Tähystyspaikka nro 2

Sain loistavan idean eilen puoli seitsemältä illalla! Päätin, että on korkea aika vaihtaa huonekalujen järjestystä olohuoneessamme. Näin sitten teimme ja kolmea tuntia myöhemmin kaikki kalusteet olivat vaihtaneet paikkaa. Hugo osallistui touhuun hyörien ympärillä hämmästelen koko homman ideaa. Lopulta se kuitenkin tajusi miksi se kaikki työ oli oikein tehty. Tietysti siksi, että Hugo saisi makuuhuoneen sängyn lisäksi myös toisen tähystyspaikan:



Nyt sillä on siis valvontapaikka taloyhtiömme pihalle kahdesta eri suunnasta eli tietäkää vain naapurit, että Hugo is watching you!

Uusi ystävä

Kirjoitin jokin aika sitten, että Hugo on käynyt pari kertaa leikkimässä kaverini Jami-koiran kanssa. Tässä on muutama kuva viime leikkitreffeistä.


Kyse tosiaan oli LEIKKItreffeistä, mutta ylläolevat kuvat eivät tätä valitettavasti paljasta. Temmeltävistä koirista oli niin vaikea saada napsaistua kuvaa, että lähes kaikki kuvat tuli otettua tilanteista, joissa koirat oli enemmän tai vähemmän aseteltu samaan kuvaan. Tässä alla yksi kuva, jossa näkyy hieman poikien leikkejä.

Ja sitten tämä viimeinen kuva. Tästä täytyy vain sanoa, että en tiedä miten tästä tuli tällainen - Hugo ei nimittäin ihan oikeasti näyttänyt tuolta :D Kuvassa se näyttää niin inhoavalta ja todellisuudessa pojat olivat kyllä oikein hyviä kavereita, mitä nyt välillä Hugo hieman ojensi Jamia, joka sen mielestä oli aika ajoin ylivilkas.


Ilmoittauduin muuten nyt uudelle agilitykurssille. Kyseessä on jälleen alkeiskurssi, mutta eri paikassa kuin viimeksi. Täällä on kuitenkin mahdollisuus jatkaa useita eri kursseja (myös pidempiä kursseja) alkeiskurssien jälkeen ja vaikkapa ihan kilpailutasolle saakka. Saa nähdä mihin minun ja Hugon tavoitteet lajissa asettuvat, mutta toistaiseksi olemme menossa taas ihan vain pitämään hauskaa, sillä sitä se meidän mielestä on :)

Voittajanäyttelyt 2011 vol 2

Tänään olikin ostosten puolesta aika paljon namipainotteisempi päivä. Mukaan tarttui nimittäin kuivattuja helttoja ja naudan sydämiä, jonkun eläimen (en enää muista minkä) selkärankoja, peuran keuhkoja, parikymmentä lihatikkua, kymmenen kasvipohjaista purutikkua ja lihahyytelöjä, joita voi laittaa ruoan joukkoon makua tuomaan. Näillä pärjätäänkin nyt sitten treenatessa hyvän aikaa :) Namien lisäksi ostin myös älypelin Hugolle, jossa nameja saa, kun siirtelee puisella pelilaudalla palikoita oikeaan suuntaan ja nostelee palikoita laudalta. Sitten, kun tämä peli on opittu niin lisähaastetta tuo se, että nämä siirreltävät ja nostettavat palikat on merkitty värein. Tarkoituksena on siis, että loppuen lopuksi koira ymmärtää siirtää oikean värisen palikan, kun sille sanoo jonkin laudan kolmesta väristä. Saa nähdä kauanko saadaan tämän kanssa puuhastella ennen kuin on värit hallussa!

Colliekehän laidalla tuli katseltua urosten luokat ja sen lisäksi kävimme vilkaisemassa paria muutakin rotua. Kävimme myös katsomassa agilitynäytöstä, jonka järjesti Hyvinkään koiraurheilukeskus ja ei voinut olla taas kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka hauskaa koirilla näytti olevan. Ja taas tuli kova halu päästä jatkamaan agilityharrastusta tässä pk:n ohella :) Eli täytyypä katsella tulevia kursseja...

Hugo on ollut eilisen illan ja tämän päivän todella väsähtäneen oloinen. Mahtaakohan kärsiä kaamosmasennuksesta?? Täytyy tässä seurailla sitä ja toivoa, että alkaisi piristymään!

Voittajanäyttelyt 2011 vol 1

Olin tänään Messukeskuksessa Helsinki Winner -näyttelyissä. Nyt on kyllä ihan pakko tunnustaa, että tänään aikaa kului kyllä huomattavasti enemmän expo-alueella kuin niitä koiria katsellessa. Käväisinhän minä toki collieitakin katsomassa, mutta koska minulla ei ollut näyttelyluetteloa hankittuna, niin luokkien seuraaminen oli hieman tylsähköä, kun ei ollut pienintäkään aavistusta mitä koiria kehässä oli. Eli huomenna ehdottomasti ensimmäisenä ostoksena luettelo!

Expo-alueelta oli tarkoituksena hankkia Hugolle patja. Se ei juurikaan nuku pedeillä tai patjoilla, mutta sillä on ollut sängyn vieressä vanha rikkinäinen patja, johon on kääräisty peite päälle. Sitä se on sitten käyttänyt harvakseltaan nukkuma-alustana, mutta enimmäkseen pomppualustana sängylle matkatessaan. Hugohan nukkuu kaikki päivät yksin ollessaan sängyllä, josta on myös hyvä sitten tähystellä pihan kuulumisia. Ja aloin sitten kyllästyä siihen, että patja oli niin sotkuisen näköinen. Eli ostoslistalla oli ehdottomasti uusi peti/patja. Ja petivalikoima olikin kyllä melkoinen eli kierreltiin aika kauan niitä katselemassa. Ja jotenkin ihmeen kaupalla tämän varsinaisen pedin lisäksi mukaan tarttui koiralle tarkoitettu mattomainen peti (tämä meni vanhemmilleni, jotta Hugolle on sitten hoitoreissuilla petipaikka) ja lisäksi myös sellainen colliekuvalla varustettu torkkupeitto, jonka aion laittaa sängyn päälle Hugon makuualustaksi.

Petien lisäksi shoppailin collie-mukin, collie-magneetin, 2 dentastix-laatikkoa, nameja ja pk-liivit. En ihan tarkoituksellakaan vielä edes suunnannut katselemaan leluja eli se jääköön huomisen tehtäväksi. Ja lisäksi aikomuksenani on ostaa myös luita. Ja näiden tuikitarpeellisten ostosten jälkeen voisi vielä kierrellä, josko mukaan sattuisi tarttumaan heräteostoksiakin :)

Tänään oli ihana käydä lenkillä Hugon kanssa, kun pitkästä aikaa oli aurinkoista ja juuri sopivan verran pakkasta. Ei ollut kylmä, muttei kuitenkaan märkääkään. Ja tässä nyt pari kuvaa palloleikeistä. Ensimmäisestä näkyy Hugon vauhdikkuus pallon kanssa kirmatessa. Narupallo kyllä saa Hugon koska vain syttymään ja leikkiessä tarvitseekin pitää välillä pieniä kurinpalautustaukoja. Herra meinaa nimittäin välillä kuumua niin, että alkaa hyppiä ja yrittää napsia palloa kädestä. Rauhoittuu kyllä hyvin, kun pyytää istumaan tai maahan ja saan tilanteen katkaistua.

Talvea odotellen

Me täällä Hugon kanssa toivotettaisiin kunnon talvi ja lumet jo ihan tervetulleiksi, sillä tämä ainainen pimeys ja sateet tosiaan alkaisivat jo riittämään. Laitetaan nyt vaikkapa sen masentavan syyssään piikkiin sekin, ettei lähiaikoina ole tullut treenattua ehkä niin kuin pitäisi. Tottelevaisuutta olemme vähän harjoitelleet lenkkien yhteydessä, mutta ihan vain kokeiltu aina sitä sun tätä. Nyt olisikin tarkoitus ottaa hiljalleen itseä niskasta kiinni ja alkaa treenailla taas niin, että etukäteen mietin mitä treenataan ja miten. Nameista ollaan nyt alettu päästä aika hyvin eroon, mutta yhä joutuu tietyissä liikkeissä avittamaan kädellä tai korjata asentoa. Eli pitäisi vain ottaa treenikerralle joku liike teemaksi ja hioa sitten liike kerrallaan asioita kuntoon.

Hugo on nauttinut pienen tauon jälkeen taas kavereiden seurasta. Olemme lenkkeilleet Kaijan ja Nepin kanssa ja näkipä Hugo siskonsa Emman ja Usvankin viime viikonloppuna. Kovasti liehitteli Hugo etenkin Emmaa - ei se hassu tajua, että sisaruksiahan he ovat. Hugo on saanut myös uuden kaverin. Ystäväni otti vähän aikaa sitten schapendoe-urospennun, jonka nimi on Jami. Pari kertaa olemme Jamin kanssa olleet jo leikkimässä ja kivasti pojat ainakin vielä tulevat toimeen keskenään - saa nähdä miten käy, kun Jami tulee murrosikään. Nyt ne leikkivät keskenään riehakkaasti ja välillä Hugo pitää pennulle kuria. Jami, kun on vielä niin väsymätön, että roikkuisi mielellään tauotta Hugon kauluskarvoissa. Kuitenkin leikit ovat molemmilla aika samanlaiset eli hyvin uskaltaa niiden riehua, vaikka kokoero toistaiseksi vielä onkin suuri.

Viikonloppu onkin sitten täynnä koiria, sillä olen menossa sekä Helsiki Voittaja- että Voittaja 2011 -näyttelyihin. Tarkoituksena olisi katsoa ainakin collieiden luokkia molempina päivinä ja sen lisäksi ohjelmassa on expo-alueella shoppailua ja agility- ja tottelevaisuusnäytösten katsomista. Kiva viikonloppu siis tiedossa :) Päivittelen sitten näyttelyiden jälkeen taas, että mitä tuli ostettua Hugolle pukinkonttiin. Ja voisinpa yrittää joku päivä pari kuvaakin ottaa Hugosta. Ei ole pitkään aikaan tullutkaan otettua kuvia, kun ulkona on jatkuvasti niin pimeää ja harmaata...

