Painimista

Jokin minimaalinen uhmakausi on ollut nyt meneillään - tosin tullut todella paljon lievempänä kuin aikaisemmin. Eli aavistuksen testaa joissain tilanteissa, mutta kuitenkin tottelee, kun vain jämäkästi käskee! Tokossa olimme taas tänään ja pakko on jälleen todeta, että Hugo on siellä treenihallissa selvästi rauhallisempi kuin omissa treeneissä - eikä siis hyvällä tavalla! Ulkona treenatessa pallolla palkkaaminen saa Hugon kierrokset nousemaan ja tällöin mm. luoksetuloista tulee nopeita (Hugon mittakaavalla) ja esim. seuraamisesta jätöt ovat teräviä. Hallissa treenatessa puolestaan pallo ei saa samanlaista innostusreaktiota aikaiseksi. Hugo kyllä on aina pallosta tohkeissaan, mutta aivan eri tavoin kuin ulkona! Eli tämä motivaation löytäminen on meillä todellinen ongelma hallikautena.

Paljon hyvääkin oli tämän päivän treeneissä. Tehtiin ruutua tokaa kertaa ja selvästi Hugo alkaa yhdistää sanan "ruutu" sinne maassa olevin nauhoin ympäröityyn neliöön menemiseen. Harjoiteltiin niin, että jätin Hugon istumaan jonkin matkan päähän ruudusta (matka vaihteli) ja menin itse ruutuun. Taputin vähän maata ruudussa ja samalla sanoin "missä ruutu?" ja toistelin paljon sitä "ruutu" sanaa. Sitten menin hugon viereen ja lähetin Hugon käskyllä "ruutu". Hugo otti saman tien katseen kohti ruutua ja lähti reippaalla laukalla ruutuun. Ja kouluttaja heitti pallon sivusta heti, kun Hugo oli ruudussa. Ja sitten vain hirveästi kehuja ja leikkimistä ruudussa. Tämä opetustekniikka tuntui sopivan Hugolle hyvin! Saatiin vinkiksi opetella kosketusalustan käyttö. Nythän emme ole tätä ikinä käyttäneet, mutta kosketusalustaa pystyisi hyvin käyttämään siinä, kun opettaa koiraa hakeutumaan keskelle ruutua. Eli tätä treenaillaankin sitten kotosalla.

Seuraamiset menivät myös aika hyvin. Vasemmalle käännös on kouluttajan mukaan parantunut eli takaosankäyttöharjoitukset ovat tuottaneet tulosta - JES! Niitä vain yhä lisää, niin saadaan vieläkin paremmin se takaosa kääntymään :)

Monet suoritukset olivat kuitenkin löysiä juuri siitä syystä, että se innostuksen taso ja vire oli mitä oli. Tämän näki jo esimerkiksi sivulle tulossa. Lähes joka kerta jäi asento jäi vajaaksi eli poikitti takaosaa ulospäin. Kun olemme tätä nyt lenkkien yhteydessä harjoitelleet vireen ollessa korkealla, ovat sivulletulot olleet vauhdikkaita ja myös "täysinäisiä". Nyt selvästi Hugo lähti liikkeelle löysästi, eikä sitten myöskään tehnyt liikettä loppuun asti. Eli kun vain keksisin, millä saisin hallissakin innon samalle tasolle kuin ulkona treenatessa, niin olisi huomattavasti helpompi saada edistystä. Muista koirista Hugo ei juurikaan välitä eli en usko, että syynä olisi häiriö. Tosin onneksihan valtaosa treenaamisesta tapahtuu nytkin ulkosalla, jolloin sujuu paremmin.

Ajattelin nyt tehdä tokotreenailuihin viikottaiset aikataulut. Eli etukäteen jo päätän, mitä treenailen minäkin päivänä, jolloin yhtenä päivänä en keskity kuin vain pariin liikkeeseen ja yritän saada niitä treenattua sitten mahdollisimman hyvin ja innostavasti. Nyt vähän on tupannut menemään niin, että itsekseni treenatessa olen ottanut paljon liikkeitä, jolloin toistoja ei ole tullut kuin yksi tai kaksi. Uskonkin, että meille parempi tyyli voisi olla ottaa pari liikettä per treenikerta ja tehdä näitä tehokkaasti, mutta kuitenkin riittävän lyhyen aikaa. Ja tuohon motivaatioasiaan täytyy kiinnittää koko ajan huomiota eli pitää muistaa pitää treenit hauskoina! Niin ja itse olen saanut tokotreeneissä noottia siitä, että käytän liikaa kroppaa ohjauksissa. Tämä tulee varmasti agilitysta, jossa vartalonkäyttö on taas se pääasiallinen tapa ohjata koiraa, mutta pitää yrittää muistaa keskittyä siihen, etten käytä vartaloavustusta tokoa treenatessa! Treenien videointi olisi varmasti hyvä keino nähdä itse, miten vartaloa käytän.

Viime sunnuntaina olimme taas vapaatreenaamassa agilitya seuranamme Sonja ja Ofelia. Hugo ja Ofelia saivat pitää treenien jälkeen leikkituokion sekä hallissa että jäähdyttelylenkillä - tässä lyhyt videopätkä hallipaineista :)

Joulu meni mukavasti paljon syöden sekä myös ulkoillen :) Ja tämä koski siis sekä minua että Hugoa!

Se siitä aikuistumisesta...

Ehdin jo mennä kehumaan, kuinka aikuismainen siitä Hugosta onkaan tullut. Noh, päättipä hän sitten tänään todistaa, että sitä lapsellisuuttakin löytyy aina aika ajoin. Oli nimittäin uudet, kerran jalassa olleet korkokengät pureskeltu korkojen ja kantapäiden kohdalta.  Ja ilmeestä päätelleen oli ollut poitsulla hauskaa :) Tosin taisi jäädä homma vähän kesken isäntäväen saapuessa kotiin, sillä oli toisessa kengässä selvästi pienemmät tuhot vasta saatu aikaan! Mutta eipä se paljoa lohduta - ei taida suutarikaan saada korjattua noita, kun toisessa kengässä tosiaan korko täynnä reikiä, korkolappu revitty irti, koristestrasseja irroteltu ja kantapään kohdalla kengässä irtonainen riekale. Harmi vain, kun muilta osin kuitenkin yhä täysin ehjät eli olisi nyt edes sitten pureskellut koko rahan edestä :D Noh, ehkäpä nyt taas tulee säilytettyä kengät Hugon ulottamattomissa!

Hugolla ei olla vaatteita tänäkään talvena käytetty ja tuskin tarvitsee loimia käyttääkään. Pakkasen on luvattu nyt kiristyvän, mutta turkki on onneksi sen verran paksu, ettei kyllä palella edes parinkymmenen asteen pakkasilla (siis koiraa, omistajaa kyllä paleltaa!) Ainoat ongelmakohdat ovat tassut. Vielä näillä pakkasilla ei ole tassutkaan palelleet, mutta lumikokkareita jää helposti, vaikka olen yrittänyt nyt aika tiheään tahtiin leikata niitä tassukarvoja. Hugo tuntuu olevan erityisen herkkis noista anturoiden väliin jäävistä kokkareista, sillä jää vähän väliä niitä nykimään sieltä pois. Viime vuonna ostetut koiran tossut eivät ole osoittautuneet käteviksi meillä, koska Hugon tassut ovat melko kapeat ja solakan malliset, joten sellase jäykät, isot tossut eivät pysy vauhdissa mukana. Niinpä sainkin koiratutuilta idean ja ostin Hugolle vauvan sukkia. Eli pienimmät kaupasta löytyneet vauvan sukat jalkaan ja kumilenksuilla/ponnareilla kiinni niin hyvin pysyy! Ja pysyy paakut poissa tassun pohjista :) Testasin näitä ao. kuvassa näkyviä sukkia tänään Hugolla ja käveli nämä päällä oikein reippaasti ja ilman minkäänlaisia ihmettelyitä. Viime vuoden tossut saivat Hugon harppomaan hassusti ja hampaat olivat vähän väliä repimässä tossuja irti. Näistä sukista Hugo tuntui itsekin pitävän, kyllähän ne kuitenkin lämmittävät ilman, että tuntuvat jäykiltä tai rajoittavilta jaloissa. Ja pysyy varmasti anturatkin paremmassa kunnossa eli monta plussapuolta näillä sukilla!

Agilitya joulutunnelmissa

Tokokirjoituksissa on ollut taukoa, mutta tämä ei toki tarkoita, etteikö oltaisi lainkaan tokoiltu. Ohjatuissa treeneissä on ollut taukoa, sillä toissa viikonloppuna treenejä ei ollut voittaja-näyttelyiden vuoksi, ja viime lauantaina jouduin jättämään treenit väliin. Olemme kuitenkin treenailleet ja nimenomaan siten, että olen yrittänyt tehdä treeneistä mahdollisimman hauskoja. Eli paljon leikkiä tokoilun yhteyteen, motivoivat lelu- ja namipalkat ja riittävän lyhyet treenikerrat! Olemme nyt myös tehneet ihan basic-juttuja eli ALO-luokan liikkeitä oikeastaan pelkästään. Luoksetulo on nyt taas saanut selvästi uuden suunnan. Pitkän aikaa ongelmana oli se, että Hugo ravasi luokse todella innottomasti, ja tämän vuoksi olemme treenailleet paljon läpijuoksuja eli pallopalkka on lentänyt minun taakse, tai sitten niin, että olen itse Hugoa innostaen peruuttanut juosten, jolloin Hugokin on lähtenyt reippaampaan vauhtiin. Ja nyt tosiaan ollaan taas sellaisessa tilanteessa, että luoksetulo sujuukin jo vauhdikkaassa laukassa. Nyt pitää vain yrittää saada loppuasentoa hiottua ilman, että vauhti katoaa. Takaosan kankeutta ollaan yritettyä saada "sulamaan" tekemällä paljon pyöritystreenejä ja kehitystä on tässäkin tullut - tosin yhä kaipaa paljon lisää treenejä. Tätä pyörimisliikettä, jossa Hugo seuraa vierellä ja tehdään täysympyrää paikallamme, täytyy nyt yrittää sitten soveltaa käännöksiin niin, että etenkin vasemmalle käännöksessä Hugon takaosa tekisi samanlaista "heittävää" sivuttaista liikettä. Ollut hankalaa harjoitella, mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa parane! Ja jäävät liikkeet myös ovat nyt ollee terävämpiä. Olen alkanut nyt palkkaamaan jäävissä liikkeissä lelulla eli esim. seisomaan jätössä Hugon jäädessä napakasti seisomaan, kuljen x matkan eteenpäin, käännyn ympäri ja Hugon odottaessa nätisti, heitän pallon Hugon taakse ja annan vapautuskäskyn. Toimii hyvin eli Hugo selvästi pysähtyy jo terävämmin, kun kerran palkka ei tule sieltä edestäpäin.

Agilityssa meillä oli viime viikolla oman ryhmä kesken leikkimieliset kisat. Kuvattiin videollekin nämä suoritukset, mutta enpä viitsi edes vaivautua laittamaan sitä tänne :D Ensimmäisellä radalla Hugo kävi niin kierroksilla, ettei koko hommassa ollut oikein tolkkua. Olin yhdessä vaiheessa rataa itse niin sekaisin, että jouduin jäädä paikoilleni ja nauraa omille sähläilyilleni, ja tänä aikana Hugo jo ampaisi muutaman ympäröivän esteen yli höyrypäisenä... Seuraavaksi tehtiin pari treenirataa eli saatiin vinkkejä Empulta ja hiottiin vaikeita kohtia. Tällöin Hugolla oli jo kierrokset laskeneet ja saatiin ihan ok suorituksiakin. Kuitenkin sitten vikalla kisaratapätkällä olinkin sitten itse niin pihalla, että ohjaukset oli useassa kohdassa "sinne päin". Ja virheitä ropisikin sitten ihan urakalla, ja Hugon haukkuminen pitkin rataa osoitti, että olen surkea :D

Sunnuntaina vapaatreeneissä teimme keppikulmia ja ensimmäistä kertaa ikinä otin käyttöön verkot apuvälineinä. Tosin laitoin vain ja ainoastaan yhden verkon eli keppien alkupäähän. Näin Hugo ei pystynyt menemään väärältä puolelta kepeille sisään ja onnistuneita suorituksia saatiin reilusti. Ja uskonkin, että Hugo nimenomaan nyt tarvitsee keppikulmien kanssa niitä onnistumisia, jotta sille jäisi selkeänä mieleen, että minkälainen on se oikea suoritus. Eli suoria lähestymisiä tulemme jatkamaan ilman verkkoja, mutta sitten vaikeammilla kulmilla otetaan toistaiseksi avuksi tuo yksi verkko alkuun.

Tänään olivat viimeisen ohjatun ryhmän agilitytreenit ennen joululomaa, joten päätimme pitää treenailun ohessa pikkujoulut. Veimme kaikki jotain pientä evästä ja lopulta meillä olikin glögiä, pipareita, suklaata ja koirille muffinseja. Treenien teemana oli tällä kertaa ohjaajan äänettömyys. Käskyt sai antaa vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa, muttei missään muualla. Rata on alla ja taas minun piirtämä eli ei mittakaavassa.

3. esteelle tehtiin takaaleikkaus eli koira ohjattiin esteelle ja leikattiin itse koiran takaa niin, että koira jatkoi ohjaajan edellä esteeltä jyrkästi oikealle. 6 ja 7 esteiden väliin tehtiin välistäveto, 7. esteen jälkeen valssaus A:lle. Tein valssin myös kympin jälkeen A:lle. A-esteen jälkeen sekä 12. että 13. esteille tuli takaakierto ja lopuksi vielä esteen nro 16 jälkeen persjättö. Hankaliksi kohdiksi osoittautui alun takaaleikkaus. Menin itse valmiiksi esteen 2 taakse ja sieltä kutsuin Hugoa. Tällöin kuitenkin oma liikkeeni tyssäsi jo ennen 3. estettä, enkä millään viestittänyt koiralle, että tulisin tekemään takaaleikkauksen. Eli sain ohjeeksi jäädä 1. ja 2. esteen puoliväliin ja lähteä sieltä koiran kanssa juoksemaan niin, että liike pysyisi itselläni yllä koko ajan. Varmuudeksi tehtiin vielä niin, että Emppu palkkasi pari kertaa pallolla  3. esteen jälkeen esteen oikealta puolelta. Ja tämän jälkeen homma sujuikin sitten hienosti jo ilman palkkaustakin! Toinen hankala kohta osoittautui olevan loppusuoran persjättö. Tässäkin liikkeeni pysähtyi liikaa tehdessäni takaakierto-ohjausta esteelle nro 16. Tällöin en ehtinytkään jatkamaan persjättöön ajoissa, jotta Hugo olisi tajunnut, että ohjauspuoli vaihtuu. Tätä hiottiin siis niin, että sain takaakierron tehtyä ajoissa ja siitä edettyä persjättöön ilman, että liike pysähtyisi. A-este sujui ihan ok - tosin Hugo hidasteli taas turhan paljon alastulossa eli jäi empimään puoli väliin alastuloa, että mihinköhän sitä pitikään pysähtyä.

