Jippi on kotona!

Lauantaina iltapäivällä käytiin hakemassa Jippi Röykästä. Olo oli jotenkin todella epätodellinen vielä siinäkin vaiheessa, mutta autoon istuessa pentu sylissä alkoi iskostua mieleen, että Jippi oli nyt ihan oikeasti tulossa meidän mukaamme :) Ihanaa!

Automatka sujui hyvin. Kitinää tuli lähinnä siitä, ettei se päässyt tutkimaan autoa myös takapenkkiä myöten, vaikka olisi ihan kauheasti halunnut. Olin siis sen mielestä tosi tylsä tyyppi, kun rajoitin sen vapautta!

Jippi on alusta asti tutkinut paikkoja todella rohkeasti ja innostuneesti. Ei ole vielä tullut vastaan paikkoja tai alustoja, joita se olisi kammonnut. Kylpyhuoneessa oven vieressä oleva pesukone sai muutaman tuijotuksen ennen kuin Jippi asteli kylpyhuoneeseen, mutta muuten tosiaan tutustuminen ympäristöihin on sujunut ihan noin vain. Jippi on osannut myös alusta asti rentoutua ja levätä hyvin, mikä on toki pennulle tärkeää :)

Hugo ja Jippi saivat tavata ensi kertaa pihallamme. Hugo oli vähän ihmeissään pennusta ja käydessämme yhteisellä lenkillä, se haisteli kyllä uteliaasti, mutta oli vähän hermostuneen oloinen. Ensimmäinen ilta ja yö olikin Hugon osalta aikamoista stressaamista - selvästi sille uuden jäsenen liittyminen laumaan on vähän oudon tuntuista. Kestää siis ehkä hetken ennen kuin Hugo sisäistää tilanteen kunnolla ja ottaa pennun osaksi omaa laumaansa.

Ekana iltana tehdyllä lenkillä yritin räpsiä parivaljakosta kuvia, mutta kännykkäkamera yhdistettynä sekä ympäristön hämäryyteen että koirien (etenkin Jipin!) jatkuvaan liikkeeseen sai aikaan sen, että muistikortille tallentui vain surkeita otoksia. Koska parempia ei nyt ole, niin tässä sitten niitä älyttömän epätarkkoja ja sotkuisia kuvia :D

Ensimmäinen yö (lauantai-sunnuntai) sujui Jipin osalta hyvin. Käytiin iltalenkki 23 aikoihin ja sen jälkeen Jippi kävi nukkumaan ja nukkuikin sitten melkein aamukuuteen saakka nukkuen sikeästi ja pissailematta sisälle lainkaan. Jippi nukkuu toistaiseksi pentuaitauksessa ja ekan yön ajan meillä oli patja siinä vieressä siltä varalta, että Jippi itkeskelisi. Se oli kuitenkin turha pelko, sillä tosiaan Jippi nukkui vallan mainiosti! Me muut sen sijaan nukuimme ehkä vähän heikommin. Hugo makoili aitauksen ulkopuolella tuijotellen pentua vähän ihmetellen, että mitenkäs tämä vieras on yhä täällä. Hugon stressaaminen taas sai aikaan sen, että myöskään minä ja Markus emme monen tunnin yöunia nukkuneet.

Sunnuntaiaamulla käytiin koko porukan kesken aamulenkillä ja kotiin palattua Jippi esitteli taas veikeitä nukkuma-asentoja :D 

Sunnuntaina selvästi näki, että Hugo alkoi rentoutua pennunkin ollessa paikalla. Rajuimmat pennun riehuhetket on yhä Hugolle vähän liikaa eli se ei oikein vielä osaa liittyä leikkiin Jipin kanssa. Niinpä riehumiset ja leikkimiset ollaankin hoidettu me ihmiset ja Hugon annetaan yhtyä leikkimään sitten, kun se on siihen valmis :)

Eilen illalla Hugo pääsi treenailemaan agilitya ja meillä olikin sen kanssa kahden kesken oikein huippukivat treenit. Tehtiin rallattelurataa, jossa siis ei ollut mitään ohjauksellista kikkailua, vaan teemana vain kontaktit ja hauskanpito. Hyvin sujui ja hauskaa meillä olikin :)

Agilitytreenien ja Hugon kanssa lenkkeilyn ajan Markus viihdytti iltaisen energiapiikin vallassa olevaa Jippiä. Kuulemma vauhtia ja teräviä naskalihampaita riitti vaikka muille jakaa, ja Markus sitten yritti parhaansa mukaan ohjata nämä sallittuun tekemiseen eli leikkimiseen leluilla ja luun pureskeluun. Meidän tullessa kotiin, energiaa yhä riitti ja minun leikitettyä pentua jonkin aikaa lähdettiin taas koko porukalla pikkulenkille. Lenkiltä palatessa rasavilliys yhä tuntui jatkuvan, joten Hugon päästessä jo Markuksen kanssa kotiin nukkumaan, minä jäin vielä ulos riehumaan Jipin kanssa. Lopulta yhtäjaksoisen lähes kolmetuntisen riehumisputken päätteeksi aitaukseen kävi nukkumaan täysin simahtanut pikkumimmi.

Viime yö sujuikin jo tosi hienosti. Molemmat koirat nukkuivat sikeästi ja mekään ei enää siirretty patjaa aitauksen viereen, sillä tuli todettua, että Jippi kyllä nukkuu joka tapauksessa rauhassa. Jippi itkeskeli neljän aikaan aamuyöstä, jolloin vein sen sitten ulos. Teki tarpeet hienosti ulos ja palattiin vielä nukkumaan reiluksi pariksi tunniksi. Aamulla mentiin koko porukalla ulkoilemaan ennen kuin Markus lähti töihin ja ensimmäistä kertaa Hugo yritti saada Jippiä vähän leikkimään - edistystä! Jippi ei oikein tajunnut leikkikutsuja, joten varsinaista yhdessä leikkimistä ei vielä tapahtunut, mutta kyllä kaksikko vielä siihenkin pisteeseen pääsee, kunnhan kaverustuvat tuosta vielä :)

Päivä vietettiinkin mun vanhemmilla, jossa etuna on suora pääsy pihalle toisin kuin meillä täällä kerrostalossa. Molemmat saivat siis runsaasti huomiota, yhdessä ja erikseen, monelta taholta ja kaverit vaikuttivatkin tänään melko tyytyväisiltä! Käytiin iltapäivällä Töölönlahden rannalla kahvilassa koirien kanssa ja Jippikin oli varsin mainio matkaaja. On matkannut nyt matkahäkissä auton takaboksissa ja jokaisella automatkalla on hiljentynyt hetkessä auton lähdettyä liikkeelle. Tästä kiitos kuuluu kasvattajalle Lauralle, joka on totuttanut pentuja ihan valtavasti matkaamiseen. Kahvilassa ja sinne kävellessä autolta sekä Jippi että Hugo saivat runsaasti ihailijoita ja rapsuttelijoita. 

Kotiin tultiin reilut kaksi tuntia sitten ja siitä lähtien ovat molemmat hauvat olleet aika väsähtäneitä. Hyvä vain, että lepäävät, sillä illaksi on vielä molemmille ohjelmaa :) Hugo pääsee kohta Ofelian kanssa lenkkeilemään ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnata Jipin kanssa kahdestaan agihallille vähän ihmettelmään tekonurmikenttää ja tekemään ehkäpä pientä treeniä, kuten namialustalle lähettämistä ja leluilla leikkimistä. Nimensä Jippi jo tunnistaakin ja istuukin käskystä (tätä oli selvästi jo aloiteltu kasvattajan luona, koska toimi jo parin toiston jälkeen!). Ruoan saadessaan olen pyytänyt Jipin istumaan ja malttaa ihan yllättävän hienosti ollakseen noin pikkuinen ja samalla kovin ahne :D

Tässä videota Jipin leikkihetkestä tänään. Harmi kyllä ei ole läheskään niitä raisuimpia leikkimisiä, mutta tämä sattui tallentumaan videolle :)

Kaikkiaan voi todeta siis, että Jippi on mainio reipas pakkaus täynnä energiaa ja asennetta! Loistava pentu :) Alku Hugon kanssa ei ole ollut ehkä ihan niin ruusuinen kuin olin uskaltanut toivoa (tietenkin haaveilin siitä, että nukkuisivat kylki kyljessä ja leikkisivät täysillä yhdessä heti alkuun), mutta koko ajan on tullut edistystä, joten olen aivan varma, että hyvä parivaljakko näistä kahdesta tulee! Hugolle tämä on hurjan iso muutos, mutta vähitellen selvästi sen suhtautuminen pentua kohtaan muuttuu ja "tunkeutujasta" tulee vähitellen varmasti paras kaveri :)

Pitkospuilla

Meidän oli Hugon kanssa tarkoitus eilen osallistua möllitokokokeisiin, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun havaitsin, että Hugolla oli vatsa kunnolla sekaisin. Syylliseksi epäilen hiljattain syöttämääni raakaa jauhelihaa... Hugohan on jokin aika sitten vielä syönyt raakaa jauhelihaa päivittäin, mutta ilmeisesti nyt tauon jälkeen, kun kerralla antoi reilun annoksen, niin pakki ei kestänytkään. Tietenkään... Tyhmä minä! Käytiin sitten eilen hakemassa vatsaa tasapainottavia tabuja ja tänään on onneksi ollut jo taas selvästi parempana - tosin ruokanakin annoin vain riisiä ja äsken nyt riisiä ja hieman kypsennettyä jauhelihaa.

