Hyvää Joulua!

Hymyilevä agiliitäjä

Hugo agikisoissa 7.12.2013, copyright Anna Kokko

copyright Anna Kokko

Toinen LUVA!

Hiljattain kirjoittelin useammista onnistuneista treeneistä, joissa tuntui edistystä tulleen selvästi. Noh, kuten arvelinkin, tulihan sieltä se maanpinnalle palautuskin viime viikon treeneissä. Sekä tiistaina että torstaina Hugo kävi tosi kuumana treeneissä ja oma keskittymiseni meni siihen, että jaloissa pyöri jatkuvalla syötöllä haukkuva collie, joka kaiken lisäksi vielä napsi vaatteista kiinni vähän väliä. Ja oma keskittymiskyvyn puute johti siihen, että molemmissa treeneissä tuli tosi paljon mokia ihan simppeleiden asioiden kanssa. Valtaosa haastavimmista ohjauksista sujui kyllä, mutta sitten ihan se perusmeno ja oma rytmitys oli pahasti pielessä, mikä sitten näkyi lopputuloksessa. Torstain treenien jälkeen oli kyllä omasta tekemisestä tosi huono maku suussa, joten oli pakko mennä perjantaina aamulla tekemään lyhyet helpot vapaatreenit. Tehtiin siis ihan vain simppeliä suoraa ja kaarevaa uraa, jossa keskityin omaan rytmitykseen ja rintamasuuntaan niin, että sain Hugo hakemaan esteet ilman, että saatoin esteeltä esteelle ihan vieressä. Ja tarkoituksena oli tehdä lyhyet keskittyneet treenit, joissa pääsisin palkkaamaan oikein paljon ja lähdettäisiin hyvillä mielin - ja näin me tehtiinkin! Kisoihin lähdettiin siis lauantaina hyvillä mielin :)

Ensimmäinen rata sujui mielestäni melko sujuvasti ilman ihmeempiä kommelluksia ihan sinne loppusuoralle asti. Puomilta vapautuksen jälkeen Hugo kuitenkin meinasi lähteä selkäni taakse kohti toisella puolellani olevaa hyppyä. Tämä aiheutti huonon linjan pituudelle ja viimeiselle hypylle. Lisäksi aloin itse hidastelemaan ennen vikaa hyppyä, joten lopputuloksena oli vikan riman putoaminen, kun Hugo kääntyi hypyssä katsomaan minuun. Kyllä harmitti, mutta toisaalta ihan oma moka! Saldona ekalta radalta siis harmittava vitonen ajalla -4,17 s (varsinkin A oli hidas...) ja sijoitus 9/39.

Toisella radalla meinasi unohtua itseltä rata tossa ihan alun putken jälkeen. Lähdin viemään Hugoa hypyille, mutta onneksi riittävän ajoissa muistin, että matkan kuuluikin jatkua kepeille. Tämäkin rata melko sujuva (siis tasoomme nähden!), tosin tokavikalla esteellä, joka oli putki, tuli vähän erimielisyyttä siitä, että mennäänkö sinne putkeen vai ei. Koskan kontaktit eivät ole vielä varmoja, jouduin saattamaan Hugon puomilla ihan loppuun saakka, joten en päässyt irtoamaan sivusuunnassa kohti seuraavaa estettä. Seuraavalle esteelle ohjatessa oma linja siis ei mennyt läheskään kohti putkea, vaan oikeastaan A:lle, joten putki tuli Hugolle tosi yllätyksenä. Saldona kuitenkin tältä radalta 0, -9,40 s, LUVA ja sijoitus 2/34.

Tämä oli toinen kerta palkintopallilla, mutta viime kerralla siellä oltiin niin surkealla tuloksella, ettei paljon riemuittu sijoituksesta. Joten tällä kertaa tämä tuntui kyllä tosi hienolta ja Hugokin oli ylpeä saamastaan ruusukkeesta :) Kuva Hugosta ruusukkeen kanssa tulossa myöhemmin!

Ja ilokseni sain havaita, että tällä viikolla treenit sujuivat taas huomattavasti paremmin sekä tiistaina että torstaina! Eli mitään valtavaa taantumaa ei ole tullut, vaan menee varmasti vain oman treenihetken keskittyneisyyden ja fiiliksen piikkiin nämä vaihtelut...

Mennään viikonloppuna tod.näk. Hugon kanssa tekemään lyhyet vapaatreenit (kotiläksyjä valmennusryhmästä), mutta sitten Hugolla alkaa joululoma! Koska kesällä treenitauko jäi lyhyeksi, päätin antaa nyt Hugolla kunnolla lomaa treenaamisesta. Ensi viikon treenit jäävät väliin meiltä ja torstaina Hugo pääsee fyssarin käsittelyyn! Jouluviikolla  ei treenailla muuten kuin yhden yksärivuoron verran Niina-Liina Linnan kouluttamana lauantaina 28.12. ja vielä tammikuun ekan viikonkin Hugo on tauolla treeneistä. Niinun treenejä lukuun ottamatta taukoa tulee siis kolme viikkoa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tekee kyllä hyvää! Voi olla, että tauon jälkeen ekat treenit ovat kaoottiset kaikesta siitä patoutuneesta agilityenergiasta, mutta senkin riskin olen valmis ottamaan ;) Ja tokihan me muuten liikutaan ja leikitään normaalisti (joululomalla tehdään varmasti vielä normaaliakin pidempiä lenkkejä) eli sikäli energiaa kyllä pääsee purkamaan :)

Viikonloppu

Tänään oltiin Hugon kanssa kahden agiradan verran kisoissa Ojangossa. Vieläkään ei nollia irronnut, mutta pakko kyllä sanoa, ettei tokalla radalla ollut kauhean kaukana ja ainakin jäi tosi hyvä mieli kisoista!

Ekalla radalla itseä taas vähän jännitti ja niinpä oli taas vaikeata oman liikkumisen kanssa. Jäin turhaan odottelemaan koiraa ja meno oli minun osaltani vähän töksähtelevää. Yksi virhe tuli kosketuksesta - Hugo oli kieltämässä hypyllä ja osuin Hugoon ohjatessa sen sille hypylle. Sen lisäksi tuli kielto hypylle, jonne oma liike jarrutti tosi voimakkaasti ja ohjauskin oli huolimaton. Muilta osin olin tähänkin rataan melko tyytyväinen! Tästä radasta lisähuomiona, että olin suunnitellut rataantutustumisessa tekeväni keinulta valssin kepeille ja ohjaavani kepit puomin puolelta. Just ennen lähtöä tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin niistää Hugon kepeille ja tehdä takaaleikkauksen seuraavalle hypylle. Takaaleikkaus vähän jännitti, kun ne on vasta lähiaikoina alkanut toimia, mutta ei ollut suurempia ongelmia ainakaan nyt :) Tältä radalta siis saldona 10 rv ja ihanneaika alittui juuri ja juuri (-1,17 s) - meni kielloissa ja A:lla aikaa hukkaan...

Tokalle radalle lähdin sillä ajatuksella, että nyt pitää yrittää liikkua itse paremmin, ettei tulisi niitä tyhmääkin tyhmempiä kieltoja ihan helpoille hypyille. Ja jäi kyllä paljon parempi fiilis tästä tokasta radasta itselle! Ei ollut ihan suoraviivainen rata edes, ja siltikin suoriuduttiin kohtalaisen hyvin - ainoaksi virheeksi koituivat kepit. Keppejä edeltävä valssi valui ja oli myöhässä - Hugo ei ehtinyt sitten riittävän ajoissa lukita keppejä ja niinpä vitonen kepeiltä. Saldona 5 rv ja aika oli -5,86 s.

Pakko on myöntää, että tuli vapautettua tokalla radalla Hugo A:lta ennen aikojaan (siis ihan annoin vapautuskäskyn ennen pysähtymistä) - tähän syynä se, että lähiaikoina ollut ongelmana nimenomaan A:lla hidastelu. Jostain syystä se sinne pysähtyminen on paljon epävarmempaa/inhottavampaa kuin puomille. Voi johtua ihan vain siitä, että treeniä tarvitaan yhä enemmän, että hommaan tulee varmuutta, mutta toisaalta olen miettinyt sitäkin, että voiko olla, että se sinne pysähtyminen tuntuu inhottavalta..? Jos siis tulisi täydestä vauhdista ja stoppaisi, niin kyllähän siinä aikamoinen tärähdys tulee isolla koiralla etukropalle. Noh, treenit jatkuu ja katsotaan, josko asia ratkeisi ihan treenatessa - tai tarvitseeko alkaa miettiä, etten edes vaatisi sitä pysähdystä...?  Puomille ehdottomasti haluan joka tapauksessa pysäytyksen, ja luultavasti A:llekin - täytyy ottaa melkeinpä A pelkästään tehotreeniin :)

Mutta hurjan kivaa meillä oli taas - ensi viikonloppuna sitten uusiksi ;)

Tässä muutama kuva eiliseltä lenkiltä - Hugo touhuili taas lukuisten keppien parissa!

Jotain on taas opittu :)

Tiistaina oltiin seuran Lupaavien koirakoiden treeneissä ja torstaina normitreeniryhmän treeneissä ja molempien jälkeen oli kyllä allekirjoittaneella hymy herkässä. Jotenkin nyt yhtäkkiä alkaa tuntua, että palaset loksahtelee paikoilleen. Minä olen sisäistänyt asioita (tosin paljon on vielä sisäistämättä), mutta etenkin Hugo on selvästi sisäistänyt asioita. Ollaan treenailtu kouluttajalta saamien ohjeiden mukaan estehakuisuutta, irtoamista ja ohjauksena etenkin takaakiertoja. Muutamassa viikossa tuntuu, että Hugo on yhtäkkiä ymmärtänyt, että esteille voi tosiaan hakea, vaikkei ohjaaja ihan esteen juureen saatakaan. Ja voi, että miten meno on nyt erilaista!

Aiemmin minulla oli iso lista ohjauksia, joita teki mieli vältellä. Treeneissä tietysti ne piti uskaltaa rohkeasti kohdata, mutta kisoissa olisin vältellyt niitä viimeiseen saakka, jos vain mahdollista. Esimerkiksi takaakierrot oli yhtäkkiä muuttuneet hirveän hankaliksi. Myös takaaleikkaus tuntui vaikealta, koska kun minun liikkeeni hidastui, lähes poikkeuksetta Hugon meno tökkäsi. Ennakoivat ohjaukset oli mahdottomia, koska jos minun liike lähti esteeltä pois päin, Hugo stoppasi melkeinpä satavarmasti. Minusta pois päin hyppääminen oli tosi haastavaa. Koko ajan minulla oli päälimmäisenä ajatuksena, että minun on rytmitettävä oma liikkeeni ihan nappiin, jotta homma sujuu. Ja harvoinhan sitä ihan täydellisesti tuli rytmitettyä...

