan lyhyen matkaa ja heti, kun Jippi nosti kapulan suuhun, naksautin ja palkkasin. Parin tällaisen noston jälkeen pidennettiin matkaa. Pidin Jipistä kiinni, jottei ennakoisi noutoa. Heitin kapulan ehkäpä 10 metrin päähän ja kouluttaja kävi vielä nostamassa kapulan ja näyttämässä Jipille, että kapula oli tämän jutun juju. Heti, kun huomaisn, että Jipillä oli draivia kapulalle, päästin irti. Jippi sinkosi vauhdilla kapulalle, nappasi sen suuhun ja lähti juoksemaan hyvällä vauhdilla luokseni. Naksautin aina paluumatkalla ja naksautuksesta Jippi pudotti kapulan. Seuraava vaihe olisikin sitten naksauttaa vasta ihan lähelle tultua, mutta toistaiseksi palkattiin ihan vain siitä, että tuli innolla minua kohti kapula suussa. Kapulan noston kanssa oli vähän haastetta eli Jippi pari kertaa aina yritti nostamista ennen kuin lopulta sai sen hyvään otteeseen suuhun. Pitää siis samalla alkaa treenata tosiaan ihan vain sitä kapulan nostamista ja sen pitämistä yhdistäen tässä vaiheessa jo luovutussana kuvioihin. Samoin tähän vauhtinoutoon voidaan alkaa yhdistämään käskysanaa lähettäessä Jippiä kapulalle.

Hugon treenit alkoivat paikkamakuulla. Taas pari kertaa valahti maahan jo siinä rivissä odotellessa - nyt kuitenkin vaikutti enemmänkin ennakoivan sitä maahanmenoa kuin väsyvän istumiseen, vaikutti olevan sen verran täpinöissään. Paikkamakuuasento oli aavistuksen vino ja ehkäpä tästä syystä Hugo vaihtoi puolivälissä paikkamakuuta asennon sammakkoasentoon. Siinä pysyi sitten lopun aikaa. Kaikkiaan tehtiin tällä kertaa 3 min paikkamakuu ja Hugo oli koko tämän ajan ihan rauhallisen oloinen. Nousi myös ensimmäisellä käskyllä perusasentoon, vaikka olikin sammakkoasennossa makaamassa tässä vaiheessa.

Saatiin kouluttajan ohjeistuksella treenata haluamaamme liikettä ja me valitsimme syyniin kaukot. Ensin näytettiin millä mallilla kaukot tällä hetkellä olivat ja sitten saatiin vinkkejä treenaamiseen. Saatiin ohjeeksi jumpata maahan-seiso-vaihtoja ihan käsiavusteisesti. Istu-maahan-vaihtoihin saatiin vinkiksi treenata niin, että koiran sivulle noin metrin päähän koirasta laitetaan nameja maahan molemmille puolille koiraa. Jokaisen asentovaihdon jälkeen palkataan koira näistä namipinoista vuorotellen kummaltakin puolelta. Tällöin Hugon keskittyminen tuli selvästi paremmaksi ja myöskin sen jalat pysyivät vaihdoissa paremmin paikoillaan. Kouluttaja nimittäin mainitsi, että Hugolla herkästi tulee vähän sellainen eteenpäin kurkotteleva tyyli, vaikkei varsinaisesti askeleita kohti minua otakaan, joten tähän pitäisi auttaa nyt nämä namipinot koiran vierellä.

Tänään Hugo oli ensimmäistä kertaa vesijuoksumattotreenissä. Käytiin Remediumissa samalla fyssarilla, joka meillä on käynyt tekemässä kotikäyntejä eli Noora Heinolla. Itse olin vähän epäluuloinen, eikä toiveet treeniä ajatellen olleet suuret. Kun tiedän Hugon olevan sekä vesi- että alustakammoinen, niin olin varautunut siihen, ettei sitä saataisi edes juoksumatolle seisomaan. Kuitenkin Hugo yllätti positiivisesti, sillä se saatiin kuin saatiinkin kävelemään laitteen läpi muutamien minuuttien suostuttelun jälkeen. Tämän jälkeen kävelytin vielä kerran sen laitteen läpi ja tällöin tulikin oikein reippaasti. Kolmannella kerralla Hugo jätettiin seisomaan matolle ja etu- ja takaseinämät suljettiin. Alettiin tehdä kävelytreeniä ihan hitaalla temmolla. Alkuun Hugo ei liikuttanut jalkojaan yhtään, vaan kulkeutui vain aina maton mukana taaksepäin. Ei kuitenkaan vaikuttanut niinkään pelästyneeltä, vaan lähinnä hämmentyneeltä. Hetken päästä alkoi jo kävellä maton liikkuessa ja saatiinkin tehtyä 10 min yhtäjaksoinen kävelytreeni. Vielä mentiin ihan tasaisella matolla ilman kaltevuutta ja melko rauhalliseen tahtiin, mutta erittäin hyvin sujui kyllä ensimmäiseksi kerraksi, kun odotukset oli tosiaan aikamoisen matalat :) Nyt on tarkoitus käydä Hugon kanssa kerran viikossa vesijuoksumattotreenissä, jotta saataisiin etenkin takapäähän voimaa!

Toinen treenannut vaikka mitä, toinen vähän vähemmän

Jipin kanssa tosiaan ollaan treenailtu paljon kaikenlaista. Kotitreeneissä ollaan nyt vahvistettu tokon seuraamista ja edistystä on alkanut selvästi tulla! Ollaan harjoiteltu perusasentoa ja sitten siitä lähdetty seuraamiseen. Olen keskittynyt naksuttelemaan juuri oikeita seuraamisasentoja eli olen yrittänyt olla nyt jo alusta asti aika mustavalkoinen vaatimuksissa. Seuraamisessa ei tarvita tutitusta, mutta palkkailen aika tiiviisti eli ihan muutamien askeleiden välein - keskitytään siis laatuun, ei määrään :)

Lisäksi ollaan treenailtu 2on2offia ja Jippi hienosti tarjoaa kyllä jo asentoa. Nyt ollaan alettu yhdistämään tähän etupalkka-alusta eli palkkailen ensin 2on2off-asentoon ja siitä sitten vapautan etupalkalle käskysanan kera. Vapautumiset on vielä vähän hitaita ja empiviä, mutta eiköhän niihinkin tule vähitellen varmuutta!

Pariin otteeseen ollaan tehty myös noutoon liittyvää treeniä kotona niin, että olen heittänyt kapulan lattialle Jipin viereen ja odotellut, että se lähtee tarjoamaan kapulan nostamista suuhun. Tämä on selvästi Jipille haastava juttu ja yrittää alkuun aina tarjota kapulan kosketusta etutassuin. Kun tästä ei sitten palkkaa tipu, alkaa typy turhautumaan, mikä ilmenee haukkumisena ja pienenä kohelluksena ympäriinsä. Jippi kuitenkin aina turhautumisen jälkeen sitten alkaa tarjota erinäisiä toimia ja lopulta sitten myös sen, että nappaa kapulan suuhun. Alkuun hyväksyn ihan vain nopean kosketuksen hampain. Vähitellen vaadin, että kapula oikeasti nousee maasta. Vielä ei päästy siihen, että Jippi pitäisi kapulaa pidempiä aikoja suussa, mutta koska tämä on selvästi Jipin mielestä turhauttava treeni, ollaan yritetty edetä vähän kerrallaan ja pieninä treenipätkinä.