Kuulumisia

Eipä ole hetkeen tullut päiviteltyä kuulumisia, joten kerronpa tässä samalla kertaa viime viikkojen tapahtumista. Tosin ei mitään koviin ihmeellistä ole sattunut tai tapahtunut - aika tavallista koiran elämää ollut Hugolla.

Yksi inhottava kokemus Hugolla oli vatsatauti, joka vaivasi sitä viikon verran. Se oksenteli ja vatsa oli sekaisin, joten jätin ruoat pois ja siirsin Hugon riisidieetille. Muutaman päivän jälkeen vatsa oli parempana ja kokeilin ihan pienen määrän normaalia ruokaa riisin sekaan. Tästä seurasi heti mahan ärtyminen eli oksensi taas ja vatsa meni sekaisin. Näin ollen marssimme eläinlääkärille, sillä vaivaa oli jatkunut jo useita päiviä ja Hugo oli selvästi normaalia väsyneempi. Saimme sieltä sitten lääkkeitä, joilla vatsa rauhoittui ja jo parin päivän jälkeen uskalsi antaa hieman normaalia ruokaa. Siitä sitten pikkuhiljaa palattiin takaisin tavalliseen ruokavalioon ja siitä lähtien toiminut maha hyvin ja ollut Hugo erittäin nälkäinen! Aiemmin, kun Hugolle ei oikein maistunut aamuruoat, niin nyt kyllä on ruokahalu kohdallaan :)

Metsäjälkeä kävimme treenaamassa pikkutauon jälkeen ja meni kivasti tällä kertaa. Kepit löytyi ja nousi, ja Hugolla selvästi kova into touhuun :) Tottispuolella olemme jatkaneet namittoman treenaamisen harjoittelua ja seuraaminen, pysähdykset ja sivulletulo sujuukin jo suht kivasti - tosin edelleen täytyy sivulletulossa hieman kädellä näyttää oikeaa asentoa. Pikkuhiljaa tästä sitten vähennän käsimerkkejä, niin eiköhän me niistä vähitellen eroon päästä!

Tänään olimme Hugon kanssa lenkillä, kun vastaan tulevat lenkkeilijät sanoivat, että edessä on jossain koira vapaana. Kävelimme muutaman minuutin ja tapasimmekin karkulaisen, joka käyttäytymisensä perusteella oli juoksuinen narttu. Hugohan oli tästä toki innoissaan. Koiralla oli valjaat päällä, joten sain napattua sen kiinni ja onneksi valjaista löytyi myös laatta puhelinnumeroineen. Näin ollen sain koiran omistajan kiinni heti ja hän tuli karkulaisensa hakemaan. Saa nähdä, miten sekaisin Hugon pää meni näistä treffeistä juoksuisen tytön kanssa...

Meinasi käydä hassusti...

Olimme tänään Hugon kanssa lenkillä, kun vastaan tuli uroskoira, joka alkoi äristä Hugolle. Hugo ei koskaan aloita rähinää kenenkään kanssa, mutta jos toinen uros alkaa uhitella sille, niin se kyllä mielellään "vastaa haasteeseen". Niin kävi nytkin ja Hugo aloitti haukkumisen. Houkuttelin sitä eteenpäin ja se kiinnittikin aika pian huomion minuun sen uroksen sijaan. Samalla meinasi kuitenkin käydä hassusti, sillä Hugo kompastui tassuihinsa ja lensi nenilleen. Noustuaan se nuoleskeli kovasti suutaan, joten katsoin suuhun. Alaleuasta vuosi verta ja aluksi näytti, että sitä tuli reippaastikin. Hetken aikaa luulin, että alahammas on katki, mutta onneksi kun veri siitä alkoi vähetä, huomasinkin, ettei niin ollut. Ilmeisesti jokin kivi teki pienen reiän ikeneen, mutta kun vuoto tyrehtyi, ei ikenessä näkynyt oikeastaan edes haavaa kunnolla. Eli säikähdyksellä selvittiin - kaikki hampaat tallella ja tiukasti kiinni :)

Mölleilyä

Osallistuimme eilen Hugon kanssa pk-yhdistyksen järjestämiin jäsentenvälisiin tottelevaisuuskokeisiin. Luokkia oli mölli, BH, ALO, AVO ja VOI. Näistä meidän valintamme oli luonnollisesti mölliluokka, sillä emme ole vielä päässeet namittamisesta eroon. Lisäksi tietyt liikkeet ovat olleet vähemmällä treenillä (esim paikallaolo, jota täytyisi jo BH-luokassa osata pidempiäkin aikoja). Kyseessä oli tosiaan melko leikkimielinen kisaluokka. Luokkaan sai osallistua ihan pennunkin kanssa ja kutakin koirakkoa arvosteltiin vähän koulutustason mukaan. Tärkeimpänä arvosteluperusteena oli koiran ja ohjaajan yhteistyö.

Vaikka kyseessä olikin vain mölliluokka, niin silti onnistuin ehtiä jännittämään edeltävinä päivinä. Pohdinkin osallistumista melko viimeisiin hetkiin saakka, mutta lopulta päätin, että mennään pitämään hauskaa - meni miten meni :) Lisäjännitystä toi, että perjantaina meidän harjoitellessa Hugo laittoi homman ihan leikiksi. Hyppi ja pomppi ja luoksetulojen harjoittelu meni aika lailla niin, että Hugo juoksi luokse sataatuhatta ja yritti tehdä jonkinmoisen syliin hyppäämisen siinä lopuksi...

Eilen möllikisoissa homma sujui kuitenkin aika kivasti. Ensimmäisenä oli koiran tarkistus, hampaiden katsominen ja luoksepäästävyys - tässä ei mitään ongelmia. Seuraavana oli vireen nostoa leikkimällä. Hugo on aina innostunut narupallosta, joten nytkään sen vireen nostatus ei tuottanut ongelmia. Tämän jälkeen oli perusasennon ottaminen ja tässä toimin itse vähän tyhmästi. Hugo riehaantui narupalloleikeistä aika lailla ja otin leikkien jälkeen suoraan liikkeestä sivulletulon. Hugon tämä hieman yllättyi, minkä seurauksena se teki ihme pyrähdyksen ja jäi vinoon. Sain ottaa uudestaan ja rauhoitin sen ensin eteen istumaan ja siitä sivulletulo sujuikin sitten jo hyvin. Seuraamiset, käännökset ja pysähdykset sujuivat myös kivasti samoin kuin luoksetulo (minun onnekseni tänään ei minkäänlaista riehumista tai ylimääräistä pomppimista!). Paikallaolo oli tarkoitus tehdä koiran koulutustason mukaisesti ja tässä tehtävä oli meille ehkä vielä vähän liian vaikea. Olen harjoitellut paikallaoloa lähinnä ilman häiriöitä ja tuomari sanoikin, että Hugo pysyi rauhassa paikoillaan niin kauan kuin ympärillä ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähistöllä oli kuitenkin koira ja lenkkeilijä, joten nämä nähtyään Hugo nousi ylös ja tuli luokseni. Lopulta laitoin Hugon paikoilleen otin ihan lyhyen paikallaolon ja palasin palkkaamaan sen.

Kaiken kaikkiaan pisteitä saimme 89/100 ja näin ollen olimme mölliluokan ykkösiä :) Hugo oli silminnähden ylpeä saamastaan mitallista ja pokaalista. Ja ohjaaja puolestaan sai lisää intoa jatkaa harjoittelua! Seuraavaksi tosiaan tarkoituksena on päästä eroon namittamisesta vähitellen ja etenkin paikallaolotreenejä lisätään paljon. BH-koetta ajatellen se on varmastikin heikoin osa-alue.

Hugo sai todistuksen!

Olimme Hugon kanssa tänään viimeistä kertaa agilityn alkeiskurssilla. Tunnilla harjoiteltiin noin kymmenen esteen ratoja - paria erilaista. Mukana oli esteistä hyppyjä, putkia ja pussi, ja nämä Hugo osaa jo suorittaa eli lähinnä hankaluutena oli ohjaus. Radat sisälsivät ns. valsseja eli tiukkoja suunnan muutoksia yms eli koiran tuli olla hallinnassa ja ohjaajan toimia oikeaan aikaan.

Hugo on agilitystä selvästi innoissaa, sillä sen motivaatio ja keskittyminen säilyy täysin radan suorittamisesta muista radan laidalla olevista haukkuvista koirista huolimatta. Se seuraa tarkasti, mitä minä ohjeistan sille, ja protestoi kovaäänisesti, jos on eri mieltä :P Esimerkiksi jos "hyppy"-käsky tuli minulta liian myöhään Hugo jätti hyppäämättä seisahtui viereeni ja haukkui minulle. Selvästi oli tyytymätön ohjauksen tasoon :D Muutama rata meni tänään jo mielestäni aika hyvin eli vaikka jouduin itse vielä kovasti keskittyä ohjaamiseen, niin Hugo tuntui pysyvän mukana ja ymmärtävän, mitä tahdoin sen tekevän. Hugo sai alkeiskurssin käymisestä todistuksen ja nyt sitten vain jatkoa odottamaan. Eiköhän me jatkokurssille mennä - sen verran hauskaa oli molemmilla!

Tottis puolella sellaista meneillään, että olemme nyt kovasti aloittaneet namittamisesta eroon pääsemisen. Tokihan tarkoitus ei ole jättää namittamista kokonaan, mutta vähentää sitä vähitellen. Nythän olen vielä seuraamisessa pitänyt namia kädessäni ja sivulle tulossa olen nami kädessä ohjannut Hugon oikeaan asentoon vierelleni. Nyt siis olen jättänyt näitä namilla avustamisia liikkeen aikana ja palkannut sitten vasta liikkeen jälkeen. Ja yllättävän nopeasti mielestäni on alkanut tulla tuloksia. Alkuunhan Hugo esimerkiksi sivulle tulossa jäi aivan vinoon, mutta kun sitten olen aina korjannut ja avustanut hieman ilman namia, niin nyt parina päivänä se on ihan ilman avustusta tullut jo aika hyvään perusasentoon vierelle :) Eli tätä nyt hiotaan - harjoittelemista kyllä riittää!