Nyt parin viime kerran aikana olen havahtunut fiilikseen, että Hugo hakee esteille huolimatta minun liikkeestäni. Olen jopa voinut tehdä törkeitä mokia rytmityksissä ja ohjauksissa ja silti se on pelastanut tilanteen suorittamalla esteen oikein. Minusta pois päin hyppääminen ei ole nyt enää ollutkaan ongelma, ja voin lähettää Hugon edellä olevalle hypylle ja lähteä jo suuntaamaan kohti seuraavaa. Ne kauhean kauheat takaakierrot ei yhtäkkiä olekaan niin kauheita, ja uskallan lähettää Hugon takaakiertoon jo vähän kauempaa - ennen kuin saatoin ihan siivekkeen juureen, mikä usein jopa johti kieltoon. Siis aivan huikeaa kehitystä :)

Yhtään en epäile sitä, etteikö niitä mokiakin tulisi edelleen tehtyä tiiviiseen tahtiin ja niin niitä tehtiin näissä tämän viikon treeneissäkin, mutta silti on ihan erilainen fiilis. Ennen tosi moni ohjaus toi itselle sellaisen tunteen, että tämä on ihan mahdotonta. Edelleenkin kaikessa pitää kehittyä ja reilusti, mutta silti tuntuu nyt siltä, että ohjaukset eivät ole mahdottomia, kunhan itse keskityn omaan tekemiseeni riittävästi. Luotto koiraan on siis kasvanut hurjasti ja nyt pitäisi sitten saada oma ohjaus sille tasolle, että koiran luotto minuun myös säilyisi :D Onneksi Hugon into agilitya kohtaan tuntuu olevan niin rajaton, ettei ihan muutamat minun sähläilyt vielä saa sitä luovuttamaan :)

Voi, että Hugo on ihana! Ja voi, että agility on kivaa! (Tällä kertaa näillä fiiliksin, katsotaan fiiliksiä uusiksi sunnuntain kisojen tai seuraavien epäonnistuneiden treenien jälkeen ;) )

Agiratojen korkkaus

Tuli jo facebookiin kirjoiteltua pitkät pätkät kisaselostusta, joten laiskana nyt kopion tekstin suoraan sieltä tänne:

"Tuli korkattua agilityradat ja vaikkei tuloksilla juhlittu, niin mukaan mahtui myös monia onnistumisia! Eka rata hiukka vaikea (mistä kertoo mm. se että nollia ei tullut yhtään ja tuloksiakin ylipäänsä vähän) ja tehtiin kielloilla HYL- täysin mun mokia oli kyllä kaikki. Kontaktit kuitenkin aika jees!

Toka rata taas kontaktien osalta katastrofaalinen... A-esteellä Hugo jäi harjalle odottelemaan ja sekuntit sen kun kulu. Keinulle lähetin puomin käskyllä ja niinhän Hugo lähti siinä fiiliksessä että puomille mennään. Sain huudettua perään "odota" ja sillä estettiin lentokeinu. Kuitenkin keinuhäsläys johti siihen, että puomi oli sitten tosi jännä. Tämäkin rata kuitenkin sen verran vaikea, että meidän tuloksella 17,7 (5 rv kiellosta ja loput yliaikaa kontaktisähläilyn takia) irtosi 3.sija

Vikalla radalla mua jännitti tosissaan, että miten kontaktien kanssa käy, kun edelliseltä radalta jäi niistä huono maku. Kuitenkin kontaktit meni hienosti, eikä jännännyt puomia, eikä keinua. Taas kaksi kieltoa epäonnistuneista ohjauksista, mutta jäi hyvä fiilis!

Vaikka paljon tuli multa sähläilyjä, niin jäi monesta asiasta kuitenkin hyvä fiilis! Kahdella radalla kontaktit ihan jees (vikalla oikeinkin hyvät!), millään radalla ei tullut rimoja alas (vaikka kahdella radalla rimat oli 60 cm) ja kepit sujui hienosti Eli nyt vaan mulle keskittymistä matkaan, niin ei tarvi kieltoja mun takia napsia!"

Tosiaan jotenkin harmillisen sähläykseksi meni kisat omalta osaltani, mutta toisaalta johtunee siitä, että radat oli ykkösten radoiksi kohtalaisen haastavia. Katselin tuon fb-päivityksen jälkeen tuloslistoja ja kaikilta meidän starttaamilta agiradoilta vain yhdeltä tuli nollatulos ja siltäkin vain yksi. Ja startteja oli makseissa kuitenkin yli 20 eli kyllä niitä pitäisi enemmän tulla :/ 

Hirvittävän hyvä mieli jäi siitä, että rimat pysyivät! Se on ollut meidän yksi haaste nimenomaan kisasuorituksissa ja edellisten kisojen jälkeen ollaan tehty paljon töitä korkeudenarvionnin ja hyppytekniikan kanssa. Näyttäisi tuottaneen tulosta, sillä nyt ei pudotellut rimoja minun tekemisistäni huolimatta, vaikka rimat oli tosiaan kahdella radalla 60 cm korkeudessa. 

Videoilta katsottuna kielloille näkyi lähes poikkeuksetta jokin syy ohjaksessa. Eli minun piikkiin ne kyllä menivät. Kuitenkin tulin pohtineeksi myös sitä, että pitäisi alkaa treenata Hugon kanssa ns. ohjaushäiriökestoakin eli sitä, että se ei aina reagoi kieltämällä tai pudottamalla riman, mikäli teen virheen. Tehtiin omatoimitreeneissä kisojen jälkeen yhtä kisaradan pätkää, jossa Hugo oli kieltänyt. Siinä Hugon täytyi irrota hypylle eteen, vaikka minun liike pysähtyi ja lähdin jo sivulle kohti seuraavaa estettä. Treeneissä tämä ei sitten tuottanutkaan ongelmia, vaan saatoin lähettää Hugon hypylle useammankin metrin päästä ja se irtosi sinne hyvin. Tehtiin myös muutama toisto A:lla panostaen sen nopeaan suoritukseen.

Eilen oltiin Lupaavien valmennustreeneissä ja oli kyllä tosi kivat treenit ja jäi huippufiilis treenien jälkeen. Hugo teki meidän tasoon nähden hienoja kontakteja (puomi ja A) ja kontaktit oli kohtalaisen nopeitakin! Tietystikin nopeutta voisi tulla vielä lisääkin, mutta uskon (ja toivon), että sitä tuleekin, kunhan hommaan tulee toistojen myötä varmuutta. Oli myös tosi kiva huomata, että valmentajalta (Lotta Vuorela) saamat vapaatreenivinkit ovat ehdottomasti tuottaneet tulosta. Ollaan treenailtu mm. estehakuisuutta nyt aika paljon erilaisin treenein ja selvästi Hugo nyt lähtikin reippaammin minusta pois päin hypyille. Eikä myöskään reagoinut niin voimakkaasti siihen, että minun vauhti hidastui, vaan jatkoi eteen irtoamista liikkeestäni huolimatta. Kehitystä on siis omin silmin katsottuna tullut tässä valkkutreenien aikana jo selvästi! 

Videoita ei nyt ole kisasuorituksista nähtävillä. Olen sen verran tosikko ilmeisesti, etten kehtaa edes laittaa kahden ekan radan videoita näytille... Kolmannen radan olisin voinut laittaa hyvinkin näytille, koska vaikka siinäkin tuli virheitä, niin se ei ollut kuitenkaan ns. sähläystä. Harmi kyllä juurikin ko. radan kohdalla kuvaus petti eli radasta ei ole saatavilla videota. Laitoin ilmoittautumiset menemään ahteen agistarttiin 1.12. eli yritän sieltä sitten saada julkaisukelpoista kuvamateriaalia :) Ja tosiaan täsmennyksenä, että radan ei tarvitse olla virheetön (edes lähellekään), jotta kehtaan sen tänne laittaa näytille, mutta viime viikonlopun kahta ensimmäistä rataa katsellessa kyllä täytyi todeta, ettei niitä ehkä ilolla katsele :D Mutta hyvää kisakokemusta niiltäkin radoilta tuli ja toivotaan, että seuraavalla kerralla radat olisivat asteen verran helpompia! Onneksi vikalta kisaradalta tuli monia onnistumisia (mm. kontaktit), joten voi taas jännittää aavistuksen vähemmän seuraavissa kisoissa :)

Kenraalitreenit

Ollaan ilmoittauduttu Hugon kanssa ensi lauantaille kisoihin kolmen startin verran. Hyppyradoiltahan meillä on jo se ainoa mahdollinen LUVA saatuna eli nyt startataan siis vain agilityradoilla. Kontaktiestesuoritusten vaihtelevuuden takia agilityradoille starttaaminen on venynyt, mutta nyt aion repäistä ja korkata agilityradatkin!

Tänään oli viimeiset agilitytreenit ennen viikonlopun kisoja. Olin jo etuktäeen katsonut, että treeni on juuri sopivan oloinen ennen kisoja tehtäväksi. Rata oli kivasti etenevä, paljon suoria pätkiä ja vauhtia sai nostettua. Lisäksi radalla oli mukana sekä A-este että puomi, mikä tietysti meille tässä tapauksessa sopi vallan mainiosti! Hugo on aika ajoin puomille mennessä epäröinyt ja saattanut ekalla yrityksellä jopa kieltää. Nyt ei mitään epäröintejä ollut, vaan Hugo meni puomille reippaasti. Kontaktiasennon löytämisessä ei millään kerralla kestänyt mahdottoman kauaa eli sekään vaihe ei ollut epäröivä. Kerran tosin vapautti itse itsensä ennen aikojaan puomilta, kun itse menin jo seuraavaan ohjaukseen valmiiksi. Tästä Hugo sai toteamuksen "OHO" ja laitoin sen suorittamaan puomin uudelleen. Hugo malttaa hyvin pysyä kontaktilla, mikäli oma liike on hillitty - valtavaa häiriötä se ei selvästi vielä kestä eli tämä pitää muistaa kisoissakin! Ja sitten seuraava haaste on tietysti lisätä häiriösietoa.

Joka tapauksessa kaikkiaan treeneistä jäi hyvä mieli eli ei tarvitse jännittää kauheasti lauantaita. Kisasuorituksethan voivat siitäkin huolimatta mennä melkeinpä miten vain, mutta ainakin on kivempi lähteä kisaamaan, kun on onnistumisia pohjalla, eikä niin, että vikat treenit olisivat olleet täysi fiasko :)

Lauantain jälkeen siis tiedossa kisakertomus ;)

Mitäs meille ja Tiesitkös tämän? vol 3

Hups - muutama viikko ehti vierähtää ilman, että ehdin päivittämään tapahtumia blogiin. Tosin eipä mitään kovin erityisen erikoista ole tapahtunutkaan...

Ensinnäkin tietysti täytyy todeta, että kovasti vaikuttaisi siltä, että jumien ja hyppäämättömyyden takan oli todella se takku. Sittemmin ei ongelmia ole esiintynyt ja tänään oltiin Heli Hyytiäisen fyssarivastaanotolla, jossa Hugon todettiin olevan mitä mainioimmassa kunnossa. Ei siis jumeja tai muitakaan löytöjä, vaan poitsu on hyvässä kunnossa. Selän jumit ovat siis lauenneet, kun syy (=takku) saatiin poistettua ja viime kerralla havaittu aavistuksen notko selän asento on korjaantunut, kun takuista ja jumeista on päästy eroon. Hienoa siis!

Valkkuryhmän treenit ovat nyt parilla kerralla sujuneet paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. No ekalla kerralla oli siis juurikin tuo takkutapaus, mutta vielä seuraavallakin kerralla Hugo oli kumman varovainen, vaikka hyppäsikin jo ihan mielellään. Veikkaanpa, että Hugon herkkispuoli näyttäytyi uudessa paikassa ja kesti vain hetken, että se tottui uuteen erilaiseen halliin, jossa valaistus on himmeämpi ja seinät lasia. Nyt tosiaan pari kertaa on jo ollut oma itsensä ja on voitu keskittyä täysillä treeneihin. Ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kotitreeneihin joka kerralta ja tuntuu, että jo näin lyhyessä ajassa edistystä on tapahtunut. Kotitreenit ovat siis ihan perustyöskentelyä - estehakuisuutta, irtoamista yms. Siis juuri niitä asioita, joiden olen tiennyt kaipaavan treeniä ja vahvistusta, mutta joita on tullut treenattua tosi yksipuolisesti. Nyt sain hyviä treeni-ideoita, että miten näitä kannattaa treenailla, ja on kyllä alkanut tulla kehitystä!

Kontaktien suhteen on meno tosi vaihtelevaa. Periaatteessa kyllä oppimista on selvästi tapahtunut, mutta olen myös saanut huomata, että ne vaativat kyllä jatkuvasti toistoja myös ns. helpotetusti. Jos erehdyn tekemään monet treenit peräkkäin kontakteja vain radan osana, kostautuu tämä kyllä nopeasti ja kontaktit taas hidastuvat. Eli pitää nyt muistaa ja malttaa tehdä ihan niitä peruskontaktitreenejä niiden ratatreenien rinnalla koko ajan!