Eilen Jippi oli taas Akatemialla treenaamassa, kouluttajana Juha Orenius. Valikoin meille taas 27 esteen radasta muutaman esteen pätkän, jota alettiin pätkissä harjoitella. "Rata" näytti tältä:

Ykkösputkeen lähetin Jipin aina putken puolivälin paikkeilta umpikulmaan ja pentunen hienosti epäröimättä irtosi putkeen umpikulmastakin lähetettynä. Kakkoshypylle kääntyminen ja hakeutuminen osoittautui haastavaksi. Alkuun Jipin kaarros putkelta valui ja se lähti herkästi liikkeeseeni juosten ohi kakkoshypystä. Niinpä palkkasin ensin pari kertaa ihan vain putkelta kääntymisestä. Kun käännös toimi, yhdistettiin putkeen kakkoshyppy ja tällöin palkkasin heittämällä pallon kakkoshypyn yli. Seuraava vaihe oli sitten heittää palkkapallo kolmoshypyn taakse. Tätä vaihetta jouduttiin vahvistamaan jonkin verran, sillä alkuun yhdistäessä rataan neljäs este, Jippi tuli liikkeeni mukana helposti ohi kolmosesta. Eli taas askel takapakkia ja lisää palkkaa kolmosen jälkeen. Ja näin saatiin Jippi hakeutumaan kolmoselle, vaikka oma liikkeeni jatkui jo kohti nelosta, jonka jälkeen tehtiin persjättö. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jipin kanssa tein persjättöä, mutta henosti se tuntui lukevan ohjausta, eikä mennyt hämilleen ohjauspuolen vaihdosta ja hetkittäisestä selän taakse jäämisestä! Saatiin siis lopulta tehtyä melko sujuvasti tämä viiden esteen pätkä - JEI! Ja Jipillä kouluttajan mukaan alkaa olla jo hajua estehakuisuudesta, mikä kuulemma vain vahvistuu sitten, kun rimoja aletaan nostaa ja hypyistä tulee koiralle enemmän tehtävä - nythän se vain juoksee siivekkeiden läpi.

Tulipa muuten eilisissä treeneissä myös huomattua, että oma kunto on selvästi alkanut rapistua nyt, kun on tullut itsekin pidettyä Hugon kanssa taukoa agista. Tuolla 5 esteen radalla sain aikaa ihan kunnon hengästymisen ja tuli kunnolla kuuma. Täytyisi siis ehkä alkaa vähän kohottaa kuntoa....

Hugon kanssa agitauko tosiaan otsikon mukaisesti edelleen jatkuu. Tulehduskipulääkekuuri loppui eilen ja nyt odotellaan, että näkyykö käytöksessä/liikkeissä eroja kipulääkkeen vaikutuksen loppuessa. Hugo on mielestäni ollut nyt vähän vaisun oloinen viimisen viikon aikana ja on ollut toisinaan aika haluton lenkkeilemään. En sitten tiedä, voiko kipulääke aiheuttaa väsymystä tai muita sellaisia sivuvaikutuksia, jotka tähän voisivat vaikuttaa...? Muutenhan oletuksena olisi, että kipulääkkeen aikana liikkumisinto ja pirteys lisääntyisivät, mikäli tosiaan jotain kipuja olisi... Eli sikäli outo vaikutus. Nyt siis odotellaan, tapahtuuko muutoksia nyt, kun lääkitys on loppunut! Perjantaina mennään kokeilemaan vesijuoksumattoa ja ensi viikolla olisi tarkoitus käydä kokeilemassa agia ihan minirimoilla ja ihan pieninä pätkinä. Edetään treeneissä sitten tooosi hitaasti, jotta varmasti tulee reagoitua sitten heti, jos Hugo osoittaa siellä haluttomuutta/kipuilua. Toisekseen myös sen takia hidas eteneminen on tarpeen, että taukoa on niin paljon jo, että varmasti lihaksisto päässyt vähän heikentymään. Hugo on muuten myös menettänyt painoa pari kiloa, vaikkei minkäänlaista laihdutusyritystä ole nyt ollut.... Normaalisti on painanut vähän päälle 26 kg ja nyt oli 24,2 kg... Vaikea sanoa, onko ihan lihasten muutoksista johtuvaa vai onko se oikeasti jostain syystä laihtunut. Tuotakin täytyy seurailla - ei se pitäisi laihtua, kun ruokamäärä on ennallaan ja treenit jopa tauolla.

Tokoiluja/rally-tokoiluja ollaan tehty Hugonkin kanssa. Ollaan jatkettu käännösten treenaamista. Mukaan harjoiteltavaksi ollaan nyt otettu rally-tokon puolta vaihtavia liikkeitä (jotka tosin tulee kisoissa eteen vasta mestariluokassa :D ). Tehtiin tulppaania, jossa tehdään täyskäännös niin, että koira- ja ohjaaja kääntyvät molemmat toisiinsa päin ja samalla koira jää ohjaajan oikealle puolelle. Lisäksi tehtiin valkovuokkoa, jossa sen sijaan koira ja ohjaaja tekevät täyskäännöksen kääntyen pois päin toisistaan. Tällöinkin koira päätyy ohjaajan oikealle puolelle. Nämä sujuvat pienin käsiavuin hyvin, mutta pitäisi varmaan alkaa yhdistää jotain sanallisia käskyjä näihin, ettei liikkeiden suoritus perustuisi pelkästään käsi- ja vartaloapuihin!

Hugon kanssa ollaan toki myös paljon liikuttu, leikitty ja elelty muuten mukavaa normielämää, sillä eläinlääkäri tosiaan sanoi, ettei tarvitse varoa liikkumista muuten kuin hyppäämisten ja vastaavan kuormituksen osalta. Kovasti nyt tällä elätellään toiveita, että mysteerioireet eivät palaisi nyt enää kipulääkekuurin jälkeen ja päästäisiin palaamaan normaalimpaan arkeen myös agitreenien osalta. Jos ja kun agitreeneihin päästään palaamaan, niin veikkaan kyllä, että aika paljon tulen vähentämään treenaamisen aiheuttamaa kuormitusta esimerkiksi hypyttämällä enemmän matalammilla rimoilla. Esim. niin, että pääosin rimat olisi medikorkuisia, mutta sitten yksitäisiä rimoja olisi aina maksikorkeuksin. Mutta tähänkin on vielä matkaa - alkuun lähdetään liikkeelle tosiaan ihan minikorkuisista rimoista ja lyhyistä treenipätkistä ja edetään siitä sitten pienin askelin sen mukaan, miten nämä lähtee sujumaan!