Kun jokainen koira oli ollut kerran treenivuorossa, oli jäljellä enää  reilu viitisen minuuttia eli tehtiin vain pikaiset radat kukin enää. Tässä sai käyttää haluamansa verraan ääniohjausta, mutta totesin, että kaikkien hyppy-käskyjen pois jättäminen toimi meillä hienosti. Hugo oli selvästi rauhallisempi ja keskittyneempi, kun en turhia huudellut sille ja minusta tuntuu, että omakin keskittyminen on näin parempaa, enkä käy itsekään ylikierroksilla :) Niinpä tein radan samoin kuin ekatkin eli käskyt annoin vain putkilla, A-esteellä ja takaakierroissa. Ja tehtiin omasta mielestä sujuva nollarata. Ohjaukset sujuivat hyvin - tosin olihan niitä hiottukin ;) Vauhtia oli koko radan ajan kivasti ja nyt jopa A-esteet sujuivat reippaasti eli innostin Hugoa alastulossa niin, että se tuli vauhdilla alas asti, ja vapautin sen saman tien, kun tassut koskivat maata eli oli melkeinpä juoksukontaktit. Varsinaisia juoksukontakteja emme voi alkaa tekemään, koska Hugo alkaisi varmasti hyppimään kontaktien yli, mutta tällä tavoin nopeilla vapautuksilla touhuun tuli kyllä intoa ja vauhtia lisää. Vapaatreeneissä havaitsin muuten Hugon kohdalla hyväksi keinoksi myös sen, että laitan pallopalkan odottamaan A-esteen eteen. Tällöin Hugo havaitsi pallon jo lähtiessään tulemaan alas kontaktilta, ja näin alastulo sujui selvästi vauhdikkaammin kuin ilman etupalkkaa. Eli treenaillaankin näitä kontakteja nyt etupalkalla tästä eteenpäin :)

Oli kyllä huippukivat treenit ja tästä intoutuneena päästimme vielä koirakin jäähdyttelylenkillä lumiselle pellolle juoksemaan. Nämä ohjatut agilityt jäävät nyt joulutauolle ja jatkuvat loppiaisen jälkeen. Sunnutai-illan vapaatreenit, joissa treeniryhmämme Sonja ja Ofelia ovat meidän kanssaan nyt käyneet, jatkuvat toki normaalisti joulunkin aikana. Lisäksi seuramme valmennusryhmän joululoman aikana 3.1. olevat vuorot myytiin halukkaille seuran jäsenille koirakon tasosta riippumatta, joten olemme nyt tuolloin menossa Niina-Liina Linnan pitämiin treeneihin! Eli ei me nyt ehkä ihan päästä vieraantumaan agilitystä, vaikkei näitä omia ohjattuja treenejä olekaan :)

Yhteiselon ihanuus :)

Lähiviikkoina on tullut jatkuvasti eteen hetkiä, joina on tullut ajatelleeksi, että kyllä se on vain todettava, että Hugosta on kasvanut hieno aikuinen koira. Se on rauhoittunut hyvällä tavalla eli sellainen pentumainen sähläys on jäänyt pois, mutta silti löytyy vielä runsaasti leikkimielisyyttä ja intoa! Se syttyy joka kerta, kun kaivaa esiin pallon, mutta kuitenkin palloleikkien aikaansaamat kierrokset saa myös kuriin heti halutessaan. Omaa luonnetta löytyy onneksi yhä, mutta kuitenkin niin, että murkkuiän uhmakkuus on laantunut.

Hugosta on melkein huomaamatta tullut tottelevainen ja kuuliainen - enkä tarkoita nyt vain tokoa, jossa motivaattorina toimivat namit ja/tai lelut, vaan ihan sellaista joka päiväistä arkieloamme. Vaikka metsälenkillä yllättäen vastaan tullut koira kiinnostaisikin, ei enää ole tullut eteen tilanteita, jolloin Hugo ei olisi tullut käskystä luokse. Ja jos hihnalenkillä vastaantulevat ärisevät urokset saavat Hugon pinnan kiristymään, hännän nousemaan ja karvat pöyhistymään, saa sen keskittymisen kuitenkin "ohi"-käskyllä käännettyä puoleensa, eikä Hugon tarvitse saada sanottua valittuja sanoja tällä räyhääjälle. Luottamus minun ja Hugon välillä on siis kasvanut huimaa vauhtia ja uskon, että näin on käynyt puolin ja toisin.

Vaikka koen tämän aikuistumisen ehdottomasti positiivisena asiana, on ollut myös kiva huomata, ettei Hugosta ole tullut aikustumisen myötä mitenkään tylsä tai innoton. Leikit kiinnostavat yhä ihan samalla tavoin (ellei jopa enemmän?) kuin pentunakin, ja valtava innostus harrastuksia kohtaan on myös säilynyt. Agilitystahan Hugo on syttynyt aina ja pelkkä hallille saapuminen saa kierrokset nousemaan, mutta ilokseni myös tokomotivaatio on taas parantunut! Eli tästä on hyvä jatkaa pian 2,5-vuotiaan Hugon kanssa yhteistä taivalta. Niin ja huom. täällä meillä ihan oikeasti uskotaan, että se taival jatkuu tuon Hugon 2,5-vuotispäivän jälkeenkin, vaikka niistä mayojen kalenterimerkinnöistä kaikenlaisia ennustuksia onkin tehty... ;)

Kyllä saan olla onnellinen siitä, että juuri Hugo-vauva asteli silloin elokuussa 2010 elämääni :)

Epistelyä

Oltiin tänään Hugon kanssa agilityn epävirallisissa kisoissa ja luokkana maksimöllit. Möllien radalla ei siis ollut keppejä, keinua tai rengasta, mutta muilta osin voin kyllä sanoa, että haastetta riitti. Aiemmat näkemäni mölliradat ovat olleet kohtalaisen simppeleitä, eikä kovin monia erityisempiä ohjauskuvioita ole täytynyt tehdä. Nyt radalla oli välistävetoja, persjättöjä ja valsseja. Ja lisäksi sai kyllä juosta kohtalaisesti :D Otimme kaksi starttia ja ekalla kerralla tulokset oli 0 ratavirhettä ajassa 37,74 s (ihanneaika 50 s). Tokalla radalla HYL ja omia mokailuja mahtui radalle ihan reilusti :D Kuitenkin ekalla startilla saatu tulos -12,26 toi ykkössijan 12 koirakon ja 24 startin joukossa. Ratapiirros alla, ja on taas jälkikäteen muistista piirretty eli mittakaavat voi olla pahastikin pielessä.

Homma alkoi siis niin, että 2. ja 3. esteen väliin tein välistävedon. Tämän jälkeen 3. esteeltä 4. putkelle jatkettiin valssaten ja sieltä sitten täysi vauhti päälle kohti seuraavia esteitä, jotta ehti 6. pussin jälkeen tekemään persjätön ennen 7. estettä. 10. esteelle oli sen verran loiva kulma, että meni ihan ilman minkäänlaisia erikoisempia takaakiertoja. A-esteelle meni reippaasti ja stoppasi kyllä kontaktille - tosin molemmilla radoilla varasti sieltä ennen kuin olin ehtinyt antaa luvan jatkaa. Eli kontaktit ehdottomasti treenattavaksi jatkossakin! Positiivista kontakteissa oli kuitenkin, että tällä kertaa Hugo rymisteli aika vauhdilla A-esteen yli ja ala kontaktille 2on2off-asentoon. Aiemminhan on tupannut olla ongelmana, että jää herkästi vähän liian ylös ja se on pitänyt pyytää sieltä korjaamaan asento alemmas. Mutta tosiaan A:n jälkeen hyppy 12, jonka jälkeen tuli valssaten suunnanvaihdos ja koira haltuun esteiden 12 ja 14 välistä. Siitä lähetys putkelle ja sitten taas olikin jo kiire itsellä kohti estettä 15, jotta ehti tehdä ajoissa valssin esteen 15 ja 16 väliin. Ja sitten vielä loppusuora. Kokonaisuudessaan oikein kiva rata, mutta möllitasolle haastava.

Ekalla yrittämällä rata meni kaiken kaikkiaan kivasti. Kaikki ohjaukset tuli tehtyä aika lailla suunnitellunlaisesti ja oli sellainen olo, että meno oli kohtuullisen hallittua ja siistiä. Ainoa miinus tällä radalla tuo A:n kontaktilta varastaminen ja sen vuoksi meinasi minulle tulla kiire ohjata Hugo seuraavalle esteelle. Mutta joka tapauksessa, oikein kelpo suoritus :) Toka rata olikin sitten jotain aivan muuta :D Hugo tsemppasi yhä hienosti, mutta itse olin aivan muissa maailmoissa. Kenties johtui siitä, että ekan onnistuneen radan jälkeen tuli helpotus, eikä sitten enää keskittyminen riittänytkään tokalle radalle. Eka virhe taisi olla jo esteellä 3, jossa Hugo hyppäsi esteen väärään suuntaan. En siis tehnyt välistävetoa riittävän selvästi. Itsellä meni tästä pasmat jotenkin niin sekaisin, että vaikka matka jatkui, niin tuntui kyllä niin taistelemiselta koko ajan. Olin myöhässä Hugoon nähden ja meinattiin törmätä persjättöä tehdessä. A-esteeltä Hugo taas varasti, jolloin en ollut ajoissa näyttämässä seuraavaa estettä, ja Hugo oli jo suuntaamassa esteelle nro 14. Sain kuin sainkin tämän estettyä ja jatkettiin taas matkaa. Vielä loppuun tuli kielto ihan omasta radan unohduksesta eli kaiken kaikkiaan todella takkuavaa menoa - lähinnä nimenomaan omista mokistani johtuen :D Mutta ei voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen Hugon suorituksiin, ja jäi kyllä kaikkiaan hyvä mieli! Ainakin tuli nähtyä, että kyllä me pystytään kohtalaisen haastava (tasoomme nähden) rata suorittamaan kisatilanteessakin, kunhan vain keskityn täysillä ja teen huolelliset ohjaukset.

Mutta nyt Hugo on naatti - nukkuu olohuoneen lattialla X-asennossa :) Ja hyvillä mielin voimmekin molemmat mennä nukkumaan - oli kyllä älyttömän hauskaa taas pitkästä aikaa epistellä! 

Hyppytekniikkaa vol 1

Jo pitkään on tehnyt mieli päästä Hugon kanssa treenaamaan hyppytekniikkaa. Hugollahan ei toki kokonsa puolesta ole ongelmia esteiden yli pääsyyn, mutta kyllähän se hyvän hyppytekniikan omaaminen varmasti auttaisi tuon ison kropan hallinnassa. Ja Hugolla on ollut selässä aika ajoin jumeja eli tätäkin mahdollisesti helpottaisi, mikäli hyppytekniikka olisi kunnossa. Kovasti olen kiinnostunut hyppytekniikkakoulutuksiin osallistumisesta, kunhan sellaisiin mahdollisuus tulee, mutta sitä odotellessa päätin aloitella alkeita omatoimisesti. Olen paljon lueskellut mm. blogeista, että miten muut agilityharrastajat ovat hyppytekniikkatreenanneet ja löysin riittävän helppoja harjoitteita, joita pystyisin itsenäisestikin toteuttamaan. Niinpä reilu viikko sitten sunnuntaina vapaatreeneissämme otimme treenivuoroon muutamia helpohkoja hyppytekniikkaharjoitteita.

Ensimmäiseksi teimme ihan perussarjaa, jossa estekorketena oli 25 cm ja esteiden etäisyys oli 6 jalan mittaa. Ensin tehtiin neljällä esteellä ja sitten viidellä, ja homma sujui hyvin. Tosin harmi kyllä, itse kun olen täysin aloittelija näissä hommissa, niin mitään varsinaista analyysiä en osaa Hugon tekniikasta tehdä - lähinnä vain olin tyytyväinen kuin tehtävä tuli suoritettua rytmikkäästi ja puhtaasti.

Perussarjan jälkeen teimme sarjaa, jossa harjoiteltiin askeleen pidennystä. Estekorkeus oli sama 25 cm, mutta nyt esteväli piteni joka esteen myötä. Ensin kokeiltiin neljällä esteellä, jolloin välien pituudet olivat siis 6, 7 ja 8 jalkaa. Tämä sujui hyvin joka kerta eli Hugo selvästi pidensi askeltaan sopimaan kuhunkin esteväliin. Niinpä lisäsin vielä yhden esteen perään, jolloin esteiden etäisyydet olivat siis kasvavassa järjestyksessä 6, 7, 8 ja 9 jalkaa. Tässä jo huomasi, että viimeiseen väliin tuli helposti pieni väliaskel eli Hugo ei venyttänyt askelta riittävän pitkäksi sopimaan vielä viimeiseen väliin. Tähän saatiin kuitenkin parannus, kun vähän tsemppasin Hugoa eli kannustuksen myötä keskittyminen parani ja hyppyihin tuli parempi tempo, jolloin askeleen pidentäminenkin onnistui myös vikassa välissä.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin sarjaa, jossa oli viisi estettä kaarevalla uralla. Esteet tekivät siis U:n muotoisen kaaren ja edelleen estekorkeus oli 25 cm ja esteiden etäisyys esteiden keskiosasta laskettuna oli 6 jalkaa. Tämäkin sujui hyvin eli kaarevuus ei näyttänyt tuottavan ongelmaa.