Täytyy nyt yrittää lähiaikoina katsoa uusi möllitoko, jotta saadaan treeniä. Noin viikon sisällä on ollut parit tokotreenit, joissa on tullut huomattua, että Hugo ottaa vieraista paikoista jonkin verran häiriötä. Viikko sitten 3.7. käytiin tokoilemassa Kaijan ja Nepin kanssa vieraammalla hiekkakentällä ja Hugo kävi siellä enemmän kierroksilla ja keskittyi kaikkeen ei-niin-olennaiseen. Paikkamakuu oli tuolloin 3 min ja Hugo kyllä pysyi siellä koko sen ajan melko rauhallisena, tosin makasi alusta loppuun sammakkoasennossa :D Teki kyllä treeneissä ihan innokkaana töitä, mutta jotenkin monessa kohdassa huomasi, ettei keskittyminen ollut täysin tekemisessä - esim. seuraamisessa pysähtyessä Hugo haahuili pari askelta ennen kuin tajusi, että pitäisiköhän ottaa perusasento ja sitten se asento oli totaalisen vino. Maanantaina 7.7. käytiin tekemässä omatoimitokot illalla viileän aikaan ja silloin taas paikkamakuussa Hugo oli koko 3 min tosi skarppina ja muissakin liikkeissä viretila oli sopiva ja keskittyminen melko hyvin tekemisessä. Käännöksetkin tuntuivat taas sujuvan melko ok (jopa sinne vasempaan), kun Hugolla oli huomio koko ajan minussa ja yhdessä tekemisessä. Erona tosin siihen viikon takaiseen tokoiluun oli tosiaan se, että tehtiin rauhallisemmassa paikassa, jossa ei ollut ympäristössä minkäänlaisia häiriöitä. Nyt siis pitäisi mahdollisimman paljon treenailla vieraammissa paikoissa!

Tässä alla on kuva tämän päivän lenkiltä. Käytiin katsastamassa uusi lenkkipolku, joka meni tosi kivoja reittejä pitkospuita pitkin.

Huomenna onkin sitten aika hakea Jippi kotiin :) Kovasti pentua täällä jo odotellaan ja on kiva päästä esittelemään Jippi ja Hugo toisilleen!

Alla vielä muutama kuva viime sunnuntain Wirneen-treenipäivästä. Kuvat ottaneet Jenna Oinonen ja Maija Piippo, kiitos!

Loistava viikonloppu!

Ihan hurjan kiva viikonloppu takana! Ja ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että muutin mieleni pennun nimestä. Viimeksihän julistin pennun kutsumanimen olevan Saga, mutta tänään pennun tavattuani ja nähtyäni sen luonneta hieman enemmän, totesin, ettei "Saga" vain jotenkin istu pennulle. Niinpä päädyin siihen, että pentu saa pitää pentulaatikkonimensä ja on siis Jippi :)

Perjantaina 4.7. viikonloppu alkoi suuntaamalla töiden jälkeen Hugon ja Markuksen kanssa Sipoonkorpeen lenkkeilemään. Koko lenkin aikana ei nähty yhtään ihmistä eli saatiin ihan omassa rauhassa lenkkeillä :) Pidettiin jopa pieni evästauko puolivälissä ja Hugo toki sai oman osansa eväsmarjoista.

Lauantaina 5.7. meillä oli kyläilijöitä eli Hugo sai rutkasti huomiota ja illalla suunnattiin vielä minun vanhemmilleni juhlistamaan isän synttäreitä - sielläkin siis Hugolle oli tiedossa rapsutuksia, leikkejä ja synttäriherkkuja. Ei siis yhtään hassumpi päivä sekään ;)

Tänään aamulla suuntasin Röykkään Jipin kasvattajalle Lauralle, johon kokoontui valtaisan joukko Wirneen-porukkaa - koirakoita kaikista kolmesta pentueesta oli edustettuna. Aloitettiin ensin tutustumalla Lauran luona toisiimme ja herkuteltiin (kuinkas muutenkaan ;) ). Tässä vaiheessa Jippi oli vielä vähän vaisu ja unisen oloinen, eikä oikein meinannut innostua leikkimään muiden mukana. Oli kuulemma ollut vähän masuvaivoja eli mahdollisesti siitä johtuvaa se vaisuilukin...

Lauralta jatkettiin koko porukan voimin läheiseen metsään hakutreenailemaan. Tehtiin pentujenkin kanssa jo pikkutreeniä, jossa pennulle näytettiin namipurkkia ja ohjaaja piti pentua kiinni, kun maalimies meni purkin kanssa muutaman metrin päähän metsässä. Pentua kutsuttiin ja sen juostessa luokse palkattiin namipurkin sisällöllä. Ohjaaja meni pennun perässä ja kun ekan purkin sisältö oli syöty, toinen maalimies antoi pennun haistaa purkin sisältöä ja taas meni muutaman metrin päähän, johon pentu vapautettiin. Yhteensä kullekin pennulle tehtiin lähetys neljälle purkille ja reippaasti kyllä pennut tekivät töitä ruoan eteen. Treeni oli toki vielä ihan simppeli eli siihen ei liittynyt vielä minkäänlaista ihmisen etsimistä, vaan ihan vain totuteltiin ajatukseen, että metsästä voi löytyä ihan vieraita tosi kivoja ihmisiä, joilta saa palkkaa :)

Jippi oli pennuista vimeinen, jonka kanssa treeni tehtiin. Vähän oli epäilyksenä, että mahtaakohan vaisulle Jipille maistua nappulat, kun kerran on ollut maha kipeänä pikkuisella. Hakiessani Jippiä pentuaitauksesta testasin yhdellä pentunappulalla, että miten ruoka maistuu ja se hotkaisi nappulan valtavalla ruokahalulla ja piristyi heti silmin nähden. Metsään mennessämme se haistoi jo purkit vähän matkan päästä ja nenä kävi kovaa vauhtia, kun se yritti paikantaa, mistä ruoanhaju tuli. Treeni menikin siis oikein kivasti eli varsin reippaasti ja innokkaasti lähti metsässä purkeille etenemään.

Treenien jälkeen Jippi olikin sitten varsin pirtsakka typy :) Kävin pariin otteeseen hakutreenien aikana Jipin kanssa pienellä hihnakävelyllä metsässä. Pari kertaa nappasi hihnasta kiinni, mutta pääosin kulki kyllä perässä tosi uteliaana ja jos meinasi lähteä vastakkaiseen suuntaan, niin sen sai houkuteltua mukaan. Tokikaan se eteneminen ei ihan mutkatonta vielä ole eli kyllähän Jippiä olisi kiinnostanut välillä edetän vähän eri suuntaan kuin mihin minä olin etenemässä, mutta hiljaa hyvä tulee!