Ja sitten "Tiestikös tämän?" -osuuteen. Useimmat tuntemani ja tietämäni koirat jahtaavat jos jonkinmoisia eläimiä. Valtaosalla koirista jänikset, oravat ja jopa linnut saavat vipinää kinttuihin. Muttei Hugolla. Hugoa moiset otukset eivät innosta. Se saattaa kyllä katsella jänisten perään aavistuksen hämmästyneenä, mutta mitään sen suurempaa reaktiota ne eivät onnistuu saamaan siinä aikaiseksi. Tämän olen kokenut positiivisena piirteenä, sillä eipähän tarvitse Hugoa vapaana pitäessä pelätä, että se säntäisi jonkin eläimen perään - tiedän nimittäin, että näin ei tule käymään! Olen kuitenkin alkanut pohtia, että mahtaakohan Hugolla olla minkäänlaista paimennusviettiäkään. Siis kyllä siitä paimennusluonteen näkee ihan ihmisten (ja koirien!) seurassakin helposti, mutta ne harvat kerrat, kun se on nähnyt lampaita, eivät kyseiset eläimet ole herättäneet ainakaan ihan valtavaa kiinnostusta Hugossa. Käytiin hiljattain Fallkullan kotieläintilalla ihmettelemässä erinäisiä eläimiä, ja muun muassa sitten lampaitakin siellä käytiin pällistelemässä (todistusaineistoa alla). Hugo vilkuili niitä aavistuksen epäluuloisena turvallisen matkan päästä hetken, kunnes kiinnostus lopahti täysin. Eli mitään kaukosyttymistä lampaiden paimennukseen ei tapahtunut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa jonain päivänä päästä testaamaan, että miten se reagoisi lampaisiin paimennustreeneissä. Voi olla, ettei mitenkään, jolloin voisi todeta, että ehkä Hugo ei ole lammaspaimen, vaan ennemminkin ihmispaimen - sen tehtävän se nimittäin kyllä hoitaa hyvin :) Mutta toisaalta olen minä kuullut sellaisistakin paimenkoirista, joilla se paimennusvietti syttyy hitaasti ja vaatii herättelyä. Siksi kiinnostaisikin käydä kokeilemassa, että onko Hugo kenties tällaista sorttia... Harmi, että paimennusmahdollisuuksia ei pääkaupunkiseudulla ihan valtavan tiheään ole.

Nyt liidellään takuttomina!

Tiistain valkkuryhmätreenit peruin viime viikon keskiviikkona sen jälkeen, kun Hugo tosiaan oli treeneissä käyttäytynyt hassusti ja kieltäytynyt jopa hyppäämästä. Jo keskiviikkona selkää kokeillessani se tuntui paljon paremmalta. Löytyi yhä trigger point eli kohta, josta painaessa Hugo jännitti selkälihakset. Kuitenkaan mitään kosketusarkuutta tms. ei esiintynyt. Torstaina oli sitten fyssarikäynti ja siellä todettiin, että ristiselkä on jumissa, muttei niin pahasti, että välttämättä selittäisi hyppäämättömyyden. Saatiin ohjeeksi viikon tauko treeneistä ja sen jälkeen paluu normaaliin arkeen asteittain riippuen siitä, missä kunnossa selkä vaikuttaisi olevan. Saatiin myös jumppaohjeita, jotta saataisiin selkää ja takaosaa vahvistettua. Tämä tuntuu olevan ikuisuusprojekti ja olikin jo selkä aavistuksen paremmassa kuosissa välillä - nyt täytyy kyllä myöntää, että pieni takapakki taitaa mennä allekirjoittaneen jumppalaiskuuden piikkiin... Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja jumppailuja tehdään nyt joka toinen päivä, jotta saadaan lihaskunto hyvälle mallille!

Fyssarikäynnin jälkeen olo oli hämmentynyt. Niin kovasti toivoin, että sieltä löytyisi joku helposti hoidettavissa oleva selitys hyppäämättömyydelle. Tietysti tiesin, että pahimmillaan voi kertoa isoistakin ongelmista eli sen puolesta tietysti helpottavaa tietää, ettei selässä (tai muuallakaan kropassa) ollut mitään valtaisan isoa jumia. Kuitenkin jäi siis epätietoisuus siitä, mikä oudon käyttäytymisen treeneissä sitten aiheutti. Aloin epäillä jo Hugon näköä, sillä Hugo oli ulkona pimeällä säpsähdellyt herkästi lähiaikoina. Agilitytreenit ovat hallissa, jossa valaistus ei ole valtavan tehokas ja maahan tulee runsaasti varjoja. Niinpä yhdistin nämä kaksi asiaa mielessäni ja päädyin siihen, että josko Hugo onkin sokeutumassa? Silmäthän on kyllä peilattu reilu 1,5 vuotta sitten ja todettu terveiksi, mutta siitäkin huolimatta epäilys heräsi. Niinpä sitten kotona pimeässä tein jos jonkinmoista testiä hämäränäön selvittämiseksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että on tuolla koiralla mahdottoman hyvä näkö! Yksi testeistä sisälsi pienenpienen talouspaperipalasen pudottamisen Hugon edessä niin pimeässä, etten itse sitä paperia juurikaan nähnyt. Hugon katse kuitenkin seurasi paperia tiiviisti kerta toisensa jälkeen eli vedin sokeutumisen yli mahdollisten selitysten listalta.

Taisi olla sunnunta, kun sitten vein kurakelien takia Hugon pesulle. Siinä pesun ja kuivauksen yhteydessä sitten havaitsin, että Hugolla on takku jalkovälissä. Takku ei ollut valtaisan suuri, mutta kuitenkin sellainen, että siihen oli sotkeentunut nivusalueen karvoja useammasta paikasta. Ja takku oli niin kireällä, että tuntui melkeinpä ihan jo seisoma-asennossa kiristävän. Hankkiuduttiin takusta eroon ja omaan silmiin näytti siltä, että takajalkojen raviaskellus piteni - olin huomannut Hugon liikkuvan tahmeasti (vaikkakin puhtaasti) takaa, mutta oletin sen johtuvan selkäjumista. Kertaheitolla tahmeudesta näytettiin pääsevän eroon, joten vakavasti nyt mietin, että johtuiko hyppäämättömyyskin kenties tästä pienestä ilkimyksestä, takusta?? Tuleepahan ainakin jatkossa tarkistettua säännöllisemmin nuo piiloon jäävät karvat takkujen varalta...!

Tänään treeneissä hyppäämisen kanssa ei ollut empimistä, eikä kieltäytymistä. Tuli kylläkin huomattua, että itse ohjaan aivan eri tavoin koiran ollessa vasemmalla puolella kuin oikealla puolella - niinkin eri tavoin, että toiseen suuntaan saatiin yksi kohta radasta onnistumaan helposti ja toiseen suuntaan ei sitten niin millään! Mutta pääasia tämän päivän treeneissä oli se, että näin Hugon taas treenaavan mielellään ja hyppäävän empimättä :) Ensi treeneissä voidaan taas asettaa rima vaatimusten suhteen vähän korkeammalle, tällä kertaa meni omalta osaltani vähän hutiloimiseksi. Saatiin kylläkin parit hyvät vinkit taas siihen, mitä kannattaisi vapaatreenailla! Eli sivuttaista irtoamista etenkin niin, että koira on minun vasemmalla puolellani (oikeaan kierrokseen ongelmaa ei vaikuttanut olevan!) ja toisena sitten takaakiertoja muurille. Hugo kyllä lähti kiltisti takaakiertoon, mutta muurinpalikat lenteli. Suoraan hypätessä mitään ongelmia ei ollut, mutta ilmeisesti takaakierto muurille on vielä liian outo ja vaikea hahmottaa - toisaalta ei tätä ollakaan tehty kuin kerran aiemmin.

Nyt kovasti pidellään peukkuja, että ensi tiistaina treeneissä Hugo on myös hyppäämisen suhteen normaali! Muuten on pakko alkaa epäillä, että outo käyttäytyminen johtui takun sijaan kuitenkin jostain ko. paikkaan liittyvästä tekijästä.

Tässä lopuksi muutama kuva Hugosta viime vuonna tokokokeissa. Löysin kuvat vasta muutama päivä sitten ja oli kyllä kiva saada omiin arkistoihin vihdoin myös tokokuvia meistä :)

Hugo paikkamakuussa (kuvassa näyttää oikein keskittyneeltä, vaikka tosiasiassa juoksi luokseni kesken kaksiminuuttisen):

Ilman hihnaa seuraaminen:

Perusasento:

Liikkeestä maahanmeno, jossa Hugo lipoo kieltä (ilmeisesti on sitä mieltä, että viimeistäänkin tässä vaiheessa koetta on pakko jo herua jotain palkkanameja!):

Liikkeestä seisomaan jääminen: 

Kyseisestähän kokeesta saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen ALO1-tulos pistein 160 (hitsin paikkamakuu...!). Itseä kyllä harmittaa ihan vietävästi, että se paikkamakuu tuntuu niin mahdottomalle... Jos se saataisiin varmaksi, olisi ihan realistiset mahdollisuudet niihin pariin ALO1-tulokseen, jotka tarvittaisiin TK1-koulariin. Mutta se paikkamakuu tuntuu niin kamalan vaikealta... Yksin treenatessa Hugo pysyy ihan jokaikinen kerta, mutta sitten se häiriö ja koejännitys on liikaa. Nyt ei pitkään aikaan olla saatu edes sitä häiriötreeniä eli jopa tuttujen koirien kanssa on jo levotonta se paikallaolo... Mutten oikein tiedä, miten näitä treenailisin. Tokokurssille voisi tietysti ilmoittautua, mutta toisaalta kurssilla usein kuitenkin keskitytään kaikkeen muuhun kuin siihen paikkamakuuseen, vaikka joka kerralla luultavasti olisikin paikkamakuutreeni.. Monesti ne kuitenkin tehdään lyhyempikestoisena tai lyhyemmällä etäisyydellä, kun me taas nyt kaivattaisiin kokeenomaista paikkistreeniä. Tuttu koiraporukka kyllä tokoilee melko säännöllisesti, mutta menee päällekäin meidän agilitytreenien kanssa, niin ei päästä sinnekään paikkista treenaamaan. Pitänee yrittää löytää treeniseuraa meidän treenivapaille päiville tai sitten tosiaan ilmoittautua johonkin kurssille, mikäli tokon kanssa nyt aikoo jotenkin edistyä. Tosin onhan se jo nytkin ollut ihan valtavan hyödyllistä, kun ihan sellainen perustottelevaisuus ja sitä kautta luottamus koiraan on kasvanut hirmuisesti :)

No voi höh!

Valtavasti odotin tämän päivän lupaavien ryhmän treenejä, mutta into romahti kyllä nopeasti vuoromme tultua. Hugo oli kaukana omasta itsestään. Oli hidas, kankea, empi hypyillä ja lopulta jopa kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Ei siis lainkaan normaali Hugo.

Tarkistin jäähdyttelylenkillä, että ravaa normaalisti ja näytti ihan puhtaalta liike, joskin vähän jäykältä. Kotona sitten kopeloin koiraa läpi ja huomasin nopeasti, että lannealue on tosi jumissa ja oli ihan kosketusarka. Eli syys oudolle käyttäytymiselle treeneissä löytyi... Ja nyt vasta tajusin yhdistää, että normaalia suurempi haluttomuus portaissa kulkemiseen mahtaa olla samasta syystä johtuvaa.