Tässä on videokooste hyppytekniikkatreenien kahdesta ensimmäisestä harjoituksesta eli perussarjasta ja askeleen pidennyksestä. Videolla näkyy Hugon ottama ylimääräinen pikkuaskel tehtäessä askeleen pidennystä viidellä esteellä, mutta tsemppaamisen myötä homma saatiin pakettiin :) Ja tulipa sitten innostus testailla videonkäsittelyohjelman eri efektejä eli tungin sitten videolle ihan tekstejä ja musiikkiakin. Ihan hauskaa oli tuo tuunailu eli ehkäpä harrastan sitä jatkossakin! Niin ja muuten,  musiikin sisällyttäminen youtubeen ladattuun videoon vaatii sen, että videon yhteyteen hyväksyy mainokset. Nämä mainokset videon alalaidassa saa kuitenkin ruksattua pois, jolloin eivät häiritse videon katselua.

 

 

Viime viikon ohjatut agilitytreenit jäivät tosiaan välistä ja eilisen hallivuoromme luovutimme seuralaisillemme näyttelytreenejä varten. Niinpä agilitytaukoa on tullut nyt jo reilu viikko eli kiva on taas ylihuomenna päästä aksaamaan :)

Virkeämmät tokot

Tokoilut on nyt parina viime lauantaina sujuneet ohjatuissa treeneissä ilahduttavan hyvin. Edelleen huomaa, että miljoona pientä juttua on hiottavana eri liikkeissä, mutta nyt on ollut taas erillä tavalla intoa Hugollakin mukana. Luoksetulossakin vauhtia on saatu kerrytettyä ja nyt vuorossa onkin sitten sen loppuasennon hiomista. Kouluttaja meille kuitenkin muistutti, että näitä tulisi treenata erillään, jotten kyllästymistä ja takapakkia tulisi. Eli kun treenataatn sitä vauhtia niin silloin treenataan vain sitä vauhtia. Kun taas tarkoituksena on ottaa sitä loppuasentoa niin tekee vain sitä loppuasentoa ja ihan pienellä etäisyydellä. Eli ei edes lähde tekemään kokonaisia suorituksia normitreeneissä - näitä kokonaisuuksia sitten tehdään hyvin harvoin, jottein kyllästymistä tai ennakoimista alkaisi tulemaan.

Ollaan alettu opettelemaan ohjattua noutoa, jossa yhtenä osana on koiran lähetys merkille. Merkkinä toimii pieni muovikartio maassa ja koiran tulee käskystä juosta merkin taakse ja kääntyä täyskäännös niin, että sen nenä on kohti ohjaajaa. Tätä olemme harjoitelleet käsiohjauksella kotona, mutta tuntui, ettei Hugo yhdistä liikettä lainkaan siihen maassa olevaan muovitörppöön. Edistystä ei siis tullut lainkaan niin, että olisin voinut ottaa etäisyyttä, vaan minun täytyi ohjata kädellä koko liikkeen läpi. Tähän saatiin neuvoja eilen ja lähdimme tekemäänkin liikettä niin, että ensin hetsattiin Hugoa merkille niin, että minä olin kauempana merkistä Hugon kanssan ja kouluttaja näytti Hugolla maassa olevan merkin ja toisteli sama innokkaasti "merkki"-käskyä. Tämän jälkeen lelu laitettiin merkin taakse maahan ja lähetin Hugon käskyllä merkille. Se ampaisi lelun luokse ja tästä heti palkka. Sitten tehtiin lyhyemmällä etäisyydellä niin, että minä toistelin ensin Hugolle, että "missä merkki" ja kun Hugo innostui ja vilkuili jo selvästi merkille päin, annoin käskyn ja kun se juoksi merkin taakse, palkkasin heti. Tässä vaiheessa ei siis vielä välitetä siitä, missä asennossa koira seisoo merkin takana, kunhan se käskystä juokseen sinne. Seuraavaksi sitten aletaan hiomaan sitä asentoa, mutta nämä kaksi treeniä pidetään taas alkuun erillisinä.

Ohjatun noudon toinen osio on se, että kun koira seisoo oikeassa asennossa merkin takana, sille annetaan noutokäsky ja käsimerkki, joiden avulla koiran tulee tuoda oikea kapula. Liikkeessä koiran takana viitisen metrin päässä koirasta on yksi kapula suoraan koiran takana ja tämän ns. keskikapulan molemmilla puolilla muutaman metrin (5?) päässä ovat toiset kapulat. Kaikkiaan koiran takana on siis kolme eri kapulaa, joista koira lähetetään hakemaan aina joko vasen tai oikea kapula - ei koskaan keskikapulaa. Tämän voi opettaa niin, että opettaa koiralle käskyt "oikea" ja "vasen" tai sitten käyttää vain samaa käskyä kuin normaalissa noudossakin. Käskyn kanssa saa käyttää myös käsimerkkiä eli osoittaa kädellä noudettavan kapulan suuntaan. Tämä osio on Hugolla selvästi helpompi kuin se merkille meneminen. Lähtee siis aina käden osoittamaan suuntaan ja usein on tuonut juuri oikean esineen. Toistaiseksi olemme harjoitelleet vain narupalloilla eli seuraava vaihe on sitten harjoitella noutokapuloilla.

Yksi mitä olemme myös Hugon kanssa treenailleet kotioloissa, on takaosan käyttö. Hugolla kun takaosan käyttö on vähän heikkoa ja vaikuttaa moneen tokoliikkeen suoritukseen. Tätä ollaan tehty harjoittelemalla erilaisia pyörityksiä eli esim. niin että Hugo seuraa vierellä ja tehdään paikalla pyörimistä niin, että Hugon etujalat pysyisivät mahdollisimman paikoillaan ja takaosa kiertä sitten ympyrää etuosan ympärillä. Alkuun oli kyllä tosi hankalaa saada Hugo ottamaan näitä sivuttaisaskeleita takajaloilla - ei selvästi ymmärtänyt, mitä pitäisi tehdä! Nyt kuitenkin on tullut edistystä ja pystytään jo vähän pidempiä pätkiä harjoittelemaan. Tekee kyllä hyvää saada vähän vetreämmäksi sitä takaosaa ja motoriikkaa paremmaksi :)

Paikkamakuut puolestaan ovat menneet parilla viime kerralla ihan huippuhyvin! En ole enää käyttänyt etu- tai takapalkkoja, vaan olemme tehneet ihan normaaleja paikkamakuita ilman apukeinoja. Molemmilla kerroilla mukana on ollut häiriötreeniä eli ekalla kerralla koirien edessä oli hyppyeste ja kukin ohjaaja kävi paikkamakuun aikana hyppäämässä esteen. Hugo katsoi kyllä, että mitä se mamma oikein puuhaa, mutta pysyi ihan rauhallisesti paikoillaan koko paikkamakuun. Eilen häiriönä oli ensin se, että kouluttaja kulki koirien editse ja heitti jokaisen koiran edestä muovipullon. Tätäkin Hugo kyllä katsoi, muttei pienintäkään merkkiä, että olisi lähdössä liikkeelle, vaan jatkoi makuuta rauhallisena. Seuraavana häiriönä oli se, että ohjaajat menivät jonkun muun kuin oman koiransa vierelle aivan kuin liikkeen lopetusvaiheessa. Vilkaisin, miten Hugo reagoi tähän vieraaseen ihmiseen joka tuli sen vierelle, mutta tällöin vain katseli, muttei reagoinut muutoin. Molemmilla kerroilla siis paikkamakuut ovat olleet rauhalliset kaikin puolin ja minkäänlaista levottomuutta, kuten asennonvaihteluita tai äännähtelyä, ei ole esiintynyt. Sfinksiasennossa Hugo ei tosin edelleenkään pysy - on varmaan epämukava asento sille, mutta on ottanut heti alkupätkällä lonkka-asennon ja pysynyt sitten siinä puolta vaihtamatta. Eli tämä kelpaa minulle varsin hyvin!

Tässä tämän aamun lenkiltä syksyisistä (tuleekohan niitä talvisia tänä vuonna lainkaan??) maisemista:

Viime keskiviikon ohjatut agilityt ja eilisen illan vapaatreenit tulevat myöhemmin omana päivityksenään lyhyen videomateriaalin kera! Tulevan keskiviikon treenit jäävätkin meiltä väliin, mutta onneksi Emppu lähettää varmaankin taas radan, joten pääsemme Hugon kanssa treenaamaan sitä ensi sunnuntain vapaavuorolla!

Astetta enemmän nostetta...

...toisin sanoen: lisää liitoa! Tulipa siis varattua hallivuoro sunnuntai-illoille tulevasta sunnuntaista huhtikuun loppuun. Otin vuoron nyt vain ja ainoastaan itselleni ja sitten koirakavereita tulee aina max. yksi meidän lisäksi mukaan. Eli saadaan ainakin kunnolla treenailtua! Nyt siis vihdoin saamme taas viikottaiset vapaatreenit niiden ohjattujen treenien ohelle :) Auttaa kyllä kovasti, että pystyy vapaatreeneissä keskittyä ongelmakohtien hiomiseen yksittäisinä esteinä tai muutaman esteen ratoina. Esim. kontaktit menevät hiontalistalle ja ehdottomasti myös erilaiset keppi- ja putkikulmat.

Mutta tämä oli vain pikapäivitys, kun nyt pitää ajelemaan kohti Purina Areenaa, jossa pidetään I-HAH:n syyskokous!

Karvapallero liitää

Viime lauantaina emme päässeet HSKP:n tokoon, mutta itsenäisesti olemme kyllä treenailleet pienissä erissä etenkin noita vauhteja. Luoksetulossa ehdottomasti parhaaksi tavaksi on osoittautunut juuri se, että peruutan juosten pallo edessäni ja innostan Hugoa tulemaan reippaasti. Näin Hugo tulee luokse laukalla, mutta samalla käsissä olevan pallon avulla saa pidettyä huolta, että luoksetulos loppuasento edessä on siisti ja suora. Olemme tehneet myös etenkin liikkeestä seisahtumista. Yleensä aloitammet treenauksen niin, että peruutan Hugon edellä ja "seis"-käskyn antaessani pysähdyn ihan hetkeksi ennen kuin jatkan matkaa. Tällöin Hugon pysähdyksestä tulee terävä. Tehtyämme näin muutaman toiston, olemme tehneet ihan normaaleja seuraamisesta seisomisia ja näissä on nyt tullut selvästi parempia pysähdyksiä eli ei enää hiippailuja perään joka kerta. Ja olen käyttänyt naksutinta merkkaamaan ne hyvät suoritukset. Seuraamiseen olen edelleen tyytyväinen eli on aika innostunutta ja paikka pysyy melko hyvin. Jos Hugo käy kierroksilla, niin saattaa hieman edistää ja vasemmalle käännöksissä on yhä hiottavaa selvästi eli näillä jatketaan!

Tokotreeneissä ollaan nyt paljon kiinnitetty huomiota siihen, ettei jäädä hinkkaamaan yhtä ja samaa liikaa, ettei vain pääsisi kyllästyminen valtaamaan.. kumpaakaan meistä. Eli ollaan yritetty pitää treenit riittävän lyhyinä ja motivoivina ja mielestäni omat treenailut ovat menneet nyt taas ihan kivasti. Saa nähsä, riittääkö motivaatiota myös ohjatuissa treeneissä ensi lauantaina!

Viime keskiviikon agilityt menivät mielestäni surkeasti. Tehtiin mm. pimeitä putkikulmia, joka oli Hugolla selvästi vaikea, eikä ihmekään - eihän me näitä olla koskaan harjoiteltukaan kunnolla. Eli kunhan pääsisi vapaatreenailemaan, niin nämä olisivat ehdottomasti treenilistan kärkipäässä! Pitäisi ehkä ottaa hallivuoroja silloin tällöin, kun ei sinne ulkokentälle kohta enää tarkene mennä.. Viime viikon treeneissä Hugo kävi myös ihan älyttömän ylikierroksilla. Jo vuoroamme odottaessa se haukkui ja oli tosi levoton. Eli nosteli jo kierroksia tässä vaiheessa. Sitten, kun meidän vuoro tuli valtaosa vuorostamme meni siihen, että Hugo haukkui minulle riippumatta välttämättä edes siitä, mitä minä tein. Ainahan se minun mokista on huomauttanut, mutta nyt haukkui ihan jo silloinkin kuin suoritus ei ollut edes käynnissä. Ja tästä aiheutui se, että Hugo keskittyi tosi huonosti ja minä "stressasin", jonka seurauksena mikään ohjaus ei oikein mennyt nappiin.

Tällä kertaa Hugo oli kuitenkin selvästi rauhallisempi. Ei käynyt ylikierroksilla, mutta intoa silti riitti eli juuri optimaalinen viretaso :) Haukkumista odotusvuorolla sain kuriin siten, että mukanani oli pet corrector -suihkepullo. Sehän oli siis sellainen kapistus, joka päästää suhausäänen, muttei minkäänlaista ainetta tai hajua. Ja Hugo muistaa pullon toimintatavan eli ihan riitti, että pullon näytti sille ekan pikkuhaukahduksen jälkeen, ja se hiljeni kyllä hyvin. Ja tämä oikeasti tuntuu minusta ihan kannattavalta, koska Hugo nimenomaan kuumuu siinä haukkuessaan. Nyt, kun haukkumista ei ollut, Hugo oli selvästi rauhallisempi ja rentoutuneempi odotellessaan vuoroa takahuoneessa toisten koirien kanssa, vaikka itse olin kentän puolella. Ja selvästi oli hallitummat treenitkin sen seruauksena. Hugo keskittyi täysillä ja minäkin sain jotain järkeä omiin ohjauksiini. Mutta sen kummempia selittelemättä, tässä tulevat videot molemmista treenipätkistä, jotka tänään ehdimme tehdä, ja ihan alusta loppuun on kuvattuna - epäonnistumisineen kaikkineen!

Hui kauhistus!