Treenien loppuhuipennus oli yhteinen lenkki läheisen järven rantaan, missä koirat pääsivät uimaan. Lenkillä oli noin kymmenkunta sellaista koiraa, jotka eivät olleet ihan pikkupentuja enää - pääosin siis Wirneen H- ja I-pentueen koiria. Nämä ottivat yhteislenkkeilystä kaiken ilon irti eli vetivät ympärillämme valtavaa rallia. Pennu saivat sylikyydin eli minullakin oli Jippi sylissä pusuteltavana matkan ajan ja oli kyllä tosi nätisti sylissä. Rannassa isommat koirat pääsivät uimaan ja pennut vietiin rantaan vähän syrjemmässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pennut saivat tutustua järviveteen. Pennut saivat tehdä tutustumisen omin ehdoin - toiset katselivat kauempaa ja toiset menivät innokkaasti kokeilemaan, miltä vesi tuntuu. Jippi tuntui ainakin olevan reipas pikkuinen vesipeto. Ei se ihan vielä uimaan ryhtynyt, mutta kahlaili kyllä reippaasti, kun itse kahlasin rantavedessä ja houkuttelin sitä perässä. Mahaa myöten siis kyllä kastui, eikä tuntunut pitävän vettä yhtään ällönä.

Oli siis kaiken kaikkiaan superkiva treenipäivä pentujen kera. Oli kiva tutustua porukkaan ja tuntuvat kyllä olevan hirmu mukavia ja tosi aktiivisia eli varmaan tullaan paljon heitä näkemään. Parin kanssa jo sovittiinkin kimppatreenejä ja suunnitteilla on myös parin viikon välein pidettävät Wirneen-treenit, jossa treenaillaan sekä metsälajeja että tokoa ja agia. Kivaa!

Illalla sitten vielä kaiken muun kivan kukkuraksi oli hyvät agitreenit Hugon kanssa. Oltiin vapaatreenaamassa Sonjan ja Ofelian kanssa ja Hugon kanssa keskityttiin kontakteihin. Puomilla ja keinulla Hugo on helposti joko empinyt tai sitten varastanut kontaktilta törkeästi, joten olen nyt lähiaikoina tosi paljon palkannut Hugoa puomin/keinun alastulokontaktille. On selvästi tuottanut tulosta, sillä tänään Hugo tuli 2on2offiin melko reippaasti (ei mitään suurempaa empimistä) ja pysyi siellä tosia varmasti sekä puomilla että keinulla. Palkkailin alastulolle ja tein tarkoituksella ohijuoksuja yms. häiriötä, mutta näistäkin huolimatta pysyi hyvin paikoillaan ja vapautui vasta käskystä ja silloin vapautus tapahtui reippaasti. Hienoa!

Juoksu-A-treeneissä vedätys on alkanut sujua, eikä nopea vauhtikaan tunnut juurikaan aiheuttavan yliloikkia. Selvästi hankalin homma tuntuukin olevan tilanne, jossa A:ta ei lähestytä suoraan, vaan A:lle tullaan kaarevalla uralla. Tällöin Hugo ei tunnu saavan vauhtia kunnolla A:lle tullessa, jolloin laukat sotkeutuu helposti ja johtaa yliloikkaan. Tänään siis tehtiin A:ta kaarevalla uralla ja kehikko taas alastulokontaktilla apuvälineenä. Loivalla kaarella sujui vielä ihan hyvin, mutta vähän kun lähestymiskulmaa tiukensi (eikä nämä siis missään vaiheessa olleet kovin jyrkkiä!), niin Hugo loikkasi kontaktin yli. Ohops-käskyllä ja uusiksi ottamalla saatiin tilanne korjattua. Sitten otettiin kehikko pois. Ensin tehtiin yksi helppo toisto suoralla lähestymisellä ja onnistui hyvin. Kaarevalla uralla tekikin sitten taas yliloikan ja sanoin taas "Oho". Seuraavilla kahdella toistolla Hugo sitten tarjosikin loistavan hienot 2on2off-pysähdykset sinne A:n alastulolle eli siinä näkee, miten helposti koira pystyy kaivamaan aiemmin opitun taidon esiin, vaikkei olla sitä käytetty puoleen vuoteen..... Palattiin siis askel taaksepäin ja tehtiin yksi toisto suoralla linjalla. Näin sujui taas hyvin, joten siirryttiin taas tekemään loivalla kaarella (edelleen ilman kehikkoa). Nyt saatiin onnistuminen, joten palkkasin isosti ja lopetettiin siihen.

Summa summarum: Kaikki kontaktitreenit selvästi etenevät koko ajan touhuun tulee lisää varmuutta. Nyt tosiaan juoksu-A:lla etsitään niitä kaikkein vaikeimpia juttuja ja selvästi tämä kaarella oleva A oli hankala. Tässähän siis ideana ei ollut missään nimessä, että Hugo olisi tullut A:lle vinolla lähestymisellä, vaan edelliseltä hypyltä rintamasuunta kyllä suoristettiin kohti A:ta, mutta tämä tapahtui sen verran lähellä, ettei Hugo saanut pitkää vauhdikasta lähestymistä A:lle. Vaikuttaisi siis siltä, että suoralla lähestymisellä Hugo saa kunnon laukkavauhdin päälle ennen A:ta, jolloin laukkojen täsmääminen ylös- ja alastulolle onnistuu helpommin. Kun lähestyminen on lyhyempi, jo ylösmenolle tuntuu tulevan epämääräisiä laukka-askelia, jolloin sitten myös alastulolle laukan täsmääminen on hankalaa. Tätä siis treenaillaan, jotta saataisiin kaikenlaiset A-tilanteet haltuun. Ja tokihan siltikin kisatilanne on ihan erilainen eli taattua ei ole, että nämä, mitkä nyt ovat alkaneet sujua treeneissä, sujuisivat yhtä hyvin kisoissa. Mutta tarvitaan kuitenkin treeniä myös niistä kisatilanteessa tehdyistä juoksu-A-suorituksista, joten ollaankin heinäkuun lopulla suuntaamassa luultavasti parille agiradalle. Toistaiseksi siis jatketaan tekemällä A:ta ns. pienen radan osana ja niin, että tulee erilaisia lähestymisiä, erilaisia radan jatkoja A:n jälkeen ja sekä vedättäen että taakse jääden. Kehikkoa pidän varmasti vielä jonkin aikaa jokaisissa treeneissä alkuun mukana, mutta joka treeneissä pyrin tekemään toistoja myös ilman kehikkoa. 

Pentu

Blogissa en olekaan vielä lainkaan maininnut, että meille on tulossa pentu, vaikka useimmat tutut jo asiasta tietävätkin :) Ajatus australianpaimenkoiranartusta on ollut mielessä jo jonkin aikaa ja tämä pentue, josta pennun kovasti toivoin saavani, on ollut tiedossa suurin piirtein maaliskuun puoliväliin ajoittuneesta astutuksesta lähtien. Heti kasvattajan tavattuani tuntui ehdottomasti siltä, että olin löytänyt sopivan kasvattajan ja myös sopivan pentueen, ja Prilla-emän tapaaminen vain vahvisti tätä. Jo varhaisessa vaiheessa tuli puheeksi, että mikäli sopiva narttupentu syntyy, se voisi tulla meille sijoitukseen. Niinpä jäätiin sitten vain odottelemaan, mitä tuleman pitää :)

Matkan varrella onkin sitten jännätty ensin, että näkyykö ultrassa pentuja ja minkälainen ja minkä kokoinen pentue syntyy. Pentueen kehitystä on saatu seurata päivittäin, kiitos kasvattajan säännöllisten blogipäivitysten kuvien ja videoiden kera! Ja nyt hiljattain on jännätty sitten vielä terveystuloksia (koko pentue sai puhtaat paperit sekä silmätarkastuksesta että terveystarkastuksesta!) ja lopulta sitä, että mikä näistä ihanista pennuista päätyisi juuri meille. Tänään aamulla sitten saatiin kuulla ihania uutisia, sillä vahvistui, että meille muuttaa noin 1,5 viikon päästä:

WIRNEEN JIPPIJAIJEE

 

Niin täydellinen aussie-pentu :) Iso kiitos kasvattajalle, Lauralle, tästä ihanuudesta! Pentu on syötävän suloinen, mutta ennen kaikkea vaikuttaisi olevan luonteeltaan ihan huippupakkaus. Pennun nimeksi on päätetty tulevan Saga. Rimmaa hyvin Hugon kanssa ja lisäksi jotenkin tuntuu istuvan hyvin blue merle -tytölle :)

Pentujen ensimmäisistä viikoista löytyy lukuisia blogitekstejä Wirneen J-pentueen blogista. Olisi siis varsin turhaa kirjoitella näistä ajoista tänne, kun valtavan kattavat kuvaukset löytyy tuolta blogista :) 

Kotiin Saga haetaan näillä näkymin ensi viikon lauantaina ja sitten jännätään, miten Hugo ottaa tulokkaan vastaan. Olen täysin varma, että Hugo saa Sagasta mitä parhaimman ystävän eli sitä ei tarvitse jännätä lainkaan :) Kuitenkin uskon, että ensialkuun Huksu saattaa olla uudesta tulokkaasta aavistuksen mustasukkainen. Mutta kunhan saadaan sille osoitettua, että se on yhä meidän rakas Hugo ja että meiltä riittää huomiota, aikaa ja rutkasti rakkautta tasapuolisesti molemmille, niin olen varma, että Hugokin tajuaa, että on se vain kiva, että on leikkikaveri :)

Tokon häiriötreenailua

Oltiin eilen omatoimitokoilemassa hallilla ja mukana oli Sonja ja Ofelia. Tarkoituksenakin oli saada aikaan hyvät häiriötreenit ja tämä oli toki taattua jo siksi, että paikalla oli Hugon bestis :) Yleensähän tulee tokoiltua lähinnä vieraampien koirien kesken...