Nyt siis hämmästyttää vain se, että mitä on tapahtunut? Viikko sitten keskiviikkona kävimme osteopaatilla ja selän todettiin olevan hyvässä kunnossa. Ainoastaan SI-nivelessä oli jumia, mutta sekin aukesi kuulemma hyvin ja selässä ei tosiaan mitään häikkää ollut silloinkaan. Eli jotain on täytynyt tapahtua viime keskiviikon jälkeen, mutten saa päähäni, että mikä se jokin voisi olla! Mitään erikoista ei olla tehty, enkä ole huomannut mitään outoa. Ainoastaan se portaissa yhtäkkiä lisääntynyt empiminen ja jopa pienet itkeskelyt ennen portaisiin lähtöä on ollut selvästi tähän selkäongelmaan liittyviä. Ja jos nyt alan oikein muistelemaan, niin taisipa olla viimeksi näitä vastaavia porrasongelmia viimeksi silloin viime vuonna, kun oli lanneselän ongelmia huonon (kovan ja liukkaan) agilitypohjan takia. 

Mutta kyllä harmittaa ja isosti! Juuri ollaan päästy tilanteeseen, ettei jumeja ole ilmaantunut ja fyssarissa ollaan useaan kertaan käyty vain kontrollissa toteamassa, että lihasten osalta kaikki on ok. Ja tietysti sitten tulee taas takapakkia...

Ensi viikon torstailla on varattuna fyssariaika - sitä ennen jää sitten harrastamiset väliin.

Osteopaatilla

Tiistaina olikin viimeiset kesäkauden treenit. Tehtiin mukavaa etenevää rataa, ja saatiin Hugon kanssa paljon onnistumisia. Ensimmäistä kertaa saatiin myös takaaleikkaus kepeillä sujumaan! Ensi viikolla alkavat talvikauden treenit eli tiistaina Lotta Vuorelan kouluttamana Lupaavien-valmennusryhmässä ja torstaina sitten seuran normaaliryhmä Anninan kouluttamana. Innolla jo odotan näitäkin treenejä :)

Hugo käväisi keskiviikkoa ensimmäistä kertaa eläessään osteopaatille. Fyssarillemme ei ollut syyskuun aikana aikoja lainkaan, joten tästä sain innoituksen kokeilemaan osteopatiaa Hugolle. Lähinnä siis toiveena oli saada kokonaisvaltaisempi kuva Hugon nykytilanteesta. Osteopaatti kävi läpi Hugon nivelet ja löysi ihan aavistuksen löysyyttä oikeasta ranteesta ja polvesta. Sanoi, että oli niin lievää, ettei esim. eläinlääkäri tällaisiin varmasti puutu, eivätkä tod. näk. millään tavoin tule vaivaamaan. Sanoi kuitenkin, että nämä on hyvä tietää, jotta osaa pitää huolta ko niveliä tukevista lihaksista. Oikean puolen SI-nivel oli jumissa, mutta se saatiin hyvin avattua. Hugon liike onkin ollut käynnin jälkeen rennompaa ja peitsaus on vähentynyt. Hyvä siis, että käytiin!Kaiken kaikkiaan Hugo oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Vähän jännäsin, että missä kunnossa selkä on, kun siellä on lihasjumia aiemmin esiintynyt, mutta sieltä ei löytynyt mitään häikkää, vaan nikamat liikkuivat normaalisti.

Hugon kanssa ollaan tehty kontakteja taas jonkun verran. Kierrokset kontaktien suhteen ovat nousseet sen verran, että Hugolla on aika ajoin ollut hieman haastavaa malttaa pysyä siellä pysäytyksessä. Se kyllä siis joka kerta sinne pysähtyy, mutta vapauttaa itsensä omatoimisesti. Nyt siis ollaan tehty kontakteilla alastulon kanssa sellaisia harjoituksia, että juoksen kyllä kontaktilla Hugosta ohi, mutta sen pysyessä palaan palkkaamaan sen ennen kuin sitten vapautan sen. Ja nyt ainakin viimeksi saatiin tehtyä A:lla ihan tosi hienoja pysäytyskontakteja, joissa Hugo tuli empimättä 2on2off-asentoon ja malttoi odottaa siellä vapautusta. Vapautuskäskystä kuitenkin lähtee taas empimättä reippaasti jatkamaan! Näyttäisi siis siltä, että Hugo on alkanut ihan aikuisten oikeasti sisäistämään, mistä kontakteilla on kyse. Agilityratojen osalta tehdään epävirallinen starttidebyytti viikon päästä sunnuntaina meidän seuran kesäkauden päätöskisoissa :)

Tiesitkös tämän? vol2

Nyt vuorossa on toinen kumma juttu Hugosta. Tämän osa Hugon tuntevista onkin voinut todeta ihan itsekin. Nimittäin sen, että Hugo pelkää aivastuksia. Tilanne ei ole ollut tällainen aina, mutten kuollaksenikaan muista, mistä tämä pelko on saanut alkunsa ja milloin. Mutta niin se vain on, että joka kerta, kun joku aivastaa, Hugo säntää paikalle hermostuneena.

Alunperin pelko aivastuksia kohtaan ilmeni siten, että aivastaminen sai Hugon säntäämään hysteerisenä luokse ja haukkumaan pelkohaukkua. Sittemmin otimme käyttöön tavan, että Hugoa palkattiin namein siitä, kun se olikin aivastuksen aikaan haukkumatta. Niinpä haukkuminen aivastuksen yhteydessä on loppunut, ja tilalle on tullut tieto siitä, että tuo kumma ääni johtaa namin saamiseen. Hugo kyllä nykyäänkin säntää luokse aivastuksen kuullessaan, muttei enää hysteerisenä haukkuen, vaan huulia lipoen :)

Mutta kyllä on meinannut olla hankalia tilanteita tämän kanssa: Esimerkiksi kerran meillä oli työmiehiä, joista toinen päätti aivastaa oikein kolme kertaa peräkkäin. Tämän seurauksena Hugo yritti singota paikalle, mutta onneksi tämä saatiin estettyä. Olisi varmaan työmies säikähtänyt, jos Hugo olisi rynnännyt puhisten/haukkuen paikalle - tuolloin ei vielä nimittäin oltu saatu haukkumista loppumaan...

Tiesitkös tämän? vol1

Eilen illalla tuli mieleen idea, että alan lisäilemään blogiin silloin tällöin tekstejä, joissa kerrotaan Hugosta asioita, jotka eivät ehkä ole muussa yhteydessä tulleet esiin blogissa, mutta mitkä ovat ehkä jollain tavoin erikoisia juttuja. Hugollahan nimittäin riittää outouksia - lähinnä esimerkiksi outoja reaktioita kovin tavalliselta tuntuviin asioihin tai muun muassa hassuja mieltymyksiä. Näitä tulee heti mieleen kymmenittäin, mutta jotta tästä saadaan aikaiseksi tällainen postauksien sarja, kerron vain yhden asian kerrallaan :)

Tämän ensimmäisen postauksen aihe tuli mieleen tosiaan eilen illalla, kun hain itselleni lasillisen vettä. Laskin lasin olohuoneen matalahkolle lasipöydälle ja salamana Hugo oli vieressä. Katsoi vuorotellen minua ja lasia ja kerjäsi minkä kerkesi! Antoi oikein tassua ja teki maailman söpöimpiä ilmeitä. Lopulta hellyin ja laskin lasin maahan, jolloin Hugo alkoi tohkeissaan lipsuttamaan vettä korkeasta lasista. Kyseessä on McDonaldsista saatu lasi, joten hyvin raaskin sen nyt omistaa Hugolle juomalasiksi. Saakoon Hugo sitten aina silloin tällöin nauttia juomisesta tästä kyseisestä lasista, kun se kerran selvästi pitää sitä jotenkin todella paljon hienompana kuin juomakupista juomista! Eilenkin oli kyllä vastavaihdettu vesi kupissa, muttei kelvannut, kun vaihtoehtona oli lasista juominen :) Eikä tämä tosiaan ole eka kerta, kun Hugo on kerjännyt vesilasin nähtyään...

Kontaktit on kivoja!

Tällä viikolla ollaan treenailtu kahdesti kontakteja itsenäisesti ja voi, että mitä edistystä niiden kanssa on tullut! Edelleenkin välillä tulee kertoja, jolloin Hugolla jää etutassut (tai toinen niistä) parin sentin päähän maasta siihen kontaktipinnalle, mutta niinä kertoina olen sitten vain kärsivällisesti odottanut, että se itse korjaa asennon ja palkannut sitten. Yleisesti ottaen Hugolla on nyt jostain tullut yhtäkkiä valtava into kontakteja kohtaan, sillä se melkeinpä alkaa käydä kierroksilla siitä, että se SAA tehdä kontakteja. Hirveä edistysaskel siihen nähden, että aiemmin se tuntui masentuvan siitä, että se JOUTUI tehdä kontakteja!

Aiemmin kesällä kontaktiklinikkaa pitänyt Emppu antoi edellisen kerran meitä kouluttaessaan vinkiksi, että Hugon kanssa kannattaa alkaa tehdä enemmän nopeita vapautuksia kontaktilta. Eli heti, kun oikea asento löytyy, niin vapautus ja esim. putkeen lähetys sen sijaan, että odottaisi siinä asennossa pitkiä aikoja ennen vapautusta. Ja nyt ollaan tehty näitä ja veikkaan, että se on saanut aikaan sen, että Hugolla on ihan eri vauhti päällä kontakteilla. Se rynnii puomille nykyään sen normaalivauhtiin nähden nopeasti ja stoppaa kontaktipinnalle yleensä napakasti melko reippaasta vauhdista. Nyt melkeinpä ongelmana meinaa olla se, että Hugo pysähdyttyään silloin tällöin vapauttaa itse itsensä ennen vapautuskäskyä. Mutta tämäkin on tavallaan mieluisampi suuntaus kuin se epävarmuus, ylivarovaisuus ja kontaktipelko. Tokihan nämä kaikki ns. läpijuostut kontaktit täytyy nyt orjallisesti joka ikinen kerta korjata, ettei se oikeasti alkaisi tekemään tätä säännöllisesti! Mutta kaikkiaan tuntuu, että nappiin menneitä toistoja on näillä parilla viime treenikerralla ollut kuitenkin pääosa toistoista :) Eli kyllä me vielä sinne agiradoille päästään ;)

Tässä muuten nyt vihdoin se video, jonka aiemmin lupasin tänne lisätä. Videolla siis pikkupätkä Hugon iltalenkillä saamasta riehumiskohtauksesta.

Täynnä tokointoa!

Joku onkin saattanut havaita, ettei blogi ole noin viimeiseen puoleen vuoteen juurikaan täyttynyt tokopäivityksistä. Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että motivaatio tokotreenaamiseen laski oikein romahtamalla sekä minulta että Hugolta. En tiedä oliko syynä liika treenaaminen, samojen asioiden toistaminen liian monia kertoja tai ei-motivoiva palkkaus, mutta Hugon into vähitellen laski ja samalla myös oma intoni, mikä sitten vain vaikutti Hugon intoon yhtä enemmän....

Taukoa on ollut siis todella reilusti! Nyt parin viikon aikana olen tehnyt parit lyhyet treenit ja melkein tuntui siltä, että Hugo olisi salaa treenaillut toko itsekseen :) Ongelmana on aina ollut se, etten ole saanut sivulletuloa hiottua kuntoon. Sitä on tullut treenattua älyttömän paljon, mutta edistystä ei ole juurikaan tullut. Nyt yhtäkkiä sivulletulo toimi mainiosti! Hugo kiersi vierellä riittävä taakse ja teki napakan käännöksen päätyen hyvään suoraan asentoon vierelle - ja tämä tapahtui siis joka ikisellä kerralla, kun sivulletuloa tehtiin. Seuraaminen oli aktiivistai, joskin tämä on ollut aina ehkäpä yksi vahvuuksistamme. Käännöksistä etenkin vasemmalle kääntyminen on kuitenkin takunnut, mutta on ollut nyt selvästi parempi! Vieläkin se käännös on hitaampi ja empivämpi kuin täyskäännös ja oikealle kääntyminen, mutta edistystä on selvästi nyt tullut. Myös liikkeestä seisomaan jättäminen onnistui tänään hyvin - ei tullut epäröiviä askeleita perääni, vaan Hugo pysähtyi melko napakasti. Lopuksi vielä kolmen minuutin paikkamakuu, jossa Hugo pysyi koko ajan keskittyneenä, mutta rauhallisena ilman turhia asennonvaihteluita!