Loppuun paimennustreeneissä otettu kimppaposeeraus. Kuvassa Jipin sisaruksia ja Prilla-äiti, kuvan ottanut Julia Jansson.

Jippi poseeraamassa sisarusten ja äidin kanssa :) (Jedi, Kayla, Maggie, Prilla, Melli ja Jippi)

Ja ihan melkein unohtui mainita, että päästiin Jipin kanssa VKK:n talvikauden tokoryhmään! VKK:lla koulutukset painottuu syksyyn ja kevääseen ja nyt talvelle on tulossa vain kaksi pientä koulutusryhmää, joten oli suuri riski, ettei olisi mahduttu monien hakijoiden joukosta ryhmään... Mutta hyvä näin :) Ryhmä treenaa vain joka toinen viikko, mutta se on ihan sopiva rytmi, niin ehtii kunnolla siinä välissä aina sitten vapaatreenaamaan!

Hugolle ei nyt ole talvelle ohjattuja tokoja lainkaan, mutta tarkoituksena olisi ehkä käydä epiksissä karistamassa paikkamakuun mörköä! Ja lisäksi pohdin, että voisi ilmoittautua jollekin rally-tokokurssille, jos jostain löytyy sopiva kurssi :)

Niin siistii!

Näin tuumasi Jippi tänään ollessaan tokaa kertaa tekemässä tuttavuutta lampaisiin paimennuksen merkeissä. Ensimmäisellä kerralla noin 1,5 kk sitten Jippi ei kauheasti kiinnittänyt lampaisiin huomioita, vaan jopa ehkä vähän jännäsi niitä. Niinpä odotukset eivät olleet kovin suuret ennakkoon tätäkään paimennuskertaa varten.

Kaikki koirat kävivät lampailla kaksi kertaa. Ekalla kierroksella Jippi alkuun yritti vähän tonkia maata, mutta kouluttajan ohjein tämä käytös katkaistiin heti ja talsittiin vain eteenpäin kohti lampaita päättäväisenä. Jokaisesta lampaita kohti luodusta katseesta kehuin Jippiä ja melko pian se alkoikin tuijotella lampaita ja osoittaa kiinnostusta niitä kohtaan. Se alkoi oma-aloitteisesti lähestyä lampaita matalassa asennossa ja sai lauman liikkumaan. Treenin aikana siis vain liikutettiin lammaslaumaa molempiin suuntiin pyöröaitauksessa ja hyvin sai Jippi lampaat liikkeelle. Aina välillä meinasi nenä eksyä maata nuuskuttelemaan, mutta tämä taas katkaistiin liinan avulla ja jatkettiin matkaa. Lopetettiin ensimmäisen kierroksen treeni siihen, kun Jippi innostuneena liikutti lampaita - tärkeätä on, että treeni loppuu aina sellaisella hetkellä, kun koiralla on hauskaa, jotta sille jää halu päästä tekemään sitä lisää!

Tokalla kierroksella olikin sitten jo erilainen meininki. Nyt ei enää oikeastaan kertaakaan tullut kunnollisia maan nuuskutteluita, vaan Jippi tuntui jo tietävän, että miksi sinne aitaukseen oli oikein menty. Mentiin siis ympäri aitausta ja kouluttajan kehotuksesta annoin Jipille enemmän liinaa. Se hienosti kuljetti lammaslaumaa katse tiiviisti lampaissa. Pari kertaa se stoppasi lauman siirtymällä lampaiden sisäpuolelle pyöröaitauksessa ja tässä, kun yksittäinen lammas meinasi lähteä irtoamaan, Jippi siirtyi hienosti niin, että se sai lampaan takaisin laumaan. Tällaisen pysähdyksen jälkeen pystyttiin helposti myös vaihtamaan suuntaa aitauksessa. Vielä ei saatu aikaan sitä, että Jippi olisi tuonut lampaat minua kohti kiertämällä niiden ulkoreunalle, vaan tosiaan joko se seurasi niitä kuljettaen lampaita ympäri aitausta tai sitten se otti lauman haltuun hakeutumalla sisäpuolelle. Olin kuitenkin tähänkin jo valtavan tyytyväinen ottaen huomioon edellisen kerran, jolloin Jippi yritti täysin ignoorata lampaat. Taas lopetettiin siihen, kun Jipillä oli täysi into päällä, jotta sille jäi hinku päästä paimentamaan lisää.

Kuljettaminen oli välillä aika vauhdikasta eli Jippi lähti herkästi laukalle - tosin pysytteli pienen etäisyyden päässä lampaista koko ajan. Kysyin kouluttajalta, että kannattaako minun puuttua, mikäli Jippi tuntuu liian innokkaalta, mutta sanoi, että kannattaa antaa pennun kerätä intoa ja antaa sen tehdä ilman turhaa menon rajoittamista, kun kuitenkin näki, että pentu oli kiltti, eikä pyrkimyksenä missään vaiheessa ollut lampaille asti pääseminen. Jipin paimennusvietti on nyt siis saatu sytyteltyä - innolla odotan seuraavaa kertaa!

Huomenna onkin vuorossa Hugon "kiva päivä", sillä ohjelmassa on lenkki Ofelian kanssa eli tiedossa on todennäköisesti painimista ja juoksuleikkejä :)

Koko ajan enemmän kavereita

Minulla ja Hugolla on tiistaisin paikka kouluttajaryhmään ( I-HAH:n ryhmiä kouluttaville kouluttajille tarkoitettu ryhmä), joka treenaa Juha Oreniuksen kouluttamana. Ensimmäiset kolme treenikertaa jäivät meiltä siellä väliin työmatkan ja Hugon treenitauon takia. Nyt, kun selvisi, että treenitauo vielä jatkuu, päätin, että käyn siellä treeneissä Jipin kanssa. Eihän toki Jipin kanssa samanlaista treeniä ole mahdollista tehdä, mutta kyllä niistä ratatreeneistäkin aina pystyy poimimaan jonkin kohdan pennun kanssa treenattavaksi.