Sivulletulo on alkanut kyllä parantua (vihdoin!), mutta edelleen vaatii sitä, että olen palkkausten kanssa tosi tarkkana eli täytyy olla itsellä selkeä kriteeri, mikä riittää, ja vaatia sitten kanssa kriteerien täyttämistä. Olen itse pohdinnan jälkeen päättänyt, etten lähde korjaamalla korjaamaan sitä, että Hugo nojaa ulospäin perusasennossa. Palkkailen toki mahdollisimman paljon ulkokädestä, jotta onglema ei nyt ainakaan pahentuisi, mutta keskitytään enemmänkin siihen, että käännös perusasentoon on riittävä ja asento suora.

Seuraamiset oli nyt hyviä. Kontakti pysyi tosi kivasti ja Hugo seurasi hyvässä paikassa huolimatta siitä, mentiinkö normaalia kävelyä, hidasta kävelyä vai juoksua. Käännöksistä keskityttiin taas vasemmalle käännökseen. Pystyi jo tekemään seuraamisesta käännöksiä vasemmalle ilman, että Hugo jäi jalkoihin :D Tosin vieläkin vauhdissa käännös on vähän löysä eli takapäänkäyttöä saadaan treenailla edelleen! Suunta on kuitenkin oikea.

Tehtiin seisahtumista luoksetulon pysäytyksenä. Tuli tosi hyviä teräviä stoppeja, kun käytin taakse lentävää palloa palkkana. Tosin jo yksi pysäytys sai aikaan sen, että seuraavalla yritti  kovasti ennakoida pysähdystä. Tällöin kuitenkin vapautinkin Hugon kesken luoksetulon ja tehtiin läpijuoksu eli heitinkin pallon taakseni. Tehtiin siis juurikin niin, että aina parit läpijuoksut ja sitten yksi pysäytys. Aina, kun Hugo näytti yhtään ennakoivan, en pysäyttänyt, vaan annoin juosta läpi.

Estehypyssä ollaan otettu nyt treenattavasi se, että Hugo pysähtyisi vähän kauemmaksi hypyn taakse. Tyypillisesti suorittaa hypyn kyllä, seisahtuu hyvin ja malttaa odottaa ohjaajan tullessa luokse, mutta seisahtuminen tapahtuu todella lähellä estettä eli ylemmissä luokissa sitten, kun sieltä pitääkin hypätä vielä takaisin, olisikin jo haastavaa saada hyppy suoritettua siististi. Nyt siis vein parilla ensimmäisellä toistolla lelun sopivan etäisyyden päähän esteen taakse. Hugo siis hypättyään esteen jatkoi lelulle ja käännyttyään ympäri lelu suussa, käskin seisahtumaan. Onnistui hienosti ja pysähtyi lelu suussakin napakasti. Kolmannella toistolla jätin lelun pois ja toimi siltikin hienosti eli Hugo jatkoi hypyn jälkeen pari askelta ennen kuin pyörähti ympäri. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treeni tältä kertaa!

Kaikki yllä mainitut treenit tehtiin tosiaan häiriössä sikäli, että meidän treenatessa pääosin toinen koirakko leikki samaan aikaan kentällä. Hugon keskittyminen tokossakin on kyllä parantunut ihan huimasti. Ihan pari kertaa edes vilkaisi leikkivää kaveria, vaan oikeasti teki innolla töitä kanssani häiriöstä huolimatta :)

Juoksariongelmaan pureutumista

Ollaan oltu nyt pari kertaa treenaamassa juoksu-A:ta tavoitteena saada Hugolle isot kierrokset niin, että treenit vastaisi vähän enemmän kisatilannetta, jossa yliloikkia on tullut. A:lla käytin nyt hiljattain ostamaani kehikkoa, josssa reunat on paksuhkot ja helposti näkyvät ja kehikko on koko kontaktialueen kokoinen (aiemmin kokeilin kehikolla, joka oli pienempi, eikä oikein tuntunut toimivan). Tämä kehikko vaikuttaisi toimivan hyvin eli tällä tehdään nyt näitä häiriötreenejä, kunnes ollaan saatu A toimimaan kaikenlaisessa häiriössä.

20.6. tehtiin treeniä, jossa A:lle tultiin kolmen hypyn pituisen hyppysuoran kautta eli vauhtia riitti. Siltikään ei tullut yhtään yliloikkaa, vaan kaikki suoritukset osui hienosti keskelle kontaktialuetta. Tämä oli toki hienoa, mutta emme tyytyneet tähän, vaan lähdettiin lisäämään häiriötä. Tehtiin seuraavaksi niin, että hetsasin Hugoa lelulla ja heti irti päästämisen jälkeen lähetin Hugon mutkaputkeen, josta jatkettiin suoraan sille kolmen hypyn hyppysuoralle. Näin saatiin aikaiseksi riittävät kierrokset, jotta Hugo yliloikkasi kontaktin yli. Tästä ei palkkaa tullut, vaan Hugo sai tyytyä "oho"-toteamukseen. Tehtiin uusiksi ja Hugo korjasi suoritusta osuen tällä kertaa kontaktille hienosti vauhdista ja kierroksista huolimatta! Videolla näkyy vain kolme ensimmäistä suoritusta, joiden jälkeen siirryttiin tekemään haastavampaa treeniä. Harmi kyllä, onnistuin sössimään kyseisen pätkän kuvauksen eli näistä ei nyt ole videotodisteita....

22.6. aloitettiin tekemällä yksi helppo toisto yhden hypyn takaa. Seuraavaksi siirryttiin suoraan tekemään samaa, mikä edellisellä kerralla oli tuottanut yliloikan (putki-hyppysuora-A-hyppy), mutta tällä kerralla tälläkään ei enää tullut yliloikkia - jes! Lisäsin haastetta vielä niin, että juoksin alkuun Hugon vierellä, mutta A:n kohdalla lähdinkin vedättämään tosi voimakkaasti. Tällä saatiin taas yliloikka aikaiseksi, joka ei kuitenkaan enää toistunut, vaan Hugo taas korjasi itse.

Kaikkiaan siis tosi onnistuneita juoksu-A-treenejä. Juurikin sitä hainkin takaa, että löydetään, missä raja menee ja sitten treenataan siellä niin, että saadaan onnistumisia häiriöstä ja kierroksista huolimatta. Ja oli loistavaa huomata, että Hugo aina korjasi toimintaansa epäonnistumisen jälkeen eli oppimista tapahtui. Toinen hieno juttu oli se, että kehikon avulla Hugon laukka-askel osui selvästi keskemmälle kontaktialuetta kuin silloin aiemmin, kun käytin vain ponnaria. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tänään aamulenkillä tehtiin pikatokot. Tein luoksetuloa ja Hugo tuli melko reippaalla laukalla eteen. Jäi ehkä aavistuksen liian kauas eteen eli voitaisiin hioa eteentuloa ihan lyhyillä välimatkoilla. Ilahduttavaa aamun treeneissä oli se, että kun tehtiin sivulletuloja, Hugo tuli hienoon perusasentoon edestäni eli ei jäänyt vinoon niin kuin yleensä on ollut ongelmana. Olen yrittänyt olla näissä aika tarkkana nyt, että vaadin oikeasti kunnon perusasennon, enkä palkkaa puolittaisista suorituksista lainkaan.