Oli siis ihan huippusuperhieno fiilis treenipätkän jälkeen ja oli ihana nähdä, että Hugo ihan oikeasti innostui treenaamisesta! Nyt pitää vain olla extravarovainen, etten nyt millään keinoin onnistuisi saamaan sitä intoa katoamaan :) Eli riittävän lyhyitä treenejä ja superpalkat kehiin! Näistä onnistumisista innostuneena ehdin jo sopia ensi viikolle treenitreffit toisen koirakon (mahdollisesti useammankin) kanssa, jotta saadaan häiriötreeniäkin. Siellä sitä vasta näkee, millä mallilla liikkeet oikeasti on kokeita ajatellen. Joskin sielläkin osa ainakin tuttuja koiria, mutta siitä on hyvä aloittaa!

SUPER-HUGO!! :)

Agiliitoja

Piti laittaa yksi video Hugon iltahepuleista eiliseltä lenkiltä, mutta facebookista, kun yritin suoraa linkkiä tänne, niin video tuli valtavan kokoisena ruutuna... Täytyy siis myöhemmin ladata video kännykältä koneelle ja lisätä se sitten tänne! Tulossa siis on hepulivideo :)

Viime viikonloppuna kisattiin yhden hyppärin verran oman seuran kisoissa ja olo radan jälkeen oli lähinnä hämmentynyt. Lopputuloksen hylätty rata väärän putken pään löytymisestä (ihan täysin ja vain ainoastaan oma moka!), mutta sen lisäksi tuli alas kolme rimaa ja yksi muurin "hattu". Rimat olivat kaikki 60 cm korkeudessa ja jo ekalla hypyllä huomasin, kuinka Hugo epäröi hypätessä. Ja sama touhu jatkui valtaosalla esteistä eli näytti jotenkin tosi hitaalta ja vaikealta se hyppääminen. Moni kyseli siinä, että voiko olla, että Hugo on jumissa ja siksi hyppääminen ei sujunut. Onneksi oltiin käyty juuri fyssarilla toteamassa, että lihaksisto oli kaikin puolin hyvässä kunnossa eli ei sen vaihtoehdon pystyi poissulkemaan. Seuraavaksi pohdittiin, että voisiko olla, ettei Hugo ollutkaan ehtinyt vielä palautua fyssarikäsittelystä, joka oli ollut torstaina...

Sunnuntaina illalla mentiin sitten treenailemaan omatoimivuorolle ja meillä oli Emppu kouluttamassa. Laitettiin alkuun rimat tarkoituksella 60 cm korkeuteen, jotta nähtäisiin toistuuko edellispäivän hyppyepäröinti. Ja kyllä se toistui. Yhtään rimaa ei tullut alas tällä kertaa, mutta Hugo selvästi hidasti ennen jokaista hyppyä ja empi. Heti, kun rimoja laskettiin 50 senttiin, niin empiminen lakkasi ja meno oli normaalia! Näin ollen tultiin siihen päätelmään, että empiminen johtuu todennäköisesti vain siitä, ettei Hugon kanssa ole juurikan hypätty noita kuuskymppisiä rimoja aiemmin. Yksittäisinä välillä kyllä, muttei ikinä kokonaista rataa. Eli empiminen ja hidastelu johtuu vain siitä, että Hugo joutuu enemmän hakemaan sitä, kuinka siitä hypystä nyt selviäisi ilman riman pudottamista. Tavallaan siis hieno homma, että Hugo keskittyy ja pohtii sitä hyppäämistä, eikä vain rymistele rimoja alas.

Tiistaina oli sitten seuran ohjatut treenit ja sielläkin osa rimoista laitettiin 60 cm korkeuteen. Rimat pysyi tälläkin kertaa hyvin ylhäällä, vaikkakin oli taas ajoittaista empimistä näillä korkeammilla. Kaikkiaan treenit sujuivat kivasti ja ihan ehdottoman paras juttu näissä treeneissä oli takaaleikkaus, joka onnistui jokaisella kerralla! Se on ollut meidän ehdoton kammo - ei oikein olla osattu sitä (ei Hugokaan, mutten varsinkaan minä!), mutta nyt jotenkin oman liikkeen rytmitys osui melko nappiin ja Hugo hyppäsi takaaleikatessanikin varmasti ja vaihtoi suuntaa epäröimättä! JES! Harjoittelulistalle puolestaan meni nyt niistosokkari eli tuttavallisemmin niistopersjättö. Jo takaakiertoon lähetys tuntui tällä kertaa takkuavan ja hätiköin ohjauksessa liikaa, minkä takia Hugo kielsi niistonokkaria tehdessäni. Eli ohjeena oma rauhallisuus ja liikkeiden jatkuvuus sen sijaan, että ikään kuin räiskin hätäisesti ohjauksessa. Ja hyvin toimi niistosokkarikin, kunhan maltoin ohjeiden mukaisesti olla riittävän rauhallinen ja kiireetön ohjauksen kanssa.

Tänään olimme Hugon kanssa vapaatreenaamassa ja tehtiin kontakteja ja korkeudenarviointia. Kontakteja tehtiin niin, että tehtiin alkuun ihan vain puomia ja siitä vapautusta palkalle pari toistoa. Sen jälkeen laitoin puomin jälkeen yhden hypyn, jonka jälkeen oli targetti. Ja lopuksi sitten hyppy olikin jo hieman vinossa linjassa eli Hugo joutui puomilta vapauduttuaan seuraamaan ohjausta, hyppäämään ja vasta sen jälkeen sai targetilta namin. Toinen variaatio oli sitten, että puomin jälkeen tulikin U-putki, joka tuli suorittaa ennen targetille pääsyä. Kaikkien näiden harjoitusten väliin tehtiin aina pari kertaa ihan simppeli kontaktitreeni eli lähtin puomin alastulokontaktille siitä alastulon viereltä. Tällä keinoin siis aina haettiin varmuutta siihen kontaktin oikean paikan löytymiseen. Meni treenit aika kivasti ja oikeastaan tuntuu siltä, että se oikea paikka löytyy nyt melkeinpä paremmin, kun puomi on osana rataa kuin silloin, kun sitä tehdään yksittäisenä. Radan osana tehdessä Hugolla on enemmän vauhtia, eikä tällöin myöskään emmi siellä alastulossa niin paljoa.

Kontaktien lisäksi tehtiin lyhyt hyppytekniikkatreeni, jossa treenattiin korkeudenarviointia. Treenissä asetin ensin kolme ihan matalaa (20 cm) hyppyä 6 jalan päähän toisistaan ja kolmannen tällaisen jälkeen tuli väliä 9 jalkaa, jonka jälkeen oli se hyppy, jolla korkeutta joutui arvioimaan. Tämän hypyn korkeutta muutettiin seuraavasti: 55-60-65-60-55. 65 cm rima tuli ensimmäisellä kerralla alas, joten toistettiin tämä kaksi kertaa vielä, ja näillä kerroilla rima pysyi. Sitä yhtä pudotusta lukuun  ottamatta kaikki toistot onnistuivat hyvin! Ei mitään rimojen kolisteluita, eikä myöskään näyttänyt tekevän virhearvioita korkeuksissa. Hyppäsi siis kaikki hypyt melko optimoidusti - rimaa korotettaessa siis korotti hyppyä sopivasti ja laskettaessa puolestaan myös madalsi hyppyään.

Tosi tyytyväinen olin tämän päivän treeneihin! Ehkä vähän rankat treenit kylläkin... Tosin pidettiin toistomäärät pieninä eli kontaktejakaan ei jääty hinkkaamaan montaa kertaa samaa juttua. Mutta rankaksi treenin teki ehkäpä se, että teimme niitä kahta asiaa, mitkä on Hugolle kaikkein vaikeimpia ja joissa ehkäpä joutuu miettimään kaikkein eniten. Kontakteilla vielä kaivataan lisää varmuutta - Hugo tekee kontaktit nyt kyllä jo melko hyvin, mutta selvästi joutuu yhä miettimään kovasti, että mihin se pysähdys nyt pitikään tehdä, vaikka oikean paikan kyllä yleensä löytääkin. Ja korkeudenarviointitreenissäkin joutui poitsun aivot kunnon töihin, sillä se selvästi keskittyi tehtävään ja mietti miten milläkin kerralla tuli hypätä. Mutta hienosti se suoriutui kyllä molemmista treeneistä tänään :)

Nyt Hugo saa pari päivää lomaa agilitysta. Huomenna se viettää päivän lomailevien vanhempieni kanssa eli tiedossa hauskanpitoa, herkuttelua ja palloleikkejä :) Ja lauantaina suunnitelmissa olisi pitkän metsälenkin tekeminen jossain kotikulmia kauempana. Ehkäpä vihdoin suuntaamme Nuuksioon, jossa - uskokaa tai älkää - en ole koskaan käynyt!

Pääosin kaikenlaista kivaa :)

Viime viikonloppuna olimme kisaamassa Liedossa taas yhden hyppärin verran. Ollaan kaikissa kisoissa startattu Hugon kanssa vain yhden startin verran, joten olen mennyt kisapaikalle vasta vähän ennen starttia ja lähtenyt piakkoin sen jälkeen pois. Nyt olikin siis uusi kokemus, että lähdimme matkaan aamun sarastaessa ja odoteltiin kisapaikalla viitisen tuntia ennen omaa starttia - matkaseurana olleet Sonja ja Ofelia starttasivat aamusella toisenkin radan. Kaiken sen odottelun jälkeen huomasin, että olin väsähtänyt ja oli tosi vaikea saada itsensä keskittymään.

Radalla oli yksi putki, jonka suoritussuunnan sai itse valita. Edelliseltä hypyltä linja oli suoraan toiseen päähän putkea, mutta päätin rataantutustumisessa, että yritän saada Hugon siinä ennen putkea haltuun ja ohajttua siihen ei-niin-loogiseen-päähän, sillä tämä helpottaisi tietä seuraavalle hypylle. Olin ihan varma, ettei tämä tuottaisi ongelmia, mutta niinpä vain tuottikin. Huutelin ihan turhaan "Hugo, tässä!" ja tein vastakäden ohjauksen, sillä Hugo ampaisi siihen edessä möllöttävään putken päähän minusta välittämättä. Virheitä tästä ei tullut ja pienesti olin jopa positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Vielä vähän aikaa sitten Hugo ei ollut niin putkihakuinen, että vastaavaa olisi käynyt. Eli oli siinä jotain positiivistakin, vaikkakin tokihan tulevaisuutta varten täytyy harjoitella vastaavia treeneissä, sillä kyllähän se koira pitäisi sieltä saada haltuunkin niin halutessaan :)

Radalla tuli myöhemmin yksi riman pudotus, joka videolta katsottuna näyttäisi johtuvan siitä, että Hugo hyppää liian läheltä. Tämän lisäksi teen itse täysin typerän (johtuisiko heikosta keskittymisestä...?) ohjausvirheen. Tai voikohan sitä edes sanoa ohjausvirheeksi, kun se oli ennemminkin ohjauksen puute! En siis käytännössä katsoen millään tavoin ohjaa Hugoa suoran päässä olevalle hypylle, vaan kaarratan jo kohti seuraavaa hyppyä luottaen, että kyllähän se sinne menee. Eikä mennyt - ja hyvä niin! Opinpahan, ettei se koira ihan oikeasti osaa lukea ajatuksia, vaan pitää sille antaa jonkinlaista vinkkiä siitä, minne sen pitäisi mennä ;)

Lopputulos radalta oli 10 rv (yksi rima, yksi kielto) ajalla -11,22 s. Sijoituskin oli 4/22, sillä puhtaita nollia tuli vain kaksi, vitosia yksi ja meillä oli kympeistä nopein aika. Eli ihan tyytyväinen voi olla, vaikka kyllä siinä suorituksen jälkeen aavistuksen otti päähän oma huolimattomuus! Ja erityisen ilahtunut olin siitä, että vaikka ensi kertaa meidän kisaradalla oli lähes kaikki rimat 60 cm korkeudessa, niin rimoja ei sitä yhtä lukuun ottamatta pudonnut. Ja itse asiassa se pudonnutkin oli yksi niistä harvoista 55 cm korkuisista...