Vihdoinkin aurinkoa!

Parin viikon ajan on ollut lähes päivittäin harmaat lenkkisäät ja satanutkin on tasaisen varmasti. Tänään lenkkikeli oli ihanan aurinkoinen, joten innostuin lähtemään Hugon kanssa rantalenkille. Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä:

Pompputreenit vol 2

Eilen siis agilitykurssin toinen kerta ja ohjelmassa olikin pujottelun ja putken kertausta, pussia, putken ja hypyn yhdistelmää sekä A-estettä. Putki sujui jo nyt hyvin samoin kuin putken ja hypyn yhdistelmä. Siinä lähetin Hugon putkeen (nyt juoksee putkeen jo ihan sillä, että osoitan putkea ja annan komennon "putki"), joka teki 90 asteen kulman putken keskivaiheilla. Hugon juostessa ulos putkessa annoin kädellä merkin edessäolevalle esteelle ja hyppykomennolla Hugo hyppäsi esteen, jonka takana sitten odotti namialusta.

Myös pussi sujui yllättävän hyvin. Ensimmäinen kerta jännitti Hugoa taas kovasti. Siinä siis koiran tulee mennä lyhyen putken pätkän läpi, jonka perässä on kangas, joka roikuuu parin metrin matkan maata pitkin. Koiran tulee siis juosta putkeen ja työntää itsensä pussin/kankaan läpi. Ensin pidin kangasta koholla niin, että Hugo näki pussin läpi. Kun vihdoin sain sen suostuteltua ensimmäisen kerran pussista läpi, niin seuraava kerta sujuikin taas helposti. Hugo tuli jo kuin vanha tekijä ja suostuipa se parin kerran jälkeen kulkemaan pussin ihan niin kuin se pitääkin suorittaa eli työnsi itsensä siitä läpi.

A-este osoittautuikin sitten varsinaiseksi ongelmaksi. A-estettä olemme siis harjoitelleet tottiksessa, eikä tuota enää minkäänlaista ongelmaa. Päin vastoin, se tykkää siitä ja juoksee innoissaan esteen yli. Nyt A-este oli kuitenkin pinnaltaan erilainen, kuten viimeksi selitin ja Hugon mielestä kamala. Tassut liukuivat pinnalla ja sehän sai Hugon jähmettymään täysin. Vapaaehtoisesti se ei liikkunut esteellä mihinkään, vaan saimme melkeinpä nostaa sitä yli siitä. Ja siltikin Hugo oli kauhusta jäykkänä ja se yritti kynnet esillä saada otetta jostain. Menimme esteen näin neljä kertaa, mutta oikeastaan meni vain huonompaan suuntaan. Este oli namitettu koko matkalta, mutta siltikin jännitys vei voiton.

Tänään on vuorossa tottistreenit ja toivonkin, ettei A-esteestä ole nyt tullut mitään mörköä Hugolle. Aion ainakin käydä kokeilemassa meneekö se tottiskentän A-esteen vielä normaalisti. Ja jos menee niin ajattelin mennä jokin päivä sinne kentälle kokeilemaan sitä A-estettä sillä tyylillä, jolla sitä agilityssä opeteltiin. Eli nameja koko matkalle niin, että koira etenee esteen rauhallisesti ja tassut pysyy esteessä koko matkan. Hugo, kun tuntui innostuvan A:sta siellä tottiksessa viime kerralla niin, että yritti hypätä alas tulossa jo liian aikaisin esteeltä maahan. Namituksen avulla voisin saada sen malttamaan oikeasta kiivetä este alas asti. Toivotaan sitten, että Hugo alkaa tajuta, ettei se A ole sen peloittavampi sielä agilityssäkään, vaikka pinta onkin vähän liukkaampi.

Hyppelyä

Eilen alkoi viiden viikon agilitykurssi, josta viimeksi kirjoittelin. Kurssilla käydään agilityn esteitä yksitellen läpi ja pidin ohjaajan opetustavasta kovasti. Opetus oli selkeää ja esteet ja niiden suoritus käytiin läpi niin, että tällainen ihan vasta-alkajakin ymmärsi, miten este kannattaa opetella.

Kävimme ihan perus hyppyä, jota on tottistreenejenkin puolesta tullut harjoiteltua. Siinä ei siis ongelmia. Treenasimme myös keppejä niin, että kuusi pystyssä olevaa keppiä tuli pujotella. Siis koira pujottelee ja ohjaaja kulki vieressä :P Tämä onnistui aika kivasti niin, että houkuttelin Hugon keppien lomitse namilla. Lopussa saatiin jopa lisättyä vauhtia hieman. Hugolle kauhistusta aiheuttikin sitten kolmas harjoittelemamme este, nimittäin putki. Kyseessä on kankainen haitarimainen putki, jonka voi asetella suoraksi tai mutkalle ja koiran tulisi siis juosta siitä läpi. Hugolle on aina ollut hankalia uudet alustat eli osasin odottaa tämänkin tuottavan vaikeuksia. Kerroin tästä ohjaajalle ja niinpä laitoimmekin putken mahdollisimman lyhyeksi, jolloin se oli vain noin parin metrin pituinen. Jouduin houkuttelemaan muutaman minuutin ennen kuin Hugo tuli putkesta läpi, mutta kehut olivat taas sitten valtavat :) Ja vähitellen juttu alkoi taas luonnistua ja lopulta onnistui pidemmänkin putken läpäisy ilman epäröintejä.

Ohjaaja pyysi, että isojen koirien mukaan tulisi seuraavalla kerralla kaksi ohjaajaa. Vuorossa on nimittäin keinulauta ja ehkä myös A-este, jolloin avustajaa tarvitaan molemmille puolille estettä siltä varalta, että koira yrittää hypätä alas esteeltä. Keinulauta arvatenkin tulee olemaan haasteellinen... A-esteestä on vaikea sanoa etukäteen. Sitähän olemme tottistreeneissä harjoitelleet ja Hugo on tykännyt siitä nykyään kovasti. Nyt este on kuitenkin hieman jyrkempi ja tottiksessa este on pinnoitettu kangas- tai kumimatoin, kun nyt esteen pinta on karkeaa maalia. Pinta on siis liukkaampi ja kovempi, joten voi olla, että Hugo arastaa sitä.

Aiemmin blogissa vieraillut kultainennoutaja Aapo, on vanhemmillani parasta aikaa hoidossa, joten kävimme Hugon kanssa viikonloppuna tapaamassa Aapoa. Pojat tulivat taas hienosti toimeen keskenään ja tässä onkin pari valokuvaa treffeiltä. Kuvat ovat tosin äärettömän huonoja, koska kahden koiran asetteleminen samaan valokuvaan osoittautui jälleen haastavaksi...



Ai niin ja irroitinpa eilen ensimmäistä kertaa eläessäni punkin. Tänä kesänä Hugolla tosiaan oli pari punkkeja hot spotin yhteydessä ja tuolloin eläinlääkäri irroitti ne. Muuten ei punkkeja olekaan ollut havaittavissa ennen kuin nyt. Pohdinkin, että onkohan niitä nyt tiedossa enemmänkin, kun punkkikarkoitteen tehoaika loppui elokuun lopussa ja sittemmin en ole enää uutta lisännyt. Ajattelin, että nyt alkaa kylmentyä, eikä punkkeja enää olisi kauheasti. Täytyy nyt seurailla, että tuleeko niitä lisää.

Touhuiluja

Viime viikolla kävimme Histassa tekemässä pari jälkeä. Ensimmäinen oli suht suora pitkä pätkä, jolle jätettiin neljä keppiä. Ensimmäistä kertaa tallaajana olikin joku muu kuin minä, enkä sitten tiedä johtuiko siitä, mutta Hugo oli aika ajoin hieman hukassa. Uskoisin kuitenkin, että suurin syy tähän haahuiluun oli melko tiuha sade, joka selvästi häiritsi Hugoa. Se kyllä selvitti jäljen ihan itse alusta loppuun ja nosti kaikki kepit, mutta muutaman kerran se hukkasi jäljen ja haahuili hetken jäljen ympärillä ennen kuin nosti taas jäljen ja lähti seuraamaan oikeaan suuntaan. Toinen jälki oli sitten minun tekemäni, mutta tein siihen yhden kulman. Kulmiahan emme ole ennen harjoitelleet, joten tallasin kulman todella tiuhaan. Hugo meni kulman ohi, mutta pysähtyi muutaman askeleen päästä ja alkoi etsiä jälkeä. Se kyllä palatessaan löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä eli kulma tuli suoritettua. Ehkä huono idea ottaa tällainen uusi tehtävä eteen juuri, kun on huono keli - pitääpä siis kokeilla paremmalla säällä sitten uudestaan niin, että se suora jälki menee ensin hyvin :)

Tänään olisi ollut tottistreenit, mutten mennyt, kun on sadellut koko illan. Minulla on tuonne tottiskentälle vajaan tunnin kävelymatka, joten reissu edestakaisin plus treeint sateessa ei ole omistajan, eikä koiran mieleen! Niinpä lähdimmekin aikaisemmin lenkille ja jäimme sitten ulos tekemään perustreenailuja. Tein seuraamista käännöksillä ja pysähdyksillä ja nämä kaikki sujuivat mielestäni hyvin. Iloiseksi yllätyksekseni myös sivulletulo onnistui namin kera kivasti ja oikea asento löytyi vain pienellä opastuksella käden avulla.