Tällä hetkellä Hugo mökkeilee vanhempieni kanssa. Onneksi Hugo kotiutuu jo huomenna eli ei ole enempää kuin yhden yön poissa! Huomiselle illalle on sovittuna tokotreenit Sonjan ja Ofelian kanssa, kiva päästä tekemään häiriötreeniä.

Hugo 4 vuotta!

Tänään eli juhannuspäivänä juhlistettiin Hugon 4-vuotissynttäreitä. Juhlinta toki vaati kaksi päivää eli aloitettiin jo eilen nakkikakun merkeissä :) Tänään Hugo vietti synttäriään, leikkien, herkutellen ja Ofelian kanssa painien - aika huippusynttärit siis :) 

Tällä viikolla oli vikat ohjatut toko- ja agilitytreenit ja seuraavat viisi viikkoa ollaan ohjatuista treeneistä siis kesälomalla Tämä ei toki tarkoita sitä, että jätetään kaikki treenaaminen tauolle. Agilitytreenien osalta jätetään kyllä aika lailla ratatreenaukset yms. ja keskitytään nyt saamaan varmuutta kontakteille. Tosin kovasti olisi kyllä tarkoitus antaa Hugolle myös pari-kolme viikkoa ihan täysin lomaa agilitytreeneistä heinäkuun loppupuoliskolla. Agilityn ollessa tauolla keskitytään sitten tokoiluun ja siellä tarkoituksena oli tehotreenata vauhtia liikkeisiin eli tiedossa lentävää palkkaa, motivaation nostatusta ja vain pieniä osia liikesuorituksista. Tokoilun lisäksi on tarkoitus treenailla jälkeä ja tehdä sekä janatreeniä pelkällä suoralla jäljellä että tehotreeata kulmia (nämä siis eri suorituskerroilla). Suunnitelmat on siis luotuna - kirjoittelen sitten blogissa, että miten hyvin suunnitelmia tulee noudatettua :)

Viime tiistain lupaavien treeneissä tehtiin rataa, jossa oli otettu pätkiä maksien SM-finaaliradalta edelliseltä viikonlopulta. Tässä video vikasta suorituksesta.

Tehtiin radalla kaikki kontaktit ja A:lla oli apuvälineenä pehmoponnari. Tätä ei oltu aiemmin käytetty, mutta koska se oli siinä valmiina, päätin kokeilla miten toimii. Hugo ei oikein tuntunut reagoivan siihen (oli kapeahko eli ehkäpä huomaamattomampi kuin se aiempi ponnari..?) ja oli myös eka kerta, kun tehtiin puisella A:lla juoksaria, joten tuli aika epämääräisiä osumia A:lle. Pääosin kyllä osui, mutta laukan rytmi ja laukan paikka kontaktilla ei ollut ihan halutunlainen... Puomilla vähän taas epäröi, mutta kuitenkin jo parempaan suuntaan ollaan menossa. Keinulla sen sijaan taas tuli loikkia ennen vapautusta eli sinne kaivataan kyllä nyt tehotreeniä (tätä siis ohjelmassa nyt kesätauolla juoksarien lisäksi).

Muilta osin treeni sujui kivasti ja saatiin hinkattua pari haastavalta tuntuvaa kohtaa sujuviksi. Ensimmäinen hiontaa vaatinut kohta oli 6. hypylle tehty  päällejuoksu ja jarrutus ja siitä seiskalle tehty takaakierto. En alkuun onnistunut jarruttamaan Hugoa tarpeeksi, jolloin se hyppäsi pitkän hypyn ja laskeutui tosi kauas, eikä näin ollen taipunut enää seiskalle takaakiertoon. Jarrutus kuitenkin toimi hyvin, kun sen vain riittävän ajoissa teki. Pituuden jälkeiselle hypylle tehtyä valssia myös hiottiin, että saatiin ajoitus, paikka ja suuntaa kohdilleen. Tein valssin herkästi vasta hypyn linjan ylitettyäni, jolloin Hugon käännöskin valui ja seuraavalle hypylle oli vaikeaa saada hyvää linjaa. Uutena kokeiluna oli vastakäännös. Ollaan tehty sitä vain kerran aiemmin (tajusin sen vasta treeneissä!!) ja siitä on jo pari vuotta aikaa melkeinpä eli radalla ei olla koskaan vastakäännöstä käytetty. Kunhan vain maltoin odottaa koiraa putkesta ja edetä hypylle enemmän yhtä matkaa, niin homma toimi hyvin. Hugo kääntyi ohjauksella hyvin, eikä epäröinyt hypyllä, kunhan oma liike vain koko ajan jatkui.

Treenissä tyytyväinen olin putki-puomierotteluihin, joissa ei kertaakaan ollut ongelmia! Toinen positiivinen yllätys oli se, että Hugo kesti hienosti persjätöt kepeillä. Olen jostain syystä vältellyt persjättöä kepeillä ja tehnyt sen sijaan valsseja. Persjätön kanssa ei ainakaan näissä treeneissä ollut mitään ongelmia eli pitäisi nyt kyllä ehdottomasti lopettaa tiettyjen ohjausten välttely siksi, että kuvittelen niiden olevan meille turhan haastavia. Kaikki ohjaukset olisi kuitenkin kiva saada sellaiseen kuosiin, ettei niitä tarvitsisi vältellä...

Ohhoh, mitä ratoja!

Tänään kisatiin kolmen radan verran oman seuran järjestämissä agilitykisoissa ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole hetkeen näin haastavia kakkosten ratoja osunut silmiin! Meillä mukaan mahtui onnistumisia, mutta kyllä sitten myös niitä epäonnistumisiakin...

Ensimmäisenä kisattiin C-hyppyrata. Siinä alkupätkällä haastavalta tuntui rataantutustumisessa keppikulma, mutta sinne tehty pakkovalssi tuntui toimivan hyvin. Vähän jännäsin myös keppejä, sillä joustavien muovikeppien rikkoonnuttua aamun kisoissa, käyttöön jouduttiin ottamaan ne puiset kepit, jotka aiheuttivat viime viikon treeneissä Hugossa aavisutksen hämmennystä. Nyt kuitenkin sujui normaalisti eli tiedä sitten johtuiko ne treeneissä olleet keppivirheet lainkaan siitä, että Hugo olisi tottunut niihin joustaviin keppeihin... Rata koostui monen monesta takaakierrosta, joka ei ole koskaan ollut meidän vahvin ohjaus. Itsellä ajoitus ja ohjauksen suunta on ollut pielessä ja tästä syystä Hugo on empinyt hypyillä kovasti. Olikin siis kiva nähdä, että näissä on selkeästi tullut kehitystä - ja onhan siltä tuntunut lähiaikoina treeneissäkin! Ainoastaan takaakierto-niistoyhdistelmä pituuden jälkeen aiheutti hetken harkinnan Hugossa (jäin auttamattomasti eteen siinä niistossa eli ei ihme, ettei uskaltanut hypätä päin....), mutta kuitenkin hyppäsi ilman kieltoa senkin. Ja muissa kohdissa takaakierrot olivat kohtalaisen sujuvia eli saadaan olla tyytyväisiä! Lisäksi rataantutustumisessa vikalle putkelle suunniteltu poispäinkääntö oli sellainen, etten ollut ihan satavarma, miten sen kanssa tulisi käymään, mutta hyvin Hugo näyttää sitä lukevan. Sitten vielä viimeisenä jännäyksenä oli vikana esteenä ollut okseri, jossa takarima oli 60 cm. Tulipa nimittäin tajuttua, ettei olla ikinä kokeiltu okseria 60 cm rimalla, mutta hienosti sujui sekin! Video tosin katkeaa juuri niin, ettei näy, tuliko okseri suoritettua puhtaasti, mutta kyllä se lopputulos oli 0 ratavirhettä ajassa - 5,38 s. Ko. radalta ei nollia sadellut, joten ainoalla nollatuloksella saatiin luokkavoitto ja kakkosluokan toinen LUVA :)