Viime tiistaina 21.10. käytiin siis Jipin kanssa Akatemian treeneissä. Tällä kertaa kouluttajana tuurasi Senni Huotari. Olin jo etukäteen ratapiirroksesta katsonut, että voitaisiin treenata Jipin kanssa ensimmäistä neljää estettä. Meidän treeni"rata" meni siis jotakuinkin näin:

Alkuun tehtiin ihan vain kahta ensimmäistä hyppyä niin, että kouluttaja palkkasi ensin suoraan hypyn taakse ja sitten vähitellen niin, että palkka lensikin kohti kolmoshyppyä (edelleen rimojen sijaan käytössä ponnarit). Sitten tehtiin pätkä 1-3 ja yllätyin siitä, että Jippi haki hienosti kolmoshypylle, eikä imenyt minun liikkeen mukaan. Aiemmin treeneissä olen havainnut, että se on vielä todella herkkä ohjaajan liikkeelle eli tässäkin olisi saattanut käydä niin, että Jippi olisi kääntynyt luokseni jo ennen kolmoshyppyä, mutta näin ei käynyt! Päästiin siis tekemään jo päällejuoksua kolmoselle, eikä tuntunut hämääntyvän minua kohti hyppäämisestä. Tämän jälkeen liitettiin koko pätkä yhteen, mutta tuli huomattua, että se liikehäiriö kuitenkin oli vähän turhan suuri putken kohdalla. Jippi kurvasi siis putken ohi A:n alta kohti palkkaa. Niinpä tehtiin pari kertaa putki ilman liikehäiriötä, sitten pari kertaa pelkkä putki liikehäiriöllä. Tämän jälkeen liitettiin mukaan kolmoshyppyä ja lopulta sitten koko pätkä yhteen ja nyt toimi. Hyvin alkoi siis sietämään ohjaajan liikettä. Lopuksi tehtiin vielä kakkos- ja kolmoshyppyjä, mutta toiseen suuntaan, jotta saatiin sama kaarros tehtyä toisella ohjauspuolella. Tämän jälkeen olikin hyvä lopettaa hyvin menneet treenit. Tuli huomioitua, että Jippi innostuu kovasti lelupalkasta (kuten aiemminkin on innostunut), mutta lihapullapalkka meinaa mennä kaikesta muusta palkasta ohi. Eli Jipin huomattua lihapullat kädessäni, ei pallo enää meinannut kiinnostaa. Täytyy siis ottaa jatkossa huomioon, että silloin, kun on toiveissa käyttää lelupalkkaa, niin silloin nami, johon lelu vaihdetaan,  saisi olla jotain muuta kuin superherkkua. Ja tosiaan toistaiseksi olen treeneissä aina antanut namin vaihtariksi lelusta, jotta Jipille tulisi mielikuva siitä, että se lelu kannattaa palauttaa. Vielä nouto-liike ei ole vahva, eikä näin ollen palautuskaan välttämättä aina onnistu ilman rallatuksia, ellei minulla ole namia, johon lelun vaihdan. Namivaihtarilla Jippi kyllä tuo lelun hyvin luokse ja antaa sen suosiolla eli tällä mennään, kunnes alkaa olla palautuksissa varmuutta...

Ennen Jipin agitreenejä oltiin käyty jo Hugon kanssa kahdestaan lenkillä ja oli taas kivaa molemmilla. Ajattelin, että Hugo ansaitsee spesiaalihuomiota tiistailenkeillä, koska Jippi pääsee käyttämään sen agilityvuorot, ja siksi Hugo siis pääsi lenkille ilman, että pentu oli mukana :)

Eilen 23.10. oli vuorossa tokopäivä. Viime viikolla oli syyslomatauko ja sitä edellisellä viikolla olin työmatkalla, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta kolmeen viikkoon ohjatuissa tokoissa. Ja tämän näki etenkin Hugosta, joka kävi lievästi sanottuna kierroksilla!

Jipin treeneissä tehtiin aluksi kiertotreeniä. Opetettiin siis pentuja kiertämään esimerkiksi puuta, jotta tätä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi luoksetulojen pysäytyksiä opettaessa. Me ei Jipin kanssa olla tehty kiertoa sellaisenaan, mutta koska kyseessä on hyvin samanlainen liike kuin agilityssa tehty siivekkeen kiertäminen, oli homma Jipille jo ainakin hieman tuttua. Niinpä pystyin heti lähettämään Jippiä kiertämään puuta vähän matkan päästä. Ensin matka oli noin metrin, sitten pari metriä ja lopulta muutaman metrin. Muutamassa metrissä Jipillä meinasi välillä usko loppua ja kurvasikin ennen puuta jo takaisin minua kohti, mutta vahvistamalla sitten taas vähän lyhyemmällä etäisyydellä saatiin liike toimimaan muutamasta metristäkin. Sitten vain matkaa pidentämään vähitellen!

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä seisahtumista. Ohjaaja siis peruutti koira edellään ja siitä käsiliikkeellä ja "seis"-käskyllä stopattiin koira. Jippi kyllä pysähtyi, mutta kovin herkästi alkuun steppasi paikoillaan ennen kuin sen ehti palkkaamaan. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla malttia eli jalatkin pysyi paikoillaan. Lopuksi lisättiin vielä haastetta hieman niin, että koiran seisauttamisen jälkeen pysäyttävää kättä siirrettiin kauemmaksi pennun nenästä ja kun se edelleen seisoi paikoillaan, palkattiin isosti. Näin saatiin tehtyä seisomista ilman, että koira seisoi vain ja ainoastaan siksi, että namikäsi oli kiinni sen nenässä.

Tehtiin myös paikkamakuuta niin, että pennut olivat rivissä, mutta pitkähköin välein. Jippi ei vielä osaa lainkaan maahanmenoa perusasennosta (ollaan tehty aina vain niin, että se on edessäni), joten avustin sen käden avulla maahan. Jippi jäi hyvin paikoilleen ja palkkailin melko tiheään, jotta saatiin onnistumisia. Harmi kyllä en tajunnut vapauttaa Jippiä viereisen pennun lopettaessa tehtävän, jolloin Jippi sitten vapautti itse itsensä, kun naapurikin alkoi palkata pentua. Niinpä palautin Jipin takaisin maahan ja tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu. Tässä vaiheessa maltti ei meinannut enää millään riittää, vaan lehtien tonkiminen vei huomion. Helpotin siis hommaa edelleen siirtymällä lehtiseltä nurmikolta hiekkakentälle ja tein siinä lyhyen paikkamakuun, josta pääsin sitten hallitusti vapauttamaan. Tein erikseen myös maahanmenoa yrittäen saada tehtyä tätä vähän pidemmällä etäisyydelllä. Jippi osaa istua kaukanakin ohjaajasta, mutta maahanmeno on ollut aina sellainen, että se herkästi juoksee käskyn kuultuaan ensin ohjaajaa kohti ja vasta sitten menee maahan. Nyt lähdettiin siis tätä hiomaan niin, että tehtiin ensin maahanmeno niin, että olin lähellä Jippiä ja sitten ihan hiljalleen kasvatin etäisyyttä. Palkka tuli vain niistä suorituksista, joilla Jippi meni paikoillaan maahan ja "oho"-kommentilla kuitattiin ne yritykset, joilla Jippi liikkui kohti minua. Ja vähitellen tosiaan alkoi epäonnistumisten määrä huomattavasti vähentyä ja homma alkoi toimia. Tämä vaatii nyt paljon vahvistusta eli näitä täytyy treenailla omatoimisesti.