Tänään iltalenkillä Hugoa pelotti. Käveltiin eri suunnalla kuin normaalisti iltalenkeillä ja keli oli sateinen ja märkä - ei siis mikään Hugon suosikki-ilma. Ohitimme omakotitalon pihaa, jonka autotallin edessä olevan pihakivetyksen keskellä oli suuri multasäkki. Tai en nyt aivan satavarma oliko kyse multasäkistä vai kenties esim. lannoitesäkistä, mutta kuitenkin jokin sellainen se oli. Ja kyseinen näky oli Hugon mielestä sangen epäilyttävä. Se pysähtyi kuin seinään säkin havaitessaan, häntä valahti koipien väliin ja se laskeutui aavistuksen kyyryyn valmiina säntäämään, mikäli tilanne tätä vaatisi. Se ei suostunut liikkua lähemmäs eikä kauemmas, vaan seisoi vain paikoillaan vilkuillen säkkiä epäluuloisena. Sanoin sille rohkaisevasti, että "höpsis, sehän on vain multasäkki", mutta Hugo ei ollut asiasta aivan varma. Ohiajava auto sai Hugon säpsähtämään ja kun sitten viimein sain Hugon suostuteltua jatkamaan matkaa, se jatkoi säkin pälyilyä vielä pitkän matkaa. Mitäköhän kummaa se oikein kuvitteli siinä pihakivetyksellä näkevänsä?

Tahmeaa menoa

Otsikko kuvastaa siis edellisten HSKP:n tokotreenien tunnelmaa. Hugon kanssa on ollut lähiaikoina ongelmana se, etten ole saanut sitä motivoitua oikein, eikä se näin ollen ole ollut tarpeeksi hyvässä vireessä. Kotona treenatessa teemme usein lenkin yhteydessä leikin ohessa lyhyitä treenipätkiä, eikä tällöin vastaavaa ongelmaa tunnu ilmenevän. Kuitenkin näillä tunnin treenikerroilla hallissa muiden koirien läsnäollessa, Hugo ei jaksa täysillä keskittyä. Syttyy kyllä leikkimisestä, mutta ei selvästikään yhtä paljoa kuin muissa tilanteissa leikkiessä eli se on jo treenin alkaessa vähän alavireinen. Treenien kestäessä kauan, tämä tietysti vain pahenee.

Tahmeus ei liity tosin kaikkiin liikeisiin eli esim. seuraamiset sujuvat yleensä hyvin ja niissä vire on juuri sopiva. Tämä alavireisyys tulee esiin lähinnä liikkeissä, joissa vaaditaan vauhtia ja terävyyttä eli esim. luoksetulossa ja noudossa. Noutoa olemme harjoitelleet vauhtinoutona, jota aiemmin jo kuvailinkin. Tämä on sujunut mielestäni omissa treeneissämme hyvin ja sujui mielestäni ihan ok myös lauantain treeneissä. Kouluttajan mukaan kapulan luokse juokseminen saisi olla vieläkin vauhdikkaampi - nyt Hugo nimittäin lähtee kunnolla vauhtiin vasta kapulan nostettuaan ja minun kehuessa ja palkatessa pallolla. Tähän tarvitaan varmasti enemmän toistoja, jotta Hugo oppii, että kapulan nostoa seuraa kivaa ja näin ollen se juoksisi toivottavasti kapulalle vauhdikkaasti ja innoissaan.

27.10. meillä ei ollut ohjattuja tokotreenejä, vaan olimme Hugon kanssa harkkakoirakkona toko koulutusohjaajakurssilla. Tulevat tokokoulutusohjaajat siis harjoittelivat tokokoulutusohjaajana olemista neuvomalla meitä eri liikkeissä. Me saimme vinkkejä mm. luoksetuloon. Sain vinkiksi tehdä luoksetuloa läpijuoksuna useammin. Tämä siis niin, että kutsuessani Hugoa luokse heitänkin pallon ohitseni, jolloin Hugo juoksee täysillä pallon perään ja sille muodostuisi mielikuva, että minua kohti täytyy tulla täysillä. Teimmekin tätä sitten omissa treeneissämme, mutta hyvin pian havaitsin, että Hugo jo heti käskyn saatuaan lähti minusta katsoen vasemmalle ja suuntasi vain sinne, minne pallo oli aina ennenkin lentänyt. Eli tällä ei ehkäpä ollut enää mitään tekemistä luoksetulon kanssa, sillä se ei ollut tulossa lainkaan minun luokseni saadessaan käskyn. Tämä sama ongelma havaittiin myös viime lauantain treeneissä eli kerroinkin kouluttajalle, että tällainen probleema on muodostunut sen jälkeen, kun olen alkanut tehdä luoksetuloa läpijuoksuna heittäen pallon aina vasemmalta puoleltani taakseni. Sain neuvoksi kokeilla heittää välillä myös oikealta puoleltani, mutta Hugo tällöinkin juoksi vain täysillä vasemmalta puoleltani huolimatta siitä, kummalta puolelta pallo lensi. Tässä tapauksessa olisi varmasti hyödyllistä, jos pystyisin heittämään pallon jalkojeni välistä ja opettamaan Hugon juoksemaan jalkojen välistä pallon perään. Tällöin liike suuntautuisi oikeaan suuntaan ja tästä olisi helpompi siirtyä varsinaiseen luoksetulon loppuasentoon. Kuitenkin Hugo on sen verran suurikokoinen, ettei se kovassa vauhdissa uskalla rynniä jalkojeni välistä. Hitaassa vauhtissa kyllä menee, mutta kovemmssa vauhdissa se kiertää ohi - ja ehkä hyvä niin! Kouluttaja sanoikin, että ko. pallonheittomenetelmä ei selvästikään tuota halutunlaista lopputulosta meidän tapauksessamme, joten kehotti pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten luoksetulossa pyytäisikään Hugoa eteeni, vaan suoraan sivulle. Hugo nyt läpijuoksutreenien seurauksena niin voimakkaasti haki vasemmalle puolelleni, että siitä olisi kenties helpompi saada Hugolle opetettua sivulletulo lopetusasennoksi. Tämä on nyt mietintämyssyssä, mutta ihan vielä en taida vaihtaa luoksetuloa tuohon suoraan sivulle tulemiseen.

Olen nyt sitten ottanut käyttöön uuden treenitavan, sillä havaitsin tämän toimivan paremmin kuin läpijuoksu palloheiton kera. Teen siis niin, että hetsaan Hugoa ensin lelulla ja jätän sitten istumaan. Pidän lelun käsissäni vartalon edessä noin rinnan korkeudella. Kutsuessani Hugon luokse lähden itse peruuttamaan juosten ja innostan Hugoa samalla. Kun Hugolla on hyvä vauhti päällä ja se on saavuttanut minut, pysähdyn ja lelun avulla saa autettua sopivan loppuasennon eli houkuteltua Hugon riittävän lähelle. Ja heti loppuasennon ottamisen jälkeen vapautan Hugon ja palkkaan pallolla ja leikillä. Tämä on ainakin nyt näinä parina treenipätkänä, jotka olemme ehtineet tehdä, toiminut hyvin eli kokeillaan nyt sitten tällä tavoin, josko tuottaisi tulosta :)

Olemme hioneet nyt myös jääviä liikkeitä eli etenkin seisomaan jäämistä. Hugohan siis aina kyllä pysähtyy tässä liikkeessä, mutta usein ottaa pari pientä askelta perääni ja nyt yritämme saada pysähdyksestä terävän. Teemme siis tätä niin, että seison Hugon edessä ja peruutan niin, että Hugo saa vapaasti seurata edessäni. Tästä annan sitten "seis" -käskyjä (kouluttaja suositteli käskyn vaihtamista "seiso"-käskystä "seis"-käskyyn) pysähtyen itsekin samalla. Palkka aina heti terävästä pysähdyksestä ja vähitellen sitten itse en enää pysähdykään, vaan jatkan matkaani ja palaan sitten heti palkkaamaan. Tätä olen tehnyt nyt jonkin verran ja on selvästi terävämpi näin tehden. Vielä en kuitenkaan ole kokeillut yhdistää tätä taas seuraamisliikkeeseen, sillä haluaisin tästä ensin tarpeeksi varman. En ole vielä käyttänyt tässä naksutinta eli taidanpa nyt ottaa tähänkin naksuttimen avuksi ja naksutan sitten vain hyvät, terävät pysähdykset. Ja toivotaan, että tämä jää Hugon liikemuistiin niin, että pysähdys olisi sitten seuraamisen yhteydessäkin terävä!

Täytyy yrittää muistaa tehdä välillä myös helpohkoja kivoja treenejä. Nyt olemme nimittäin keskittyneet aika paljon näihin muutamiin liikkeisiin, joissa on eniten ongelmia. Nyt täytyy siis ottaa välillä taas jotain helppoja kivoja treenejä, joissa tulee varmasti hyviä suorituksia ja onnistumisia. Hugo niin helposti saattaa kyllästyä koko touhuun, jos tulee kerta kerran jälkeen epäonnistumisia, enkä näin ollen pääse palkkaamaan. Olen kylläkin yrittänyt tehdä näitä ongelmaliikkeitä osissa niin, että onnistumisia saataisiin, eikä kyllästymistä tapahtuisi. Nyt, kun keksisi vain vielä, että mitä käyttäisi namipalkkana. Lelupalkkahan on ehdottomasti narupallo, mutta namipalkka onkin hankalampi, kun pitäisi olla jotain ekstrahyvää, mutta Hugon maha tuntuu menevän herkästi sekaisin käyttämistäni kaupan lihapullista, lihamurekkeista ja broileripyöryköistä. Huomenna aionkin tehdä Hugolle pakkaseen ison satsin minilihapyöryköitä palkkanameiksi :)

Lauantai-ilta :)

Hugoa jänskätti

Lauantaina oli siis HSKP:n tokot. Ensimmäiseksi kertasimme viime viikolla harjoiteltua hyppyä. Koska Hugon kanssa este sujuu sikäli hyvin, mutta vauhtia kaivattaisiin lisää, teimme nyt pari hyppyä vauhdeilla. Eli kouluttaja ensin heitteli palloa esteen toisella puolen ja innosti Hugoa samalla kuin varmistin, että Hugo pysyy paikallaan. Tämän jälkeen annoin este-käskyn ja heitin pallon Hugon ohi. Tällä tavoin vauhtia tuli reippaasti ja hyppyyn tuli selvästi lisää intoa!

Seuraavana teimme kaikki yksitellen lyhyen seuraamiskaavion, jotta kouluttaja näki, millä tasolla perusseuraaminen on. Eli koira tuli virittää sopivaan vireeseen ennen suoritusta ja sitten tehtiin seuraamista, jossa oli pysähdyksiä käännökset kaikkiin suuntiin ja lisäksi sai valita tekeekö maahan- vai seisomaanjätön. Minä valitsin maahanjätön ja tämä tehtiin nyt avo-luokan tyyliin eli koiran luokse palatessa kävelinkin koiran taakse muutaman metrin ennen kuin palasin sitten koiran vierelle. Tässä ei ollut ongelmia - olen Hugon kanssa aika paljon harjoitellut maassa pysymistä, vaikka kävelisinkin sen ympäri tai yli. Seuraaminen oli muuten hyvää ja aktiivista, mutta aavistuksen kuulemma edisti alkumatkalla. Lisäksi vasemmalle käännökset ovat edelleen se meidän heikkous. Ei jää enää kovin pahasti jalkoihin, mutta Hugo ei edelleenkään osaa kunnolla käyttää takaosaa niin, että se "heittäisi" takaosan käännöksessä. Tähän takaosan käytön harjoitteluun saimme vinkkejä eli niitä täytyy nyt harjoitella niin ehkä käännöksetkin sitten tulee sujuvammiksi!

Varsinaisena teemana oli tällä kerralla nouto eli kouluttaja kävi kunkin koirakon kanssa läpi noutoa riippuen siitä, millä tasolla kukin oli. Koska meillä tässäkin on ollut ongelmana vauhdin puute, kouluttaja opetti meille vauhtinoudon. Tässä ideana on siis se, että koiran ollessa perusasennossa kapula heitetään, kuten noudossa normaalistikin. Koiralle annetaan noutokäsky ja heti, kun koira nostaa kapulan, kehutaan valtavasti ja heitetään pallo itsensä taakse. Näin pyritään saamaan koiralle idea, että aina kun nostaa kapulan, ensimmäisenä tulee juosta täysiä ohjaajan suuntaan. Eli täytyy nyt näitä harjoitella ja vasta sitten alkaa hioa varsinaista luovutusta. Hugon kanssahan olemme harjoitelleet jonkin verran noutoliikettä kokonaisena suorituksena, mutta tällöin vauhdin puutteen lisäksi ongelmana on ollut se, että Hugo herkästi jää liian kauas minusta kapulaa luovuttaessaan. Mutta ensin vauhti kuntoon ja sitten vasta luovutuksen viilailua :) Toinen mitä harjoittelemme nyt on se, että Hugon täytyy pitää kapula suussa, kunnes annan käskyn "kiitos". Herkästi alkaa toistoja tehtäessä ennakoimaan irroitusta eli irroittaakin otteen kapulasta ennen kuin oikeasti olen ottanut kapulan. Eli nyt vaadin, että Hugo pitää otteen, vaikka otankin kapulasta kiinni ja irroittaa vasta "kiitos"-käskyllä.

Paljon siis saatiin taas vinkkejä kotitreeneihin ja suurelta osin liittyi juuri tähän vauhtiin ja vireen nostoon. Eli minun pitäisi osata palkata juuri oikeassa kohdassa ja vieläkin isommin. Kyllähän pallopalkka aina sytyttää Hugoa, mutta kun siihen vielä yhdistää kehut ja oman innokkuuden, niin Hugoon saa kyllä selvästi enemmän virettä :)

Sunnuntaina kävimme vapaatreenaamassa agilitya Kivikossa. Teimme irtoamisharjoituksia niin, että harjoittelimme sekä eteenpäin että sivusuuntaan irtoamista. Kontakteja teimme myös pikkuradan osana ja Hugo kyllä pysähtyy sinne kontaktille jo varmasti ja odottaa luvan vapautumiseen, mutta ongelmana yhä se, että herkästi stoppaa liian aikaisin ja siitä sitten pitää pyytää korjaamaan oikeaan kohtaan. Eli hiomista ja ehkäpä naksuttelua oikeasta tassujen paikasta. Lisäksi teimme keppejä ja täytyy sanoa, että näihin olin todella tyytyväinen. Kierrätin Hugon estesiivekkeen ympäri "kierrä"-käskyllä ja sieltä sitten kepeille ja sujui todella ripeästi ja varmasti pujottelut huolimatta siitä, kummalla puolella keppejä itse olin. Hugo haki siis hienosti oikean välin ja pujotteli joka kerralla loppuun saakka. Tein lisäksi vähän vaikeampaan keppikulmaa, josa Hugo lähestyi keppejä V:n muodossa keppien oikealta puolelta. Tällöinkin haki aina oikean välin ja hyvin kiepautti itsensä sen yli 270 astetta siinä ensimmäisen kepin pujottelussa.