Toisena ratana oli agilityrata, jossa rataantutustumisessa päällimmäiseksi jäi mieleen kummittelemaan monet putki-kontaktierottelut, joita radalla tulisi eteen. A-putkierottelu tuli kaksi kertaa radan aikana samoin kuin puomi-putkierottelu. Ollaan näitä treenattu ihan liian vähän, ja siksipä mietityttikin, että mitenköhän käy. Ennestään olin melko varma, että A-putki erottelu kyllä sujuisi, mutta puomille menossa Hugo voisi valita herkästi putken sen sijaan. Toisin kuitenkin kävi. Yritin jotain epämääräistä vastakädenohjausta A:ta edeltävän takaakierron jälkeen, mutta Hugo ei selvästi vilkaissutkaan minuun päin lukittuaan putken. Eli se syöksyi A:n sijaan putkeen ja tulokseksi siis HYL. Puomin alla olevaan putkeen ohjatessani taas ohjasin itse ihan idioottimaisesti... Tässä oikeasti kävi kyllä joku ajatusvirhe, koska suunnittelin rataantutustumisessakin koko ajan ohjaavani putken ulkopuolelta. Saatoin Hugon vielä todella lähelle putken suuta, jolloin takaaleikkaus oli ihan kammottavan epäreilun myöhässä, eikä Hugolla siis toisin sanottuna ollut mitään mahdollisuutta tietää, että olenkin takaaleikannut ja rata jatkuukin putken jälkeen toiseen suuntaan. Siitä siis ylimääräinen kierros putken ympäri ja lähetys seuraavalle hypylle oli niin huono, että tuli ohi. Mutta mahtui tähän rataan onnistumisiakin! Kepit olivat taas hyvät ja varman oloiset. Putki-puomierottelussa olin melko varma, että hakisi puomin sijaan putken, joten puomia ennen vekkasin sen verran, että sain Hugolle hyvän lähestymisen puomille. Ja haki puomin vilkaisemattakaan putkeen - hyvä! Puomi ja keinu olivat molemmat myös tällä radalla aika ok - ei läpijuoksuja, eikä mitään valtavia hidasteluita eli sanoisin, että näissä onnistuttiin! Toki varmuutta tarvitaan vielä (varsinkin puomilla vähän oli empimistä) näihin paljon, mutta sitä varmuutta me nyt vähitellen yritetäänkin kerryttää. Harmitti, että radalla jäi se A kokonaan tekemättä - olisi ollut kiva nähdä, miten se olisi toiminut...

Vika rata olikin sitten aika katastrofaalinen. Hugo kävi valtavilla ylikierroksilla ja tuntui jotenkin siltä, että pitkä odottelu ehkä teki tehtävänsä. Lisäksi se oli radan jälkeen ihan tosi väsynyt eli olisiko väsymyskin voinut purkautua vähän kuin itku-potkuraivarin tyyliin..? :D Noh joka tapauksessa, montaakaan onnistumista ei tähän rataan mahtunut, mutta tuntuikin kyllä, ettei oikein oltu yhteistyössä suorittamassa rataa, vaan Hugo kävi kierroksilla ja keskittyi haukkumiseen ja minä olin pallo hukassa, että mitenhän siitä radasta selviäisi kiehuvan koiran kanssa.... Lähdössä jo Hugo nappaili useampaan otteeseen vaatteista ja heti liikkeelle lähdettyä alkoi valtava "huuto". Puomi tehtiin kuitenkin vielä melko hallitusti, mutta sen sijaan keinulla ei enää malttanutkaan odottaa vapautusta. Keinulta kepeille oli pitkä etäisyys ja vaikea kulma eli tarkoituksena oli jättää Hugo tekemään keinua ja odottamaan kontaktille, josta sen vapauttaisin vasta, kun olisin ehtinyt pakkovalssaamaan kepeille. Malttia ei kuitenkaan Hugolta löytynyt, kun kierrokset oli kovat ja siihen yhdistettiin ohi säntäävä ohjaaja. Keppien jälkeinen putki-hyppy-A-pätkä oli sellainen, etten jälkikäteenkään oikein keksinyt, miten sen olisi sujuvasti saanut tehtyä. Tarkoituksena oli tehdä putken jälkeiselle hypylle sylkkäri, mutta olikin kyllä sellainen fiilis, ettei sinne ehdi millään. Enkä ehtinytkään, eikä tainnut näkyä oikeastaan yhtään ihan täysin oikein ajoitettua sujuvaa ohjausta sille hypylle... Ja tosiaan viimeinen tikki oli sitten A:n alastulolta leiskautus. Se ei ollut lähelläkään hallittua juoksu-A:ta, vaan Hugo jätti kokonaan toisen alastulolle kuuluvan laukan pois ja hyppäsi jo ihan yläosasta alas. Niinpä meidän suoritus loppui siihen "oho"-toteamuksen siivittämänä ja lähdettiin radalta mieli hieman maassa.

Jälkikäteenkin toki LUVA-rata ilahduttaa, mutta toki päällimmäisenä mieleen jäi askarruttamaan se vika rata, jossa oikein mikään ei onnistunut ihan alun muutamaa ekaa estettä lukuun ottamatta. Kovasti mietitytti se, että miten sitä A:ta oikein treenaisi. Juoksu-A, kun on melkeinpä poikkeuksetta treeneissä sujunut ei yliloikkia ei ole tullut huolimatta siitä vedätänkö Hugoa vai jäänkö jälkeen. Selvästi kuitenkin tilanne on niiiiiiin eri, kun ollaa kisoissa, missä kierrokset ovat korkealla. Eli nyt täytyisi pystyä saamaan kierrokset nousemaan myös treenitilanteessa ja sitten treenata sitä juoksu-A:ta käyttäen apuvälineenä sitä ponnaria. Eli tavallaan helpotetusti, mutta kuitenkin niin, että häiriö olisi kisatilannetta vastaava. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty keksiä tekijää, joka nostaisi kierrokset samaan kuin tuolla vikalla agilityradalla tänään. Koskaan treeneissä Hugo ei huuda vaahto suussa ja nappaile kiinni vaatteisiin lähdössä - ja hyvä tietysti niin! Yksi mitä aion kokeilla on se, että hetsaan lelulla oikein kunnolla ja lähdetään leikistä suoraan tekemään rataa, jossa A on. Ja tosiaan ponnari avuksi vahvistamaan sitä vikan laukan paikkaa.Yksi helpottava tekijä olisi toki jo sekin, että kierrokset ei kisoissa nousisi niin paljoa, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Itse en tänään kovinkaan jännitellyt, mutta onhan se kisatilanne muiltakin osin tosi erilainen kuin treenitilanne. Kisapaikalla on valtavasti odottamista, edes takaisin ravaamista (häkkiin-ulos-kaverille pidettäväksi-radalle-kaverille pidettäväksi-häkkiin jne.) Lisäksi ympärillä on paljon treenitilannetta enemmän ihmisiä ja kiihdyksissä olevia koiria eli sekin varmasti vaikuttaa. Ja tosiaan, kuten kirjoitinkin, niin jotenkin jäi myös sellainen fiilis, että vikalla radalla Hugo olisi ollut jo vähän väsähtänytkin, mikä sitten ehkä kenties jotenkin kummasti purkautuisikin tällä tavoin..? Ainakin radalta ulos tullessa Hugo tosiaan oli ihan naatti. Eli ehkä kuumana kisapäivänä melkein neljän tunnin odottelut kentällä ja kolme rataa siihen päälle ei ole piece of cake koirallekaan... Ei siis lannistuta, vaan jatketaan kontaktitreenailuja ja vaikeutetaan treenejä niin, että vastaisi tosiaan enemmän niitä mahdollisia erilaisia kisatilanteita :)

Metallikapula ei olekaan mahdoton!

Perjantaina 30.5. käytiin Kaijan ja Nepin kanssa jälkitreeneissä. Jälki oli Kaijan tekemä - ensimmäistä kertaa tänä vuonna siis ajettiin jonkun muun kuin minun talloma jälki. Ensimmäistä kertaa tehtiin myös jana ja koska tätä ei aiemmin olla tehty, aloitettiin ihan muutaman metrin janalla. Hugo lähti janalla hyvin eteen ja nosti jäljen tarkasti ja lähti jäljellä oikeaan suuntaan. Itse jälkeä Hugo ajoi jokseenkin puoliteholla. Seilasi paljon molemmin puolin jälkeä ja hukkasi jäljen useampaan otteeseen, vaikkakin sitten löysi useimmiten itse takasin jäljelle. Ei myöskään enää itsekään muistettu vikan kepin sijaintia, joten se jäi kokonaan löytämättä, koska Hugo oli tässä vaiheessa hukannut jäljen, eikä tosiaan ollut tarkkaa muistikuvaa kepin tai jäljen sijainnista. Tehtiin siis loppuun "paikkaus" niin, että Kaija Hugon huomaamatta pudotti kepin, jonka se sai sitten löytää ja nostaa. Kokonaisuudessaan treeni ei siis sujunut kovin kaksisesti. Hugo kyllä nosti 5/6 keppiä (vain se viimeinen jäi), mutta tosiaan hukkasi jälkeä usein ja etsi sitten sitä ilmavainulla.