Viimeisenä treeninä minulla ja Jipillä oli noudon alkeet. Olin juuri ostanut pienen noutokapulan, joten päästiin testaamaan sitä heti. Hetsasin ensin kapulalla herätellen Jipin kiinnostusta kapulaa kohtaan. Sen jälkeen heitin kapulan maahan ja odotin, että Jippi osoittaa sitä kohtaan kiinnostusta. Ensimmäisellä kerralla riitti, että Jippi meni koskemaan kapulaan ja tästä seurasi naksautus ja palkka. Tokalla kerralla vaadittiin jo suun avaamista kapulan luona. Kolmannella kerralla sitten vaadittiin jo kapulaan tarttumista ja sen jälkeen sitten naksautus ja palkka tulikin vasta, kun pentu juoksi minua kohti kapula suussa. Vielä ei vaadittu hallittua luovutusta, vaan pentu sai vapaasti irroittaa otteensa kapulasta naksautuksen kuullessaan. Kesti muutaman kerran ennen kuin Jippi tajusi napata kapulan suuhunsa ja lähteä sitä kantamaan, mutta sitten, kun lamppu syttyi, se kantoi reippaasti kapulaa luokseni juosten. Nyt kotona aletaan tehdä pienessä häiriössä pitotreenejä eli ihan ilman heittoja tai etäisyyttä kapulan nostamista ja sen pitämistä irroittamiskäskyyn saakka.

Hugon tokoissa tehtiin koemainen treeni. Hugo kävi treenien alussa tosi kierroksilla: haukkui, repi hihnaa ja yritti kiivetä namitaskuille. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja siinä rivissä Hugo päästi vaimeaa murinaa komentaen minua tekemään jotain odottelun sijaa. Luoksepäästävyydessä Hugo nousi "tuomaria" vastaan, joten tämä kouluttajamme pyysi minua käskemään Hugon takaisin perusasentoon. Tästä Hugo olikin eri mieltä, joten se pakitti pari askelta ja jäi siihen haukkumaan. Sain siis kovemmin sanoa, jotta lopulta tuli perusasentoon. Uusittiin luoksepäästävyys ja nyt odotti nätisti ja sai palkaksi kehut. Vähän tässä vaiheessa jännitti, että miten paikkamakuun kanssa käy, mutta mitä vielä.. Hugo makasi koko kaksiminuuttisen aivan rauhallisena hienossa suorassa makuuasennossa ääntelemättä tai olematta linkaan rauhattoman oloinen! Eli taas pitää ihmetellä, että mikä ihme niissä koetilanteissa mättää, kun kaikissa muissa tilanteissa tuntuu kierroksista tai ohjaajan hermostuneisuudesta huolimatta paikkamakuut onnistuvan?!

Varsinaisen treenin aikana tehtiin liikkeitä kahdessa kehässä. Toisen kouluttajan kanssa tehtiin ensin seuraaminen kytkettynä. Tämä sujui normaaliin tapaan eli seurasi nätisti pitäen saman paikan ja katsekontaktin aika lailla alusta loppuun. Kouluttaja totesi, että ihan aavistuksen edistää, mutta kuitenkin niin, että paketti pysyy kasassa alusta loppuun ja on kuulemma ihan hyvän näköistä seuraamista. Luoksetulossa Hugo yllätti minutkin! Se tuli reippaalla laukalla luokseni ja pysähtyi hyvälle etäisyydelle minusta. Vain lopun perusasento oli vähän vino. Mutta hienoa oli nähdä, että itse luksetulo oli reipas, kun välillä on tullut ravaten luokse... Kolmantena liikkeenä oli vapaana seuraaminen. Ja sujui samoin kuin kytkettynä seuraaminenkin. Kuulemma juostessa seuraaminen on erityisen hienon näköistä - täytyisikin joskus taas videoida tokotreenejä, niin näkisi itsekin, miltä se näyttää. Samoin tulisi bongattua, että kuinka paljon Hugo seuratessa edistää. Kouluttajan mukaan vain vähän, mutta olisi kitenkin kiva nähdä itsekin...

Toisessa kehässä toisen kouluttajan kanssa ohjelmassa oli jäävät sekä hyppy. Tokohyppyä ei tehty nyt lainkaan, kun Hugo on hyppykiellossa. Aloitettiin maahanmenolla ja tämä sujui hyvin. Kuulemma lähti seuraamaan hyvin, meni maahan napakasti ja nousi melko suoraan perusasentoon. Seisomaanjätössä myös lähti hyvin seuraamaan ja seisahtui napakasti, mutta lopun perusasento oli vino. Hugo tässä vaiheessa kurkotteli jo kohti namitaskua, mikä varmaan osakseen aiheutti vinoutta. Pitäisikin kokeilla treenailla enemmän ilman, että namit on vasemmassa taskussa ja vaikkapa hakea palkka aina liikkeiden jälkeen kehän laidalta, jolloin kurkotteluista ja ennakoinneista ehkä päästäisiin eroon...?

Kivaa oli taas tokoilla molempien kanssa! Kouluttajat kovasti kyselivät, että mitkäs ovat suunnitelmat tokokokeiden osalta ja kehottivat käymään esimerkiksi epiksissä hakemassa itselle koevarmuutta olosuhteissa, joissa pääsee sitten tarvittaessa vaikkapa tekemään paikkamkuun helpotetusti (ottamatta siitä liikkeestä pisteitä). Muuten sujuu alokas-luokan liikkeet ihan hyvin eli se olisi vain se paikkamakuu, joka pitäisi saada kuosiin... Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta ehkäpä täytyy vilkuilla niitä epiksiä..

Tänään käytiin alkuillasta molempien koirien kanssa lenkillä ja pääsivät kirmaamaan pitkin metsää yhdessä. Ja vauhtia kyllä taas riitti, vaikka muille jakaa. Molemmat etsiskelivät keppejä ja kävivät vuorotellen esittelemässä niitä toisilleen houkutellen toista jahtaamaan itseään. Alkujaan Jippi ei tuntunut koskaan jahtaavan Hugon leikkiessään, vaikka Hugo kovasti sitä jahtaamaan yritti houkutellakin. Nykyään Jippikin jahtaa vuorostaan Hugoa silloin, kun Hugolla on keppi tai lelu, ja tämäkös on Hugon kanssa ihan superhauskaa :) Noita kahta on kyllä hauska seurata. Välillä edelleen Hugolla meinaa mennä kierrokset leikkiessä vähän yli eli saattaa lähteä räkyttäen jahtaamaan Jippiä, mutta riittää, että rauhoittaa tilanteen katkaisemalla jahtaamisen ja sen jälkeen taas lähtevät yhdessä tuumin leikkimään. Erityisen ihanaa yhteisten leikkien seuraamisesta tekee se, kun muistaa, ettei näiden kahden yhteiselon alku ole ollut täysin ruusuinen. Paljon on siis noiden kahden välit edistyneet ja selvästi Hugokin jo nauttii pennun seurasta. Edelleen välillä se kotona luo ärsyyntyneitä katseita pentua kohti silloin, kun Jippi on riehakkaimmillaan, mutta tällöinkään ei tee sen enempää kuin katsele sivusta. Enää Jipin riehakkkaat leikit ei siis aiheta Hugolle stressiä, mikä on hienoa! Ja koko ajan tilanne menee vain parempaan suuntaan :)

Syksyn sävyjä

Sain sitten tiistaille (14.10.) eläinlääkäriajat molemmille haukuille, joten ensimmäisenä kiikutin Jipin lekuriin. Se pääsi päiväunille ja jätin sen hoitajien hellään huomaan noin 2,5 tunniksi, jona aikana Jipiltä poistettiin katkennut maitokulmuri, toinen vankasti kiinni oleva yläkulmuri ja lisäksi vielä nyppäistiin pois höllästi roikkuva maitoposkihammas. Katkennut hammas oli ollut rikki monesta kohtaa eli juuri oli irroitettu useammassa palassa. Vaikkei ien ulospäin näyttänyt mitenkään punoittavalta tai turvonneelta, niin sieltä oli tullut aavistuksen nestettä juuren mukana, joten varmuuden vuoksi Jippi sai antibioottikuurin.