Tottispuolella olen nyt löytänyt uuden haasteen. Olen harjoitellut Hugon kanssa toki noutoja - sekä esteellä että ilman, mutta olen aina tähän saakka tehnyt esineen (esim. pallon) luovutuksen seisaaltaan. Eli "tuo"-käskyllä Hugo noutaa pallon ja tuo sen eteein, jolloin vaihdan sen namiin. Oikeassa liikkeessä esine tulee tuoda luokse ja tämän jälkeen esine suussa istuutua eteen aivan, kuten luoksetulossakin. Joten nyt lähipäivinä olenkin harjoitellut hugon kanssa tätä luovutusta istuutuen. Ja eihän siitä mitään ole tullut. Jostain syystä Hugolle tuntuu hankalalta idealta suorittaa istuminen ja pallon suussa pitäminen samanaikaisesti, sillä saman tien, kun pyydän sitä edessäni istumaan, pallo putoaa suusta ennen kuin takapuoli istahtaa maahan :D Ja olen nyt yrittänyt erilaisia keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sain esimerkiksi neuvon, etten sanoisikaan istu-käskyä, vaan nostaisin namin sen nenä edestä ylöspäin. Tavallisestihan koiralle on melko luontevaa tässä tilanteessa istua, kun nami kulkeutuu pään yläpuolelle. Hugo kuitenkin meni tästäkin hieman hämilleen: tuijotti pitkään seisten pallo suussa namia, kunnes lopulta pudotti pallon ja istuutui. Nyt täytyy siis pähkäillä, miten saisin Huksun ymmärtämään, että sen istumisesta voi suoriutua, vaikka pallo olisikin suussa :)

Niin ja ilmoittauduimme Hugon kanssa muuten agilityn alkeiskurssille! Se on sellainen viiden kerran lyhyt kurssi, jossa käydään perusesteitä ja ohjaamisen perusteita. En mihinkään varsinaiseen seuraan ole liittynyt, koska haluan näin alkuun ainakin vain kokeilla lajia ja katsoa miltä se meidän mielestä vaikuttaa. Lähinnä kiinnostuin sen kokeilusta, kun huomasin tottistreeneissä, kuinka paljon Hugo innostuu esteestä ja A-esteestä. Eli ihan hauskaa olemme menossa pitämään ilman sen suurempia stressejä tai tavoitteita! Sunnuntaina on ensimmäinen kerta, joten kirjoittelen sitten miten meni :)

Syksyn värit

Huomenna jo syyskuu ja keleistä päätellen se syksy on todella nyt tulossa kovaa vauhtia. Korkea aika siis päivittää blogiinkin syysilme!

Ruututreenit

Eilen oli metsäjälkipienryhmän viimeinen harjoittelukerta ja otimme jäljen sijaan aiheeksi esineruudun. Teimme siis täyspitkän 50 metriä syvän ruudun, jonka leveys oli tavallisen 50 metrin sijaan nyt noin 10 metriä. Veimme esineet aivan ruudun takareunaan, jotta koirat oppisivat alusta lähtien hakemaan esineitä sieltä. Esineethän voivat olla missä tahansa kohdassa ruutua, mutta koiran juostessa takaosaan se saa usein hajun matkan varrella olevista esineistä. Ongelmana voi siis olla ennemminkin se, ettei koira mene ruudun takaosaan asti, jolloin takaosaan sijoitetut esineet jäävät täysin huomaamatta.

Ensimmäisessä harjoituksessa ohjaaja vei esineen ruudun takaosaan Hugon katsellessa eli teimme niin sanotun näkölähdön. Lähetin Hugon ruutuun etulinjalta ja se ampaisikin reippaasti siihen suuntaan, mihin se oli nähnyt esineen jäävän. Esine ei kuitenkaan löytynyt, vaan Hugo palasi hetken päästä luokseni. Otin sen siis kiinni ja kävimme yhdessä ruudussa katsomassa esineen jättökohdan. Kun Hugo yritti napata esineen maasta, käänsinkin sen pois ja juoksimme ruudusta. Tein uuden lähetyksen ja tällä kertaa esine löytyi pian ja Hugo palautti sen minulle.

Toisella kertaa teimme jälleen näkölähdön, nyt vain toiseen takakulmaan. Innostin Hugoa jo ennen lähetystä hokien esimerkiksi "missä lelu" ja "etsi lelu". Lähetettyäni Hugon se ampaisi saman tien oikealle suunnalle. Se meni aavistuksen ruudun takarajan yli, mutta palasi nopeasti ruutuun ja jatkoi etsimistä. Se selvästi sai hajun esineestä, sillä se alkoi kiertää ympyrää sen ympärillä. Esine löytyikin melko nopeasti ja Hugo palautti sen minulle. Palautukset toistaiseksi tehtiin niin, että koiran juostessa luokse esineen kanssa kehuimme kovasti ja juoksimme vielä pois päin varmistaaksemme, että koira palaa ruudusta vauhdikkaasti ja palauttaa lelun omistajalle asti.

Koska ensimmäiset treenit menivät hyvin, otimme Hugon kanssa vielä yhden ruutuharjoituksen, joka oli jo hieman lähempänä varsinaista esineruututehtävää. Hugo odotti siis autossa viedessämme esineet ruutuun ja se tuotiin etulinjalle suoraan autosta. Lähetin sen, kuten aiemminkin ja Hugo lähti etsimään lelua edeten melko ruudun keskiosaa pitkin kohti takalinjaa. Takana se kaarsi vasempaan takakulmaan sai jo pian hajun esineestä ja palautti sen minulle vauhdikkaasti. Tähän meni aikaa kaikkiaan alle puoli minuuttia eli olin oikein tyytyväinen Hugoon! Ohjaajakin kehui Hugon ruututyöskentelyä ja tosiaan se selvästi on ymmärtänyt mitä siellä ruudussa pitää tehdä.

Reissusta palattu

Kesän viimeinen mökkireissumme on nyt tehty ja heti aluksi pitää myöntää, että kamera unohtui kotiin. Kännykkäkameralla en sitten vitsinyt kuvia otella ja oikeastaan oli sen verran paljon ohjelmaa, ettei oikein jäänyt aikaakaan kuvauksille :) Otin tänään kuitenkin aamulenkillä pari kuvaa Hugosta ja ne ovat tässä.


Hugo nautti mökillä olemisesta kyllä taas ihan täysin siemauksin. Se kirmaili päivät pitkät pitkin pihamaita ja juuri ja juuri malttoi levätä siinä välissä aina hetken, kunnes oli taas meno päällä. Lisävauhtia antoi myös naapurissa majaillut mittelspitz-narttu, jolla oli ilmeisesti juoksut alkamassa. Hugo oli tytöstä erittäin kiinnostunut ja niinpä kaksikko juoksikin ympäri pihaa peräkkäin useampaankin otteeseen - tietysti tyttö ensin ja Hugo perässä. Varsin ihastuneita nämä kaksi toisiinsa olivat, mutta onneksi ei näytä Hugo tulleen lemmenkipeäksi eli ei ole itkeskellyt perään ja ruokahalukin on tallella.

Lauantaina kävimme tekemässä mökillä pari metsäjälkeä. On se mukavaa saada jäljestää maastossa, missä voi olla melko varma, ettei kukaan ole hetkeen käynyt siellä tallustamassa. Jäljet olvat kumpainenkin noin 100 metriä pitkiä ja keppejä jätin tälle matkalle neljä. Merkkasin keppien kohdat nyt itseäni varten krepeillä. Tämä systeemi tuntuu kyllä meillä toimivan, sillä nyt näin, että Hugo pysyi suurin piirtein oikealla suunnalla ja saatoin antaa sen näin ollen rauhassa työskennellä.

Ensimmäisellä jäljellä alku hieman kangerteli. Maasto oli todella kuivaa ja jonkin verran tuulikin eli liekö sitten hankaloittanut hommaa. Matkalla ensimmäiselle kepille Hugo niin sanotusti hieman hukkasi homman idean. Lähti kyllä innokkaasti matkaan, mutta sitten tuntui hukkaavan jäljen ja tuntui hieman hämmentyvän. Kannustin vain etsimään lisää, mutten näyttänyt suuntaa avuksi. Ja kyllähän se jälki sieltä hetken etsinnän päästä taas löytyi ja loppu sujuikin paremmin. Kepit nousi kaikki ja loppujälki sujuikin kuono maassa ilman sen suurempaa jäljen hakemista.

Toinen jälki sujui kaikkiaan mielestäni hyvin. Oikeastaan missään vaiheessa Hugo ei hukannut jälkea, vaan pystyi jäljestämään aika lailla alusta loppuun kuono maassa jälkeä seuraten. Kepeistä kolme ensimmäistä nousi helposti, neljättä se joutui hieman etsiä, mutta senkin Hugo kyllä merkkasi selvästi alkamalla kierrellä sen ympärillä.

Aiemmin Hugolla oli havaittavissa seilaamista eli herkästi alkoi risteillä jäljen yli siksakkia, jos ei ollut aivan varma mihin suuntaan tulisi mennä. Nyt tällaista seilailua ei enää esiintynyt kummallakaan jäljellä. Lisäksi tällä toisella jäljellä vauhtiakin oli jo sopivasti. Sain itse harppoa jo reippaasti perässä, mutta kuitenkaan Hugo työskentely ei mennyt mielestäni hutiloinniksi. Oikein tyytyväinen olin treenien jälkeen ja niin tuntui olevan Hugokin :) On niin kiva nähdä, miten se nykyään siitä touhusta syttyy. Poikaystäväni Markus oli avustajana ja piteli siis Hugoa aina minun tehdessä jälkeä. Palatessani heidän luokseen, Hugo aina selvästi tiesi jo mitä tuleman piti. Innokkaasti lähti vetämään kohti aloituskohtaa ja välillä joutuu vähän rauhoitellakin sitä ennen kuin lähettää sen jäljelle. Itse jäljen ajaminen meni taas häntä heiluen eli selvästi on Hugolle mieleistä puuhaa!

Pesupäivä

Hugo on saavuttanut nyt jo 14 kuukauden iän joutumatta kertaakaan kokovartalopesulle, joten eilen päätin korjata tilanteen. Tokiha tassuja ja mahan alustaa on joutunut pesemään joskus kurakeleillä, mutta koko turkkia en ole aiemmin pessyt. Eikä se vieläkään varsinaisesti likainen ollut, mutta ajattelin, että tekisi hyvää näin karvanlähdön loppusuoralla, että pesisi irtonaiset karvat pois.