Lähdimme treenien jälkeen mökille Sauvon suunnalle ja päätin tehdä illalla Hugolle helpohkon lyhyen jälkitreenin, että saataisiin parempi onnistuminen kuin aamulla. Koska tuntui selvästi aamulla siltä, että Hugo ajoi muun kuin minun tekemää jälkeä huonommin kuin minun tekemää, niin päätin, että tästä lähtien täytyy tehdä niin paljon kuin mahdollista näitä muiden tallomia jälkiä. Niinpä nytkin jäljen teki Markus. Se oli suoraviivainen vajaan 200 metrin pituinen jälki, jolla oli 7 keppiä. Keppejä laitettiin tiheään, jotta saataisiin Hugon motivaatio säilymään jäljellä hyvin - kepit se nimittäin yleensä merkkaa melko varmasti ja nostaa innokkaasti. Tein taas muutaman metrin janan. Hugo lähti eteenpäin janalla, mutta kohdatessaan jäljen se vain hetkeksi pysähtyi haistelemaan, mutta meni ensin pari askelta yli jäljestä ja sitten lähti haistelemaan takajälkeä. Pyysin takaisin risteyskohtaan ja kehotin etsimään jäljen ja tällä kertaa lähti oikeaan suuntaan. Alkuun ajoi jälkeä vähän epävarmasti parinkymmenen metrin ajan. Sen jälkeen lähti kuitenkin reippaammin ja varmemman oloisesti jäljestämään. Kepit nousivat hyvin, mutta tälläkin kertaa yhden kepin paikka unohtui ja jäätiin väärään kohtaan sitä etsiskelemään. Jo melko pian kuitenkin todettiin, että koska oltiin luultavasti väärässä kohdassa, annan Hugon jatkaa keppiä nostamatta eteenpäin, kun kerran kyseessä ei ollut viimeinen keppi. Loput kaksi keppiä löysi ja nosti hienosti eli hyvä lopetus kuitenkin!

31.5. aamupäivällä tehtiin sitten mökillä vielä yksi jälki. Tälläkertaa kokonaispituus vähän vajaa 300 metriä ja siinä oli yksi 90-asteinen kulma. Yhteensä jäljellä oli 6 keppiä. Tehtiin taas muutaman metrin jana, mutta jälleen kertaan nappasi takajäljen ensin. Selvästikin näinä kertoina, kun Hugo on ottanut takajäljen, jäljen alkumetrit on ollut vähän hakemista. Nytkin kyllä itse löysi lopulta oikean suunnan jäljellä, mutta ekat ehkäpä 10 metriä oli selvästi vähän epävarma, että olikohan tämä nyt sittenkään se oikea suunta. Edellisiltaa nopeammin kuitenkin nyt jo sai vauhdin päälle ja homman toimimaan. Tällä kertaa itse jälkisuoritus oli todella hyvä. Ajoi jäljen ekoja metrejä lukuun ottamatta motivoituneesti ja intensiivisesti. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi maassa, eikä hukannut jälkeä kertaakaan. Kaikki kuusi kepiä nousi ongelmitta eli en joutunut missään kohdin auttamaan. Sai superleikit palkaksi ja jäi hyvä mieli kaikille :) JES!

Jälkitreenailujen lisäksi mökillä toki myös rentouduttiin ja Hugon toiveesta leikittiin paljon palloleikkejä. Oli oikein kiva reissu siis, vaikka kelit olikin aika harmaat.

Maanantaina 2.6. käytiin vapaatreenaamassa. Tehtiin fyssarilta takapään vahvistamiseen vinkiksi saatua hyppytekniikkatreeniä ja sen jälkeen kontakteja. Keinulla tuli pari vapautumista heti keinun laskiessa, mutta tämä ei sikäli ole ihmekään, kun tosiaan tämän olen aiemmin sallinut. Parin muistutuksen jälkeen alkoi kuitenkin sujua. Puomilla tuli hyviä suorituksia. Alastulokontaktit voisivat olla nopeammat, mutta tässä vaiheessa ollaan tyytyväisiä siihen, ettei sinne tullut empiviä askeleita, vaan eteni kuitenkin pysähtelemättä ihan loppuun asti kontaktilla. Vähitellen sitten yritetään kasvattaa varmuutta niin, että suorituksiin tulisi lisää nopeutta. A:ta tehtiin neljä toistoa - pari kertaa niin, että menin eteen ja kutsuin Hugon sieltä A:n yli ja pari kertaa niin, että lähdettiin Hugon kanssa samaa matkaa A:lle. Kaikki kerrat sujuivat ihan kivasti eli tuli onnistuneet osumat ja oikein ajoittuneet laukat. Luultavasti otan silloin tällöin yhä ponnarin käyttöön alastulolle, jottei kontaktille osuva askel lähde "liukumaan" ylemmäs. Kaikkiaan siis kuitenkin onnistuneet kontaktitreenit eli selvästi parempi mieli tulevan viikonlopun agilitystartteja ajatellen :)

Tiistaina 3.6. oli lupaavien agitreenit ja oli taas tosi kivat treenailut. Tuli yllättäviä keppivirheitä keskellä keppejä ja kouluttaja totesi johtuvan ihan siitä, että lakkasin ohjaamasta keppejä heti, kun Hugo oli suoriutunut haastavasta sisäänmenokulmasta. Tämä johtunee siitä, ettei Hugo yleensä ikinä tee kepeillä virheitä keppien keskivaiheilla! Niinpä olinkin ihan ällikällä lyöty, kun niin nyt kävi. Näytti pari kertaa vähän törmäävän keppeihin eli vaikutti vähän siltä, että Hugo on liikaakin tottunut joustaviin muovikeppeihin, joita ollaan käytetty paljon, ja puukeppien jousamattomuus ehkä tuli vähän yllärinä sille. Täytyy siis muistaa tehdä näitä molempia säännöllisesti! Muilta osin treeni sujui kivasti ja hauskaa oli :) Kotiläksyksi tuli siedättää Hugoa irtoamaan putkeen, vaikka oma liike lähtisikin jo sivusuunnasa - näissä siis herkästi tekeekin viime hetken jarrutuksen ja lähtee putken sijaan perääni.

Eilen oli tokotreenit, jossa tehtiin ohjatusti noutoa. Puukapulan nouto sujui ihan jees, tosin kapulan nosto ja palautus saisi olla reippaampia. Tähän saatiinkin vinkiksi tehdä sellaisia toistoja, joissa lähden peruuttamaan lelun kanssa jo, kun Hugo on lähestymässä kapulaa. Tällöin Hugo nappasikin kapulan selvästi nopeammin ja lähti kiirehtimään perääni. Tarkoitus oli, että "vapaa"-käskyllä Hugo irrottaisi kapulan kesken juoksun ja saisi rynnätä lelun perään. Muuten sujui ihan suunnitellusti paitsi, että Hugo ei millään ymmärtänyt, että kapulasta voi irrottaa kesken suorituksen otteen, vaan sen ryntäsi lelun perään kapula suussa ja jäi siihen sitten lelulle tuijottamaan kapula suussa minua, että "tule nyt ihmeessä ottamaan tämä kapula, jotta pääsen leikkimään". Hassu poika :D Heti, kun otin siltä kapulan, leikki alkoi.

Ollaan Hugon kanssa jo vaikka kuinka kauan yritetty treenata myös metallikapulan noutoa. Hugo ei kuitenkaan ole suostunut koskaan nappaamaan metallikapulaa suuhun, vaan heti kun tuntee metallin hampaissa, ote irtoaa. Eilen lähdettiin siitä, että pidin kapulaa sen edessä ja palkkasin alkuun heti, kun Hugo edes tönäisi kapulaa. Vähitellen nostin kriteereitä eli tönäisyn sijaan vaadinkin ensin pienen otteen ihan etuhampailla ja sitten lopulta oltiinkin siinä tilanteessa, että sain Hugon ottamaan kädestä kapulan suuhun ja pitämään sitä suussa, kunnes otin sen siltä. Tämä oli siis ihan huima kehitys siihen nähden, että tätä on yritetty vaikka millä keinoilla! Vielä ei suostu itse nostamaan metallikapulaa maasta, mutta nyt on vahva luotto siihen, että saadaan kyllä sekin toimimaan vähitellen. :)

Kisailemassa

Viime tiistaina 27.5. tehtiin ennen valkkuryhmän treenejä muutama toisto puomilla. Yhdelläkään kerralla ei pysähdellyt matkan varrelle, tosin ekalla kerralla pari vikaa askelta olivat aavistukseen hitaat. Palkkasin kuitenkin onnistumisesta ja seuraavat pari suoritusta olivatkin selvästi reippaampia. Hyvä!