Hakiessani Jippiä kotiin, se oli vielä aika tokkurassa. Näytti todella mököttävältä, kieltäytyi kävelemästä ja pakotti minut siis antamaan sille sylikyydin vain huomatakseni, että pentuhan oli heräämön häkissä pissannut ja oli siis kohtalaisen märkä.... En kuitenkaan millään raaskinut viedä pikkuista heti kotiuduttuamme pesulle, vaan annoin sen nukkua outoa oloaan pois ja pesin sen sitten vasta illalla. Illan aikana Jippi vähän itkeskeli, vaikka oli kipulääkettä saanutkin, kenties oli vähän pöhkö olo ja siksi itketti... Illan se oikeastaan oli aika rauhallinen, mutta sitten kolmen aikaan yöllä alkoi osoittaa virkistymisen merkkejä nukuttuaan jo omasta mielestään tarpeeksi - sai kuitenkin jostain kumman syystä sitten siihen aikaan tyytyä viihdyttämään itseään ihan itsekseen leikkimällä :)

Hugolla oli sitten neurologi Anne Muhlelle aika myöhemmin illalla. Sille tehtiin neurologinen tutkimus ja samalla neurologi katsoi myös n. 1,5 vuoden takaiset röntgen-kuvat, jotka minulla oli mukana cd:llä. Takaosassa lievää heikkoutta ja saisi olla parempi koordinaatiokyky. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan löytynyt eli refleksit yms. pelasivat normaalisti. Vähän reagoi ristiselän alueelta ja sen osalta neurologi totesikin, että aristus voisi johtua mahdollisesti vaivasta nimeltään lumbosakraalistenoosi, jonka google osasi kertoa olevan selkäydinkanavan ahtauma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tämä vaiva kuulemma usein juuri tulee esiin hypätessä, muttei välttämättä aiheuta muuta ongelmaa eli selittäisi sen, miksi Hugo on arkielämässä aika normaali ja oireet tulevat esiin vain agilityssa. Ahtauma voi johtua jostain rakenteellisesta syystä, mutta neurologi totesi myös, että röntgen-kuvien perusteella selän luusto on moitteeton. Tarkempaa tietoa ristiselän alueesta saisi kuitenkin vain magneettikuvauksella, joten nyt jouduttiin tyytymään vain veikkauksiin. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista keskusteltuani päädyin siihen, ettei vielä lähdetä magneettikuvaamaan selkää. Hugolle aloitettiin nyt kahden viikon tulehdskipulääkekuuri ja tänä aikana liikutetaan ihan normaalisti. Agility on edelleen toki tauolla. Lääkekuurin loputtua mennään kokeilemaan vesijuoksumattotreeniä ja samalla lisätään taas jumppailut ja rankemmat liikunnat päivärytmiin ja samalla tarkkaillaan, tapahtuuko koiran liikkumisessa tai käytöksessä muutoksia. Mikäli ei, niin sitten voidaan kokeilla hyvin pienin askelin agilitya. Jos agility alkaa sujumaan normaalisti, niin hienoa! Mikäli siellä oireet kuitenkin jatkuvat, niin sitten on edessä magneettikuvaus, jotta saadaan selvitettyä lisää. Tällä hetkellä kuitenkin pitelen peukkuja, että vaiva menisi ohi ihan levolla, tulehdukipulääkkeillä, jumppaamalla ja fysioterapialla/vesijuoksumattotreeneillä.

Hugolta otettiin lisäksi myös verinäyte, josta tutkittiin punkkivälitteiset tulehdukset ja kilpirauhashormonit. Punkkivälisten tulehdusten testi oli negatiivinen. Kilpirauhasen tuottaman T4-hormonin määrä oli n. 15 nmol/l. Vetlabin mukaan normaalisti kyseisen hormonin määrä on 17-53 nmol/l (http://www.vetlab.fi/?id=81FAB670-98E841FDA5B5-E05527472DA2). Kuitenkaan hormonipitoisuus ei ollut niin alhainen, että olisi voinut vielä puhua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eikä tämä siis toistaiseksi vaadi mitään toimenpiteitä. Lisäksi myös TSH-pitoisuus (kilpirauhasta stimuloiva hormoni) oli normaali. Puolen vuoden päästä suositeltiin kuitenkin uuden verinäytteen ottamista, jotta nähdään, onko hormonipitoisuudessa tapahtunut muutosta. Tämä itsessään ei siis tietysti selitä ristiselän aristusta, mutta voisi aiheuttaa yleistä voimattomuutta, väsymystä ja lihasheikkoutta.

Pääasia kuitenkin oli, että Hugolla ei havaittu mitään sellaista ongelmaa, joka aiheuttaisi pysyvästi haittaa. Neurologin mukaan lumbosakraalistenoosi on hoidettavissa oleva vaiva ja vieläpä pääosin pystytään hoitamaan ihan lääkehoidolla ja kuntoutuksella (fysioterapia/jumppa/osteopatia/akupunktio yms.) ja ääritapauksissa vaatii sitten leikkaushoitoa, mutta silloinkin saadaan kyllä hoidettua. Ja tosiaan toistaiseksi ei voida sanoa tietysti, oliko vaiva edes sitä vai kenties jotain muuta. Eli nyt katsellaan rauhassa mihin tilanne kehittyy ja toivotaan toki, että vaiva hellittäisi ihan näillä nykyisillä hoidoilla! Hienoa on myös se, että arkielämässä vaiva ei näytä mitenkään Hugon menoa haittaavan - leikit ja lenkkeilyt sujuvat siis ihan niin kuin ennenkin, eikä kotioloissakaan osoita kipuilua mitenkään.