Eli ei, kun collie ammeeseen ja vettä ja shampoota päälle. Käytin ihan eläinkaupasta ostettua pohjavillan omaaville koirille tarkoitettua shampoota, jossa luvattiin helppoa huuhtoutuvuutta. Ja yllättävän helposti se lähtikin. Pelkäsin nimittäin, että saisin huuhtoa ikuisuuden ennen kuin Hugon turkista olisi viimeisetkin shampoojäämät karistettu, mutta itse pesutapahtuma oli ohi varmaankin noin vartissa.

Se kuivatus oli sitten oma juttunsa, sillä havaitsin, että föönääminen on aikasmoisen mahdoton homma yksin. Pitäisi ehdottomasti olla toinen henkilö nameja antamassa, jotta siitä touhusta tulisi mitään. Onneksi Hugo on aina rakastanut tuuletinta, joten laitoin Hugon pötkölleen sängylle ja tolppamallisen tuulettimen koiran viereen sängylle kumoon ja ei kun puhaltamaan. Hugo nautiskeli ja makoili tuulen vireessä niin, että sai pahimmat kosteudet turkista. Ja ihan kuiva siitä lopulta tulikin, eikä ole tulehduksista merkkiä eli sanoisin, että ihan onnistunut pesukeikka :)

Tässä kuva Hugosta shampoon vaahdotusvaiheessa:


Puhtaasta Hugosta ei nyt vielä ole kuvia - en pesu-urakan jälkeen jaksanut enää aloittaa kuvaussessiota. Ensi viikonloppuna suuntaamme taas mökkeilemään Varsinais-Suomeen eli siellä sitten napsin kuvia puhdasturkkisesta hauvasta. Kyllä se turkki muuten tuntuu ja näyttää nyt erilaiselta, vaikkei ennen pesuakaan mielestäni ollut havaittavasti likainen!

Päivitys

Nyt on Hugon rokotukset päivitettu ajan tasalle! Hieman pohdin, onkohan hot spotin yhtetdessä olleesta eläinlääkärireissusta jäänyt Hugolle traumoja, mutta ilmeisesti ei osaa yhdistää sitä kurjuutta kaikkiin eläinlääkäreihin. Käyttäytyi taas siis oikein mallikkaasti, oli uteliaan innokas tutkimaan paikkoja, tuli mielellään sisään ja seurasi eläinlääkäriä innokkaasti huoneeseen. Käsittelyt ja itse rokotus sujuivat myös ongelmitta eli jälleen yksi positivinen lääkärikokemus Hugolle.

Eilen tavattiin pitkästä aikaa oman pihan koiria ulkosalla. Ilmeisesti kaikilla lomat olleet niin päällekäin, että oikeastaan muutamaan kuukauteen ei olla oltu naapurin koirien kanssa leikkimässä. Eilen pääsivät sitten taas vihdoin pihalla temmeltämään ja kyllä oli Huksulla kivaa! Tällä kertaa kokoonpanona oli Hugo, kääpiösnautseriuros ja ranskan bulldogginarttu. Uroksen kanssa tulevan Hugon kanssa hyvin toimeen - eivät siis rähinöi toisilleen. Ja nartusta Hugo on kyllä kiinnostunut, mutta se on juuri riittävän topakka pitämään Hugon kurissa. Eli hyvin uskaltaa antaa näiden kaverusten leikkiä, vaikka kokoeroahan on jonkin verran. Tekee niin hyvää Hugolle!

Jäljessä

Kävin viikonloppuna tekemässä Hugolle pari jälkeä ja eilen oli metsäjälkipienryhmän treenit, jossa tein myös pari jälkeä. Kaikki aika samalla kaavalla eli pituutta 50-100 m ja normaalisti jätin kaikki kuusi keppiä jäljelle. Eilen viimeisellä jäljellä tein vain kolmen kepin jäljen, jolloin keppiä etäisyydet olivat pidemmät ja näin ollen Hugokin pääsi ehkä enemmän jäljestämisen makuun, kun ei tullut jatkuvasti keskeytyksiä siihen jäljen seuraamiseen.

Myöskin voin todeta, että useimmiten meidän ongelmat tuntuvat nyt johtuvan minusta. Eilen treeneissä jälkiä ei merkattu mitenkään ja vaikka jälki on noinkin lyhyt, niin minä onneton onnistun kyllä aina jossain vaiheessa unohtamaan mihin suuntaan se jälki jatkui. Tai no se vielä menisikin, mutta kun minä muistan aina väärin, että mihin suuntaan se jälki jatkui. Eli molemmilla jäljillä kävi eilen niin, että jossain pisteessä Hugo lähti "harhailemaan" jäljeltä ja minä seisahduin ja odottelin josko se sieltä palaisi oikealle reitille. Lopulta annoin periksi, kun se niin vankasti tuntui olevan varma suunnastaan ja oikeassahan se Hugo oli. Kepit löytyi Hugon reitiltä, eikä suinkaan sieltä, minne minä olisin jatkanut.

Ohjaaja sanoi, ettei yleensä suosi jäljen kreppaamista (merkkaamista värillisin nauhoin), koska tällä tavoin saattaa huomaamattaan avustaa koiraa liikaa oikealle suunnalle. Totesimme kuitenkin, että meidän tapauksessa se voisi olla näin alkuun ihan hyvä idea. En nimittäin vielä luota Hugon jäljestystaitoihin niin, että uskoisin aina, että se on oikealla suunnalla. Ja näin ollen näitä tällaisia "väärään suuntaan auttamisia" tulee aina, kun muistan jäljen väärin. Eli päädyimme siihen, että jos minä kreppaan jälkeä sieltä täältä, muistan itse paremmin suunnan ja voin antaa Hugon työskennellä rauhassa. Toinen seikka oli, että minun pitäisi hankkia jäljestämistä varten pidempi liina, jolloin Hugo saisi enemmän tilaa työskennellä ilman, että olen heti kiskomassa narun päästä. Nyt nimittäin olemme jäljestäneet ihan normaalilla nahkaremmillä, jonka pituus on ehkäpä sen kaksi metriä.

Hugon karvanlähtö on käynyt ihan villiksi. Parina päivänä olen harvalla kammalla kammannut irronnutta pohjavillaa ja sitä tuntuu riittävän ihan mahdottomasti. Nyt jo muovipussissa kunnon kasa karvaa, olen nimittäin alkanut kerätä sitä talteen. Collien karvasta voi kehrätä lankaa, jos siihen yhdistää lampaan villaa ja olisi hauska ajatus, että minulla olisi vaikkapa lapaset tai villasukat Hugosta. Pitää alkaa muistella yläasteella opittuja kutomistaitoja (niitä vähäisiä)... Tässä kuva, jossa Hugo eilisen kampaussession tulosta esittelemässä.

Maanantain treenit sujuivat kuin sujuivatkin jo paremmin kuin ennen kesätaukoa. Silloin tosiaan ongelmana oli Hugo huomion kiinnittyminen kaikkeen muuhun kuin minuun ja treenailuun, mutta nyt touhua pystyi jo hyvällä omallatunnolla kutsumaan treenaamiseksi. Edelleen sain aika paljon työskennellä, että sain Hugon keskittymisen pysymään minussa ja toisaalta myös siihen, ettei se kyllästynyt. Aika herkästi tylsistyy, jos hetkeksikin vain seisahtaa tekemättä mitään ja tällaisessa tilanteessahan Hugo keksii mielellään oheistoimintaa: pallon varastelua taskustani, hyppimistä, haukkumista, vaatteiden näykkimistä. Mutta niin kauan tekemistä ja harjoiteltavaa riitti niin kaikki sujui aika kivasti.

Oli paljon uusia harjoittelijoita eli aloiteltiin aika perusteista, mikä ei tehnyt meillekään yhtään pahaa. Ihan perusasentoa hiottiin, samoin kuin asentoa seuraamisessa. Seuratessa asento onkin ollut aika hyvä, mutta sivulletulossa helposti jää vähän vinoon ja tähän perusasentoon saimmekin treenivinkkejä. Sitä siis hiomaan!

Metsäjälkitreenit ovat lähiaikoina olleet hyvin lyhyitä pätkiä maastossa ihan siitä syystä, ettei ihan tässä kotimma läheisyydessä löydy tarpeeksi suurta metsää, jossa ei olisi koiranulkoiluttajia. Huomenna suuntaamme kuitenkin Nuuksion suunnalle jälkiä tekemään ja sunnuntaina olisi ohjelmassa jälkitreenit ja lenkit+leikit Kaijan ja Nepin kanssa. Sitten taas maanantaina tottis ja tiistaina pitäisikin olla pitkän tauon jälkeen jälkipienryhmän treenit. Huomenna voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan niin saisi tänne kuvia ja ehkäpä pätkän videotakin jäljen ajamisesta :)

Mukavuudenhaluisuutta

Hot spotit on nyt saatu parantumaan, ja aika nopeasti se kävikin. Antibioottikuuri (ilmeisesti aika vahva sellainen - lääkkeenä Doximed) kesti kymmenen päivää, mutta jo toisesta päivästä lähtien oli havaittavissa tulehduksen parantumista. Viikossa tulehduksesta ei oikeastaan ollut jälkeäkään ja nyt kuurin jälkeen ainoa merkki hot spotista on paljas jalkoväli. Saa nähdä kauanko karvan takaisin kasvamineen kestää...

Olen havainnut, että tottelevaisuustreeneissä olemme juuttuneet niin sanotulle mukavuusalueelle. Seuraaminen on jo pidempään ollut vahvuutemme ja niinpä havaitsinkin treenavamme aika paljon sitä. Seuraamisessakin olisi viimeistään nyt aika ottaa askel haastavampaan suuntaan eli alkaa toden teolla treenata käännöksiä. Tähän saakka olen lähinnä harjoitellut Hugon kanssa suoraan seuraamista ja seuraamisesta istumaan jäämisiä. Eli nyt täytyy tosiaan alkaa harjoitella käännöksiä vasempaan ja oikeaan ja myös täyskäännöstä.

Luoksetulo sujuu myös melko hyvin, tosin asentoa saa vielä välillä hieman korjata. Olemme myös ottaneet hieman pidempiä (muutama minuutti) paikallaoloja makuuasennossa ja nekin Hugo on malttanut hyvin. Tosin olemme niitä kokeilleet vain kotosalla eli täytyypä testata miten käy, jos toteutamma paikalla makuun ulkona.