 Tiistaina agilitytreenit sujuivat ihan kivasti, mutta treenien jälkeen sattui ikävä välikohtaus. Hugo oli aidassa kiinni, kuten aina treeneissä odotellessaan. Käväisin kentällä olevassa kontissa, kun yhtäkkiä kuulin takaani ärjymistä. Kääntyessäni näin Hugon villakoiran kanssa tappelemassa. Nappasin Hugoa turkista ja saman tien se lopetti tappelun. Itse reagoin siinä vaiheessa tosi isosti, kun olin todellisen hämmentynyt, että miten tilanne oli oikein päässyt syntymään. Selvisi kuitenkin, että tapahtuma oli kaikkien osalta täysi vahinko. Sen toinen koirakko oli ollut juuri treenaamassa ja radan loppusuora päättyi agilitykentän väliaidoille. Ohjaaja oli palkannut koiran loppusuoran jälkeen heittämällä lelun eteenpäin odottelualueelle. Heitto olikin kuitenkin mennyt pitkäksi, ja olikin sitten päätynyt sinne aidalle asti, jossa Hugo oli kiinni. Ja lelun perässä oli Hugoa kohti singonnut uroskoira, joten soppa oli valmis. Itselleni ei tule minkäänlaisena yllätyksenä se, että Hugo reagoi tuollaisessa tilanteessa hampaiden kera. Se provosoituu herkästi, eikä kestä sitä, että uros tulee "iholle", vaikka se tulisikin vain lelun perässä.

Kyseessä oli pieni koira, joten tietenkin siinä säikähtää, kun oma koira on toista selvästi isompi. Aluksi tämä toinen koira ontui reippaasti, mutta onneksi ontuminen lakkasi täysin hetken päästä ja koira ei oireillut mitenkään. Kummastakaan koirasta ei myöskään löytynyt mitään haavoja - villakoiralla oli pikkunaarmu kyljessä, mutta sekään ei ollut haava, eikä siis vuotanut. Täytyy siis sanoa, että on hieno juttu, että Hugo urosten kanssa ärhennellessään on enemmänkin isoittelumielellä kuin oikeasti ns. tappamismielellä liikenteessä. Tilanteesta selvittiin siis säikähdyksellä ja oltiin yhteisymmärryksessä, että tapahtuma oli harmillinen vahinko. Kovasti harmitti toki, että Hugo tällaiseen tilanteeseen joutui - itsellä on tullut Hugoon ja sen kanssa touhuamiseen sellainen luottamus, ettei tarvitse lainkaan jännittää, että lähteekö se treenien kesken hallinnasta. Eli vaikka viereisellä kentällä olisi rähjäävä uros, niin voin luottaa, että Hugo pysyy hallussa ja minun kanssa agiliitäminen vie voiton :) Valitettavasti on kuitenkin myös niitä tilanteita, joita ei voi estää edes omalla toiminnallaan. Mutta vahinkoja sattuu ja pääasia on, ettei kukaan loukkaantunut. Hyvillä mielin siis treenaamaan myös ensi viikolla - sekä me että se toinen koirakko :)

Tällä viikolla tuli kivoja agilityuutisia: Meidät valittiin seuran lupaavien koirakoiden valmennusryhmään kaudeksi 2013-2014. Eli ne treenit alkavat siis lokakuun alussa ja kestävät sitten koko seuraavan vuoden sinne syyskuun 2014 loppuun saakka. Kouluttajana valmennusryhmässä on Lotta Vuorela. Onpahan yksi syy odottaa talvikauden alkua, vaikka muuten kesän loppuminen tuntuukin inhottavalta :)

Eilen Hugo oli jälleen fyssarilla. Anturavaivan takia viime kerralla fyssari ei käsitellyt koko koiraa, joten mentiin nyt uudelle tarkastukselle. Hugo käytiin nyt kokonaan läpi ja ilokseni Heli totesi, ettei Hugolla ollut mitään ihmeempiä jumeja! Nyt siis fyssarikäyntien välille tulee taas pidempi väli (8 viikkoa), jona hieron Hugon sitten itse viikoittain.

Nyt täytyy suunnata nukkumaan - huomenna taas kisapäivä (edelleenkin se yksi ainokainen hyppäristartti meille!), joten täytyy olla virkeänä, ettei tulisi tehtyä yhtä typäriä virheitä tälläkin kertaa ;) 

Pikaisesti parantunut anturavaiva!

Hyppytekniikkaviikonloppu oli todella antoisa ja saatiin mukaan useita erilaisia harjoituksia omatoimitreenailuja varten! Oli todella positiivinen yllätys kuulla, että Hugon perustekniikka on kohtalaisen hyvä ja käyttää kroppaa ihan hyvin hypyissä. Vielä vain aavistus enemmän voimaa takaosaan ja sitten sitä etäisyyden ja korkeuden arviointia erilaisten treenien muodossa, niin eiköhän siitä hyvä tule :) Nämä on kuitenkin helpommin treenattavissa kuin jokin perusteellinen tekniikkavirhe, joten olin tosi tyytyväinen kuulemaani!

Viime viikon tiistaina ennen agilitytreenejä heitin Hugolle palloa lämmittelylenkin loppuosalla. Se onnistui astumaan nurmikentällä olevaan kuoppaan ja sen seurauksena se piti vasenta etustaan ylhäällä. Ravissa näytti kuitenkin puhtaalta, joten suuntasimme treeneihin. Ensimmäisen hypyn jälkeen jälleen nosti tassua ja ontui muutaman askeleen. Tämän jälkeen oli taas puhdas, mutta päätettiin jättää ilman muuta treenit väliin. Aluksi luulin, että aristaa tassua (tunnustelin jalan läpi), kun reagoin tassua koskiessani voimakkaasti. Kotona tarkistin tilannetta uudestaan ja huomasin, että etusen yläantura (ranteen kohdalla suurin piirtein - ei siis koske maahan) oli rikki. Sattui onneksi olemaan seuraavalle päivälle rokotusaika, jossa saisi anturan tilanteenkin tarkistettua.

Keskiviikkona ennen rokotuksia oli varattuna fyssariaika, joten suunnattiin sinne. Kerroin anturavammasta ja pyysin olemaan käsittelemättä sitä vasenta etusta, koska Hugo reagoi anturan alueen koskemiseen selvästi. Niinpä Hugo käsiteltiin vain muilta osin läpi. Pientä jumia oli oikealla puolella selässä - tämän olin itsekin huomannut hyppytekniikkakurssin jälkeen hieroessani. Ilmeisesti olleet tehokkaita treenejä ja joutunut selkä ihan kunnolla töihin :) Muuten oli ihan hyvässä kunnossa paitsi, että etuosa oli edestä selvästi jumissa - aavistuksen havaittiin myös ajoittaista ontumista, joten jumit arveltiin ihan siitä kompensoinnista johtuviksi. Nyt tätä ei kuitenkaan käsitelty juurikaan jumien avaamiseksi ennen lääkärin tarkastusta, vaan sovittiin, että seuraava fyssarikäynti on melko nopeasti, että saadaan sitten tämäkin hoidettua, kunhan on varmistuttu, ettei jalassa mitään isompaa häikkää.

Keskiviikkoiltana suuntasimme sitten vielä niihin rokotuksiin ja jalan tarkistukseen. Anturasta oli irronnut se musta kuorikerros - tavallaan kuin ihon uloin kerros - sellaiseksi läpäksi reilun sentin alueelta. Läpän alle oli mennyt tassun karvoja ja ne sitten siellä ilmeisesti hankasivat aiheuttaen ajoittaista lievää ontumista. Tämä musta kuorikerros on täysin tunnotonta, joten se leikattiin vain pois, karvat irroitettiin alemmasta kerroksesta ja saatiin mukaan antibioottivoide ja kehotus pitää antura puhtaana.

Eläinlääkärissä käynnin jälkeen Hugo ei enää aristanut lainkaan anturaan koskemista, eikä ontumistakaan ole sen jälkeen ilmennyt. Mitään kunnollista haavaahan ei ollut muodostunut, joten ohjeeksi saatiin, että vältetään rajua leikkiä, kunnes uusi pinta on alkanut muodostumaan. Muuten sai liikkua normaalisti jo heti, koska antura ei tosiaan ole lähellä maata.

Menimmekin tällä viikolla jo tiistaina agilitytreeneihin - tosin hyppäsimme matalemmilla rimakorkeuksilla, emmekä tehneet A-estettä lainkaan, koska siinä kiivetessä olisi voinut yläanturatkin osua esteeseen. Myös pallonheitto on toistaiseksi ollut vielä tauolla eli olen sitten palkannut vain namein. Treenit menivät tosi kivasti. Meillä oli kiva etenevä rata, jossa mukana olivat kaikki kontaktit. A-este tosiaan ohitettiin vielä, mutta tehtiin puomi ja keinu jo radalla. Puomia tehtiin ensin niin, että puomin jälkeen oli etupalkkaaja. Lopuksi tehtiin kuitenkin kerran niinkin, että jätin vain etupalkan targetille ja radan edettyä puomille vapautin Hugon normaalisti kontaktilta (teki 2-on-2-offin hyvin!) ja palkan jälkeen saman tien jatkettiin rataa. Keinulla en palkannut kertaakaan, mutta hirveän herkästi se tuli keinulta vinoon 2-on-2-offiin eli etutassut olivat selvästi minua kohti, kun en ollut keinun edessä, vaan etäämpänä sivulla. Eli täytynee tätä suoraa asentoa keinullakin, vaikka muuten kyllä 2-on-2-off sujuu keinulla kohtalaisen hyvin. Oli kyllä taas niin hienoa huomata, että kontaktityö alkaa tuottaa tulosta!

Huomenna suunnataan Lietoon agilitykisoihin - pelkästään hyppyrata taas vuorossa, mutta tavallaan kiva, kun ei ole pienintäkään painetta, kun LUVA-mahdollisuutta ei enää hyppäriltä ole :) Eli voi vain mennä treenailemaan kisatilannetta ja pitämään hauskaa Hugon kanssa! Viikon päästä sitten omat kisat ja sielläkin vielä vain hyppäri. Katsotaan nyt, josko syksymmällä sitten uskaltaisi jo haaveilla agiradoistakin...!

Lomakuvia

Tässä muutama kuva ensin Särkänniemen reissusta, joka siis tehtiin mitä ilmeisemmin ilman Hugoa. Hurjien laitteiden sijaan suosikikseni muodostuivatkin kaikki nämä eläimelliset kohteet eli aina niin ihastuttava delfinaario, mutta tällä kertaa myös uusi kohde Koiramäki. Koiramäellä oli siis Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja maisemia rakennettuna ja Koiramäen maatilalta löytyi sitten erilaisia eläimiä, joista tässä muutama esimerkki.

 Alpakka oli niin söötti, että halusin sen kanssa välttämättä yhteiskuvaan. Eipä ollut kaveri ihan yhtä innoissaan tästä kuvaussessiosta, joten monista yrityksistä huolimatta, alpakka pysyi paikoillaan tuijottaen muualle varoen hetkeksikään menettämästä coolia olemustaan...