Jippi pääsi torstai-iltana (16.10.) ekoihin ohjattuihin agilitytreeneihinsä, kun ostin tuurausvuoron alkeisjatkoryhmään. Tokihan se ei vielä ole alkeisjatkotasoinen, mutta varmistin kouluttajalta etukäteen, että voidaan tehdä treeniä helpotetusti. Tehtiinkin U-putkea yksittäisenä esteenä ja tämän jälkeen myös minirataa, jossa oli hypyltä U-putkeen lähetys ja sen jälkeen kaksi hyppyä kaarevalla suoralla. Jippi haki hienosti U-putken ja hakeutui hyvin myös sen jälkeisille hypyille. Ilahduttavaa oli, että putken jälkeen se suuntasi hypylle ohjauksen mukana, eikä lähtenyt minua kohti eli se uskalsi irrota minusta pois päin. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa oli kolme hyppyä ympyrällä. Tehtiin näistä vain kahta, mutta tämäkin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi. Istutin Jipin lähtöön ja tarkoitus oli, että saisin ohjattua sen kahden kaarella olevan hypyn yli kohti etupalkkaa. Jippi kuitenkin bongasi etupalkan heti ja rynni suoraan sinne ohi hyppyjen. Totesinkin, että tämä on ehkäpä meille vielä vähän turhan haastava tehtävä, koska Jipille ei ole kehittynyt vielä selvää estehakuisuutta. Helpotettiin tehtävää sitten vähän niin, ettei lähettykään paikoiltaan, vaan lähetin Jipin ensimmäiselle hypylle sivusta, jolloin se lähti hakemaan hyppyä samalla tavoin kuin siivekkeenkiertotreenissä. Tästä sitten jatkettiin kaarella olevalle toiselle hypylle, jonka takana oli palkka. Näin homma sujui hyvin!

Sivupisteellä tehtiin 2on2off-treeniä apupalkkaajan avulla. Me ollaan aiemmin tehty 2on2offia vain kaksi kertaa ja näinä kertoina siis laatikkotreeninä kotona. Nyt tehtiin siis 2on2offia ensimmäistä kertaa puomin alastulolla. Alastulo oli nostettu pöydän päälle ja tehtiin ihan vain sitä alastulokontaktia niin, että ohjasin Jipin kontaktille sivusta. Heti oikeaan asentoon pysähdyttyä naksautin ja apupalkkaaja oli kontaktin edessä namittamalla Jipin eteen maahan. 2on2offiin pysähtyminen sujui hienosti ottaen huomioon vähäiset treenikerrat! Pari kertaa Jipillä putosi toinen takajalka kontaktilta (pennulla, kun ei kroppa ole vielä täysin hallussa :) ) ja Jippi heti korjasi asennon niin, että molemmat takajalat olivat taas kontaktilla - selvästi siis osoitti, että oli saanut jutun juonesta kiinni. Haasteena oli se, että Jippi ei olisi millään halunnut lähteä kontaktilta pois, kun kerran tajusi, että se oli se juttu, mistä sitä namia irtosi. Vielä vapautuskäskykään ei oikeastaan taida tarkoittaa Jipille mitään (minulla käytössä kontaktilla eri vapautuskäsky kuin esimerkiksi lähdöissä), joten vapautin "jes"-käskyllä ja samalla houkuttelemalla Jipin namilla pois kontaktilta.

Lauantaina (18.10.) oli sitten normaalit pentutreenit meidän omatoimiryhmän kanssa - tosin paikalla oli vain minä ja Jippi sekä Tea ja Malva-cockeri. Tehtiin ensin kolmen hypyn "suoraa", joista kaksi ensimmäistä olivat suorassa linjassa ja kolmannelle suora kaareutui eli sille oli tarkoitus lähettää koira vekkauksen kautta. Tehtiin ensin paria suoraa hyppyä ja siitä sitten etupalkkaa siirrettiin lähemmäksi kolmatta hyppyä ja lopulta kolmannen hypyn taakse. Hienosti suoriutuivat molemmat pentuset. Pysyivät hienosti lähdössä (koska meitä oli vain kaksi, niin ei pystytty käyttämään ekstrakäsiä pentua pitelemään) ja lukivat vekkausta hyvin!

Tokana treeninä tehtiin pussia ja tämä olikin molemmille pennuille eka kerta kyseisen esteen parissa. Tästä huolimatta mitään epäröintiä ei ilmennyt, vaan kummatkin syöksyivät pussista kuin vanhat tekijät. Tokihan vielä tehtiin pussia helpotetusti eli ohjaaja piti pussin suuta vähän auki niin, että pentu näki pussista läpi. Kankaan paino ei kuitenkaan tuntunut jännittävän. Tosin eipä se ihmekään - onhan Laura-kasvattaja totuttanut pentuset jo ennen luovutusta kankaisiin/pressuihin :)

Kolmantena treenattavana olikin sitten taas 2on2off puomin alastulolla. Jippi taas osoitti tietävänsä, mitä siellä alastulon päädyssä on tarkoitus tehdä. Se pysähtyi sinne kerta toisensa jälkeen varman oloisesti ja välillä jopa karkasi sinne itsenäisesti pönöttämään :) Hassu pieni! Haasteena on nyt vain tosiaan se vapautus.... Jippi nimittäin tuntuu herkästi vapautuvan jo ensimmäisestä naksautusta seuraavasta namista eli selvästi kuvittelee tehtävän loppuvan siihen. Palkkailtiin sinne alastulolle nyt useamman namin verran aika tiiviisti, ettei se ehtinyt vapautua sieltä välissä. Täytyy kuitenkin kotitreeninä harjoitella laatikkotreenien yhteydessä kestoa siinä asennossa odottamiseen. Samalla pitää opettaa, että "JES" tarkoittaa vapautusta, jotta saadaan Jipille selkeäksi, että se on juuri se sana, jolla sieltä kontaktilta sitten on tarkoitus lähteä. Nythän se ei vielä oikeastaan ymmärrä kyseistä sanaa.

Pentutreenien jälkeen suunnattiin hallilta vielä Tean ja Malvan kanssa agilitykentälle , missä käynnissä olivat seuran kesäkaudenpäätöskisat. Me ei toki siellä tehty muuta kuin oltu kisaturisteina eli ihmeteltiin hälinää, harjoiteltiin vähän odottamista aidassa kiinni ollen (Jippi rauhoittui aika kivasti aitaan ja makoilikin hetken - lopulta alkoi kuitenkin metelöimään eli täytyy pitää treenit vielä riittävän lyhyinä...) ja leikittiin myös pentusten kesken. Malvan lisäksi leikkiseuraksi tuli myös kolmas pentu ja saatiinkin hyvät leikit aikaiseksi :)

Kotiuduttuamme Jipin kanssa, Jippi pääse lepäämään ja lähdin Hugon kanssa ulos. Vuorossa oli omatoimista rally-tokotreenailua. Hugo oli taas ihan tohkeissaan treenailuista - kiva nähdä, että rally-toko saa Hugon syttymään melkein samalla tavoin kuin agility (ei ihan yhtä isosti, mutta kuitenkin innostuu kovasti!). Tehotreenattiin 360-asteen käännöstä sekä oikean että vasemman kautta. Oikealle tässä ei ole oikeastaan ongelmia eli sujuu hyvin. Vasemmalle tämä onnistuu melko helposti, mikäli teemme käännöksen "löysähkönä", mutta pyritään vähitellen tiivistämään käännöstä. Nyt treenattiinkin sitä takapään käyttämistä kääntyessä. Tällaisia treenejä saatiin neurologilta ohjeeksi muutenkin tehdä, joten miksipäs ei sitten yhdistetä jumppailuja ja rally-tokotreenejä :) Vähän jo alkoi löytyäkin takaosan sivuttaisia askeleita käännöksen yhteydessä!