Sivulletulo on yhä aika vaihtelevaa. Aiemmin ongelmana oli se, että Hugo teki liian ison kaarroksen takana ja näin ollen sivulletulo oli hidasta ja hieman kömpelön näköistä. Tätä saatiin korjattua tekemällä sivulletuloa pallon kanssa namin sijaan. Ja nyt sujuukin jo huomattavasti rivakammin naminkin kanssa. Sen sijaan olenkin havainnut lipsumista paikan suhteen. Hugo keskittyy niin kovasti siihen vauhtiin, että istahtaa siihen viereen milloin mitenkin. Täytyy tähän siis alkaa myös kiinnittään enemmän huomiota nyt, kun homma muilta osin on alkanut sujumaan paremmin.

Tottistreenitkin alkoivat viime maanantaina. Me emme Hugon kanssa vielä ensimmäiselle kerralle päässeet, mutta ensi maanantaina sitten uudestaan. Saa nähdä kuinka se sujuu. Ennen taukoa Hugon kanssa oli aika ajoin hieman rassaavaa käydä treeneissä, sillä sen keskittyminen treenipaikalla oli kaikessa ja kaikissa muussa kuin minussa ja treenauksessa. Seuraamistakin joutui harjoitella ihan tutittamalla, vaikka kentän ulkopuolella seuraaminen on koko ajan sujunut ongelmitta. Tämä toki kuuluukin tähän murrosikään, mutta toivoisin että se menisi ohi mieluummin enemmin kuin myöhemmin :) Tuollaisena treeneistä ei nimittäin kauheasti jää käteen - ainoastaan paha mieli ja Hugolle sekava pää.

Olipahan uintireissu!

Jep eli totta tosiaan mökillä olimme. Sää oli kuuma ja niinpä suurin osa meistä mökkeilijöistä vietti aikaa järvessä viilentyen useamman kerran päivässä. Hugolle tämä ihmisten pulikointi oli selvästi outo tilanne. Ensinnäkin se itse ei pidä erityisesti vedestä ja toisekseen se paimenkoirana selvästi oli sitä mieltä, että sen "lampaat" olivat joutuneet vaaraan. Niinpä meidän uiskentelu sai aikaan sen, että Hugo haukkua räksytti tassut rantavedessä meille ja oli selvästi hieman poissa tolaltaan.

Hugo itsekin päätyi pariin otteeseen uimaan perjantain aikana - aamupäivällä ja sitten uudestaan iltapäivällä. Uintimatkat olivat lyhyitä, eikä se selvästikään oikein tiennyt miten siihen veteen pitäisi suhtautua. Varsinaista vesipetoa siitä ei kuitenkaan tullut, ja ehkäpä vain hyvä niin. Nimittäin perjantai-iltana havaitsin sillä ihotulehdusta takajalkojen välissä. Siis jo ihan puolessa vuorokaudessa uimisen seurauksena iho oli tulehtunut ja etenkin lauantaiaamuna havaitsimme tulehduksen olevan melko ärtynyt. Niinpä ei auttanut muu kuin tilata aika päivystävälle eläinlääkärille. Viitasaaren sivuilta löysin päivystysnumeron, mikä kuitenkin johdatti minut juttusille niin sanotun lehmälääkärin kanssa. Hän antoi minulle sitten pari uutta numeroa, johon soitella, ja sanoi vielä lopuksi, että ellei niistä tärppää, niin hän voisi ehtiä myöhemmin katsomaan koiraa. Hänen antamistaan numeroista sain kuitenkin päivystävän pieneläinlääkärin kiinni ja niinpä lähdimme melkein heti ajamaan puolentoista tunnin ajomatkaa kohti Karstulassa sijaitsevaa eläinklinikkaa.

Klinikalla vietimme puolitoista tuntia, jonka aikana Hugo sai kaksi rauhoittavaa piikkiä, menetti sylikaupalla karvaa ja sai lääkkeet tulehdukseen, joka osoittautui olevan hot spotia. Lääkesalvan lisäyksen jälkeen Hugo oli tosi kipeä ja niinpä sille annettiinkin vielä kipulääkepiikki ja tötterö päähän ennen kotimatkalle lähtöä. Matka takaisin mökille menikin sitten Hugon nukkuessa minun sylissäni.

Pari ensimmäistä päivää olivat hyvin vaihtelevia. Hugo välillä leikki innokkaasti, välillä oli todella väsynyt ja välillä valitti. Sen jälkeen oireet ovat kuitenkin alkaneet hävitä ja nyt tulehdusalue ei oikeastaan enää juurikaan vaivaa. Tavallista väsyneempi Hugo on kyllä yhä, mikä johtuu luultavasti antibiooteista.

Tässä pari kuvaa Töttiksestä. Tällaisen lempinimen Hugo ehti saada, ja nyt pohdinkin voinkohan yhä pitää sillä tämän lempinimen sittenkin, kun kaulurin käyttö on ohi? Ensimmäisessä kuvassa olemme Hugon kanssa venematkalla kohti saarta eläinlääkäriltä palatessamme. Hugosta on muuten tullut ihan oikea veneilijä, sillä se nykyään osaa jo ihan omatoimisesti hypätä veneeseen istumaan ja pois sieltä. Ja se tekee sen vielä innoissaan!

Tämä toinen kuva on otettu lauantai-iltana. Muussa asennossa Hugoa ei juuri sinä iltana nähtykään! Kuvasta ei juuri erota, että karvan määrä olisi vähentynyt lainkaan, mutta kyllä sieltä oikeasti lähti ihan valtava määrä karvaa. Valtaosa on kuitenkin jalkovälistä ja ulospäin karvojen ajelu näkyykin oikeastaan vain pienentyneinä housukarvoina.

Haava tassussa

Jälkitreenit siirtyivät vielä ensi viikolle. Toisaalta siinä on hyvätkin puolensa, sillä nyt olemme ehtineet Hugon kanssa treenailla rauhassa ja edistystä alkaa nyt tulla! Kävimme Kaijan ja Nepin kanssa treenailemassa Tuusulassa sunnuntaina. Hugolle tehtiin yhteensä kolme jälkeä. Tallasin jäljet itse ja sopivaksi tavaksi on nyt löytynyt sellainen, etten namita jälkeä lainkaan, vaan vaihdan kepit sitten nameihin Hugon nostaessa ne.

Ensimmäinen jälki oli hieman haparoivaa. En tallannut jälkeä kovin voimakkaasti ja muutenkin Hugon keskittyminen ei ollut täysillä mukana. Se seisahtui kesken kaiken ja alkoi haparoimaan - kuljeksi edestakaisin pää pystyssä ja hämmästeli, että mitäköhän sitä oikein puuhastelisi. Toinen ja kolmas jälki olivatkin jo selvästi parempia. Jäljillä oli mittaa vasta ehkäpä noin viitisenkymmentä metriä, mutta jätin jäljille kuusi keppiä. Nämä jäljet Hugo ajoi nenä maassa ja reippaasti edeten ilman pysähtelyjä ihmettelmään, että mitä tehdä. Touhussa oli selvästi jo jäljestämisen makua! Itse mokasin hieman tokalla jäljellä, sillä yritin selvästi liikaa ohjata Hugoa. Ja kaiken lisäksi vielä muistin itse jäljen kulkevan eri kohdasta kuin mistä se oikeasti kulki, joten yritin ohjata Hugoa siis väärään suuntaan. Siinä sitten ihmettelin, että miksi Hugo niin pontevasti yrittää toisaalle, kunnes huomasin sillä suunnalla jättämäni kepin. Kolmannella jäljellä yritin sitten olla ohjaamatta niin voimakkaasti (ohjaan toistaiseksi normaalilla talutusremmillä eli liina olisi tähän käyttöön huomattavasti parempi)ja homma sujuikin jo aika hienosti.

Kyllä piristi ja motivoi, kun näki, että vihdoin homma alkoi toimia! Aika pitkään junnasimme paikoillaan ilman edistystä, ja hieman jo pohdinkin, että onkohan laji kenties meille täysin väärä. Nyt olikin kiva nähdä, että Hugo näytti olevan touhusta itse innoissaan. Tästä on siis hyvä jatkaa treenejä pidentäen jälkeä vähitellen. Tähtäimenä meillä on ihan vain lajin harrastaminen. Jotkut kisat saatamme käydä, jos siltä tuntuu, mutta ihan leikkimielisesti. Meille tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa :)

Hugolla ilmaantui etutassun anturaan (se, joka ei ole varsinaisessa tassuosassa, vaan kymmenisen senttiä ylempänä tassussa) repeämä tai halkeama. Ilmeisesti tarrannut johonkin oksaan tms metsässä, sillä antura oli puoliksi kuoriutunut. Hugo ei millään tavoin arista tassua ja ainoa oireilu onkin silloin tällöin tapahtuva nuoleminen. Näin ollen olenkin nyt seurannut tilannetta, pitänyt haavan puhtaana ja suihkuttanut haavan desinfiointiin tarkoitettua suihketta. Näyttää jo paljon paremmalta - ei enää ole niin sanotusti avonainen, vaana on alkanut kuivua. Seurailen siis tilannetta ja jos tulehduksen merkkejä ilmaantuu, niin vien sitten Hugon eläinlääkäriin. Toistaiseksi kuitenkin kotikonsteina kokeilemme saada tassun kuntoon. Liikkumista halkeama ei kuitenkaan haittaa mitenkään, joten olemmekin lenkkeilleet ihan normaalisti, ehkä vähän enemmän olemme vältelleet risukkoja.