Loman aikana ollaan pari kertaa lenkkeilty Uutelan luontopolulla. On kyllä tosi kivoja reittejä siellä päin - ainoa harmistus on, ettei oikein voi vapaana pitää, kun lenkkeilijöitä on sen verran paljon. Tässä meidän Rantaleijona Uutelassa :)

Ja vaikka alemmassa kuvassa onkin todistusaineistoa siitä, että Hugo on käynyt suht lähellä vettä, niin ei kyllä vieläkään ollut pienintäkään pelkoa siitä, että poitsu eksyisi uimasilleen. Namilla houkuttelemalla saatiin Hugo kastamaan etutöppäset nilkkoja myöden, mutta sen enempää rohkeutta Hugo ei saanut kerättyä. Ja toisaalta ei voi kuin tokaista, että hyvä niin. Ei se Hugon ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa uimareissu päättynytkään kivalla tavalla, joten toisintoa ei tarvita! Mikäli on tuo uimareissu päässyt joltain unohtumaan tai menemään ohi täysin, niin muistutuksena tarina löytyy täältä.

Huomenna vuorossa sitten hyppytekniikkakoulutuksen ensimmäinen päivä. Aloitamme luennolla, joten Hugo saa jäädä kotiin odottelemaan vielä aamulla. Markus sitten tuo Hugon ja vie sen myös treenien jälkeen, sillä minulla päivä jatkuu vielä nelisen tuntia meidän vuoronkin jälkeen seuraamalla muiden suorituksia. Innolla odotan jo huomista!

Mitäs me lomalaiset

Lomasta ensimmäinen viikko takana, ja toinen vielä edessä. Toistaiseksi ollaan agiliidetty, käyty Kaijan ja Nepin kanssa lenkkeilemässä ja tokoilemassa, revitty tapetteja seiniltä ja myös mökkeilty. Juuri kotiuduttiin mökiltä, ja sen verran oli taas leikintäyteinen mökkireissu, että Hugo on nyt vetäytynyt makuuhuoneeseen täyttämään energiavarastoja illan agitreenejä varten :)

Eilen illalla muuten mökillä Hugo oli turhan utelias ja lopputuloksena oli kipeä nenä ja korva. Se oli haahuilemassa ympäriinsä mökin ympäristössä (tavalliseen tapaansa pallo suussa) ja yhtäkkiä se päästi kiljahduksen ja näin sen etupään hypähtävän reilusti ilmaan. Ensiajatus oli, että se oli saanut nenilleen aiemmin näkemältämme kissalta, mutta kävipä mielessä sekin vaihtoehto, että se olisi ollut käärme, joita tuolla alueella myös voi olla. Niinpä riennettiin katsomaan, mitä siellä oikein oli tapahtunut ja melko pian jo tajusimme, ettei kyse ollut eläimen hyökkäyksestä, vaan ottelusta ruusupensas vs. Hugo, joka päätyi tilanteeseen 6-0. Hugolla oli keskellä kirsua suurensuuri ruusunpiikki kiinni ja ruusupensaasta löytyi iso kasa Hugon karvaa. Myöhemmin lisäksi löytyi piikki myös Hugon korvalehdestä ja olipa tehnyt pienen haavankin siihen korvalehteen. Sen suurempia haavereita ei onneksi aiheutunut ja kunhan piikit oli nypitty pois, ei Hugo enää näyttänyt muistavan tapahtunutta :)

Enpä tainnut muistaakaan kirjoittaa, että päästiin Hugon kanssa sille Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, johon kirjoitinkin aiemmin hakeneeni. Se on siis viikon päästä lauantaina ja sunnuntaina, ja kurssin anteja odotetaan jo kovasti! Olen melko varma, että siitä on meille hyötyä :)

Tässä vielä lopuksi yksi valokuva. Olin purkanut Ranskan matkatavarat matkalaukusta ja tyhjä laukku nökötti keskellä eteisen lattiaa. Ja sitten ykskaks se ei ollutkaan enää tyhjä, vaan sieltä löytyi yksi kappale collieita. Ei voi tietää, mitä Hugon päässä liikkui - kenties se muisti, että tämän laukun pakkaaminen johtaa mamman reissuun lähtöön, joten hän päätti varmistaa oman mukaanpääsyn pakkaamalla itsensä ensimmäisenä :)

Täällä ollaan!

Parin viikon tauko ollut kirjoittelussa - ensiksi Ranskan reissun vuoksi ja nyt lomanaloituskiireiden takia :) Ranskan reissu meni hyvin ja Hugo oli pärjännyt kotosalla vallan mainiosti. Tosin oli se aika innoissaan nähdessään minut viiden päivän poissaolon jälkeen! Nyt aloitin parin viikon lomapätkän ja ohjelmassa on olohuoneen tapetointi, joka vie muutaman päivän lomasta melko totaalisesti. Tämän lisäksi kuitenkin ohjelmaan mahtuu myös Särkänniemen reissu (ilman Hugoa) ja mökkiviikonloppu (Hugon kanssa). Tässä siis pikapäivitys tähän väliin - pidempi postaus valokuvien kerra tulossa heti, kun sopiva rako löytyy aikataulusta :)

Ensimmäinen LUVA!

Tänään käytiin Hugon kanssa HSKH:n kisoissa yhden hyppäristartin verran taas pyörähtämässä ja tänään vihdoin se 10 ratavirheen kirous karistettiin, sillä tulokseksi saatiinkin 0 ratavirhettä eli tulos -9,31 s, sij 4/22 ja LUVA. Oli vähän sateinen keli eli pikkusen tuntui ankealta lähteä kisaamaan tänään. Onneksi sade väheni sitten just ennen meidän starttia ja kivahan se oli, ettei ihan helteisen kuumaa ollut :)

Radalla haasteellisena koin rataantutustumisessa heti tuon alun eli käännön renkaalta kolmannelle esteelle ja sitten vielä seuraavana tulevat kepit. Yleensähän olen kisatilanteissa kepeillä varmistellut eli mennyt hyvissä ajoin tekemään niiston sinne ensimmäiseen keppiväliin, jos vain suinkaan on ollut mahdollista. Nyt arvelin, etten ehtisi mitään "törkkäsyä" sinne tekemään ilman, että häiritsisin Hugoa valtavasti, joten päätin vain luottaa, että kyllä se sinne tiensä löytää - ja niinhän se löysikin :) Paljon virheitä tuli tuossa Keppien edessä olevan putken jälkeisellä pätkällä, jossa kolmen hypyn kautta jatkettiin putkeen. Siinä ohjaajan linja ja rintamasuunta helposti johdatti väärään putkeen tai oikean putken väärään päähän. Hugo haki kuitenkin hyvin oikean putken ja oikean pään ilman mitään kovin voimakkaita haltuunottoja tms. Kokonaisuudessaan rata tuntui aika kivalta ja mitään valtavia pulmatilanteita ei suorittaessa muodostunut sitä seikkaa lukuun ottamatta, että käsivarressani oleva numerolapunpidike meinasi pudota koko radan ajan ja tuolla yhden putken aikana sitä revinkin ylös päin :D Mutta oli kyllä hieno fiilis radan jälkeen! Nyt ei enää LUVAa voida saada hyppyradoilta, mutta eiköhän me kontaktitreenien aikana käydä hyppäreillä kisakokemusta kuitenkin kartuttamassa :)

Huomenna aamulla lähden konferenssimatkalle Ranskaan ja palaan ensi perjantaina. Ihan kivaa päästä reissuun, vaikkakin tietysti Hugoa tulee ehkä aivan pikkuisen ikävä! Mutta saavatpahan viettää Markuksen kanssa kotona oikein poikienviikon eli tulee varmasti Hugo kyllä pärjäämään :)

Kuvia juhannuskisoista

Löysin ihan sattumalta googlettamalla kuvakansioihin, joissa oli satoja kuvia viikonlopun juhannuskisoista ja joukosta löytyi kuin löytyikin myös Hugosta kuvia yhdeltä hypyltä ja kepeiltä. Kuvia on kymmenkunta lisätty Hugon kuvakansioon, johon linkki tosiaan löytyy tuolta sivupalkista! Tässä muutama niistä :)

Kuvat ottanut Sirpa Saari.

Yhdistetty juhannus ja Hugon 3-vuotissynttärit

Hugo on nyt jo ihan aikuinen poika (pysyy ainiaan mamman pikkupoikana!), sillä se täytti viime perjantaina 3 vuotta. Juhlittiin synttäreitä juhannusjuhlintojen ohessa mökkeillessä - Hugoa muistettiin makaroonilaatikkokakun, luiden, uuden nahkaremmin ja narupallojen muodossa. Lauantaina suuntasimmekin Tuorlaan noin puolen tunnin ajomatkan päähän mökiltä, jossa järjestettiin agilitykisat.

Osallistuimme taas vain hyppyradalle, ja muutekin homma toisti tuttua vanhaa kaavaa: etenemä parantui entisestään, mutta kaksi pudotettua rimaa oli tuloksena tältä(KIN!) radalta. Kyllä mahtaa tuntua hienolta sitten, kun ensimmäistää kertaa rikotaan tämä kahden riman kirous - nythän kaikilta kolmelta kisaamaltamme hyppyradalta on tullut nimen omaan kaksi rimaa alas. Muuten oli taas kivan tuntuista menoa - itse varmistelin taas ehkä turhaakin, mutta kuitenkin ihan sujuvahkoa menoa. Tuloksena tältä radalta siis ratavirheitä 10, aika -10,90 s ja etenemä 4,27 m/s. Koirakoita radalle starttasi 31 ja sijoituksena oli 13. Hyvillä mielin taas poistuttiin radalta, vaikkakin kieltämättä oli pakko todeta, että tämä rimanpudottelu on nyt meillä ihan oikea ongelma, jolle täytyy tehdä jotain.

Jäin jälkikäteen vielä pohtimaan tätä rimanpudottelua, ja tajusin, että kohtalaisen usein rimoja putoilee putken jälkeen. Tällöin voi hyvin olla, että vauhtia on vain liikaa, jotta Hugo malttaisi keskittyä riittävästi, mutta kyllähän rimoja välillä putoilee muissakin kohdissa. Niinpä oli todettava, että korkeudenarviointitehtävät olisivat meille varmasti tarpeen! Sain seurakaverilta myös vinkiksi, että olisi hyvä ratatreeniä tehdessäkin sijoittaa radalle eri korkuisia rimoja. Nyt olemme ratatreeneissä lähes poikkeuksetta asettaneet rimat 55 cm:iin, joten jos sen sijaan laittaisimmekin rimat vaihteleviin korkeuksiin, joutuisi Hugo luultavasti oikeasti keskittyä siihen, että kuinka korkealle on hypättävä, eikä vain räiskisi menemään totutulla tavalla.

Tänään suuntasinkin sitten I-HAH:n agilityhallille. Aloitimme kontaktitreeneillä, joissa ollaan nyt edetty siihen, että asetan puomin alasmenon viereen maksipöydän, josta Hugo hyppää alasmenolle ja tekee kontaktin. Vaihtelen nyt treeneissä niin, että palkka tulee välillä ihan siitä kontaktin jälkeen ja välillä taas välissä onkin vielä esim. putki tai hyppy. Tänään nämä treenit sujuivat hienosti - haki joka kerta reippaasti 2on2off-asennon ja pääsin vapauttamaan palkalle nopeasti. Hienoa on, että Hugo tuntuu vapautuvan nopeasti eli se vapautussana tuntuu varmistuvan myös koko ajan!