Eilen Hugo oli hierontakäynnillä ja edellisestä käynnistä oli siis kaksi viikkoa. Olen nyt venyttelyt säännöllisesti Hugoa eli etenkin raajoja. Vasen takajalka oli selvästi parempi kuin viimeksi. Yhä oli kireyttä polven yläosassa, mutta jalan liikkuvuus oli nyt jo paljon parempi. Oikean etusen lapa liikkui huonommin kuin vasemman etusen eli sama vika oli viimeksi. Selkä ja lanne oli yhä jumissa. Ei ihan yhtä paha kuin viimeksi, mutta kuitenkin niin, että Hugo taas vilautteli hampaitaan ilmaisten sillä tavoin, ettei tuntunut mukavalta, kun niitä jumeja avattiin. Tällä kertaa Hugo ei kuitenkaan missään vaiheessa pyrkinyt patjalta pystyyn eli selvästi alkaa huomata, että se hieronta loppuen lopuksi tekee hyvän olon, vaikka aika ajoin hetkellisesti tuntuisikin kurjalta. Kaikilta osin jumit olivat siis parempaan päin, mutta edelleen oli jäykkyyksiä. Mennään seuraavan kerran neljän viikon päästä ja saatiin nyt treeniohjelmaksi säännöllisten venyttelyiden lisäksi myös mahdollisimman paljon vapaana liikuttamista ja etenkin epätasaisessa maastossa. Hugo kaipaa siis monipuolisempaa rasitusta kroppaan, jotta lihaksisto rasittuu ja kehittyy tasaisesti. Neljän viikon jälkeen sitten katsotaan missä mennään!

Tänään oli ohjatut agilitytreenit ja koska olimme Malmin hallilla pienellä puolella, emme mahtuneet tekemään kunnon ratatreeniä. Niinpä meillä olikin useita pienempiä harjoituksia. Teimme persjättötreenin ja pikkurataa, jossa oli mukana rengas. Hugon kanssa ei kamalan usein olla rengasta otettu ja nyt huomasi hyvin, ettei sille ole vielä aivan varmaa, että mitä sen siinä pitäisi tehdä. Se siis hyppää välillä oikein ja välillä puolestaan renkaan vierestä. Tähän saatiin vinkiksi käyttää apuna naksutinta eli treenata useita toistoja renkaalla ja naksuttaa ja palkata aina oikeat suoritukset. Näin Hugo oppisi ymmärtämään, mikä renkaan oikea suoritustapa todella on.

Lopuksi teimme myös kontaktitreeniä puomilla. Emme ole tätä Malmin hallin puomia aiemmin tehneet, mutta jo keinulta ja A-esteeltä tiesin odottaa, että kontaktiesteiden pinta oli liukkaampi kuin Kivikon kentän kontaktiesteillä, ja siten myös Hugolle hankalampi ja pelottavampi. Kaikki koirat epäröivät puomilla, ja Hugo ihan selvästi pelkäsi sitä. Kynnet liimaantuivat ylösmenorampi reunoihin ja tasanteelle tullessa Hugo löi itsensä makuuasentoon ja lopulta hyppäsi sieltä alas. Teimme sitten niin, että irroitimme esteen ylösmenorampin ja laitoimme sen pöytä-estettä vasten niin, että Hugo teki sitten vain ylösmenoa pöydälle ja palkkasin tästä. Pikkuhiljaa Hugo rentoutui ja uskaltautui paremmin ja paremmin. Jätimme treenin tähän, eikä edes yritetty enää koko puomia, sillä oli selvästi Hugolle stressaavaa.

Nyt lähdemme iltalenkille ja taidetaankin ottaa parit vauhtinoudot siinä lenkillä :) Ja lopuksi vielä venyttelyt ja eiköhän sitten ole tämäkin päivä pulkassa meidän osaltamme!

Ratapiirroksia lisätty

Eli lisäsin edellisen tekstin loppuun ratapiirrokset selostusten kera parilta edelliseltä agilitykerralta. Tänään oli tosi kivat HSKP:n tokotreenit - niistä tarkemmin myöhemmin. HSKP:n tokossa toivottiin, että ohjaajat pitäisivät jonkinlaista oppimispäiväkirjaa, ja minulla se käy ehkä helpoiten kirjoittamalla tänne blogiin! Viikoittaisia tokoselostuksia siis tiedossa...

Mukamas kiirettä..

On pitänyt päivittää blogiin treenailuista jo päiväkausia, mutta niin sitä vain tuntuu kiirettä pitävän, kun ei millään kerkeä. Joka ilta on ohjelmaa, eikä sitten enää illalla myöhemmällä jaksa alkaa kirjoittelemaan pitkiä tarinoita. Ja lyhyitä harvoin malttaa kirjoittaa :)

Agilityssa Hugo on käynyt lähiaikoina alkuun aina aika kierroksilla. Eli ihan siis vain juoksee aina välillä esteistä ohi ja suoraan minun luokse, jonka jälkeen jää paikoilleen haukkumaan minulle. Eli ihan vain ylienergisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Tänäänkin tätä esiintyi alkuharkoista, mutta loppupäässä sitten jo malttoi keskittyä suorittamiseen ja sujuikin sitten ihan kivasti! En ole nyt vähään aikaan kerinnyt vapaatreenaamaan eli ohjatut treenit ovat ainoat agilitytreenimme. Uskonpa, että tekisi hyvää päästä tekemän toisetkin agitreenit viikoittain, niin ei ehkä Hugollekaan kertyisi sitä agilityintoa ihan niin ylipursuavan paljon aina siinä treenien välillä :) Täytyypä yrittää ehtiä viikonloppuna suuntaamaan Kivikon kentälle... 

Viime lauantaina oli HSKP:n tokoryhmän ekat treenit. Ryhmän oma kouluttaja ei päässyt paikalle, joten kouluttajana oli yksi ryhmässä mukana oleva kokeneempi tokoilija. Teemana oli hyppy ja harjoittelimme alokasluokan hypyn lisäksi myös avoimen hyppyä, jossa koira siis lähetetään hyppyyn, käsketään esteen takana istumaan ja pyydetään sieltä sitten takaisin luokse. Kaikki sujuivat sikäli hyvin, että Hugo kyllä teki kaiken minkä pyysinkin - myös tämän meille aiemmin täysin vieraan avoimen luokan hypyn suhteen. Kuitenkin tekeminen oli tosi löysää ja laiskaa eli itse hypyt olivat velttoja ja etenkin istuminen hypyn takana oli tooooodella hidas. Harjoittelimme näitä sitten itsenäisesti silloin kuin emme olleet suoritusvuorossa, ja tällöin keskityin saamaan Hugoon vähän vauhtia ja terävyyttä. Tein estehyppyä mm. niin, että lähetettyäni Hugon hyppyyn, heitinkin pallon sen ohi. Tämä auttoi selvästi eli hypyistä tuli selvästi vauhdikkaammat! Treenasin myös ilman hyppyä istumista niin, että olen etäällä Hugosta. Jos olen ihan vieressä, istumiset ja maahanmenot ovat melko nopeita etenkin jos esim. pallolla innostaa, mutta sitten kun välimatkaa tuleen muutamakin metri, istumiset ja maahanmenot hidastuu. Johtuu varmaan enemmänkin epävarmuudesta kuin laiskuudesta eli ei taida Hugo vielä tajuta, että siltä voidaan tosiaan pyytää näitä liikkeitä, vaikkei mamma ihan vieressä olekaan sitä pyyntöä esittämässä. Eli näitä täytyy siis ehdottomasti treenata!

Teimme tokossa myös seisomisharjoituksia itsenäisesti niin, että koira seisotettiin ja sitten tehtiin häiriötä, eikä koira saanut liikahtaa paikoiltaan. Minä esim. hypin, otin pikku juoksupyrähdyksiä ja lopulta myös heitin palloa Hugon ohi. Heti, jos tassukin liikahti, homma aloitettiin alusta ja vapautus ja palkka tuli vasta, kun neljä tassua pysyivät paikoillaan häriöstä huolimatta. Ja oikeasti jo aika pian Hugolla pysyi kaikki tassut maassa, vaikka pallo lentelikin vierestä. Tätäkin siis treenaillaan nyt itsenäisesti lisää!

Tehtiin tokossa myös paikkamakuut kokeenomaisesti eli ensin oli kehääntulotarkastus ja sen jälkeen mentiin riviin. Kouluttaja testasi alo-luokan koirilta luoksepäästävyyden ja vasta tämän jälkeen tehtiin paikkamakuut. Tällaisia treenejä Hugolle tarvitaankin, koska selvästi kokeessa alkaa keskittymiskyky herpaantua, kun luoksepäästävyyden yhteydessä tulee sitä odottelua ja istuskelua, ja tämän myötä sitten kierrokset nousee. Siinä vaiheessa sitten on enää turha toivo, että Hugo malttaisi pysyä yhtäkkiä aloillaan paria minuuttia. Otin tällä kertaa varman päälle ja laitoin Hugolle etupalkan. Hugo pysyi koko kaksi minuuttia aika rauhallisena eli ei mitään ääntelyitä tai liiemmin muiden koirien kyttäilyä. Heti alkuun Hugo otti lonkka-asennon, mutta sen se tekee joka kerta ja ainapa vielä juuri vasemmalle lonkalle - olisikohan tällä jokin yhteys siihen, että Hugolla on jumeja toisella puolella takaosassa? Mutta siis tosiaan, tämä yksi lonkka-asento siis pysyi koko kaksiminuuttisen ajan eli ei vaihdellut asentoa, kuten yleensä niin herkästi tekee!

Treenien lisäksi päiviin on mahtunut paljon leikkimistä - Hugo on ollut tavallistakin leikkisämpi lähiaikoina eli kantaa palloja jatkuvasti meille heitettäväksi. Ollaan myös lenkkeilty Koirametsässä ja Kalkkikallioilla, jolloin Hugo on päässyt kirmailemaan vapaana. Harmi vain, että on niin märkää, että metsäpolut tuntuvat olevan joka puolella mutaisia.. Mutta ei se meitä estä! Yritetään nyt nauttia raikkaista syysilmoista aina, kun ei ainakaan kauheasti sada :)

EDIT (20.10.2012): Tähän loppuun lisään nyt ratapiirroksen sekä viiime treeneistä että 10.10. olleista treeneistä.

 

Näissä 10.10.2012 treeneissä oli tarkoituksena opetella niistopersjättöä (oli meille ihan uusi tuttavuus!) ja samalla antaa Empulle (kouluttaja) kuva kaikkien koirakoiden kontaktien ja keppien tilanteesta. Radalla piti olla A-este, mutta koska se oli maalattu juuri, käytimmekin keinua sen tilalla. Hugon mielestä se olikin sitten todella pelottava kapistus eli pari kertaa jouduttiin ottamaan niin, että Emppu laski keinun rauhassa alas. Tämän jälkeen onneksi alkoi jo keinukin sujua tavalliseen tapaan eli Hugo juoksi ihan reippaasti keinulle ja stoppasi kontaktille. 

Eka kepeille lähetys epäonnistui eli Hugo meni sisään väärästä välistä, mikä johtui pääosin siitä, että energiaa oli tässä vaiheessa taas ylenmäärin. Kun keskittyminen saatiin kuntoon, kepitkin sujuivat paremmin! Pujottelu oli reipasta ja hallittua. Ongelmana tuntui olevan vain se, että tilan ahtaudesta johtuen pujottelu loppui lähelle seinää, eikä Hugo meinannut millään tajuta, että kyllä sen pujottelun mahtuu tuollainen maksikoirakin tekemään ihan loppuun asti. Emppu meni sitten palkkaamaan keppien päätyyn ja saatiin Hugokin ymmärtämään, että kyllähän sinne loppuun asti uskaltaakin pujotella!

Koska jouduimme hiomaan sekä keinua että keppejä, emme ehtineet radalla loppuun asti. Eli taas nähtiin, että kyllä näitä yksittäisiä esteitä pitäisi vain ehtiä aina säännöllisesti vapaatreenaamaan, niin ei joutuisi sitten ohjatuissa treeneissä käyttämään aikaa näihin :) 

 

Viime keskiviikon treeneissä Hugo kävi alkuun tosiaan aivan ylikierroksilla. Ensimmäiset pari kertaa juoksi ykkösesteestä suoraan ohi ja säesti menoaan haukkumisellaan. Kun ykköseste saatiin tehtyä niin, että kutsuin Hugoa kakkosesteen takaa, kakkoseste tehtiin pakkovalssilla ja se sujui. Kolmoselle tuli ensin ohi, mutta tämä saatiin korjattua, kun ohjasin vain selvemmin ja tein kakkos- ja kolmosesteiden väliin yhden askeleen, joka suuntautui kohti kolmosesteen ponnistuspaikkaa. Tällä tavoin sai siis merkattua koiralle, mihin sen odotettiin menevän.

Esteet 4-8 sujuivat hyvin - 7 esteelle tehtiin radalla näkyvä 7a-vaihtoehto, jossa siis koira pyöritettiin esteen ympäri seisomalla itse koko ajan lähellä siivekettä. Tässä oli tärkeää, että oma kroppa ja rintamasuunta kääntyi jo todella hyvissä ajoin kohti putkea kahdeksan, jotta koira tiesi minne oltiin menossa, eikä imenyt kymppiesteelle. Kuitenkin samalla piti pitää katse koirassa ja seurata, mihin se menee. Pienten suullisten "tässä"-käskyjen avulla pyöritys sujui kohtuullisen tiukasti, tosin omaa liikettä parantamalla olisi tästä saanut varmasti vieläkin tiukemman!