Torstaina olisi sitten edessä lähtö kohti Viitasaarta ja siellä sijaitsevaa mökkiä. Tosiaan, Hugo tulee vasta minun mukanani, eikä vanhempieni, kuten aiemmin kirjoituksissani pohdiskelin. Suurin syy tähän oli, että meillä piti olla tänään ne jälkitreenit. Vanhempani lähtivät eilen ja sain treeneistä tietää vasta tänään, joten oli myöhäistä enää muuttaa suunnitelmia. Näin on kuitenkin ehkä parempikin, sillä saapahan tassukin parantua kauemmin ennen mökillä riehumista. Plus, että olisihan minulle tullut ihan valtava ikävä pientä Huksua :)

Ei mitään kirjoittamisen arvoista

Tänne blogiin on tullut päivityksiä nyt aika harvalleen, mutta syynä tähän on yksinkertaisesti se, ettei ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Kuumuus muokkaa päiviämme nyt aika tavalla - lenkit tehdään siis myöhään illalla. Treenauksetkin ovat olleet melko lyhyenlaisia lähiaikoina, sillä päivisin ei vain voi vaatia koiralta esim pitkiä jälki- tai tottistreenejä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan jotain pientä harjoitella.

Valokuviakaan en ole hirveästi räpsinyt lähiaikoina, sillä kuvissa näkyisi toistuvasti läähättävä väsähtänyt Hugo :) Eli niitäkin sitten, kun kelit ovat sellaiset, että jaksaa taas tehdäkin jotakin! Ensi viikolla onkin taas vuorossa mökkeilyä eli sieltä taas varmasti kuvia luvassa. Itse olen töissä ma-to eli mökille olen lähdössä vasta torstaina. Hugo kuitenkin näillä näkymin on lähdössä mökkireissulle jo viikon päästä maanantaina vanhempieni kanssa. Vähän olen ollut kahden vaiheilla, että raaskinko Hugon heidän mukaansa jo antaa... Tiedän, että itselläni tulee kaamea ikävä tuota karvakasaa, mutta toisaalta tiedän myös, että Hugolla on varmasti siellä hyvät oltavat vanhempieni kanssa ja extra-kivaa, kun saa temmeltää vapaana. Ja sitten torstaina olisi sitten taas iloinen jälleennäkeminen! :)

Ja ei kun joulua odottelemaan!

Juhannus nyt siis takana ja aika alkaa odottelemaan joulun tuloa? No ehkäpä tässä välissä voisi hieman vielä nauttia kesästä ennen kuin alkaa lumia odottamaan - varsinkin kun säät ovat olleet taas nyt niin hienot!

Tässä nyt muuten vihdoin se video Hugon palloleikeistä, jota olen useaan otteeseen yrittänyt tänne ladata! Vihdoin onnistui.

Ja lupailin kuvia myös juhannukselta, jolloin siis juhlistettiin pienimuotoisesti myös Hugon synttäreitä. En muuten ymmärrä, mitä blogin päivämäärille on tapahtunut? Olen aivan varma, että kirjoitin edellisen postauksen 21.6. tiistaina eli Hugon synttärinä, mutta nyt näyttää, että olisin kirjoittanut sen 19.6 sunnuntaina...

Ensimmäisessä juhannuskuvassa Hugo ryntää frisbeen perään:


Sitten yhteisposeeraus koiralta ja omistajalta

Hugo nauttimassa synttäritarjoiluista. Kuvassa myös lahjaksi saadut luukengät, naudan jalkaa (ei aavistustakaan, että mikä osa??) ja kettulelu, joka ristittiin Onniksi. Yksivuotiskakun tein maksalaatikosta, jonka kuorrutin kermaviilillä ja koristelin nakein - maistui Huksulle vallan mainiosti!

Hugon lempipuuhaksi on tänä kesänä osoittautunut frisbeen noutaminen :)

Mökkipeleihin meillä kuuluu aina mölkky, mutta havaitsimme, että senkin pelaamisessa on omat haasteensa, kun Hugo osallistuu. Tässä kuvassa minä siis heittovuorossa ja mölkkykapulan voi nähdä ilmassa lentämässä melko tarkalleen siinä mihin Hugo on tähtäämässä!
Mölkyn jälkeinen lepohetki:

Hugo löysi hyvän vartiopaikan mökin edustalta - kyllä oli taas turvallinen olo :)

Siinä kuvakooste juhannusreissulta lyhykäisyydessään. Metsäjälkeä kerittiin myös reissulla hieman harjoitella. Tällä hetkellä keppimotivaatiota yritetään kasvattaa lyhyillä jälkiharjoituksilla. Tallasin siis neljä hyvin lyhyttä jälkeä, joihin jätin jopa neljä keppiä. Hugo nosti kaikki kepit ja palkkasin aina keppileikillä ja lopulta namilla. Toivonkin, että tällaisilla harjoituksilla se alkaa saada jutun jujusta kiinni ja näin ollen pääsisimme sitten pikkuhiljaa harjoittelemaan hieman pidempiä jälkiä!

1-vuotias Hugo

Tänään on tosiaan Hugon 1-vuotissyntymäpäivä - on se aika mennyt kamalan nopeasti! Tänään synttäreitä on vietetty herkkuaamiaisen merkeissä ja nyt illalla lähdemme metsäjälkipienryhmän kokoontumiseen. Päätimme kuitenkin juhlistaa Hugon synttäriä virallisesti vasta juhannuksen yhteydessä mökillä eli lahjatkin se saa vasta silloin. Kuvapäivityksiä varmasti tulee sitten mökkireissun jälkeen!

Olen yrittänyt nyt jo viikon ladata tänne videota Hugon palloleikeistä. Jostain syystä video ei kuitenkaan lataudu.. täytyypä vielä yrittää esimerkiksi hieman lyhyempänä versiona!

Huh hellettä!

Otsikon mukaisesti viime aikoina hellettä on riittänyt ja se onkin muokannut meidän päiväjärjestystä aika lailla. Pitkäkarvaisena ja tuuhea turkkisena koirana Hugo kyllä väsyy todella nopeasti näillä helteillä ja näinpä olemmekin suosiolla jättäneet pitkät lenkit iltaan, kun on jo viilennyt hieman. Sisälläkin lämpötila nousee helposti ja sitä vastaan olen yrittänyt taistella läpivedon, verhojen sulkemisen ja tuulettimen avulla. Sen verran nämä toimet ovat auttaneet, että täällä on sentään siedettävää olla ja Hugokin pystyy nukkumaan.

Metsäjälkipienryhmä kokoontui viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa - aurinkoa riitti silloinkin, muttei onneksi ihan näin helteistä. Syksyllä aloittelimme tosiaan ihan jäljestyksen alkeita pellolla ja tällöin "ajavana voimana" toimivat namit. Nyt lähtökohta on erilainen eli namitusta ei ainakaan toistaiseksi ole otettu käyttöön, vaan koiran motivaatio jäljelle pyritään löytämään keppileikkien yms avulla. Kisajäljellähän on kuusi merkittyä keppiä, jotka koiran tulee ihmisen hajun perusteella erottaa muista tavallisista metsän kepeistä ja joko nostaa tai muutoin ilmoittaa omistajalleen.

Hugo kyllä nostaa keppejä, kun olen keppejä pudotellut ja pyytänyt etsimään. Jäljelle lähetettäessä se ei kuitenkaan selvästikään tajunnut homman jujua. Toki sen jäljen haistoi ja usein seurasikin sitä alkuun, muttei kenties ymmärtänyt, että mitä hyötyä sen seuraamisesta sille oli. Ohjaaja sanoikin, ettei Hugolla ole välttämättä kovin vahvaa luontaista motivaatiota jäljelle. Nyt olen Hugon kanssa ottanut paljon pieniä harjoituksia ja leikkejä keppien kanssa eli yrittänyt saada sitä kiinnostumaan niistä kovasti. Seuraavalla pienryhmäkerralla sitten kokeillaan josko motivaatio löytyisi ihan keppien avulla. Jos ei, niin sitten on aika ottaa esiin ruokapalkka ja alkaa harjoitella metsäjälkeä samalla tyylillä kuin jäljen alkeita pellolla olemme harjoitelleet. Seuraava pienryhmäkerta siirtyy eli vielä on hieman epäselvää, koska kokoonnumme jälleen treenailemaan. Kirjoittelen taas edistymisestä ja siitä mitä apukeinoja olemme päättäneet käyttää :)

"Mä en tajua..."

Tänään lenkillä harjoiteltiin seuraamisesta istumaan jättöjä. Kotona olemme tätä tehneet ja Hugo on istunut melko heti käskyn saatuaan, vaikka olenkin jatkanut kävelyä eteenpäin. Ulkona epäröintiä istumisen kanssa olikin sitten huomattavasti enemmän. ensimmäisellä kerralla kävelin aika reippaasti ja niinpä istu-käskyn saatuaan Hugo jäikin seisomaan näyttäen hämmentyneeltä. Se kyllä pysähtyi minun jatkaessa, mutta istui vasta uudella käskyllä. Eli selvästi epäröi, että mitäköhän siinä pitikään oikein tehdä. Niinpä teimme homman uudestaan ja tällä kertaa otin seuraamisenkin hitaassa vauhdissa. Hitaasta vauhdista annoin selkeän käskyn ja näin Hugokin jo selvästi hoksasi idean ja istui heti ensimmäisellä kerralla. Olin myös valtavan ylpeä, kun ruohoniityllä Hugon ollessa vapaana se pysyi maahan-käskyllä paikoillaan koiran ohittaessa meidät. Koira ohitti tosin vähän matkan päästä, mutta joka tapauksessa hieno saavutus! Hugo, kun on välillä osoittanut turhan suurta kiinnostusta muita koiria kohtaan ollessaan vapaana. Kiinni ollessaan ohitukset kyllä sujuvat useimmiten hienosti.

Alla vielä muutama kuva tältä päivältä.





Niin ja eilen tosiaan piti olla ensimmäinen metsäjälkiryhmän treenikerta, mutta treenit jouduttiin perumaan. Eli näin ollen ensimmäisen jäljet päästään ajamaan puolentoista viikon päästä viikonloppuna, jolloin treenejä onkin sitten sekä la että su!

Mökkikausi avattu :)

Käväisimme tänä viikonloppuna Hugon kanssa mökillä ja oli tosiaan Hugon ensimmäinen mökkireissu. Verbi käväistä sopi tähän yhteyteen hyvin, sillä tosiaan menimme sinne eilen aamulla ja kotiin päin lähdimme ajamaan tänään aamupäivällä. Hieman etukäteen jännitti itseäni, sillä ajomatkaa on noin viiden tunnin verran koiran kanssa, ja lisäksi vielä ihan loppupätkä matkasta pitää taittaa moottoriveneellä. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan matkan suhteen ollut eli kyllä Hugo on selvästi kunnon mökkeilijä :) Alla mökkireissun kuvasatoa.