Valkkutreeneissä tehtiin rataa, jossa oli monen monta takaakiertoa. Takaakiertoihinhan saatiin vinkiksi vähän erilainen ohjaus viime kerralla, joten nyt päästiin ihan urakalla testailemaan miten se toimii. Ja hitsi vie, sehän toimi! Yhtään kertaa ei tullut treeneissä kieltoa tai edes empimistä hypyille, tätähän nimenomaan on esiintynyt takaakiertojen yhteydessä. Nyt oli tosi sujuvan tuntuista menoa ja saatiin paljon onnistumisia. Oli kyllä taas ihan huippukivat treenit Jennan kouluttamana :)

Keskiviikon tokot jäi tällä viikolla väliin... Tänään olikin sitten vuorossa HSKH:n kisat, joissa yksi hyppäri ja yksi agirata. Aloitettiin agiradalla ja itseä jännitti taas yllättävän paljon - veikkaanpa, että johtui osittain ainakin siitä, että oli eka kerta, kun tehtiin juoksu-A:ta kisaradalla. Käytiin ennen rataa lämmittelyesteillä ihan vain sen verran, että tehtiin pari toistoa puomilla. Ensimmäinen toisto oli hyvä. Tokalla sen sijaan Hugo liukastui märällä kangaspinnalla ja putosi puomin keskiosalta suoraan puomin alla olleen putken päälle. Ei onneksi käynyt kuinkaan ja tehtiin sitten vielä yksi toisto apupalkkaajan palkatessa etupalkalla. Tuli oikein innokkaasti puomille eli ei näyttänyt jääneen kammoja.

Agirata oli aikasmoista sähellystä alusta loppuun... Lähdössä seisoskelin jonkin aikaa paikoillani ennen kuin vapautin Hugon, vaikka lähtölupa oli jo annettu. Tämä johtui ihan siitä, että kuulin ratahenkilöiden huutelevan, että ajanotto ei toimi ja huomasin, että kellossa sekunnit juoksi, vaikkei oltu vielä liikenteessä. Niinpä odottelin, että saivat kellon stopattua ennen kuin lähdettiin radalle. Neljäntenä esteenä oli keinu ja Hugo loikkasi alastulokontaktin yli saaden siitä vitosen. Olisi pitänyt uusia keinu, mutta jostain ihmeen syystä en näin tehnyt...! (Murr, itselleni!) Oma fiilis lässähti tästä tosi paljon ja huomaa vielä, että minun on tosi vaikea koota itseni ja keskittyä loppuun, mikäli on tullut tällainen inhottava epäonnistuminen alkuun. Rimanpudotus tms. ei niinkään haittaisi, mutta kontaktivirheet kyllä aina masentaa. Puomin alastulolle käskytin kontaktilla ehkä vähän turhankin painokkaasti ja Hugo hidasteli pari vikaa askelta taas. Kuitenkin suoritettiin kontakti kunnolla tällä kertaa. Keppien jälkeiseltä U-putkelta kirmasin itse kohti seuraavaa hyppyä unohtaen näyttää Hugolle putkella, että mihin matka jatkuu. Niinpä se kurvasikin väärään suuntaan, kunnes bongasi kadonneen ohjaajan. Ja sitten vielä loppuun A:lle surkeaakin surkeampi ohjaus ja Hugo tuli ohi A:sta - tästä toinen vitonen. Sen jälkeen käänsin pienellä pyöräytyksellä Hugon uudestaan A:lle (kamalan epäreilua koiraa ajatellen!), jolloin se ei saanut enää laukkoja kunnolla osumaan ja oli vaivalloisen näköinen, vaikka ilmeisesti just ja just osuikin kontaktille (ainakaan ei tullut virhettä). Eli tästä radasta opittiin, että minun pitää oppia jättämään epäonnistumiset taakse ja tsempata täysillä rata loppuun saakka. Nyt jäi päällimmäisenä mieleen, että oma liikkuminen oli tosi tahmeaa ja keskittyminen ja tsemppi puuttuivat täysin. Lopputulos radalta oli 10 rv ja yliaikaa jokunen sekunti, kun tuli siellä puomilla hidasteltua ja A:n kiellon kanssa sählättyä ja lisäksi muutenkin ehkä vähän takkuavaa menoa.

Tokalle radalle sitten piti oikein pakottaa itsensä taas keskittymään ja unohtamaan edellisen radan epäonnistumiset. Rataantutustumisessa tuli vähän pohdiskeltua miten suoriutua pituuden jälkeisestä elämästä. Persjättö olisi ollut kaikista "mukavin", mutta kovasti epäilin, etten sinne ehtisi, koska en uskaltaisi kuitenkin kokeilla pituutta ennen olevalle hypylle lähetystä riittävän kaukaa. Niinpä päädyin tekemään pituuden jälkeiselle hypylle takaaleikkauksen ja samoin sille seuraavalle putkelle. Putkella takaaleikkauksessa mietitytti, että saanko tehtyä takaaleikkauksen riittävän ajoissa, jotta Hugo huomaa sen, eikä käänny putkelta väärään suuntaan. Radalla nämä molemmat takaaleikkaukset sujuivat aika kivasti ja kokonaisuudessaan rata oli omasta mielestä sujuva. Maaliin tultiinkin nollatuloksella ja ajalla -9,44 s, mutta harmittavasti ei riittänyt tälläkään kertaa aika LUVAan. Pakko myöntää, että kyllä vähäsen harmittaa, kun suoritus oli meidän mittapuulla onnistunut ja vauhtikin oli ihan kiva. Moni seurakaveri siinä totesikin, että kunhan sinne kolmosiin pääsee, niin siellä ei onneksi tarvitse miettiä muiden tuloksia, vaan voi ihan vain kilpailla itseään vastaan.

Mutta tosi tyytyväinen saa silti olla tokaan kisarataan. Hyvin saatiin tsemppi päälle ekan radan sähläilyistä huolimatta! Yksi, mistä voi myös olla kisaratojen osalta tyytyväinen on se, että rimat pysyivät kaikki! Agiradalla oli muutama rima 60 cm, muut 55 cm ja hyppärillä taisi valtaosa olla 60 cm - eka rima ainakin oli kuitenkin jätetty 55 senttiin.

Täytyy käydä myös ottamassa kontaktitreenit lähipäivinä, että saadaan taas onnistumisia kontakteilta ennen seuraavan viikonlopun kisastartteja. Keinulle siis käyttöön selkeämmät kriteerit, nyt olen monesti vapauttanut ikään kuin 4on-asennosta kontaktilta. Eli ehkäpä kuitenkin otetaan käyttöön sen 2on2off nyt sielläkin ja vaaditaan ne kunnolla sekä keinulta että puomilta. Juoksu-A:n suhteen riittänee pari toistoa vauhdin kanssa ja isot palkat siitä. Kisaepäonnistuminen tällä kertaa kyllä ainakin omasta mielestä meni ihan sen piikkiin, että vauhti oli onneton. Kyllähän Hugolla tuli alastulolle kaksi laukka-askelta, kuten pitääkin, mutta hitaasta vauhdista laukkojen venyttäminen ei sitten olekaan ihan helppo juttu. Eli jatkossa itselle muistiin, että olisi ehkä ihan reilua antaa vähän parempi lähestyminen Hugolle, jotta juoksu-A ylipäätään olisi mahdollinen tehdä kunnolla :)

Huomenna aamulla (minulla on lomapäivä) on vuorossa jälki-/esineruututreenailuja Kaijan ja Nepin kanssa ja sitten iltapäivällä suunnataankin Sauvoon korkkaamaan tämän kesän mökkikausi :) Mökillä tarkoitus tehdä myös yksi jälki ja treenailla tokoa, kun keskiviikon treenit jäivät harmillisesti väliin.