Kun koira oli lähetetty putkeen nro 8, ohjaajan tuli juosta jo kohti estettä 10, jotta ehtisi tekemään persjätön esteiden 10 ja 11 väliin. Tässä harjoiteltiin sivuttaista irtoamista eli vaikka ohjaaja juoksi jo pois päin esteestä 9, tuli koira saada "tyrkättyä" esteelle 9. Vaikka liike etenikin jo, tuli kuitenkin koiralle kertoa siinä lomassa, että este 9 tuli hypätä ottamalla yksi sivuttaisaskel kohti tätä estettä. Tätä hiottiin kaikkien koirien kanssa vielä niin, että Emppu otti lelun ja meni sen kanssa esteen 9 taakse. Sama ohjaus tehtiin ja ohjaajan oli tarkoitus irtaantua ihan reilusti ysiesteestä ja Emppu sitten tehosti irtoamista palkkaamalla koiran esteen takana. Hugon kanssa suuena haasteena tässä oli se, ettei se oikein tunnu huolivan palkkoja muilta kuin minulta :) Eli vaikka Emppu heilutteli palloa esteen takana ja kutsui Hugoa, se kurvasi ysiesteeltä aina suoraan kympille, minne minä olin juossut ja otti ensin palkan minulta ja vasta sitten Empulta.

Kotiläksyksi tuli kaikille koirille irtoamistreenejä! Eli tietysti myös eteenpäin irtoamista, mutta etenkin juuri tätä sivuttaista irtoamista. Emmekä Hugon kanssa itseasiassa olekaan tätä koskaan kunnolla harjoitelleet eli menee ehdottomasti treenilistalle! Huomenna olisi tarkoitus käväistä Kivikossa treenailemassa irtoamisia ja myös kontakteja plus keppejä.

Huoltohetki

Sunnuntaina olimme tosiaan taas tokokokeissa ja voi kyllä todeta, että jäi huomattavasti parempi mieli näistä kokeista kuin viikon takaisista! Noh, paikkamakuu meni pieleen - taas... Tällä kertaa Hugo lähti jo sillä aikaa, kun kävelin pois päin siitä, tosin rivistä lähti Hugoa ennen yksi koira ja jälkeen sitten vielä pari muuta. Hugo oli nätisti tulossa luokseni, mutta näki ilmeisesti pettymykseni, ja päättikin käyrä treffaamassa rivistöstä yhtä koiraa, joka sitten lähti liikenteeseen. Aiemmin ei ole koskaan näin tehnyt! Noh nappasin Hugon kiinni ja tämä Hugon häiritsemä koira onneksi sai uusia paikkamakuun. Eli tämähän nyt olikin jo ennaltatiedossa ollut fakta, että paikkamakuu koetilanteessa on meillä yksi suuri ongelma eli tämä ei sikäli ollut yllätys. Ja saatoinpahan taas havaita, että taas jännitti tämä paikkamakuu vielä astetta enemmän kuin viime kokeessa - eli varmaan kertaantuu aina, kun epäonnistuneita suorituksia tulee pohjalle enemmän...

Muilta osin koe meni kuitenkin selvästi paremmin kuin viikko sitten. Otin ennen suoritusta Hugon kanssa muutamia liikkeitä ja palkkasin pallolla. Otin pohjalle myös ihan vain leikkimistä, että sain vähän virettä nousemaan. Vieläkään ei suorituksessa ollut yhtä hyvässä vireessä kuin treenatessa yleensä, mutta kuitenkin kaikki liikkeet suoritettiin ihan sujuvasti. Tahmeutta oli nähtävissä etenkin luoksetulossa, jossa jopa hidasti aavistuksen mattoa haistelemaan ennen istuutumista. Ja muutenkin vauhti tässä turhan hidas - mutta eipähän törmännyt ainakaan! Seisomaan ja maahan jätöissä kuulemma aavistuksen saisi olla ripeämpi. Niin ja kytkettynä seuraamisessa oli vähän tahmea - jäi jopa aavistuksen jälkeen, mitä ei normaalisti tapahdu. Ilman hihnaa seuraaminen olikin sitten jo paljon parempaa ja aktiivisempaa! Kaikkiaan kuitenkin jäi hyvä mieli ja nyt on hyvä jäädä kokeista tauolle, kunnes paikkamakuu on saatu oikeasti kuntoon. Ja tokihan hiomista löytyy kaikista musitakin liikkeistä :) Tässä vielä sunnuntain "lottorivi":

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 0
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9

Yhteispisteet siis 151 p ja ALO2. Eli kyllä se nyt vain on harmittava tapaus tuo paikkamakuun epäonnistuminen, kun jos se saataisiin kuntoon, niin tulisi ihan hyviä ykköstuloksia :) Mutta kyllä me se vielä hinkataan kuntoon!

Eilen olin HSKP:n tokoteoriatunnilla, joka kuului siis siihen kilpailuvalmiiden ryhmän opetukseen. Oli kyllä ehdottomasti hyödyllinen ja ajatuksia herättävä teoriaosuus! Saatiin vinkkejä eri tokoliikkeisiin ja etenkin niiden hiomiseen. Lisäksi kävimme läpi esim. palkkauksen ja motivoinnin tärkeyttä ja sitä, kuinka treeneissä tulisi hioa liikkeitä ihan vain liikkeen osa kerrallaan, eikä hinkkaamalla kokonaisia liikesarjoja putkeen. Eli esim .harjoitellaan kerrallaan vain esim. seuraamisen liikkeellelähtöä tai yhtä tiettyä käännöstä ja palkka tulee sitten heti, kun tämä kyseinen kohta sujuu hyvin. Moneen liikkeeseen saimme hyviä niksejä kotitreenejä varten!

Yksi todella hyödyllinen oli se, kun puhuttiin vireestä ja siitä, kuinka koiran viretilaa pitäisi pystyä esim. koesuorituksen kesken sekä laskemaan että nostamaan aina tarpeen mukaan. Ja vasta silloin tajusin, etten oikeasti ole kunnolla opettanut Hugolle koskaan etenkään viretilan laskemista. Kyllähän se kotona rauhoittuu, mutta rauhoittumiseen pitäisi yhdistää sitten esim. vihjesana ja silittäminen jostain kohtaa niin, että samoilla keinoin saisi koiran rauhoittumaan sitten myös ulkona ja myöhemmin jopa treenitilanteessa. Eli tätä alamme nyt harjoittelemaan ehdottomasti! Hugolla on nimittäin tapana olla erittäinkin kärsimätön treenatessa ja heti, kun tekeminen loppuu, se mielellään alkaa sitten minua komentamaan tai keksii oheistekemistä, kuten hihnan repimistä tms. Ja kun sitten kiellän näitä oheispuuhasteluja, annan koiralle huomiota, jota se nimenomaan sillä toiminnallaan kerjääkin. Eli tästä lähtien täysi välinpitämättömyys koiraa kohtaan silloin kuin tällaista kärsimättömyyttä esiintyy ja lopulta sitten Hugo toivottavasti pystyy jopa rauhoittumaan näissäkin tilanteissa. Uskon todella, että tästä olisi meille suuri hyöty myös koetilanteissa, koska nykyään se aina käy kärsimättömäksi luoksepäästävyyden aikana, kun odottelemme rivissä tekemättä oikeastaan mitään. Parissa viime kokeessa ainakin Hugo on alkanut tässä juuri vieressäni istuessaan tuijottamaan minua ja sitten hiljaa murisemaan. Eli juuri tätä samaa huomion kerjäämistä ja kärsimättömyyttä. Ja tämän jälkeen, kun sitten käsken sen paikkamakuuseen, on kierrokset tietysti liian korkealla, jotta se malttaisi siinä pysyä. Nyt siis rauhoittumistreenejä niin, että saan Hugon koetilanteessakin ennen paikkamakuuta rauhoitettua!

Tänään Hugolla olikin vuorossa huoltohetki eli hierontakäynti. Aikaa touhuun vierähti loppuen lopuksi yli kaksi tuntia, mutta oli kyllä ehdottomasti hyvä käynti! Aluksi katsottiin ulkona Hugon liikkeet eri askellajeissa ja myös seisomassa, istumassa ja maatessa. Tämän jälkeen Hugo hierottiin läpi ja samalla tehtiin venytyksiä. Saimme myös kotiin vinkkejä miten voin itse venytellä Hugoa. Kaikkiaan hieroja totesi Hugon olevan hyvässä kunnossa. Hierottaessa löytyi parit jäykkyydet eli vasemman takajalan liikeradat venyttäessä olivat selvästi heikommat kuin oikean takajalan. Lannealue oli molemmilta puolilta myös jäykkä ja alueella tuntui myös kiinnikkeitä. Hugo kaiken kaikkiaan oli hierottaessa melko rentona ja makoili ihan tyytyväisen oloisena, mutta hierottaessa juuri tuota lannetta ja venytettäessä sitä vasenta takajalkaa, Hugo vilautteli hampaita ja kävi levottomaksi. Eli selvästi tuntui epämukavalta ja kipeältä juuri niillä alueilla, jotka hierottaessakin/venytettäessäkin tuntuivat jäykiltä. Jumit aukesivat hieronnan aikana kyllä vähän, mutta etenkin se vasen takajalka oli yhä käynnin lopussakin selvästi liikeradoiltaan huonompi kuin oikea. Eli saatiin tosiaan kotitehtäviksi venytyksiä ja sitten kahden viikon päästä uusi käynti, jolloin katsotaan miten homma on edennyt! Hugo oli kyllä kahden tunnin hieronnan jälkeen niin rentoutunut ja väsynyt, että jutellessani lopuksi hierojan kanssa, Hugo seisoi aivan paikoillaan ja roikotti päätä silmät lähes ummessa. Melkeinpä siis nukahti seisaalleen, eikä ole kyllä nyt illalla paljoa ylimääräistä energiaa löytynyt :) Hyvä käynti kaikkiaan eli eiköhän me tuolla käydä nyt tästä lähtien huollattamassa Hugoa aina aika ajoin!

Kaikkea kivaa :)

Paljon kivoja asioita tapahtunut ja/tai tiedossa! Ensinnäkin tänään olivat ensimmäiset I-HAH:n kilpailuvalmiiden ryhmän treenit ja oli kyllä kivaa! En nyt vielä saanut aikaiseksi laittaa tänne ratapiirrosta, mutta oli aika kivan tuntuinen rata. Paljon oli takaakiertoja ja persjättöjä ja kouluttajamme Emilian avustuksella ja neuvoilla saatiin rata tosi sujuvan tuntuiseksi! Hugo on hyvin oppinut takaakierrot eli "kierrä"-käskyllä tietää selvästi, mitä tehdä. Ei tarvitse enää välttämättä blokata jalalla koiran pääsyä esteelle esteen edestä, vaan Hugo tietää kiertää takapuolella hyppäämään ihan ilmankin! Ja tänään ihan uutena opin vastakäden käyttämisen ohjaamisessa. Aiemmin en ole juurikaan vastakättä tajunnut käyttää, mutta tänään tuli käytettyä ja Hugo luki mielestäni hyvin tätä ohjausta. Eli esim. esteeltä jatkettiin U:n muotoiselle putkelle, mutta koira ei saanutkaan mennä putkea siitä päästä, joka oli suoraan esteen edessä. Tässä kohdassa vastakädellä sai hyvin otettua koiran haltuun ja näin estettyä putken imu. Ja kun haltuunotto oli onnistunut, tehtiin vapautus riittävän ajoissa, jotta matka jatkui sujuvasti putken oikeaan päähän. Ja hyvin toimi!

I-HAH:lla on seuran 20-vuotisjuhlat 24.11. ja ilmoittauduin juuri juhliin mukaan. Epäröin pitkään, kun vasta niin tuore seuralainen olen, etten vielä tunne kovin suurta osaa I-HAH:laisista. Mutta siellähän sitä tutustuu ja kyllähän siellä tuttuja kasvoja treeniryhmistä ja toimikuntatyöskentelystä löytyy ainakin!

Tänään tuli myös iloinen uutinen HSKP:n tokojaostolta. Laitoin HSKP:n toko2-kurssin jälkeen viestiä tokojaostoon ja kyselin paikkoja jatkoryhmistä. Toko2-kurssin jälkeenhän ei ole enää kursseja, vaan seuraavana ovat jatkuvatoimiset ryhmät "tokolupaukset" ja "kilpailuvalmiit". Hieman jänskätti, koska viime viikolla tuli viesti, että ryhmiin on vain pari paikkaa, mutta meille mahdollisesti olisi paikka. Ryhmien kouluttajan toimii Pirkko Bellaoui, joka oli myös viime viikonlopun tokokeidemme tuomarina. Tämän vuoksi pelkäsin hieman, että pilasimme huonolla koesuorituksellamme mahdollisuudet ryhmään pääsyyn. Tänään kuitenkin tuli viesti, että meidät on hyväksytty tokon kilpailuvalmiiden ryhmään! Olin tästä uutisesta valtavan innoissani - kaipaamme ehdottomasti ohjattuja treenejä ja vieläpä häiriöharjoituksia. Maanantaina homma alkaa siis teorialuennolla ja sitten seuraavana lauantaina alkavat varsinaiset tokoilut. :)

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

Olimme Hugon kanssa toisissa tokokokeissamme Espoossa lauantaina ja paikkamakuun nollasimme jälleen, kuten viime kerrallakin. Tämä kyllä jaksaa hämmästyttää minua - tässä kokeiden välillä ei treenatessa nimittäin kertaakaan Hugo lähtenyt paikkamakuusta.. Mutta kai se sitten on se minun jännittämiseni, joka tekee siitä koetilanteesta Hugon mielestä oudon. Noh, mutta loppuen lopuksi siinä lauantain kokeessa menikin sitten pieleen melkeinpä kaikki muukin.

En nyt viitsi jokaista liikettä käydä yksitellen läpi, koska totuushan oli, että kokonaisuudessaan suorittaminen oli heikkoa, ja Hugo oli  kyllä ihan muissa maailmoissa. Varmasti osasyynä jännittämiseni, mutta tällä kertaa uskon kyllä, että suurempana syynä oli kuitenkin tylsistyminen ja alavireisyys. Kytkettynä seuraamisessa Hugo roikkui hihnassa aivan kuin sanoakseen, ettei huvita tokoilla. Joissain liikkeissä jouduin käyttämään kaksoikäskyjä, esimerkiksi maahanmenossa seuraamisen yhteydessä jouduin antamaan kaksi käskyä, jotta Hugo nousi ylös perusasentoon. Tätä ei yleensä ikinä tapahdu eli tosiaan löysyyttä ja innottomuutta oli havaittavissa. Lopputuloksena oli 129 p ja ALO3 ja valtava epäonnistumisen fiilis kotiintuomisina. Lauantaina kotimatkalla kävi jo mielessä, että jättäisin kokeet kokonaan käymättä, jos kerran sinne piti mennä vain mielensä pahoittamaan, mutta myöhemmin onneksi vähän jo alkoi tapahtunut palata mittakaavoihinsa :) Loppuen lopuksi kyse ei ole maailman lopusta ja näitä epäonnistumisia tapahtuu yhdelle, jos toisellekin. Ei auta kuin jatkaa treenailua ja pohtia, mitä ensi kerralla teen eri tavoin.