Kontaktien lisäksi tehtiin muutama toisto viiden hypyn suoraa. Laitoin esteiden väliksi 5 m, joten tarkoituksena ei ollutkaan tehdä mitään etäisyydenarviointeja, vaan ihan vain katsoa, miten Hugo lukee esteiden korkeuksia. Laitoin rimat vaihteleviin korkeuksiin (30 cm - 65 cm) niin, että rimat eivät olleet mitenkään nousevassa järjestyksessä, vaan korkeudet pieneni ja suureni. Ja tässä huomasi hyvin, ettei Hugo tosiaan juurikaan näytä katselevan niitä korkeuksia ja sopeuta hyppyä sen mukaan, vaan se räiskii menemään vakiohypyllä riman korkeudesta huolimatta - ja poikkeuksetta 65 cm rima tuli alas aluksi. Pysäytin pelin aina riman pudotessa ja otettiin uusiksi. Jos tätä 65 cm rimaa edelsi kohtalaisen korkea rima, niin Hugo selvitti tehtävän puhtaasti, mutta mikäli sitä ennen oli selvästi matalampi este, putosi 65 rima poikkeuksetta. Niinpä helpotin tehtävää sen verran, etten juossut Hugon vierellä tai muutenkaan häirinnyt koiraa, vaan menin kutsumaan Hugon hyppysuoran päähän. Tällöin saimme muutaman hyvä toiston peräkkäin ja lopetimme tähän hyvillä mielin. Eli nyt ei muuta kuin korkeudenarviointia treenaamaan, kun vain tietäisi miten :D Ilmoittauduin seuran järjestämälle Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, mutta vielä ei tiedä, mahduimmeko mukaan. Toivon hartaasti, että pääsemme kurssille, mutta jos näin ei käy, niin pitänee keksiä muita keinoja saada hyppytekniikkaoppia. Näitä en viitsisi lähteä opettamaan koiralle ilman, että oikeasti tiedän, mitä olen tekemässä :)

Helpottavaa joka tapauksessa oli nähdä se, että kyseessä ihan oikeasti tuntuu olevan se, että Hugo ei osaa arvioida korkeutta. Tämä on siis helpottavaa siksi, että tätä voidaan treenata ja sitä korkeuden lukemista voi oppia! Tokihan moni moni riman pudotus johtuu ihan siitä, että ohjaukset on pielessä, mutta kisoissa rimoja on pudonnut usein juuri sellaisissa paikoissa, joissa ei mitään ihmeempää ohjausta olla tekemässäkään, vaan ihan vain suoralla. Eli nyt, kun ohjatut treenit ovat heinäkuun ajan tauolla, meillä on hyvä mahdollisuus hioa ongelma-alueita :)

Tässä valokuvia viime viikon lenkiltä Mustavuorelta 3-vuotiaasta Hugosta. Juhannuskuvat eivät vielä ole päätyneet haltuuni, joten niitä tulee tänne sitten jälkijunassa!

Mökkikauden korkkaus

Huomenna suunnataan Viitasaarelle viikonloppua viettämään eli edessä on kesän ensimmäinen mökkireissu :) Toivotaan, että säät suosii - oli nimittäin ilmatieteenlaitoksen sääennustukseen Viitasaarelle lykännyt vesipisaroita viikonlopulle...

Tuuletin hurisee!

Nyt on ollut sellaisia helteitä, että sisälläkin alkaa taas tuntua trooppiselta :) Ei täällä onneksi ihan tukalan kuumaksi koskaan mene, mutta kuitenkin sen verran lämmintä on päivisin, että Hugoa läähätyttää. Niinpä meillä onkin nyt pitkin päivää pylvästuuletin puhaltamassa ja Hugo jo tajuaa parkkeerata sen eteen makoilemaan, kun haluaa viilennystä.

Treeneissä ollaan käyty helteistä huolimatta ja vaikka kuumuus ehkä näkyy vähän nopeampana väsähtämisenä, niin Hugo kyllä yhtä innolla lähtee treenaamaan kuumuudesta huolimatta :) Tänään olikin ensimmäinen Tattarisuon hallilta kesäksi otettu vakiovuoro eli oltiin siellä neljän koirakon porukalla. On kyllä ehdottomasti kiva, että on tuo toinen vakiovuoro viikossa ja koen myös erityisen järkeväksi sen, että siinä vuorolla on noin joka toinen viikko kouluttaja ja muulloin sitten tehdään omatoimitreenejä.

Tänään Hugon kanssa teimme ihan simppeleitä treenejä: pitkällä suoralla eteen irtoamista, vedätystä (joka on osoittautunut kisoissa kompastuskiveksi), keppikulmia ja lopuksi ihan vain puomin alastulokontaktia niin, että lähetin Hugon kontaktille siitä alastulon viereltä. Eteen irtoamisessa epäröi selvästi lähteä kaverin pitämälle etupalkkalelulle. Kovasti hämmästeli minun paikalle jäämistä - täytyy siis ehdottomasti treenata näitä ja paljon! Vedätys sujuin nyt hyvin eli yhtään rimaa ei tullut alas, vaikka oikein liioitellusti juoksin edellä ja vielä innostin Hugoa mennessäni. Kepeille taisi tulla yksi sisäänmenovirhe ja kerran myös kummallinen yhden keppivälin väliinjättö, joita Hugo ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Pääosin kuitenkin haki kepeille hyvin itsenäisesti ja pujotteli loppuun saakka reippaalla temmolla.

Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin niihin kontaktitreeneihin. Tehtiin siis tosiaan ihan yksinkertaistetusti niitä - ei missään nimessä siis lähdetty nyt ottamaan kokonaisia kontaktiesteitä, vaan vain ja ainoastaan sitä yhtä alastuloa lähetettynä sekä alastulon vasemmalta että oikealta puolelta. Ja Hugo haki oikean asennon joka kerta! Sain siis naksuteltua useammat onnistuneet suoritukset ja palkkasin ruhtinaallisesti :) Pitää siis nyt malttaa ottaa näitä helppoja perustreenejä riittävästi, jotta saan Hugolle riittävän selkeästi kerrottua, mitä siltä oikein pyydän. Ollaankin menossa keskiviikkona alkavalle I-HAH:n kontaktiklinikalle, jossa lähinnä siis opetetaan 2on2off-kontaktien alkeita ja treenataan, miten koiralle voidaan opettaa itsenäisiä kontakteja. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään pulmaklinikasta, niin uskon, että sopii mainiosti meille, sillä tarkoituksenamme olisi nimen omaan palata nyt näihin pikkutreeneihin, jolla sitä 2on2offia saisi vahvistettua :)

Tässä alla vielä linkki videoon viime tiistain ohjatun ryhmän treeneistä. Tällä kertaa kouluttaja joutui olemaan poissa, joten treenasimme omatoimisesti rataa, joka oli edellin viikon valmennusryhmien treenejä. Olimme siellä Hugon kanssakin olleet tuuraavana koirakkona ja silloin homma oli monine valsseineen ja takaakiertoineen itselleni niin hankalaa, että rimoja tuli ropisten alas! Saatiin silloin kuitenkin monia hyviä vinkkejä ja ilmeisesti pientä parannusta on tullut, sillä meni jo hieman sujuvammin :) Pitäisi vain vielä saada oma ohjaus sujuvammaksi - niin kovin helposti teen yhden ohjauksen ja sitten unohdun paikoilleni odottamaan koiraa, jolloin ensinnäkin olen koiran tiellä ja toiseksi olen auttamattoman myöhässä seuraavasta ohjauksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=3o2Z-9MEJZg&feature=youtu.be

Ihana kesä!

Vihdoinkin on kesäistä! Kyllä on taas ihana lenkkeillä, kun joka puolella on niin vihreää :) Tässä muutamia kuvia muutaman päivän takaiselta lenkiltä.

Ekassa kuvassa Hugon uusi narupallolelu, jonka on tehnyt I-HAH:lainen Sanna - on kyllä Hugon mielestä aivan ihana lelu!

 Askel venyy, kun on kiire pallon perään - tosin huti meni, koska kuvassa pallo näkyy etujalkojen välissä.

 Metsän peikko:

 Hugo ja Hugon piiiiiitkkääää kieli:

 Kesäherra:

 Ihana viherrys, tosin nyt on jo lehdet paljon isommat kuin kuvaa ottaessa:

Hugon kanssa olemme nyt kahtena tiistaina käyneet I-HAH:n ohjatuissa kesätreeneissä ja ryhmämme on nyt Alexandra Lappalaisen kouluttama kilpailevien ryhmä. Kivoja, vaikkakin haasteellisia treenejä on nyt ollut valssien parissa. Hyviä oivalluksia on kuitenkin tullut ja tykkään kovasti Allusta kouluttajana - hyviä ja havainnollistavia vinkkejä/kommentteja ollaan saatu, eli ongelmia on saatu työstettyä niiden avulla :) Nyt, kun vain saataisiin kontaktitkin parempaan kuntoon, niin pääsisi kisakentillekin - jotenkin tuntuu aina niin tylsältä kisata vain yksi startti kerrallaan, kun rajoitteena on se, ettei osallistuta kuin hyppyradoille...

Perjantaisin toimin nykyään apukouluttajana jatko1-tasoiselle ryhmälle ja sekin on ollut hauskaa - todella mainioita koirakoita tuntuu olevan ryhmä täynnä! Apukouluttajana siis minulla on usein hoidettavanani jokin sivutreenipiste - ollaan esim. tehty putkiin umpikulmia, eteen irtoamista ja putkijarrutusta muutaman esteen pikkupätkillä.

I-HAH vuokrasi toukokuun alusta lähtien ympärivuotiseen käyttöön agilityhallin ja tarkoituksena olisi ainakin Sonjan ja Ofelian kanssa (+ mahdollisesti kolmas koirakko) vuokrata sieltä viikottainen vakiovuoro, johon olemme pyytäneet kouluttajaksi talvikauden kouluttajaamme Emppua. Hän siis kouluttaa meitä noin joka toinen viikko, ja joka toisena viikkona on sitten omatoimitreenausta.  Olen tosiaan tänä vuonna seurassamme kenttä- ja hallitoimikunnan pj:n tehtävissä, joten tänään olin mukana, kun kenttiksen porukalla siirsimme halliin esteitä. Toukokuun alussa halliin asennettiin uusi paksu keinonurmi eli nyt on hyvät olosuhteet treenailla myös hallikaudella - tässä vielä kuva hallista tänään:

Hugo oli eilen taas fyssarilla Heli Hyytiäisellä. Viime kerralla Heli opetti minulle koirahierontaa ja olenkin nyt viikottain hieronut Hugon läpi. Sanoinkin Helille jo alussa, että mielestäni jumeja ei kauheasti ole ollut, mutta lavan seudulla on ollut jumia. Nyt Heli hieroi Hugon läpi ja tosiaan raajat olivat hyvässä kunnossa samoin kuin lanneseutukin! Tämä oli siis todella hieno uutinen, sillä nimen omaan lanne oli ongelma-alue silloin ennen tulehduskipulääkekuuria. On siis hienoa nähdä, etteivät jumit ole palanneet lääkekuurin loputtua :) Jumeja ei muuten löytynyt juurikaan, mutta tosiaan lavan seudulla oli molemmin puolin kohdat, joista Hugo reagoi joka kertaa hieroessa ns. väräyttämällä selkää. Eli näkee, että on jumissa oleva kipeä kohta. Heli arveli, että voi hyvin johtua viime viikkojen useista valssitreeneistä, joissa on tehty tiukkoja käännöksiä. Sanoi kuitenkin, että tällaiset jumit ovat tavallisia treenien jäljiltä, ja ohjeeksi sain hieroa etenkin juuri tuota lavan aluetta. Helin "tuomio" olikin, että Hugo on nyt sen verran hyvässä kunnossa, ettei näin tiheitä käyntejä enää tarvita. Tosin Helin kesälomien ajoittumisen vuoksi käydään vielä kerta aavistuksen lyhyemmällä välillä, mutta sitten tarkoituksena olisi alkaa käydä parin kuukauden välein fyssarilla kontrolli-/ylläpitokäynnillä. Saimme myös treenejä tehtäväksi dobopallolla. Treenit olivat kaikki rauhallisia ja hallitusti tehtäviä treenejä, joissa koira laitetaan pallon päälle seisomaan pitkittäissuunnassa soikiomaisen pallon päälle. Ihan jo seisominen vaatii koiralta valtavaa keskivartalon lihaksiston käyttöä. Sitten vähitellen vaikeutetaan nostamalla jalkoja yksitellen ylös jne. Tehtiin muutama toisto siellä vastaanotolla ja Hugon koko kroppa tärisi treenatessa eli näki, että se joutui tehdä kunnolla töitä. Nyt siis pumpataan dobopallo täyteen taas ja aletaan treenailla kehonhallintaa :)