Esineruutua treenailtiin tuossa viikko sitten Kaijan kanssa ja meni aika kivasti mielestäni. Tottista olemme treenailleet lenkkien yhteydessä ja nyt olen harjoitellut mm. seuraamisesta istumaan jättöjä. Tiistaina meillä alkaa Hugon kanssa metsäjälkipienryhmä, jota odotamme jo kovasti! Pienryhmä kokoontuu viisi kertaa, mutta koirakkoja on vain kolme, joten saamme varmasti intensiivistä opetusta :) Saa nähdä miten lähtee metsäjälki sujumaan - jälkiähän olemme ajaneet tähän mennessä vain nurmikolla/pellolla ja sielläkin melko helppoja harjoituksia. Mutta treeneistä tulee varmasti päivitystä sitten tiistain jälkeen!

Jes!

Tänään oli taas videointi päällä kotona, jotta näkisin mihin suuntaan oli kehittynyt tämä yksin oleminen. Ja oikein mukava yllätys oli katsella videota, jossa Hugo jäi sanaakaan sanomatta kotiin. Hieman välillä tepasteli, mutta ääntä ei pitänyt ja nukkui paljon pidempiä pätkiä kuin viime viikolla. Eilenkään ei kuulemma ollut kuulunut mitään (naapuri kertoi) eli vahvasti luotan nyt siihen, että tämä on ohimenevä vaihe, jonka kaikki muutokset ovat saaneet aikaan Hugolla :) Ja ehkäpä se DAP-haihdutinkin on oikeasti tehokas..!

Tänään oli ihana lenkkikeli! Voi, että oli lämmintä - Hugo ei ehkä ihan yhtä paljoa osannut nautiskella kuumuudesta, mutta toisaalta kun rauhakseen käveli niin sekin selvisi vallan mainiosti lenkistä :) Tässä pari kuvaa ihanan vehreistä lenkkimaisemista - kyllä alkukesä on aina kauneinta aikaa!

Hugon suusta

Nyt, kun yksin jääminen on Hugolla ollut hankalaa ja seuran kaipuu kova, sopii tämä Pam Brownin runo hyvin teemaan.

Tulen kotiin.
Koira heittäytyy minua vasten.
Missä sinä olet ollut? Viivyit niin kauan.
Kaipasin sinua, kaipasin sinua, kaipasin sinua.
Rakastan sinua, rakastan sinua, rakastan sinua.
Mitä kassissa on? Onko minulle jotain?
Oi, anna kun nuolaisen korvaasi.
Oi, anna minun pureskella käsineitäsi.
Sinä olet kotona!

Kiirettä pidellyt

Viime kirjoituksesta vierähtänyt jo lähes kaksi viikkoa. On ollut paljon koulun kanssa tekemistä, kuten usein aina näin keväisin on. Treenailuja ollaan jatkettu lenkkien yhteydessä ja esineruutuakin ollaan harjoiteltu.

Sen verran tullut Hugon kanssa ns. takapakkia, että on alkanut ulvomaan välillä yksin ollessaan - naapurilta kuulin. Syynä varmastikin se, että tässä lähiaikoina olen ollut hyvin suuren osan viikosta Hugon kanssa kotona. Nyt sitten oli intensiivikurssi koulussa ja nyt alkavat työt eli täytyy totutella taas siihen yksinoloon. Ensiapuna käytössä on nyt DAP-haihdutin, jonka hankin ensimmäisen kerran jo silloin, kun Hugo pentuna tuli minulle. En osaa sanoa auttoiko silloin, muttei Hugo ainakaan edessä alussa silloin kauheasti itkeskellyt - kotiutui siis helposti. Toivonkin, että se auttaisi Hugoa rauhoittumaan yksin ollessaan. Olen videoinut web-kameralla Hugon touhuja päivän aikana ja on aika levottoman oloinen vaikkakaan ei kyllä onneksi kovin usein päivän aikana metelöi. Olemme nyt alkaneet tekemään pieniä yksinolo- ja rauhoittumisharjoituksia kotona, ja videoin sen touhuja säännöllisesti niin näen mihin suuntaan homma kehittyy! Naapurit onneksi kaikki koiraystävällisiä, eikä kukaan ole oikeastaan valittanut - asiasta maininnutkin kertoi vain, että tietäisin asiasta. Tokihan silti tästä pitää päästä eroon, sillä videonkin perusteella Hugo kyllä stressaa yksin jäämistä, eikä tietysti pidemmän päälle voi kerrostalossa asuvan koiran antaa metelöidä.

Esineet hukassa

Sunnuntaina olin kuunteluoppilaana esineruutupäivässä, jossa siis nimensä mukaisesti treenattiin esineruutu- eli esine-etsintätehtävää. Alla lainattu esineruudun säännöt HPH ry:n nettisivuilta:

Jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeen maasto-osuuteen kuuluu myös esine-etsintä. Koiran tehtävä on viiden minuutin aikana etsiä tallatulta alueelta (50x 50m) sinne tiputetut käyttöesineet, esim. hanska, lompakko, vauvan kenkä. Alokasluokassa riittää yksi esine, avoimessa kaksi ja voittajaluokassa tavoitteena on löytää kaikki kolme esinettä. Esine-etsintää voi verrata noutoliikkeeseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä esineen löytämiseen.

Koulutukseen osallistui kymmenen koiraa, jotka vahitelivat aloittelijoista sellaisiin, jotka olivat jo käyneet kilpailuissa. Esine-etsintää treenattiin koira kerrallaan niin, että kullekin koiralle sovellettiin sille sopivaa ongelman ratkaisua. Koulutuksesta jäikin käteen runsaasti vinkkejä, joiden avulla voin Hugolle lähteä ko tehtävää opettamaan. Hugon kanssahan emme vielä olleet esineruutua treenanneet.

Tänään suunnittelinkin lenkin niin, että matkan varrella oli sopiva metsä, jossa voisin esine-etsintää harjoitella. Otin laukkuun mukaan muutamia erilaisia esineitä, kuten nahkahanskan, sukan ja kangasheijastimen. Metsässä laitoin Hugon puuhun kiinni ja näin alkuun annoin sen seurata puuhasteluani. En tehnyt mitään varsinaista ruutua, vaan ihan vain pienen kaistaleen - leveys ehkäpä vain sellaiset viisi metriä. Tallasin aluetta ja vein esineen aluksi ihan vain viiden metrin päähän. Tässä vaiheessa vielä näytinkin esineen Hugolle, kun pudotin sen maastoon. Palasin Hugon luokse, irrotin sen, näytin kädellä suunnan ja annoin komennon "esine". Hugo käytti mielestäni hyvin nenää ja oli innostunut tehtävästä. Esineen se löysikin melko nopeasti ja palautti sen minulle saaden valtavat kehut ja palkinnoksi leikkimistä narupallolla.

Toisella kerralla vein esineen hieman kauemmaksi. Tästä seurasi, että Hugo jäi herkästi etualalle haistelemaan - löysi mm. paikan, johon ensimmäisellä kerralla olin esineen jättänyt. Hetken päästä se palasi luokseni hämmentyneen oloisena. Kiinnitin sen takaisin puuhun kävelin esineen luokse ja näytin sen sille uudelleen. Heitin sen hieman uuteen paikkaan ja vapautin Hugon uudestaan. Tällä kertaa juoksikin taaemmaksi ja löysi esineen saaden jälleen kehut ja leikit. Yhteensä tein tehtävän neljä kertaa ja pari viimeistä kertaa sujuivatkin paremmin eli Hugo ei jäänyt ainakaan pitkäksi aikaa etualalle etsimään, vaan jatkoi peremmälle, ja näin esinekin löytyi nopeammin.

On se vaan ihmeellinen värkki se koiran nenä! Ihan uskomatonta seurata miten Hugo esimerkiksi hansikkaan ohi juostessaan stoppasi kuin seinään saadessaan hajun ja lähti sitten nenän avulla sitä etsimään. Ja esineet eivät olleet kovin värikkäitä eikä ihan paljaalla maalla, joten Hugo ei nähnyt niitä, vaan todella haisteli tiensä perille aarteen luo :)

Eilen olimme Hugon kanssa myös tottistreeneissä ja aiheena oli eteenmeno. Tehtävää harjoiteltiin Hugon kanssa narupallon kanssa (Hugon suosikkilelu). Näytin palloa Hugolle ja hieman "ärsytin" sillä niin, ettei se kuitenkaan saanut pallo kädestäni. Vein Hugon kanssa pallon pienen laatikon päälle ja palasimme sitten noin kymmenen metrin päähän laatikosta. Ympäri käännyttyämme annoin kädellä suunnan ja käskyn "eteen". Hugo oli aluksi selvästi hämillään, että mikä ihmeen eteen ja että mitä ihmettä hänen oikein piti tehdä. Se siis otti ehkäpä pari askelta eteenpäin ja jäi sitten seisomaan ympärilleen katsellen. Kun Hugo ei siitä lähtenyt pallon luo, kouluttajan ohjaamana menin uudestaan Hugon viereen otin sen kanssa askeleen eteenpäin niin, että sen nenä osoitti kohti palloa ja toistin käskyn. Lopulta se hoksasi laatikon päällä odottavan pallon ja riensi sen luokse.

Harjoitusta toistettiin pari kertaa, ja selvästi hankalin homma on juuri se, että Hugon saa ymmärtämään mitä siltä halutaan. Käsky, kun ei tietysti vielä tässä vaiheessa ole mitenkään tuttu koiralle. Nyt vain sitten treenaillaan tätä hommaa itsenäisesti, että Hugo alkaa ymmärtämään eteen-käskyn tarkoittavan aina eteenpäin juoksemista. Ja pallon kanssa tätä varmasti treenataan, koska tällä hetkellä pallo tuntuu olevan jopa motivoivampi kuin namit.

Tässä kuva tämän päivän lenkiltä:

Pääsiäisterveiset!