Jännittämineni on varmasti yksi syy siihen, miksi suorittaminen on ihan eri tasoista kokeissa kuin treeneissä. Tähän ei siis auta kuin kokemus ja esim. epävirallisissa kokeissa ravaaminen. Harmi vain, että niitä järjestetään yli aika harvakseltaan... Mutta tässä lauantain kokeessa uskon, että pääsyynä huonoon suoritukseen oli jokin muu kuin pelkkä jännittämiseni. Kuten kuvailin, Hugo oli selvästi todella alavireinen ja innoton. Jälkikäteen, kun asiaa pohdin, tajusin, että itse ennen koetta yritin vain rauhoitella Hugoa, enkä lainkaan nostattaa virettä. Pelkään ehkä liikaakin sitä, että Hugo kävisi kokeessa ylikierroksilla, joten tyydyin sitten vain odottelemaan paikoillaan meidän vuoroa. Paikalla seisoskelu ja makoilu varmasti aiheuttivat Hugolle tylsistymistä, eikä sitten kehään astellessa intoa ollut.

Olin jo aiemmin ilmoittautunut myös viikon päästä järjestettäviin tokokokeisiin ja lauantain kokeen jälkeen olin valmis suoraan ilmoittamaan sinne, että jäämme pois. Pohdinnan jälkeen muutin kuitenkin mieleni. Tiedän, ettei viikossa mitään ihmeitä tehdä, mutta toisaalta valtaosin meillä on alokasluokan jutut kyllä suht hyvällä mallilla. Tiedän, ettei lauantain koesuoritus ollut lähelläkään tasoamme, joten haluan mennä ensi viikonloppuna testaamaan toimiiko homma paremmin, jos ennen suoritustamme leikitän lelulla ja teen muutamia tokoliikkeitä palkaten pallolla. Sittenpähän näen, onko Hugo tuolloin paremmassa vireessä vai onko edelleen suorittaminen yhtä heikkoa, jolloin suurimpana syynä olisi sitten varmasti jännittämiseni. Eli ihan testimielellä lähdemme liikenteeseen ensi viikonloppuna!

Tein muuten eilen ja tänään paikkamakuuta vähän uudella tavalla. Palkkaus edelleen takapalkkana, joka Hugolle toimii hyvin, mutta lisäsin vaikeustasoa selvästi. Nyt siis lisäsi etäisyyttä n. 30 metriin (kokeessa välimatka 20 m) ja paikkamakuun kestoa 4-5 minuuttiin (kokeessa kesto 2 min). Molemmilla kerroilla, jotka olemme nyt ehtineet tehdä, pysyi hyvin ja ihan ilman ininöitä tai muita ääntelyitä. Tuskin viikossa ehditään saada paikkamakuuta kuntoon, mutta uskon, että vähitellen tämäkin alkaa tuottaa tulosta. Joka tapauksessa ensi viikonlopun jälkeen jäämme kyllä varmasti tokokeista tauolle ja treenailemme, kunnes olemme saaneet hommaat reilusti lisää varmuutta.

Mutta se siitä vuodatuksesta! Eilen oltiin Hugon kanssa metsässä lenkkeilemässä ja Hugo sai olla vapaana. Olen nyt yrittänyt pari kertaa viikossa päästä lenkkeilemään paikkaan, jossa Hugon ei tarvitse lenkkeillä hihnassa. Ja se selvästi nauttii siitä, että saa mennä omaa tahtia! Nykyään on kiva käydä tällaisilla lenkeillä, kun luottamus Hugoon on kasvanut selvästi, eikä enää joudu jännittämään, koska se lähtee kaverin perään. Eilenkin tuli useita koiria vastaan, eikä Hugoa tarvitse ottaa kiinni, vaan pyytää vain vierelle kulkemaan ohituksen ajaksi. Helpottaa selvästi lenkkeilyä ja on tosiaan kiva, kun pääsee useammin lenkkeilemään vapaana :)

Tässä pari kuvaa kukkulan kuninkaasta eiliseltä lenkiltä:

Keskiviikkona alkavat I-HAH:n talvikauden treenit eli raportoin sitten keskiviikon jälkeen, miten ekat treenit kilpailuvalmiiden ryhmässä sujuivat! Toivottavasti ei jäädä jalkoihin siellä :)

Hyi ja yök sateille!

Ei ole nämä syksyn sateiset ja pimeät kelit kyllä yhtään Hugon mieleen. Jo sadeloimen esiin ottaminen saa Hugon lukkimaan tiehensä ja ulkona se tekee tarpeensa vikkelään ja yrittää kovasti sen jälkeen suunnata takaisin kotiin sohvalle nukkumaan. Tänään kävin pitkän lenkin vasta iltasella, ja ensimmäiset parikymmentä minuuttia meni siten, että Hugo yritti noin kymmenen askeleen välein laittaa jarrut päälle ja kääntyä kotiin. Vihdoin löysin kepin, jonka avulla sain Hugoon vähän lenkkeilyintoa ja loppulenkki sujuikin jo reippaammin. Kovasti toivomme sateiden loppumista - muutenhan tämä syksy on nättiä aikaa ja kelikin on ihanan raikas lenkkeilyä ajatellen!

Niin se aika rientää...

Moneen kertaan on pitänyt taas kirjoitella, mutta jotenkin se aika vain katoaa johonkin. Sunnuntaina olin Hugon kanssa metsälenkille ja pitkästä aikaa juolahti mieleen, että voisin ottaa Hugosta kuvia. No eipä juuri sitten sattunut olemaan minkäänlaista kuvausvälinettä - ei edes kännykkää - mukana. Eli jäi sitten ottamatta.. kunhan seuraavan kerran olisi auringon paistetta, niin yritetään sitten uudestaan!

Maanantaina oli HSKP:n toko2-kurssin vika kerta. Vettä tuli aika ajoin kaatamalla ja toinen samaan aikaan treenaava ryhmä lopetti jo puoli välissä, mutta me jatkoimme loppuun asti säästä huolimatta. Ja itse asiassa oli älyttömän hyvät treenit! Viime kerralla, kun tokoiltiin sadekelillä, lopputuloksena oli pieleen menneet treenit ja märässä maassa makaamisesta seurannut maahanmenohaluttomuus. Eli sain treenata Hugon kanssa silloin ihan tosissaan maahanmenoja, jotta suostui taas ekalla käskyllä sinne menemään.

Kertasimme kaikki alo-luokan liikkeet, joita kurssilla harjoiteltiin. Tehtiin kaksi paikkamakuupätkää, minuutti kerrallaan. Jätin takapalkan nyt pois, kun aika oli sen verran lyhyt ja halusin testata miten ilman sitä sujuu. Ja Hugo pysyi hienosti! Sateesta huolimatta malttoi hyvin ja oli pysyi siellä aika rauhallisena. Kertaakaan sen ALO-kokeen jälkeen Hugo ei ole lähtenyt paikkamakuusta, eikä kertaakaan ole myöskään käynyt niin, että se olisi lähtenyt perääni jättäessäni sitä maahan ja lähtiessäni kävelemään pois päin. Takapalkkaa ollaan käytetty nyt säännöllisesti, mutta välillä kuitenkin kokeiltu myös ilman. Ja molemmilla tavoilla on nyt tosiaan pysynyt maassa.

Seuraamisesta seisomaan ja maahan jäämisissä on tullut ehkä pientä edistystä. Hugolla on tapana tehdä nämä liikkeet hieman turhan verkkaisesti eli menee maahan aavistuksen hidastetusti ja seisomaan jäädessään taas ottaa parit haparoivat askeleet perään ennen stoppia. Kuitenkin maahanmenoihin on tullut vähän reippautta ja seisahtuessa ei enää liiku perään niin paljoa. Eli jatketaan treenejä!

Seuraamiset sujui suht tavalliseen tapaan. Saimme muuten kouluttajalta hyvän vinkin vasemmalla käännökseen eli näytti miten omalla kehollani voin ennakoida Hugolle, että käännös vasemmalle on tulossa. Ja tämä tosiaan toimii eli näin tehdessä ei tule törmäyksiä, vaan Hugo kääntyää ajoissa pois alta. Toki tämä keholla avustus täytyy häivyttää, mutta näin on varmasti hyvä harjoitella ja hioa tätä!

Luoksetulo oli tänään hyvä eli Hugo tuli lätäköistä huolimatta reippaalla laukalla luokse ja pysähtyi juuri sopivaan aikaan törmäämättä minuun. Aavistuksen vinoon jäi lätäkköjen vuoksi, mutta muuten hyvä suoritus.

Nyt on sitten ohjatut tokot tältä erää taas ohi. Olen laittanut kyllä kyselyn HSKP:n jatkuviin ryhmiin pääsystä, mutta ilmeisesti ovat toistaiseksi täynnä ja halukkaita sinne olisi varmasti reilusti. Eli tuskin näillä näkymin ainakaan jatkuu treenit HSKP:llä - harmi kyllä. Toko-treenailut eivät kuitenkaan lopu, sillä sovimme kaverini kanssa maanantai-illoille treenit ja I-HAH:n porukka on puolestaan tiistaisin järjestämässä omatoimikimppatreenejä, joihin voi mennä silloin, kun aikataulu antaa periksi. Lisäksi HSKP:n tokokurssilla oli puhetta yhden kurssilaisen kanssa, että voisi jotain yhteistreenejä pohtia Viikin suunnalle. Eli eiköhän me saada sitä häiriötreeniä jatkossakin :)

Maanantaina tuli I-HAH:n agilityn talvikauden treeniryhmäjaot. Meillä on siis lokakuun alusta lähtien treenit Malmilla hallissa ja treeniryhmä on kilpailuvalmiit. Ryhmän kuvauksessa lähtötasona on, että koirakko pystyy tekemään möllitasoisia ratasuorituksia. Sen puolesta varmaan siis suht ok-tasoinen ryhmä, vaikkakin hieman jännittää, kun ryhmässä tarkoituksena on ilmeisesti harjoitella 1-2 lk:n ratoja. Eli sen osalta ehkä olisi kuitenkin treenata talvikausi jatko2-ryhmässä, nythän siis hyppäsimme jatko1-ryhmästä suoraan kilpailuvalmiisiin. Toisaalta taas olen sitä mieltä, että koska mitään suuria yksittäisiä ongelmia ei ole, niin varmaan juuri kaivataankin ratatreenejä, suoritusvarmuutta ja lisää irtoamista ja varmuutta myös Hugolle! Näitä siis varmasti pääsemme treenamaan talvikauden ryhmässä :)

Eilisissä agilitytreeneissä tehtiin alla olevaa rataa:

Alku sujui parhaiten niin, että tein valssin kakkosesteeltä kolmoselle ja myös 6. esteen jälkeen. Tätä pätkää 4-7 hioimme muutaman kerran, sillä meinasin aina tehdä valssin liian myöhään, jolloin kerroin liian myöhään Hugolle, että suunta on kääntymässä muurille. Kun sitten vihdoin sain valssattua hyvissä ajoin, Hugo jo hyppyyn lähtiessä suuntasi kohti muuria ja saatiin kohta suht sujuvaksi. Takaakierrot esteelle 9 sujuivat ihan ok, mutta seuraava ongelmakohta olikin sitten pituuden 10 jälkeinen kohta. Tähän oli tarkoitus tehdä persjättö esteiden 10 ja 11 väliin. Ekalla yrityksellä olin itse vain onnettoman myöhässä, mutta pari seuraavaa yritystä meni kyllä vähän myös Hugon piikkiin. Marin mukaan persjätöt onnistuivat näillä kerroille ihan nappiin ja olin ajoissa tekemässä niitä, mutta siitä huolimatta Hugo juoksi minua päin ja hyppäsi näykkimään takkia. Eli kävi siis selvästi kierroksilla. Tehtiin sitten tämä kohta vähän helpotetusti eli kutsuin sen pituuden yli ilman sitä persjättöä ja jatkoimme radan loppuun. Ohjattujen treenien jälkeen jäi vielä aikaa omiin treenailuihin, joten jäin sitten Hugon kanssa vielä tekemään sitä persjättökohtaa. Ja tulihan niitä onnistumisiakin vihdoin, kun Hugon kierrokset oli saatu vähän laskemaan :D Olemme nyt muutaman viikon treenanneet agilitya ainoastaan kerran viikossa noina ohjattuina treeneinä ja selvästi tämä aiheuttaa sen, että kierrokset nousee sitten entistä enemmän tauon jäljiltä, kun sinne kentälle vihdoin taas päästään! Eli toinenkin treenikerta viikossa olisi kyllä hyvä - pitää yrittää talvikaudellakin saada vapaatreeniryhmä kasaan hallivuoron vuokrausta varten :)

Olipa muuten mielenkiintoista - tänään iltalenkillä lähtiessäni jouduin houkuttelemaan Hugon namien avulla lähtemään mukaani. Yleensä aina tulee ihan mielellään ja kipittää jo ovea kohti, kun otan pannan esiin, muttei tänään. Hugo vain makasi olohuoneessa tuijottaen minua epäuskoisena. Yritin houkutella ja lopulta laitoin sille siellä pannan kaulaan. Muttei edelleenkään hievahdustakaan! Ei ole siis nämä sadekelit Hugon lemppareita - onneksi lenkiltä löytyi edes kiva keppi, jota kanniskellessa lenkin loppupuolisko sujui rattoisasti :)

ALO1 rimaa hipoen

Eilen olimme siis ihka ensimmäisissä virallisissa tokokokeissa Hugon kanssa ja otsikon mukaisesti kotiin tuomisina oli tulos ALO1 pistein 160/200 eli juuri siihen alarajalle yletyttiin. Tässä kootut selitykset:

Luoksepäästävyys: 10 x 1 = 10. Hugo taisi loppuvaiheessa nousta seisomaan, mutta tämähän onkin nykyään sallittua. Ei ongelmia tässä eli ihan kiinnostuneena kohtasi tuomarin.