Treenattiin myös liikettä, jossa perusasennosta seurautetaan ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta eteenpäin niin, että aina pysähtyessä koira istuutuu perusasentoon. Tässä ei sikäli ongelmaa, että tämähän on tokoilun puoleltakin tuttua treeniä. Perusasennot olivat tänään taas ilahduttavasti suorahkot ja myös seuraamisesta seisahtuessa istui melko suoraan, kun pari treenikertaa sitten ongelmana meinasi olla toistuvasti vino peruasento. Lisäksi tehtiin liikettä, jossa koira seuraamisesta pyöräytetään ohjaajan eteen istumaan nenä ohjaajaa kohti. Siitä ohjaaja peruuttaa ensin yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme askelta koiran seuratessa mukana istuen ohjaajan pysähtyessä aina ohjaajan eteen. Tässä eteen pyörähdyksessä käytän vielä käsiapua eli yhden tukiaskeleen ja käsiliikkeen avulla Hugon saa pyörähtämään eteen istumaan. Täytyy alkaa yhdistämään tähän käskysanaa, jotta saa lopulta vähennettyä vartaloapuja. Peruuttaessa tehdään vähän kuin pieniä luoksetuloja eli sikäli ei ongelmaa - tosin Hugo herkästi tässä innostuneena tulee vähän liiankin lähelle ohjaajaa eli astuu herkästi varpaille tai saattaa törmätä. Meillä oli kaikkiaan kivat treenailut, jotka päättyivät vielä palloleikkeihin eli superkivaa Hugon mielestä! Tämän jälkeen se vielä pääsi vanhempieni kanssa lenkkeilemään eli kiva toiminnan täyteinen päivä molemmilla koirilla :)

Tänään aamu alkoi harmaissa merkeissä ja vettä satoi. Se ei kuitenkaan estänyt minua, Hugoa, Kaija-kasvattajaa ja Neppiä lähtemästä lenkille. Kierrettiin sateesta huolimatta mukava lenkki ja Hugokin tuntui olevan sateesta huolimatta ihan innokas lenkkeilijä. On muuten hauska huomata, että Hugo on selvästi omaksunut tietyt paikat leikkipaikoiksi. Lenkin varrella on nurmipelto, jolla ollaan välillä käyty leikkimässä, joten heti sitä lähestyessä Hugo nappasi valtavan kepin (se oli enemmänkin tukki :D ) suuhun ja lähti rientämään kohti peltoa. Hetken jouduin sille uskottelemaan, ettei nyt mennä leikkimään litimärälle pellolle ennen kuin se suostui lähtemään meidän mukaan pellon ohi ja tullessamme takaisin päin taas siitä ohi, se yritti vielä yhden kerran, josko silloin oltaisi menty leikkimään.

Puolilta päivin oli sitten ohjelmassa Wirneen-porukan hakutreenit Nurmijärvellä. Nappasin Julian ja Mellin kyytiin Pukinmäen asemalta ja matkasimme siitä sitten kohti hakumetsää. Treeneissä mukana oli Jipin ja Mellin lisäksi J-pennuista myös Just, Jäynä ja Maggie ja muita mukana olleita koiria olivat Nessa, Hoppu, Jocke, Tintti, Pihka, Prilla ja Hyrrä. Alkuun käytiin kimppalenkillä ja kunnon juoksukisat saivat koirat aikaiseksi. Jipillä oli niiiiiiiiiin kivaa päästessään kunnolla riehumaan sekä sisarusten että myös muiden Wirneen-poppoon koirien kanssa. Kiva kuitenkin huomata, että sillä tuntuu (ainakin toistaiseksi) vielä löytyvän korvat myös kesken leikkien eli tarvittaessa sen sai kutsuttua luokse kesken touhuilujenkin.

Pentujen kanssa treenailtiin hakuilua siten, että metsään piiloutui maalimies namipurkin kanssa. Maalimiestä lähdettiin lähestymään pennun kanssa siitä suunnasta, johon tuuli tekemällä laajaa siksakkia mennen vähitellen lähemmäksi maalimiestä. Heti, kun pentu osoitti saaneensa ilmavainun, päästettiin liinasta irti ja annettiin pennun itse löytää maalimies ilmavainun avulla. Kullekin pennulle tehtiin yhteensä kolme hakua. Ensimmäisellä kerralla Jippi tuntui olevan todella hämmentynyt siitä, että miksi siellä metsässä oikein seilattiin edestakaisin. Se katseli ympärilleen ihan hölmistyneenä ja yritti välillä vetää toiseen suuntaan, mutta jatkettiin vain matkaa. Sitten ihan yhtäkkiä se sai vainun ja sinä sekuntina sen nenä kääntyi kohti maalimiestä. Päästäessäni irti liinasta, se juoksi suoraan maalimiehen luokse saaden isot kehut ja namipurkin sisällön palkaksi. Tokalla hakukerralla se selvästi tuntui kiinnostuvan meidän perässä kulkevista ihmisistä ja oli sitä mieltä, että voisi mennä "löytämään" kyseiset henkilöt ja saada kenties siitä palkkaa... Pyysin sitä kuitenkin jatkamaan matkaa, vaikka välillä aina kääntyikin kovasti kohti näitä henkilöitä. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että keskittyminen ei ollut alusta lähtien vainun etsimisessä, taas se vainun saaminen sai aikaan skarppaamisen eli saman tien Jippi taas kääntyi kohti maalimiestä ja lähti tehokkaasti etsimään ilmavainun avulla. Kolmannella kerralla taaskin perässä tulevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja onnistuin jopa päästämään Jipin vainun perään ehkä vähän turhan aikaisin, kun se kyllä haisteli maalimiehen suuntaan, mutta sitten irti päästettyäni se kurvasikin perässä tulevien ihmisten luokse, eikä olisi millään tullut luokseni jatkamaan tehtävää, kun ei kerran näiden ihmisten löytäminenkään tuonut palkkaa :D Kuitenkin sitten jatkettiin tehtävän suoritusta ja lopulta Jippi sai jo vähän etäämmältä ilmavainun maalimiehestä ja se lähti innokkaasti etsimään. Se juoksi vähän ohi maalimiehestä, mutta kuitenkin jatkoi työskentelyä ahkerasti ja keskittyneesti. Kurvasi siis takaisin etsimään ja löysikin sitten maalimiehen saaden taas isot kehut ja namit. 

Hauska viikonloppu siis takana koiraharrastusten parissa ja lisäksi kerittiin vielä käydä ravintolassa syömässä ja katsomassa leffa eli kaikkiaan viikonloppu täynnä hurjan kivaa ohjelmaa!