Paikalla makaaminen: 0 x 3 = 0. Se murheen kryyni.... Koskaan ei kyllä näin levoton ole ollut paikkamakuussa - reagoikohan minun jännittämiseeni? Eli jo noin parinkymmenen sekuntin makaamisen jälkeen inisi ja vähän perästä seurasi haukahdus. Ja sieltä se sitten lönkötti mamman helmoihin turvaan. Eli pyöreä nolla tästä.

Seuraaminen kytkettynä 9 x 2 = 18. Pistevähennys tuli siitä, että remmi kiristyi parissa kohtaa - muistaakseni tuomari sanoi, että pysähdyksissä - hieman. Itse en tällaista ole havainnutkaan tekeväni eli hyvä tietää, niin osaa varoa tätä jatkossa eli pitää hihna kunnolla löysänä. Itse huomasin, että Hugo kävi tässä vaiheessa aavistuksen kierroksilla eli juoksuun lähdössä hetkeksi nappasi hihnaa suuhun - onneksi kyllä sitten irroitti ja rauhoittui hieman. Ja toisaalta oli ainakin terävää seuraamista ja hyvät käännökset, kun Hugo oli kunnolla hereillä :)

Seuraaminen taluttimetta 9,5 x 4 = 38. Hyvää ja aktiivista seuraamista. Oikea paikka tuntui säilyvän hyvin ja käännöksetkin olivat sujuvat - tosin vasemmalle käännös vaatii yhä hieman hiomista. Ei kuitenkaan tullut törmäilyjä siinäkään!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20. Tuomarin sanoin alo-luokkaan nähden täydellinen - itse tosin haluaisin, että menisi vieläkin napakammin maahan.

Luoksetulo 9 x 3 = 27. Pistevähennys siitä, että Hugo aavistuksen törmäsi minuun eteeni tullessaan. Ja tosiaan nenä kyllä kolahti jalkoihini hieman, vaikka jarruttikin kyllä ihan ajoissa. Se nenä on vain niin pitkä, että kestää ennen kuin oppii hahmottamaan missä sen kärki menee :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20. Tämäkin tuomarin mukaan luokkaan nähden täydellinen. Markuksen mukaan Hugo otti pari pientä askelta ennen pysähtymistä, muttei kuitenkaan kävellyt perääni, kuten möllikokeissa.

Estehyppy 9 x 2 = 18. Lähti hyppyyn reippaasti ja varmasti, seisahtui napakasti ja odotti siinä rauhassa. Pistevähennys tuli siitä, että Hugo ei kääntynyt esteen takana ihan suoraan esteen taakse, vaan oli hieman esteestä sivussa. Muuten kuitenkin hyvä suoritus mielestäni.

Kokonaisvaikutus = 9.

Paikkamakuun jälkeen kyllä harmitti ja oli pettynyt fiilis - toisaalta kuitenkin tiesi, että tämä riski on olemassa, koska paikkamakuu on kokeen alla ollut epävarma. Kuitenkin sitten päätin siellä kokeessa, että täysillä jatketaan eteenpäin, vaikka olinkin siinä vaiheessa varma, ettei enää ALO1-tulosta tulisi. Kuitenkin muut suoritukset menikin sitten hirmu hyvin, niin tuli kuin tulikin se ALO1! Olisihan se ollut kivempi saada vähän paremmilla pisteillä, mutta iloitaan nyt tästä. Ja nyt sitten treenaillaan paikkamakuu varmaksi, niin on hyvät mahikset saada paremmat pisteet :)

Nyt kokeillaan sitten treenata paikkamakuuta takapalkan avulla. Hugon kasvattaja Kaija kehoitti kokeilemaan tätä jokin aika sitten, ja olen havainnut, että tämä kyllä toimii Hugolla. Ei ainakaan kertaakaan ole lähtenyt paikkamakuusta niinä kertiona, kun olen takapalkkaa käyttänyt. Eli jotain tosiherkkua purkkiin ja purkki Hugon taakse paikkamakuun ajaksi. Tällöin ei ole koiralla niin suuri houkutus lähteä ohjaajan perään, kun palkka onkin eri suunnassa. Ei ennen koetta ehditty tätä harjoittelemaan säännöllisesti, mutta tänään teimme tällä tavoin ja pysyi hyvin reilut kaksi minuuttia. Eli näin jatkamme sitten ja toivotaan, että paikkamakuusta tulisi Hugolle mieluisampi liike. Selvästi se on Hugon inhokki tokoliikkeistä eli herkkuja takapalkkana käyttäen ja reilusti kehuen yritetään nyt tehdä siitä tosi kiva juttu!

Ja se ratapiirros...

Tässä siis vielä se ratapiirros viime keskiviikon möllikisoista - ja jälleen kerran sinne-päin-tyylillä piirretty eli ei mittakaavassa, vaikka muuten yritinkin sijoittaa esteet mahd. oikein!

Hei me lennetään!

Tiistaina oltiin ohjatuissa agitreeneissä ja siellä harjoiteltiin yksittäisiä esteitä tällä kertaa. Treenattiin pujottelua, jossa tuli huomattua taas jälleen, että jos lähetän Hugon niin, että se olen itsekin keppien oikealla puolella, se pujottelee jo kohtuullisen reippaasti ja yhdelläkään kerralla ei tullut virheitä eli pujotteli oikein joka kerta loppuun saakka. Kuitenkin jos lähetän se ollen itse keppien vasemmalla puolella, niin Hugo on aivan totaalisen hukassa. Arpoi joka kerta, että mennäkö ensimmäisestä vai toisesta keppivälistä pujotteluun sisään, eikä jatkanut pujottelua paria keppiä pidempään millään. Eli tätä hioin sitten muiden ollessa treenivuorossa ihan käsiavun kanssa eli näytin sille oikeast pujottelukohdat. Ja pari kertaa näin tehtyäni, homma sitten alkoikin luistaa eli selvästi palaset loksahtivat Hugon päässä paikalleen ja sitten onnistukin jo ilman käsiapujakin!

Treeneissä teimme myös putkeen lähetystä umpikulmista ja tämä oli ensimmäinen kerta näitä treenejä, joten olin itse vähän hukassa alkuun. Heti, kun sain ohjaukset kuntoon, niin Hugo seurasi ohjausta kyllä hyvin ja umpikulmatkin saatiin sujumaan :) Tehtiin myös sellaista ohjausta, että koira piti saada ohjattua 360 asteen pyörityksellä yhden esteen yli niin, että kierto oli mahdollisimman tiukka. Kouluttajatkin hämmästelivät, miten Hugo isona ja pitkärunkoisena koirana pystyi tekemään tosi tiukat käännökset. Itse olin niin pyörällä päästäni tehdessäni itsekin näitä täysympyröitä, etten pystynyt kyllä mitenkään seuraamaan millaisia kieppejä Hugo teki :D

Keskiviikkona oltiin taas Robur-cupissa. Ratapiirros tulee myöhemmin, kunhan olen saanut piirrettyä. Odoteltiin tosi pitkään ja tällä kertaa Hugo selvästi alkoi jo aavistuksen kiehumaan, kun se seurasi vierestä monet monet radat. Eli oli ainakin energiaa, kun vihdoin päästiin radalle! Eka rata saatiin videoitua - tokaa valitettavasti ei, koska kuvaaja oli tällöin heti seuraavana suoritusvuorossa. Mutta ekalla radalla tuloksena 5 vp, -8,22 s. sij. 10. Itselläni oli radan jälkeen vähän sellainen tunne, että olin itse monessa kohtaa aika hukassa ja että Hugo pelasti useassa tilanteessa. Rata oli videolta katsottuna kuitenkin siistimpi kuin mitä olin uskaltanut odottaa. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tuli takaakierto ja jännitin jotenkin sitä kovasti ja jotenkin keskityin radalla vain siihen, että saadaan suoritettua se. Jäin ko. esteen kohdalla paikoilleen, enkä lähtenyt jatkamaan seuraavalle esteelle, joka oli puomi, ja videolta huomaakin, että Hugonkin eteneminen hidastuu selvästi ja se tuijottaa vain minua, että "mitäs sitten tehdään?". Eli en saanut sitä enää ohjattua puomille, vaan se juoksi siitä ohi, josta tuli se 5 vp. Muuten kuiteknin aika sujuva rata meidän tasoomme nähden eli tyytyväisiä oltiin :)

Tokalla radalla Hugo juoksi A-esteen alastulokontaktista läpi pysähtymättä ja hämmennyin tästä niin kovin, että jatko oli itseltäni ihan kauheaa hutilointia. Hugo yleensä on pysähtynyt kontakteille, joten luotin ehkä liikaakin siihen, että se tekee niin nytkin. Olin jo kääntynyt itse seuraavalle esteelle ja etenin, kun yhtäkkiä näinkin, että koira oli jo vieressäni. Olisin halunnut ottaa kontaktin uusiksi eli korjata virheen ja yritin saada Hugon kiepautettua takaisin alastulokontaktille. Se koski etujaloilla kontaktia, mutta  Hugo ei osaa kääntyä kontaktille eli este olisi pitänyt suorittaa kokonaan uusiksi. Niinpä jatkoimme vain eteenpäin. Tästä tuli kuitenkin 10 vp (mölliluokassa hyllyjen sijaan tulee 10 vp), koska Hugo tosiaan koski kontaktia uudestaan. Tämän lisäksi radalla tuli yksi rima alas eli yhteistuloksena 15 vp. Hugo pelasti kyllä tällä radalla monessa kohtaa, koska A:n jälkeen olin itse monessa kohtaa myöhässä ja meinasin unohtaa radankin... Mutta onneksi se eka rata oli kuitenkin sellainen, johon voi olla tyytyväinen :) Ja Hugon osalta kyllä kovaa tsemppausta tämä toinenkin - ei vain ohjaaja oikein ollut tilanteen tasalla!

Tokoa ollaan harjoiteltu - noin viikko on nyt siis ekoihin tokokokeisiimme :) On sujunut aika kivasti. Päänvaivaa tuottaa kuitenkin paikkamakuun paikoillejääminen... Silloin tällöin aina Hugo tekee sitä, että maahan mentyään ja minun lähtiessäni sen luota, se pomppaakin ylös ja ryntää perääni. Jos laitan palkan Hugon taakse, se pysyy aina paikoillaan, mutta ilman sitä aina silloin tällöin lähtee. Ongelma on nimenomaan tämä kohta, jossa kävelen pois sen luota, kun olen pysähtynyt ja kääntynyt Hugoon päin, se kyllä pysyy paikoillaan loppuun asti. Tätä siis yritetään nyt saada varmemmaksi. Useimmiten pysyy kyllä nytkin, mutten haluaisi, että joudun kokeissa arpomaan, että pysyykö vai eikö. Eli treenejä vain vielä ja juuri niin, että teen vain jättöjä ja palaan sitten palkkaamaan nopeasti, kun jää nätisti.

Sunnuntaifiilis

Hugolla on ollut tänään sunnuntaifiilis. Kuva puhukoon puolestaan:

Ja tässä vielä viime tiistaisen mölliagin ratapiirros, jonka lupasin lisätä tänne. Ja tosiaan ei ole taaskaan mittasuhteet välttämättä ihan oikein, kun itse olen piirustellut muistamani pohjalta tuon radan!

Tässä vielä yksi kuva viime viikon lenkiltä:

Kuvassa on erittäin metsästysvietitön Hugo :) Se näki sorsia meren poukamassa ja heittäytyi hetkessä nurmikolle sammakkoasentoon niitä ihastelemaan. Ei pienintäkään äännähdystä, eikä pienintäkään yritystä pyrkiä lähemmäksi. Se vain katseli niitä ja ihmetteli maailman menoa. Ja minullehan tämä olematon metsästysvietti sopii hyvin, sillä eipähän tarvitse pelätä, että säntäilisi vapaana ollessaankaan jänisten tai oravien perään! Nekään eivät nimittäin saa Hugossa aikaan muuta kuin korkeintaan sen, että Hugo hetken katsoo eläimen perään pää hieman kallellaan ja jatkaa sitten omaa matkaansa välittämättä näistä luontokappaleista sen enempää :)

Tokoillaan nyt 9.9. kokeita silmällä pitäen eli yritän hioa vielä esim. seuraamisen yhteydessä olevien perusasentojen paikkaa/asentoa - oli siis möllikokeissa kaikki asennot enemmän tai vähemmän vinoja aloitusasentoa lukuun ottamatta. Seuraaminen muuten sujuu edelleen hyvin ja käännökset ovat melko napakoita. Seisomaanjättöä täytyy vahvistaa, ettei Hugo hiippaile perääni eli teen nyt tätä niin, että käännähdän käskyn annettuani Hugon eteen stoppaamaan sitä ja vasta sitten jatkan matkaa. Näin pysähdykset ovat nopeita, eikä hiipimisaskelia tule. Paikkamakuussa positiivista on se, että Hugo on pysynyt maassa koko paikkamakuutreenin ajan, mikäli saan sen vaan pysymään ne ekat sekunnit. Kriittinen vaihe on siis se, kun olen pyytänyt Hugon maahan ja poistun sen vierestä. Tässä yrittää nykyään monesti sännätä perääni. Jos taas se pysyy siellä siihen asti, että olen päässyt omalle paikalleni ja kääntynyt Hugoon päin, voin olla melko varma, että se pysyy siellä sen kaksi minuuttia. Eli nyt treenaillaan ahkerasti näitä paikalle jäämisiä minun lähtiessä viereltä. Sain vinkiksi laittaa namin esim. pikkupurkissa Hugon taakse, kun olen käskenyt sen maahan. Tällöin se tiedostaa palkan olevan takana, ja tämä on toiminut hyvin! Hugo ei ole kertaakaan lähtenyt tällöin perääni, sillä tietää, että se palkka ei tule minun taskustani. Eli hiotaan hiotaan ja toivotaan, että etenkin tämä paikkamakuuseen jääminen saadaan taas varmaksi ennen kokeita, joihin on nyt siis kaksi viikkoa. Jatketaan siis treenejä :)